Joululoma

Sanatarkalla merkityksellä. Tiistaina ollaan viimeksi treenattu tokojuttuja ja tänään tuli vasta ensimmäisen kerran mieleen koko treenitouhu. Päivät ovat menneet nopsaan. Tullut nukuttuakin tavallista enemmän (lue: 12h yöunet ja ihan vahingossa). Koirat ovat olleet koko ajan hengessä mukana ja päässeetkin joka paikkaan mukaan. Piti ostaa niille pakasteluut, mutta joulu tulikin niin nopeasti ettei keretty mihinkään sellaiseen kauppaan mistä kunnon luita olisi saanut. Joten poikien jouluun kuului vain Saarioisten maksalaatikko puoliksi. Lahjojakaan ei ostettu, unohtui sekin..

Tyson yllätti Juhiksen yksi aamu, kun Juhis antoi koirille ruuat. Ei olla enää vahdittu vieressä koirien syömisiä vaan Juhiskin siirtyi olohuoneen sohvalle katsomaan TV:tä (minä vedin vielä unta kaaliin) ja huomasi että Toby tulee jo keittiöstä pois. Ei siinä mitään, Tyson jäi varmaan nuolemaan kupit puhtaiksi. Kohta Tysonkin tuli olohuoneen puolelle ja kauheasti vinkui Juhikselle. Takamus heilui taas puolelta toiselle ja kaiken maailman ääniä päästeli suustaan. Juhis siinä hetken ihmetteli touhua ja meni sitten Tysonin perässä keittiöön. Tyson pysähtyi istumaan Tobyn ruokakupin vierelle jojo valuen suusta. Toby oli jättänyt osan ruuastaan syömättä ja Tyson kävi kysymässä lupaa Juhikselta ruuan syöntiin :D Hassu koira! Ja kai sitä voi fiksuksikin tituleerata, kun ei mennyt omin luvin ruokakupille.

Eilen illalla pelattiin keittiön pöydän ääressä joululahjaksi saatua peliä ja hieman maisteltiin siinä joulusta jäänyttä punaviiniä. Toby änkesi Juhiksen syliin rapsuteltavaksi (takajalat ihan lattialla kuitenkin) ja naurettiin sen isoille tassuille, kunnes yhtäkkiä Toby pomppasikin pöydälle ja ylläri ylläri viinit lensi pitkin seiniä.. Toby raukka säikähti oikein kunnolla ja kesti kyllä pitkään ennen kuin uskalsi tulla lähellekään pöytää. Nauraa käkätettiin ja siivottiin sotkuja, ja saatiin vielä uudet naurut kun huomattiin että Tobyn tassut oli punaiset. Älkää kysykö mistä se sai idean hypätä pöydälle. Ei mekään tiedetä. Mutta se nyt on ihan saletti, jos on punaviiniä lähettyvillä niin kyllä joku paikka sillä sotkeentuu. On sen verran hankala pestävä.

Ruutanassa ollaan käyty lähes tulkoon joka päivä. Saanut koiratkin vetää rallia lumihangessa. Tysonkin pomppii kuin rusakko lumessa. Hyvää treeniä! Aattona punnittiin Tyson ja 25kg näytti. Ihan henkilövaa´alla punnittiin (yksi jos toinenkin oli saanut lisäkiloja...). Läskiä tuosta koirasta saa etsiä eikä vielä ihmeempää lihasmassaa ole, joten kyllä se varmaan 30kg rikkoo vielä joku päivä. Kylkiä tunnustelemalla olen ruokaa antanut ja määrä on huomattavasti isompi kuin Tobylla. Tobyn ruokamäärää piti jo pienentää, kun rupesi tulemaan omasta takaa pelastusrengas vyötärön kohdalle.

