Toby & Tyson - koiramaista elämää

Tottelevaisia

2011-08-12T19:44:00.001+03:00

Repäistiin ja lähdettiin Nooran kanssa treenaan tokoa Pirkkahallille. Milloin oli liian kuuma ja milloin mitäkin. Nyt kun ilmat ovat viilenneet, niin tuli lähtdettyä vähän höntsäilemään. Mikäs siinä, kun kaikki pelittää vallan mainiosti. Ei ole enää tarvinnut miettiä, että mikä mättää, kun yhteistyö on lähtenyt sujumaan hyvin Taikun kanssa. Se selkeästi tarvitsi kaksi vuotta henkistä kasvua ennen kuin kykeni siihen mitä halusin siltä.

Aloitettiin seuraamisella. Alku meni tosi hyvin, mutta innon ja sitä myötä vauhdin kasvaessa alkoi myös poikitus. Takapää menisi lujempaa eteenpäin, kun taas etupää menee samaa tahtia mun kanssa. Siispä tehtiin paaaaljon vasemmalle kääntymisiä ja kunnolla autoin ja ohjasin käännökset niin, että Taikku joutui käyttämään takapäätään. Muutaman käännöksen jälkeen taas pätkä suoraan.

Seuraavaksi liikkeestä maahanmeno. Taas himmasin käakyn annettua vauhtia ja sain tästä noottia. Tsemppasin ja pidin saman vauhdin, kyllä Noora sitten sanoo jos Tyson ei mene maahan. Ei mitään huippu nopeita maahanmenoja, mutta maahanmenoja kuitenkin.

Luoksetulot tuottivat hieman harmaita hiuksia tai käkätysnaurua, kun Tyson meni maahan joka ikinen kerta kun sanoin "istu" (tällä käskyllä jätän sen paikoilleen). Palkkasin pelkkää istumista, kehuin "hyvä istu, hieno istu jne.." ja nämä meni hyvin. Mutta auta armias kun yritin lähteä, niin samantien Tyson meni maahan. Ei mennyt hermot, ennemminkin nauratti, että mikä ihme siinä nyt on. Kyllä se sitten jäi paikoilleen istumaan ja saatiin otettua luoksetulo. Toisella kerralla palasin palkkaamaan ja vasta sitten otin luoksetulon. Nämä oli varsin hyvät, jos jätetään tuo alkukankeus pois.

Huomaa kuvissa sama ilme minulla ja Tysonilla

Liikkeestä seisominen sujui myös mukavasti. Jäävissä, kuin myös seuraamisessa, mennään vielä rauhallisesti eteenpäin eikä kävellä liian lujaa.

Hyppyä ei pystytty ottamaan, koska sitä ei ollut mukana, mutta noutoa kyllä kokeiltiin. En muista olenko ottanut noutoa vielä isolla kapulalla, joten nyt kokeiltiin sitä. Ensin pitoa mikä sujui hyvin. Sitten Tyson sivulla istuen laskin kapulan meidän eteen ja pyysin noutamaan. Autoin reiluilla kroppa-avuilla Tysonin sivulle kapula suussa. Pitää muistaa pitää suu kiinni, koska en kokeessakaan saa sanoa sivulle-käskyä. Muilla keinoilla houkuttelin sen tekemään oikein ja ai kun hienosti menikin! Siis heti kun tajusin, miten pitää tehdä että menee oikein :o)

Ennen paikalla makuuta otettiin pelkkää kontaktitreeniä sivulla, kun taustalla meni mikroautoja ja ne hieman häiritsi Taikkua. Pikku hiljaa alettiin turtumaan ääneen eikä enää katseltu sinne päin. Ensin otettiin paikalla makuuta yksin ja se meni mukavasti. Sitten tuli Nooran Lysti kaveriksi ja tämäkin paikalla makuu meni hyvin. Kävin palkkailemassa ja pidensin joka kerta välimatkaa, ja Taikku oli aivan hiljaa. Lystistä se ei välittänyt yhtään eikä muutenkaan vaikuttanut levottomalta.

Tosi paljon ollaan edistytty vaikka mitään ei olla tehty :o) Mutta nyt huomaa, että Tyson malttaa keskittyä ja slloin kun maltti on hyvä, niin tulee myös onnistumisia. Tälläkin kertaa kaikki sujui hyvin ja jos oli jotain viilattava niin sitten viilattiin ja Taikku oli koko ajan hyvässä moodissa. Ei ottanut nokkiinsa mistään.

Varsinainen yllättäjä oli Toby, joka pääsi myös höntsäilemään, kun Noora tarvitsi häiriökoiraa ohitustreeniin. Toby oli niin into pinkeänä, ettei huomannutkaan mikroautoja. Ja ne oli oikeasti melko kovaäänisiä ja ihan lähettyvillä ajoivat. Topsukka teki ihan kaiken mitä pyysi. Paikalla makuuta harjoiteltiin ja siinäkin Toby oli mieleltään rauhallinen. Ihan super poika! Ei uskoisi Tobysta, joka oikeasti kaahottaa kaikkea kovaäänistä. Nyt se oli aivan kuuro ulkopuolisille äänille.

Päivitystä pitkältä ajalta

2011-07-20T14:01:00.000+03:00

Blogi jäänyt vähemmälle huomiolle tässä kesän aikana. Nytkin aikani kuluksi raapustan jotain..

Agility loppui juhannusviikolla. Siitä lähtien on pidetty pientä hengähdystaukoa agista ja suunniteltu jatkoa. Noora jatkaa ohjaksissa, mutta paikka on vielä epävarma. Parista viimeisestä agikerrasta voi lukea Nooran blogista, koska itselläni ei ole enää minkäänlaista muistikuvaa treeneistä.

Viikko ennen juhannusta reissattiin Pärnuun ja tämä oli ensimmäinen kerta kun itse ajoin Helsingissä, Tallinnassa ja Pärnussa. Ja voin kertoa, että vihaan kaupungeissa ajamista yli kaiken. Tampere menee, mutta en täälläkään Hämeenkadulla (ydinkeskusta) mielelläni ajele. Hengissä selvittiin, mitä nyt piti pari valittua sanaa sanoa navigaattorille. Ei ollut sen vika, että meidän Pärnun hotelli oli kävelykatujen keskellä eikä netissä oltu mainittu osoitetta, mistä pääsee sisäpihalle ajamaan. Mielenkiintoinen reissu, aurinko paistoi toisen päivän ja ehdittiin kaupungillakin kiertelemään äiteen kanssa. Oltiin siis kolmisteen autolla reissulla (minä, äiti ja Tyson). Maarit ja Laura tuli koirineen toisella autolla ja ajettiinkin tiiviisti letkassa, ettei vaan eksytä. Mukava reissu siis kokonaisuudessaa ja ehkä me nyt jatkossa sitten uskalletaan työntää nokkamme Suomen rajojen ulkopuolelle. Tyson pärjäsi mukavasti kehissä. Kumpanakin päivänä ERI/1.

Juhannuspäivänä syntyi jälkikasvua Taikulle, kun Minja (Riekonhovin Magical Moment) synnytti kahdeksan pentua kennel Riekonhoviin. Kovasti jo odottelen, että pääsen pentuja katsomaan ihan livenä. Vielä on harkinnassa tuleeko sieltä meille joku suloinen poikanen. Kestääkö hermot Tyson junioria? Toivottavasti pennuille on periytynyt vain niitä mukavia puolia... :o) Sinänsä olen iloinen jokaisen pennun puolesta ja pidän peukkuja pystyssä jatkossakin.

Heinäkuun alussa oltiin paimentamassa Somerolla, aussieyhdistyksen järjestämä. Yleisesti paimennus näytti kivalta. Tyson oli alkuun päiväkävelyllä eikä kauheasti kiinnittänyt huomiota lampaisiin. Toisella kierroksella siirryttiin pieneen pyöröaitaukseen, missä homma sujuikin hyvin kun kierrettiin pyötäpäivää. Auta armias, kun pitikin kiertää vasemmalle. Tyson oli aivan pihalla ja alkoi kiihtyä. Hyppi mua vasten ja oli turhautunut. Enkös ole aiemminkin puhunut, että koirani on selkeästi "oikeakätinen", eli kääntyy parhaiten oikealle. Vasen oli toooodella vaikea. Kolmannella kerralla oltiin taas isommassa aitauksessa ja nyt oli tarkoitus kuljettaa lampaita niin, että ne pysyisivät minun ja koiran välissä. Tysonin kierrokset oli aivan liian korkealla, 30 asteen helle ja muutenkin väsymystä päivästä, niin tämä meni aina plörinäksi. Ja tässä kohtaa myös meni maku koko hommasta. Tyson rynni mun tykö suoraan, ei välittänyt kepistä eikä oikein mistään muustakaan. Takertui vaan muhun kiinni oikein kunnolla, ei purrut vaan hyppi päälle ja yritti tassuilla takertua. Kouluttaja tuli aitaukseen ja kepitti oikein kunnolla maahan, niin että Tysonilla oli "paskat housuissa". Se alistui oikein kunnolla eikä kauhean mielellään enää edes liikkunut tämän jälkeen. Kun kutsuin sitä luokse, niin meni pitkään ennen kuin tuli ja taas samalla tavalla iholle asti. Yritin rauhoitella sitä, laittaa maate että kierrokset vähän laskisi, mutta ei enää auttanut. Oli jo mennyt yli eikä sieltä helpolla palata. Kouluttaja vain käski jatkaa ja kun lopulta lopetettiin, niin sain moitteita siitä, kun en vaatinut koiralta tarpeeksi. "Eihän äidin pientä mussukkaa voi komentaa". Olin aivan huuli pyöreänä, että anteeksi mitä? Missä on kouluttajan koiran lukutaito? Itseäni oikein otti päähän, että jäin aitaukseen jatkamaan enkä lähtenyt menemään silloin kun alkoi näyttämään siltä, että nyt ei suju. Kun päästiin aitauksesta pois, niin Tyson alkoi rauhoittumaan, käytin sen uimassa ja käppäiltiin rauhassa ympäriinsä. Juhiskin tuli sanomaan, että oli sivusta seurannut ja melkein jo huutanut aitaukseen, että tulkaa pois. No, paimennukset loppui tähän siltä päivää. Tuli kova ukkos- ja sadekuuro päälle ja jouduttiin kotimatkakin keskeyttämään hetkeksi Someron keskustassa, kun ei enää nähnyt eteensä.

Ehkä tässä nyt taas hetkeksi meidän kuulumisia. Aikalailla ollaan vain "lomailtu". Heinäkuun lopussa mennään pitkästä aikaa näyttelyyn, kun on Pori KV. Sen jälkeen Saarijärvelle ja samalla reissulla pentuja katsomaan. Toivotaan, että agilitykin alkaisi pian. Olen ollut todella laiska tokon suhteen. Viime viikonloppuna oli Valkeakoskella Hazelmoor-päivä ja siellä lyhyesti otin Tysonin kanssa paikalla makuuta, mikä meni oikeasti ihan super hienosti! Tyson oli nähnyt muita koiria siinä jo ja tiesi, että kaverit on lähettyvillä vaikka ei nähnytkään niitä, kun mentiin vähän sivummalle. Pysyi tosi hyvin paikoillaan, rauhassa ja hiljaa. Kävin piilossakin ja pyörin vähän siellä ja täällä. Tehtiin myös seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa.

Torstain agi

2011-06-09T22:42:00.000+03:00

Käytiin ennen treenejä uittamassa Taikku ja muutenkin nesteytin sitä reilummin tänään, kun tiesi että tulee kuuma päivä ja agi-treenit illalla. Hyvin kuitenkin poika jaksoi keskittyä, vaikka kyllä huomasi sen väsyvän ja vaativan ohjaajalta tällöin enemmän apuja. Alkuun meni pienemmällä ohjauksella, mutta väsyttyään vaati tarkennusta ohjaajan reittiin ja kunnon ohjaukseen.

Alkuun oli rata, missä uutena harjoituksena oli sylkkäri. Alkuun Tyson kääntyi esteen hypättyään aina väärään suuntaan ja Nooran ohjausta piti hioa. Kun tämä lähti sujumaan, niin Tysonkin alkoi kääntymään juuri sinne minne piti. Hienosti sylkkäri onnistui jo kovemmassa vauhdissakin. Rata vaati taas Nooralta nopeita jalkoja, että pysyi Tysonin vauhdissa mukana ja kerkesi ohjaamaan oikeille esteille. Lopun neljä estettä oli sellaiset, että aina yksi este tökki. Kun sen sai sujumaan, tökkäsi seuraava jne.. Kun oli esteet menty läpi hinkkaamalla, niin ratakin meni hyvin. Tällöin Tyson alkoi olemaan jo aika väsynyt ja ohitteli putkia. Nooran piti katsoa tarkkaan reitti mitä ohjasi, koska tietyt kohdat eivät koiralle olleet yhtä suorat kuin ohjaajalle. Alkuun kun koiralla oli jaksamista enemmän, niin riitti pienempi ohjaaminen, mutta väsyttyään vaati jo tarkennusta oikeaan linjaan.

Toisessa setissä otettiin vain A:ta ja keppejä. Molemmat sujui hienosti.

Hyvät treenit vaikka olikin aikas lämmin ilma (onneksi ei enää niin paahtava helle kuin aiemmin päivällä). Taikku oli varsin taitava. Kai se ensi viikolla on ihan sika, kun nyt meni kaksi treenipäivää tosi hienosti :o) Pessimisti ei pety... Vielä on pari treenikertaa jäljellä ja sitten pitäisi vähän miettiä kuinka jatketaan / missä jatketaan.

Keskiviikkona tokoiltiin

2011-06-09T22:35:00.000+03:00

Keskiviikkona tokoiltiin Pirkkahallilla Nooran kanssa. Noora koutsasi ja mä yritin tehdä oikein, että Tyson ymmärtäisi mitä pitäisi tehdä.. Hienosti meni, ylläri ylläri. Tyson on niin taitava, mutta ohjaaja jotain ihan muuta.

Alkuun täyskäännöksiä. Siinä vaihdeltiin palkan paikkaa ja tehtiin hitaasti, niin johan oli hienot täyskäännökset. Nyt pitää muistaa tehdä kaikki hitaasti ja rauhassa, koska Tyson ei vielä osaa, joten on rumaa vaatia kaikkea reippaasta vauhdista. Hitaasti asiat varmaksi ja vasta sitten vauhtia. Sama juttu oikealle ja vasemmalle käännöksissä. Voisin korostaa aina taaimmaista jalkaa käännöksissä auttaakseni koiraa (esim. vasemmalle kääntyessä lähden kääntymään vasemmalla, otan askeleen oikealla ja korostan vasenta jalkaa, joka on tällöin taaimpana). Kun teki rauhassa käännöksen namilla auttaen, niin Tysonkin käytti hyvin takapäätään. Palkattiin myös pelkästä seuraamisesta lyhyellä matkalla, koska tästä ei oltu vielä palkattu, pelkästään käännöksistä. Seuraamisetkin sujui hyvin eikä poikitettu.

Liikkeestä seisomiset oli hyvät. Tässä myös hidas vauhti, tuijottelut pois ja käskyt käskyinä, ei pyyntöinä. Sama juttu maahanmenoissa. Kummatkin sujui hyvin (välissä tehtiin luoksetuloja), Tyson ei seonnut käskyissä.

Luoksetuloissa pitää muistaa painaa vasen käsi reiteen kiinni. Tyson monesti härppii kättä, mutta nyt kun puristin kättä reiteen enkä millään liikkeellä houkutellut sitä käteen, niin teki hyvin luoksetulot tökkimättä. Välillä jäi väljäksi, mutta tässä kohtaa vaan vaatii sivulle tuloa, korjausta, uudelleen.

Loppuun paikalla makuuta. Tyson oli hiljaa koko ajan, jes! Vaihdeltiin matkaa, pyörin ympäriinsä näköpiirissä, kävin auton takana, istuin auton takakontissa katsomatta koiraan, Noora käveli Tysonin ympärillä jne.. Aina välissä palkkaus. Hienoo hienoo!!

Kaukoja tehtiin lyhyellä matkalla, Noora naksutteli. Otettiin kaikkia siirtymisiä, eli istu - maahan - seiso järjestystä vaihdellen. Seisomiseen en ole vielä ottanut käsimerkkiä, mutta eiköhän aleta pikku hiljaa ottamaan sitä mukaan.

Noutokapulaa ei ollut mukana, mutta tehtiin noutoa patukalla. Käskyksi otetaan nyt "pidä" ja autan koiraa tulemaan sivulle ilman erillistä käskyä. Hyvin se jo sujui siihen nähden, että vähän ollaan treenattu ihan liikkeenä noutoa. Hienosti odotti sivulla heiton ajan. Ei yrittänyt varastaa. Vielä vähän piippailee, mutta luulisin sen menevän ohi kun saa varmuutta liikkeeseen. Nyt selkeästi piippaa epävarmuutta.

Pahimpina häiriötekijöinä oli toisella parkkiksella olevat kauko-ohjattavat mikroautot. Tämä hieman hämäsi Tysonia ja hetken aikaa vain totuteltiin ääneen ja tehtiin kontaktiharjoituksia. Varsin hienosti onnistuneet treenit. Oli lämmin vaikka illalla myöhään treenattiin varjossa. Tyson kuitenkin jaksoi tosi hyvin ja oli into pinkeänä mukana touhussa. Huima edistys motivaation suhteen. Muutenkin kaikki liikkeet meni tosi hienosti. Kun vaan jatkossa muistaa tehdä ja opettaa asiat rauhassa ja hitaassa vauhdissa. Kerkee itsekin miettimään miten autan koiraa tekemään oikein. Ongelmat on selkeästi olleet silloin kun vauhtia on ollut liikaa oppimistasoon nähden. Hiljaa hyvä tulee :o)

Pari agilitya ja tokoa

2011-06-07T07:31:00.000+03:00

Mikähän siinä on kun ei jaksa kirjoittaa treeneistä.. Jos menisi nyt aikajärjestyksessä, eli alottaisi tokosta. Päivin valvovan silmän alla otettiin seuraamista Päivin käskyttäessä käännökset ym. Melkoista haahuilua ja todettiinkin, että saisin ottaa kovemman kurin tässä asiassa. Heti huomautus jos Tyson yhtään rupeaa katseleen ympärille. Se kuitenkin osaa ja tietää mitä pitäisi tehdä, mutta tekee nyt vähän omiaan. Ja kuitenkin kestäisi huomautuksen, joten nyt pitäisi siis ruveta enemmän vaatimaan siltä. Täyskäännöksissä päädyttiin tekemään pk-tyylisempi käänös, eli itse käännyn vasemmalle ja koira kiertää takaa. "Tokotyylinen" käännös yhdessä oikealle on aika laimea ja ilmava, kun taas tämä vasemmalle kääntyminen näyttävämpi ja siinä on Tysonillakin vauhtia hieman enemmän. Nyt vain käännöstä vieläkin tiiviimmäksi joko lelulla tai namilla.

Yhdessä tehtiin luoksepäästävyys ja paikalla makuu. En ottanut paljoa etäisyyttä (ehkä joku 4-5m) ja kävin palkkaamassa muutamaan kertaan. Vieläkin joku hyvin matala vingahdus kuului, mutta muistellen aiempia ulvomisia, niin tämä on o tosi hyvää edistymistä. Taas oli lähettyvillä koira joka ei pysynyt paikoillaan ja omistaja kirkuu reilun kymmenen metrin päässä kaikkea mahdollista.

Itsekseen otettiin hyppyä. Taas Tyson jäi haistelemaan ympäriinsä ja huomautin asiasta varsin selvästi. Muuten varsin mallikkaasti meni hyppytreeni. Otettiin myös seuraamista painottuen käännöksiin. Seurailtiin parkkiruutujwn viivoja, että kulkisin itse suoraan ja tekisin tarkat 90 asteen kulmat. Maahanmenot sujui. En nyt muista otettiinko muuta.. Mutta kuitenkin ihan hyvillä mielin olin treenien jälkeen. Koira osais, jos vaan omistaja jaksaisi olla hieman aktiivisempi treenaamisen suhteen...

Torstain agilityssa oltiin silmät selässä ja samaan aikaan kentälle ei menty, kun berni oli. Tämä samainen berni kävi tällä kertaa russelin päälle, eli ehkä ihan hyvä ettei Taikku ja Noora ollut kentällä. Ihmetystä sai kouluttaja, kun Noora sanoi bernin käyneen jo toisen kerran koiran päälle. Kouluttaja oli koko ajan luullut että Tyson oli aloittanut. Kaipa se on todennäköisempää, että aussie kävisi bernin päälle kuin toisin päin. Kouluttaja ei edes nähnyt koko tilannetta silloin viimeksi eikä vaivautunut kyselemään asiasta.

Taikku ja Noora teki taas radanpätkää, missä oli erilaisia käännöksiä. Aina on pientä alkukankeutta ja jotain käännöstä saa hinkata vähän enemmän. Lopuksi ottivat kontakteja, missä Tyson rynni aikas reippaasti. Kepit eivät millään meinanneet sujua. Nooralla alkoi hermot mennä ja samaa tahtia Tysonilla alkoi motivaatio laskea. Kouluttaja tuli sitten katsomaan missä vika ja sen kanssa Tyson menikin into pinkeänä. Selkeästi siis ohjaajan oma motivaation laskeminen laski koirankin intoa, joten jatkossa Nooran pitää olla kuin Naantalin aurinko, vaikka menisi miten plörinäksi. Mitä sitten jos koira tulee väärästä välistä. Sitten vaan tehdään into pinkeänä alusta uudelleen.

Toinen agility olikin viimeksi perjantaina, koska ei kumpikaab päästy helatorstain treeneihin. Ai että oli ihanan rentouttavaa odotella omaa vuoroa, kun ei tarvinnut kytätä koirien tekemisiä radan ulkopuolella (tämä porukka piti hyvää etäisyyttä toisiinsa eikä kentällä kukaan ollut samaan aikaan). Taikku ja Noora teki radan alkupätkää, mihin kuului hyppyjä erilaisin käännöksin, uutena välistä veto, ja putki. Nooralle meinasi tulla ongelmia suoran putken jälkeen, kun piti ohjata Tyson hypylle. Ei ihan samaa tahtia juokse koira ja ohjaaja, joten ohjausta piti muuttaa, että Noora saisi etumatkaa. Nyt ehti ohjaamaan seuraavalle hypylle, mutta onneksi rata loppui siihen, koska ei olisi kerennyt enää ohjata muualle :o) Eteenmeno-harjoituksia pitäisi tehdä, mutta silti tämä loppuosa olisi ollut vaikea, koska Tyson ei vielä niin hyvin hae esteitä. Tarvitsee viedä aika pitkälle.

Toisessa setissä oli hyppyjä, muuri ja puomi. Käännöksissä taas hiottavaa ja puomin kontaktit aikas järkkyjä. Ylösmenoja huonot lähestymiset johtui laajasta kaaresta vikan hypyn ja puomin välillä. Hyppi sivusta tai loikkasi niin ettei karvakaan hipaissut kontaktia. Alastuloissa kuulemma myös ryysi mukavasti, mutta säätämällä kontaktit alkoivat taas sujumaan paremmin.

Itsekseen tehtiin välistä vetoja ja A:ta. Minikeinunkin Tyson meni hienosti :o) Tyson oli aikas lääh-puuh kuumuuden takia, mutta kyllä sen kanssa onnistumisia sai ihan hyvin. Mukavat treenit, kun sai seurata jo vähän edistyneempien menoa. Toiset ottivat jo koko rataa, en tiedä ovatko jo kisanneet vai vasta aloittamassa kisauraa.

Kivuliasta agilitya

2011-05-25T19:39:00.000+03:00

Otsikossa olisi ehkä voinut olla pilkku sanojen välissä, niin kuvaisi paremmin treenikertaa. Kauheasti ei muistikuvia ole itse agilitysta, mutta Nooran blogista luntaten alkaa muisti pikku hiljaa palailemaan.. Ekalla radalla Noora sai juosta ihan täysillä ja todella luottaa Tysonin irtoamiseen hypyille, että pysyi vauhdissa mukana. Aivan super hienon näköistä menoa aina loppupään hankalaan putkelle menoon. Tämäkin lähti sujumaan paremmin muutaman viilaamisen jälkeen. Tähän asti oli siis varsin hienot ja mukavat treenit.

Seuraavat muistikuvat onkin kun itse hammasta purren revin berninpaimenkoiraa Tysonin kurkusta. Berni yhtäkkiä hyökkäsi päälle, omistajalla ei mitään mahiksia pidellä sitä. Noora sai Tysonin irti ja lähti viemään sitä poispäin niin berni hyökkää Nooran jalkaan. Tyson pääsee irti ja taas on berni kimpussa. Minä revin berniä irti ja Noora Tysonia, lopputuloksena Tyson saatiin irti ja berni tarrasi mun käteen pariin otteeseen. Mielessä vain kirosin, että perkele irti en päästä ennen sä rakki rauhotut. Siinä kohtaa teki mieli piestä se koira, ihan oikeasti.

No muutaman tupakan ja kirosanan jälkeen saatiin hieman rauhoitettua omaa oloa, paikkailtiin Nooran jalkaa ja Tyson tyynen rauhallisena odotti autossa, että mitäs sitten tehtäisiin. Se palautui koko hommasta saman tien, kun minulla ja Nooralla vielä jalat tutisi säikähdyksestä. Loppu tunnista Noora ei paljoakaan pystynyt liikkumaan, joten ottivat Tysonin kanssa A.lla kontakteja, keppejä lelupalkalla ja parilla hypyllä kääntymisiä. Tyson oli varsin taitava jälleen kerran. Ihana seurata sen menoa, kun on niin into pinkeänä vaikka vasta vartti sitten berni roikkui kurkussa kiinni.

2 x agility

2011-05-15T21:41:00.001+03:00

Ei ole löytynyt jaksamista kirjoittaa blogiin agitreeneistä, kun tunnen itseni ja tiedän että tekstiä tulee niin pirusti. Jos nyt yrittäisi olla vähäsanainen ja vain yleisesti kertoa parista treenikerrasta.

Viikko sitten Nooralla ja Tysonilla oli vaikeuksia. Taikku menee eteenpäin kuin höyryjuna eikä käänny helposti ja Noora reväytti reitensä heti treenien alussa ekalla radan pätkällä. Tämä ehkä selventää parhaiten treenien kulkua. Hammasta purren Noora veti treenit läpi (tiedän tunteen, revähtänyt jalka on oikeasti tosi kipeä). Vaikeaa oli takaaleikkaus putkelle. Ei vain onnistunut ja Tysonkin laittoi ranttaliksi ja hyppi putken yli yms. Käännökset oli myös vaikeita ja paljon piti palkata kahden esteen välillä, että Tyson hakeutuisi käteen.

Tämän viikon agi sujuikin paaaaljon paremmin. Pari pätkää piti mennä ja niissä taas hinkattiin käännöksiä. Noora teki heti ekalla radalla (mikä oli paras rata tähän treeniin, mutta ajassa ehkä hieman häviäisi) takaaleikkauksen putkelle ja se meni niin nappiin. Taikku sinkosi putkeen niin hienosti ettei uskoisi viime treeneissä tämän olleen ongelmallinen. Vaikka rata olikin puhdas, niin ajassa tosiaan tulisi miinusta, koska käännökset eivät olleet tarpeeksi tiukat. Jatkossa pitää muistaa jokaisesta käännöksestä palkata alkuun, koska Tyson vaatii vielä muistuttelua. Parin palkkauksen jälkeen on homma alkanut luistamaan, joten eiköhän se tästä. Höyryjuna puskuttaa täysillä eteenpäin, niin lihaksia pitää muistutella käännöksistä, että menisi sinne selkärankaan asti että aina tehdään näin.

Tässä treenissä tehtiin myös niistoa, mikä nopeasti neuvottiin edellisten treenien lopussa. Sanoin Nooralle, että käytä käskyä "kierrä" koska Tyson osaa sen, mutta ei Noora sitä enää radalla muistanut ja ihmetteli, kun koira hyppi aina väärältä puolen estettä :D Sitten kun muisti käskyn, niin kas kummaa, koira kiersi. Tysonilla oli taas vauhti päällä, joten välillä ei auttanut mitkään käskyt tai muut väännöt ja käännöt, Taikku meni mistä huvitti. Noora on tässä kohtaa oppinut hyvin lukemaan Tysonia ja tietää, milloin pitää laittaa koira maihin ja odottaa rauhoittumista. Ei tarvitse kauaakaan maassa maata, kun vieteri on löystynyt ja kyetään taas keskittymään.

Uutena juttuna oli keinu radalla. Aiemmin ei ole ollut kontaktiesteitä rataharjoituksissa. Keinulle mentiin pöydältä (millä Tyson odotti hienosti maaten). Alkuun oli vähän turhan paljon vauhtia ja jarrutus unohtui. Pari hinkkaustreeniä pelkällä keinulla ja sitten uusiksi pöydältä siirtyminen. Ei ongelmaa enää. Itsekseen Noora teki Taikun kanssa ainakin puomia (en muista enää tekikö A:takin). Niin hienot kontaktit ja malttaa olla paikoillaan "ota" käskyllä. Noora voi mennä jo muutaman metrin päähän ja Taikku pysyy paikoillaan niin kauan että vapautetaan. Jei! Kontakteja ei ole loppujen lopuksia paljoakaan treenattu, joten ihan huima kehitys tässäkin.

Tunnin lopuksi kouluttaja katsoi Tysonin keppiongelmaa. Liikaa tehty eikä tarpeeksi tsemppaava palkka, joten Tysonin mielestä kepit oli ihan plääh. Ohjeeksi tuli palata reilusti taaksepäin, auttaa pienillä käsiavuilla ja tehdä kepeistä super kivat. Lelupalkka loppuun ja ihan mega kekkerit. Tarttis nyt hommata omat kepit, että niitä pystyisi harjoittelemaan enemmän, mutta lyhyen aikaa / kerta.

Tällä kertaa Tyson ei kertaakaan yrittänyt napata kädestä. Viimeksi vähän yritti, mutta jätti kesken, ja tällä kertaa ei yrittänyt kertaakaan. Kertaopetus siis auttoi tähän ikävään ongelmaan todella hyvin. Vaikka epäonnistumisia tuli, niin Tysonilla ei kilahtanut päässä vaan se vain into pinkeänä hyppeli sitten itsekseen muutaman esteen ja jäi odottamaan käskystä, kun Noora kuivaharjoitteli omia liikkeitään. Myös tässä odottamisessa on tullut suurta edistymistä. Oli asento mikä tahansa kun sanotaan "odota", niin niille sijoille jää ja Noora voi heilutella käsiään miten sattuu ja harjoitella ohjausta ilman koiraa. Ensimmäisillä kerroilla, kun Noora vähänkin nosti kättään, niin Tyson sinkosi jo vauhtiin. Nyt poika on oppinut, että kontaktista tulee vapautus ja lähdetään tekemään yhdessä rataa. Hienoa hienoa! Tämä taisi olla eka treenikerta, kun Noora ei ruoskinut itseään. Soon liian tiukka itsensä suhteen! Vähän jänskättää, että uskaltaako Noora koskaan lähteä kisoihin asti, kun on niiiiin tarkka kaiken suhteen. Onneksi koira on nuori, että kerkeävät treenata pitkäänkin ;o)

Tokotusta

2011-05-04T20:01:00.000+03:00

Jos kerrankin päivittäisi blogin ajoissa. Tänään siis oltiin taas tokotunnilla. Maanantaina iski taas arki päin näköä, kun tajusin ettei oltu edellisen kerran jälkeen treenattu ollenkaan. Joka päivä ollut jotain eikä sitten enää ole jaksanut, kun olisi ollut aikaa. Tätä menoa korkataan kokeet veteraani-iässä..

Maanantaina olin fiksu ja siirsin ison seinäpeilin eteisen käytävän päähän. Saatiin samalla hyvä häiriötreeni, kun jotkut koirat katselivat meitä. Tyson ja Toby molemmat pöhisivät omille kuvilleen eivätkä uskoneet, että olivat itse siellä vaikka käytiin nenät tökkäämässä peiliin. Pöntöt.. Eteisessä otettiin seuraamista ja seisomista. Tuijotin vain peiliin, joten pysyin nyt itse suorana eikä kytännyt koiraa. Niin valtavan hienot seisomiset ja seuraamiset Taikku teki, että teki mieli kiljua. Tehtiin myös kaukoja ilman käsiapuja. Seisomisetkin sujui varsin mallikkaasti, mutta ainahan treenattavaa löytyy.

Topsukkakin pääsi höntsäilemään. Ei meinannut taas nahoissaan pysyä (ei voi puhua enää karvoista vaan nyt puhutaan nahasta mitä on muutama numero liikaa..). Sellaista tohottamista oli koko ajan ja itselläni naurussa pitelemistä. Maahanmenotkin oli kunnon tömähdyksiä, että Tyson jäisi ihan kakkoseksi. Välillä mietin, että sattuukohan sitä, kun ei ole karvoja pehmittämässä ja oikeasti rysäytti maahan niin että tömisi. Piti itse olla toooodella rauhallinen ja kehua hillitysti, koska Toby tohotti koko ajan maassa maatessakin. On se vaan niin loistava! Siitä kun saisi vähän intoa ja tekemisen halua Tysoniin, niin olisi koirat tasapainossa tokon suhteen.

Tänään aloitettiin tokotreenit paikalla istumisella. Pari koiraa Tysonin toisella puolella seilasi miten sattui, mutta Taikku pysyi hienosti paikoillaan ja muistaakseni oli ihan hiljaakin. Sivulle palatessa pyörä ajoi Tysonin ja vieressä olevan koiran välistä, eli pyörään oli välimatkaa n. 1m. Ja silti pysyi nätisti sivulla. Hienoo hienoo! Tähän perään otettiin luoksepäästävyys kahden eri "tuomarin" tullessa katsomaan. Palkkasin Tysonin vähän ennen kuin dummari tuli kohdalle ja seuraavaksi dummarin lähtemisen jälkeen. Pysyi hyvin paikoillaan kummatkin kerrat.

Luoksepäästävyydestä jatkettiin paikalla makuuseen. Viimeksi Tyson oli rauhallinen ja minä kuulemma hermoilin. Nyt sitten ajattelin rauhoittaa mielen ja antaa Tysonin olla vähän pitempään rauhassa. No se kostautui sitten piippaamisella. Mun mielestä paikalla makuu meni hyvin, joo kyllä se piippasi mutta ei todellakaan niin paljoa mitä aiemmin. 2 min oltiin paikoillaan ja kahdesti palkkasin. Välimatkaa oli 10 askelta. Välimatkaa voisi lyhentää ja palkkausväliä muutella, ja ihan reilusti palkata siitä kun on hiljaa. Eli palataan taas hieman taaksepäin, koska se auttaa. Tyson oli kyllä mielialaltaan ihan hyvä vaikka paikallaolemiset otettiinkin heti treenin alkuun eikä pahemmin oltu mitään alkujuttuja tehty itsekseen. Tärkeintä, että nyt ollaan saatu vain onnistuneita suorituksia sen suhteen, että Tyson pysyy maassa. Ja piippaaminen on oikeasti vähentynyt. Joskus se oikein huusi ja pää pyöri ja hyöri joka puolelle. Nyt on pääasiassa kontaktissa eikä liikaa häiriinny vaikka yksi ohjaajista käskytti koko ajan koiraansa ja naapurikin seilasi.

Itsekseen tehtiin seuraamista eri pituisilla matkoilla, ehkä n. 0-7 askelta. Sekä lelu- että namipalkalla vaihdellen. Itsekseen tehtiin myös luoksetuloja mitkä onnistui hyvin, inasen hidas sivulle tulo mutta nyt hakeutui ihan oikealle (=vasemmalle) puolelle ja alussa pysyi hienosti paikoillaan rauhallisin mielin. Tehtiin myös muutama liikkeestä maahanmeno, mikä oli toooodella vaikeaa. Seisominen on helpompaa, kunhan vaan pysäyttää vauhdin. Ei tarvitse punnertaa maahan. Nyt vietiin kuitenkin liikkeet loppuun asti kehu-palkalla.

Päivin edessä tehtiin myös liikkeestä maahanmenoa ja saatiin neuvoksi tehdä maahanmeno-leikkiä. Molempiin käsiin namit, koira eteen ja siitä käsky maahan. Kehut, vapautus ja namin heitto sivulle. Namin heitto puolta vaihdetaan koko ajan. Alkuun odotetaan että koira pysähtyy tullessa luokse ja sitten vasta käsky. Kun lähtee sujumaan niin voi vaikeuttaa: viimeisellä askeleella käsky, liikkeestä käsky jne.. lopuksi pitkältä matkalta vauhdista käsky. Siihen on vielä matkaa :o)

Itsekseen tehtiin myös hyppyä. Meni ihan pipariksi. Laiska minä en jaksanut hakea laukusta namialustaa, joten pudotin namin maahan. No eihän Taikku sitä enää nähnyt esteen toiselle puolelle mentäessä ja homma meni haisteluksi. Muutenkin se alkoi olla väsynyt, koska haisteli joko maata tai estettä tai touhusi muuten vaan omiaan hypyn jälkeen. Pienen keskustelun jälkeen alkoi taas kuuntelemaan, pysyi hyvällä kohtaa estettä (ehkä vähän liian lähellä estettä, mutta ei kuitenkaan hakeutunut liikaa sivuun) ja pysähtyi hyvin. Otti askelta kun palasin. Liikuin vähän ympäriinsä, hoin käskyä ja kehuin "hieno stop, hyvä stop jne". Tehtiin ehkä liikaa jaksamiseen nähden, joten lopuksi tökki hyppyyn lähtö. Edes lelun heittäminen ei kauheasti auttanut, lelukin alkoi olla jo vähän plääh. Tähän loppui ja nyt haudutellaan. Pitäisi muistaa Ruutanassa käydessä joka kerta ottaa hyppyä vaikka vain pari kertaa / kerta.

Lopuksi saatiin kotitreeniksi vasemmalle käännökset ja erityisesti takapään käyttöä. Tysonin kanssa on treenattu peruuttamalla takapään kääntämistä. Sitäkin on parempi treenata, kun joku katsoo, niin tulee tehtyä oikein ja palkattua oikeasta.

Agia ja hierontaa

2011-05-02T18:36:00.000+03:00

Torstain agilitysta on vielä kirjoittamatta.. Tunti alkoi heti 10 esteen radalla. Oli muuria, pussi, hyppyjä, putkia ja viimeisenä rengas. Eka putken suu oli haastavassa paikassa A:n vieressä ja ekalla kerralla Tyson juoksikin A:lle. Seuraavat kerrat menikin jo paremmin, kun Noora saattoi tarpeeksi pitkälle. Hypyltä toiseen putkeen käännöstä hinkattiin monella eri taktiikalla, että siitä saataisiin vieläkin nopeampi. Ja hieno lopetus oli, kun Tyson suoritti renkaan joka kerta oikein ja hakeutui hyvin esteelle. Radat näytti tosi hienolta ja Noorakin pysyi vauhdissa hyvin mukana vaikka alkuun epäilikin jäävänsä jälkeen.

Toisessa setissä harjoiteltiin jaakotusta, mikä ei meinannut mennä Nooralla tajuntaan :o) Tyson istui kiltisti paikoillaan odottaen, että Noora saisi kuivaharjoiteltua tarpeeksi. Hyvin meni kolmen esteen pätkä, sitten kun Noora sai pysymään kädet hieman pienemmällä liikeradalla. Kerran Tyson sinkosi piiiitkälle, kun Noora käsi heilahti vähän liian suuren kaaren. Koira meni minne ohjattiin :o) Hetken hengähdystauon jälkeen Noora kokeili harjoitusta uudelleen sivummalla ja nyt se meni tosi hienosti. Hyvä hyvä!

Ennen treenejä jo mietittiin, että mitä tehdään Tysonin energian purkautumisille, kun se nappaa hihasta kiinni (yllättävän usein käsi jää silti väliin...). Mietittiin, että jätetään treeni kesken jos nappaa. Mitään kivaa ei tehdä, jos ruvetaan sikailemaan. Kouluttaja kuitenkin ehdotti, että Tysonia kohti vois heittää esim. ketjupannan ja ärähtää. Tällä kertaa sai puolikuristava ketjullinen auttaa, koska koko ketjua ei ollut. Tämä auttoi selvästi. Muutaman pannan heiton jälkeen riitti pelkkä ärähdys. Ens kerralla otetaan kuitenkin ketju mukaan, että asiaa saa vahvistettua tehokkaasti. Tyson meni ihan hämilleen että "mitäs sä nyt tolleen suutut. Vitsi vitsi, vähän leikkiä vaan". Oltiin niin nöyrää poikaa ainakin parin sekunnin ajan, kunnes lähdettiin uudelleen radalle. Selkeästi nämä purkautumiset osuu niihin kohtiin kun rata keskeytyy, esim. jos unohtuu mihin piti mennä tai mennään vahingossa ohi. Energiaa on niin paljon, että se purkautuu härppimisellä. Kouluttaja sanoi, että ihan tuttu juttu. Hänen oma koiransa tarrasi käteen kiinni joka esteen jälkeen. Joten Tyson ei siis ole ainoa hieman kovakouraisempi tapaus. Ilman mustelmia siis Noora selviytyi, hammas kyllä osui sormeen jossain vaiheessa, mutta se nyt ei ole uutta. Kun purraan leluun kiinni, niin purraan sitten täysillä. Se on ohjaajan ongelma, jos jättää kätensä tai sormensa väliin :D

---

Unohtui viime hieronnasta kertoa blogissa. Susku kävi molemmat koirat hieromassa ennen pääsiäistä ja ihan hyvässä kunnossa olivat. Molemmilla vähän tuntui lanneosassa jäykkyyttä, mutta ei mitään pahaa, ja Tyson on inasen vino takaosasta vasemmalle. Tänään Susku kävi uudelleen hieromassa Tysonin, koska viikonloppuna ollaan menossa näyttelyyn (ollaan sitten vetreitä kehässä) ja muutenkin hyvä katsoa kroppa kuosiin agilityn kannalta. Nyt selkä oli tosi hyvässä kunnossa, mutta oikea etureisi oli aikas jäykkä. Tyson hieman häiriintyikin kun reittä hierottiin, mutta pienten keskustelujen jälkeen malttoi maata. Helppo hierottava tuo ei ole. Vinkuu taukoamatta ja on levoton. Taikku on ihan varma, että hieronnasta varmasti lähtee henki! Niskan kohdalla meni hermot ja Tyson päätti että minähän en perkele enää mene maate. Juoksi mun ympärillä ja laittoi tosissaan hanttiin. No se puoli oli jo hierottu, joten vaihdettiin puolta ja Taikku oli taas rauhassa. Tekee hyvää opetella olemaan paikoillaan. Voisi joskus kokeilla vähän hieronnan vaihtelua sillä, että hierotaan ensin joku osa ja vaihdetaan sitten puolta. Eiköhän se tuosta, viimeistään kun Tyson on 15v. eikä enää pääse maasta ylös omin voimin..

Huisin hienoa menoa tokossa

2011-04-28T19:02:00.000+03:00

Pitää nopeasti päivittää, ennen kuin psukee agitreenien päivityskin päälle. Eilen oli siis tokotunti jälleen Hervannassa. Viimeksi sanoin, ettei tokokärpänen oikein puraissut, mutta maanantain treenit enteili hyvää ja eiliset treenit meni huisin hienosti!

Ennen treenien alkua tein lelupalkalla seuraamista (pelkkää kontaktia alkuun ja siitä askel kaks) sekä paikalla makuun. Paikalla makuussa vaihtelin välimatkaa, liikuin ympäriinsä Tysonin näköpiirissä, kävin kyykyssä ja tein x-hyppyjä. Tyson oli rauhassa ja palkkailin epämääräisin väliajoin.

Koska porukkaa oli nyt vähemmän paikalla (oli meitä kuitenkin 4 koirakkoa), niin treenattiin vuorotellen yhteensä kaksi kierrosta. Jokainen sai toivoa kaksi liikettä, mitkä arvioitaisiin ja katsottaisiin, missä on parantamisen varaa. En ollut yhtään valmistautunut, mutta ylläri ylläri valitsin seuraamisen ja liikkeestä seisomisen.

Seuraamista otettiin max. 5 askelta. Mun piti keskittyä ottamaan kiintopiste suoraan edestä etten kiemurtele ja rauhassa odottamaan kontaktia ennen käskyä. Välillä palkkailin pelkästä kontaktista ettei tehty rutiniinomaisesti koko ajan samaa, vaan saatiin hieman yllätyksellisyyttä. Kouluttaja sanoi, kun piti palkata ja itse keskityin vain suorana pysymiseen ja suoraan kävelemiseen. Hienoja pätkiä tehtiin, Tyson oli kuulemma suora ja sillä oli hyvä moodi päällä. Loppuasentoja pitää vielä auttaa, jää nyt herkästi vähän vinoon. Eli namilla ihan reilusti auttaa, että oppii tekemään oikein. Jatkossa tehdään 0-5 askeleen seuraamisia vaihdellen ja pikku hiljaa pidennetään matkaa, kun alkaa tuntumaan varmemmalta. Paljon vaihteluja siis.

Toisessa setissä liikkeestä seisomista. Käytin käskyä "mennään" etten sotke seuraamista mitenkään. Hyvin kulki kontaktissa mukana. Eka käsky oli liian pliisu, ennemminkin kysymys "pysähtyisitkö?". Kun ei pysähtynyt vaan hiipi, niin toinen käsky oli oikeasti käsky. Kouluttaja sanoi heti, että minun pitää olla reilumpi koiralle ja kertoa selvästi mitä haluan. Tahdon että pysähdyt ja piste. Ei mitään "etsäviitsisitsä pysähtyä? jaa et, no ei sitten mitään." Toisella kerralla hieman hidastin vauhtia ja annoin selkeän käskyn ja Tyson tömähti paikoilleen niille jaloille. Aivan mielettömän hieno! Ja saatiin jopa yhtä hieno onnistunut suoritus toisenkin kerran. Selkeästi ongelma oli mun käskytyksessä. Tai nimenomaan käskytyksen puutteesta. Pitää olla reilu ja johdonmukainen, tietää mitä tahtoo koiran tekevän seuraavaksi.

Lopuksi otettiin yhdessä paikalla makuu. En edes muista milloin ollaan viimeksi treenattu nurmikolla ja sen huomasi. Uusi ihania hajuja juuri siinä Tysonin kohdalla, joten pari kertaa hieman kiemurteli paikoillaan ja haisteli, mutta ärähdin/tömäytin maata jalalla osoittaen selvästi että naama ylös perkele :D Kävin suht tiheästi palkkaamassa ja Tyson pysyi koko ajan rauhallisena ja paikoillaan. Oli ihan hiljaa, jes! Kouluttaja kyllä sanoi, että koira oli rauhallisempi mitä omistaja. Saatoin seistä jäykkänä ja ehkä palkkausväliäkin olisi voinut välillä pidentää, mutta mukavampi näin. Saatiin kuitenkin hyvällä välimatkalla 2min 15 sec. hienoa paikalla makuuta.

Ihan huisin hieno tokokerta! Näitä lisää. Meille sopii selkeästi paremmin tämä, että tehdään vuorotellen ja odottelun ajaksi koira autoon. Ei tule itsekseen sohlattua mitään vaan tehdään vain valvotusti ja vähän kerrallaan. Maanantaisen ja eilisen tokon jälkeen ei tunnu yhtään epätoivoiselta. Nyt tuntuu, että olen itse kehittynyt paljon ja osaan pitää Tysonin moodin päällä koko treenin ajan. Sen fiilis ei laskeutunut yhtään seuraamistreenissä ja oli koko ajan skarppina. Ei motivaation puutteen takia katsellut horisonttiin, vaan keskittyi itse tekemiseen. Jes jes!!! Hyvä Taikku!

Tokoa Särkänniemen parkkiksella

2011-04-26T17:32:00.000+03:00

Lähdettiin isolla köörillä tokoilemaan Särkkään. Nooralla oli Lysti ja Taimi mukana, ja Suskulla Taavi, Toto & Toffo. Meiltäkin päsi Topsukka piiitkästä aikaa myös mukaan. Se oli kyllä alkuun ihan varma, että raukka jätettäisiin taas kotiin. Leikkasin nameja ja Tyson kyttäsi vieressä, jos vaikka sattuisi nakki putoamaan. Toby meni pöydän alle maate huokaisten. Voi sitä onnen hetkeä, kun huomasi, että kaivoin myös sen hihnan kaapista. Iski hepulihepuli!!

Pojat sai odotella autossa häkissä omaa vuoroaan ja alkuun pidettiinkin melkoista älämölöä, mutta aika nopeasti rauhoittuivat.

Aloitin Tysonin kanssa. Otettiin seuraamista ensin sivulla istuen: "seuraa" ja kontaktista lelupalkka. Noora sanoi aina kun oli oikea hetki palkata. Pikku hiljaa aikaa kasvatettiin ja kohta otettiin jo yhtä askelta. Ensimmäiset askeleet meni vähän huonommin, mutta pikku hiljaa Tyson alkoi keskittymään hyvin hommaan. Toisessa setissä otettiin myös seuraamista yhdellä askeleella, mutta tällä kertaa namipalkalla.

Liikkeestä seisomista hitaaaalla kävelyllä, lähti sujumaan. Noora naksutteli meille oikeaa stoppia. Selkeästi parempi oli, kun tökkäsin namin taaksepäin Tysonin suuhun kääntymättä sitä kohti. Näin saatiin namipalkattua vielä nopeammin eikä Tyson enää hiipinyt. Mun pitää muistaa jatkaa kävelemistä samalla nopeudella eikä yhtään himmata stop-käskyn annettua. Ja pitää muistaa olla katsomatta koiraan.

Luoksetuloissa meidän ongelma on ollut hidas sivulle tulo. No tällä kertaa Tyson hakeutui koko ajan eteen tai enemmän oikealle. Autoin sitä reilusti kädellä ohjaten, nami kädessä. Tätä ruvettiin häivyttämään aika nopeasti. Välillä voi antaa reiluja apuja, jos yhtään näyttää epävarmalta.

Ruutua tehtiin myös pitkästä aikaa. Ensin namialustalla ja kun saatiin otettua jo pitempää matkaa, niin Noora suositteli kokeilemaan maahanmenoakin. Ei sitten meinannut millään sujua. Tyson pysähtyi aina seisomaan, mutta ei hevilläkään mennyt maahan ennen kuin toisella käskyllä. Olin ihan ruudussa kiinni, kropalla vielä autoin maahan, käskin oikein kunnolla, niin ei. Kyllä sain sen menemään maahan, mutta jotenkin tökki. Kokeiltiin maahanmenoa ihan erillään ruudusta, niin että mun ja Tysonin välillä oli välimatkaa. Ei ongelmaa. Pitää vaan treenata lisää ja ajoittaa käsky oikeaan kohtaan.

Kaukoja tehtiin myös. Istu ja maahanhan jo sujuvat ihan mukavasti ainakin lähietäisyydeltä. Seisomaan nousemista ollaan tehty vähän vähemmän ja sitäkin oikeastaan vain maasta, ei istumisesta. Noora huomasi, että palkkaan liian nopeasti seisomisesta. Tysonilla liikkuu jalat vielä, kun jo tyrkkään namia sen suuhun. Kokeilin odottaa hetken, että Tysonin liike pysähtyy ja se pysyikin hienosti paikoillaan. Täytyy jatkossa muistaa odottaa hetki ennen palkkaa. Ettei tule palkattua jalkojen liikuttamisesta.

Otettiin myös paikalla makuu Lystin kanssa. Välimatkaa varmaankin se kolmisen metriä, noin pauttiarallaa.. Kävin palkkaamassa suht tiheään tahtiin, koska Tyson oli todella rauhallinen. Vähän pää kääntyili, mutta se oli hiljaa ja pysyi maassa koko ajan. Varmaankin paras paikalla makuu ikinä!

Muutenkin treenistä jäi tosi hyvä maku. Itse muistin olla tsemppaava, leikittiin paljon lelulla ja Tysonilla pysyi hyvä moodi koko treenien ajan. Aivan huippu hieno! Ei toko ehkä niin kamalaa olekaan, kun vaan tekee asiat oikein eikä omalla toiminnalla pilaa kaikkea. Nyt täytyy yrittää pitää tämä hyvä fiilis päällä keskiviikon tokossa. Pitää vaan miettiä tarkkaan etukäteen mitä tekee, eikä vaan tee mitään muuta "sinne päin" höntsäilyä.

Sitten Toby. Hassu karvamoppini pääsi hömpöttelemään vähän kaikenlaista. Sillä oli mieletön into päällä eikä mistään meinannut tulla mitään, kun Toby vain hyppi riemusta ja itse naureskelin sen touhuille. Seuraaminen oli vähän hyppelyä ja poikitusta, mutta Tobyn kanssa ei olla niin tarkkoja. Se saa harrastaa mielenterveys-tokoa ihan omaksi iloksi. Liikkeestä seisominen oli vähän hakusessa, mutta kun tehtiin tosi helppoja harjoituksia niin stopitkin lähti sujumaan. En enää edes kunnolla muista mitä kaikkea tehtiin, mutta yleensäkin Tobyn meno oli hienoa. Vaikka se onkin pehmeä ja oikeasti häiriöherkkä, mutta kun sillä on tuollainen meno päällä, niin ihan pienestä ei keskittyminen herpaannu. Mahti poika!

Lahti - Lappeenranta

2011-04-25T22:57:00.003+03:00

Pääsiäislomareissulle suunnattiin perjantaina. Päivä alkoi Lahden KV-näyttelyllä. Tyson oli ensimmäistä kertaa valioluokassa varsin mallikkaasti. Poika osasi käyttäytyä niin hienosti! Aussiet tuomaroi Hans Lehtinen, joka antoi Tysonille ERIn SA:n ja sijoitti luokan kolmanneksi viidestä valiouroksesta. Paras uros kehässä ei kuitenkaan enää sijoituttu, mutta hyvä arvostelu saatiin. Esittäjäkin sai kehuja..

Arvostelu: Kaunis kokonaisuus. Erinomainen tasapaino. Voimakas, hyvä päätyyppi. Kaunis kaula. Seisoo hyvin raajoillaan. Sopiva luusto. Erittäin hyvä takaosa. Turhan korkea häntä. Taitavasti esitetty. Erinomainen liikkuja.

Lahden jatkettiin matkaa Lappeenrantaan. Pieni sightseeing-kierros tehtiin, kun noustiin liian aikaisesta rampista. Navigaattori ei suostunut toimimaan, mutta onneksi oli kannettava mukana. Kartturi ei vain ollut aina ihan kartalla missä mentiin (lue: äiti), mutta ajoissa selviydyttiin hotellille. Tyson oli mallikkaasti myös hotellissa sekä kaupunkikävelyllä illalla. Tehtiin illalla vähän reilumpi lenkki, kun ei taaskaan oltu ihan kartalla (lue: kartta hotellihuoneessa). Satamaan päästiin ja sitten vahingossa löydettiinkin tie, mikä vei suoraan hotellille.. Lauantaina suunnattiin Lappeenrannan KV:hen, tuomari Gunnel Holm. Tyson ainoa valioluokan koira, sijoitus ERI/1 Sa PU4.

Arvostelu: Oikean tyyppinen valio. Pää saisi ola hieman pitempi. Hyvä luusto. Hyvä runko. Polvikulmat saisivat olla paremmat. Kaunis karvapeite. Selkä on pehmeä liikkeessä. Hyvät sivuliikkeet.

Näyttelyn jälkeen päästiin pitkälle kotimatkalle parilla pysähdyksellä. Oli hieman paikat jumissa, kun ensin seisoskeltiin näyttelyssä ja sen jälkeen n. 4h istuttiin autossa. Tyson onnellinen sai vetää unta kaaliin koko matkan.

Alla vielä Minnan ottamia kuvia sunnuntailta. Nätti poika hyvässä turkissa <3 Kiitos Minnalle hienoista kuvista kauniissa keväisessä maisemassa. Samalla reissulla Tyson kastoi talviturkin. Äiskä ei ihan vielä uskalla...

9:n esteen rataa

2011-04-25T22:41:00.002+03:00

Vähän hitaasti tulee päivitettyä blogia. Mikä se sellainen pääsiäisloma on, kun kotona ei ole pahemmin kerennyt olemaan? Ei ainakaan ole ollut tylsää..

Torstaina oli siis agility. Tyson oli jollain ihan ihme moodilla. Siis hyvällä tavalla. Se oli ihan super rauhallinen omaa vuoroa odotellessa. Ei tunnin alussakaan skitsonnut yhtään kun ihmiset huuteli putkea ja koirat juoksi niistä. Mitähän ihmettä Noora on Taikulle syöttänyt, kun koira on muuttunut ihan täysin muutaman viikon aikana. Diapamia?

Nooran mies, Juho, oli myös katsomassa ja kuvaamassa Taikun menoa. Juho kysyi tunnin aluksi, että onko Noora ja Tyson ottanut jo radan pätkää. Sanoin, että max neljää estettä. No, tunti alkoi ja kaksikko meni 9:n esteen radan tuosta vaan. Itse kuvailin videokameralla ja lopetin kesken radan, kun luulin että se loppuisi, mutta ei.. Vasta puolessa välissä mentiin :o) Lopussa oli hankalampi paikka ohjata ja rataa tehtiin vielä kahdessa osassa, kun ensin nähtiin, että mitä kohtia pitää viilata. Radalla oli hyppyjä ja putkia kiertäen ja kaartaen. Nyt ei ollut ongelmaa vasemmalle kääntymisissä ollenkaan. Kouluttaja oikeasti koulutti ja Noora sai paljon ajateltavaa seuraaviin treeneihin. Vaikka rata näytti menevän hyvin, niin silti löytyi vielä hiottavaa.

Tunnin lopussa otettiin keppejä, niin että lopussa oli nami ja tarkoitus oli mennä vain viimeisestä välistä (Tyson itse tarjoaisi menoa). Vähän oli hakemista, mutta kyllä sekin lähti sujumaan. Paljon treeniä lisää. Tarvitsee hankkia omat irtokepit, että pääsee treenaamaan niitä enemmän pari keppiä kerrallaan.

Itsekseen Noora ja Taikku meni keinun ja A:n (en muista menikö puomia). Kontaktit meni vähän roiskiessa. Astui kyllä kontaktille, mutta ei oikein malttanut pysähtyä oikeaan paikkaan vaikka Noora yritti mitä.

Varsin onnistuneet treenit jälleen kerran. Mutta ei tämä treenaaminen aina niin ruusuista ole. Harvase kerta jostain päin kroppaa löytyy mustelma, mikä on tullut joko kynnestä tai hampaasta :D Noora sai tuntea käsivarressaan töpeksimisen ohjauksessa ja minä sain kynnestä mustelman, kun Tyson juoksi täysillä vasten ja tökkäsi jalallaan mun reiteen... Rankkaa! :D

Agilityn alkeiskurssin vika kerta

2011-04-17T18:59:00.000+03:00

Tyson oli taas astetta rauhallisempi mitä aiemmilla kerroilla. Varmasti vaikutti rankka viikonloppu, kun oli luonnetesti ja muutenkin kaksi päivää oltiin oltu koko ajan liikenteessä. Mutta mukavampi näin, ettei ihan tolkuttomasti sinkoillut, kun Noorallakin oli alkanut selkä vaivaamaan.

Tunti aloitettiin keinulla. Noora mainitsi, että jatkokurssilla oli ollut puhetta, että keinua voisi kokeilla jo ilman apulaista. Normi keinu meni hienosti yksinään ja kouluttaja laittoi viereiselle kentälle toisen keinun, mistä mainitse että jos tuon menee niin menee minkä tahansa keinun. Oli sen verran rämisevä. No Tyson meni senkin hienosti :o) Ainoa harmi tuli jo heti tunnin alkuun, kun Noora tosiaan mainitsi että treenaavat toisessakin ryhmässä, niin kouluttajan ääni muuttui kellossa ja jatkossa ei tarvinnut pahemmin toistoja tehdä. Harmi sinänsä koska ei nyt yhdestä onnistuneesta kerrasta opi. Pussi mentiin kerran kouluttajan nähden ja se riitti, kuin myös lyhyet radan pätkät.

Ekalla lyhyellä radalla oli hyppy, putki, hyppy. Tässä sai muutaman harjoituskerran, kun ekalla kerralla Noora ohjasi väärältä puolelta (hvyin meni silti, mutta kouluttaja vasta tämän jälkeen mainitsi, että rata jatkuisi tästä toiseen suuntaan eikä Noora voisi ohjata sinne täältä väärältä puolelta) ja kerran Tyson kiersi ekan hypyn. Mutta olikohan kaksi onnistunutta suoritusta vai vaan yksi? Ei muista enää.. Toisella radan pätkällä oli putki, hyppy, putki vähän kiertäen (vaikea selittää eikä ole kuvaa radasta). Itse olin videokameran kanssa paikalla ja ajattelin katsoa ekan kerran että mihin suuntaan liikkuvat, niin pysyn sitten kameran kanssa mukana. No Tyson meni kerralla oikein ja se riitti! Oltiin molemmat vähän ällistyneitä, kun toiset sai tehdä useampaan kertaan vaikka meni hyvin, mutta Tyson vain kerran. Oli hieno pätkä enkä saanut sitä videolle. Hankalia käännöksiä ja kaikkea, niin ei. Se oli sitten siinä. Vähän jäi p*ska maku suuhun, mutta tämä oli vika kerta tätä kurssia, joten siirretään ajatukset jatkokurssin puolelle. Siellä treenataan ihan kunnolla :o)

Lopuksi kouluttaja halusi nähdä keppien edistymisen jokaiselta. Taikulla meni ihan mukavasti, vaikka tänään selvästi takkusi kepit enemmän mitä aiemmin. Pitää keksiä isompi motivaattori siihen.

Itsekseen tehtiin tosiaan sitä rämisevää keinua, hieman joustavaa puomia (ylös- ja alasmenot siis hieman antoivat myöden), putkeen lähetyksiä kauempaa ja keppejä. Niin ja kyllä Tyson muutaman kerran pomppasi pöydälle, kun osui kohdalle ja oli intoa taas pomppia kaiken mahdollisen päällä. Monesti kentän laidalla odotellessa se yhtäkkiä hyppää ruokapöydän päälle (katselijoille on kentän laidalla penkki ja pöytä tavaroiden säilytykseen) ihan tuosta vaan. Se on nopea liikkeissään. Yleensä vasta havahdutaan kun Tyson jo keikkuu pöydällä.

Tämä oli siis viimeinen kerta alkeiskurssia ja toistaiseksi jatketaan torstain jatkokurssilla. Pitää ruveta jo kyselemään paikkaa seuraavalle kurssille, ettei tule mitään pitkiä taukoja. Myös omaa treenivuoroa ollaan suunniteltu kesäkaudelle.

Tysonin luonnetesti

2011-04-16T14:31:00.001+03:00

Tänään ajeltiin Hämeenlinnaan luonnetestiin, missä tuomareina Anne Juppi ja Kari Mäkinen. Aamulla jännitti aivan tolkuttomasti ja vielä Hämeenlinnassakin. Tehtiin selvä työnjako, että Juhis hoitaa koiran lenkityksen siellä ja minä rauhoittelen itseäni seuraamalla aiempien koirien testiä ettei mun jännitys tartu.

Tysonilla oli kierrokset taas ihan huipussaan. Piippasi koko ajan kun odoteltiin sivummalla, että edellinen koira tulee pois alueelta ja Tysonilta tarkistettaisiin mikrosiru. Päivän jännittävin juttu oli se mikrosirunlukija. Tyson väisti sitä oikein urakalla. Hui kun pelottava! Sitten vedettiinkin sata lasissa tuomareiden tykö.

Alkuun tuomari leikitti Tysonia kepillä. Alkoi koiralla silmät kiilumaan kun näki kepin. Hyvin meni leikit, kunnolla purtiin kiinni.

Kelkka oli jännä, mutta siinäkin alkuun Tyson häröili omia mun ympärillä ja vasta kohdalla oikein kunnolla seurasi kelkan menoa. Vähän jänskätti mennä katsomaan sitä lähempää, mutta kun kyykistyin niin saman tien nokka oli kiinni kelkan päällä olevan paidan hihassa. Käveltiin pois päin ja takaisin tullessa vilkaisi ohimennen kelkkaan, meni läheltä ja se oli siinä. Vanha juttu jo, ei enää kerkeä miettimään tuollaista.

Seuraavaksi oli vuorossa hyökkäys meitä kohti. Tiesin jo valmiiksi ettei Tyson varmastikaan puolusta eikä kyllä puolustanutkaan. Häntä heilui ja veti hyökkääjää kohti into piukassa. Meiltä saisi varastaa lompakon ihan rauhassa ja koirakin lähtis ihan mielellään mukaan. Kivoja ihmisiä! Tyson luottaa ihmisiin todella paljon eikä usko kenestäkään mitään pahaa. Tuomarikin sanoi, että tää meni nyt ihan plörinäksi, kun Tyson oli vain innoissaan koko touhusta :o)

Seuraavaksi oli vuorossa ylösnouseva pressu ja räminä tynnyri. Ohi mentiin reippaasti pienellä, sekunnin murto-osan väistöllä ja pressun jälkeen Tyson kurkki lumikasan taakse, että missä se ihminen on joka sen pressun juuri veti ylös. Räminätynnyrin kohdalla tsekkasi ensin sen telineen ja kohta takaa kierikin tynnyri. Sitä katseltiin taaksepäin kuitenkin reippaasti liikkuen eteenpäin. Seuraavalla kierroksella oli taas fiilis, että nää on nähty jo, mitäs seuraavaksi. Pressu oli ihan tylsä (taas etsittiin sitä ihmistä sieltä taaempaa) ja tynnyrillekin meni suoraan itse.

Pimeä huone oli hauska tuomareidenkin mielestä. Tuomarit naureskelivat, kun Tyson hyppi kaikkien mahdollisten tasojen päällä mitä pimeässä huoneessa oli. Joka pakastimen päälle tuosta vaan. Korkealta kai "näkee" paremmin. Kolina vain kuului ja koira vipelsi pitkin huonetta. Hetken siinä pyörittyään minun käskettiin yskäistä ja kohta Taikku olikin jo mun luona nurkan takana. Tässä kohtaa tuomari kysyi, että harrastetaanko me agilitya. Totesin vaan, että kyllä ja raunioillakin aikanaan käytiin juuri tämän takia, että Tyson on pienestä pitäen kiipeillyt ihan kaiken mahdollisen päällä. Tuomari vain totesi, että kiipeily on sitten ihan verissä. Ei tuntunut missään vaikka pimeässä kiipeili.

Seuraavaksi laitettiin Tyson seinään kiinni ja minä menin nurkan taakse piiloon. Tuomari hyökkäsi kohti ja Tyson vaan makoili maassa. Vasta ihan lähellä Tyson nousi ja väisti kun tuomari oli melkein iholla. Ei se usko, että kukaan ihminen voisi tehdä pahaa pikku-Taikulle. Sitten oltiin taas ihan bestiksiä dummarin kanssa.

Loppuun laukaukset. Jännitin ennen meidän testiä, että säpsähdänkö vahingossa niin, että se vaikuttaisi koiraan. Kahden koiran laukaukset kuuntelin ja joka kerta ekalla laukauksella säpsähdin enemmän ja toisella vain silmät räpsähti. Oman vuoron kohdalla keskityin niin hyvin eteenpäin kävelyyn ja pystyssä pysymiseen (Tyson inasen veti), että eka laukaus meni ihan ohi ja unohdin että piti pysähtyä. Käskystä sitten stop ja toinen laukaus. Vasta videolta näin kunnolla, että Tyson ei välittänyt laukauksista yhtään. Katsoi kyllä ääntä kohti, mutta oli ihan tyynen rauhallinen.

Kun tuomarit olivat laskeneet pisteet ja tulivat kertomaan miten meillä meni, niin voin kyllä täysin allekirjoittaa joka sanan mitä Tysonista sanottiin. Se on adhd ja tuo rauhattomuus/ylivilkkaus peittää alleen monia asioita ja taas toisaalta vaikuttaa paljon joihinkin asioihin.

Toimintakyky + 1 kohtuullinen
Terävyys + 1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu - 1 haluton
Taisteluhalu + 2 kohtuullinen
Hermorakenne + 1 hieman rauhaton
Temperamentti + 1 erittäin vilkas
Kovuus + 3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys + 3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

yht. 154p. hyväksytty

En enää edes tarkalleen muista mitä tuomari sanoi loppukommentteina, täytyy katsoa videolta, mutta esim. tuo räminätynnyri ja pressu -osio oli sellainen, että siihen vaikutti tuo temperamentti (erittäin vilkas) paljonkin, koska Tyson ei ehtinyt jäädä miettimään vanhoja, kun piti jo äkkiä päästä asioissa eteenpäin. Toimintakykyynkin vaikutti juuri tuo vilkkaus. Tyson häslää paljon, eikä aina ihan täysin keskity (hyvä esimerkki se pimeä huone). Pimeässä huoneessa toinen tuomareista kyllä sanoi, että vaikka Tyson paljon häslääkin ja kiipeilee missä sattuu, niin se tekee kuitenkin koko ajan töitä.

Siinä kun tuomari antoi kommentteja, niin Tyson meni itse maate. Tuomarin tullessa tykö vauhtia vielä oli ja tuomarikin kommentoi, että "etkö koskaan väsy?" Mutta kyllä se onneksi oli väsynyt, eihän siihen paljoa vaadittu... Vajaa puoli tuntia kierrokset maksimissa ja koko ajan vauhti päällä. Itselläkin pukkasi hiki pintaan, kun Tysonin kanssa meni testiä läpi.

Mutta nyt on testi käyty ja Taikkua voi tituleerata samalla myös Suomen muotovalioksi :o) Kiitos kaikille jo puhelimitse onnitteluita lähettäneille. Tätä päivää oli odoteltu jo pitkään suurella mielenkiinnolla, että kuinkahan pojan käy.

Torstai agilitya

2011-04-15T12:37:00.000+03:00

Oltiin isolla porukalla liikenteessä, kun meidän hieroja-Susku lähti koiriensa kanssa mukaan lenkeille ja Susku tuli seuraamaan Tysonin treenejä. Tuli ihan pro olo, kun on hyvä ohjaaja koiralla ja vielä hieroja mukana :o) Tyson oli ihan super kierroksilla alkulämmittelyssä. Meinasi riuhtoa mun kädet sijoiltaan ja yritti pullistella Taavi-partikselle. Päästiin kuitenkin koko konkkaronkka samalle lenkille pienten alkuvääntöjen jälkeen. Hölkkäiltiin Tysonin kanssa ja se sujui sata kertaa paremmin mitä kävelyvauhti. Meidän kokenut näyttelypuudeli kyllä osaa hienosti ravata :o) Mitä nyt meiltä ihmisiltä meinasi kunto loppua..

Itse agilityssa Tyson oli super hieno. Joka kerta rauhoittunut paremmin, mutta nyt oli kyllä ihan ylirauhallinen. Kierroksilla kyllä, mutta jotenkin kokosi itsensä. Hienosti pysyi joka kerta paikoillaan kun piti ja omaa vuoroa odotellessa oli oikeasti rauhassa. Seurasi kyllä maailman menoa, mutta ei sinkoillut, huutanut tms. Kehitystä!

Tämän kerran harjoitus oli takaaleikkaus. Se kyllä sujui (tekihän Noora vahingossa takaaleikkauksen jo viime alkeistunnilla...), mutta ai kamala kuinka vaikeaa Tysonin oli kaartaa vasemmalle! Se teki aina oikealle tiukan käännöksen, mikä olisi normaalisti paaaljon haastavampi mitä ihan perus kaartaminen vasemmalla olevalle esteelle. Tätä hinkattiin moneen kertaan. Kouluttaja oli namin kanssa vastassa esteen takana ohjaten Tysonia kääntymään oikeaan (siis vasemmalle) suuntaan ja tästä Noora jatkoi ohjausta seuraavalle esteelle. Heti kun kouluttaja siirtyi pois esteen takaa, niin Tyson teki taas tiukan käännöksen oikealle (pyörähti siis ihan paikoillaan). Kun vihdoin käännös onnistui ilman avustajaa, niin radan suuntaa hieman muutettiin ja viimeisenä esteenä oli matala pöytä. Ei ollut muistaakseni mitään ongelmaa tässä kohtaa. Pöydällä ei nyt tarjonnut mitään, mutta pysyi paikoillaan ja oli rauhassa.

Itsekseen Noora ja Tyson otti keppejä sekä A:ta. Kepit menevät hienosti oikealta puolelta, mutta vasemmalta ohjaten on vielä hakemista. Tyson on hieman pyörällä päästä, mutta kyllä ne siitä pikku hiljaa. A oli tosi hieno! Vauhtia riitti, mutta jarrut toimi juuri oikeassa kohdassa ja Tyson pysähtyi tismalleen kontakteille. Kouluttajakin kehui edistymistä, kun sattui katsomaan juuri sopivasti Tysonin tehdesä A:ta. Kerran vauhtia oli niin, että takamus meinasi lentää pää yli (melkein kuperkeikka), mutta hyvin Tyson sai liikkeen pysähtymään. Tätä ei voi treenata montaa kertaa, muuten on selkä sökö nopeasti.. Onneksi sunnuntaina on hieronta.

Lopuksi otettiin kouluttajan kanssa keinua ja jatkossa Tysonin kanssa voi ottaa keinua ihan yksinään, koska menee niin hyvin. Enää ei tarvitse yhden olla vastaanottamassa keinua ja himmaamassa vauhtia. Muutenkin kouluttaja kuulemma kehui paljon Tysonin kehitystä. Harmi että ryhmä on hieman epätasainen kokemustason suhteen, joten paljon aikaa kuluu muilla ihan perus hyppyjen harjoitteluun.

ALO-toko

2011-04-13T20:24:00.000+03:00

Tänään alkoi ALO-kurssi. Taustalla parin kuukauden totaali tauko tokoilusta. No mutta jos nyt kevään kunniaksi taas aktivoituisi tässäkin lajissa.

Mentiin jo hyvissä ajoin treenipaikalle, käytiin pikku lenkki ja vaan hengailtiin siinä lähettyvillä. Namia kului ja yritettiin hakea sellainen harmooninen tila (yritykseksi jäi, mutta kuitenkin...). Vähän vinkunaa kuului, mutta ei mitään ihan järkyttävää huutoa. Pää pyöri, mutta oltiin kuulolla.

Itse treeni aloitettiin luoksepäästävyydellä. Tyson nousi ylös ekalla kerralla, mutta toisella pysyi paikoillaan. Tästä jatkettiin suoraan paikalla makuuseen. Palkkasin pariin kertaan maahan ennen kuin poistuttiin paikalta. Pitkän tauon ja sitä ennen usean epäonnistuneen paikalla makuun taki pysyttelin max. kymmenen askeleen päässä ja kävin heti palkkaan kun oli kontakti minuun eikä kuulunut vinkaustakaan. Hieman levottomuutta, mutta pääasiassa että pysyi koko ajan maassa.

Itsekseen tehtiin tämän jälkeen luoksetuloja. Tässä oli tosi hyvää paikalla pysyminen. Luoksetulot muuten hyvät, mutta inasen hidas itse sivulle tuleminen. Ei auta muuta kuin treenata ja treenata pelkkää sivulle tuloa että siihen saa nopeutta. Varmasti vauhtia hidastaa myös se, kun Tyson vähän hapuilee mun kättä. Tästä kun pääsisi, niin ainakin yksi liike olisi ihan hieno.

Tämän jälkeen mentiin kouluttajan tykö tekemään hyppyä. Kerroin meidän ongelman, eli koiran siirtymisen minusta katsottuna esteen oikeaan reunaan ja jopa reunan yli. Tähän saatiin ohjeeksi lähettää koira vinoon hyppyyn (seistä enemmän oikealla vinossa, että koira hyppäisi vasempaan yläkulmaan). Esteen takana vasemmassa reunassa voi olla näin alkuun namialusta, että koira varmasti menee sinne tarpeeksi pitkälle. Tätä harjoiteltiin niin, että vapautin heti namille päästyä. Seuraavaksi odotin, että nami oli syöty ja pää kääntyi minuun päin. Tästä stop ja vapautus. Saatiin myös ohjeet treenata loppuosaa ihan erikseen, koska Tyson herkästi steppaa paikoillaan.

Itsekseen tehtiin seuraamista, missä ei taas ollut päätä eikä häntää. Alkoi jo itseäkin ärsyttää, kun piti taas sössiä mitä sattui ilman selkeää suunnitelmaa. No, ainakin koira kulki sivulla, ei sitten mitään hajua oliko ihan kiero. Voisi jatkossa tehdä niin, että seuraamista otetaan vaan valvovan silmän alla ettei tule sössittyä mitä sattuu. Tähän perään hetkeksi koira autoon lepäilemään ja yritin koota itseni ja motivoida jatkamaan :o)

Taas hetki itsekseen treenaamista. Nyt liikkeestä seisomisia. Oli kamalia! Onko pakko kirjoittaa niistä jos ei halua? En halua, oli jotain ihan muuta mitä piti. Yritin vaan hengitellä syvään ja hokea "rauhoitu, rauhoitu".

Porukalla otettiin luoksetuloja niin, että oltiin lomittain kahdessa rivissä. Me otettiin Tysonin kanssa ensin luoksetulo. Tyson jäi omaan riviin ja minä kävelen vastakkaiseen riviin, siitä luoksetulo. Sitten meidän viereinen tästä uudesta rivistä teki saman jne.. Hyvää häiriöharjoitusta. Meidän luoksetulossa Tyson ei kuunnellut ekaa käskyä vaan katseli horisonttiin. Toisella tuli hyvin tyyliin "jaa niin joo, sä käskit tulla sinne". Alkoi naurattamaan sen ilme. Toisten tehdessä luoksetuloja Tyson pysyi hyvin sivulla, mutta kyllä tuli palkattuakin aika reippaalla kädellä.

Liikkeiden välissä vain oltiin ja yritettiin malttaa pysyä paikoillaan joko sivulla istuen tai maassa maaten. Sivulla ei Tyson jaksanut kauaa olla, yhtäkkiä sinkoili minne sattui. Maassa ollessa on selkeästi rauhallisempi ja malttaa, mutta pitää siellä sivulla istuessakin olla rauhassa ja malttaa. Pikku hiljaa.

Ei nyt mikään tokokärpänen puraissut. Ennemminkin tuntui toivottomalta. Mutta ei luovuteta! Ensi viikolla ei ole treenejä, eli tulee kahden viikon tauko. Seuraaviin treeneihin pitää miettiä tarkkaan mitä tekee ja miten, kun itsekseen treenaa. Ja nyt kahden viikon aikana voisi yrittää niitä hemmetin häiriötreenejä saada aikaiseksi. Siis ihan vain, että ollaan ja lojutaan häiriöisessä paikassa. Yritetään kitkeä se levottomuus pois ja opetella rentoutumaan. In my dreams!

Alkeiskurssin 5. kerta

2011-04-10T18:10:00.000+03:00

Tänään siis alkeiskurssilla. Ennen agia oltiin tunti Ruutanassa ulkoilemassa, josko vaikka enimmät energiat saisi purettua. Kauheasti ei siltä vaikuttanut, kun hallille ajettiin, mutta tunnin loppupuolella huomasi, että Tyson todella väsyi.

Tänään otettiin muutaman esteen rataa yksitellen. Omaa vuoroa odotellessa sai tehdä yksittäisiä esteitä toisella kentällä. Ekalla radan pätkällä oli hyppy - pituus - muuri suora. Taas alkuun hyppy oli hankala ja Tyson meni alta. Kun laitto alle toisen riman, niin rupesi hyppäämään ja saatiin se rima poiskin sieltä aika nopeasti. Mikähän siinä on että aina eka hyppy tuottaa vaikeuksia. Kaarteen jälkeiset hypyt ovat myös alkuun hankalia, mutta johtuu puhtaasti siitä, ettei Tyson osaa koota vielä itseään ja parin harjoituksen jälkeen taas tulee mieleen, että näinhän mun pitikin tehdä, että kerkeän kääntymään ja hyppäämään.

Muuten tuo kolmen esteen suora oli hyvä ja Tyson irtosi hyvin. Toisena radan pätkänä oli samainen muuri, sen jälkeen vasemmalle kaartaen hyppyyn ja siitä putkeen. Kaarros siis ekalla kertaa hankala, mutta ohjausta korjatessa rupesi sekin sujumaan hienosti. Putki meni hyvin. Noora teki kerran vahingossa takaaleikkauksenkin putkelle mennessä. Vähän Tysonilla alkoi vauhti himmaamaan ja tähän tuli ohjeeksi tsempata sitä koko putken ajan, ei vain odottaa että kyllä se sieltä kohta ulos tulee.

Itsenäisesti Tyson teki muuria (täydessä korkeudessa hieman hipaisi estettä tuolla suoralla pätkällä), rengasta, A.ta, keinua ja keppejä. Rengas meni paljon paremmin mitä viimeksi, muuri sujui itsekseen treenatessa paremmin mitä radan pätkällä (johtui varmaan askelista ja Tysonin kokoamisesta nopeasti jo seuraavalle esteelle). A oli hyvä, kun Noora sanoi tarpeeksi ajoissa "ota" käskyn. Huomasi selkeästi kun kerran sanoi liian myöhään, niin Tyson ei kerennyt jarruttamaan kontaktille ja roiskaisi siitä nopeasti. Otti kuitenkin kontaktin, mutta ei kerennyt pysähtymään. Keinu oli tosi hyvä. Olin ottamassa keinua vastaan, mutta viimeisellä kerralla en paljoakaan enää auttanut ja annoin keinun kolahtaa kunnolla maahan. Nou hätä, Taikku himmasi hienosti oikeassa kohtaa ja otti hienot kontaktit. Kepitkin sujui hienosti. Noora kokeili nyt ensimmäisen kerran vaikeammalta puolelta ja Tyson oli aika ulapalla alkuun.

Tyson oli tänään hyvällä moodilla koko tunnin. Ei mitään ihmeempiä vinkumisia eikä toisten perään vetämistä. Noora teki paljon myös paikalla istumis -treeniä ennen hypyn suoritusta. Hyvä aika harjoitella sitä, kun kouluttaja nostelee esteitä maxi-korkeuteen. Hienosti pysyi paikoillaan rauhallisin mielin.

Vielä on yksi alkeistunti jäljellä. Hyvin on Tyson ja Noora kehittynyt nyt yhteensä kuuden treenikerran aikana (5 alkeistuntia ja 1 jatkotunti). Toivotaan, että ensi torstaina Nooran mies pääsee mukaan, niin saadaan ehkä kuva/video-materiaalia menosta.

Agilityn jatkokurssi (AGI1)

2011-04-10T11:35:00.000+03:00

Torstaina alkoi Nooralla ja Taikulla jatkokurssi, missä kouluttajana on Päivi Männistö (edelleen siis Sport Dog Parkilla). Keli oli kamala, mutta Tyson niin pätevä. Alkuun oli taas levoton, mutta rauhoittui kyllä hyvin tunnin edetessä ja nyt Tysonilla oli hyvä moodi päällä treenatessa. Juuri sellainen mitä tarvitsisimme tokoonkin...

Aloitettiin kolmen hypyn ja yhden putken radalla. Toisen hypyn jälkeen piti tehdä persjättö ja ohjata siitä sitten kolmannelle hypylle ja putkeen. Alkuun Nooralla oli hakemista paikan kanssa ja Tysonkin teki laajoja kaaria. Kaarroksia yritettiin pienentää laittamalla lelu heti toisen hypyn taakse, mutta tästä en kyllä huomannut Tysonin toiminnassa muutosta. Kun Noora löysi oikean kohdan esteiden välissä ja kääntyi oikein, niin Tysonkin kääntyi juuri niin kuin piti ja suoritti kaikki neljä estettä hienosti.

Itsenäisesti Noora teki hyppy-muuri-pussi yhdistelmää. Tässä Tyson irtosi jo tosi hienosti eteenpäin. 12 kepin suoraa tekivät myös. Sujui varsin mallikkaasti. Kouluttajakin sanoi että kepit sujuu jo hyvin ja ensi kerralla hieman vaikeutetaan.

Kouluttajan kanssa otettiin A:ta ja keinua. A:lla Tyson hieman rauhoittui eikä koohannut täysillä alas. Nyt malttoi seistä kontaktilla ja maistella nameja. Keinu meni myös hyvin.

Vähän venähtänyt tämä kirjoittaminen. Tänään oli pakko, koska illalla on alkeiskurssin 5. kerta ja siitäkin pitäisi jotain jaksaa kirjoittaa.

Alkeiskurssin 4. kerta

2011-04-04T14:56:00.000+03:00

Eilen oli taas agipäivä. Selkeää edistymistä ihan joka asiassa tapahtunut. Tysonilla nousee hieman kierrokset kun tullaan hallin pihaan, tunnistaa paikan ja herkästi sikailee. Varmasti vaikuttaa myös energian määrä (alla vain perus hihnalenkki puolilta päivin). Lämmittelyn lenkillä päästettiin Taikku purkamaan ylimääräistä energiaansa juoksemalla ees taas mun ja Nooran välillä. Ihan inasen rauhoittui sen jälkeen, mutta oli siltikin vielä hieman vauhti päällä.

Hallissa ei tarvinnut palauttaa poikaa maan pinnalle, eli pysyi hanskassa koko ajan. Ei siis lähtenyt juoksevien koirien perään. Yritti kyllä, mutta totteli hienosti, kun Noora kielsi. Muutenkaan mitään ylikierroksille menemistä ei tällä kertaa tapahtunut, johtuiko kenties siitä ettei putkea tehty kertaakaan? Who knows..

Vanhoja muisteltiin, eli pussi, keinu ja A. Pussi oli edelleen iisipiisi, vauhdilla mentiin läpi. A:n ongelma oli selkeästi se, että Nooralla oli hihna kädessä. Käsi väkisinkin silloin nousee ja Tyson hakeutuu lähelle kättä, josko vaikka namia sais kesken kaiken. Sitten onkin yks kaks jalka lipsahtanut reunalta ja jätkä tulee vauhdilla alas. Nyt kun hihna otettiin pois (eka ilmoitettu toisille koirakoille, että häätäkään sit kunnon ärähdykselle jos yrittää tulla tykö), niin mitään ongelmaa ollut. Ei hakeutunut reunalle ja pysyi koko ajan kuulolla/kontrollissa.

Nyt näin itse ekan kerran Tysonin tekevän keinun. Hienosti odotti oikeassa kohdassa, että keinu laskee, sitten vielä kontakti ja vapautus riehumaan :o) Kouluttaja neuvoi Nooraa innostamaan/motivoimaan Tysonia enemmän keinun jälkeen, koska vauhti alkoi hidastumaan ja välillä juoksi ohi. Enemmän innostusta/palkkaa/leikkiä, että Tysonin mielestä olisi kannattavampaa tehdä keinu kuin juosta ohi.

Noora kertoi jo viime kerran jälkeen, että Tyson on tosi hyvin hiffannut "ota" käskyn. A:lla on vauhtia sen verran, ettei yhtä hyvin pääse himmaamaan vauhtia, mutta siinäkin laskeutuu hyvin alas eikä loikkaa. Hienoo hienoo!! Hienot kontaktit myös puomilla. Tässä sen oikeastaan parhaiten näki, siis selkeän ajattelun, että hei tässä on se kohta, himmaanpa valmiiksi juuri siihen. Katsoo sitten mikä on meininki kun pääsee kovempaa menemään puomilla. Himmaako liikaa vauhtia vai unohtuuko koko juttu.

Noora otti Tysonin kanssa itsekseen siis puomia ja rengasta. Pääsin auttelemaan, kun hihnalla estin Tysonia tekemästä väärin. Eteenpäin pääsi vain kun hyppäsi oikeasta reiästä eikä kiertänyt. Muutama virheen jälkeen tajusi taas, että kannattaa ehkä tähdätä keskeltä läpi niin voi saada palkkaa. Tai edes päästä palkalle, koska minä roikuin hihnassa ja estin esteen ohituksen.

Uutena juttuna oli kolmen aidan sarja. Vasemmalla kädellä ohjattiin kaksi ekaa, eka poispäin ohjaajasta ja toisella tultiin ohjaajaa kohti, kolmas jatkui koiran vasemmalle. Tässä kohtaa kouluttaja sanoi, että ohjaa koko ajan vasemamalla. No joo, kolmannella esteellä Tyson veti kauniisti ohi joka ikinen kerta. Noora oli alkuun ohjannut tämän kolmanne oikealle kädellä, eli ei-koiranpuoleisella, kunnes kouluttaja mainitsi tästä vasemmasta. Oikealla kädellä ohjatessa Tyson kuitenkin hyppäsi tämän kolmannen esteen, joten tällä mentiin loppuun. Kaksi ekaa vasemmalla ja kolmannelle vaihdettiin oikea käsi. Jos maalaisjärjellä miettii, niin Noora omalla kropallaan esti Tysonia rynnimästä ohi. Känsi kropan koiran suuntaan ja ohjasi oikealla. Tämä näköjään toimi parhaiten Tysonilla. Ei siis ole yhtä oikeaa vaan koiran mukaan mennään.

Toinen hyppy oli aluksi vaikea. Tyson meni ali monta kertaa. Ilmeisesti se ei vielä hahmoittanut käännöstä ja heti perään hyppyä, joten toinen este madallettiin ja tämän jälkeen alkoi hyppy sujumaan. Esteet saatiin normi korkuuteen ja kolmen esteen sarja mentiin läpi. Hienoo hienoo! Kun tuli ensimmäinen onnistunut kokonainen suoritus, teki mieli alkaa taputtaa kentän laidalla. Oli niin ylpee Tysonista ja Noorasta :o)

Meinasi ihan unohtua kepit. Ne on ihan super hienot! Tai siis menee hienosti (keppien ulkonäköön en ole kiinnittänyt huomiota). Alkuun helpotetaan pienellä ohjauksella, mutta lopuksi Tyson meni ihan itse kepit ja Noora vain kulki mukana. Noora otti vielä erikseen sisäänmenoja vähän joka suunnasta ja nekin meni hienosti. Jei!!

Voi ehkä tuntua hassulta lukea, että joku on ihan fiiliksissä kun koira tekee yhden esteen. Mutta kuinka moni on saanut ylpeydellä seurata sivusta, nähdä todella mitä se koira tekee ja kuvitella kuinka herneet kohtaa ja raksuttaa pääkopassa. Ja niin ihana nähdä todella se kehitys. Ei samaa näe siinä koiran vieressä kun ohjaa. Sivusta on oikeasti hieno katsoa, varsinkin kun Tysonilla on hyvä ohjaaja. Eikä Tyson ole pelkästään esteitä oppinut, vaan se on oikeasti joutunut rauhoittumaan, laskemaan kierroksia vähän pienemmälle, kulkemaan fiksummin hihnassa jne.. Siltä on oikeasti vaadittu paljon, mutta se on myös ihan eri tavalla tullut kuuliaiseksi sen jälkeen, kun agility alkoi ja aloin itsekin vaatimaan siltä kotioloissa enemmän. Onhan se äiskän pikkuinen Taikku, mutta nyt on rajat viilattu vieläkin vahvemmiksi. Ei enää harmaa häilyvä raja, vaan musta ja tiukka.