Ruuasta puheen ollen... Olen nyt jonkin aikaa liottanut Tysonin ruuat ja antanut ne laatikon päältä. Otetaan uusi näkökanta kaasuvaivoihin. Jos se johtuisikin hotkimisesta ja ilman nielemisestä. No joo, ei ole muutosta ainakaan vielä todettu. Edelleen piereskellään, voi kai sanoa että joka päivä ja useammin kuin kerran päivässä. En nyt ole kirjaa pitänyt pierujen määrässä, mutta kyllä niitä aika usein on tullut. Ja ruokana edelleen 1st Choicen All Breeds adult ruoka (ei soijaa, vehnää, maissia eikä keinotekoisia säilöntäaineita). Brit caren medium adultia olen aina silloin tällöin heittänyt muutaman nappulan sekaan, kun 3kg pussi tuli kerran ostettua kun halvalla sai. Ja mitään muuta ongelmaa ei ole, kuin piereskely. Mutta sekin on jo oikeasti häiritsevä vaiva. Ei Tysonista huomaa mitään. Aina kun haju tulee ja yökitään kysellen että kuka pieraisi, niin Tysonin ilme kertoo sen ajatukset: "suut makeaksi!" :D Vaihtaa vaan paremman asennon. Edelleen jatketaan liotusta ja korkeammalla syömistä, mutta nyt kokeillaan vielä pakastaa nappulat jos johtuisikin esim. varastopunkista. Siitä ollaan montaa mieltä, onko tuosta hyötyä. Punkin proteiini jää kuitenkin vaikka sen pakastaisikin. Mutta ei pakastuksesta mitään haittaakaan ole. Kannattaa nyt ainakin kokeilla. Tammikuussa mennään rokotuksille, niin kysyn elukkatohtorilta mielipidettä näihin ruokajuttuihin. Että olisiko mitään uusia ehdotuksia. Haju on kamala ja kun se tulee monta kertaa päivän aikana. Ja kyllä Tysonin mahassakin pitää jotain tuntua, kun noin paljon piereskelee. Meidän koirista englanninbulldoggi on ollut ainoa joka piereskeli, mutta se olikin allerginen lähes tulkoon kaikelle. Ja toinen on veljen ranskanbulldoggi. Mitä nyt olen netistä keskusteluja selannut, niin näillä roduilla se on suht yleistä. Mutta jotenkin en nyt ihan heti uskoisi Tysonin piereskelyn johtuvan löysästä ryppynauhasta, niin kuin ollaan välillä naureskeltu. Katsellaan ja ihmetellään. Aina voi palata takaisin barffaukseen.

Ja jottei teksti jäisi liian lyhyeksi, niin kerrottakoon vielä, että Tyson on nyt joutunut hihnalenkeillä tiukan kurin alaiseksi. Sehän ei kävele nätisti hihnassa, vaan vetää aika usein riippuen tilanteesta. Myönnän. Nyt sitten otettiin itseämme niskasta kiinni ja päätös, että vetämällä ei mennä mihinkään. Välillä ollaan tätä yritetty, mutta Juhiksen hermot ei kestä sitä ainaista stoppailua ja helposti on tullut annettua periksi (annettu vetää ja edetä), joten nykyään minä vien Tysonia ja lyhyt lenkki kestää aikas pitkään, kun periksi en anna. Piti kehittää itselle sellainen v-mäinen asenne, että sain hyvät tatsin päälle. Jaksan sitten tehdä tätä joka ikinen kerta. Aikas nopeasti on mennyt tajuntaan tämä asia, mutta alku aina hankala. Kävely ulko-ovelta metsäpolun alkuun on kaikista hitain matka. Kaksi askelta ja stoppi. Sitten Tyson hokaa, että jaa niin mites sitä pitikään mennä. Seurailee mun kulkemista, on herkempi hihnalle jolloin pieni puolipidätekin saa jo reaktion aikaiseksi. Onneksi tuo on nopea oppimaan, mutta vielä on homma kesken. Tätä jatketaan hamaan loppuun asti, ettei kertakaan anneta periksi silloin kun hihna kiristyy liikaa. Sen verran voimaa on jo pojassa, että jos vien yksin molempia, niin siinä on hermot tiukilla. Perkele on tuttu sana päivälenkeillä. Siinä on niin ihana ärrrrrrrrä.... :o)