Agiliitoa

2011-03-28T18:01:00.000+03:00

Noora sai pärjätä Tysonin kanssa kahdestaan, kun itse vietin koko viikonlopun kehäsihteerikoulutuksessa. Kaksikolla oli kuulemma mennyt hienosti. Taikkukin oli hanskassa paljon paremmin kuin viimeksi. Mikä lie hetkellinen mielihäiriö ollut silloin :o)

Agi alkoi pussilla, mikä oli erilainen/-värinen kuin viimeksi, musta, mutta ei kuulemma mitään ongelmaa kuten ei viimeksikään. Taas yksi asia, mistä nostaa intoa vähän liikaakin. Pussihulluutta luvassa.

Uutena esteenä okseri, ei vielä täydessä korkeudessa, mutta tämänkin Tyson oli hiffannut nopeasti. Ei laitettu rimoja poikki.

Keppejäkin tekivät alkusähläyksien kera, mutta Tyson meni kuulemma lopuksi hyvin. Putki-keppi yhdistelmä nosti Tysonin kierroksia ja Noora sai hieman puhutella sitä sakemannin perään lähtemisestä. Kerta riitti ja Tyson oli taas kuuliainen oppipoika. Kierroksien noustessa Taikku ei kestä kun toiset leikkivät tai juoksevat putkeen tms. Perään vaan nanosekunnissa. Kuitenkin ilman mitään rähinöitä, poju tahtoo vaan mukaan juoksemaan.

Rengas oli kummajainen Tysonin mielestä. Ei meinannut millään tajuta, että mistäs reiästä nyt pitikään mennä läpi. Onnistuneeseen suoritukseen lopettivat. Muistelinkin, että renkaan kanssa saatiin joka kerta hinkata. Kun muutaman kerran sohaisee ohi, kun testaa mistäs pitikään mennä läpi, niin kyllä ehkä kerran osuu oikeasta :o) Reeniä, reeniä!

Puomilla hieman varmisteltiin, kun Nooran mies Juho tuli varmuuden vuoksi kävelemään toiselle puolelle. Tyson meni kuitenkin hienosti puomilla. On näköjään tajunnut, ettei kannata kauhean leveästi kulkea, niin ei putoa matkalla.

Keinu tuli uutena esteenä. Ensin baby-keinu. Samantien vaihdettiin normikeinuun, kun pienempi sujui, ja normikin meni hienosti. Heti alusta asti Noora on ottanut käyttöön ota-käskyn ja se kuulemma toimiikin jo nyt hyvin. Alkuun kouluttaja oli himmannut reilusti keinun vauhtia, mutta lopussa annettiin jo hieman kolahtaa. Ensi kerralla kolistellaan varmaankin lisää.

Esteiden väliin mahtui myös paaaaaljon rauhoittumisharjoituksia. Tyson kuumuu nyt aika paljon putkesta ja pussista, joten näitä ei kauheasti hinkata vaan jos otetaan niin pari kertaa ja sitten kunnon rauhoittuminen. Muuten ei tule lyhyistä radoista mitään, kun Tysonilla on kierrokset tuhansissa. Nyt on kaiketi kaikki esteet menty läpi, joten ensi kerralla varmaan aletaan ottamaan jo pientä esteiden yhdistämistä, ohjaamista yms. Sitten minäkin pääsen paikan päälle katsomaan. Mielenkiintoista nähdä, että onko mun läsnäolo vaikuttanut Tysoniin, koska tällä kertaa oli mennyt tosi hyvin ja viimeksi, kun olin mukana, niin piti hieman sikailla. Mutta kerta kerran jälkeen Noorakin tottuu ja oppii tuntemaan Tysonin, niin joka kerta myös tietää missä kohtaa pitää pitää tauko ja kuinka pitkä tauko. Mitä esteitä voi yhdistellä ja kuinka monta kertaa voi jonkun tietyn esteen ottaa. Hieno seurata tämän kaksikon kehitystä. Tysonkin pääsee näyttämään kykynsä lajissa, mistä se pitää todella paljon.Mutta ei me tokoa unohdeta. Ei vaan pidetä sitä ykköslajina. ALO-kurssille ollaan jo ilmoittauduttu ;o)

Kaahailua agilityssa

2011-03-20T23:10:00.000+02:00

Tyson esitteli uusia piirteitä itsestään Nooralle. Minulle vanhaa ja tuttua, mutta Noora ei ollut tätä puolta vielä nähnyt eikä kai ollu uskonut kaikkea mitä olin kertonut. Tysonilla meni hieman yli treeneissä ja tarvitsi vähän enemmän hengähdystaukoa, että mielentila hiiiieman laskisi. Otti nyt vähän enemmän häiriötä toisista koirista, mutta eiköhän se tästä lähde luonnistumaan, kun tottuu. On niin pellossa kasvanut tässä viime ajat, että kai sitä nyt ihmettelee, kun maailmassa on paljon kaikkea seurattavaa. Mutta Noora sai hienosti Tysonin palautettua maan pinnalle ja korvat kuulolle.

Tänään aiheina oli kontaktiesteet. Ei ollut mitään muistikuvaa, että onko Tyson mennyt A-estettä. Puomia se on tehnyt, keinua ei. Lopulta Tyson meni jo A-esteellä, ennen kuin kukaan kerkesi sanomaan juuta tai jaata. Alas päästyään se lähti jo vauhdilla kiipeämään takaisin ylöspäin kun sai nokkansa käännettyä siihen suuntaan. Ja vauhdilla mentiin. A:ta tehtiin myös sivummalla itsekseen. Yhtäkkiä Tyson alkoi puskemaan Nooraa kohti ja tuli harjalta alas aikas railakkaasti. Tömähdyksen jälkeen Tyson oli jo juoksemassa kohti A:ta uudelleen. Ei näköjään tästä ottanut nokkiinsa, hyvä juttu.

Puomia mentiin myös ensin kouluttajan nähden läpi ja sitten sai tehdä itsekseen. Tässä taas niin sata lasissa, ettei kukaan oikein pysynyt perässä ja alastulolta ponkaisikin alas liian aikaisin. Hihna lyhyenä kunnolla hidastaen vauhtia saatiin taas herneet kohtaamaan ja koira keskittymään tekemiseen. Tysonilla tuppaa alkuun olemaan meno sellaista "aivot narikkaan" tyyliä, sitten kun on laitettu luu kurkkuun ja ilmoitettu, että nyt keskity ja rauhoitu, niin meno muuttuu taas järkevämmäksi. Tuppaa vaan vähän kuumiaan tuo poika. Noora piti sen kanssa kunnon taukoja. Loppua kohden alkoi vieteri olemaan tooosi pinkeällä eikä rauhoittumisesta meinannut tulla mitään.

Loppuun kouluttajan nähden otettiin vielä muuri ja pussi. Muuria Taikku teki viimekin kerralla ja tänään se men ihan hienosti. Pari ekaa kertaa hipaisi niitä muovi härpäkkeitä, mutta sen jälkeen oli paremmin ilmaa alla. Pussi on ennestään tuttu ja tämän Taikku teki kuin vanha tekijä.

Itsekseen Noora ja Tyson teki hyppyä ja putkea sekä yhdistäen näitä kahta. Vähän on hyppytekniikassa hiottavaa Taikulla, mutta tällä kertaa meni kyllä paljon paremmin yli. Kepit meni tosi hienosti. Edelleen oli vain puolikas keppijono, ensi kerralla voisi kokeilla jo täyspitkää.

----------

Eilen Susku kävi hieromassa Tobyn ja Tysonin. Kummallakin vähän samat vaivat, mutta ei mitään ihmeempää. Hieman niskat ja lavat jumissa sekä lanneosa. Mutta tosiaan ei mitenkään pahasti, mutta kyllä nyt ainakin kerran vielä hierotaan tässä lähiaikoina ja katsotaan sitten miltä vaikuttaa. Onhan edellisestä hieronnasta jo vuosi, mutta näköjään hyvässä fyysisessä kunnossa ovat, kun ei mitään ihmeempää löytynyt. Kummatkin oli aika toispuoleisia, kuten monesti tokoilevat koirat. Tysonilla loppui pinna reilun puolen välin jälkeen. Ei meinannut enää millään suostua lattialle makaamaan. Laittoi hanttiin oikein kunnolla. Namien voimalla saatiin hieronta vietyä loppuun asti. Saatiin siinä sitten hyvät kontaktitreenit samalla. Piti koko hieronnan ajan taas vinkua ja vonkua, mutta ai että kun tulit namit niin ääni kellossa muuttui heti. Se hiljeni...

Agilityn alkeiskurssi

2011-03-14T18:09:00.000+02:00

Eilen alkoi Tysonin ja Nooran agilityn alkeiskurssi. Muutama viikko sitten tuli puheeksi, että haluaisiko Noora harrastaa Tysonin kanssa agilitya, kun minulta löytyy koira mutta ailahteleva harrastusinto ja jonkin sortin kömpelyys agilityradalla, ja Nooralla taas ei ole koiraa jonka kanssa voisi agilitya harrastaa ja kokemusta koiran kouluttamisesta rutkasti enemmän kuin minulla. Lopputuloksena hommasin tämän kaksikon alkeiskurssille Sport Dog Parkiin. Tysonin ehkä iisi homma tuo alkeiskurssi, mutta Nooran kannalta parempi aloittaa alkeista niin tottuu Taikun ohjaamiseen.

Lauantaina käytiin höntsäilemässä tokojuttuja ja Tyson meni niin hienosti Nooran kanssa, että sain vaan ihailla tuon kaksikon yhteistyötä. Jäi hieman viime tippaan tuo treenaaminen ennen alkeiskurssin koitosta, mutta ei se näköjään haitannut menoa ollenkaan.

Agilityssa aiheina oli kepit, hyppy, putki ja pöytä. Ne mentiin kouluttajan nähden läpi kerran ja muun ajan sai itse höntsäillä näitä esteitä sivummalla. Kepit lähti sujumaan niin hienosti, että loppujen lopuksi Noora vain hieman liikutti yläkroppaa ja Tyson pujotteli kepit läpi. Molemmat oltiin ihmeissään kuinka se tuosta vaan teki kepit. Onhan niitä ennenkin treenattu, mutta viime kerrasta on aikaa ja sitä ennenkin oli pitkä tauko.

Hypyissä otettiin alkuun muutama matala ja kun kouluttaja katsoi, niin hypyt nostettiin heti 65cm:iin. Tyson roiski aikalailla rimoja. Kouluttaja piti lopulta toisen hypyn rimasta kiinni niin, että rima hieman kolahtaa jalkoihin, että Tyson oppisi hieman kunnioittamaan rimoja. Tässä kohtaa koin taas yllätyksen, kun meidän luupää Tysonista löytyi pehmeä puoli :o) Toisesta esteestä tuli sille haamu. Joko kiersi tai meni ali. Laitettiin toinen rima alemmas estämään läpi meno. Pyh, sellaiset ei Tysonia estele. Se sujahti riman alta silti. Rimaa laskettiin vieläkin alemmas ja taas Tyson oikein sukelsi ali, meni niin matalaksi kuin vain pääsi. Noora otti sitten pelkästään tätä yhtä hyppyä ja Tysonkin tokeentui järkytyksestä ja sen jälkeen hypyt menikin hienosti. Toisella kentällä oli tyhjää ja sinne laitettiin myös kaksi aitaa, että pääsee harjoittelemaan itsekseen. Tässä Tyson teki niin hienoja hyppyjä, että oksat pois! Jäi reilu ilmavarakin vielä ja ihan mielettömän pitkää laukkaa juoksi.

Pussi oli myös ok. Alkuun suora muisteluksi pari kertaa ja siitä suoraa kaariputkelle. Jatkossa harjoiteltavaa on irtoaminen putkelle ja se, että Tyson hakee itse putken pään kun ohjaaja on kauempana.

Pöytä oli myös tuttu. Noora kysyi, että mitä olen yleensä vaatinut Tysonilta tässä. Ei ollut mitään muistikuvaa, sanoin vaan että tee niin kuin parhaaksi näet. No Tyson hyppäsi pöydälle ja meni omatoimisesti maahan siinä. Ehkä me ollaan siis otettu maahanenoa pöydälle :D Sinänsä ei ole mitään väliä mitä se siinä tekee, kunhan pysyy pöydällä. Vähän vaihteli istumisen ja maahanmenon kanssa, mutta kertaakaan ei muistaakseni jäänyt seisomaan.

Renkaankin Tyson teki muutaman kerran. Meinasi jo unohtua.

Tyson oli koko tunnin rauhallinen, ei piipannut ja jaksoi rauhassa odotella. Noora ihan tarkoituksella tuli välillä hengailemaan kentän reunalle ja Tyson joko istui tai laittoi maate välittämättä maailman menosta ympärillä. Se oli koko ajan hienosti kuulolla, ei pahemmin välittänyt muista koirista, vaan keskittyi täysillä agilityyn. Se niin nautti koko tunnista. Tuli itsellekin todella hyvä fiilis, kun meno oli niin hienoa ja Tyson nautti menosta. Oli kyllä kamerakin mukana, mutta valo ei riittänyt liikekuviin.

Möllitoko Ylöjärvellä

2011-02-13T11:44:00.000+02:00

Aloitin syntymäpäivän vieton heräämällä sunnuntaina kellon soittoon varttia vaille kahdeksan. Koiraihmiset on kyllä ihan hullua porukkaa! Enne puolta kymmentä oltiin jo Ylöjärvellä valmistautumassa möllitokoon. Heti halliin mentyä aloin herättelemään Tysonia. Kamalaahan se oli ja vielä enemmän tuntui kamalalta kun yhtäkkiä ilmoitettiin, että aloitetaankin koe etuajassa, kun kaikki viisi ekan ryhmän koiraa oli jo paikalla. Tyson oli vielä aivan kuutamolla kun mentiin kehään. Hirveä vinkuminen ja mouruaminen koko ajan, mutta pysyi hyvin paikoillaan kun tuomari kävi tervehtimässä. 10p. luoksepäästävyydestä.

Paikalla makuu olikin sitten yhtä kamalaa kuin viime päivinä. Tyson ei ollut yhtään kuulolla käskyä antaessa. Seuraili mitä muut touhusi (treenin puute, ei olla piiiitkään aikaan treenattu toisten kanssa). Meni maahan ja jäi sinne. Välimatka ei ollut kauhean pitkä ja Tyson oli alkuun ihan rauhallinen. Vähän vinkui, mutta ei pahasti. Sitten ehkä puolen minuutin kohdalla bongasi jotain maasta ja päättikin innokkaasti tulla mun tykö. Hihnaan ja odottamaan että muut valmistuvat. Kauhea huuto tässäkin kohtaa. Yritin saada Tysonin hiljaiseksi ettei häiritsisi muita. Haukahtikin kerran.. Vähän kierroksilla :o) Paikalla makuusta 0p. Oli niin Tysonin tyylinen, se vain kyllästyi makaamaan ja keksi että tuun sittenkin äiskä sun tykö, niin josko tehtäisiin jotain vähän vauhdikkaampaa.

Oltiin ensimmäisiä yksilösuorittajia. Seuraaminen hihnassa oli aikas haahuilua eka puolikas. Loppua kohden paransi ja liikkeestä pysähtymiset onnistui yllättävän hyvin. Käännökset oli aika laaaaajoja ja vasemmalle käännyttäessä edisti sen verran, että meinattiin törmäillä. Tästä kuitenkin 7p. Tuli useampia seuraamiskäskyjä eikä paikka oikein pysynyt.

Vapaana seraaminen oli paljon parempaa, muilta osin paitsi sitten kun Tyson pongasi kehäsihteerin, joka istui jakkaralla kehässä. Sinne se sinkosi häntä heiluen ja tarvittiin uusi käsky, että palasi sivulle. Mutta huomattavasti parempaa seuraamista oli nyt. Ja ihan vimeinen suora missä tehtiin kaksi pysähdystä aika peräjälkeen oli tosi hienoa seuraamista. Tuomarikin sanoi, että paikka oli juuri se oikea tässä kohtaa. 7,5p.

Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, mutta itse hieman varmistelin kääntymällä koiraan päin ja olikohan tässä se, kun juuri ennen maahanmeno kohtaa Tyson yritti taas mennä kehäsihteerin tykö. Ei mennyt sinne asti, mutta hetkeksi keskittyminen herpaantui. Ekasta käskystä maahan ja siellä pysyi hyvin siihen asti kun palasin sivulle ja käskin istumaan. 9p.

Luoksetulossa jäi hyvin istumaan ja tuli käskystä vauhdilla. Ei ennakoinut, mutta loppu olikin melkoista sekoilemista. Tuli kauniisti eteen istumaan (okei, hieman vino, mutta eteen kuitenkin). Uusi käsky sivulle, Tyson hyppäsi mua vasten ja siirtyi vähän sivummalle. Kolmannella käskyllä sitten tuli oikeaan paikkaan hieman turhautuneena vinkuen. 7,5p.

Liikkeestä seisomisessa seuraaminen oli hyvä, mutta hidasti vain hieman vauhtia ekasta stop-käskystä ja vasta toisella pysähtyi. Ennen kokeen alkua teki samaa kun harjoiteltiin, ei meinannut millään pysähtyä. Koeliikkeessä pysyi kyllä hyvin paikoillaan, kun oli pysähtynyt ja nätti istuminen käskystä. 7,5p.

Hypyltä odotin hieman enemmän, koska se on oikeasti kiva liike Tysonin mielestä. Eilenkin sujui hyvin. Neljä lautaa esteessä, sanoin kyllä että viidellä ollaan hypätty kun koira on yli 50cm, mutta tuomari halusi pitää neljä. Tyson lähti hyvin hyppyyn, mutta itse hyppy oli aika vetelä. Vähän sellainen yli astuminen. Kääntyi hyvin mua kohti heti esteen takana, mutta nenä takertui niihin lautoihin kiinni ja keskittyminen meni siinä. Ei ollut yhtään kuulolla. Touhusi ihan omiaan sen ajan kun tuli sivulle ja vasta sivu-käskystä huomasi että jaa niin joo, pitikö mun tehdä jotain. 7,5p.

Kokonaisvaikutelmassa tuomari sanoi, että koira oli kyllä hallinnassa, mutta tarvitsee hieman malttia ja keskittymisharjoituksia. Saatiin samat neuvot mitä monelta muultakin, että vain seisoskellaan paikoillaan koira sivull. Erilaisissa paikoissa, kauppojen pääovien lähettyvillä neljän jälkeen jne.. Kokonaisvaikutelma kuitenkin 9p. koska Tyson teki innokkaasti vaikka touhusikin välillä omiaan. Tuomari sanoi, että ohjaaja pysyi viilipyttynä vaikka koira ei aina ollutkaan kuulolla. Olin tässä kohtaa ylpeä itsestäni, koska pääasiassa mulla menee hermot aina kun Tyson häröilee. Nyt olin rauhallinen, enemminkin naureskelin Tysonin touhuille. Ihmeempää jännitystäkään ei ennen koetta ollut. Sen verran huomasi jännittävänsä, että hieman hakusessa oli, että missä oon, mitä teen, jne.

Luoksepäästävyys 10p.
Paikalla makuu 0p.
Seuraaminen kytkettynä 7p.
Seuraaminen ilman hihnaa 7,5p.
Liikkeestä maahan 9p.
Luoksetulo 7,5p.
Liikkeestä seisominen 7,5p.
Hyppy 7,5p.
Kokonaisvaikutelma 9p.
yht. 133,5p. (3. tulos)

Viiden koiran ryhmästä oltiin neljänsiä, joten aikas kivasti meni :D Nyt on viikko viralliseen kokeeseen ja jos tällaiset pakkaset jatkuvat, niin ihan turha yrittää väkisin tehdä tokoa ulkona. Joten nyt tehdään viikko noita keskittymisharjoituksia ja pidennetään paikalla makuu aikaa ja haetaan siihen malttia. Selkeästi huomasi nyt kokeessa, että tämän viikon treenit on mennyt aikas penkin alle. Koko ajan taso laskenut. Nyt ehkä parempi olla liikaa hinkkaamatta liikkeitä, koska Tyson kuitenkin osaa ne, mutta ei vain jaksa/pysty keskittymään.

Hienosti Tyson jaksoi tehdä samalla innolla loppuun asti kaikki liikkeet vaikka en palkannut kertaakaan välissä (liikkeiden välissä olisi saanut palkata jos olisi halunnut). Eli suurta vahinkoa ei tullut siitä, ettei tehty yhtäkään kokeenomaista treeniä. Jos Tyson malttaisi eikä turhautuisi niin nopeasti, niin liikkeet menisivät varmasti hyvin. Keskittyminen ei ole Tysonin vahvin laji. Mutta ehkä tää toko tekee ihan hyvää sille, kun joutuu oikeasti opettelemaan keskittymään ja kuuntelemaan ym. Minkäs sille voi jos on adhd. Pitää vaan tehdä vähän enemmän töitä kuin rauhallisemman koiran kanssa.

Mahdollisesti jotain toivoa

2011-02-12T20:52:00.000+02:00

Tänään uudelleen Ruutanassa. Pakkasta oli edelleen saman verran ja takkikin unohtui kotiin, mutta yritettiin silti. Sisällä omaa takkia pukiessa päälle sanoin ääneen, että pitää muistaa vähän viritellä Tysonia, jotain pientä hömppää tehdä. No joo, se unohtui sitten matkalla ulos (ehkä sellaiset 15 askelta).. Höpöttelin muuta ulkona ja hain hyppyesteen etupihalle. Siitä sitten suoraan vain toimintaan. Voitte varmaan arvata miten kävi. Otettiin kaikki liikkeet läpi kerran ja nämä meni aikas penkin alle. Tehtiin liikkeet uudelleen ja tämä toinen kerta oli todella paljon parempi. Eli siis se hemmetin virittely pitää huomenna muistaa!

Äiti käskytti jälleen ja hypyllä aloitettiin. Tyson alkoi karkaamaan "käsky"-sanasta, joten toistettiin "käsky" "valmis" keskustelua muutamaan kertaan ennen "yli"-käskyä. Tämä selkeästi auttoi, ainakin tällä kertaa :o) Lähti joka kerta hyvin hyppyyn, vaikka tehtiinkin muutama toisto. Hypyn jälkeen siirtyi taas esteen sivulle. Otin taas käyttöön reilun kroppa-avun ja palkkasin esteen yli. Tämä auttoi ja sen jälkeen hypyt menikin hienosti. Hyppyä otettiin kahteen kertaan, ekana ja vikana liikkeenä. Ekat meni huonommin, mutta viimeisenä otetut hypyt oli jo tosi hienoja.

Liikkeestä seisominen sujui aikas kivasti. Tästä en muista kunnolla ekaa kierrosta, mutta toinen oli tosi hyvä. Maahanmenoissa sama homma, toisella kierroksella mentiin ekasta käskystä maahan (kylläkin hieman viiveellä) vaikka varpaita palelikin. Maahanmenot tökki pahasti ulkona, mutta Tyson alkoi kyllä olemaan aika kylmissään kun lopetettiin treeni.

Luoksetulossa lähti perään. Palasin kerran palkkaamaan ja sen jälkeen tehtiin normi luoksetulo. Toisella kierroksella meinasin tehdä saman, mutta äiti ehdotti, että kokeile tehdä kokeenomaisesti. Tyson pysyi kiltisti paikoillaan ja tuli vauhdilla sivulle. Vähän sivulle tuloissa olisi petrattavaa. Huomenna pitää ennen möllikoetta ottaa muutama paikalla istumis -harjoitus eikä ollenkaan luoksetuloa.

Seuraamiset sujui hienosti. Tämä otettiinkin kokonaan toiseksi viimeisenä juttuja, ei siis ekassa treeniosassa tehty ollenkaan seuraamista. Hienoa seuraamista koko ajan. Pysyi kontaktissa, alussa edisti parin askeleen verran, mutta palasi oikealle paikalle nopeasti. Hienot pysähtymiset, juoksuosuus ei mennyt riehumiseksi ja käännökset oli hyviä. Jei!

Paikalla makuu otettiin jossain välissä. Taas alkuvaikeuksia, maassa ei ollut kiva olla. Lyhyellä matkalla hetki, sitten palkka, hieman pitemmäksi välimatka, palkka ja nyt n. 20 askeleen päähän ja tässä reilu minuutti. Yhteensä pysyi kyllä maassa kaksi minuuttia, mutta kahdella palkkauksella.

Kotona tehtiin ennen iltaruokaa taas namin heittelyä ja takaisin tullessa stop/down -treeniä. Tysonilla oli hauskaa! Tää on kiva leikki. Loppuun paikalla makuu. TV oli kovalla (tuli Putous) ja Juhis käveli kerran meidän ohi keittiöön ja jäi odottamaan nurkan taakse siihen asti että lopetetaan. Välillä kurkki nurkan takaa Tysoniin päin, mutta tämä ei näyttänyt haittaavan Taikkua. Alku oli tässäkin hankala, lähti omin luvin paikalla makuusta muutaman sekunnin jälkeen varmaan pariinkin kertaan. Aina palautin sen takaisin paikoilleen sanomatta muuta kuin käskyn. Kolmannella kerralla kävin palkkaamassa n. 15 sekunnin kohdalla, odotutin varmaan reilun puoli minuuttia, palkka ja tämän jälkeen n. 2min odotusta.

Jotenkin niin jännä, että Tyson tarvii aika paljon sellaista virittelyä, aivojen herättelyä, herkistämistä, tuntumalle ottoa jne. Kun tää on saatu kuntoon, niin käsissä on iiiihan eri koira. Mutta paljon se oikeasti vaatii sitä alkusettiä.Kokeileeko Tyson kuinka tosissani olen. Kun huomaa, että vaadin samaa vaikka hamaan loppuun asti, niin myöntyy ja alkaa tehdä yhteistyötä. Vaikea tapaus!

Voi morjens mikä treeni

2011-02-11T22:57:00.000+02:00

Ei onnistunut, ei sitten millään... Tänään ajelin illasta Ruutanaan, pyysin äiteen liikkeenohjaajaksi ja lähdettiin Tysonille vieraaseen paikkaan treenaan. Käveltiin rauhalliselle parkkikselle, missä mahduttiin hyvin tekemään liikkeet. Pakkasta oli -13 astetta ja se oli liikaa. Tyson ei meinannut millään suostua mennä maahan. Muutenkin vähän sellainen treeni etten tarkemmin rupea sepustamaan. Tulee vain itselle paha mieli.

Aina unohdan sen alkuvirittelyn. Nyt huomasi että parin liikkeen jälkeen alkoi Tysonkin enemmän olemaan samalla aaltopituudella. Hyvää oli jäävien seuraaminen. Sellaista kun olisi aina, niin hyppisin riemusta ilmaan. Muuten ei pahemmin välittänyt äidin puhumisista (liikkeenohjaajan käskytyksestä), mutta luoksetulossa varasti. Kaikki muut liikkeet otettiin paitsi hyppy (tajusin vasta nyt että se unohtui ottaa..).

Huomenna otetaan uusi yritys päivällä, kun on vielä valoisaa ja toivottavasti inasen lämpimämpi. Voisi heittää Tysonille vielä takin päälle, mutta minkäs sille voi jos tassut palelee. Tossuja ei ole, kun joku nimeltä-mainitsematon ne pentuna söi...

Iltaruokaa odotellessa leikittiin stoppeja ja maahanmenoja eteisessä. Pientä korjaussarjaa siis. Heitin Tysonille namin eteisen toiseen päähän ja kun lähti tulemaan tykö niin käsky stop tai down. Tehtiin siis ensin stoppeja ja sitten vasta downeja, ei sekaisin. Tyson oli into pinkeänä. Ihan lopuksi vielä kilpailtiin kuka eka maassa, eli menin itsekin kyykkyyn. Vähän hermojen lepuutusta itsellekin, kun alkoi jo iskeä epätoivo. Nyt vain silmät ja sormet ristiin, että Tyson on hyvin kuulolla sunnuntaina. Kunnon alkuverryttely helpoilla tokojutuilla, vähän paikalla makuuta ja seuraamista.

Kyllä tää tästä. Mitään suuria toiveita/tavoitteita ei ole näiden parin kokeen suhteen, joten nyt vaan pitäisi pitää sellainen hyvä fiilis päällä sekä itsellä että koiralla.

Torstai touhuilua

2011-02-10T23:51:00.000+02:00

Eilisilta kului ratsastuksen merkeissä eikä enää illalla jaksanut edes ajatella koiran kanssa treenaamista. Tänäänkin meinasi mennä lepoilun puolelle, kun itse olin töiden jälkeen väsynyt ja päikkärit vei voiton. Iltaruokaa odotellessa tehiin kuitenkin pieni treeni kotona. Tyson oli alkuun toooosi levoton. Aloitettiin paikalla makuulla, kun olin ensin suunnitellut että tehdään vain sitä. Oli pakko laittaa Toby toiseen huoneeseen, kun se tuppasi koko ajan olemaan tiellä ja Tyson sinkoili maasta aina samantien kun käskin Tobya pois. Rauhoitettiin tilanne ja otettiin uusi yritys. Nyt pysyi maassa, mutta vinkui koko 2min mitä olin palkkaamatta. Sen verran itsellä oli veto pois, että meinasi savu nousta korvista, mutta mielessä rauhoittelin itseäni, kielsin Tysonia (teki taas paikoillaan omia touhujaan ja vinkui). 2 min kohdalla kävin palkkaamassa ja tähän loppui vinkuminen. Jatkettiin siitä suoraan vielä paikalla makuuta. Kävin vielä kahdesti palkkaamassa odotusväliä vaihdellen. Taas jotenkin hidas sytytys Taikulla tämän liikkeen suhteen :o)

Tästä ehkä opittiin sen verran, että ennen sunnuntain möllitokoa pitää ottaa itsekseen hieman paikalla makuuta, että saadaan herneet kohtaamaan sitten kokeessa. Aivojen lämmittelyä.

Lihapullan palasia oli vielä jäljellä, niin tehtiin kulmassa muutama vasemmalle käännös. Aikas kivoja oli. Olikohan hetkellinen mielihäiriö?

Kokeiltiin yksi liikkeestä seisominen, yksi luoksetulo ja yksi maahanmeno. Luoksetulo tehtiin tuohon väliin, ettei ihan sekoisi jäävissä. Nämä meni ihan ok hyvin, sallitun rajoissa. Tehtiin stoppia vielä lopuksi takapalkalla. Oli ihan eri ääni kellossa, Tyson taas muisti, että mitäs se stop tarkoittikaan ;o) Tehtiin sama kerran myös maahanmenolla. Muutamaa seisomista tarjosi, mutta palkka tuli vasta ekalla käskyllä maahanmenosta.

Mietin, että lauantaina olisi voinut tehdä kokeenomaisen treenin. Meni miten meni, mutta korjailuja ei enää silloin tehtäisi. Lauantaina kyllä mennään päivällä messuille, joten menisi iltaan treeni. Huomenna voisi myös tehdä kaikki liikkeet läpi. Oikeasti kun Tyson osaa, mutta se on niin päivästä kiinni että miten menee ja monesti myös siitä kuinka kauan jankkaan samaa asiaa. Nyt jos tekisi kahtena päivänä vain liikkeet läpi kokeenomaisesti ja antaisi olla. Ensi viikolla on sitten vielä aikaa hioa, mutta jotenkin tuntuu että mitä enemmän hioo, sitä huonommin menee.

Häiriötreeniä tarttis paljon, paljon enemmän. Laiskoja oltu sen suhteen.

Tiistai toivoa täynnä?

2011-02-08T22:18:00.000+02:00

Not! Ei vaan, iltalenkin jälkeen yhden lihapullan verran treenailtiin parkkiksella. Pääpaino paikalla makuussa. Ensin 10 askeleen väli, 1,15min, palkka, 15 askelta, 1,15min lisää edelliseen (2:30), palkka, 20 askelta, loppuaika 3:30 (muistaakseni) ja vapautus. Tässä ei vielä tapahtunut mitään ihmeempää. Vinkui, haisteli maata, laski pään, mutta pysyi maassa.

Toinen paikalla makuu 25 askeleen välillä (meidän parkkipaikan pituus suunnilleen). Ensin taas 1min 15 sek. En nyt muista oliko se jo tässä alussa vai seuraavassa välissä, kun Tyson tonki maata. Kielsin, ei vaikutusta, toinen kielto, takapuoli nousi ja lopulta etupääkin. Seisoi paikoillaan, käsky down ja meni maahan. 1,15min jälkeen palkka ja takas sinne 25 askeleeseen. Odotutin lähelle 3 minuuttia.

Tuo yksi nousu siis. Vaikka vinkui, niin ei silti vaikuttanut sellaiselta, että "kohta lähden eikä mua estä mikään". Jotenkin luotin siihen, että sinähän perkele pysyt siellä :o) Häiriötä ei oikeastaan ollut.

Jäi muutama lihapullan palanen jäljelle ja tehtiin jääviä. Seisomisissa taas hiihti eteenpäin heti kun selkäni käännän. Stopit ei nopeita. Siispä tehtiin yksi pakotteella, pysäytin käsin hieman poskesta kiinni ottaen. Sen jälkeen alkoi taas toimimaan ja tehtiin ihan alkeitakin (peruuttamalla, nopealla käännöksellä yms.).

Maahanmenot oli alkuun vaikeita. Okein, ehkä hieman sekoitti tuo kun tehtiin seisomista juuri ennen, mutta kyllä tämäkin lähti sujumaan, kun alkuun hiottiin. Lopuksi otettiin myös peruuttamalla ja palkan jälkeen käskin vielä pysymään maassa ja peruutin itse kauemmaksi. Vapautus ja vauhdista maahan. Jei se meni! Hienoja maahanmenoja! Jääviä voitaisiin nyt tehdä leikkimielellä, että saataisiin taas sama hyvä mielenkiinto jääviin. En tajua mikä viikonloppuna iski. Yhtäkkiä jäävät oli ihan kamalia ja ne ovat olleet meidän varmat liikkeet.

Suunnitelmista poiketen ei olla saatu vielä yhtäkään kokeenomaista treeniä alle. Piti tällä viikolla pikku hiljaa lisätä liikkeitä peräjälkeen ilman välipalkkaa, mutta aikas vähälle jäänyt, kun viikonloppu meni plörinäksi monen liikkeen osalta. Onhan tässä vielä muutama päivä möllitokoon.

Nyt olisi tarkoitus vielä iltaruualla ottaa vähän vasemmalle käännöksiä (taas vaihteeksi...)

Viikonloppu oli ja meni

2011-02-06T23:39:00.000+02:00

Kumpanakin päivänä oltiin Ruutanassa päivällä. Hyppytreeni meni ihan super hienosti lauantaina. Tyson jaksoi useamman toiston. Alkuun hyppäsi esteen sivuun, mutta siirsin esteen ihan autotalliin kiinni. Tämän jälkeen Tysonin hypättyä "hyökkäsin" esteelle ja stoppasin Tysonin kroppa-avuilla. Tulipahan nopeat stopit! Muutaman palkkasin esteen yli, muutaman kerran siirryin Tysonin sivulle ja ihan viimeinen hyppy tehtiin kokeenomaisesti (ilman liikkuria ja loppupalkalla). Meni hienosti! Jei!! Paljoa ei olla treenattu, mutta kyllä näköjään Tyson osaa kun vain VIITSII keskittyä...

Sitten muut jutut menikin aika lailla päin mäntyä. Liikkeestä seisominen oli kamalaa. Näköjään stop-käsky koki inflaation hyppytreenin jälkeen. Maahanmenot oli hienoja seisomisia. Luoksetulossa karkasi kun sohelsin namien kanssa, toinen menikin sitten paremmin kun en liikutellut käsiäni kauheasti. Seuraaminen oli sitä perus Taikkua. Poikitti joo, mutta seurasi kontaktissa. Tehtiin vasemmalle käännöksiä namilla ohjaten ja viimeisellä kerralla, ilman namilla ohjausta, mutta vielä pienellä avulla, meni tosi hienosti! Paikalla makuu oli jotain ihan hirveetä. Minuutin jaksoi maata, sitten hieno luoksetulo. Toisella kertaa sama juttu. Sitten lyhensin matkan 10 askeleeseen, kävi palkkaan minuutin kohdalla ja toisen minuutin oli 20 askeleen päässä.

Tänään aloitettiin taas hypyllä. Kaksi ekaa tosi hienoja, jes! Sitten kolmas menikin jo ihan penkin alle, Tysonin pän yläpuolella näkyi teksti evvk. Epäröi lähdön, kun vihdoin hyppäsi pongasi esteen sivusta jonkun risun palasen, siirtyi esteen sivulle yms.. Kolmas kerta oli tällä kertaa liikaa.

Jäävät taas jotain ihan kamalaa. Luoksetulo hyvä. Seuraamiset Tysonin tasoiset, ei häiriintynyt vaikka ohitettiin isä ihan läheltä (Tyson jäi mun ja isän väliin). Juoksuaskeleet oli vaikeat, intoutui vähän liikaa. Pysähtymiset ok.

Paikalla makuu taas tooooosi vaikea. Äiti seurasi pihalla meidän tekemistä ja joutui pidättelemään naurua, kun Tyson oli kuulemma juuri sen näköinen, etä eiköhän nyt maattu jo ihan tarpeeksi :o) Itsellä suunnilleen nousi savu korvista. Pienet palloleikit väliin. Sain heitettyä narupallon hienosti pensasaidan yli pari metriseen lumihankeen. Sieltä sitten porukalla etsittiin palloa. Hienosti oli narupallo lentänyt vaakatasossa lumihankeen, kun hetken etsinnän jälkeen löysin jäljen mikä muistutti ihan narupalloa. Reikä ja siitä lähti ohut viiva sivulle. Ei tarvinnut odottaa lumen sulamiseen asti!

Lopuksi vielä kerran hyppy. Taisi onnistua (iski black out enkä muista enää koko hyppyä), koska tehtiin vain kerran ja lopetettiin siihen.

Varmasti on motivoinnista kiinni, mutta olen kyllä tullut siihen tulokseen, että Tysonin mielialat vaihtelevat ihan miten sattuu. Toby tekee yleensä aina samalla innolla, Tysonilla taas on selkeästi ne hyvät ja huonot päivät. Ja näitä ei tiedä etukäteen. Tyson on ihan samanlainen aina ennen treeniä, esim. hyvä esimerkki oli tämä la-su hyppytreeni. Lauantaina teki useamman toiston todella hienosti, itse palkkasin hyvin ja kehuin oikein kunnolla. Ihan samanlainen treeni tänään, niin kaksi toistoa riitti, kolmas oli liikaa.

Eli periaatteessa meidän kokeetkin voi mennä oikeasti tosi hyvin, jos Tysonilla on sellainen päivä että se jaksaa kuunnella ja yrittää. Mutta jos ollaan puupäitä ja tehdään vähän mitä huvittaa, niin sitten mennään metsään ja rytinällä. Nyt kun miettii, niin Tyson muistuttaa kyllä paljon mua itseäni. Välillä ollaan into pinkeänä jostain asiasta ja seuraavana päivänä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ailahtelevainen luonne :o)

Ehkä mä oon oppinut treenaamaan Tysonin kanssa sitten kun se täyttää 6v. Vielä on paljon opittavaa tuon hömpän ajatuksen kulusta. Ei ole mikään yksinkertainen ja helppo tapaus. Paljon omaa tahtoa ja itsepäisyyttä löytyy tuosta jätkänpätkästä.

ABC tokoa

2011-02-03T21:37:00.000+02:00

Alkuviikko meni taas vähemmän treenatessa tokoa, enemmän treenatessa omaa lihaskuntoa ja vähän ratsastusta päälle. Iltaisin tehty kotona häiriötreenejä niin, että Juhis on liikkunut, höpissyt ja heitellyt appelsiinia ilmaan :o) Vasemmalle käännöksiä ollaan myös hinkattu jonkin verran, mutta tuntuu vielä aika epätoivoiselta. Namilla ohjatessa tekee hyvin, mutta ei oikein tästä edetä..

Tänään ajoin töistä suoraan Ruutanaan ja otettiin Tysonin kanssa hyppyä, kun isä oli tuunannut esteen kuntoon. Alku hankala, siirtyi taas esteen sivulle. Siirsin esteen ihan kiinni autotalliin, nimenomaan sen pää esteestä mille puolelle Tyson kääntyy (minusta katsottuna oikealle). Tämän jälkeen alkoi tapahtua edistymistä. Tyson eteni suoraan, kääntyi oikealta ympäri, mutta jäi ihan esteen taakse. Aika liki estettä, mutta en nyt rupea tätä hinkkaamaan ennen koetta. Tärkeintä että on nyt siellä esteen takana eikä sivussa. Hyvät stopit, palkkasin alkuun niistä ja vapautin, muutaman kerran lopuksi siirryin Tysonin sivulle.

Illalla lähdettiin ABC:n parkkikselle treenaan. En selviytynyt ennen yhdeksää ruokakauppaan, joten piti ajaa ABC:lle, mutta siellä itseasiassa on eniten liikennettä juuri näin iltaisin, joten saatiin hyvä häiriötreeni. Toby louskutti autossa koko ajan, ihmisiä käveli ihan läheltä ohi kun seisoskeltiin pääoven tuntumassa. Alkuun pelkkää sivulla istumista kontaktissa. Huomautin jos katseli muualle ja kehuin/palkkasin kun otti kontaktia. Ei piippaillut.

Tehtiin myös paikalla makuuta hihnan mitan matkalla. Tässä yllätyin, kun Tyson ei yhtään piippaillut. Pää pyöri, mutta huomautin tästä ja palkkasin heti kontaktista. Tehtiin myös muutama seisominen ja maahanmeno, sekä seuraamista.

Ihan onnistunut treeni näin ekaksi kunnon häiriöharjoitukseksi. Täytyy jatkaa tätä, ettei menisi keskittyminen kokeessa muiden ihmisten/koirien/asioiden tarkasteluun.

Merja Korten tokovalmennus

2011-01-30T16:16:00.001+02:00

Huh, pitkä ja melko kylmä tokopäivä takana. Ulkona tuntui lämpöisemmältä kuin hallissa ja vaikka luulin puketuneeni hyvin, niin silti tuli kylmä. Mutta varpaat liikkuvat jo, joten ei hätää :o)

Olin siis suunnitellut, että seuraamisen poikittaminen ja käännökset sekä hyppy olisi meidän tuunauskohteemme. No joo, Tysonilla iski joku ihmeen kuurous päälle kun päästiin estraadille. Ennen omaa vuoroa treenailtiin itsekseen sivummalla eikä silloin kiinnostanut tekonurmi mitenkään, mutta heti kun tuli tilaa enemmän ja varmasti hajujakin maassa, niin Tyson vain lähti huitelemaan minne sattui. Sain oikein kunnolla ärähtää ja suunnilleen niskasta hakea sen, kun herra meni minne halusi ja teki mitä halusi. Että mua hävetti. Saatiin kyllä seuraamista aikaiseksi, mutta esim. täyskäännöksessä sain jatkaa yksin matkaa, kun Tyson ponkaisikin mun selän taakse ihmisiä moikkaamaan. Se vaan yhtäkkiä aina häippäs johonkin. Tästä pääsimme keskusteluun, olenko todella suuri ja mahtava Tysonin silmissä vai joku Helinä-keiju joka yrittää piipittää jotain.. ARG!!! Noin ärsyttävästi Tyson ei ole koskaan käyttäytynyt. Johtui varmaan tuosta uudesta pohjasta, millaiseen ei olla ennen törmännyt, ja varmasti paljon hajuja koska muidenkin koirien nokat tuntui jumittuneen mattoon kiinni.

Kouluttaja myös suositteli, että Tyson tarvitsee paljon häiriötreeniä. Taikku ei luota, että mä hoidan kyllä homman jos jotain lähettyvillä sattuisi, vaan se pälyilee ympärilleen ja jos pienikin liikahdus tai ääni kuuluu, niin sinne katsotaan heti ja tarkkaillaan tilannetta. Tehtiin harjoitus, missä Tyson oli sivulla, kouluttaja liikkui meidän lähettyvillä eri tavalla, taputti käsillä, teki ääniä yms. Käskyllä "seuraa" piti pitää kontakti. Kehut kontaktista, kielto katseen pois kääntämisestä. Loppua kohden alkoi sujumaan. Alku oli toooosi vaikea.

Teki jo mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta sitten tajusin että nyt jos oikeasti treenataan tosi paljon tätä häiriö-hommaa, niin koe sujuu paljon paremmin. Tyson osaa liikkeet, mutta tosiaan tuo häiriöharjoitus on jäänyt vähemmälle. Kouluttaja sanoi, että hän (kuten minä) treenaa paljon yksin ja tällöin pitää hakeutua oikeasti häiriöiseen paikkaan, esim. bussipysäkille tai neljältä iltapäivällä kaupan parkkikselle. Tällöin koiran ympärille kuvitellaan kupla, mikä on turva, sinne ei kuulu kenenkään muun mennä kuin ohjaajan. Jos joku yrittää tulla lähelle, niin mun homma on häätää tyyppi pois. Mun kuuluu olla koiralle se turva.