Joulu tulee

..ja kohta se on jo mennyt. Mitenkään ei pitänyt ottaa stressiä joulusta, mutta kyllä otsa hiessä tehtiin joulusiivousta sunnuntaina. Juhiskin päätti pestä lattiat oikein tujulla liuoksella (oli vähän lorahtanut liikaa Tolua ämpäriin) ja rappukäytävään asti tuoksui puhtaalta :o) Ei sitä kauan kestänyt ja jo nyt leijailee karvatolloja nurkissa. Lyhyt ilo siivouksesta tulee. Mutta mulla on periaate, että jos omistaa koiria niin kotona ei voi koskaan olla täysin siistiä. Sanon niin aina kaikille, jotka meillä käy kylässä. Ei meille kyllä ketään ole tulossa kylään, mutta tulipahan siivottua kunnolla ihan vaan joulun takia.

Sunnuntaina ja maanantaina treenattiin Tysonin kanssa käännöksiä, sivulle tuloja ja uutena peruuttamista. Alkuun niin, että Tyson on mun edessä ja siitä peruuttaa. Pikku hiljaa siirrytään sitten sivulle. Jospa vaikka tästä olisi apua tulevissa käännöksissä. Nopeasti keksi idean. Koitin välttää käsiapuja, koska mun on vaikea päästä niistä eroon. Jonkin verran tarjosi istumista, mutta pikku hiljaa alkoi tajuamaan mitä pitää tehdä että naksahtaa (päässä?) ja saa namin.

Eilen tuli uusi ToppaPomppa. Laitoin reklamaation ja saatiin korvauksena uusi takki vanhalla kankaalla. Nyt lojuu kaapissa ylimääräisenä kangistuva malli, koko 55cm. Varmaan lahjoitan sen Figolle, kun se palelee näillä pakkasilla (suht lyhyessä karvassa). Jospa se vähän auttaisi tarkenemaan ellei sitten herkkis-Figo pelkää sen rapisevaa ääntä. Testattiin tuo uusi Pomppa heti parvekkeella. Oltiin jonkin aikaa ulkona, että näkee onko oikeasti parempi kangas. Ei mittään ongelmaa, on kyllä aikas hieno. Tämä uusi on kokoa isompi (60cm) ja selkeästi parempi. On Taikulla taas kaikkea kivaa! Voi kun se itsekin ymmärtäisi..

Hehkutuksesta kiroamiseen. Eilen olin töissä (kuin myös tänään ja välipäivinä) ja jätin koirat aamulla max. kahdeksi tunniksi yksin. Isä lupasi hakea ne päivähoitoon käytyään ensin uimassa. Tänä aikana armas Tyson oli tyhjentänyt kenkäkaapin päällisen ja laittanut toisen otsalampuista pieniksi palasiksi. Siis ikinä ei pitäisi mitään ihmetystä sanoa ääneen, koska silloin varmasti tapahtuu. Ei siitä kauaakaan ole, kun sanoin Juhikselle ettei Tyson ole tehnyt mitään pahaa pitkään aikaan. Ja heti kostautui! Kenkäkaappi on aikas korkea ja siinä on aina ollut päällä tavaraa. Ei ne ennen ole kiinnostanut.. Kenkäkaapin alin laatikko on tyhjä, koska Tyson osaa avata sen, mutta eilen sitten oli jollain ihme konstilla yletytty kaapin päälle. On mulla kyllä fiksu koira, kun se keksii keinot ihan mihin vaan. Niin ihme suorituksiin yltänyt yksin ollessaan, että pitäisikö tässä olla ihan ylpeä sen ajattelukyvystä? Pitäisikö itkeä vai nauraa? :o) Eilen kyllä nousi savu korvista, kun isäkään ei varoittanut yhtään etukäteen. Kohdattiin kaaos kotiin tullessa ja ensimmäisenä pääsi suusta "MITÄ PERKELETTÄ TÄÄLLÄ ON TEHTY?!" ja Tyson heiluttaa vieressä häntää mielistellen, partikset sentäs tajuaa mennä aina pois näköpiiristä. Siinä sitten laskettiin hetki mielessä kymmeneen ja siivottiin sotku. Tänään koirat lähti aamulla samaa matkaa kotoa porukoitten autolle ja isä saa kestää niitä tämänkin päivän. Meidän iskä on kyllä ollut iso apu. Kyllähän koirat kotona menisi, mutta hauskempaa niillä on Ruutanassa vaikka aina tulevatkin onnellisina kotiin. Juoksevat kuulemma suoraan autolle, kun isä sanoo että lähdetäänkö kotiin. Jos olen itse kotona koirien kanssa, niin Tyson on aina kauhean onnellinen kun Juhis tulee töistä kotiin. Hyvä kun takkiaan kerkeää riisumaan, kun Tyson jo teputtaa vieressä ja odottaa rapsutuksia, hyppää välillä syliin asti. Se on sellainen Juhiksen lellikki.