Toisena homma otettiin sitten sitä hyppyä. Kerroin ongelman ja näytettiin liike kokonaisuudessaan. Piti näyttää se meidän ongelma, mutta Tyson tekikin ihan nappisuorituksen. Tysonin tuntien homma olisi pitänyt jättää tähän, mutta jatkettiinkin hyppyharjoitusta ja koko ajan huononi. Voi hemmetti! No mutta tulipahan näytettyä ne ongelmat, eli hyppyyn lähtö ja hypyn takana siirtyminen sivuun tai esteeseen kiinni. Hyppyyn lähtö muodostuu ongelmaksi selkeästi silloin kun tehdään liikaa. Vähän sellainen "onko mun pakko taas?" Saatiin suositukset, että voisi jonkin aikaa ihan erillisenä harjoituksena ottaa namialustalle menoa (siis hypyn taakse nami), että saisi vahvistettua suoraan etenemistä. Ja sitten kun otetaan stoppia, niin minun pitäisi nopeasti siirtyä lähemmäksi estettä ja stopata koira ihan kunnolla ja nopeasti apuja käyttäen.

Tauon jälkeen otettiin vielä nopeasti vasemmalle kääntymisharjoituksia. Ollaan itseasiassa tehty koko ajan oikein, eli namilla ohjattu kääntämään se takamus käännöksessä. Olen tätä aina välillä tehnyt, mutta sitten miettinyt itsekseni että tähänkö me jäädään junnaan. Mutta näin se pitäisi juuri tehdä niin kuin olenkin tehnyt, kunhan vain muistan jatkaa matkaa käännöksen jälkeen eikä pysähtyä käännyttyäni (liike kuitenkin jatkuu kokeessakin). Voi myös tehdä pientä ympyrää kumpaankin suuntaan, että koira oppii käyttämään takapäätään.

Muita seuraamalla saatiin hyviä neuvoja jatkoon (seuraaviin luokkiin). Varmaan nyt kokeeseen asti keskitytään alokasluokan juttuihin, koska niissäkin on vielä hiottavaa, mutta pikku hiljaa voidaan kokeen jälkeen alkaa opettelemaan uutta. Näistä opeista sitten lisää, kun itse päästään niitä treenaamaan.

Kiva koulutus ja vaikka itsellä meinasi epätoivo iskeä, niin taas tiedetään meidän ongelmakohtia ja nyt on hyvä paneutua niihin. Pikku hiljaa täytyy alkaa tekemään koetreeniä, että pysyy Tysonilla mielenkiinto yllä useamman liikkeen ajan. Koe tulee vähän nopeasti, mutta se onkin tarkoitettu vain oman henk.kohtaisen esteeni ylittämiseksi. Ja jos nyt saadaan vain aikaiseksi paljon häiriötreeniä, niin en usko että ihan penkin alle voi koe mennä. Monet liikkeiden ongelmat liittyvät juuri näihin häiriöihin.

Pakko vielä lisätä tuosta auktoriteetistä. Minähän en ole Tysonille yhtä korkea auktoriteetti kuin esim. Juhis on. Olen lepsumpi sääntöjen kanssa kotona, kun taas Juhis on pääasiassa ehdoton (on sekin joskus ja jouluna löysännyt sääntöjä, mutta hyvin harvoin). Tobyn kanssa kun ei ole koskaan ollut tällaista ongelmaa niin sen kanssa on voinut olla lepsumpi, antaa tulla sohvalle ja rapsuteltavaksi. Mutta Tyson vaatisi ehdottomasti kovemman kurin ihan perusasioihin. Pitäisi vaatia siltä enemmän ansaitakseen ruokansa. Iltaisin tätä ollaankin tehty oikeastaan joka päivä, mutta aamut on mulle itselle niin vaikeita ja kiireisiä (aikataulu mikä on pakko pysyä, muuten koko aamu starttaa päin honkia). Tällöinkin pitäisi jotain pientä vaatia edes vaikka minuutin ajan, esim. kontakti sivulla. Jos minulla olisi yhtä hyvä kuri Tysoniin kuin Juhiksella on, niin moni asia olisi helpompi. Täytyy vaan ruveta vaatimaan ihan yksinkertaisissa asioissa hieman enemmän eikä enää olla se mielikuvituksellinen Helinä-keiju joka voi sanoa vaikka mitä, mutta silti mikään ei kuulu Taikun korviin asti...

Tokoajatuksia

2011-01-28T18:25:00.000+02:00

Hieman hiljaisempi viikko ollut nyt. Alkuviikosta oli itselläni menoa alkuillasta ja myöhemmin olin jo niin väsynyt ettei jaksanut edes pieniä höntsyjä vetäistä Taikun kanssa. Keskiviikkona ja torstaina tehtiin illalla ruokaa odotellassa hieman seuraamisjuttuja. Ke seuruutin ympäriämpäri kämppää ja lopuksi tehtiin teemakoulutuksessa opittua kellotaulua ja neliötä (kääntymisiä vasemmalle). Torstaina otettiin pelkkää kelloa ja neliötä. Torstaina ihan lopuksi otettiin 2 min paikalla makuu ruokakipolla. Toby raukkakin joutui istumaan 2min, mutta tosi hienosti meni kummallakin. Rauhallisin mielin odottivat, Tyson oli skarppina eikä vinkunut yhtään. Hyvä saada tällainen rauhallinen kokemus.

Joku päivä tässä viikolla tein hieman listaa meidän tämän hetkisistä hiomiskohteista. 13.2. on möllitoko ja 19.2. oikea tokokoe, joten nyt on pakko saada palikat kasaan. Vielä ollaan keskeneräisiä joiltakin osin, mutta otan nuo kokeet esteen ylittämisenä. Olen jahkaaja ja mietin pitkään ennen kuin teen mitään radikaalia koiraharrastuksissa. Hinkkaisin varmaan vuosikausia alokasluokkaa, jos en jossain vaiheessa ylittäisi itseäni ja vaan ilmoittaisi koiraa kokeeseen. Eli mitään tavoitteita ei ole vaan tarkoitus on vain korkata koeura ja päästä siitä alkupelosta. Jännitystä saa olla, mutta ehkä tuon ekan kokeen jälkeen on helpompi ilmoittaa Tyson muihinkin kokeisiin.

Jos mennään nyt vain alokasluokan liikkeitä läpi, niin:

Paikalla makuu -> aikas hyvällä mallilla jo. Luotan koiraan enkä pidä tätä liikettä meidän kompastuskivenä.

- Aikaa ja välimatkaa
- Häiriötreeniä

Seuraaminen -> suoruus ja käännökset nyt tarkassa syynissä. Muuten hyvä fiilis.

- Suoruus!
- Käännökset!
- Nopeuden muutokset
- Liikkeen lopettaminen

Jäävät -> kumpikin hyvällä mallilla, luotto pelaa. Jos ei mitään yllättävää tapahdu (keskittyminen herpaannu tms.), niin nämä varmasti onnistuvat.
- Seuraaminen mukaan
- Varmuus, varsinkin seisomiseen

Luoksetulo -> tulee luokse vauhdikkaasti, pysyy hyvin paikoillaan pitkälläkin välimatkalla
- Sivulle tulo ilman käden tökkimistä! Tämä todella rasittavaa oikeasti.

Hyppy -> Vähän harjoiteltu, mutta periaatteessa osaa palikat.
- Suora eteneminen esteen taakse. Hyppää/siirtyy herkästi esteen sivuun
- Pysähtyminen oikeaan paikkaan ja nopeasti, varmuus!
- Lähtöön varmuutta, ei harkintaa että pitiköhän mun mennä ja sainkohan mä mennä.

Sunnuntaina mennään Sport Dog Parkin järjestämään koko päivän kestävään tokovalmennukseen (kouluttajana Merja Korte). Pari liikettä piti miettiä valmiiksi ja meillä ne ovat ehdottomasti seuraamisen käännökset ja suoruus, sekä hyppy. Kaksi vaikeaa liikettä tällä hetkellä tai oikeastaan ongelmallisinta.

En varmastikaan kerkeä saamaan Tysonin seuraamista suoraksi ennen koetta, joten nyt pääpaino kääntymisissä. Yritetään edes joku osa saada hyväksi :o) Hypyn loppuosa harmittaa mua, koska en ihan tarkkaan tiedä mitä tehdä/missä vika. Mitä tehdään nyt väärin vai vaadinko liikaa, eikö Tyson osaakaan? jne jne... Toivottavasti sunnuntaina saadaan hyviä neuvoja näihin ongelmiin.

Koomisinta meidän treeneissä on se, että koe kolmen viikon päästä ja vain kerran ollaan oltu toisten koirien lähettyvillä treenatessa (viime lauantaina teemakoulutuksissa). No okei, mentiin hallilla vähän kaikkia liikkeitä läpi ja yhtä hyvin meni kuin yksinkin treenatessa. Ja pidän omasta mielenrauhastani, koska en stressaa ("ei me mitään osata, nyt menee ihan penkin alle, häpästään ittemme, pilaan koko koiran jne."), hyvä motivaatio päällä, toko ei maistu puulta ja oikeasti ollaan kuukaudessa edistytty huimasti. Oon oppinut älyttömästi ja varsinkin oppinut tuntemaan Tysonin. Tiedän tasantarkkaan sen mielenmaailman kujeet ja ajatukset. Selvästi ollaan kypsytty molemmat (ei kyllästytty vaan kasvettu aikuisemmiksi ja järkeviksi), tehdään tiimityötä, luetaan toisiamme, tiedetään mitä toinen ajattelee, tehdään niin että molemmilla on super fiilis pilkun tarkan liikkeen hiomisenkin jälkeen.

Kuukauden ajan ollut ihan eri meininki treenien suhteen. Toivotaan että tätä jatkuu vielä pitkään. Nyt pitäisi pakata vähän treenikampetta mukaan ja hurauttaa Ruutanaan koko konkkaronkka katsomaan, onko isä fiksannut hyppyesteen kuntoon. Jos vaikka saataisiin pari helppoa treeniä alle ennen sunnuntaita.

Turku KV

2011-01-24T21:45:00.000+02:00

Eilen oli niin veto pois näyttelyn jälkeen, ettei jaksanut blogia päivittää. Tapahtumarikas viikonloppu takana. Tänään on koiravapaa-ilta, kun isä lähti päivällä jo salibandyjoukkueen kanssa pelimatkalle ja koiria ei voinut tuoda kotiin, kun ei tietänyt onko huoltomiehet jo käyneet tekemässä hommansa. Pojat jäi siis Ruutanaan enkä lähtenyt neljän ruuhkaan niitä hakemaan. Seiskalta piti olla jo jumpassa Vesilahdessa, joten pojat jäi yökylään "mummulaan". Toby onkin ollut siellä jo lauantai-illasta asti. Tuntui oudolta tulla töistä kotiin, kun kukaan ei ollut ovella vastassa..

Eilen oltiin siis Turussa koiranäyttelyssä Aussiet tuomaroi Åke Cronander Ruotsista. Tyson sai ERIn mutta ei SA:ta, sijoittui luokassaa neljänneksi (ERI/4). Hyvä arvostelu tuli, mutta ei oltu tuomarin mieleen (johtuiko liian pitkästä hännästä ja merle-värin puuttumisesta ;o) ).

Arvostelu: Bra helhet. Maskulin. Fina örön. Bra hals. Välkroppad med goda vinklar. Bra ben och tassar. Rör sig väl.

Suomeksi: Hyvä kokonaisuus. Maskuliininen. Kauniit korvat. Hyvä kaula. Hyvin rakentunut hyvillä kulmauksilla. Hyvät jalat ja tassut. Liikkuu hyvin.

Nyt onkin pitkä näyttelytauko, kun seuraavat näyttelyt sijoittuvat huhtikuulle. Silloin on myös luonnetesti, mitä odotellaan innokkaasti. Helmikuuhun mahtuu myös ohjelmaa, mutta niistä myöhemmin lisää. Nyt keskitytään tokon treenaamiseen, jos vaikka joskus päästäisiin sinne kokeeseen asti.

Tamskin teemakoulutuspäivä

2011-01-22T18:22:00.000+02:00

Nyt on luvassa paljon tekstiä, koska tämä blogikirjoitus toimii samalla omana muistiinpanonani.

Aamulla klo 10 aloitettiin seuraamistreenillä. Kerroin alussa meidän ongelman, eli poikittamisen. Kerroin myös, että minulle on kaksi vuotta sanottu, että poikittamiselle pitäisi tehdä jotain mutta neuvoja sen korjaamiseen en ole pahemmin saanut. Tällä kertaa kuitenkin sain aivan uudet neuvot, mitkä oli lähtöisin Pekka Korrilta (kennel Tending), kun hän oli viime vuonna kouluttamassa Tampereella. Silloin oli paikan päällä treenaamassa aussie, jolla oli poikittamisongelma. Kuinka sattuikaan sopivasti. Ja opetus oli sellainen, ettei olisi itselläni koskaan tullut mieleenkään tehdä näin.

Eli alkuun opetetaan koira kiertämään jokin este (tänään esim. käytettiin hyppyesteen siivekettä) tai kiertämään itsensä ympäri. Kierros tehdään vastapäivään, eli kun koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella, niin pointti on lähteä ohjaajasta poispäin taakse. Siis ensin seuruutetaan pätkä, kun ollaan ohitettu este tai muuten seuruutettu jonkin matkaa, ohjataan koira kiertämään ja kun koira on tulossa takaisin päin, kohti, niin sille heitetään palkka. Koiraa ei siis palkata sivulta.

Tyson osaa kiertää, kun ohjaan oikealla kädellä niin kierretään vastapäivään ja kun ohjaan vasemmalla niin kierretään myötäpäivää. Nyt olikin haastetta, kun pitikin vasemmalla kädellä ohjata kiertämään taaksepäin. Tehtiin tätä alkuun pelkästään ja kun Tyson alkoi pikku hiljaa hiffaamaan idean, niin otettiin seuraaminen mukaan. Vielä se tuottaa haastetta, mutta tätä kyllä kokeillaan jatkossakin. Kokeiltiin myös ilman esteen kiertämistä, eli Tyson kuului vain kiepsahtaa ympäri mun vieressä, kääntyen siis poispäin.

Kouluttaja myös suositteli meille imuttamista. Tätäkin oli Korri suositellut, sillä silloin koiran saa kulkemaan ryhdikkäästi ja koottuna.

Yksi harjoitus oli kellotaulun kuvitteleminen maahan. Nenä kohti keskustaa, lähdetään klo 12:sta. Siirrytään klo 9:ään ja palkataan koira kun se on sivulla oikeassa paikassa. Matka jatkuu klo 6:teen ja klo 3:meen. Tällä harjoituksella saadaan koiran takapää toimintaan.

Näytettiin pätkä kokeenomaista seuruuta kouluttajan käskyttäessä. Tuntui menevän hyvin, ei mitään ihmeempää haahuilua. Käännökset ovat keskeneräiset ja aika väljät. Näihin saatiin treeniohjeeksi neliö, missä otetaan pari askelta käännös ja stop, palkataan kun koira sivulla. Taas pari askelta, käännös stop jne... Todettiin että Tyson tarvitsee palkata näissä käännöksissä läheltä juuri tämän väljyyden ja edistämisen takia. Muutenhan voisi heittää lelun siihen suuntaan mihin käännytään, mutta tätä ei suositeltu Tyksylle.

Toisten seuraamistreeniä katsellessa tuli mieleen yksi opetus minkä olen saanut käännöksiin aikanaan Tobyn kanssa aktiivisesti treenatessa. Voisin valmistella paremmin käännöstä sillä, että kääntäisin pääni jo valmiiksi tulevaan menosuuntaan ja tällä viestittää koiralle, että tonne mennään, ootko valmis? nyt käännytään! Tämä toimi Tobylla hyvin, kun vaan itse muistin tosiaan kääntää pääni.

Tajusin myös, että olen oppinut kulkemaan reippaasti eteenpäin selkä suorana tuijottamatta koiraan. Tuli kauhean ylpeä olo itsestäni, kun olen tässä n. 5 vuoden treenin jälkeen oppinut katsomaan eteenpäin :D Wuhuu!!

Seuraava tunti käsitteli ruudun alkeita. Oli vain kaksi koirakkoa paikalla, joten saatiin treenata moneen kertaan ja eri osioita ruudun opettamisessa. Meille ruutu on oikeastaan ihan uusi juttu. Joskus muutaman kerran olen lähettänyt Tysonin ruutuun hakemaan namin, mutta tarkkaa opastusta koko ruutu-liikkeeseen en ole aiemmin saanut. Alkuun kouluttaja näytti sekä VOI- että EVL-luokan ruutu-liikkeen.

Sitten niihin meidän alkeisiin. Ruutu niin pieneksi, että koira juuri mahtuu sinne. Olisi hyvä, jos saisi ruutu naru/nauhat hieman maasta ylös (esim. Mehukatti-pullot tötsiksi, niihin hiekkaa sisään painoksi ja narut menemään "kahvoista"), tällöin koira joutuisi hieman nostelemaan jalkojaan ja oppisi menemään ruutuun "sisälle". Kouluttajamme ei suositellut targetin käyttöä, koska koira voi myöhemmin pongata kokeessa vaikka puun lehden tai nenäliinan tms. minkä kuvittelee targetiksi ja saattaa mennä sinne, vaikka lehti ei olisikaan ruudussa. Tästä on varmasti miljoonaviis eri mielipidettä, mutta pidin tätä ihan järkeenkäyvänä. Muutenkin on sitten helpompi, kun ei tarvitse häivytellä yhtä asiaa pois. Toinen koira ei ollut ennen irronnut ohjaajasta eteenpäin käskystä, joten tällä käytettiin alkuun namialustaa, mutta tästäkin nopeasti luovuttiin kun koira alkoi tajuamaan eteenpäin menemisen.

Tyson on ennenkin mennyt eteenpäin käskystä, joten sille ei laitettu apuja ruutuun. Lyhyt matka ja kouluttaja vähän rapsutti maata mielenkiinnon kohdistamiseksi ja tästä lähetys. Suositeltavaa on myös vaihtaa heti alusta asti ruudun paikkaa ja ottaa eri suunnista ruutuun menoa. Siispä kierrettiin ruutua ympäri lähettäen aina eri sivuilta keskelle. Tysonista huomasi että toistoja oli yhteen putkeen liikaa ja se helposti alkoi jäämään mun ja ruudun väliin, fuskaamaan. Tällöin tehtiin yksi helppo ruutuun meno taas rapsuttamalla maata ja tauko. Kun koiran kaikki jalat ovat ruudun sisäpuolelle kirkaistaan hemaisevaan ääneen JES! tms. merkiksi että juuri sinne sun pitikin mennä ja nami lensi palkaksi. Tätä treeniä jatketaan ja pikku hiljaa matkaa pidennetään n. 10 metriin. Edelleen ruutu siis pienenä. Kun koira hahmottaa ruutuun menon, aletaan ruutua suurentaa ja matkaa pidentämään aina 30 metriin asti. Kokeessa ruutuun meno matka on 25m, joten parempi treenata pitempää matkaa, niin kokeessa matka on lyhyempi ja ehkä helpompi.

Toisena harjoituksena otettiin paikalla makuuta ruudussa. Koira maate ja itse pyörimään ympäri hallia. Alkuun jos epävarma paikalla makaaja, niin ihan lyhyt koirasta poispäin meno ja paluu palkkaamaan. Koska Tyson makasi tyynen rauhallisena ruudussa, niin kouluttaja käski mun kiertää toisessa päässä hallia olevan hyppyesteen siivekkeen ja toko merkin. Sitten tehtiin käännöksiä ja kiersin vielä kouluttajankin. Aina välillä käytiin palkkaamassa koira. Tyson makasi hienosti paikoillaan ja itsekin luotin siihen 100%:sesti. Ei yhtään jännittänyt lähteä kauemmaksi kävelemään enkä kurkkinut olkani yli taakse. "Kyllä se siellä pysyy" ja niinhän se pysyikin. Hieno Tyksy!!

Kolmas treeniosa oli ruudusta seuraamiseen tuleminen. Kävelin poispäin Tysonista ja jonkin matkan päässä kouluttaja sanoi "käsky" ja käskin Tysonin seuraamaan. Mega vauhtia se tule oikealle paikalle mun viereen ja jatkettiin muutama askel matkaa ja palkkaus. Ihan super hienoa! En olisi ikinä uskonut, että se tajuaa tulla oikeaan paikkaan (ei juossut edes ohi, vaan jarrutti juuri oikeassa kohdassa). Mahti poika!!

Saatiin neuvo mikä pätee kyllä ihan joka liikkeeseen, että tarvittaisiin kaveri mukaan joka hokee "käsky, käsky, käsky..." ettei Tyson ala ennakoimaan liikkeenohjaajan puheesta. Nytkin oli kuulemma jäykistynyt "käsky"-sanan kuullessaan ja oli valmiina lähtöön. Sen verran tottelevainen ettei lähtenyt, mutta selkeästi olemus muuttui.

Tosi kiva treeni ja varmasti ruvetaan pikku hiljaa ruutuakin ottamaan treenikuvioihin tuomaan vaihtelua ja muutenkin hyvä sitä olisi ruveta opettelemaan jos joskus vaikka päästäisiin VOI-luokkaan asti (in my dreams...).

Tämän jälkeen oli tunnin tauko ja lojuttiin kotona se aika. Meille ajaa tallilta ehkä 2min, kävelee n. 10min, joten kerettiin hyvin rentoutumaan ennen viimeistä tuntia.

Viimeinen koulutus käsitteli hyppyä. Hieman petyin koulutukseen. Muut oli aika alkutekijöissä hypyn ja yleensäkin tottelevaisuuden kanssa ja kouluttaja halusi meidän tekevän jonossa kaikki asiat. Laitoin Tysonin häkkiin odottamaan vuoroa ja menin kuuntelemaan alkuhöpinät. Sitten tuli käsky hakea koira mukaan ja siinä kohtaa tiesin, että tää on ihan persiistä.. :D Ei toimi Tysonille eikä kyllä mullekaan. Olisin halunnut lyhyen ja intensiivisen treenin missä paneuduttaisiin kunnolla juuri MEIDÄN ongelmakohtiin. Ei, kun mennään kaikki jonossa ensin yhden laudan yli ja sitten kahden jajajaja.. Puolessa välissä tauko ja kun leikitin Tysonia, niin kouluttaja käski antaa koiran levätä, älä liikaa rasita leikillä. Kattelin silmät pyöreenä. Ei ihan meidän kemiat kohdannu. Muutenkin kouluttajan tyyli oli ilmoittaa koko ajan mun tekevän näin ja näin väärin ja nyt meni ihan huonosti. Mitään järkevää neuvoa en saanut, että miten kannattaisi tehdä niin tulos olisi tällainen. Kun lopulta päästiin siihen Tysonin hyppykorkeuteen (mikä oli muille liian korkea tokohypyksi, mutta silti ne laitettiin se hyppäämään), niin Tysonin ilme kertoi että EVVK. Ei meinannut lähteä hyppyyn (tekee tämän aina jos on liikaa junnattu) ja saatiin ohjeeksi näyttää vasemmalla kädellä eteen. Mä oon yrittänyt kaikkeni etten käyttäisi kättä apuna ja vielä vähemmän vasenta kättä. Jos jotain oon heittänyt, niin huomaamatta oikealla kädellä tai joku muu on heittänyt. Kommentiksi tuli, että joo Tyson tarvitsee vielä käsiapua. Voi morjens! Sitten lopuksi kun oltiin jo Tysonin kanssa aivan kypsiä koko touhuun, niin kouluttaja sanoi että näytäs nyt teidän kokeenomainen liike. Joo Tyson hyppäsi, mutta siirtyi joko esteen sivulle tai siirtyi ihan esteeseen kiinni. Ei pysähtynyt heti vaan siirtyi siihen esteelle kiinni. Ei meinannut malttaa olla paikoillaan yms.. Kamalaa siis.

Että mua otti päähän ja näin jälkeen päin v*tuttaa vielä enemmän ettei ollut pokkaa vaan lähteä meneen tai viedä koira hetkeksi tauolle sivuun ja antaa muiden tehdä kierrostaan. Lopuksi tehtiin yhdessä paikoillaan seisomista. Kouluttaja näytti omalla koirallaan, että näin vaan kierretään koiran ympäri. Suitsait. Toiset koirat ei ollut pahemmin edes paikalla seisomista harjoitellut ja kun kouluttaja sanoi näin niin kaikki lähtivät vaan kiertämään. Sitten kouluttaja sanoo, että nyt menee väärin, koiras liikkuu, no ni nyt taas liikahti jne.. Päädyin siirtymään sivummalle ja tein ihan omassa rauhassa liikettä. Seisomisessa Tyson ei kestä vielä että menen takajalkoja pitemmälle taakse. Siispä pyörin lonkalta lonkalle, palkkasin edestä ja välillä siirryin sivulle ja siitä palkka. Tehtiin samaa istumisessa ja maahanmenossa. Istuessa ja maassa pystyin kiertämään Tysonin kokonaan. Seurasi kyllä missä menen, mutta pysyi paikoillaan. Istumisessa sen pää pyörähti kokonaan ympäri :D Ei lähtenyt niskat sijoiltaan, vaan ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan.

No tulipahan hypeltyä ja nähtyä meidän todellisen probleeman. Tysonin pitäisi edetään suoraan esteeltä, ei siirtyä sivummalle. Ja stoppi pitää saada vahvaksi, koska nyt korjaa paikan lähes esteeseen kiinni. Eli hypyn ja pysähtymisen välinen hetki on se onkelma nyt. Mietin, että jos ottaisin tuohon stoppiin reilun kroppa-avun tai lelun, että siitä saisi nopean.

Onneksi tunti loppuu aikanaan ja päästiin pois. Ajettiin suoraan Ruutanaan, että pojat sai kuluttaa loput energiansa. Toby oli joutunut odottelemaan meidän treenatessa, joten kiva päästä vähän kavereitten kanssa peuhaamaan lumihankeen. Topsukka jäikin tällä reissulla Ruutanaan hoitoon, kun huomenna lähdetään Tyksyn kanssa Turkuun koiranäyttelyyn.

Ei hyvä treenipäivä

2011-01-20T22:32:00.000+02:00

Tänään siis.. Mutta palataan ensin maanantaihin, milloin höntsäiltiin kotona. Silloin meni ihan hyvin. Tehtiin parilla toistolla seuraamista, maahanmenoa ja seisomista, luoksetuloa ja kaukoja (istu-maahan). Pitkästä aikaa tehtiin kiertämistä jakkaran ympäri. Jotenkin ei vain meinannut mennä Tysonin kaaliin. Ihme tyyppi :o) Ehkä ensi kerralla tajutaan asia paremmin. Maanantainenkaan treeni ei ollut ensimmäinen kiertämisharjoitus Taikun elämässä, mutta nyt ei vain kaksi hernettä kohdannut.

Tiistai ja keskiviikko vain oltiin. Eilen kyllä käytiin Ruutanassa, mutta en jaksanut kaivaa hyppyestettä esiin. Isä sanoi, että pitäisi vaihtaa siihen uudet ruuvit, eli ei kyllä olisi ollut käyttökunnossakaan ihan heti. Joku toinen päivä sitten.

Tänään päätin lähteä Pirkkahallin parkkikselle treenaamaan. Tarkoitus oli LYHYESTI katsoa joka liike läpi, ne liikkeet mitkä ovat jo aika pitkällä (alo). No ei sitten mennyt niin kuin Strömsössä! Aloin tietysti hinkkaamaan seuraamista ja kohta häröiltiin jotain ihme käännöksiä ja pyörittiin vain päämäärättömästi ympäriinsä. Joo´o.. No saatiin me onnistuneet maahanmenot ja seisomiset, eli jotain plussaa. Nämäkin jo ihan kunnon välimatkoilla ja taksepäin kurkkimatta. Selkeästi parempi kun vain luotan Tysonin taitoihin ja jatkan vain matkaa. Stopitkin ainakin tuntui hienoilta eikä Tyson miettinytkään jalan siirtämistä tms. Siitä huomasi, että mieli oli rauhallinen ja herneet kohtasivat toisensa :o)

Tarkoitus oli ottaa luoksetuloja pitemmällä matkalla. Tyson härppii mun kättä sivulle tullessa, vaikka kuinka puristaisin kämmentä reiteen kiinni. Tähänkin pitää puuttua. Viimeiset luoksetulot meni ihan päin peetä! Tyson katseli aivan muualle ja tein kaikki äkkinäisiä liikkeitä ja sain nanosekunniksi huomion ja taas katteltiin muualle. Joo, parempi lopettaa tähän. Olisi voinut lopettaa jo aikoja sitten. Tehtiin vielä iltalenkki ja kotiin masenteleen blogiin, kuinka tyhmä ihminen voi olla. Kotoa lähtiessä jo mietin, että olenkohan liian väsynyt tekemään mitään järkevää. En näköjään ollut, kun tein mitä sattui ilman minkäänlaista ajatusta. Hemmetin hemmetti!

Jos nyt vaikka olisi itseä ruoskittu tarpeeksi ja voisi taas palata miettimään, mitä tehdään seuraavalla kerralla. Huomenna ei varmaankaan ihmeitä tehdä, ellei jotain pientä iltaruokaa odotellessa. Ilta menee teatterissa ja lauantaina onkin sitten kolmen tunnin teemakoulutukset Tamskin tallilla. Ensin tunti seuraamista, seuraavaksi ruudun alkeita, tunti taukoa ja lopuksi hyppytreeniin. Joo, paljon juttuja, mutta ei me koko kolmea tuntia treenata. On siellä muitakin :o) Ja kotiin on alle kilometrin matka, niin keretään ennen hyppytreeniä hyvin lojumaan kotona ja ladata akkuja. Sunnuntaina sitten suunnataan nokka kohti missikisoja Turkkuseen.

16.1.2011 Lahti ryhmänäyttely

2011-01-16T19:33:00.000+02:00

Nyt ei ole voimia alkaa askartelaan kotisivuille uutta uutissivua, joten blogi saa nyt toimia tiedotuskanavana toistaiseksi.

Tänään hurautettiin äiteen kanssa Lahteen. Aussiet tuomaroi Rainer Vuorinen, jonka takia oikeastaan koko näyttelyyn lähdettiin. Sinänsä mitään saatavaa ei ollut, mutta kyllä nyt kerran elämässä pitää Vuorisen kehässä olla. Tyson sai hyvän arvostelun, mutta tuomari kommentoi lopuksi, että Tyson on hieman liian pitkärunkoinen, mutta muuten kaikki on hyvää. Tämä nyt ei ollut uusi juttu, ihan tiedossa on että Tyson on pitkä ja erityisesti sen lanne osa. Tuloksena ERI/4. Ei tullut SA:ta (=sertifikaatin arvoinen), mutta ERI-linja pidettiin. Nykyään löytyy arvostelulomakkeesta kohta "koiran käyttäytymisen arvioimien: suhtautuminen tuomariin". Tässä kohdassa on merkintä rodunomainen lähestyttäessä.

Arvostelu: Rodunomainen. Hyvin tasapainoinen pää. Yhdensuuntaiset kuonon ja kallon linjat. Sopivan korkealle kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula. Rintakehä saisi olla pidempi ja lanne lyhyempi, se tekisi koirasta hieman kootumman. Hyvät kulmaukset. Maatavoittava liike ja yhdensuuntainen liike edestä ja takaa.

Ei mennyt mulla ihan putkeen tämä päivä. Selkä kipeytyi todella paljon päivän aikana ja kotimatkalla syömään poiketessa teki kipeää jo pelkkä hengittäminen. Kotimatkalla ajettiin ensin Ruutanaan, piti äiti heittää kotiin, mutta päädyinkin torkkumaan porukoitten sohvalle pariksi tunniksi. Yllätävää, että nukuin sellaisessa asennossa että kroppa oli vielä enemmän jumissa. Kun sitten vihdoin ja viimein päästiin pienessä lumipyryssä kotiin, niin enkös perkele liukastunut pihassa niin, että reväytin pahasti nivusen. Sattui niin hemmetisti ja alkoi jo sumenemaan päässä. Koirat onneksi tietää mikä ovi on meidän, niin laahustin vaan perässä ja eteisessä samantien pää polviin. Nyt sitten onnutaan kotona ja ulvaistaan kun vahingossa tulee tehtyä joku liike mikä sattuu pirusti. Kipu heijastuu lonkkaa ja polveen, joten jomottaa koko ajan. Jei! Nyt jos saan tokaista niin ihan v*tun hieno päivä! :D Huomenna olisi ollut step aerobic ja keskiviikkona ratsastus. Kumpikaanhan ei mitenkään tee treeniä juuri reisille ja nivustahan ei juuri koskaan tarvi kun jalkoja liikutellaan... ;o)

15.1. Pirkkahallilla

2011-01-15T15:41:00.002+02:00

Aamulla yllätyin, kun huomasin mittarista, että ulkona -18 astetta. Melkoinen lasku eiliseen ja toissapäiväiseen... Mutta suunnitelmassa pysyttiin ja Pirkkahallille lähdettiin. Koirapuiston läheistä parkkista ei oltukaan aurattu, joten jätettiin auto toisten autojen sekaan vähän vilkkaammalle parkkikselle. Siinä sitten auto lähettyvillä treenattiin. Häiriötä saatiin toisista ihmisitä ja autoista. Juhis taas kommentoi meidän seuraamista. Kuulemma ihan törkeästi poikittaa. Pikku hiljaa alkoi omakin pää lämpiämään ja tajusin, että Tyson seuraa mun namin vaihtoa oikeasta ködestö vasempaan ja edistää aina siinä kohtaa. Rupesinkin vaihtamaan namia selän takana ja palkkasin hieman taaempaa ja enemmän koiran vasemmalta puolelta. Tämän jälkeen Taikkukin suoristui ja saatiin ihan hienoa seuraamista aikaiseksi. Muutenkin voisi jatkossa palkata takaa, koska Tyson edistää tosi herkästi.

Kokeiltiin maahanmenoa. Eka hidas, seuraavat jo paremmat. Seisomiset tehtiin kolmella jalalla (taisi jo pakkanen paleltaa tassja). Luoksetulot oli jotain ihan älyttömän hidasta. Siispä jätettiin treeni tähän ja lähdettiin koirapuistoon lämmittelemään. Tyson oli muutenkin täpinöissään, kun koko reissu toimi samalla aamulenkkinä. Oltiin yön aikana kerätty virtaa, niin nyt treenatessa huomasi pientä levottomuutta. Ja varmasti tassujen paleleminen vaikutti hieman keskittymiseen.

Puistossa ei sitten muistettukaan mitä kylmä ilma tarkoitti. Siellä oli ihana tyttönen, johon Tyson rakastui. Toby oli taas vaihteeksi kolmantena pyöränä, kun se tykkäis leikkiä vaan oman veikan kanssa. Ei vieraiden. Mutta kyllä haukkua piti, ettei nyt ihan maine menisi. Tysonkin oli jotenkin niin kierroksilla tästä nartusta, syytä en tiedä, joten saimme kuulla myös Tyson haukkuvan. Joo´o uskokaa pois ne ketkä tietävät että Tyson ei hauku, ei vaikka mitä yrittäisi tehdä. Haukku oli kyllä sellaista aika erikoista. Äänestä huomasi ettei Tyson oikein tiedä miten pitäisi haukkua... Piti oikein ääneen ihmetellä ja kuunnella tarkkaan, kun on melko harvinaista.

Olisi tietty voinut hieman harjata turkkia ennen kuvien ottoa, ettei joka karva sojottaisi eri suuntaan.

Lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta http://iikku.1g.fi

Unohdin ihan kokonaan, että kyllähän me kotonakin treenattiin. Koirat eivät saaneet aamuruokaa ennen ulkoilua, joten kotiin tullessa laitettiin ruuat odottamaan ja tehtiin pientä korjaussarjaa sisällä. Seuraamista, maahanmenoa, seisomista ja kapulan pitoa. Pelkästään puukapulalla ensin pitoa, sitten tuontia niin että kapula oli mun ja Tyksyn välissä. Taas piippausta/vinkumista, alkuun paljon häröilyä, mutta rauhallisella äänellä ja avustuksella saatiin rauhoittunut sivulle tulo kapulan kanssa. Niin ja kapulaa pidettiin nyt pelkällä "tuo" sanalla. Jotenkin Tyson ei nyt hahmoita, että tuoda voi paikallaan olevaa kapulaakin. Siis maahan asetettua. Tajuaa jos heitän kapulan, mutta jos kapula odottaa maassa, esim. juuri näin meidän välissä, niin ihan selvästi näkyy kysymysmerkki Tysonin pään päällä.

Seuraamiset, maahanmenot ja seisomiset sujui nyt hyvin. "Kyllä se kotona osaa!" En ole varmaan aiemmin muistanut sanoa, että meidän seuraamisiin kuuluu myös siis täyskäännökset. Välillä otetaan suoraa pätkää, välillä käännöksellä, välillä useammalla käännöksellä että tulee pitempää pätkää jne.. Oikealle käännöksiä ei oikeastaan olla tehty ollenkaan (muistaakseni) ja vasemmallekin vain muutaman kerran. Mutta koska se on se hankalampi ja vielä kun poikitetaan, niin vasemmalle käännöksiä tehdään pääasiassa. Jos siis ihan tarkoituksella treenataan 90 asteen käännöstä.

14.1. iltatreeni

2011-01-14T23:33:00.001+02:00

Tänään oli muutenkin vähän laiskottelu ilta, mutta pieni tokosetti tehtiin taas ennen iltaruokaa.

Aloitettiin seuraamisella. Nyt tuntui menevän paremmin, Tyson oli hyvin kuulolla koko ajan. Ollaan pääasiassa tehty suoria pätkiä, joten tänään tehtiin vähän vasemmalle käännöksiä. Eteisestä kun kääntyy keittiöön, niin tulee hyvä kulma :o) Tehtiin käännöksiä paikoillaan ja sitten ihan liikkeessä, kuitenkin niin, että otettiin vain pari askelta - käännös - pari askelta. Eli periaatteessa pelkkää käännöstä, mutta pienellä vauhdin otolla. Ei tuosta nyt osaa ihmeempää sanoa, loppua kohden parani, mutta kyllä siinä on vielä harjoiteltavaa.

Seuraamisen jälkeen paikalla makuu. 7 askelta, 10 sekuntia, palkka, 10 askelta, 15 sekuntia, palkka, 10 askelta, 20 sekuntia, palkka, 7 askelta, 10 sekuntia ja loppupalkka vapautuksella. Pysyi oikeassa asennossa, hiljaa ja rauhallisesti. Toby jotain häröili meidän välissä alkuun eikä se näyttänyt häiritsevän Tysonia vaikka käskin Tobyn pois yms.

Lopuksi taas kapulareeniä. Paikallaa istuessaan on rauhallinen kapulan kanssa, mutta kokeiltiin taas sivulle tuloa niin alkoi kapulan mähläys, vinkuminen ja pitkälle mun taakse meno. Mikähän tänään tökki tässä? Vaadinko liikaa/eikö vielä osaa? Vai mikä mättäs.. Ei tiä. Tyson oli levoton, kun tuli kösky sivu. Vaadinko siis liikaa, kun pitäisi pitää kapulaa suussa ja tulla sivulle? Tuleeko Tyson omistajaansa, joka ei osaa tehdä montaa asiaa samaan aikaan :D No jätettiin se sivulle tulo ja pidettiin vaan kapulaa sivulla istuessa. Kokeiltiin taas metallia ja hetken harkinnan jälkeen Tyson piti sitä ja oli rauhallinen. Oli tukeva ote eikä päästänyt irti ennen kuin käskystä. Puukapulankin kanssa heiluttelin molempia käsiä kapulan molemmin puolin ja pidin kapulasta kiinni. Käskyjen kanssa on vielä mietittävää. Pitoharjoituksia tehdessä olen sanonut "pidä". Jotenkin automaattisesti. Yleensä noutaessa tavaroita olen sanonut käskyn "tuo". Nämä onnistuvat hyvin omina juttuina, mutta pitäisikö vaihtaa pitoharjoituksiin käsky "tuo"? Jättää "pidä" pois. Tuomisella on riittänyt se, että lelu/tavara tulee mulle käteen asti, mutta noudossa tarvitsisikin tulla sivulle. Sanonko siis alkuun myös "sivu", jos vaikka jossain vaiheessa tajuaisi ihan omatoimisesti tulla sivulle? Liikaa valinnan varaa enkä mä tiedä mitä teen!! HJÄLP! Viisaammat neuvokoon tällaista avutonta, joka yrittää räpeltää jotain koiransa kanssa.

Huomenna yritän olla reipas aamupäivällä ja lähteä ulos treenaan. Suunnittelin lähteväni Pirkkahallille, kun siinä olisi koirapuisto vieressä. Viimeksi kun siellä oltiin, niin parkkis oli aurattu. Toivottavasti siellä ei oo mitään häppeninkiä.

Ulos vihdoin ja viimein

2011-01-13T23:37:00.000+02:00

Siis tokotteleen.. Lähdettiin illalla poikkeen Ruutanaan porukoille. Otin Tysonille vähän iltaruokaa mukaan ja pilkoin nakin. Ulkona otettiin muutama pätkä seuraamista. Tarvitsee muistaa jatkossa ottaa Tyson paremmin kuulolle ja hallintaa parilla askeleella ja pysäytyksillä, koska nyt helposti lähtee edistämään ja hukkaa paikan. Kun tästä huomauttaa pysähtymällä ja ottamalla liikkeen uudelleen, niin sujuu jo paremmin. Jos keskittyminen herpaantuu, niin lähtee helposti poikittamaan ja kulkee muutenkin miten sattuu.

Liikkeestä maahanmenot oli hienot kuin myös seisomiset. Ei seonnut näissä, vaan teki juuri niin kuin pitikin. Ihan vain kokeiltiin kumpaakin pari kertaa ulkona eikä junnattu enempää.

Luoksetuloissa oli vauhtia, mutta vauhdin myötä myös sivulle tulo hieman kärsi. Voi olla, että Tyson on vielä vähän pihalla, että mihinköhän nyt pitikään pysähtyä. Jäädä eteen vai tulla sivulle. Mutta eiköhän se tästä.

Luoksepäästävyyttä treenattiin pariin kertaan. Juhis tuli rapsutteleen Tyson korvan takaa ja nätisti poika istui mun vieressä. Tässä ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelmaa. Tobyhan aina innostuu, kun joku tulee kohti ja suunnilleen hyppää syliin. Tyson on pennusta asti istunut rauhassa paikoillaan.

Loppuun paikalla makuu. Välillä kävin palkkailemassa ja loppupalkkana laitoin ruokakipon sen nenän eteen ja vapautuksesta sai sitten syödä pöperönsä. Koko ulkotreenin ajan sillä pysyi hyvä motivaatio yllä ja itsekin osasin hyvin lopettaa ajoissa. Kaikki sujui hienosti siihen nähden, ettei paljoa olla keretty treenaamaan mutta ne vähäisetkin/lyhyet treenit ovat olleet onnistuneita.

Kotona lopun iltaruuan odotellessa pöydällä otettiin kapulan pitoa. Kokeiltiin myös Nooralta lainattua metallikapulaa. Alkuun puukapulalla pitoa sivulla. Sitten metalli. Tyson hieman epäröi ja avasi varovasti suuta. Metalli kolahti hampaisiin ja sen jälkeen suu pysyi visusti kiinni. Laskin metallin maahan ja sieltä Tyson itse varovasti alkoi koskemaan ja lopulta nostamaan kapulaa. Sitten se olikin jo ihan ok. Puisella otettiin vielä noutoa niin, että ensin vein kapulan vähän matkan päähän eteen ja pyysin tuomaan. Lopussa käskin sivulle, että alkaisi itse hakeutumaan pikku hiljaa oikealle palautuspaikalle. Muutama heitto loppuun, kerran karkasi sivulta, mutta muut kerrat pysyi hyvin paikoillaan. Mählää kapulaa, joten lisää pitoharjoituksia. Lähdössä epäröi. Olisi jo menossa, mutta epäröi että saakohan "tuo" käskyllä sittenkään lähteä. Alkuun osoitin kädellä ja lopuksi pienellä kropan heijauksella lähti. Ehkä tästäkin päästään eroon toistojen myötä.

Iltatokoilua edelleen

2011-01-12T23:19:00.000+02:00

Pari iltaa oli taukoa, mutta taas ollaan reippailtu aina ennen iltaruokaa. Tänään piti vilkaista, että mitäs liikkeitä kuului alo- ja avoluokkaan, että saadaan vaihtelua kotitreeneihin. Joka ilta ollaan otettu seuraamista. Jotenkin mulla on tunne, että Tyson on edelleen vino. Ollaan irrottauduttu seinästä ja heti mulla on tunne, että vinoon mennään ja nopeasti. Täytyy funtsia..

Aika paljon ollaan tehty liikkeestä seisomista. Maahanmenojakin tehty ja ihan perus seuraamisen pysähdystä. Kaikissa näissä kolmessa Tyson tekee nopean pysähdyksen. Matto rullalla ja kuului vain suhahdus, kun etutassut jarruttaa :o) Ainakin on pojalla intoa! En ole vieläkään siis pilannut mitään.

Kaukojen istu-maahan siirtymisiä tehty, luoksetuloja otettu, tänään tehtiin paikalla makuuta ilman ruokakipolla odottamista (eli siis ihan treeninä). Tänään puhallettiin myös noutokapulasta pölyt ja pidettiin kapulaa suussa sivulla istuessa. Tätä ei olla aiemmin tehty, Tyson on aina edessä istunut kun ollaan kapulanpitoa harjoiteltu. Rauhallisesti kehuin, liikuttelin käsiä kapulan lähettyvillä, pidin kapulasta kiinni.

Nyt kun ollaan peruspilareita vahvistettu, niin pitäisi pikku hiljaa uskaltautua uloskin kokeilemaan. Jännittää vaan, että saanko saman motivaation Tysonille sinne. Tai sitten otan ruokakipon mukaan ja iltaruoka tulee ulkona.

Kattellaan, kattellaan... Tää kotona treenaaminen on kyllä kivaa, mutta etenemismahdollisuudet on aika rajatut.

Uuden vuoden aktivoitumista

2011-01-06T10:52:00.000+02:00

Jäänyt blogin päivitys vähemmälle, kun yksinkertaisesti ei ole ollut pahemmin mitään kirjoiteltavaa. Jospa nyt hieman kirjaisi mitä ollaan tehty kaikessa hiljaisuudessa.

Ennen joulua käytiin Minnalla kyläilemässä ja tuli puheeksi sisällä, kotona, treenaaminen. Hallilassa se oli vaikeaa, kun oli pienempi asunto, mutta marraskuussa muutettiin isompaan ja tajusin, että oon kaikille tutuille mainostanut kuinka meidän asunnon on rakentanut joka käytävistä pitävä ihminen. Meillä on pitkä eteinen ja tätä ollaan nyt hyödynnetty lähes joka ilta. Huvikseni kokeilin kerran ennen iltaruuan antamista, että lähtisiköhän toko taas pitkästä aikaa sujumaan. Ruoka pöydälle odottamaan, puolikas nakki palasiksi ja eteiseen "höntsäilemään". Tyson oli kuin eri koira. Ne ketkä ovat treenanneet meidän kanssa tietävät, että Tyson ei pahemmin tarjoa tekemistä. Nyt kun oli ruoka odottamassa, niin Taikku olisi voinut seistä vaikka päällään.

Alkuun aloitettiin ihan perus seuraamisella. Käytävässä on se hyvä puoli, että koira kulkee mun ja seinän välissä. Saadaan siis minimoitua vinossa kulkeminen. Ja käytävä on sen verran pitkä, että saadaan helposti kahdeksankin askelta eikä olla vielä edes ovella asti. Tyson välillä kiilaa eteen, mutta korjaa hyvin tulemalla sivulle ja siitä lähdetään uudelleen liikkeelle.

Sivulle tuloa se tarjoo jo itse, kun näkee mun pysähtyneen. Alkuun tarvittiin pari muistutusta namin avulla, että mites siihen sivulle pitikään tulla, mutta pian Tyson taas muisti asian ja TARJOAA sitä nyt ihan itse. Ei ole koskaan ennen tehnyt niin.

Seuraamiseen olen vaihtanut takaisin ihan tokotyylisen täyskäännöksen, eli käännyn itse oikealta ympäri ja koira seuraa vasenta jalkaa mukana. Tämäkin sujuu hienosti.

Kerran ollaan otettu liikkeestä maahanmenoa. Viimeksi kun ollaan tokoa treenattu, niin maahanmeno tökki ja pahasti. Nyt kuului oikein rojahdus kun Tyson tömäytti maahan samantien kun käskin. Paljon palkkaa maahan ja pari toistoa päälle. Siihen ollaan nyt maahanmenot jätetty, etten taas kyllästytä koiraa liikaa treenaamalla.

Seuraavilla kerroilla ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista. Tää oli aivan unohtunut Tysonilta ja ihan alusta aloitettiin. Kai tämäkin liike oli jäänyt selkärankaan, kun nopeasti tajusin homman ilman lisäapuja. Enkä pahemmin häivyttänyt reiluja apuja. Kun Tyson on stopannut, olen palkannut tiheään tahtiin, liikkunut minne sattuu (lähettyvillä kuitenkin) ja käynyt taas palkkailemassa. Eli joutunut seisomaan aika pitkään paikoillaan. Pitää varoa missä kohtaa kehuu. Jos on välimatkaa ja kehun, niin riski liikauttaa jalkaa on aika suuri. Eli vähän pitänyt itsekin miettiä, että missä kohtaa auon suutani.

Seisomista ollaan pääasiassa otettu seuraamisen kanssa (siis saman iltatreenn aikana, ei vielä yhdistettynä), mutta kerran kokeiltiin kaukoja (istu-maahan). Nättiä! Tyson nousi joka kerta istumaan, mikä on myöskin tökkinyt aiemmin. Ehkä pientä ennakointia oli näkyvissä aina välillä, mutta siihen auttaa eri pituiset tauot käskyjen välillä.

Luoksetuloa ollaan kerran treenattu lyhyellä matkalla. Otan suoraan sivulle, eli unohdetaan pk-tyylinen eteentuleminen.

Muuta ei ollakaan nyt tehty. Joka ilta laitetaan ruoka valmiiksi odottamaan, pilkotaan puolikas nakki ja otetaan muutama pala oikeaan käteen mukaan. Olen päässyt eroon vasemman käden nameista heti alkuun eikä Tyson hapuile yhtään mun oikeaa kättä. Periaatteessa nameja on kädessä sen verran mitä yhdellä kerralla yhteen liikkeeseen menee, kun liike loppuu haetaan lisää nameja ja tehdään liike toisen kerran tai vaihdetaan johonkin toiseen. Niin eri meininki Tysonilla ollut, että itselläkin on motivaatio pysynyt ja nyt ollaan jo pitemmän aikaa treenattu joka ilta. Ja kun teen vain tietyn määrän nameja valmiiksi, niin ei ole riskiä treenata liikaa. Nyt on ollut hyvä määrä ja loppupalkkana on ruoka, minkä saa paikalla makuusta. Tyson menee siis maahan ennen ruuan saamista ja olen itse käynyt nurkan takana piilossa eri pituisia aikoja. Tyson tarjoo tässä maahanmenoa, koska se on jo vanha tuttu juttu, mutta sanon kyllä "down" että yhdistäisi tämän siihen oikeaan paikalla makuuseenkin / oikeaan "down" käskyyn. Kunpa se olisi joskus yhtä rauhallinen ulkona kuin sisällä odotellessa. Sisällä ei kuulu pihahdustakaan ja makaa ryhdikkäänä.

Kyllä tää meidän tokoharrastus siiis pikku hiljaa näyttäisi saavan jatkoa. Nyt on hyvä mielentila sekä koiralla että minulla, joten vielä ei ole mitään katastrofia tapahtunut. Vielä jatketaan kotitreenejä hetki, katsotaan koska uskalletaan ulos asti.

Norsu posliinikaupassa

2010-10-01T22:43:00.000+03:00

Vai miten se menikään. Kuitenkin Figosta tulee mieleen tämä sanonta. Paikat ja tavarat ei hajoa sen kulkiessa ohi, mutta Figolle itselleen sattuu ja tapahtuu kaiken näköistä. Tänään äidin kanssa keskustellessa tuli molemmilla mieleen, että onkohan Figon lonkat ihan kunnossa. Sillä on aina ollut melko heikko takapää. Todella ahdas takaa ja jalat vaikuttavat heikoilta. Sitten kun rahatilanne sen sallii, niin voisi ihan mielenkiinnosta kuvauttaa sen koivet. Mitäänhän se asia ei muuttaisi. Jos on p*skat niin sitten on. Jos taas ei niin sitten on vaan muuten hutera. Kauheasti se ei liiku eikä rasita itseään. Nyt on tässä reilun viikon aikana huomannut, että portaikossa kulkiessa se on tooooodella varovainen ja auton takakonttiinhan se ei oikeastaan ikinä hyppää vaan kinkeää. Nostaa siis ensin etupään ja sitten koittaa ponnistaa toista jalkaa takakontin reunalle, siitä ponnistaen sitten ylös. Joten joku mättää. Nyt kun oikein kunnolla ruvettiin miettimään asiaa, niin tuli kaikki nämä asiat mieleen. Mikähän Figossa on? Vaikuttaa ihan jämäpaloista askarrellulta, Tiimarin alehyllyltä hankitulta. Kaikin puolin säälittävä tapaus. Täytyy seurailla tilannetta.

Mites meillä muuten on mennyt? Hermot on ollut aikas tiukalla. Koirat tulee kyllä hyvin toimeen keskenään, ei siinä mitään. Kämppä tuntuu ahtaalta ja varsinkin, kun Jammulla ja Figolla ei ole omaa "paikkaa" minne mennä, niin ovat hieman hätää kärsimässä kun osuvat tielle. Tullut huomattua kuinka hermoheikkoja ne todellisuudessa ovat. Rutiinit ovat tärkeitä ja niitähän ei meillä ollessa ole. Meillä on omat paikat, jutut ja säännöt, Ruutanassa pojilla on omat makuupaikat/piilot missä olla rauhassa. Toby tuntuu oikeasti hyväpäiseltä nyt kun on ollut Jammun ja Figon kanssa saman katon alla. En oikeasti edes muistanut kuinka pahoja niiden heikkoudet ovat. Ruutanassa on rauha maassa, siellä ei tapahdu mitään ihmeellistä eikä ole pelottavia asioita/paikkoja. Siellä Jammu ja Figo ovat rentoja eivätkä mene paniikkiin helposti. Meillä panikoidaan oikein kunnolla, esim. jos jompi kumpi sattuu olemaan tiellä siirtyessä keittiöstä olkkariin. Tyson ja Toby osaavat väistää eikä se niitä haittaa mitenkään. No jos Jammu tai Figo on edessä, niin ei tarvitse tehdä muuta kuin yrittää ohittaa tai käskeä siirtymään, niin iskee paniikki eikä tiedetä mihin mennä. Sitten ei auta muu kuin meidän immeisten laskea kymmeneen ja odottaa, että koira rauhoittuu ja sitä voi pyytää/ohjata oikeaan paikkaan. Ei voikaan ihan samalla tavalla vaatia kuin Tobya ja Tysonia, jotka ovat tottuneet meidän elämään.

Ei ole helppoa kellään, mutta sunnuntaina homma normalisoituu, kun porukat palaa etelästä. Jammu ja Figo pääsee takaisin omaan kotiin äiskän kainaloon. Ja meille palaa ah niin ihan arki! :D Jammu ja Figo on ihania persoonia, mutta ei niitä voi ottaa kaupunkiin. Se on niiden kiusaamista ja vaikka kuinka yrittäisin ymmärtää ja olla itse tyynen rauhallinen ja ymmärtäväinen, niin kyllä se stressaa. Toivon tosissani, etten enää ikinä törmää tällaiseen hermojen heikkouteen. Ei ole mukavaa kenenkään kannalta, erityisesti koirien. Meillä on hienoa se, että on mahdollisuus tarjota koirille rauhallinen paikka lähes tulkoon metsän keskeltä.

Tänään ei lähdetty treenaan, kun oltiin koirien kanssa liikenteessä koko ilta. Piti hakea ruokaa sieltä ja täältä ja käydä samalla vähän spurttailemassa Ruutanassa.

Tokohömppäilyä

2010-09-30T20:43:00.001+03:00

Piiiitkästä aikaa ja kivaa oli! Lähdettiin Särkän parkkikselle treenaileen Nooran ja koirien kanssa. Pääasiana oli Nooran nähdä mitä Tysonin kanssa on tehty ja miten se asiat tekee. Huomasi heti, että nyt treenataan sellasen tyypin kanssa, joka oikeasti osaa sanoa kuinka meidän pitäisi toimia, että lopputulos olisi paras mahdollinen. Noora ohjasi Tysonia, joka ei pahemmin ottanut musta häiriötä vaikka seisoskelin lähettyvillä. Nooran kanssa oli ihan yhtä kiva tehdä töitä (ja paljon motivoivampaakin, kun ei junnata liikaa). Lyhyesti ja ytimekkäästi tämän illan saldo.

Itse näytin Tysonin kanssa seuraamista ja jäävistä maahanmeno ja seisominen. Noora otti Tysonin kanssa myös maahanmenoja ihan vaan kulkemalla ympäriinsä suht vauhdikkaasti ja innostavasti. Hienoja maahanmenoja tuli ja Tyson oli into pinkeänä. Ruudun alkeita tekivät, kapulaa pidettiin ja kuljetettiin, metallikapulaa kokeiltiin ensimmäistä kertaa. Paikallamakuutakin tehtiin pariin kertaan. Alkuun ihan yksinään lyhyellä välillä palkaten aina kontaktista (Tysonilla pää pyöri hieman). Toisella kertaa itse hömppäilin Tobyn kanssa lähettyvillä kaiken näköistä. Kertaakaan ei Tyksy piipannut. Kaukojakin tehtiin, istumaan nouseminen on vielä hankalaa.

Koko treenin ajan Tyson oli innokas, mutta hillitty. Oli siis hyvin keskittynyt ja kuuliainen, ja näytti varsin hienoa tottelevaisuutta :o) Pääpointti oli kuitenkin kontaktissa ja siinä, että Tyson hakee kontaktia eikä ohjaaja. Sen kuuluu olla aktiivinen eikä toisin päin. Tätä pitää treenata vielä paljon lisää.

Hienosti Tyson kesti häiriötä. Pariin kertaan ohi kulki pari lasta pyöräillen. Toisella kertaa lapsi pyöräilin tosi läheltä Tysonia, joka istui nätisti Nooran sivulla kontaktissa. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Niin paljon tuli asiaa, että oon jo puolet suunnilleen unohtanut. Kotitreeniäkin saatiin, mitä uskallan ehkä itsekin treenata. Kapulan pitoa sivulla ja vasemmalle käännöksiä kulmassa. Huomenna varmaan treenaillaan uudelleen Nooran valvovan silmän alla.

Topsukan kanssa tehtiin myös tokojuttuja. Seuraaminen oli hieman pomppivaa, kun oli niin hauskaa. Hyvin seuraa, kun vaan keskittyy. Maahanmenot on nopeita (karvat vain pöllysivät, kun Toby rysähti maahan). Paikallamakuussa Toby on epävarma. Mun pitää itse olla toooodella rauhallinen, varovainen liikkeissä ja puhua matalalla äänellä. Topsu tarvitsisi itseluottamusta ja paljon. Ainahan sillä on ollut ongelma jäädä yksin, ilman äiskän turvaa. Silloin on varmuutta liikkeissä, kun ollaan lähekkäin, mutta heti kun tulee hajurako, niin menee pupu pöksyyn. Tobyn kanssa tavoite ei ole kokeisiin tähtäävä, vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Mutta eiköhän me silti yritetä saada liikkeisiin varmuutta. Jos vaikka joskus saataisiin häiriöherkkyyttä vähän siedätettyä ja voitaisiin vielä kokeilla kokeita. Mun tarvitsee kyllä silloin vetäistä muutama Diapami naamaan, etten omaa jännitystä välitä koiraan :o

Seuraavat 1½ vkoa

2010-09-21T10:51:00.000+03:00

... tulevat olemaan mielenkiintoiset, koska huomenna illalla haen Jammun ja Figon meille hoitoon vanhempieni etelänmatkan ajaksi. Onhan sitä ennenkin asuttu kaksiossa, kylläkin hieman isommassa, neljän koiran kanssa (ja yksi niistä oli lehmän kokoinen Petrus), joten kaipa me hengissä ja täysissä sielunvoimissa tästä selviydytään. Jammu ja Figo ovat kyllä niin landepaukkuja, että menee ehkä hetki taas totutella kerrostalon rappusiin ja ääniin. Onneksi eivät tällä viikolla joudu kuin pari tuntia olemaan yksin. Ehtivät vähän tottua yhdessä oloon ja pystyy seuraamaan miten Figo ja Tyson mahtuvat samaan tilaan.

Palaten viime viikkoon. Torstaina käytiin Tysonin kanssa lonkka- ja kyynärkuvissa, ja näytti varsin hienoilta kuvilta! Nyt odotellaan virallisia. Tyson oli rauhoitettunakin oma malttamaton itsensä. Kun meitä pyydettiin poistumaan röntgenhuoneesta, niin Tyson yritti lähteä pöydältä pois. Ja kun kuvat oli otettu ja odoteltiin Tysonin virkoamista, niin mitenkään ei reagoinut meidän tuttujen ihmisten ääniin, mutta heti kun eläinlääkäri tuli paikalle ja sanoi jotain, niin Tyson nousi ylös ja lähti reteesti kävelemään ulospäin. Käytävällä totesi, että jalat eivät ehkä sittenkään kanna vielä kunnolla ja päätti ottaa hetken hengähdystauon. Autolle mentäessä avasin takaluukkua ja sanoin Juhikselle, että Tyson täytyy varmaankin nostaa. Ja pah, takaluukun sain auki, niin poika hyppäsi sillä sekunnilla autoon (oli edelleen aika töttöröö päästään).

Juhista säälitti koko illan Tyson, kun se oli niin raasu. Iskä hoivasi pikku poikaansa tunnollisesti, kun äiskä vaan naureskelin vierellä. Oon kamala! Ulkonakin Tyson kulki kuin känninen ukko. Yleensä koirat menee suoraan kohti puuta, mitä vasten haluavat nostaa jalkaansa. Tyson kulki sivuttain, aivan kun humalassa heitättäisi hieman sivulle. Muutaman reippaan hölkkäaskeleenkin otti ja sitten tuli stoppi. Piti kerätä ajatukset kasaan ja taas jatkettiin matkaa rauhallisesti. Korvat roikkui (ja posket) ja ilme oli niin raasu. Raukka ei tajunnut mikä siihen oli iskenyt. Kotiin päästyä Juhiksella kesti piiiiitkään riisua takki ja kengät, kun piti vähän rapsutella ja höpistä Tysonille heti eteisessä. Oikeasti, näytti todella koomiselta meidän koti-ilta. Koiralla kaamea kankkunen :D Seuraavana aamuna meitä tuli herätteleen energiaa pursuava riiviö, jolla jytäsi taas ihan täysillä. Kukista meinasi lehdet lentää, kun häntä vispasi tuhatta ja sataa. Kyllä krapulastakin aina selviydytään, sen tietää itse kukin..

Silmätutkimus

2010-09-15T17:41:00.001+03:00

Tänään käytiin Veterissä Nurmen Heikillä tarkastuttamassa Tysonin simmut. Odottelu oli jotain niiiiin tylsää Taikun mielestä ja ai kamala, kun lopulta piti pysyä paikoillaan kun silmiä tutkittiin. Juhis vain totesi, että Figon kanssa Veterissä olo oli hieman helpompaa... Jaa miten niin meidän Taikkuko levoton tuhkimo? Kuorolaulantaa, huokailua, naukumista yms.

Niin niihin tuloksiin. Tervein silmin katsellaan jatkossakin maailmaa :o) Silmät tarkastettiin ennen ja jälkeen tippojen. Juhis piti kroppaa paikoillaan ja mä roikuin poskissa. Harmittelin, että nyt olisi kova sana parta ja pitkät poskikarvat mistä saisi hyvin kiinni. Onneksi Tysonilla on hieman löysät posket, korvaa asian :D Ihme kyllä se rauhoittui sen verran, että silmät saatiin tutkittua. Vastaan piti ihan periaatteesta laittaa, mutta yllättävän hyvin se tosiaan rauhoittui, hetkeksi...

Huomenna on vuorossa lonkka- ja kyynärkuvat. Niitä jännitän todella paljon. Tobyn lonkkakuvien näkeminen oli shokki, vaikka C:nä tulivatkin takaisin. Nyt silmät ja sormet ristiin, käsi sydämellä toivoen, että koivet olisivat yhtä priimat kuin simmut.

Meinasi unohtua: Tyson painoi 27kg. Ihan hivenen tullut painoa lisää sitten viime punnituksen. Viimeksi ollut 22-23kg, joten siitä taitaa olla jo aikaa. Kilo vielä niin Taikku on saman painoinen kuin Figo. Ero vaan on siinä, että Figolla on läskiä ja Tyksyllä lihasta. Ja vielä saa massaa tulla lisää. Kohta oikeasti survoudutaan sen alle, kun pikkumies änkee syliin. Se kun ei tule syliin varovasti, niin kuin Toby, vaan oikeasti survoo..

Sitä ja tätä

2010-09-06T08:08:00.000+03:00

Huoh, ei millään jaksa kirjoittaa pitkää sepustusta menneiden viikkojen tapahtumista, joten saatte kerrankin lyhennetyn version.

Viime kirjoituksen jälkeen ollaan käyty Tysonin kanssa kahdesti näyttelyssä. Tervakoskella 28.8. Taikku oli NUO ERI/3 PU3 ja Tampereella 4.9. NUO ERI/1 PU2 VARA-SERT. Eli hyvää ERI-linjaa pidetty helmikuusta lähtien. Nyt onkin vuorossa hieman hengähdystaukoa. Lonkat/kyynärät on tarkoitus kuvata nyt syyskuussa ja muutenkin alkanut jo hieman puuduttamaan tiheätahtinen näyttelykiertäminen kesän aikana. Nyt on hyvä hetki kasvatella turkkia ja tehdä jotain muuta. Tyson on nyt pienellä lihotuskuurilla. Se kun kuvittelee olevansa kuiva vinttikoira (tai bodari kisakaudella), eikä massava näyttelypuudeli :D

5.9. oli Tysonin MH-luonnekuvaus, mistä voi lukea tarkemmin kotisivujen uutisia-osiosta. Oli niin pitkä kirjoitus, etten viitsi sitä tänne kopsata uudelleen.

Figon patin tuloskin tuli tuossa taannoin. Hyvälaatuinen kasvain, joka oli saanut alkunsa karvatupesta. Kaikki haavat parantui nopeasti ja tikit käytiin poistamassa 12 vrk leikkauksen jälkeen. Nykyään Figo ja Jammu ovat aivan mahdottomia autoilijoita. Pojat ovat heti takakontissa kun oven avaa (vaikka tarkoitus ei olisi laittaa koiria autoon). Poijjaat ovatkin nyt sitten päässeet ajelulle kauppaan ja Vesilahteen mun siskon luokse. Autossa istua könöttävät vaan. Yllättävintä tässä on se, että nuorenpana Figo voi pahoin autossa lyhyelläkin matkalla, nyt ei tunnu missään. Figo ei saanut mitään traumoja eläinlääkäristä, vaan joka kerta innoissaan meni sinne ja mukavaa oli pariin kertaan saada pikku tömpsyt, jotta sai hyvän syyn nukkua koko illan auton perässä ;o)

Parina maanantaina oon tokoillut Tysonin kanssa aamutuimaan. Toisella kertaa tein Tobynkin kanssa pikkuisen ja poju olikin ihan into pinkeänä tästä. Seuraaminen oli enemmän pomppuloikkaa, kylläkin ihan oikealla paikalla ja ai että oli kauniit ja nopeat liikkeestä maahanmenot. Sais ottaa Tyksy vähän mallia veikasta. Syyskuun puolen välin jälkeen aloitetaankin sitten ahkera treenaaminen, jahka personal traineri on kotiutunut Tampereelle. Pääsee Topsukkakin ihan kunnolla treenaamaan ja Tyksy laitetaan kuosiin, josko ensi vuonna sitten aloon...

Viikonlopun settiä

2010-08-16T07:10:00.000+03:00

Lauantaina ampaistiin aamusta heti Raisioon koiranäyttelyyn. Takana oli 10h työyö, tunnin kerkesin kotona olemaan ja sitten taas liikenteeseen. Kannatti lähteä, sillä tulos oli varsin miellyttävä. Hieman jännitti ennen kehää, sillä sininen nauha näytti olevan paljon suositumpi kuin vaaleanpunainen. Tuomarina Soile Bister ja Tysonin tuloksena "koinsyömässä" karvassa NUO ERI/1 PU1 SERT ROP. Ei paha! Aussieista vain kaksi sai ERIn ja kyseessä olivat ainoat urokset. Tysonia ei kiinnostanut koko näyttely pätkän vertaa. Se halusi ennemmin häkkiin nukkumaan. Kehässä esiteltiin hyppypomppuloikka-laukka esityksiä. Ryhmiin ei jääty, karvan ja väsymyksen takia. Tai en nyt voi sanoa, että kauheasti olisi väsyttänyt, kun heti näyttelyn jälkeen kurvasin ensin Hervantaan katsomaan agilitykisoja ja sieltä Minnalle katsomaan pentuja. Ja sielläkin kului useampi tunti... Yhteensä siis reipas 30h valvomista.

Arvostelu: Erinomainen tyyppi & koko. Vahva luusto. Kaunislinjainen uros. Erittäin hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat ja purenta. Hieman hoikassa kunnossa. Riittävästi kulmautunut edestä. Erinomainen takaosa. Hyvä häntä. Tänään "koinsyömässä" karvassa. Upeat sivuliikkeet. Ihastuttava luonne.

Neliveto päällä

Sunnuntaina käytiin nopsaan Ruutanassa. Tysonista huomasi, että se ei ollut pariin päivään päässyt vapaana leikkimään toisten kanssa. Teki taas kaiken maailman temppuja ja juoksi kakkoskakkosen, vajaan puol metriä pitkän palikan, kanssa ympäri pihaa. Muut olikin jo aivan tympääntyneitä toistensa seuraan. Toby oli ollut perjantaista lähtien Ruutanassa Figon ja Jammun seurana. Saatiin myös teatraalista huutoa kuunnella, kun Jammu taklasi Tobyn lipputankoon. Huudosta päätellen olisi voinut luulla vähintään jalan katkenneen, mutta lopputulos olikin vain säikähdys, sillä Toby käveli normaalisti mun tykö huutamaan ja rauhoittui, kun hetken siinä rauhoittelin teatraalista poikaa. Mentiin koko koira läpi eikä mitään näyttänyt olevan. Mutta olisitte kuulleet sen huudon! Vähän kuin sikaa tapettaisiin. AIJAIJAIJAI!!!! :D

Illasta saatiin kylään Alli-tyttönen, kenen luona vierailtiin viime viikonloppuna. Hetken aikaa Allilla kesti tottua Tysonin lähentelyyn (pojalla taitaa olla likinäköisyysongelmaa, kun pitää aina mennä ihan ihoon kiinni tutustumaan), mutta illan kuluessa puolivuotias ja vajaa kaksi vuotias löysi yhteisen aaltopituuden ja meidän pienessä olohuoneessa painittiin. Tai Tyson seisoi paikoillaan ja pieni Alli riekkui sitä vasten ja kuolasi korvat. Tobya ällötti taas, kun tuli vieraita. Alli jos tuli liian lähelle niin heti tuli matalaa murinaa ja Toby lähti pois tilanteesta. Ihmisvieraat oli paljon mukavampia, mutta tarvii niidenkin tuollaisia rääpäleitä tuoda mukanaan..

Tulevaisuuden suunnitelmia: Alkuun on nyt Figon tikkien poisto ja tulosten odottelu, mutta Tysonille olisi luvassa siis vielä ainakin yksi näyttely Tervakoskella. Sitten on vielä kysymysmerkin alla MH-testi (tänään varmaankin kuulee saadaanko paikka), joka saattaa mennä päällekkäin Tampereen ryhmänäyttelyn kanssa. Jos ei mene, niin kaksi näyttelyä olisi vielä. Syyskuussa mennään myös lonkka- ja kyynärkuviin. Silmätkin pitäisi peilata. Syyskuun lopussa pitäisi personal trainer Nooran muuttaa perheineen Tampereelle ja olen luvannut Tysonin Nooran miehelle, Juholle, agilityyn lainakoiraksi. En halua heittää hukkaan hyvää harrastuskoiraa sen takia, että itselläni on ainakin vielä hevon kuusesta vuorokausirytmi työn takia. Ja jos mulla on mahdollisuus saada oikeasti hyvä ohjaaja, jolla on intoa treenata, niin olisin tyhmä jos en lainaisi Tysonia. Samalla tuli puhuttua, että Noora rupee treenauttaan meitä tokossa. Jospa me vaikka ensi vuonna selviydyttäisiin sinne tokokokeisiin...

Leikkaus ohi

2010-08-12T17:45:00.000+03:00

Tänään oli Figon leikkaus ja se menikin hienosti. Kadoksissa ollut pallikin löytyi, mutta patin poistossa oli mennyt hieman enemmän aikaa mitä oli kuviteltu, koska patti oli sisältänyt paljon verisuonia. Figon olisi tehnyt mieli nukkua pitempään eläinlääkärissä ja oli sen näköinen että "Joo joo, mä tuun. Älkää hoputtako." kun taputeltiin sitä hereille. Vikki jäi taas auton takakonttiin nukkumaan rauhassa. Pihassa oli jo hyvin varjoisaa ja ikkunat ja takaluukku oli auki, joten mukavahan siellä on nukkua. Jammukaan ei pääse häiritsemään. Nyt vaan pitää askarrella vahoista kalsareista suojusta, koska kauluria ei voinut laittaa patin poiston takia (patti oli niskassa).

Leikkaus meni siis hyvin, vaikka itseäni jännitti se aivan kamalasti (jaa miten niin ajattelen aina pahinta mahdollista?). Nyt sitten odotellaan patologin tutkimusta, mihin voi mennä muutama viikko. Kiveksissä ei ollut mitään häikkää.

Viikonloppu

2010-08-08T22:48:00.003+03:00

Lauantai meni Nokialla koiranäyttelyssä kahden tunnin yöunilla. Aloitin pyreneesikehässä, missä esitin Argoksen (Drole d´Oiseau Moult Des Touffes) joka voitti luokkansa ERI:llä ja oli lopulta PU4 kera vara-sertin. Pyreneesit tuomaroi erikoistuomari Willemine van Deijl Belgiasta.

Seuraavaksi oli aussie-kehä, jonka tuomaroi Eva Liljekvist-Borg Ruotsista. Tysonin tulos ERI/2 PU3 VARA-SERT. Serti meni Ropulle (Sentikki Patriot), jolle hävittiin ihan mielellään karvan mitalla. Onnittelut Ropun kotijoukoille! Karvan mitalla tosiaan, sillä tuomari mietti pitkään kummin päin sijoittaisi ja lopulta tokaisi, että hän ei halua koskea Tysoniin, koska siitä lähtee karvaa :D Naurettiin porukalla kehän laidalla, että koiristahan ei koskaan lähde karvaa.. Meillä on joku Nokia-syndrooma. Viime vuonna oltiin samanlaisessa turkissa, eli kiilloton ja pöllähtäen irtoaa karvaa. Tosi kiva. Vielä olisi kolme näyttelyä kuukauden sisään. Mutta me ollaan ERI:stä jo tosi onnellisia, käsiin tarttuvasta turkista ei siis sakotettu.

Arvostelu: Mycket maskulin rejäl hane med bra uttryck. Korrekta proportioner. Tillräcklig pigment. Bra överlinje. Utmärkt benstomme. Tillräckligt förbröst och djup. Korrekta vinklar. Rör sig med mycket lätt och rastypiskt från sidan. Aningen markttrång bak.

Paljon uusia sanoja, joten suomennos ei ole täydellinen, mutta jotain tähän suuntaan menevää:
Erittäin maskuliinen kookas/vahva (?) uros jolla hyvä ilme. Oikeanlaiset mittasuhteet. Riittävä pigmentti. Hyvä ylälinja. Erinomainen luusto. Riittävä eturinta ja syvyys.Oikeanlaiset kulmaukset. Liikkuu kevyesti ja rotutyypillisesti sivulta. Hieman ahdas takaa. (Jos joku tietää suomeksi sanat rejäl ja markttrång, niin kertokaa ihmeessä.)

Sunnuntain hapetonta helleilmaa vietettiin ensin Ruutanassa. Käytettiin poikia uimassa. Toby sain nyt pelastusliivit päälle, koska se painuu samantien veden alle, kun tassut eivät ylety enää pohjaan. Laittelen lisää kuvia galleriaan.

Illasta ajeltiin pitkästä aikaa kaverin koiraa Allia moikkaamaan. Alli oli alkuun ihan järkkynyt meistä vieraista. Varsinkin Tyson oli huisin pelottava, kun se tuli ihan iholle kiinni. Toby oli alusta asti ihan jees, kun sitä ei pahemmin tuollaiset naperot kiinnosta. Illan kuluessa sitten uskallettiinkin jo leikkiä yhdessä ja Tyson hajotti yhden pallonkin siinä samalla.

Figolle kuuluu ihan hyvää tai aika normaalia. Lääkkeet menee helposti eikä silmätipatkaan ole mikään kamala asia. Silmistä huomaa jo selkeän eron ja nyt sitten vain odotellaan torstaita että päästään patista eroon.

Ei hyvä päivä

2010-08-05T18:14:00.000+03:00

Figolla on ollut patti niskassa jonkin aikaa. Ajateltiin sen olevan rasvapatti/mätäpatti kuin kolmisen vuotta sitten oli myös. Suunnitelmissa oli mennä tyhjennyttämään se elokuun lopulla, kun äidillä olisi loma. No patti oli lähtenyt tänään vuotamaan verta ja äiti herätti mut iltapäivällä, että lähdenkö Veteriin mukaan. Eläinlääkäri totesi heti kättelyssä, että patti ei vaikuta siltä, että sisällä olisi mätää. Kiinteä ja uloneva, ohut nahka piti pattia ihossa kiinni. Figo rauhoitettiin ja patti tutkittiin paremmin. Päätös oli, että nyt antibiootti kuurille, patin puhdistusta ja ensi viikon torstaina leikkaukseen ja patti lähetetään patologisiin tutkimuksiin kasvain epäilynä. Samalla katsottiin silmät, sillä ne ovat rähmineet jonkin aikaa tavallista enemmän. Niihin tipat. Samalla sovittiin, että kun kerta koira nukutetaan leikkausta varten, niin etsitään samalla kadonnut kives ja leikataan molemmat pois yhdellä nukutuksella.

Mikä ihme siinä on että Figolle aina sattuu ja tapahtuu kaikkea. Koira on rauhallisuuden huippu, hieman raasu kylläkin aina ollut, mutta silti huono onni kohtaa aina Figon. Siltä on vilkkuluomi revennyt nuorempana, milloin on kynsien kanssa ongelmaa, milloin mitäkin pattia.. Käy niin sääliksi. Kaikki Figon tuntevat tietävät oikeasti kuinka raasu se on. Ilmekin on vähän sellainen "anteeksi kun olen olemassa" ja se on pienestä asti ollut todella herkkis. Figoa pitää aina pyytää, sitä ei koskaan saa käskeä ja parempi on vain antaa sen olla omissa oloissaan. Vähän sellainen nynny. Paitsi Tysonia kohtaan Figon sisällä välillä kiehuu :o)

Nyt sitten jännitetään viikon päästä olevaa leikkausta ja myöhemmin patologin vastausta. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Pyysin keskiviikko yön vapaaksi, että pääsen mukaan viemään ja hakemaan Figoa. Kuulemaan miten meni. Isä lähtee keskiviikkona Tsekkeihin ja hoidetaan äidin kanssa kaikki menot. Täytyy katsoa, pitääkö ottaa Jammu meille hoitoon vai jättääkö se Figon rauhaan. Jamppa on ollut vähän liiankin avulias patin puhdistamisen suhteen...

Tässä vielä kuva melkoisesta patista. Nyt kun karvat saatiin kunnolla leikattua patin ympäriltä eläinlääkärin toimesta niin patti näyttää ihan hirveän kokoiselta (ja sitä se kyllä onkin..). Puhelimen kameralla otettu kuva, joten laatu ei paras mahdollinen, mutta kyllä siitä erottaa.

Tokoa tauon jälkeen

2010-07-28T20:08:00.000+03:00

Ihan yhtä kamalaa oli kuin aiemminkin. Mä en vaan osaa.. :o)

Aiheina oli liikkeestä maahanmeno, seuraaminen, hyppy ja nouto. Alkuun tehtiin muutama maahanmeno ja ne sujui hienosti. Fiksu olisi jättänyt maahanmenotreenit tähän, mutta ei Ida. Se kun tykkää jankuttaa. Otettiin siis myöhemmin uudelleen ja Tyson näytti taas keskisormea.

Seuraamista otettiin ihan parilla askeleella naksuttimen kanssa. Koiran asennosta en tiedä, mutta saatiin muutama ihan onnistunut suoritus. Vähän taas pää pyöri ympyrää, mutta odottelin rauhassa kontaktia ja kun se tuli, niin palkkasin.

Noudosta tehtiin pieniä eri osia. En ole koskaan pahemmin treenannut noutoa, joten mentiin vähän oman pään mukaan osissa. Ensin pelkkää pitoa naksuttimella ja se sujuikin yllättävän hienosti. Sitten Tyson istumaan, kapula mun ja koiran väliin ja siitä tuontia. Tyson tarjosi itse eteen istumista, joten mentiin sillä. Pitää ehkä miettiä tämäkin liike ihan loppuun asti ettei tee joka kerta eri tavalla :D Koitin myös heittää. Pidin Tysonista kiinni ettei karkaa. Päästin irti ja kontaktista annoin noutokäskyn. Lähti hyvin kapulalle, mutta senttiä ennen kapulaa päättikin ruveta haistelemaan ympäristöä.

Hyppy olikin sitten ainoa hienosti onnistunut ja jopa minä onnistuin lopettamaan hyvissä ajoin. Tehtiin kaksi kertaa hyppy. Ekalla kerralla palkkasin esteen yli ja vapautin. Toisella kiersin esteen ja Tyson seisoi kuin toteemipaalu. Wuhuu! Tähän lopetettiin ettei pilattaisi tätäkin liikettä.

Ensi kerralla ajan auton lähemmäksi treenipaikkaa ja heitän Tysonin autoon aina liikkeen lopuksi tauolle tai jos se on taas EVVK-fiiliksellä, niin sitten jäähylle. Voisi ottaa vaikka Tobynkin mukaan (paitsi että se tekee hyvät häiriötreenit toisille huutamalla kurkku suorana autossa) ja tehdä sen kanssa välillä. Mullekin vähän hermolomaa, kun Toby tarjoaa tekemistä koko ajan ja pitää hyvää kontaktia. Tysonin vastakohta :D

Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu, sitten joskus.. Pitäisi ehkä kuivaharjoitella ilman koiraa ensin muutama kerta.

Jotain päivitystä edes

2010-07-26T17:46:00.000+03:00

Kohta on jo heinäkuu ohi. Kauhean nopeasti on aika kulunut. Kuvia olisi vaikka kuinka paljon laitettavana nettiin, mutta kun ei ole kerennyt tai jaksanut. Alkaa jo hermoja raastaa tämä erilainen vuorokausirytmi mitä normaaleilla ihmisillä. Katsotaan josko loppukesä toisi muutoksen tuulia.

Viikonloppu vietettiin Juhiksen kanssa Helsingissä. Meillä kun ei kummallakaan ole varsinaista kesälomaa, niin pitää sitten viikonloppuun änkeä kauheasti kaikkea tekemistä. Nyt sovittiin, että pidetään koiraharrastuksista vapaata pari päivää. Pojat lähti Ruutanaan jo perjantaina aamulla, meikäläinen oli töissä pe-la yön ja parin tunnin unilla sitten nokka kohti Helsinkiä. Lauantai meni kaupungilla kiertäessä ja shoppaillessa (oli sen verran kylmä, että piti hankkia lisävaatetusta). Sunnuntaina sitten kierreltiin Korkeasaaressa ja Suomenlinnassa. Reissultakin olisi paljon kuvia, mutta tänään en niitä kerkeä laittamaan.

Tänään hurautettiin Ruutanaan (taas vaihteeksi) juoksuttamaan koiria. Suskukin tuli sinne Taavin (Tobyn veli) sekä hippettien Toffon ja Toton kanssa. Kukaan ei kyllä pahemmin jaksanut juosta tällä kelillä.. Muutaman kuvan tältä päivältä jos lisäisin, niin voisi kutsua tätäkin sepustusta blogipäivitykseksi. Pari näyttelyä on nyt elokuussa varmasti tiedossa, joten ainakin pari päivitystä pitäisi silloinkin tulla :o)

Ensimmäiset kolme kuvaa järjestyksessä: Taavi, Toffo & Toto

Figo

Jammu

Jam & Vikki

Sekä loppuun kohelluskuva. Kuvan oton jälkeen kuuluu "kloing" ja huomaan Tobyn törmänneen aurinkotuoliin. Tuoli on siis kuvan ulkopuolella vasemmalla. Palikka...

Australianpaimenkoirien erikoisnäyttely

2010-07-11T21:37:00.003+03:00

Lauantain hellepäivä vietettiin Espoossa aussie-erkkarissa. Reissuun ei mennyt yhteensä kuin vaivaiset 14h.. Onneksi raahattiin teltta mukana, niin saatiin lojua varjossa koko päivä. Tai kyllä olen näköjään auringossakin käynyt punaisista rajoista päätellen.

Tuomarina toimi Gail Karamalegos (Callisto aussiet) USA:sta. Sanoin jo ennen näyttelyn alkua, että ERI on lottovoitto ja arvostelua seuratessa mielipide vahvistui ennestään. Meinasi jalat pettää alta, kun sain vaaleanpunaisen nauhan käteen ja lopulta sijoituttiin luokan ensimmäisiksi. Tyson pääsi myös paras pää ja parhaat liikkeet kilpailuun, joten kyllä äiskä oli pojastaan ylpeä. Paras uros luokassa Tysonin ilmeestä näki, että ei voisi vähempää kiinnostaa koko touhu. Raviaskeleet oli kovan työn alla. Vielä kun tuomari jatkuvasti sai hokea meille "slowly" kun piti ravata. Teki mieli antaa koiran hihna hänelle käteen ja sanoa, että yritäpä itse saada menevä koira ravaamaan hitaammin. Hirttomeiningillä suunnilleen juostiin, mutta kuulemma Tyson piti ravin hyvänä vaikka vauhtia joutuikin himmaamaan.

Arvostelu: Very nice head. Thighset ears. Beautiful colour. Excellent topline & neck. Very clean movement over all. Full dentition & scissor bite.

Vaikka PU-luokassa Tyson yritti kaikin tavoin sabotoida esiintymistä, niin päästiin hienosti PU3 sijalle kera vara-sertin. Äiskä oli taas kuin puulla päähän lyöty, yhtä hymyä kehästä poistuessa. Meidän Taiska erkkarin kolmanneksi paras uros! Wow! Harvemmin sitä tulee hypittyä riemusta vara-sertin saatuaan, mutta kyllä tällä kertaa tuntui niin hienolta.

Nartuissa pyörähdin pari kertaa kehässä. Junnuluokassa "Runon" (Saussurea Social Butterfly) kanssa saaden H:n ja avoimessa luokassa "Novan" (Hazelmoor Qastanja) saaden EH:n. Tuntui kyllä oudolta pitää narttua hihnassa. Kun on tottunut poikiin, niin tyttö tuntui niin hentoiselta ja pieneltä, että pelkäsin rikkovani. Oli kyllä helppoa mennä kehässä tuollaisten keijukaisten kanssa. Karu paluu maanpinnalle, kun mentiin Tysonin kanssa uudelleen kehään paras pää ja liikkeet -kisoihin. Ei ollut keiju käsissä..

"Runo" Saussurea Social Butterfly JUN H

"Nova" Hazelmoor Qastanja AVO EH

Tysonin isä "Milo" Hazelmoor Kilkenny Kidd VAL ERI/3

Onneksi viikolla tuli ilmoitus, että tämänpäiväinen (su 11.7.) Mansen murre on peruttu vähäisen osanottajamäärän takia. Ei olisi kyllä mehut riittänyt toiseen hellepäivään koiratapahtumassa. Sinänsä harmi, että ajankohta juoksukisoille oli huono ajatellen keskikesän ilmaa ja ihmisten lomia. Nyt pitää odottaa ensi kesään uusia juoksukisoja. Tänään ei jaksanut muuta kuin pitää uintipäivän ja Tyson tekikin taas kunnon lenkkiä pelastusliivit päällä, ettei tarvitse käyttää kaikkia voimia pinnalla pysymiseen.

Pori KV

2010-07-03T21:56:00.001+03:00

1,5 tunnin yöunilla lähdettiin Poriin kärventämään ihoa. Onneksi rannikolla tuulee, muuten olisi ollut todella tuskainen olo. Ei kylläkään saa valittaa hienoa ilmaa, lyhyt ilo tämä Suomen kesä.

Aussiet tuomaroi Elena Ruskovaara. Karvaansa pudottavalta Tysonilta en odottanut oikeastaan mitään, eri:n jos saa niin on tosi hieno juttu. Taikku kuitenkin näytti mistä "pienet" pojat on tehty. Tuloksena NUO ERI/1 PU2 VARA-SERT VARA-CACIB. Vaikka varasijoille jäätiinkin, niin tulos on silti hieno ja siihen ollaan enemmän kuin tyytyväisiä.

Arvostelu: Erittäin maskuliininen, kookas, hyvärunkoinen, sopivaluustoinen nuori uros. Tyypikäs ylälinja. Ilmeikäs, mallikas pää. Hyvät silmät ja korvat. Sopivat kulmat. Lanne voisi olla tiiviimpi. Terve, vahva askellus ja erinomainen käytös.

Vaikuttiko kuuma ilma vai mikä Tysoniin iski, kun se asettui itse oikein seisomaan ja pysyi aivan paikoillaan steppaamatta. Tuomarikin saa katsoa koko purukaluston rauhassa eikä silloinkaan liikutti milliäkään suuntaan tai toiseen. Ravatessa hihnan pää ei tuntunut samalta, joten veikkaan kuuman ilman hieman rauhoittaneen menoa. Kiva välillä näinkin päin.