Mutta eiköhän lähdetä joulun viettoon. Kohta on jo uuden vuoden aatto ja pitää suunnitella senkin päivän ohjelma. Mitä tekee, missä menee ja mites koirat.. Mun puolesta voitaisiin olla kotona ja parvekkeelta katsella toisten raketteja.

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!
Palataan taas pyhien jälkeen astialle.

Kuulumisia kylmyyden keskeltä

Talvi on hienoa aikaa, jos pakkasta olisi vain sellaiset -5 astetta ja aurinko paistaisi. Niin ja lunta pitää olla maassa. Muutenhan nyt on ihan unelmakelit, jos ei lasketa tuota kamalaa pakkasta. Ollaan silti uhmattu ilmaa ja käyty tiistaina ja torstaina aamulla klo 7.00 koirapuistossa. Ensin heitetty Juhis töihin ja paluumatkalla poikettu Hakametsän koirapuistoon. Pojat tietävät mihin ollaan menossa ja veto on sen mukainen. Onneksi ei ole muita ihmisiä siihen aikaan liikenteessä niin saa rauhassa kirota itsekseen. Yli 40kg massaa vetää perässään, sitten pitää poiketa matkalla nostamaan jalkaa jokaiselle puulle ja tolpalle, ja sitten saa vetää toista koiraa pois toisen jalan noston alta, ettei tule keltaiseksi pää.. 10-15min olen tarjennut seistä puistossa. Koirista ei huomaa mitään eroa oli pakkasta sitten lähemmäs -20 tai lähempänä nollaa. Tuleepahan hyvin käytyä aamutarpeilla, kun on miljoona viisi puuta mihin nostaa jalkaa ja juoksentelu laittaa suolenkin toimimaan.

Tänään tuli tieto, että saadaan uusi toppaPomppa, vanhaa kangasta. Jei! 

Tämän päivän treenit on peruttu, yllätys yllätys pakkasen takia. Rajana on -15 astetta, vaikka mulle kyllä passeli olisi -10, ainakin hakutreeneihin. Metsässä kun istuskelee tarpeeksi kauan, niin voi sanoa jälkeenpäin atshii!

Tottista

Särkänniemen parkkipaikalla, n. -12 astetta pakkasta. Puin päälle hirveän kerroksen vaatetta niin että hyvä kun pääsin autosta pihalle. Hiki tuli jo kotona sisällä, kun piti hakea vielä sitä ja tätä ja pukea koiralle takki jne.. Hyvin tarkeni treenien ajan, Tysonin kanssa treenatessa tuli aikas lämminkin jopa. Lopussa sitten kun höpistiin niitä näitä iski kylmyys.