PU-kehän jälkeen tuomari tuli vielä kommentoimaan, että Tyson on pitkäselkäinen ja selkä saa vielä tiivistyä. Sivuliike on tosi hieno ja kun selkä vahvistuu, niin kokonaisuus on lupaava. Ai että äiskä oli ylpeä karvakakarasta! :o)

Täytyisikin punnita Tyson joku päivä. Me emme omista vaakaa, joten pitää punnita muualla. Korkeutta on kotimittauksella sellaiset pauttiarallaa 55-56cm (tänään mittasin 55,5cm). Kai se sitten on kookas. Varsinainen laiva pitkällä selällään.

Kotiin päästyä vedettiinkin piiitkät päikkärit. Jostain kumman syystä poppoota hieman väsytti. Toby on vielä Ruutanassa viikonloppuhoidossa. Huomenna pitäisi repäistä ja mennä matto pyykille. Jospa sitä uskaltaisi itsekin uimaan samalla reissulla.

Ensi viikonloppuna olisi vielä erkkari ja sen jälkeen katsellaankin mihin vielä mennään näytille. Riippuu hieman tuosta turkin putoamisesta. Suoraan sanottuna ottaa taas päähän, kun elo-syyskuussa olisi kaksi ryhmänäyttelyä lähistöllä (Nokia ja Tampere) ja taas kerran Tyson pudottaa karvaa juuri ennen niitä. Viime vuonna oli sama. Pudottais talvella! :D

Kesäkuvia

2010-06-24T07:42:00.000+03:00

Eilen olin Tobyn ja Tysonin kanssa koko päivän Ruutanassa pitämässä taloa pystyssä sillä välin kun vanhempani seilasivat paatilla Tallinnaan. Otin kameran mukaan, jos vaikka saisi Jammusta tuoreita kuvia. Figo pysytteli omissa oloissaan kuten aina eikä näin ollen eksynyt kuviin. Tyson puolestaan joko juoksi tuhat lasissa puu suussa tai makasi varjossa puu edelleen suussa. Jammu ja Toby olivat tarpeeksi "hitaita" juoksijoita mun reaktionopeudelle.

Jammu on siis saanut jo kesätukan. Tilattiin Andis AGRC trimmikone sekä 9mm terä, ja Jammu oli koekaniinina. Vielä olisi siistittävää, mutta aikas kivaa jälkeä koneella tuli. Seuraavaksi olisi vuorossa Figo. Vanhempani ovat saaneet kunnon naurut, kun Jammu on murissut omalle peilikuvalleen. Vaatekaapin peilioven suuntaan muristaan milloin mistäkin kaula pitkänä kurkitaan tai kaapin ohi hiivitään ja tuijotetaan tiiviisti peiliin. Jammu oli kuulemma raivostunut eräs ilta, kun se toinenkin koira yritti mennä sohvan alle, mikä on Jammun yksityisaluetta. Yleensähän koirat tajuavat peilin, kun tökkäävät kuononsa siihen, mutta Jammu kun ei pahemmin voi sietää enää vieraita koiria, niin se ei voi mennä lähellekään tätä vierasta koiraa eli siis peilikuvaansa. Palikka!

Juhannukseksi Toby menee Ruutanaan viettämään lomaa tuttuun porukkaan ja Tyson lähtee meidän kanssa Kuruun siskoni mökille. Tyson on sen verran yltiösosiaalinen, että sen voi viedä minne vain kenen seuraan tahansa (toisen koiran siis), Kurussa kun on pari koiraa Taikun lisäksi. Reissuun otetaan mukaan myös pelastusliivit ja uimalelut.

Joka koiran sprinttimestaruus

2010-06-20T18:02:00.002+03:00

Tänään oli koirien juoksukisat Kaupissa. Jahkasin aamulla lähteäkö vai ei, mutta lopulta päädyttiin paikalle taas koko konkkaronkka. Olin ilmoittanut sekä Toby että Tysonin kilpailemaan, että Topsukkakin pääsisi edes joihinkin keimeihin mukaan. Tavoitteena oli parantaa edellisiä juoksuaikoja, sillä matka on ollut joka kerta sama (80m). Nyt on melkein vuosi lisää ikää ja vuosi on myös "treenattu" Ruutanassa pihaa ympäri juosten kesät talvet.

Kumpikin paransi viime vuotista Mansen murren aikaa. Hienoa pojat!
TOBY 8,44 s (edelliset ajat samalta matkalta 10,38 ja 9,15)
TYSON 7,05 s (edellinen aika samalta matkalta 7,17)

Tysonin voittanutta ei tällä kertaa löytynyt, eli ykköspallilla komeili meidän pikku poika :o) Toisen ja kolmannen ajat olivat 7,20 ja 7,21. Palkinnoksi saatiin iso pokaali kaiverruksella sekä uimalelu (JEE, heti tänään testaamaan!) ja narupallo. Äiskä oli todella ylpeä myös Tobysta, joka on parantanut huimasti aikojaan joka kerralla. Takatuuli olisi kova sana, sillä pitkä turkki hulmuten hieman hidastaa vauhtia. Melkoinen ilmanvastus. Mutta hieno aika tuo 8,44 s! Hauskaa oli, mutta vieheen kiinnostus loppui heti, kun se kuoli. Turha sitä on enää sitten retuuttaa :o) Tyson teki vielä kunniakierrosta radalla ja molemmilla jäi hieman vieteri päälle oman juoksun jälkeen. Kuultiin jopa Tysonin haukkuvan.

Kuveja päivästä. Tobysta ei saatu kuin pari juoksukuvaa, kun Juhis huomasi hieman myöhään, että kamera ei ollut edes päällä..

Omaa vuoroa odotellessa

Orivesi kr

2010-06-12T18:38:00.000+03:00

Ennen kehää tuli vettä saavista kaatamalla ja kehä lainehti, mutta juuri sopivasti aussieiden aloittaessa kehän sade lakkasi. Aussiet tuomaroi Wayne Fleming Australiasta. Tyson sai eri:n, voitti luokkansa ja lopulta paras uros kehässä oli vastakkain tuttu kaksikko, Tyson ja Kille (Hezelmoor Peter Pan). Viimeksi Jämsässä voiton vei Kille, tällä kertaa Tyson ja samalla pokattiin toinen serti. Narttujen ainoa eri:n saanut oli ihanainen Helmi (Hazelmoor Royal Ruby), joka sai samalla ensimmäisen sertinsä. Loppujen lopuksi Tyson oli ROP ja Helmi VSP. Molemmat nuorten luokan koiria, joilla ikäeroa 20 päivää :o) Ryhmäkehässä käytiin taas juoksemassa kierros. Pyörähdin myös kasvattajakehässä Killen kanssa, jonka mielessä ei pyörinyt kukaan muu kuin samaa porukkaa olevan nartun juoksu. Kaikkia uusia ääniäkin tuli kuultua ja ryhmäkehässä Kille juoksi pää taaksepäin kääntyneenä. Hauskaa ainakin oli, minkäs sille voi jos hormoonit hyrrää ihanasta naisesta.

Tysonin arvostelu: 20 months old masculine dog. Good size in body. Well proposent through out. Correct head. Correct scissor bite. Correct placed ears. Moved with reach & drive.

Sydäntä lämmittää aina, kun tulee mainintaa vetävistä liikkeistä. Vaikka en ole koskaan nähnyt Tysonin juoksevan muuta kuin kuvista (vaikeaa, kun itse aina roikun hihnan päässä), tiedän sen oikeasti ravaavan kunnolla. Ei mitään töpöttävää askelta vaan jaloilla oikeasti ponnataan vauhtia. Nyt pitää vaan muistaa jatkossa tukea etupäätä kunnolla. Takapää on voimakkaampi ja etupää putoaa helposti alas. Ylämäki,alamäki treeniä...

Helmi (Hazelmoor Royal Ruby)

Koiranäyttelyt voi joskus olla rankkoja

Jämsä x 2

2010-06-07T00:38:00.001+03:00

Lauantai
Vietettiin tuulinen lauantai Jämsässä kaikkien rotujen näyttelyssä. Tuli ikävä pitkiä kalsareita ja toppatakkia kehää odotellessa. Varmasti kohmeuteen vaikutti myös lyhyet yöunet yövuoron jäljiltä. Tyson esiintyi taas vallan mukavasti, jotain näköjään oppinut. Aussiet tuomaroi Jesper Andersson Ruotsista. Tyson sai ERIn, voitti nuorten luokan ja sijoittui PU2 kera vara-sertin.

Arvostelu: Maskulin ung hane. Huvud med ganska bra proportion. Lite grund stop. Ganska bra örön. Tillräcklig hals. Bra rygg. Bra bröstkorg för åldern. Balanserade vinklar. Rör sig med mycket bra steg och påskjut. Ej i bästa päls. Trevligt temperament.

Vapaa suomennos: Maskuliininen nuori uros. Pää melko hyvillä mittasuhteilla. Hieman matala stoppi. Melko hyvät korvat. Riittävä kaula. Hyvä selkä. Hyvä rintakehä ikäisekseen. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu erittäin hyvällä askeleella ja potkulla. Ei parhaassa karvassa. Miellyttävä luonne.

Sunnuntai
Taas Jämsässä, tällä kertaa ryhmänäyttelyssä. Aussiet tuomaroi Orietta Zilli Italiasta. Sai kyllä hymyn huulille, kun minua kutsuttiin madameksi: "Madame, run up and down please", "Thank you madame". Ryppyjä tuli heti naamaan ja henkistä ikää ainakin 20 vuotta lisää. Tosiaan itse piti näyttää koiran hampaat (partiksia arvostellessa tuomari uskalsi mennä itse etsimään hampaita karvojen alta) eikä muutenkaan pahemmin koiraan koskenut. Olimme yksinään nuorten luokassa, Tyson esiintyi vieläkin paremmin kuin eilen. Tuloksena ERI/1 PU3.

Arvostelu: 19 months. Good colour. Good bones. Typical head. Good muzzle. Correct bite. Strong neck. Good ear carriage. Good proportions of the body and top- & underline. Correct angulation and feet. High carriage of the tail. Good movement.

Suomennos: 19 kuukautta. Hyvä väri. Hyvät luut. Tyypillinen pää. Hyvä kuono. Oikea purenta. Vahva kaula. Hyvä korvien asento. Hyvät mittasuhteet kropassa, ylä- ja alalinjassa. Oikeanlaiset kulmaukset sekä jalat. Korkea hännän kanto. Hyvät liikkeet.

Täysin en allekirjoita tuota hännän kantoa, sillä Tysonilla ei häntä nouse liikkeessä koskaan lipputangoksi selkälinjan yläpuolelle. Tietääkseni paimenien hännän kanto on nimenomaan selän myötäinen, linja jatkuu suorana selästä häntään. Mutta tämä kommentti ei arvosteluun vaikuttanut, joten ei mikään iso harmitus. Kyllä niitä pahempiakin häntiä on nähty rodussa kuin rodussa.

Molempina päivinä tuli seurattua partiksetkin, kun ne olivat aussien jälkeen. Vähän alkoi houkuttaa oma näyttelypartis.. Vai pitäisikö vain kasvattaa Tobylle tassukarvat takaisin ja vetää muutamat Omega-kuurit. Juuri tuli tilattua trimmikone, mutta kylläkin vain Figoa ja Jammua varten. Toivottavasti pian saadaan Andis testikäyttöön. Lupaan sitten ottaa piiiitkästä aikaa vanhoista pojista kuvia, ainoa että ne yleensä juoksevat karkuun nähdessään kameran. Kyllästytetty aikanaan valokuvaamisella :o)

Talviturkki kastettu

2010-06-05T21:17:00.000+03:00

Torstaina saimme vielä nauttia kauniista ja lämpimästä kesäsäästä, joten keksittiin lähteä uittamaan Tysonia. Viime kesänä se alkoi jo tajuamaan jutun juonta kelluvan patukan avulla, mutta tällä kertaa ei ollut mitään lelua mukana. Keppi riitti houkuttelemaan veteen ja siellä poju tekikin reippaan kierroksen. Ensi viikon ostoslistalle tulee pelastusliivit, että voi enemmänkin uida väsyttämättä heti alkuunsa itseään. Ruutanalampi (oikeasti kai järvi nimeltään) on suopohjainen ja koira haisi sen mukaiseltakin.

Keskiviikkona testailin uutta kameraa ja sen eteen eksyi pääasiassa vain Tyson, joka jaksoi temmeltää kuumasta ilmasta huolimatta. Partikset makoilivat asuntoauton alla ja erityisesti Figo on tehnyt tästä uuden majan itselleen. Kaivanut viileän kuopan ja makoilee siellä koko päivän, hitaasti kömpii auton alta esiin jos sitä huudellaan sisälle. Eikä silloinkaan ole mikään kiire :o)

Polkkatukka Topsu

Tänään (lauantaina) olimme Jämsässä koiranäyttelystä, mutta kirjoittelen siitä huomenna lisää. Kuulin myös että Koiranetin mukaan meidän karvaton, pallipuoli Figo olisi ollut Haminassa ROP ;o) Suottakoon kunnia kuitenkin Figon veljelle, Rekulle (M. Hold On Tight), joka on loistanut kehissä jo pitemmän aikaa. Figo viettää hieman pulskaa elämää nauttien ulkona olosta omassa majassa, joko pressun tai asuntoauton alla. Elämässä ei ole kiire minnekään, sanoisi Figo.

Heippa! Palataan taas asiaan huomenna.

Epäviralinen paimennustaipumuskoe

2010-05-23T18:18:00.000+03:00

Tänään ajeltiin aamulla Somerolle partisyhdistyksen järjestämään paimennustaippariin Tysonin kanssa. Sää suosi, ei ollut liian kuuma eikä satanut vettä. Tyson meni rohkeasti aitaukseen ja veti lampaiden tykö. Tuomari (Kimmo Klossner) roikkui hihnan päässä ja laittoi poikaa ruotuun. Muutama huomautus kepillä maahan sai Tysonin rauhoittumaan ja keskittymään olennaiseen. Pian poju pääsikin irti ja sitten mentiin tukka putkella. Lampaat pysyivät kasassa ja lähellä tuomaria. Lähellä ollessaan Tyson teki hyvin käännöksiä aina kun niitä vaadittiin, mutta hallinta ei toiminut kunnolla kauempana ollessa. Tyson juoksi laajaa ympyrää lampaiden ympärillä eikä pahemmin vaihtanut suuntaa vauhtiin päästyään. Kuulemma ihan opetettavissa oleva asia, muuten lupaavasti paimensi. Löytyy siis meidän citykoirasta vielä paimennusviettiä eikä olla pelkästään "näyttelypuudeleita".

Tulos:
Kiinnostus 4 - kiinnostunut, pitää hyvin etäisyyttä
Taipumus hallita lampaita 2 - ei kontaktia lampaisiin
Henkinen kestävyys 4 - ei paineistu ohjauksesta
Yhteistyökyky/ohjattavuus 3 - ei helppo, mutta ohjattavissa

Kokonaisvaikutelma ja yleiskommentit:
Rauhallinen aussie, jolla tapana juosta ympäri vailla päämäärää. Vaatii koulutusta, jotta pystyy hallitsemaan laumaa.

Pisteiden keskiarvo: 3,33
Suositellaan uusintatestiä.

Ei siis läpäissyt testiä, jäi pistettä vaille hallintakohdassa. Kolme ensimmäistä pisteytyskohtaa vaikuttavat läpipääsyyn, eli arvion pitää olla 3-5 kaikissa kolmessa ja keskiarvo myös 3-5 välillä. Keskiarvo Tysonilla riittäisi, mutta koska hallinta oli 2, niin testi ei mennyt läpi. Tuomari kommentoi, että tämä on ihan opetettavissa oleva asia. Tyson näki lampaita ensimmäisen kerran elämässään ja testi meni kyllä niin tysonmaisesti kaikin puolin. Alkuun jännitin sen käyttäytymistä lampaiden lähettyvillä, kiinnostaako ollenkaan vai meneekö jotenkin överiksi. Hyvin meni kaikin puolin ja tuo täysillä ympyrän juokseminen on niin Tysonille ominaista. Hyvin kuunteli ohjausta, totteli ja kesti paineistuksen. Alkuun tosiaan testasi kuinka pitkälle hän saa mennä ja kun tuomari ilmoitti selkeästi että nyt mennään kunnolla ja rauhassa, niin Tyson muuttui täysin. Loppui hihnassa vetäminen lampaita kohden, päästettiin irti ja nätisti vei laumaa eteenpäin. Ei rynnännyt päälle ja piti hyvää etäisyyttä. Oli kyllä hieno katsoa sen menoa. Kun tuomari seisoi keskellä aitausta ja lampaat oli ajettu siihen viereen, niin Tyson juoksi isoa ympyrää. Välillä mietin, että onko tämä joku leikkispurttaus vai onko sillä ihan pointti tuohon hommaan. Kokematonhan se on, mutta pysyipähän lampaat kasassa kun koira juoksi iiden ympärillä :o) Paimennus vaikutti mielenkiintoiselta ja innostuin asiasta. Varmaankin mennään joskus ihan kunnolla harjoittelemaan, jos mahdollisuus löytyy.

Kameraa ei otettu mukaan, kun ei tiedetty säästä ja isä ei osaisi käyttää uutta kameraa, joten täytyy kysellä josko joku olisi ottanut Tysonin testistä kuvia. Ja jottei päivä nyt liian onnistuneesti kuluisi, niin kotimatkalla Forssan kohdalla auton pakoputki meni poikki. Loppumatka körryyteltiin kovassa melussa. Tysonin pää ei edes noussut takakontissa, sitä ei pahemmin tuollaiset äänet kiinnosta. Oli pakko ajaa suoraan Ruutanaan ja kotiin päästiin sitten asuntoauton kyydillä. Toby "kauhu-Galbor" ei millään uskaltanut tulla asuntoautoon (auto ei ollut vielä edes käynnissä), vaan saatiin nostaa se äidin kanssa kyytiin (laittoi sen verran hanttiin, että multa loppui jo kädet). Autossa se sitten panikoi ja meni äidin jalkoihin makaamaan. Aina kun joku kolaus kuului, niin Toby kaivautui vieläkin syvemmälle turvaan. Tyson katsoi ihan pöllähtäneenä, että mitä tuo veikka oikein skitsoilee. Taikku ei tajua, kun sen mielestä asuntoauton kolinoissa ei ole mitään ihmeellistä. Tässä kohtaa todettiin, että onneksi ei otettu Tobya Somerolle mukaan turistiksi eikä onneksi ilmoitettu sitä testiin. Se olisi oikeasti saanut sydärin siitä paimennuskepistä ja auton kovasta metelistä, kun pakoputki hajosi. Todettiin porukoitten kanssa yhteen ääneen, että onneksi on edes yksi ihan täysjärkinen ja "kuuro" koira (ei reagoi koviin, erikoisiin ääniin).

Näyttelykiertue

2010-05-18T16:21:00.000+03:00

Viikonloppu meni helteisissä tunnelmissa kahdessa eri koiranäyttelyssä. Lauantaina pyörähdettiin Mynämäellä ERIn arvoisesti luokkavoittoon, mutta ei sijoituttu paras uros -luokassa. Tuomarina toimi Suncica Lazic Serbiasta. Nähtiin myös pitkästä aikaa Eijaa ja Lucaa (Hazelmoor Roy Ramses), heitä on aina mukava nähdä :o)

Arvostelu: Proportional male. Typical head. Scissor bite. Ears could be a little better set on the head. Excellent topline & tail position. Deep chest. Good substance. Strong bones. A little french position. Correct angulation. Free movement. Excellent temperament. Coat: good colour & quality.

Sunnuntaina suunnattiin nokka kohti Raumaa, jossa aussiet tuomari Päivi Eerola. Tyson esitti parhaita puoliaan ja tuloksena ERI/1 PU1 SERT ja lopulta ROP. Ensimmäinen serti meidän poijjaalle. Pu-luokassa jalat tutisivat ja kaarteissa juostiin sivuluisulla. Ryhmäkehäänkin jäätiin, että päästäisiin juoksemaan sitä vauhtia minkä Tyson parhaiten osaa, eli täysillä. Nyt oli tilaa eikä tarvinnut himmailla koiran vauhtia. Vielä kun handleri kykenisi juoksemaan yhtä lujaa.. Meidän vanhat tutut "kilpakumppanit" Erika ja Soolo (Easy Nice´n´Wise) sijoittuivat pu3 ja Soolo oli myös ROP-junnu. Onnittelut!

Arvostelu: Vankka, tasapainoisesti rakentunut. Selvä sukupuolileima. Miellyttävä ilmeinen urosmainen pää. Sopiva raajakorkeus. Vankka luusto. Tehokkaat, vaivattomat, yhdensuuntaiset liikkeet. Väri voisi olla tasaisempi. Karvapeite ei parhaassa kunnossa. Miellyttävä käytös. Esitetään edukseen.

Meidän matkassa oli molempina päivinä mukana kaverini Paula sekä kääpiövillakoira Ringo. Lauantain tuloksena EH/1 ja sunnuntaina ERI/2 PU3. Kiitos Paulalle ja Ringolle seurasta! Päivät hieman venyivät, mutta hyvin jaksettiin loppuun asti. Kotimatkat meni nopeasti unta kaaliin vetäessä..

Ensi viikonloppuna sitten paimennustaipumustestiin Somerolle. Seuraavat näyttelyt kesäkuussa.

Herhau tokoa

2010-05-05T19:28:00.000+03:00

Jassoo, ollaan siis viimeksi tasan viikko sitten treenattu. Lahjattomathan ne ovat ketkä treenaa ;o)

Oltiin hyvissä ajoin paikalla, meni noin vartti alkuhöösäämiseen ennen kuin Tyson laittoi maate. Joo, sillä oli taas hirmu tylsää ja sellainen ulvomiskonsertti kuultiin, että meinasi jo heti alkuun palaa käämi. Bliw-pullokaan ei enää ollut niin iso juttu mitä viimeksi. Muisti ehkä 3 sekuntia olla hiljaa, kunnes aloitti uudelleen.

Aloitettiin perusasentotreenillä eli käännyttiin paikoillaan 90 astetta, ensin oikealle ja kun se sujui hyvin, niin sitten vasemmalle. Aikas hienosti Tyson haki sivulle, ihan ilman apuja (osaa näköjään siis perusasennon..). Vasemmalle kääntymiset vaihteli, mutta hyvin löytyi kyllä oikea paikka.

Seuraavaksi tehtiin jonkin aikaa omatoimisesti vähän kaikenlaista. Mimmu-kouluttajan kanssa mietittiin meidän seuraamista ja päädyttiin samoille linjoille, että palataan takas perusteisiin, eli askel-seuraamista. Välillä namipalkkaa ja välillä lelu. Ei hetsata, vaan rauhallisin mielin otetaan se yksi askel ja vasta siitä sitten lelu. Tätä tehtiin itsenäisesti, ensin pelkkää kontaktia, sitten askel ja taidettiin me ottaa parikin askelta. Kontakti pysyi ja Tyson oli ihan hyvillä mielin (ei evvk-ilmettä). Nyt voisi tehdä tätä ihan säännöllisesti, kun kotona mahtuu hyvin tekemään paria askelta. Pikku hiljaa edetään ja katsotaan auttaisiko tämä meidän seuraamisongelmaan.

Itsenäisesti tehtiin muutama liikkeestä seisominen. Nyt muistin lopettaa ajoissa kun sujui hienosti. Hyvät stopit oli.

Ryhmässä tehtiin kontaktipujottelua ja Tyson kulki hyvin mukana seuraten minua, ei namia (vasen käsi oli tyhjä). Muiden kiertäessä pysyi hyvin paikoillaan, kerran käänsi kutakin koiraa kohden päätään, mutta haki kontaktin uudelleen nopeasti. Parin viimeisen koirakon kiertäessä Tyson oli maassa ja pysyi siellä hyvin.

Loppuun seuraamisen käännöksiä neliössä. Meikäläinen ei tee itse kulmia kunnolla, joten ensin pitää Idan kuivaharjoitella kulmat ennen kuin ottaa koiran mukaan. On reilumpaa Tysonia kohtaan tehdä kulmat niin, että sillä on oikeasti mahdollisuus pysyä mukana. Siispä emme tehneet pahemmin kulmatreeniä tänään.

Paljon olisi taas mietittävää seuraavien treenien suhteen. Jätämme suosiolla BH-kurssin ja Tamskin alo-avo kurssin kokonaan pois ohjelmistosta. Alo-avosta ei oo meille yhtikäs mittään hyötyä ja BH-kurssille ei olla päästy kuin kerran töiden ja muiden menojen takia, ja kurssi on jo loppumaisillaan. Joten koitetaan nyt paneutua näihin ongelmakohtiin, vahvistaa perusteita, palata askelia taaksepäin ja tosissaan miettiä mitä nyt tehdään. Herhaun alossa käydään ja PPK:n tottistreeneissä (plus maastotreenit), muuten hinkataan itsenäisesti liikkeitä kuosiin.

Puskee savua korvista

2010-05-04T15:05:00.000+03:00

Tänään on kyllä ollut sellainen päivä, että olisi ollut aamulla vaan parempi kääntää kyljeä ja jatkaa nukkumista.

Ajeltiin puolita päivin Ruutanaan ja juttelin sitten mesessä Suskun kanssa. Ihmettelin kun kaveri oli jotenkin vaisun oloinen ja syykin siihen ilmeni nopeasti. Hänen whippettinsä oli juossut eilen keppiä päin niin, että keppi meni rinnasta läpi. Ensin Tampereen päivystykseen, missä todettiin että Tampereella ei uskalla leikata, lähete Helsinkiin Viikin eläinsairaalaan. Siellä koiralle teholle ja tänä aamuna leikkaukseen. Vielä ei ollut kuulunut mitään leikkauksesta, joten nyt sitten odotellaan kuulumisia. Aamulla oli todettu, että tilanne ei olisi ihan niin paha miltä alkuun vaikutti, mutta lopullisen tiedon saa vasta myöhemmin. Siispä silmät ja sormet ristiin, käsi sydämellä toivoen että Toffo selviää. Paljon haleja Suskulle!

(Nyt sitten voi löytyä useampi prkl-sana tekstistä)
Tästä syystä ei savu nouse korvista, vaan kotiin tullessa otin koiria autosta, Tysonille olin jo laittanut pannan ja Tobylle laittamassa, kun auton takaa tuli koiran ulkoiluttaja. Toby perkele ryntäsi autosta hirveä huuto päällä tämän pinserin viereen. Ja tietysti minä perässä karjuen niin maan perkeleesti, että varmasti joka ikinen lähitaloista kuuli sen. Toby oli aivan kuuro, ei onneksi käynyt koiraan kiinni vaan mesosi sen vieressä. Karvoista kiinni ja kunnon pöllyytyksen jälkeen heitin sen autoon ja pidin sellainen kurinpalautuksen, että perkele saa kyllä pysyä poissa mun silmistä tämän illan. Että mua v*tutti ja hävetti. Pyytelin anteeksi pinserin omistajalta, onneksi ei sattunut mitään. Tobysta on tullut ihan mahdoton. Oikee ärjy. Tuokin pinseri kulki tosi nätisti meidän auton ohi eikä provosoinut mitenkään (ainakaan en huomannut) ja tosiaan Toby karkasi heti kun näki tämän koiran. En ihan kerennyt pujottamaan pantaa sen kaulaan. Tyson oli jo hihnassa kiinni, mutta pääsi irti kun ryntäsin Tobyn perään. Kun sain Tobyn kiinni, niin rupesin laskemaan 1+0, joku puuttuu. Tyson oli pinserin tykönä kiinnostuneena, "moi mä oon Tyson. Kukas sää oot? tuutko mun kaa leikkiin? Sori toi mun veikka, se on välillä vähän pöpi." Ihanaa, että on edes yksi helppo ja sosiaalinen koira, jolla ei ole pahaa sanottavaa kenestäkään :D

Toby on lenkeilläkin ihan tullut ihan v-mäiseksi. En tiedä mikä sitä ärsyttää joissain koirissa vai onko kyse jostain muusta. En ole niin kiinnittänyt huomiota, että rähjääkö vain uroksille (yritän vaan nopeasti päästä toisen koiran ohi) vai sanooko kenties nartuillekin jotain, miten toiset koirat käyttäytyvät, provosoivatko vai mitä. Siis jos joku koira vähänkin äännähtää, niin Toby vastaa varmasti. Mutta sille riittää pelkkä tuijotuskin. Ja aina ohitukset tehdään häntä pystyssä, rinta rottingilla ja mahdollisesti parilla pöh pöh-pöhinällä. Rasittava! Mitenhän siitä on yhtäkkiä tullut tuollainen. Ei muistaakseni ollut Viinikassa asuessa tuollainen, mutta täällä Hallilassa on alkanut nämä jutut.

Mikähän ihmeen kilahtaminen Tobyn ja Jammuun on iskenyt. Jammuhan on ihan Raivo-Roosa, jos joku koira kävelee vanhempieni talon ohi. Jammu on karannut pihastakin huskyn perään talvella ja muutenkin pitää kauhean huudon, jos joku kehtaa kävellä sen tontin ohi. Monesti se teljetään kuistille, jos ajoissa nähdään, että joku koira on tulossa. Nyt onneksi on lumet sulaneet ja aitakin normikorkuinen, niin ei ihan heti pitäisi hypätä yli. Menee vähän yli tuo tontin puolustaminen... Ymmärtäisin vielä jotenkin jos pihaan ei vierasta päästettäisi, mutta tosiaan Jammu huutaa kaikille ohikulkeville koirille. Ei ihmisille. Ääliöt ry:stä päivää!

Unohtui agikarsinnat

2010-05-02T22:37:00.000+03:00

Tänään olisi ollut Tamskin agilitykarsinnat, mutta meikäläinen unohti ne ihan kokonaan. Eikä ollut ensimmäinen vuosi kun olen nämä karsinnat unohtanut.. Sinänsä ei haittaa, koska pähkäilin pitkään että mennäänkö vai ei ja oikeastaan unohdin koko homman jo paljon aiemmin. Jos oltaisiin johonkin ryhmään päästy, niin melko varmasti ei olisi aikataulut sopineet, joten mitään ei menetetty. Nytkään ei olla päästy kaikkiin treeneihin mihin on pitänyt, siis muiden lajien treeneihin.

Toby ja Tyson viettivät vapun vanhemmillani Ruutanassa. Alun perin niiden piti olla vain pe-la yö, sillä Juhis lähti jo ajoissa vapun viettoon ja tiesin itselläni menevän pitkään töissä, joten koirien kannalta mukavampi mennä yökylään. Kyläily sitten venyi, kun ei oikein tiedetty lauantai-illan ohjelmaa. Lopulta olin itsekseni kotona ja käytin tämän hiljaisen illan kukkien multien vaihtoon ja löhöilyyn. Ei ollut yksikään koira tunkemassa kuonoansa multasäkkiin. Tänään sitten pojat pääsi kotiin, kun ensin oltiin kyläilty Vesilahdessa siskollani kummitytön synttärikahveilla. Vaihdettiin koirat vaan autosta toiseen ja alkuillasta kotiuduttiin. Olivat kuulemma jo aivan tylsistyneet Ruutanassa oloon. Varmaan saaneet happimyrkytyksen paljosta ulkoilusta eikä puiden kanto enää ollut niin hauskaa, kun sitä oli muutaman tunnin tehnyt. Tysonilla on paljon hommia Ruutanassa, kun isällä on iso puukasa keskellä pihaa. Niitä pitäisi siirtää pressun alle siistiin pinoon, mutta Tyson ei ole tätä vielä ihan hoksannut. Se roudaa koko ajan puita alapihalle. Kun ekaan kyllästytään, haetaan äkkiä salaa uusi puu. Pieneneehän se kasa näinkin...

Ensi viikolla olisi treenejä vähän joka päivälle. Tarvitsisi taas muistaa pari näyttelyilmoa hoitaa, että kesäkuussa pääsisi edes johonkin näytille.

Herhaun aloryhmä

2010-04-28T20:09:00.000+03:00

Tänään siis korkattiin uudessa ryhmässä. Aiheina oli seuraaminen, paikalla makuu, kaukot, hyppy, liikkeestä seisominen ja askelsiirtymät.

Aloitettiin itsenäisesti kaukoilla. Ei ihan eilisen tasoa, nyt otettiin häiriötä toisista koirista. Lyhensin välimatkan ihan pariin kolmeen askeleeseen, mutta silti istuminen oli hankalaa. Vasta toisella käskyllä nousi. Ekallakin meinasi nousta, kroppa liikahti hieman mutta päätti jäädä maahan.

Seuraavaksi hyyppyyn, joka tehtiin Mimmun valvovan silmän alla. Hyvin Tyson lähti hyppyihin, mutta meidän ongelma on nyt liian lähelle estettä jääminen. Tyson oikein nojaa esteeseen stoppi käskyn jälkeen. Muutama kerta siinä sohlattiin, kun omistaja ei pystynyt taas keskittymään useaan asiaan samaan aikaan ja tuli virheitä sen takia. Viimeisellä kerralla sitten tajusin mitä piti tehdä, esteen yli palkkaaminen, mutta pitää liikkua heti esteelle kun koira on lähtenyt liikkeelle, että kerkee tyrkkäämään palkan mahdollisimman pitkälle esteen taakse. Tätä tehdään nyt jonkin aikaa, että oikea paikka löytyy.

Sitten itsenäisesti askelsiirtymiä. Niissä ei sen kummempaa, kun vasta molemmat niitä alkeita harjoitellaan.

Liikkeestä seisominen oli vähän niin ja näin, että voiko sanoa onnistuneen. Mokasin taas sillä, että jankutin ja jankutin moneen kertaan. Jotenkin kauhean vaikeaa lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Vielä yksi, no se meni ihan huonosti, otetaan vielä yksi jne.... Taas oli häiriöherkkyyttä, ei malttanut kunnolla seistä, pää pyöri, välillä ei kuunneltu käskyä yhtään ja silloin ei myöskään pyshdytty.

Seuraamista otettiin vain kontaktikävelyllä, hihna löysällä, ei mitään käskyjä ja pyörittiin vaan ympäriinsä. Palkka kontaktista. Tyson kyllä haahuili välillä missä sattuu, mutta silloin itse käännyin ja päästin hihnaa löysäksi. Tulee kun tulee.

Loppuun paikalla makuu. Taas oli puolet iltaruuasta kipossa, vaihtelin kipon paikkaa kesken paikalla makuun, kun Tyson vinkui. Ei auttanut, vinkui silti, mutta pysyi koko ajan maassa enkä palkannut välillä. En tiedä oliko täysi 2min, tuntui kyllä siltä. Ja lähes taukoamatta jotain ääntä kuului. Mietittiin tunnin lopuksi, että mitä ihmettä se vinkuu, pitäisi yrittää saada se selville, niin tietäisi miten puuttua asiaan.

Tänään oli ensimmäistä kertaa testissä Bliw-saippuapullo. Aina odotellessa jos vinkui toisten koirien perään, niin suihkautus. Ei tarvinnut kun kerran suihkauttaa, niin Tyson meni niin pitkälle kuin hihna antoi myöden ja luimisteli korviaan. Ja tämän jälkeen riitti jo pelkkä saippuapullon näkeminen aiheuttamaan tällaisen reaktio. Kyllä siihen näyttää jokin tepsivän :D Mutta ei se lopettanut vinkumisen kuin hetkeksi. Sitten taas muisteltiin miltä meidän hieno vaal.vihreä Bliw pullo näyttääkään. Taas sellainen "ai prkl, äiskällä on vieläkin tuo pullo"-ilme.

Oli mukavat treenit vaikka olikin omat ongelmakohtansa. Nyt äkkiä pöperöä naamaan ja töihin. Tyson makaa raatona lattialla, kun ensin oltiin päivällä pari tuntia Ruutanassa koirat koko ajan ulkona ja sitten tunnin treenit.

Itsenäistä treeniä

2010-04-27T21:15:00.000+03:00

Tänään oli PPK:n pienryhmän kevätpalaveri ja mulla vapaa ilta (kiitos elintarviketehtaiden työsulun), joten oli into päästä treenailemaan. Joku ihmeen motivaatiopuuska iski sen verran että oikeasti mietin vähän mitä tehdään ja missä. Jaksoin jopa raahautua Hallilan koulun hiekkakentälle (meiltä joku pari sataa metriä). Sinne mentäessä jo palkkasin Tysonia kontaktista ja odotin, että joku kävelisi ohi koiran kanssa ohitusharjoituksia varten, mutta ei kukaan ollut vielä liikenteessä. Höh! Kentällä ei ollut ketään, joten sinne siis suunnattiin. Jossain vaiheessa tuli mopopoikia kentän laidalle, mutta niistä ei Tyson välittänyt yhtään. Muutenkin se käveli jotenkin ihan ylihienosti hihnassa. Liekö syy treeniliivin (tajusi, että jotain ollaan menossa tekemään ja äiskällä on nameja taskussa) vai johtuiko siitä, että oltiin ihan kahdestaan lenkillä. Oli miten oli, saisi useamminkin kävellä noin. Ainoa vaan että nyt se ei keskittynyt tarpeilla käymiseen.

Treeniohjelma pohjautui huomisiin treeneihin, sillä vaihdetaan Herhaun eskarista alo-ryhmään joka treenaa aina keskiviikkoisin.

Jätin kokonaan seuraa-sanan pois tästä treenistä. Aloitettiin kontaktikävelyllä, minä aivan hiljaa, hihna löysällä että pääsee lähtemään vähän kauemmaksikin jos haluaa, pyörin taas ympäri kenttää ja kontaktista sivulla aina palkka. Häntä ja korvat pystyssä Tyson kulki mukana, ei ollut yhtään sen näköinen mitä normaalisti seuraamista treenatessa (korvat luimussa, pää käännettynä ihan muualle ja sellainen EVVK-ilme). Ehkäpä me pohjustamme seuraamista uudelleen tämä kautta. Ainakin oma mieli pysyi hyvänä koko ajan eikä alkanut hermoja kiristämään. Oli oikeasti kivaa :o)

Tästä jatkettin luoksetuloihin. Alkuun pelkkää istumista, välimatka vaihteli 5-15 askeleeseen, välillä lyhyempi ja välillä pitempi. Luoksetulot tein 5:stä ja 10:stä askeleesta. Kädet sivuilla, namit taskussa ja Tyson hakeutui hyvin eteen istumaan. Vähän ehkä vino vielä, mutta korjaa hyvin kun ottaa askeleen taaksepäin. Tehtiin ihan lyhyttä pätkääkin (pari askelta väliä) ja niistä sivulle tulo. Alkuun autoin namilla, mutta lopussa jo mentiin ihan pelkällä käskyllä.

Liikkeestä seisomistakin otettiin. Eri variaatioilla ja ihan (lähes) kokonaisena liikkeenäkin, en seuruuttanut vaan kulki vain mukana sivulla. Välimatkaa oli pisimmillään vajaa 10 askelta, tästäkin eri variaatioita. Välillä kävin palkkaamassa ja lähdin uudelleen pois sivulta.

Askelsiirtymisiä ja paikalla kääntymisiä, sujui jo vähän paremmin mitä edellisellä kerralla kun ollaan näitä tehty. Vasen käännös on vielä vaikea. Tuli nyt vasta mieleen, että tässä samassa olisi voinut ottaa täyskäännöksiäkin... No ensi kerralla sitten.

Kaukojen istu-maahan-istu-maahan siirtymiset oli kyllä huiput. Takapalkalla (olen opetellut sellaistakin käyttämään), käsimerkit ja välimatkaa oli 10 askelta. Otettiin muutama siirtymiskerta, välillä pelkästä istumaan nousemisesta vapautus, välillä koko setti jne.. Istumaan nouseminen on joskus ollut hankalaa, mutta nyt se oli kyllä hieno. Pari kertaa yritti lusmuilla ja jäi vain puoli väliin, annoin toisen käskyn jonka jälkeen nousi vähän, mutta ei kunnolla ylös asti. Käskin uudelleen maahan ja siitä istumaan, ja oli parempi -> vapautus. Joku meillä sentäs onnistuu! Harmi ettei tämä ole alokasluokan liike.. Tekee siirtymiset oikeaoppisesti, eli takapää pysyy koko ajan paikoillaan.

Loppuun paikalla makuu. Mulla oli mukana puolet iltaruuasta, se Tysonin nokan eteen. Välimatkaa oli alle 10 askelta (minun ja koiran välillä, kuppi oli parin askeleen päästä Tysonista). 20 sekunnin kohdalla nousi seisomaan, suorilta maasta eikä siirtynyt siis yhtään. Meni käskystä maahan. Kohta se pongasi kiven vierestään ja kurkotti sitä kohti. Tiukka EI! ja koira jäi niille sijoille (oli aivan kierossa). Taas odoteltiin ja uudelleen yritti syödä kiveä. Taas EI! ja kuului pieni inkuvinku-vinkaus ("Äiskä on ihan mälsä!"). Kohta palasin takaisin sivulle, palkkasin maahan, suoristin selän, uusi palkka ja rauhallista kehumista (toooosi matalaa). Tyson nousi ylös ja kielto, uudelleen maahan, poistuin sivulta, kohta takas ja samat hommat. Suoristin selkää, palkkasin jne.. Kun oli hetken aikaa ollut rauhassa, niin vapautin kupille. Vaativaa tämä rauhassa paikalla makaaminen. Ja yhteensä tähän paikalla makuu sessioon meni sellaiset 1,5min.

Piti lopettaa jo tähän, mutta päätin vielä ottaa pari kapulan pitoa loppuun. Lyhyitä hetkiä, kapula paikoillaan suussa eikä sitä mählätty.

Tästä sitten kotiin metsän kautta. Ja hyvä mieli edelleen päällä. Vaikka taas paljon tehtiin kerralla, niin kuitenkin lyhyitä hetkiä eikä jääty liikkeiden välissä miettimään että mitäs nyt. Liikkeiden välissä kahden lelun leikkiä. Jotenkin taas palautui hyvä mieli ja USKO tokoon, voidaan hyvillä mielin mennä huomisiin treeneihin vaikka Herhaun treeneihin on aina voinut mennä hyvillä mielin. Tamskin kurssi on asia erikseen. Pääsin eilen luistamaan niistä taas, kun tuli ilmoitus että töihin voi mennä jo klo 18. Voi harmi ;o)

Huomenna illalla sitten taas työt kutsuvat, mutta sitä ennen on tosiaan ne alo-ryhmän treenit.

Tämän viikon saldo

2010-04-25T22:45:00.000+03:00

... yhdet kökköön menneet tokotreenit. Muuten ollaankin vain oltu ja nukuttu. Ihan sanatarkassa muodossa. Elintarviketyöntekijöiden lakko vaikutti meikäläisen töihin aika paljon. Maanantai ja tiistai yö meni ihan normaalisti hommissa, keskiviikko aamuna kerkesin nukkumaan 5h ennen kuin piti polkaista pösö kohti Sahalahtea koulutukseen missä menikin ilta seitsemään. Siitä melkein suorilta nukkumaan ja torstaina sekä perjantaina aamu kuuteen Stockmannille. Hyi helvetti että en voi sietää olla sellaisessa paikassa töissä mikä kuhisee ihmisiä. En pysty edes käymään kaupoilla sellaisessa ihmismäärässä, kun palaa käämi heti, tulee kuuma ja loppuu happi. Torstaina ja perjantaina tulikin otettua vähän reilut päikkärit, kun joutui kääntämään normaalin vuorokausirytmin aikas nopeasti ja normi "yöunet" jäivät aika lyhyiksi. No tosiaan ne päikkärit venyivät aina vähän liikaa (unissani laitoin herätyksen pois ja käänsin kylkeä) ja siitä johtuen jäi torstain ja perjantain treenit välistä. Torstain treeneistä kerkesin onneksi ilmoittaa ettei päästä, mutta perjantaina olin ihan pihalla päivistä ja totaalisesti unohdin treenit. Olisi ollut Tamskin alo-avo ja Herhaun eskari. Noo, ensi viikolla sitten uusi yritys, vaikka ei ole kyllä tietoa millainen työviikko tulee jos työsulku iskee päälle.

Koirat ovat olleet tällä viikolla paljon Ruutanassa ja tänään käytiin pitkästä aikaa pitkällä lenkillä. Yleensä käyty vain juoksuttamassa koiria jossain ja itse seisoskeltu paikoillaan, mutta tänään oli niin hieno ilma ja hyvin aikaa, niin päätettiin itsekin vähän liikkua. Teki kyllä hyvää, arkisin ei pahemmin tällaisia lenkkejä tehdä, kun aina jompi kumpi on töissä ja sitten se pari tuntia yhteistä aikaa menee kaupassa käyntiin, ruuan laittoon ja hiekkakasojen siivoukseen kotona.

Huomenna on Hakametsässä alo-avo treenit, tiistaina pienryhmän palaveri tulevasta ja tostaina bh-kurssi. Sitten onkin jo vappu, sunnuntaina olisi agilitykurssikarsinnat, mutta katsoo nyt mennäänkö. Mökkeily kuulostaisi paljon paremmalta ;o)

Kommenttien jälkipuintia

2010-04-25T00:15:00.000+03:00

Alkoi tekstin pituus olemaann niin pitkä omassa kommentoinnissa, että päätin tehdä oman otsikon koko aiheelle. Eli vastailen nyt edellisen tekstin kommentteihin, sillä ne auttoivat taas katselemaan vähän omaa toimintaa ja muutenkin miettimään asioita.

Kotona, kun vaadin makuuta ennen ruokaa, niin Tyson on tosi rento ja menee helposti lonkalle. Eli siinä mielessä huono, että asento ei ole puhtaasti se mitä vaadin (enkä tietenkään ole jaksanut korjata asiaa -> kohta ongelma). Etäisyys on tosi lyhyt sillä meidän keittiössä ei mahdu paljoa liikkumaan kun koirat odottavat ruokiaan. Mutta tällöin Tyson ei vingu vaan skarppaa hyvin kuolajojo valuen. Pari minuuttia on mennyt kevyesti eikä pää ole laskenut lattialle eikä huokaisuja ole kuulunut. Tätä tapahtuu ulkona jos yksin treenataan. Jossain vaiheessa tylsyys iskee ja sitten menee pää maahan ja kuuluu huokaisu.

Jos taas treenataan ryhmässä, eli on toisia koiria häiriönä, niin Tyson vinkuu. On hetken aikaa alussa hiljaa ja mitä kauemmin odotutan sen kovemmaksi ääni nousee. Jossain vaiheessa saattaa jopa ulvoa tai siltä se monesti kuulostaa. Samaa se tekee lenkillä kun näkee toisia koiria, aina alkaa ääntely ja veto toisia kohti. Nyt ei muisti pelaa, kun mietin paikalla makuuta periaatteessa yksin, mutta niin että on koiria lähettyvillä. Monesti esim. Herhaun treeneissä saatan ottaa sivummalla paikalla makuuta kun muut koirat treenaa saman aikaisesti vähän matkan päässä. En muista vinkuuko tässä kohtaa. Kauheeta kun pitäisi yrittää ajatella montaa asiaa tällaisessa tilanteessa ja tehdä muistiinpanoja omaan kovalevyyn (meikäläisen pääkoppa ei kyllä kestä montaa ohjelmaa samaan aikaan) :o) Tyson on sen verran adhd, että pitäisi kiinnittää ehkä eniten huomiota siihen milloin tekee paikalla makuuta. Kun vieteri on vähän löysemmällä ja ajatusmaailma kohtaa paikalla makaamisen, niin voisi ehkä olla parempi. Mutta ohjatuissa treeneissä paikalla makuu otetaan silloin kun kouluttaja niin sanoo oli koiran vire missä tilassa tahansa.

Siis oikeastihan meidän kaikista isoin ongelma on malttamattomuus. Ei malteta rauhoittua. Ja tähän on syynä se, että sitä ei olla oikeastaan koskaan opeteltu. Tyson kun ei sitä luonnostaan tee muuta kuin kotona ja autossa. Kyllä jonkin aikaa saa jutella ulkona toisen ihmisen kanssa ennen kuin Tyson malttaa mennä maate tai edes istua. Yleensä se tutkii luontoa omatoimisesti ja muutenkin seurailee ympäristöä. Kun tää omistaja ei saa koskaan aikaiseksi vaan lähteä hengailemaan Taikun kanssa johonkin seuraan toisten treeniä tai oikeasti vaan seisoskelemaan vaikka omalle parkkikselle. Vaatis varmaan pienen Diapam-satsin omistajalle, stressipallon sekä hyvät päikkärit alle ettei hermot menisi heti ekan pari minuuttisen jälkeen. Ja just tän hermojen menemisen takia olen mennyt siitä mistä aita on matalin, eli laittanut Tysonin käskyn alle esim. näyttelyissä tai muussa tilanteessa missä on pitänyt odotella. Partisten kanssa heti pennun tultua opeteltiin makaamaan kyljellään rauhassa, mutta Tysonin kanssa unohdin kokonaan tällaisen opetuksen koska sen kanssa ei tarvitse miettiä turkinhoitoa ihan samassa mittakaavassa. Ja tosiaan unohdin kokonaan pentuaikana sellaisen asian opettamisen kuin rauhoittuminen. Havahduin tähän vasta vuosi sitten keväällä, kun kaverini Noora kysyi että osaako Tyson maata rauhassa. Onneksi nyt on tullut blogiin kirjattua koko Tysonin pentuaika, niin ehkä tulevaisuudessa muistaa monen asian mitä Tysonin kanssa unohti.

Oli hyvä artikkeli uusimmassa Palveluskoira-lehdessä omistajan ja koiran suhteesta. Oon tehnyt Tysonin kanssa asioita samalla tavalla kuin Tobyn kanssa ja kun tosiaan koirat ovat kuin yö ja päivä, niin samat jutut ei toimikaan samalla tavalla kuin toisen kanssa. Koko ajan olen oppinut uutta ja rohkeasti myöntänyt että jotain en osaa ja sitten ollaan opeteltu. Toby on ihan erilailla kontaktinhakuinen, todella kiinni minussa ja sen kanssa on aina ollut tosi helppoa kaikki asiat kun se tarjoaa tekemisiä paljon. Yrittää mahdollisimman paljon olla äiskälle mieliksi. Tyson on paljon itsenäisempi ja sellainen poika joka pärjää ilman äiskän holhousta. Sillä on omat mielipiteet ja niistä väitellään usein. Tyson on onneksi hyvin luettavissa ja sen ajatukset nkee eleistä hyvin, tietää jo ennalta millainen päivä on tänään ja mitkä metkut on nyt mielessä, kuunteleeko se yhtään mitä sanon ja miten sille pitää sanoat asiat selväksi. Äreä se ei ole koskaan (ei ole ikinä murissut kenellekään mistään) ja on paljon sosiaalisempi kuin esim. Toby, joten tällaisia ongelmia ei ole ollut. Enemminkin se virnuilee ja kyylää niin että silmän valkuaiset näkyy, juuri sellainen poika kellä on kepposet mielessä. Sitten kun saa kuulla kunniansa, niin oikeasti on kyllä pahoillaan. Mutta aina sen pitää kokeilla kuinka pitkälle annetaan sen mennä. Toivotaan että moni asia johtuisi iästä, sillä nyt talven aikanahan sille on nämä jutut tulleet ja nyt kevään tultua tuntuu että on vähän liikaakin kevättä rinnassa. Tai sanotaan, että heti kun oppi nostamaan jalkaa ja tajusi maailman hajut ym. asiat, niin on kyllä poikakin muuttunut. Sen takia puhun usein teinipojasta, sillä Tyson on juuri sellainen pahis nuori joka etsii omia rajoja.

Jännä juttu on myös se, että ongelmakohdat (treenatessa) liittyy useimmiten tai oikeastaan aina seuraamiseen. Palkkausongelma? Enkö osaa tehdä liikkeestä niin mielenkiintoista, että Tyson jaksaisi keskittyä. Muut liikkeethän se tekee yleensä tosi hyvin ja ottaa kontaktia. Paikalla makuunkin tekee muuten hienosti, jos vain olisi se mykistys-nappi.

On kyllä ollut mielenkiintoista seurata Tysonin kehitystä (henkistä ja fyysistä) ja juuri sitä sen ajatuksen kulkua. Kun puhun ongelmista, niin eivät ne ole sellaisia että itkeä tuhertaisin kotona että mikään ei toimi ja yhteinen elämä olisi kamalaa, vaan nämä ovat enemmän sellaisia pilkun viilaus -juttuja. Enemmän harrastamiseen liittyviä kuin arkisia. Kyllähän se voisi nätimmin kulkea hihnassa (ei kuitenkaan vedä itseään hirteen vaan alkulenkistä menee vähän vauhdikkaammin) ja ohittaa koirat mitenkään reagoimatta niihin (ei rähjää vaan ennemminkin yrittää into pinkeänä päästä toisten tykö), mutta eivät ne ole niin suuri ongelma etteikö pystyttäisi normi lenkkejä tekemään. Moni arkinen asia on helpompaa Tysonin kanssa kuin Tobyn.

Luetaan bologia uudelleen parin vuoden päästä (tai vaikka jo ensi keväänä) muistellen tätä hetkeä ja katsotaan onko mitään muutosta tapahtunut. Tai sitten Tysonista on tullut sohvaperuna, äiskä on 10kg lihavampi ja leikitään vain näyttelypuudelia joka kulkee nokka pystyssä :D Ei ikinä..

Eipä tullut kauheasti sittenkään vastattua kommentteihin, kun alkoi taas oma pää raksuttamaan laajemmin asioita. Meillä ei puhuta mistään ongelmakoirasta vaan ennemminkin ongelmaomistajasta, niin kuin aina kuuluukin. Koira on lähes täydellinen (kukaan kun ei ole täydellinen), kunhan vaan omistaja selviytyisi samalle aaltopituudelle. Koiralla on taitoa edetä seuraavalle tasolle, kun omistaja junnaa samassa pelissä vuodesta toiseen.

Kökköä menoa tokossa

2010-04-19T19:41:00.000+03:00

Eilen jäi Herhaun tokotreenit välistä, kun meikäläinen oli päivällä puutarhamessuilla ja ilta menikin kotihommissa (kauppa, anoppila, siivous...), joten tokotreenit sai jäädä välistä. Tänään oli sitten vuorossa Tamskin alo-avo kurssi ja nyt oikeasti ottaa päähän. Oon Tobyn kanssa ollut kisaavien ryhmässä (alo-avo) ja siellä paneuduttiin yksitellen liikkeisiin ja katsottiin ongelmakohdat jne. Tämä kurssi onkin nyt sitten enemmän koetilanteita harjoittava eikä puututa koiran opettamiseen mitenkään. Kuulin vasta jälkeen päin kun olin jo ilmoittautunut. Torstaina ei päästy, kun olisi muuten tullut liian kiire töihin menon kanssa. Eli tänään oli meille eka kerta.

Hyvää on kylläkin se, että nyt näen selkeästi missä mennään, mikä meidän taso on ja jos mentäisiin kokeeseen niin mikä tuomio tulisi. Tehdään joka kerta alkuun luoksepäästävyys ja paikalla makuu porukalla. Tysonin luoksepäästävyys oli kympin arvoinen. Istui nätisti paikoillaan koko ajan. Mutta paikalla makuussa oli oma itsensä, eli vinkui ja kerran nousi ylös. Pää pyöri kuin hyrrä ja äänenvoimakkuus kasvoi aina välillä. Pidin välimatkan lyhyenä ja kävin palkkaamassa aina kun hetkeksi hiljeni. Kouluttajan kommentti oli lisää häiriötreeniä. Mun kommentti oli, että me ei muulloin pahemmin treenatakaan kuin häiriössä, ohjatuissa treeneissä. Mutta paikalla makuu on kyllä jäänyt vähän vähemmälle, kun ollaan muuta hinkattu (lue: seuraaminen)

Tehdään tuolla kurssilla niin, että ennen aloitusta jokainen nostaa pari kolme lappua, joissa lukee aina joku liike. Liikkeet siis arvotaan joka kerta. Tänään olimme toisena koirakkona vuorossa (koska mun piti päästä lähtemään klo 19 viimeistään) ja liikkeinä seuraaminen kytkettynä, luoksetulo ja hyppy. Aloitettiin seuraamisella ja kouluttaja kommentoi heti, että hihnasta ei sitten nypätä. Jei, tiesin siinä kohtaa kuinka tämä seuraaminen menee. Pyysin, että käskytettäisiin tiheään käännöksiä ja pysähdyksiä, mutta ihan kuutamolla mentiin siltikin. Pysähdykset on jotain ihan kamalaa, tulee kyllä sivulle sitten kun tajuaa että jaa sä pysähdyitkin sinne.. Päivi-kouluttajan sanoin meiltä puuttuu Tysonin kanssa yhteys, joustava kuminauha mun ja koiran väliltä. Ei tullut uutena tietona :D Vaikka aina yritänkin kouluttaa mahdollisimman positiivisesti, niin Tysonille sopii oikeasti hyvin se pieni nyppäys hihnasta (pakote) jos se tekee ihan omiaan. Se ei ota siitä millään tavalla nokkiinsa, vaan enemminkin herää siihen hetkeen ja tajuaa, että äiskä taitaakin olla ihan tosissaan.

Seuraavana oli luoksetulo. Ekalla kerralla kävelin varovasti koko ajan miettien että lähteeköhän perään. Kyllähän se lähti sitten kun oli liian pitkä väli. Tuli taas into pinkeänä mun luokse, ihan täysillä juoksi :o) Toisella kertaa sitten sain ottaa ihan omavalintaisen etäisyyden (olisi pitänyt sanoa tästä jo aiemmin), Tyson pysyi hyvin, kunnes tuli liikkeenohjaajan käsky "käsky". Hienosti Tyson lähti tulemaan luokse, tajusin siinä kohtaa että näitä ei olla treenattu ikinä. Siis sitä että liikkeenohjaaja sanoo käsky ennen kuin itse annan koiralle käskyn. Kaikkea sitä taas muistaa, kun kerran tekee virheen. Kolmas kerta toden sanoo, nyt välimatka oli ihan lyhyt (alle 10ask.), Tyson pysyi "käskyn" ajan ja kutsuin luokse. Annoin käsiavut vatsan kohdalle ja hienosti tulikin eteen. Sitten käsky taas "käsky" ja tajusin, että ai niin, koirahan pitäis ottaa tästä vielä sivulle :D Ei olla sitäkään ennen tehty. Tyson katseli mua vähän aikaa huuli pyöreänä, mutta kyllä se sivulle sitten muutaman käskyn ja avustuksen jälkeen tuli. Eli mitä uutta pitää nyt ottaa luoksetuloihin? Paikalla istumista ja "käskyä" sekä edestä sivulle tuloa.

Loppuun hyppy ja nyt voin sanoa, että Tyson teki todella hienosti siihen asti mitä osaa. Eli lähti hyppyyn heti ekasta käskystä ja stoppasi hienosti. En ole ikinä ennen mennyt sen sivulle vielä, koska en ole pitänyt paikalla seisomista tarpeeksi varmana. No taas tuli käsky palata koiran sivulle ja annoin varmuuden vuoksi uuden stop-käskyn, olin jo melkein sivulla kun Tyson liikautti jalkaa, uusi stop ja palkka sivulta. Eli se teki hienosti juuri siihen asti minkä osaa, liikkeen loppua kun ei olla pahemmin vielä treenattu. Tästä tulin tosi iloiseksi. Täytyisi ihan ajan kanssa pyöriä siinä esteen ympärillä ja seisottaa Tysonia, mutta näissä treeneissä ei ole aikaa jäädä hinkkaamaan/opettamaan liikettä, vaan pointtina on tehdä kokeenomainen suoritus eikä me ihan niin pitkällä sentäs olla.

Näillä taidoilla jatketaan seuraavallakin kerralla. Yritetään nyt treenailla tässä muutama päivä, että perjantaina osattaisiin edes jotain parempaa näyttää. Sitä ennen on torstaina bh-kurssi, joten saada häiriötreeniä siellä.

Itsekseen oman vuoron jälkeen otin uuden paikalla makuun. Nyt kokeilin namikippoa Tysonin edessä. Kippo oli vajaan metrin päässä Tysonin edessä, yhdessä laitettiin sinne nami, mutta kun paikalla makuu alkoi, niin ei tainnut kertaakaan vilkaista kippoon :D Pointti meni siinä.. Katseli taas välillä ympärilleen, pääasiassa otti kontaktia muhun ja vinkui. Just, joko mä en osaa käyttää kippoa tai sitten siitä ei oo meille apua. Tai oikeastaan kippo ei ollut riittävän mielenkiintoinen, kun siellä oli vain muutama pala lihapullaa. Kotona ollaan nyt ruokakupin kanssa otettu paikalla makuuta puolisen minuuttia eikä siinä vingu, mutta ei se yleensä vingukaan kun yksin treenataan. Eli pitäiskö siirtää iltaruoka treenien yhteyteen. Treenien lopuksi paikalla makuu, ruokakuppi nenän edessä ja lopuksi vapautus kupille? Ja paikalla makuu niin, että siinä on ainakin yksi koira vierellä, mieluiten enemmän.

Ai niin, lopussa otettiin myös kaukokäskyjä takapalkalla. Tämän palkan Tyson huomasi, sillä käänsi päätä välillä taakse tarkistaen että onko namit vielä tallella. Välimatkaa oli ehkä 2-3m, käsimerkit suullisten käskyjen lisäksi ja ai että kun oli hienot siirtymiset! Joku meiltä onnistuu :D Ei yhtään epäröinyt istumaan nousussa ja nousi ihan kunnolla ylös eikä jäänyt puoleen väliin kenottamaan. Ekasta käskystä kaikki eikä ennakoinut mitään. Kahteen eri kertaan otin i-m-i-m siirtymiset. Jei!! Kapulaakin pidettiin, itse seisoin ja Tyson istui mun edessä.

Vertauskuvia

2010-04-16T19:10:00.000+03:00

Aamulla, kun menin nukkumaan, pää raksutti vielä täysillä ja itsekseni naureskelin, kun mietin Tobyn ja Tysonin eroja. Selvähän se on, että pojat ovat kuin yö ja päivä, mutta keksin paremman vertauskuvan. Luulisin kaikkien ihmisten tietävän sarjan Simpsonit. No meillä on kotona kaksi Simpsonien perheenjäsentä, nimittäin Bart (=Tyson) ja Lisa (=Toby). Luonteiltaan siis, Toby on kyllä ihan poika ja vielä vanhempi, mutta noin niin kuin periaatteessa tyypeiltään hyvin saman oloiset.

Tyson on pahis teini, joka näyttelee keskaria ja huutaa EVVK, välillä käydään pahanteossa tai ainakin yritys on hyvä eikä aina kuunnella järkipuhetta. Vaatii viritystä kuin mopo, että lähtee paremmin käyntiin ne pienet aivonystyrät. Toby taas on kiltti ja mielistelevä, suunnilleen on nurkassa piilossa ja kauhulla katselee Tysonin touhuja "Älä tee noin, äiti voi suuttua". Nauroin itsekseni, kun tajusin kuinka hyvin nuo Simpsonit kuvaavat meidän koiria. Olenkohan minä sitten Marge ja Juhis Homer? :D Toivottavasti ei.

BH-kurssi

2010-04-16T04:36:00.000+03:00

Näin yön pikku tunteina on hyvin aikaa raapustaa blogiin vähän päivitystä. Eilen (torstaina) oltiin siis ensimmäistä kertaa bh-kurssilla. Maanantaina olisi oikeasti ollut eka kerta, mutta silloin ei päästy paikalle.

Tehtiin pienryhmissä itsenäisesti treeniä. Kolme koirakkoa per ryhmä: yksi paikalla makuussa, yksi seuraamisessa tai kolmas vahtii paikalla makaavaa. Tehtiin useampi kierros tähän malliin. Paikalla makuun välimatka oli yksi parkkiruutu, selkä koiraan päin ja sen aikaa makuutettiin, kun toinen teki seuraamista oman mielen mukaan.

Tyson pysyi maassa joka kerta, kuulemma vähän korjaili asentoa (takapää nousi hieman ilmaan), mutta mitä enemmän oltiin paikalla makuussa oltu, sen rauhallisemmaksi muuttui. Mutta se prkleen vinkuminen ja ulvominen. Nyt piti vielä kovempaa ääntä, kun en pystynyt tuijottamaan murhaavasti. Palkkasin vain hiljaisuudesta, mutta siitä ei pahemmin ole ollut hyötyä. Mimmu (kouluttaja) ehdotti targettia mun ja koiran väliin. Joku namikippo mitä Taikku voisi tuijottaa, jospa ei kyllästyisi niin totaalisesti. Luulisin tämän vinkumisen liittyvän malttamattomuuteen, olisi kivempaa touhuta toisten koirien kanssa eikä joutua makaamaan tässä maassa ihan paikoillaan. Yksin treenatessa ei vingu, mutta jossain vaiheessa laskee pään alas ja huokaisee. Eli joka kerta homma on yhtä tylsää. Tähän pitäisi saada mielenkiintoa esim. ruokakupin kanssa. Lyhyet paikalla makuut ennen ruuan antoa. Tysonhan istuu yleensä kun odottaa ruokaa, mutta jos vaatisi vähän lisää. Tätä on joskus kokeiltu, mutta en jaksanut sitä taistelua montaa kertaa. Tyson on aivan kuuro, tuijottaa vaan kippoa eikä tajua ollenkaan down-käskyä.. Mulla menee yleensä hermot tässä kohtaa ja sit onkin ihan se ja sama mitä tekee, kun lopputulos on kaaos :D

Seuraamiset parani loppua kohden. Ei namia kädessä, paljon käännöksiä jne.. Eka seuraaminen oli jotain ihan muuta kuin seuraamista. Enemminkin päiväkävelyä metrin tuntumassa minusta. Tyson meni ihan missä sattui ja katse oli ihan jossain muualla. Muutama kunnon huomautus ja reippaasti vaan käännöksiä periaatteella, kyllä se perästä tulee kun hihna kiristyy tarpeeksi. Metrisellä hihnalla ei ole paljoa valinnan varaa.. Mutta tosiaan loppua kohden parani, mutta ei siltikään puhuta oikeanlaisesta seuraamisesta. Mutta kontakti oli parempi. Mun pitäis vaan paremmin viritellä koira ja saapua ajoissa paikalle ("jos ei olisi viime tippaa, en saisi mitään tehdyksi").

Omaa vuoroa odotella Tyson oli yllättävän rauhallinen ja helppo. Kauaa ei jouduttu odottelemaan ja sen ajan Taikku istui vierellä. Mutta ilmoitin kyllä heti treenin alkuun selvästi, että nyt prkl et sinkoile mihinkään. Pannan olin viritellyt niin, että pysyy hyvin paikoillaan ja antaa napakamman otteen, kuitenkaan hirttämättä koiraa (puolikuristavaan kiinnitin hihnan niihin lenksuihin minkä läpi menee ketju). Tuolla saa kyllä yllättävän hyvin Tysonin hereille ja tajuamaan että äiskää ei ehkä nyt jalliteta ihan noin vain. Toivottavasti pian saadaan sellainen ketju, mitä ollaan Tuulalta aina lainattu ppk:n treeneissä.

Tänään tuli postissa uusi treeniliivi (aussieyhdistyksen logolla varustettu Berra). Ihanaa, kun ei tarvitse enää pukeutua telttaan (Tyson syönyt kiristysnauhat alareunasta kuin myös vetoketjun reunaa).

Tottista Pirkkahallilla

2010-04-15T16:07:00.000+03:00

Pienryhmän tottistreenit ihanan aurinkoisella hiekkakentällä. Kun ei perhana osaa pukeutua sään mukaan, niin sitten valutellaan hikeä. Ei vaan, hankala keli pukeutua, sillä auringossa on lämmin, mutta mene hetkeksikin varjoon niin palelet. Tuli pirun kiire ennen treeniä, joten alkuvirittelyt jäivät välistä. Ja vasta nyt kirjoittelen blogia, sillä treenien venyttyä melkein klo 20 asti meikäläisellä tuli kiire töihin.

Tysonin kanssa aloitettiin seuraamisella. Minttu naksutteli meidän uudella super vaimealla naksulla (uutta ostamaan taas...). Periaatteella käännöksiä ja yllätyksellisyyttä. Sata asiaa olisi taas muistettavana. Minttu piti huolen, että en ottanut namia valmiiksi käteen tai että en edes laittanut kättä taskuun ennen kuin luvan saatua (naksaus). Pää pitäisi pitää pystyssä, muistaa toistaa seuraa-käsky aina tarvittaessa ja herkemmin huomauttaa Tysonille hihnalla, jos se seilailee omiaan. Saatiin taas Tuulalta lainaksi ketju, minkä saa napakasti ihan korvien taakse ja ai että Tyson oli kuulolla. Ei tarvi mitään kovaa pakotetta antaa, vaan pieni huomautus ja koska ketju pysyy ihan korvien takana, niin siinä on parempi tuntuma koiraan. Pyysin että Tuula hommaa meille oman tuollaisen. Normi panta kun roikkuu ihan kaulan alaosassa eikä se enää tunnu missään Tysonilla.

Toisessa setissä otettiin ensimmäistä kertaa henkilöryhmää. Yllättävän hyvin meni ilman mitään namiapuja. Siinä tulee tarpeeksi pyörimistä ja hyörimistä. Nyt on sitten uusi homma mitä pitää ruveta muistelemaan, nimittäin seuraamista pysähtyminen. Tyson oli ihan kuutamolla, kun pysähdyin ja yritettiin tehdä vielä niin, että käveltäisiin lähes tulkoon Tuulaa päin ja juuri ennen pysähdys, niin ei.. Sitten tehtiin paikalla oikealle kääntymisiä ja pikku hiljaa ruvettiin saamaan koiraa hereille. Mutta näitä ei olla kyllä aikoihin treenattukaan, joten suottakoon se Tysonille anteeksi.

Tänään päästään BH-kurssille. Maanantainahan se jo alkoi, mutta silloin oli alo-avo kurssin alkupalaveri treenipäivien osalta. Tänään olisi eka alo-avo tunti heti BH:n jälkeen, mutta taidan jättää sen välistä. Tyson makaa nyt jo ihan raatona sohvalla, kun oli taas päivän Ruutanassa juoksemassa ja kuudelta bh-treeneihin, joten eiköhän ne riitä tältä päivää. Muutenkin tulisi taas mulle itselle liian tiukka aikataulu, vaikka kummatkin treenit ovat Hervannassa 5min ajomatkan päässä meiltä.

Parkkistokoa

2010-04-13T18:01:00.000+03:00

Kävin päivällä Lemmikkipalvelu Koiranpäivien uudessa noutomyymälässä ja mukaan lähti treenikamaa ja muuta mukavaa. Koska iltapäivällä ei ollut mitään tekemistä (hortonomin työt tehty tältä päivää), niin lähdin sitten Tysonin kanssa meidän parkkipaikalle treenaamaan. Sen verran suunnittelin, että ajattelin katsoa millä mallilla alokasluokan liikkeet ovat. Hyppyä ja luoksepäästävyyttä ei tehty, koska ei pystynyt, ja seuraaminen otettiin vain hihnassa.

Aloitetaan siitä vaikeimmasta eli seuraamisesti. Tyson motivaatio on nyt aikas hyvällä mallilla, se seuraa mun menemisiä eikä enää niin usein irrota kontaktia tai muutenkaan kiinnitä huomiota ulkopuolisiin häiriöihin. Mutta paikka on ihan väärä, asento vino ja käännökset mitä sattuu. Käännöksiä pitäisi alkaa nyt tekemään ihan ajatuksella ja niitä ihan omana juttuna. Täyskäännös on tooooosi laaja. Mutta tärkeintä tässä vaiheessa että hyvä fiilis ollaa löydetty, "pieniä" viilauksia enää itse perusteisiin.

Seuraavaksi liikkeestä maahanmenoa. Tänään taas hieman tökki, ei yhtä hyvää menoa kuin sunnuntaina. Mutta alkukankeuden jälkeen saatiin leikkimielisellä käskytyksellä pari tosi hienoa maahanmenoa ja siihen lopetettiin. Kun Tyson menee maahan, niin kyllä se siellä hyvin pysyy vaikka itse menisin kauemmaksi.

Luoksetuloja otettiin myös. Kävin välillä palkkaamassa istumisesta, vaihdoin välimatkaa, hiottiin loppuasentoa jne.. Yritin päästä käsiavuista eroon. Tähän kun saa varmuutta paikalla istumiseen, melkeinpä voisi ottaa luoksetulon vaikka joka viidennellä kerralla. Tai muutenkin tuoda siihen vaihtelevuutta ja yllätyksellisyyttä, nimittäin Tyson on kova poika karkaamaan. Lähtee välillä ihan täysillä mun perään, samalla vauhdilla kuin normi luoksetulossa.

Liikkeestä seisomiset sujui tänään varmaankin parhaiten. Alkuun pientä paikalla askellusta, mutta varmistelin muutaman kerran oikein kunnolla ja sen jälkeen lähti stoppi sujumaan. Huomasin myös, että paras on kun vaan reippaasti kävelen eteenpäin enkä jää kyttäämään Tysonia. Silloin stoppi on hieno ja varma. Jos taas katselen perääni, niin saattaa siirtää jalkaa. Luottoa vaan! Tehtiin liikkeenomaisesti, mutta palatessa palkkasin ja poistuin uudelleen, taas palkkaus ja taas pois. Ja koko ajan neljä jalkaa pysyi maassa, jes!

Loppuun paikalla makuu, aikaa yhteensä 3min ja taisin palkata kolme kertaa sinä aikana. Ensin 30 sek. odotus, palkka, 45sek., palkka ja jossain loppupäässä taisin palkata vielä kerran. Tyson oli hiljaa, ei mennyt lonkalla mutta parin minuutin kohdalla laski pään alas. Nosti jossain vaiheessa ylös ja piti ylhäällä loppuajan. Alkoiko tympimään paikalla oleminen? :D

Joka liikkeen välissä leikittiin uudella narupallolla. Nyt on ihana leikkiä Tysonin kanssa, kun se ei karkaa lelun kanssa kauas Saharaan vaan pysyttelee lähellä ja tuo lelua mulle. Joko vaihdan sen namiin tai leikitään yhdessä. Palloa pystyi heittämään Tysonille ja se toi sitä mulle ihan omasta vapaasta tahdostaan. Hieno poika! Yhtäkkiä mennyt jakeluun tämä leluhomma. Helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse rystyset valkoisena puristaa hihnaa, kun koira yrittää kauas pakoon.

Huomenna on pienryhmä tottis. Torstaina ensin BH-kurssi ja sitten olisi Tamskin alo-avo ryhmän treenit. Mitähän siitäkin tulee.. Molemmat Hervannassa, pitää yrittää lopettaa BH-treeni ajoissa, että kerkee vähän nollaamaan pään ja sitten tehdä aika leppoisan alo-treenin. Mutta torstaina sen sitten näkee. Ollaanko molemmat ihan naatit (treenien jälkeen pitäisi vielä lähteä yöksi töihin....).

Sunnuntai tokoa

2010-04-11T19:29:00.000+03:00

Tänään aiheina seuraaminen, kaukokäskyt, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Kaikkia muita paitsi hyppyä tehtiin itsenäisesti. Näiden lisäksi tein Tysonin kanssa paikalla makuuta sekä lelun noutoa.

Seuraaminen oli taas mitä oli. Kontakti hyvä, koira innoissaan, paljon käännöksiä, nopeuden muutoksia, mutta ei suoraa ja täyskäännös aika väljä. Saatiin hienoja vasemmalle käännöksiä, Tyson oli juonessa mukana koko ajan. Tästä ihan mega tsempit ja lelupalkkaus.

Kaukokäskyt oli osittain hyviä, osittain ei. Istumaan nouseminen tökkii aina välillä, käsimerkit auttaa aika paljon (onneksi niitä saa käytää). Maahanmenot onnistuu aina, mutta istumiseen saattaa tarvita pari käskyä tai kroppa-avun, jos ei käytä käsimerkkiä.

Luoksetuloissa olisi hiottavaa se loppuasennon suoruus. Se kun vaihtelee aina välillä. Ja tietty käsiavuista olisi syytä päästä eroon.. Paikalla pysyi hyvin, otin pisimmillään 20 askelta väliä. Vauhtia löytyy ja jarrutus tapahtuu oikeassa kohdassa.

Liikkeestä maahanmenot oli hienot! Ihan eri meininki kuin vielä viikko sitten. Otin seuraamisen mukaan ja tehtiin kokeenomaisesti muuten, mutta välimatka ei ollut ihan koepituus. En nyt muista tehtiinkö liikkeestä maahanmenoa vai paikalla makuuta, kun kiersin Tysonin pariin kertaan. Pysyi hyvin paikoilla, pää kääntyili, mutta ei vaihtanut lonkkaa niin kuin Toby usein tekee.

Hyppyyn lähtö tökki tänään, vaati toisen käskyn ja meidän kouluttajan herättämään huomiota esteen taakse vähän kauemmas. Viimeinen hyppy tehtiin niin, että kouluttaja oli esteen sivussa eikä enää antanut apuja. Stopit on hyviä, kunhan itse keskityn ajoitukseen.

Paikalla makuuta otettiin aina silloin tällöin sopivassa välissä. Suht lyhyitä odotuksia, välimatka vaihteli, kävin kyykyssä, olin selin koiraan. Yhden paikalla makuun otin kokonaan selin koiraan, välillä kävin palkkaamassa ja pidensin välimatkaa.

Patukan nouto tehtiin noutoliikkeen tyyliin. Ihan mielenkiinnosta kokeilin yrittääkö Tyson lähteä omin luvin lelun luokse, mutta se istua kökötti mun sivulla kun tein hämyheittoja ja lopulta heitin lelun kokonaan. Tuo-käskyllä noutoon, lähti kyllä, mutta ei kiinnostunut lelusta. Haisteli ympäriltä ja tuli takas mun luokse. Lähetin uudelleen ja osoitin lelua "tuon minä haluan". Toi kyllä, mutta piuhat olivat hieman pitkät pääkopassa.

Tiukka tahtinen treeni ensimmäiset 20 min, koko ajan tapahtui jotain. Sitten pidettiin kunnon tauko ja loppuaika sitten höntsäiltiin omiamme. Oli kyllä kivaa ja itsellä pysyi motivaatio ja hermot hyvin, tsemppasin kunnolla, palkkasin kehuilla paremmin mitä aiemmin. Alan näköjään itsekin oppimaan pikku hiljaa :o)

Kroppa kunnossa

2010-04-11T11:49:00.000+03:00

Tänään oli Taiskalla taas hierontapäivä. Meni jo paremmin, vaikka alkuun taas oli omia mielipiteitä. Ekan puolen jälkeen Tyson hiljeni ja makoili ihan rauhassa paikoillaan. Harmi vain että piti vaihtaa puolta, mutta toinen puoli menikin sitten jo paremmin. Enää ei vinguttu kuin sikaa tapettaisiin, vaan oikeasti nautittiin tilanteesta.

Tyson oli kuulemma hyvin palautunut edellisestä hieronnasta ja nyt kroppa tuntuikin olevan paremmassa kunnossa. Kertakin jo auttoi, kun ei mitään isoja lihaskireyksiä ollut. Oikeapuoli oli tosi hyvä, vasen lapa tuntui kuulemma hieman erilaiselta sekä lanne, mutta iho kuitenkin liikkui hyvin eikä isoa lihaskireyttä ollut. Tysoninkin kanssa voi nyt siirtyä ylläpitohoitoon. Noin kerran kuussa hieronta, jossa samalla katsotaan missä mennään ja onko tarvetta lisähieronnalle.

Seuraavaksi olisi sitten vuorossa Jammu ja Figo, mutta vielä ei olla sovittu mitään aikaa. Tobyn ja Tysonin hierotutan varmaankin seuraavan kerran toukokuun lopulla/kesäkuun alkupuolella.

Näyttelyilmoja

2010-04-10T22:40:00.000+03:00

Nyt muistin hyvissä ajoin (pari päivää vikaan ilmoon) ilmoittaa Tysonin pariin näyttelyyn. Yhden viikonlopun vaivalla reissataan Mynämäelle ja Raumalle toukokuun puolessa välissä. Sitten olisi vielä Harjavalta (pitää muistaa vain ilmoittautua). Netti-ilmoittautuminen on ihana asia, oon ihan surkea lähettämään etanapostia.
Katselin tässä kalenteria ja toukokuussa on joka viikonloppu jokin meno. Huomaa että paras harrastuskausi alkaa. Nukkuu sitten maanantaipäivisin kunnolla, kun töihin meno on vasta illalla :o) Onneksi Tysonissa ei ole turkin kannalta isoa hommaa, saattaa jopa päästä näyttelyä edeltävänä yönä ajoissa nukkumaan..

Ilmaisutreeniä

2010-04-09T23:41:00.000+03:00

Päästiin tänään rauniotreeneihin (kiitos elintarviketyöntekijöiden lakon, sillä pääsin jo aamusta töihin). Tysonin kanssa ei otettu muuta kuin ilmaisutreeniä parkkiksella, ettei mene sekaisin. Jos olisi mennyt raunioille etsimään, niin olisi tullut suorapalkkausta ja nyt olisi pointtina opettaa sille ilmaisu, joten jonkin aikaa panostetaan pelkkään ilmaisutreeniin (ja tottikseen tottakai).

Ensin Hannalta pari irtorullan hakua, vähän häröili mutta toi kuitenkin rullat. Seuraavaksi Tuulan tykö, joka oli tien varrella matalan lumikasan takia. Tässä kohtaa Tyson oli joko aivan pihalla tai sitten joku muu kiinnostuksen kohde vei voiton. Ei oltu suunnilleen näkevinään Tuulaa ja rullaa, vaan loikittiin hangessa ja mentiin hajujen perässä. Kun Tuula siirtyi asfaltille, niin alkoi taas normi toiminta löytymään. Kolmas kerta vielä Hannalle ja nyt Tyson teki hienon rullan haun. Otti ihan omatoimisesti rullan maasta ja toi mulle. Parhaiten toimi, jos eka härnäsi rullalla ja juuri ennen kun Tyson oli kohdalla, niin heitti rulla Tysonin eteen maahan. Nyt pitää ruveta pikku hiljaa hakemaan sitä maalimieheltä ihan kädestä tai ainakin lähes iholta asti. Mutta tähän ei auta kuin treeni. Tämähän oli vasta toinen kerta kun ilmaisuja treenattiin.

Ensi viikosta lähtee liikkeelle meidän kevättreenikausi, nimittäin pääsimme Tamskin alo-avo tokoryhmään (kylläkin vasta jälkeenpäin kuulin, että on pitkälti kokeenomaista treeniä, mutta ei se mitään) ja samalla viikolla alkaa myös Herhaun BH-kurssi. Harmi vain että molemmat alkavat maanantaina. Tokossa vain sovitaan tulevista treenipäivistä eikä vielä treenata koirien kanssa silloin. BH-kurssi on aina maanantaisin ja torstaisin. Ensi keskiviikkona on pienryhmän tottistreenit Pirkkahallin lähettyvillä. Sunnuntaina normaalit Herhaun tokotreenit. Joten ainakin tulee treenattua ja vältän sen yksinään treenaamisen, missä olen todella huono. Parin viikon päästä keskiviikkona (21.4.) on teoriakoulutus pelastustottiksesta ja -ketteryydestä. 2.5. olisi Tamskin agilitykarsinnat minne ollaan ilmoittauduttu, mutta vähän on sellainen tunne, että viikosta loppuu päivät. Ei liikaa kerralla ja pääpaino on tokossa/tottiksessa sekä pelastuspuolen treeneissä. 2.5. olisi myös IPOR hakukoe, mihin pitäisi mennä avustamaan.

Tyson täyttää huomenna 1,5v. Ihanaa, koko ajan lähestytään aikuisikää ja järjen kasvua. Teinivuodet toivottavasti jää taakse hamassa tulevaisuudessa ja käsissä on silloin ajatuksenvoimalla kulkeva koira, joka ei tee koskaan kepposia eikä sen silmissä kiillä hullunkiilto, vaan on hyvin helppo ja yksinkertainen luonteeltaan. Ja jos Tysonilta kysyttäisiin mielipidettä asiaan, niin se saattaisi mulkaista silmäkulmasta ja siirtyä muuhun huoneeseen miettimään seuraavia kolttosia ;o) Meidän hieno ja omalaatuinen Tyson. Miksi mennä sieltä mistä aita on matalin, kun voi elää jännittäviä hetkiä päivittäin tekemällä asiat mutkan kautta. Ei helppo, mutta varma, jahka ollaan päästy samaan lopputulokseen.

Höntsäilyä

2010-04-07T15:11:00.001+03:00

Suunnitelma oli ottaa Ruutanassa hyppyä, mutta se homma meni plörinäksi, kun isä sanoi hyppyesteen olevan palasina. Ruuvit eivät olleet kestäneet talven kosteutta ja puun turvottua olivat antaneet periksi. Eli ei hyppyä nyt tähän hätään. Hieman väsytti lyhyiden yöunien jälkeen (pakko kääntää rytmi tänään), joten päätin vaan höntsäillä sitä ja tätä Tysonin kanssa.

Aloitettiin maahanmenoilla, joissa oli ihan eri meininki mitä viime kerroilla. Kerrasta maahan ja Tysonin ilmeestä näki että sitä oikeasti huvitti tehdä niitä. Reilusti kehuja ja ajoissa lopetus.
Seuraamista otettiin ihan lyhyillä pätkillä ja aina loppuun täyskäännös. Tyson lähti herkästi huitelemaan omia menojaan, joten pointtina oli nyt vain seurata mitä minä teen ja missä menen.
Luoksetuloissa Tyson malttoi istua hyvin paikoillaan ja vauhtia riitti vaikka matka ei ollutkaan nyt kauhean pitkä. Kävin myös palkkaamassa pelkästä istumisesta, etten joka kerta kutsunut luokse.
Kaukokäskyistä tehtiin muutama istu-maahan siirtyminen. Alku kangerteli ja istumaan nouseminen oli vaikeaa, mutta loppua kohden alkoi sujumaan hyvin ja ekasta käskystä noustiin.
Loppuun vielä liikkeestä seisomista. Yleensä en ota jääviä saman treenin aikana, mutta nyt rikottiin sääntöä ja testattiin sekin liike. Ensin palkkasin pelkästä stopista kerran ja siitä sitten eteenpäin jatkoin matkaa ja palkkasin vasta lopuksi, kun palasin Tysonin vierelle. Välimatka oli pisimmillään joku 5-6 askelta. Varmistelin tassujen paikalla pysymistä parilla lisäkäskyllä liikkuessani.

Vaikka olikin ihan höntsäystreeni eikä varmaan mitään ihmeellistä edistymistä tapahtunut, niin ainakin tuli varmuutta liikkeisiin, sillä jokainen onnistui hyvin eikä Tyson päässyt karkailemaan omia aikoja kesken liikkeen. Taikun ilme kertoi että kivaa oli koko ajan eikä alkanut puuduttamaan. Itse muistin olla tsemppaava ja kehuin paljon, ja mikä tärkeintä: en jankuttanut liikaa yhtä liikettä. Koko ajan tapahtui jotain, mutta ei yhtä asiaa liian kauan. Mitään isoja miettimistaukoja en pitänyt, vaan aika nopeasti vaihdettiin liikkeestä toiseen eikä se näyttänyt Tysonia haittaavan. Tehtiin mitä osattiin, joten ei tullut sekaannuksia.

Myöhemmin lisätty:
Isältä löytyi kätköistä sopivaa putkea/vahvaa letkua, josta sahattiin meille irtorullia hakutreenejä varten. Heti testattiin niitä, kylläkin ihan yksinään ulkona. Heittelin Tysonille rullaa ja pointtina oli nyt vain tarrata siihen kiinni ja tuoda se mulle. Hyvin hoksasi jutun ja vaikka nyt ei olekaan naksua käytössä, niin tarjoaa hyvin rullan tuontia, kun en palkkaa sitä kontaktilla muusta. Eli jos siis jättääkin rullan tuomatta ja tulee mun luokse, niin muutun passiiviseksi ja Tyson tajuaa, että palkka ja kehu tulee vain kun roudaa rullan äiteelle.
Lopuksi tehtiin vielä lyhyt treeni maahanmenoista uudelleen ja edelleen oli hyvä meininki päällä.

Pientä tottistelua lätäköissä

2010-04-06T17:11:00.000+03:00

Rupesin miettimään, että pahemmin ei olla vesisateessa ja märällä pohjalla treenattu, joten se korjattiin tänään kun keli oli aika kurainen. Juhiksella oli aamupäivällä työhaastattelu Tampellassa ja pakkasin koirat autoon mukaan. Kävelin Tysonin kanssa Näsijärven rantaan vähän hömpöttelemään. Aloitettiin seuraamisella, tehtiin taas usein käännöksiä joka suuntaan ja pidettiin vain motivaatiota yllä. Yritin naksutella, mutta meidän naksutin on taitanut tulla tiensä päähän, kun ei oikein suostu enää palautumaan painalluksesta. Joten treeni tehtiin pääasiassa pelkillä nameilla ja kehuilla.

Seuraavaksi kokeiltiin niitä kamalia maahanmenoja, nyt leikkimielellä kilpailtiin kuka eka maassa. Tällä tyylillä sain aikanaan Tobynkin innostumaan maahanmenoista. Vielä ei Tyson mitään nopeaa maahanmenoa tehnyt, mutta huomattavasti paremmin kuin eilen. Pelkällä namipalkalla se meni ekasta käskystä maahan. Enemmän se ihmetteli sitä mun kyykkyyn menemistä ja silloin laski aluksi vain etupää, mutta periksi ei annettu ja lopulta saatiin se takamuskin maahan. Nyt huomasin, että Tyson lopettaa liikkeen heti kehumiseen ja palkkaan, eli ponkaisi ylös samantien. Tätä sitten hinkattiin pariin kertaan eli rauhassa nousin ylös ja palkkailin maahan ja vasta hetken päästä vapautin.

Loppuun vielä luoksetuloja. Ai että oli vaikeaa tuo istuminen. Teinkö liikaa vai oliko motivaatio laskenut, sillä ensimmäinen kerta muistaakseni meni tosi hyvin, mutta siitä eteenpäin Tyson lähti perään kun poistuin sen viereltä. Eikä meinannut mennä istumaan, ei sitten millään (kuka sitä nyt märässä maassa istuisi...). Varmistelin paljon, kehuin, palkkasin pelkkää istumista. Vaihtelin välimatkaa, mikä oli koko ajan suht lyhyt. Loppuun luoksetulo ja siitä peruutin pari askelta ja uusi eteenistuminen.

Vaikuttiko keli vai eikö ollut tarpeeksi motivaatiota pelkillä nameilla ja kehuilla vai teinkö itse jotain toisin. Ken tietää, mutta ei tuo miltään kamalalta treeniltä tuntunut. Mitään liikettä ei tehty pitkään ja loppujen lopuksi aika vähän aikaa siellä Nässyn rannassa oltiin, sillä oli kävelymatkaa autolle oli jonkin verran ja Juhis tulikin autolla vastaan juuri sopivasti, kun palattiin takaisin. Tyson selkeästi vaatii hyvin lyhyen treenin, max. 2 toistoa niin olisi todella hyvä. Mulla vaan on paha tapa jäädä jankuttamaan.. Nytkään ei ollut mitään suunnitelmaa, ajatus vain että seuraamista ja maahanmenoja pitää kokeilla.

PPK:n tottis ja ilmaisutreeniä

2010-04-05T22:30:00.001+03:00

Nyt on liian väsynyt kirjoittamaan pitkää stooria. Parin tunnin yöunien jälkeen heräsin kolmen aikaan ihan pirteänä enkä saanut enää unta. Viimeisen kerran katsoin kello puoli seitsemältä ja kymmeneltä soitti jo kello. Päikkäreitä ei ole kerennyt ottamaan ja ehkä ihan hyvä niin, jospa vaikka ensi yönä saisi nukuttua kunnolla. Vuorokausirytmiä ei ole tullut käännettyä kunnolla pääsiäislomalla.

Päivällä käytiin nopsaan Ruutanassa ja neljältä oli PPK:n treenit. Aloitettiin tottiksella ja taas sillä ihanalla seuraamisella. Nyt otettiin taas lelu käyttöön ja ai että Tyson tykkäsi. Oli ihan erilainen kiilto silmissä ja intoa. Itsekin koitin olla aktiivinen ja tehdä yllätyskäännöksiä. Vieläkin saisi tehdä nopeammin käännöksiä, sillä pari metriä käännöksen jälkeen menee tosi hyvin ja sitten Tyson lähtee poikittamaan. Eli vieläkin nopeammin ylläreitä.

Toisena juttuna päätin ottaa meidän murheenkryyniä, eli liikkeestä maahanmenoa. Se oli jo lähes koevalmis viime kesänä, eka liike mikä oli jo todella pitkällä ja varmalla pohjalla. Varmaan olen tehnyt sitä liian usein ja liian monta kertaa treeniä kohden, sillä maahanmeno on kokenut inflaation ja pahan sellaisen. Tänään kun näytin meidän menoa, niin ai että mua otti päähän. Tyson käänsi päänsä aina muualle kun sanoin "down" ja oli kuin ei kuulisi mitään. Houkuttelin lelulla ja korostin vielä itse menemällä kyykkyyn yms.. niin ei. Etupää saattoi mennä maahan, mutta pyrstö oli pystyssä tai jos todella meni maahan niin hyyyyvin hitaasti eikä todellakaan ekalla käskyllä, ei kyllä tokallakaan. Päädyttiin siihen tulokseen, että Tyson testaa mua. Siitä näkee niin selvästi, että se kyseenalaistaa mun käskyn. Olen varmasti mokannut sillä, että en ole vaatinut loppuun asti maahanmenoa, vaan olen vapauttanut ja ottanut liikkeen uudelleen. Tyson on oppinut, että maahan ei tarvitsekaan mennä. Otettiin pienet pakotteet käyttöön, jos haahuili niin nyppäsin hihnasta (saatiin ketjupanta lainaan) ja maahan-käskystä mentiin loppuun asti vaikka sitten pakotteella avustaen. Tämän jälkeen kun palkkasin, niin Tyson veti taas ylikierrokset ja härppi hihaa ja hyppi vasten. Kunnon kielto ja nyppäisy hihnasta. Mitä teki Taikku? Häntä pystyssä silmät kiiluen antoi eleen että peli ei ole vielä loppunut. Tuula on sanonut tästä jo aiemmin, että Tysonin kanssa tullaan vielä taistelemaan jonkin aikaa, sillä poika ei ole mikään pehmeä poika vaan juuri sellainen asioita kyseenalaistava teinipoika joka testaa että onkohan mun pakko sittenkään totella vai pääsisikö tästä jotenkin vähemmällä vaivalla.

Ilmaisutreeneillä jatkettiin tottiksen jälkeen. Tysonin kanssa ei ole vielä ilmaisuja aloitettu. Rullalle se täytyy opettaa, sillä poitsu ei hauku. Lelujen tuonnin olen nyt saanut opetettua ja se osoittautuikin hyvin opituksi tänään. Ensin Tuula härnäsi irtorullalla ja Tyson oli ihan pihalla. Ei tarrannut kiinni vaan seuraili vaan innoissaan siinä vieressä. Pyysin sitten laittamaan rullan maahan, sillä Tyson on aina hakenut maassa olevaa lelua. "Ota" käskyllä rulla napattiin suuhun ja tuotiin mulle käteen asti. Olin ihan että "woooow! Se toi sen!" Tyson oli pitkässä liinassa kiinni jos se vaikka päättäisi lähteä huitelemaan ympäri kenttää, mutta se tuli aina suoraa mun tykö. Kolme rullan hakua Tuulalta ja kolme Kirsiltä. Joka kerta rulla oli maassa maalimiehen vieressä. Vielä joutui toistamaan useamman kerran käskyn ja osoittamaan rullaa, mutta eiköhän se tästä lähde hyvin sujumaan nyt kun hoksattiin asia. Ihan kentällä otettiin tämä harjoitus niin että maalimies oli meistä muutaman metrin päässä näkösällä ja tehtiin kunnon lähetys. Sitten ota ota ota... käskyillä rulla suuhun ja isoilla kehuilla takaisin minun tykö. Hieno Taiska! Ei olis kyllä vielä muutama kuukausi sitten uskonut, että se joskus tuo mulle jotain, ajattelin että yhtä vaikeaa on saada Tyson haukkumaan kuin tuomaan mulle leluja tai muita tavaroita. Jotain tulosta ollaan saatu aikaiseksi kotona :o) Nyt pitää hommata omat letkun pätkät, että päästään treenaan lisää. Ilmoitin jo Juhikselle, että meidän pitää mennä treenaamaan ja piste. Vastalauseita ei oteta vastaan. Kyllä Taikusta vielä rullakoira tehdään!

Tokoa

2010-04-04T19:50:00.000+03:00

Tänään oli Herhaun toko. Taas vähän jänniti että mitenköhän menee. Tyson oli kyllä ihan oma itsensä, kuten jo ennen taukoa. Eli ei tullut hermoromahdusta :o)

Aloitettiin seuraamisella. Mimmu sanoi, että poikittaa hieman takapäällä, jos olisi lunta niin askeleet eivät menisi kahdessa rivissä vaan kolmessa. Tyson kulkee vain takapäällä poikittain, eli etupää on ihan normaalissa asennossa, joten siitä on minun todella vaikea nähdä että mitä takapää tekee. Tänään en niinkään yrittänyt päästä eroon poikittamisesta vaan yritin itse opetella koko ajan tekemään jotain. Eli paljon oltiin liikkeellä, tehtiin käännöksiä joka suuntaan, nopeuden muutoksia yms.. Koko ajan siis pää raksutti eikä jäänyt aikaa maan haistelulle tai toisten koirien kyttäämiselle. Tämä oli oikeastaan aikas kivaa. Ei varmastikaan koko ajan seurannut oikealla paikalla, mutta palkkasin vain kun oli lähellä kontaktissa. Täyskäännökset on vielä hieman laajoja, niitä voisi hioa pelkästään jonkin aikaa, mutta teki kuitenkin oikein sen käännöksen ilman apuja. Tysonistakin huomasi, että se alkoi oikeasti seuraamaan minua, katsoi mihin menen ja mitä teen. Loppua kohden paransi koko ajan (taas mentiin viime tipassa treeneihin eikä keretty oikein viritteleen itseämme).

Seuraavaksi tehtiin luoksetuloja, suunnilleen joka toisella kerralla palasin takaisin palkkaamaan ja joka toisella käskin luokse. Pidensin pikku hiljaa välimatkaa ja pisimmillään olin 30 askeleen päässä. Vauhti oli kova ja hidastus tapahtui minun tietääkseni oikeassa paikkaa, eli ihan lopussa liinat kiinni menetelmällä. Tässä 30 askeleen välimatkassa ensimmäisellä kerralla törmäsi (eka korta kun törmää), mutta ei onneksi kovalla voimalla. Suusta pääsi kyllä ääni, mutta se ei onneksi Tysoniin vaikuttanut mitenkään. Ei siis varonut seuraavalla kerralla ja jarrutti ihan samassa kohtaa, mutta nyt sai liinat kiinni paremmin. Jarruja hidasti irtohiekka, mikä vähän luisui alta. Loppuasentoakin pitäisi vielä treenata. Nyt Tyson kyllä osaa hienosti tulla ihan lähelle ja ottaa siinä kontaktia. Testasin että lasken kädet sivulle, että katoaako kontakti, mutta siinä se suunnilleen nojaili leualla mun mahaan ja katseli silmiin. Kehuilla ei ollut rajaa siinä kohtaa. Hiano miäs!!

Seuraavaksi tehtiin itsenäisesti askelsiirtymiä. Näitä ei olla paljoa tehty, joten niitä jatkossa lisää (voi tehdä kotonakin). Kokeilin muutaman liikkeestä seisomisen peruuttaen ja palasin koiran sivulle. Tehtiin varmaan pari kertaa ihan liikkeenäkin (ilman seuraa-käskyä), niin että kuljin Tysonin sivulla, käsky, jatkoin matkaa muutaman askeleen ja palasin sivulle. Se pysyi paikalla, hienoo!! Monia asia (kaikki?) riippuu niin mun etenemisestä tai siitä että veisin liikettä eteenpäin. Kyllä Tyson osaa, mutta minä junnaan paikoillani. Ei ole eka kerta.. Näitä lisää ja välimatkaa koiraan. Stopit on niin hienoja. Pysähtymisiä otin sen takia, koska seuraavana oli vuorossa hyppy.

Hyppy jännitti, sillä viimeksi kun sitä ollaan tehty, niin sain Tysonin tympääntymään koko liikkeeseen. Mimmu rohkaisi että kokeile ensin ilman mitään apuja ja katsotaan sitten mitä tehdään. Kuinkas kävikään. Tyson hyppäsi ja pysähtyi niille sijoille (kerran seisoi tassu esteen jalan päällä eikä korjannut asentoa). Palkkasin ja vapautin. Sovittiin, että vielä ei siirrytä koiran vierelle vaan tehdään nyt vain tästä hypystä varmasti onnistunut ja kiva. Toinen kerta oli yhtä hyvä ja siihen lopetettiin.

Ruutua otettiin itsenäisesti, vasta pari kertaa tehty ruutua. Välimatka on vielä lyhyt, jotta Tyson oppisi hakeutumaan ruutuun. Kokeilin vähän kauempaakin ja huomasi, että Tyson ei vielä tajunnut mihin piti mennä vaikka namit oltiinkin viety yhdessä.

Piristyin taas todella paljon treeneissä (olin ennen treenejä sanonut Juhikselle että tänään on löhöilypäivä). Vaikka mua ärsyttääkin Tysonin vinkuminen ja maan haistelu ja se ettei Tyson jaksa kauaa olla paikoillaan ellei ole käskyn alla, mutta kun tehdään liikkeitä ja Taikku tekee ne niin hienosti, niin itselle tulee mielettömän hyvä olo. Täs asian takia itse tarvitsen ohjattuja treenejä, koska siellä on aina joku joka sanoo, että nyt riittää älä tee enempää. Yksin treenatessa pilaan aina treenin sillä että teen liikaa. Huomaa etten suunnittele tarkkaan treenejä. Jos saisin oman päänupin toimimaan kunnolla ja oikeasti paneutuisin siihen suunnitteluun ja pysyisin päätöksessä, että esim. hyppyä otetaan vain kaksi kertaa, niin jokainen treeni olisi varmasti onnistunut ja miellyttävä. Nostaisi motivaatiota ja viitsisin lähteä yksikseni pihaan treenaamaan. Mulle on suuri kynnys lähteä ovesta pihalle omalle parkkipaikalle.. Kaikki aloittaminen on aina vaikeaa.

Nooran kanssa juuri juttelin tästä, että en uskalla edetä liikkeissä. Esim. juuri liikkeestä seisominen. Olen lähes vuoden treenannut Tysonin kanssa vain pysähtymistä, mutta en muuta. En edes sivulle palaamista. Tyson oppi pysähtymisen heti ekassa treenissä ja on tehnyt sen joka kerta yhtä hienosti, mutta itse en ole vain vienyt liikettä eteenpäin. Nyt kun ollaan alettu lisäämään osia liikkeeseen niin olenkin huomannut, että oho Tysonhan pysyy hienosti paikoillaan vaikka itse liikkuisin. Kerran kun se jonkun asian hoksaa, niin se muistaa sen aina. Oli sitten kuukauden tauko välissä tai ei. Jos haluan joskus saada jotain valmiiksi, niin nyt olisi sitten aika ruveta oikeasti miettimään että mitä tehdään seuraavassa treenissä ja mitä sitä seuraavassa. Eikä aina vain sitä yhtä ja samaa kohtaa liikkeestä. Eikä liian montaa toistoa, koska Tyson ei jaksa sellaista. Tottakai se tympääntyy, kun tehdään joka kerta sitä samaa juttua ja monesti vielä liian monta kertaa. Aina treenien jälkeen hakkaan päätäni seinään (kohta on lommo seinässä!). Miksei itse voi olla yhtä nopea oppimaan kuin koiransa? Herneet ei kohtaa pääkopassa.

Hierontaa ja turkinhoitoa

2010-04-03T13:47:00.000+03:00

No niin, nyt on Tobyn ja Tysonin lihaskuntoa huollettu. Kiitos Katriinalle hyvästä hieronnasta! Tobylla ei ollut mitään ongelmaa, etupään lihaksia saisi vahvistaa eikä takapään treenistäkään olisi haittaa lonkkien kannalta. Mutta mitään lihasongelmia ei löytynyt ja jatkossa varmaankin pidetään ylläpitohuoltoa vaan. Tyson olikin haasteellisempi tapaus. Makasi kyllä kyljellään, mutta vinkui koko ajan ja nanosekunnissa oli ylhäällä jos päätti niin. Mutta kuulemma oli hyvin rento vaikka vaikuttikin tympääntyneeltä. Lavat ja lanne oli hieman jumissa, etu- ja takapäässä oli hyvin lihasta. Ensi viikon sunnuntaina hierotaan poju uudelleen ja varmaankin sen jälkeen pidetään väliviikko ja kolmannen hieronnan jälkeen voi siirtyä ylläpitohoitoon jos ei nyt ihmeempiä löydy. Riippuu tietty myös harrastusohjelmistosta, että mitä tehdään mutta se on sitten sen ajan juttu.

Eilen tuhersin Tobyn turkin kanssa. Leikkasin tassukarvat lyhyiksi, koska nyt alkaa olemaan niin p*skat kelit, että tassukarvojen lyhennys helpottaa vähän elämää. Vähemmän kuraa sisällä eikä tarvitse joka lenkin jälkeen pestä ja kuivatella jalkoja. Muu kroppa olikin sitten helppohoitoinen, Tobylla on ihanan helppo turkki kun on niin karkea ettei takkuunnu ihan noin vaan (kun vertaa Figon pehmeään turkkiin). Käytiin suihkussakin ja nyt kotona ei haise märkä koira vaan Bio groomin shampoo :o) Nyt taas muistaa miksi en raaski ajaa Tobyn karvaa lyhyeksi. Se on niin ihana puhtaana! Taidettiin olla jo myöhäisen illan/yön puolella kun pesin Tobya (iltalenkin jälkeen) ja kesken pesun Juhis tulee esitteleen Tysonin takapäätä. Onko täällä jotain? Koita siinä nyt pestä toista ja katsella toisen peräpeiliä. Vähän ajan päästä kuulen kun Juhis sanoo, että mitä meidän seinässä on. Oli revetä nauruun, kun ei mua tuollaiset asiat ällötä, mutta Juhis voihki ja kärsi kun piti siivota dädää pois seinältä. Tysonin hännän alle oli vähän jäänyt jotain ja oli sitten häntä pystyssä nojannut seinään. Eli Tobyn pesun jälkeen huuhtelin Tysonin takapuolen. Onneksi mä kestän kaikkea ällöä, rapsuttelin kynsillä kuivunutta kakkaa Tobyn takapuolesta ja yleensä minä olen se joka siivoaa oksennukset ja ripulit lattialta, kun Juhista oksettaa ajatuskin. Herkkis.

Niin muuten, se Tysonin ontuminen meni päivässä ohi. Missä lie satuttanu jalkaa tai jos johtuikin noista lihaksista. En tiedä, mutta nyt näyttäisi olevan ihan kunnossa. Eilen oltiin Ruutanassa käymässä ja Figolle on taas tullut patti niskaan. Sillähän oli tässä jokin aika sitten (vuosi kaksi sitten...) samanlainen patti vähän eri kohdassa. Kasvoi melko suureksi ja se puhkaistiin eläinlääkärissä. Nyt on sitten tullut niskaan uusi patti, peukalon pään kokoinen. Miten se on aina Figo kenelle sattuu ja tapahtuu kuin norsulle posliinikaupassa. Sillä on elämänsä aikana ollut vaikka minkälaista pikku vaivaa. Täytyy nyt seurailla patin kehitystä.

Löytyi kuvia

2010-03-31T08:35:00.000+03:00

Laitetaan vielä muutama kuva helmikuulta. Olin ihan unohtanut näiden olemassa olon, vaikka pidänkin näistä todella paljon. Aurinko osui enää pienenä kaistaleena porukoitten pihaan ja sain muutaman onnistuneen kuvan.

Piiitkästä aikaa juttua

2010-03-31T08:17:00.000+03:00

Edellisen postauksen otsikko sopisi tähänkin. On sattunut ja tapahtunut taas vaikka hiljaiseloa ollaankin elelty. Aloitetaan mukavammasta jutusta nimittäin tottistreeneistä (tiistain). Tuloksena oli aivan uskomattoman hyvä fiilis ihan henkisesti. Olen kaivannut treenituokioita. Sain muutettua työaikaa tunnilla myöhemmäksi (menen nyt klo 21 töihin) ja se mahdollisti treeneihin pääsyn. Ainoa vaan että hallitreenit ainakin näiltä osin loppui tähän, ellei sitten huhtikuussa jatketa.

Ilmoitin jo PPK:n palstalla, että tulossa on hullu ja ylienerginen koira kera naama punoittavan omistajan jonka suusta voi päästä kirosanoja. Oletin siis Tysonin olevan ihan ylikierroksilla. Autosta otettuani sen teki jo mieli laittaa se takaisin autoon. Oli meinaan sellainen neliveto päällä, että teki mieli kiljua. Noo, selviydyttiin halliin (kiitos vatsaremmin). Oltiinkin sitten ensimmäisenä vuorossa, joten tulikin äkkilähtö päivän treeniin. Oppi nro 1: virittele/herättele koiraa. Tyson oli ihan pihalla alkuun ja teki mitä sattui ja haisteli maata yms yms. Vasta ekan treenin lopussa alkoi pääsemään jyvälle juonesta. Otettiin seuraamista ja poikitti kuulemma reippaasti. Siispä seinän viereen ja myöhemmin normaalisti keskellä kenttää, mutta tehden vasemmalle käännöksen. Tuulan mukaan Tyson sai herätyksen ekan käännöksen jälkeen. Rupesi tarkemmin seuraamaan mitä teen, sillä oli törmätä minuun (tässä se pointti olikin).

Toisessa treenissä tehtiin taas alkuun seuraamista (nyt jo paremmin). Vinkiksi tuli tiukka tempo seuraamistreeniin. Itse pysyisi koko ajan liikkeessä. Jos koira jää haistelemaan, niin itse vain jatkan matkaa ja kyllä se koira sieltä joskus tulee (jaa Tyson vai...). Tai että teenkin yllättäviä juttuja: käännöksiä, sivuaskelia, nopeuden muutoksia jne. Pysyy mielenkiinto yllä eikä jää aikaa häiriöihin (hajut). Ja seuraamista voi jatkaa eteenpäin vaikka palkkaakin. Namikädestä pitäisi päästä eroon (I know...).

Lopuksi otettiin luoksetuloja, sillä niitä ollaan treenattu aikas vähän. Nyt Tyson pysyi ihan yllättävän hyvin paikoillaan, tottakai epäilin sitä koko ajan ja jossain vaiheessa Hanna sanoikin että jatka vaan matkaa ja kun hän naksauttaa niin käännyt takaisin palkkaamaan. Luoksetulot oli hienoja. Avitin kyllä namilla, pidin niitä vatsan kiinni. Tyson tuli suoraan eteen ja tarpeeksi lähelle, sillä on näköjään joku loksahtanut päässä paikoilleen. Etäisyyttä ei siis tarvinnut korjata ollenkaan. Namilla avitin ihan vain sen takia, että ei olla aikoihin treenattu, joten en vaatinut liikaa yhtäkkiä (yllätys minulta, että oikeasti mun päässä oli joku asia loksahtanut paikoilleen).

Oli hienoa nähdä pitkästä aikaa muita pienryhmän koiria ja niiden edistyminen oli ihan megahieno juttu. Hyvä ettei naamani muuttunut vihreäksi kateudesta. Oli niin hienoa meno.

---------

Sitten se ei niin kiva juttu (taas). Jammun selkä parani levolla, mutta nyt seuraava rampa on Tyson. Eilen aamuyöllä töistä kotiin tultua vastassa oli murheellisen näköinen kakara joka seisoi kolmella jalalla ja liikkuessaan ontui. Sydän hyppäsi kurkkuun ja herätin heti Juhiksen (aamulla joskus puoli viiden jälkeen), että oliko huomannut Tysonin ontuneen illalla. Tokkurainen vastaus oli että normaali se oli nukkumaan mentäessä. Seuraavaksi kopeloin koko ajan läpi, väänsin ja käänsin, tunnustelin tassunpohjat ja seurailin reaktiota. Tysonin ilme oli kyllä sellainen "helvettiäkös siinä kutittelet!". Liikkuessa oli ihan ressukan näköinen, ilme kertoi että jalka oli pipi. Äiskän pallero. Kai se vielä yltyi kun lässyttelin jotain. Oikein marttyyri. Siinä sitten tunnin verran seurailin ja odotin että Juhiksen kello soittaisi. Ja heti kun Juhis heräsi, niin Tysonkin piristyi ja ontuminen hieman helpotti. Mietittiin mistä se voisi johtua ja epäiltiin, että olisiko mahdollisesti nukkunut jotenkin huonossa asennossa. Usein ollaan naurettu Tysonin makuuasennoille, kun sillä on aina ranteet taivutettuna (makaa siis tassunsa päällä). Koitin helpottaa oloa sillä että selitin jalan vain puutuneen.

Isä haki joka tapauksessa koirat taas päivähoitoon ja sovittiin, että isä seurailee ja rajoittaa sitten liikuntaa jos tarvetta. Meikä painui unten maille ja olin vielä ihan koomassa kun isä toi koirat, joten en pystynyt tenttaamaan. Illalla lähdettiin treeneihin ja itseasiassa yö(päivä)unien jälkeen olin täysin unohtanut ontumisen, sillä Tyson ei ontunut enää. Treeneissä ei näkynyt mitään, mutta myöhemmin illalla kun soitin Juhikselle töistä, niin kuulin että ontui taas. Prkl! Samantien soitto Ruutanaan, että oliko Tyson ontunut päivällä. Oli kuulemma aina kun oli maannut pitempään ja nousi ylös. Oli kuitenkin reippaasti kulkenut ulkona eikä siellä ontunut, vaan aina kun nousi ylös niin klenkkasi hetken.

Taas pähkittiin että missä vika. Kenenkään nähden se ei ole satuttanut jalkaa. Ainakaan se ei ole ulvahtanut eikä muutenkaan vaikuttanut kipeältä aiemmin. Äiti ehdotti orapihlaja-aidan piikkiä, mutta tassussa ei tuntunut mitään eikä koirat olleet Ruutanassa maanantaina. Eivätkä pojat ole riehuneet ulkona kauaa kerrallaan ja aina valvotusti, liukkaita kohtia on vai autojen lähettyvillä ja pääasiassa Tysonkin riehuu lumikasassa. Antaa hyvin kopeloida jalkaansa, joten voisiko olla joku revähdys tms.? Mutta miksi se ei vaikuta ulkona liikkuessa (ontumiset ollaan huomattu vain sisällä, muistaakseni) eikä onnu koko aikaa, vain maasta noustessa. Olin jo varma, että nyt on perkele kyynär paskana. Tuli nimittäin mieleen vanha nivelrikkoinen koira joka yrittää nousta ylös. Mutta jos ei nyt ensimmäisenä ajatella sitä pahinta versiota. Jos taas tehdään niin kuin aina sanon, että seuraillaan nyt tilannetta ja jos tuntuu jatkuvan tai pahenevan niin tutkitaan lisää asiaa. Tyson saa edelleen mennä päiväksi Ruutanaan, koska siellä on enemmän seuraa vaikka ei riehumaan pääsisikään.

Viikonloppuna on näillä näkymin (varmistusta vaille) Tobyn ja Tysonin hieronta. Katsotaan missä kunnossa poijjaat on. Jammun ja Figon vuoro on sitten jahka saan turkit lyhyiksi. Kauan ollaan jo mietitty koneen hankintaa että olisi helpompi pitää turkit lyhyinä ympäri vuoden. Mun selkä kun ei kestä kauaa lattialla istumista ja saksimiseen menee aikaa. Tobynkin jalkakarvat tarvitsisivat taas oikomista, kun märät kelit ovat tehneet tehtävänsä ja omistaja on ollut laiska harjaaja. Välillä käynyt mielessä senkin turkin ajelu, mutta en raaski vaikka turkki onkin kamalan näköinen (pudottanut karvaa ja osittain turkki on katkeillutkin kun Toby on rapsutellut itseään -> en ole vieläkään muistanut ostaa öljyä). Tuskin jaksan pitää sitä enää näyttelykuntoisena, olen surutta kampaillut sitä että olisi helpompi. Näyttelykuntoa tuo turkki ei ole nähnyt varmaan pariin vuoteen, joten ehkä luovutan ja pidän Tobyn ohutkarvaisena, mutta silti partiksen näköisenä. Eihän se enää näyttäisi itseltään, jos turkin ajaisi. Juhiskin sanoi, että Toby ei olisi enää oman itsensä näköinen vaikkakin aina jaksaa valittaa että kämpässä tai autossa haisee märkä koira :D Kun on kerta suunniteltu tulevaa kevätsiivousta, niin voisi samalla pitää turkkitalkoot ja pestä koko köörin. Sitten saakin Ida mennä vuorostaan hierojalle, kun selkä on niin jumissa ettei suoristukaan enää. Tysonkin on kasvattanut leijonanharjasta aikas hienosti. Muutenkin tullut massiivisemmaksi eikä ole enää mikään ihan ruipelo kakara, ainoa että mieli on kyllä ihan teinipojan ja äiskä ei aina tykkää.

Nyt pitää lopettaa tämä kirjoittaminen, sillä kukaan ei jaksa tätäkään sepustusta lukea kerralla. Huomaa ettei ole aikoihin purkanut ajatuksia blogiin. Nyt piti sitten kerralla kirjoittaa hirveä stoori. Muutenkin olen ollut niin "lyhytsanainen" blogiaikana (miten jotkut ihmiset voi saada esim. treenit kirjattua ylös vain muutamalla rivillä? Pitäisi varmaan oppia referoimaan kirjoituksia..). En itsekään jaksa ikinä lukea kirjoituksiani läpi, joten kirjoitusvirheet ovat mahdollisia eikä kielikään aina ole kaunista äidinkieltä. En voi sille mitään, kun juttua aina vain tulee ja tulee enkä keksi mihin laittaisin pisteen.

Sattuu ja tapahtuu

2010-03-14T20:49:00.000+02:00

Äiti soitti päivällä, että Jammu on satuttanut luultavastikin selkänsä ulkona. Oli riehunut Figon kanssa hangessa ja yhtäkkiä ulvaissut lujaa. Kävelee ihan hyvin, menee rappusetkin (ulkoa sisälle tullessa on neljä rappusta) jne.. ja kun äiti oli kopeloinut selkää, niin aristi ristiselästä. Mentiin päivällä Ruutanaan ja kopeloin koko koiran läpi ja päädyin samaan itse tehtyyn diagnoosiin (minen oo mikään expertti). Luultavastikin jotenkin revähtänyt ja seuraillaan nyt pari päivää, lepoa vaan. Jammu änkee aina johonkin alle makaamaan, paras paikka on sohvan alunen. Ja sitten ulvotaan kun sattuu. Porukoilla onkin nyt koko illaksi hommaa etsiä sopivaa estettä sohvan alle. Jos vaivaa vielä levonkin jälkeen, niin käydään sitten näytillä lekurissa ja mahdollisesti kuvautetaan. Mutta nyt seuraillaan ja katsotaan alkuviikosta uudelleen tilanne.

Mullon uus auto

2010-03-14T00:20:00.000+02:00

Oon ollut nyt kaksi päivää yhtä hymyä, eilen käytiin katsomassa autoa ja se lähtikin sitten mukaan saman tien. Kyseessä on siis se Peugeot farmari mistä aiemmin jo mainitsin. Mullon taas söpö-pösö ja oon täysin rakastunut siihen. Nyt on koirille hyvin tilaa. Isä kokeili heti ensimmäisenä, että mahtuuko iso kevythäkki taakse ja meni kuulemma kevyesti (ei mahdu iskän Mersuun, hahahaa!). Nyt sitten pitää ruveta miettimään, että tekeekö jotain lisäjuttuja taakse vai laittaako vain verkon, häkkiä käytetään vain jos on yksi koira matkassa mukana ja on tarvetta häkille muutenkin. Itsehän haluaisin tottakai koirahäkit sinne, mutta voi olla että ihan vielä en sellaista saa.

Huomenna mennään päivällä Ruutanaan, että pojat pääsee taas höyryttelemään. Tänään käytiin illalla koirapuistossa, kun pojilla oli ollut tylsä päivä. Tiistaista lähtien saavat sitten taas viettää päivät Ruutanassa, itse menen maanantai iltana töihin, joten nyt on vielä pari päivää laatuaikaa yhdessä. Huomenna olisi tokotreenit, kamala mennä kun ei olla hetkeen tehty mitään. Menee varmaan söhellykseksi.

Muutoksen tuulia

2010-03-12T14:09:00.000+02:00

Ei, lauman koko ei muutu suuntaan eikä toiseen, ei myöskään hopeat ole jaossa, vaan meikäläinen sai vihdoinkin töitä (alkoi maanantaina). Ja tottakai ne sitten heti rajoittaa harrastamista, koska työ on ilta-/yötyötä Sahalahdessa asti, puolen tunnin ajomatka per suunta.

Eka viikko on mennyt aikalailla tottuessa uuteen päivärytmiin ja isä on ollut suureksi avuksi, kun on ottanut koiria päivällä hoitoon. Sen verran kerkesi jo viime viikolla keräämään energiaa, että meistä olisi varmasti jokainen tullut hulluksi, jos koirat eivät olisi päässeet viettämään laatuaikaa Ruutanaan. Ensin nukkuvat Juhiksen kanssa yön, sitten itse menen aamulla nukkumaan ja herään pikkasen ennen kuin Juhis pitää hakea töistä. Sitten muutama tunti kotona oloa ja taas töihin. Jäänyt siksi vähän vähemmälle tuo harrastaminen, mutta eiköhän se tästä kun tottuu rytmiin. Eipähän koirien tarvitse olla yksin kotona (vältetään askartelut ;o) ), jotain positiivista. Sunnuntain tokotreeneihin päästään onneksi. Kevään koesuunnitelmat menevät varmaan uusiksi, mutta katsotaan sitä sitten lähempänä ajankohtaa. Nyt ei olla taas pariin viikkoon kunnolla treenattu.

Tänään mennään katsomaan uutta (tai no uudempaa) autoa. (P)Ascona pitäisi katsastaa tämän kuun loppuun mennessä ja kone vetelee viimeisiään (Pösö-syndrooma, asconakin valuttaa jäähdytinnesteet). Pösö farmaria mennään tänään katsomaan, toivottavasti lähtee mukaan. Säästäisi huomattavasti työmatkakuluissa, kun ei olisi niin paljon hörppäilevä auto, Asconalla on jäänyt putki päälle...

Sitten vielä harrastuksista. Ilmoitin meidät Herhaun BH-kurssille, koska aikataulut sopi aika hyvin omiini ja kun Hervannassa treenataan niin matkoihin menee vain 5 min. Jos olisi kauempana, niin ei pystyisi.

Varasin jo helmikuussa paikan partisten paimennustaippariin, tai oltiin varasijalla jos ei koe täyty partiksista. Pari paikkaa jäi vapaaksi ja juuri sopivasti sunnuntai-aamuun (lauantai ei olisi onnitunut, sillä olen pe-la yön töissä). Eli Taikku-poika pääsee katsomaan löytyykö sisäistä paimenkoiraa vai ollaanko ihan kaupunkilaisia. Taippari on 23.5. Somerolla. Kaikkea pitää näköjään kokeilla.

Näyttelyihin mennään vasta toukokuussa, kun pääsee ulkonäyttelyihin. Tökkii ajatuskin sisänäyttelyistä. Siksi jäi viime viikonloppuna pari mätsäriäkin välistä, kun ei voinut vähempää kiinnostaa mennä mihinkään suljettuun tilaan ison ihmis- ja koiramäärän kanssa. Iskisi varmaan klaustrofobia :D

Ei ihan putkeen mennyt päivä

2010-02-28T21:04:00.000+02:00

Siis meikäläinen on niin pihalla päivistä ja joskus kellonajoistakin, että huh huh.. Varsinkin nyt loppuviikko ollut ihan sekava, kun avokki oli lomalla ja kaikki päivät tuntuivat viikonlopulta. Sitten on tullut valvottua yksi yö, kun tuli jääkiekkoa, joten päivärytmi meni vähän sekaisin ja koska ei ole tarvinnut herätä kellon soittoon, niin aamuisin on tullut nukuttua hieman liian pitkään. Viime yönä joskus puolen yön jälkeen tajusin, että prkl aamullahan on hakutreenit klo 10. Paniikki ja äkkiä nukkumaan. No eihän se uni tullutkaan ihan niin nopeasti kuin piti. Pari tuntia unta ja hakeen avokkia Hervannasta (olin lupautunut kuskiksi muistamatta niitä treenejä). No piristyin sillä reissulla ja teki taas vaikeaa saada unta. Heräilin varmaan tunnin välein katsomaan kelloa, että joko nyt pitää herätä (stressi aamuherätyksestä). Loppujen lopuksi en siis nukkunut kunnolla koko yönä ja päädyin laittamaan yhdeksältä Hanna-koutsille viestiä, että meistä ei ole nyt treenaamaan. Ja heti tämän tehtyä stressi laukesi ja meikä nukkui umpiunessa pari tuntia. Että silleen... Jäi siis hakutreenit välistä.

Iltapäivällä piti olla tokotreenit, mutta kouluttaja ei päässytkään paikalle, joten treenit peruttiin. Ajattelin kuitenkin mennä itsekseen treenaan hyppyä ja vähän jotain muutakin ajan kuluksi. Se siitä tarkemmasta suunnitelmasta :o)

Aloitettiin hypyllä, koska sitä ollaan vähiten treenattu. Tökki ja pahasti. Huomaa vähäisen treenin. Ongelmana oli hyppyyn lähtö, mitä olin suunnitellut treenattavan pääasiassa. Palkkasin lelulla ja otin namialustankin käyttöön. Tysonin keskittyminen ei ollut parasta eikä varsinkaan sen hinkkaamisen jälkeen mitä tehtiin. Parhaiten sujui ilman kroppa-apuja silloin kun herättelin Tysonia "missä nami on?" höpinöillä. Mutta joo, ei ollut parasta hyppytreeniä. Ehkä jatkamme harjoittelua lisää.

Seuraamisesta otettiin vain täyskäännöksiä. En puuttunut Tysonin kamalaan seuraamisasentoon, vaan mentiin vain muutama askel ja siitä käännös. Pikku hiljaa alkaa tiukentumaan käännös eikä apuja tarvita enää ollenkaan. Jotain onnistumista sentäs! :o)

Liikkeestä seisomista otettiin myös. Tysonin kanssa ollaan otettu pelkästään pysähtymistä, joten tänään oli tarkoitus treenata paikalla seisomista ja palaamista sivulle. Ensin peruuttamalla ja lopuksi sivulla kulkien, siirryin eteen ja takaisin sivulle. Eli välimatkaa ei vielä ollut kauheasti. Näitä paljon lisää, että varmentuu.

Lopuksi paikalla makuuta ja istumista. Ehkä oli virhe tehdä näitä peräkkäin ja varsinkin tässä järjestyksessä, sillä Tyson teki nyt samaa istumisessa kuin tiistain treenissä, eli meni omatoimisesti maahan. Muutenkin oli liian virittyneessä tilassa, sillä malttia ei kauheasti ollut. Tyson on nyt alkanut karkailemaan paikoiltaan. Pitää palata takaisin päin ja ruuvata se kroppa sinne maahan kiinni :D Ihan ihme häröilyä.

Liikkeiden puolessa välissä leikittiin vähän aikaa akhdella lelulla. Alkuun heittelin aina kun Tyson läheni toisen lelun kanssa, mutta lopuksi odotin että tuo lelun mulle käteen asti ja vasta siitä lentää palkaksi toinen lelu. Aika hyvin toi (ihme kyllä), muutama kunniakierros tuli kyllä nähtyä, mutta yllättävän nopeasti toi lelun.

Jotkut jutut sujui, mutta kyllä vitutuskäyrä oli aika korkea. Jos treenataan niin, että joku seuraa meidän treenejä (koulutuksissa), menee tosi hyvin ja sama jos treenataan kotona sisällä, niin useimmiten menee tosi hyvin, koska silloin tehdään vain yhtä juttua ja yleensä pilkon nameja vain tietyn määrän, etten vaan vaadi tekemään liikaa. Mutta näin, kun lähdetään johonkin muualle yksin treenaamaan, niin tulee aina treenattua liikaa eikä kunnon taukoja tule pidettyä. Jos lähen mun bensasyöpöllä autolla, niin olisihan se kauheeta haaskausta, että treenattaisiin vain pari minuuttia ja lähettäisiin pois :D Pakko mennä koko osaamisrepertuaari läpi ja koiralla kasvaa tanko otsaan. Eikä ohjaajakaan hypi riemusta ilmaan. Nytkin oli Toby autossa mukana, että olisin voinut aina yhden liikkeen jälkeen viedä Tysonin autoon ja treenata Tobya. Mutta ei, koska koko ajan keksin uutta tekemistä (todella suunnitelmallista).

Täytyy varmaan alkaa tekeen niin, että kävellään pitempi lenkki Hervantaan, tehdään pari hyppyä ja palataan takaisin kotiin. Tai sitten treenataan Ruutanassa omalla esteellä ja palkaksi vapaana juoksentelua Tobyn kanssa. Seisomista voi tehdä kotona (siirtymistä eteen ja siitä sivulle), kuin myös paikalla makuuta/istumista. Joo, nyt pitää pysyä päätöksessä, etten sotke koko liikkeitä. Mulla vähän aaltoilee tämä kevään suunnittelu niistä tokokokeista. Välillä ollaan into pinkeinä ja varmoja että ollaan valmiita koitokseen ja sitten tuleekin nämä omatoimitreenit missä sotketaan kaikki. Tysonista on niin helppo lukea sen ajatuksia, että siitä kyllä näkee nopeasti milloin on tehty liikaa tai milloin on ohjaajalla hermot liian kireällä. Sen eleet on niiiiiin paljon selkeämmät kuin Tobylla. Ja ne eleet nimenomaan mun hermoja rassaa, kun näen liian helposti milloin koiraa ei vois vähempää kiinnostaa :D Sitten tulee sellainen *ittustananprkl, hakkaan päätäni seinää -fiilis.

Noo kyllä tämä tästä. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Läpi tuulen ja tuiskeen

2010-02-24T00:43:00.001+02:00

Jospa sitä näin yön pikkutunteina kirjaisi tottistreenien muistiinpanot. Meillä on Juhiksen kanssa tavoite valvoa koko yö, sillä joskus kolmen aikaan pitäisi alkaa taitoluistelu ja kyllä Kiira Korven ja Laura Lepistön luistelut pitää nähdä. Perus pessimistit kylläkin odottaa näkevänsä tyylikkäät kaatumiset...

Tosiaan, otsikkokin sen kertoo. Ei ollut helppo päästä Nokialle ja takaisin kotiin. Keli oli aivan kamala ja voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä vähän jänskätti ajaa motarilla. Sumuvaloista ei olisi ollut kyllä yhtään haittaa, sillä autojen valoja ei erottanut kuin vasta ihan läheltä. Ja mitä nyt on tänään uutisia kuunnellut, niin kolareita on sattunut ja paljon, joten ajelinkin ihan hissukseen. Silloin kun ei nähnyt mitään, niin pystyi arvaamaan että edessä, suht lähellä, kulkee auto. Pölläytti sen verran lunta. Mutta jos ajoi noin satasta ja yhtäkkiä eteen tuli lumipilvi, niin kyllä jännitti. Onneksi perässä ei kulkenut ketään, joten sai ihan reippaasti jarruttaa ja tihrustaa eteenpäin. Mutta hengissä selvittiin kotio.

Meitä oli paikalla neljä koirakkoa ja aloitettiin kokeeseen ilmoittautumisella. Ekalla kerralla Tyson höselsi ja itse unohdin mitä piti sanoa, joten hieman nauratti samalla ja sekös innosti Tysonia vielä vähän lisää. Toinen kerta menikin jo paaaljon paremmin. Tehtiin alkuun myös muutama täyskäännös ja lopetettiin heti hyvään (ekat oli hieman liian laajoja kaaria).

Lopputunti tehtiinkin sitten koko poppoolla kontaktipujottelua, kujan läpi luoksetuloa ja paikalla makuuta. Tyson oli levoton. Sille teki todella hyvää tämä treeni, sillä vetää aina vähän kierroksille kun näkee muita koiria. Oikeastaan ihan yhtä ärsyttävä tapa kuin esim. rähjääminen toisille koirille. Ja sitten se ihana matto, joka oikein veti puoleensa. Luoksetulossa jätin Tysonin istumaan, niin se meni tosi usein maahan. Siispä tehtiin molemmilla luoksetulokerroilla alkuun muutama paluu koiran luokse ja vahvistettiin istumista. prkl.. Luoksetulo ei ollut hyvä. Tyson hakeutui mun oikealle puolelle (mitenköhän se sinne?). Korjasin vasta ihan lopussa kädet keskelle ja namilla haettiin oikea paikka. Joten loppu oli aikas plöö. Mutta luoksetuloa ei olla suht pitkällä matkalla otettu kuin vasta muutama kerta eikä loppupaikka ole vielä varma, joten siihen nähden meni ihan jees. Tuli luokse ja juoksikin alkuun (hidasti vauhtia kun aloin korjaamaan). Paikalla makuukin hieman levoton. Ei piipannut kauheasti, mutta nousi pari kertaa ylös ja muutama kerran meinasi (haisteli maata ja koitti ryömiä eteenpäin). Hyvin hyvin harvoin nousee, vaikka kuinka piipittäisi.

Jotenkin oli levoton kerta, Tyson keräsi kierroksia hajuista ja muista meidän ryhmän koirista. Korvat oli jossain ihan muualla. Mutta vaikka lähes tulkoon koko kirjoituksen ajan olen manannut, niin mulla on silti hyvä fiilis, koska tällainen treeni tuli tarpeen. Kokemusta rikkaampana lähdettiin kotiin. Kontaktikävelyjä ja ryhmäpaikallamakuita ollaan tehty tokotreeneissä paljonkin ja luoksepäästävyyttä, mutta tänään tehtiin pk-/pelastuspuolen tyyliin, eli käveltiin tuomarin luokse ja ilmoittauduttiin kokeeseen (Ida Nieminen ja australianpaimenkoira uros Glenhouse´s Sanghai Soul ilmoittautuvat BH-kokeeseen tjsp..). Tokossahan ollaan paikoillaan ja tuomari tulee tykö, eikä siinä puhuta mitään.

Loppukevennyksenä kuva viime lauantailta. Meillä oli vihdoin ja viimein tuparit, mun sisarukset perheineen ja vanhempani kylässä. Koirat oli suurimman osan illasta makuuhuoneessa, koska nuoremman isosiskon tyttö pelkää koiria. Loppuillasta, kun tämä perhe lähti kotiin ja vanhempi siskoni jäi poppoonsa kanssa vielä istumaan iltaa, niin päästettiin pojat moikkaamaan. Tyson sai ihan älyttömän hepulin. Hyppi sohvalta nojatuoliin ja takaisin ja uusi kierros jne.. Innostui vielä lisää, kun kaikkia nauratti. Tobykin oli yllättävän rohkea. Se selkeästi valitsee vieraista ne keitä kestää ja keitä ei kestä. Tobykin änkesi nojatuoliin siskon pojan syliin. Tysonista ei keretty kuvaa ottamaan, kun se oli salaman nopea, mutta Toby on niin rauhallinen ja nauttii rapsutteluista, niin siitä kerkesi ottamaan kuvan. Tässä kohtaa häiriintyi hieman, joten istuu ja tuijottaa kameraan, mutta oli jonkin aikaa selällään että masusta rapsuteltaisiin.