Tysonin kanssa otettiin vain ja ainoastaan seuraamista. Kolmeen eri otteeseen, parantaen aina loppua kohden. Ensimmäisellä kerralla katsottiin meidän tekeminen (leikki ja lennosta seuraaminen). Tuula ja Minttu huomasi mun ongelman: liike pysähtyy kun käsken irrottamaan lelun. Liikkeen pitäisi jatkua koko ajan ja voisin pitää vaikka suuni kiinni ja odottaa että koira hakeutuu paikalleen. Eli jalkojen pitää liikkua koko ajan samalla kun käsken irrottaa ja laitan lelun piiloon. Jos tuntuu että koira sinkoilee, niin sitten teen kaarrosta tai vaihdan suuntaa, mutta en sano mitään. Toisella kertaa tehtiin sitten näin ja heti tapahtui edistymistä! Seuraava ongelma oli mun katsominen koiraan. Eli kolmannen kerran pointti oli nyt siinä, että otan kiintopisteen suoraan edestä, en katso kertaakaan koiraan vaan luotan toisten sanomiseen milloin pitää palkata. Ihan mega hyvältä tuntui ja fiilis oli huipussa. Ei seuraaminen olekaan niin kamalaa eikä me ollakaan ihan tumpeloita. Pitää vaan ravistaa ennen käyttöä, niin alkaa homma luistamaan. Nyt pitää muistaa nämä opit jatkossa. Varmaan vähemmän kotona treenataan seuraamista, ellei sitten Juhis lähde apusilmäpariksi sanomaan milloin kuljetaan suorassa ja kontaktissa. Tosi hyvä fiilis kaikin puolin ja nyt jopa osasin kehua ja leikittää Tysonia kunnolla. Jes!! Kyllä me vielä joku päivä tehdään seuraamiskaavio, ihan varmasti.
----------------------------------
Sunnuntaina näyttelystä ostettiin Tysonille toppaPomppa-takki. Ihan vaan näitä treenejä varten, kun joutuu autossa odottelemaan. Tänään sitten testattiin kunnolla ensimmäisen kerran takkia ihan käytössä ja jo kotipihassa ihmettelin kun takki rapisee. Treeneissä huomasin, että takki oli ihan jäykkä eikä oikein istunut hyvin. Tysonia tämä ei kyllä haitannut. Enemmän se ihmetteli kaulusta, kun pitikin kääntää päätä vähän enemmän että näki taakse. Kotiin tullessa menin Pompan sivuille, niin sinne oli tänään päivitetty tieto että uusi kangas onkin koettu huonoksi pakkasen kestoon. Pikkuriikkinen v*tutus iski siinä kohtaa päälle. Että sellaista, kyllä haluisin ehkä sitä parempaa laatua kun kerta 70€ maksoin, mutta kai me tällä mennään. En ole oikeasti valittajaihminen ollenkaan. Ennemmin kestän vian kuin jaksan valittaa, mutta kyllä tällä kertaa laitoin palautetta. Otettiin koko 55cm ja nyt jäykistyessä parempi olisi ollut 60cm. Näyttelyssä tuo pienempi vaikutti hyvältä, mutta tänään käytössä huomasi, että se isompi olisi ollut parempi. Kiva.. Noo, ei Tyson tuota käytä oikeastaan muuten kuin autossa lämmikkeenä ja takki peittää kuitenkin isoimmat lihakset hyvin ja turkkia kuitenkin löytyy, niin ei se pystyyn jäädy. Mua vaan masentaa tuo hinta mikä maksettiin..

Matkalla maailmalla: Helsinki

Nyt voi tulla pitkä sepustus siitä kuinka tämän päivän loppuun selviydyttiin.

Viime näyttelystä on jo aikaa ja muutenkin nämä näyttelytouhut ovat vähän unohtuneet meiltä. Pitihän nyt Pohjoismaiden voittajanäyttely kokea ja Tysonkin kerkesi kasvattaa karvaa sopivasti (kehtasi viedä kehään). Pari viikkoa sitten kirosin, että pitikin ilmoittautua ja mitähän siitäkin tulee. Tämän viikon maanantaina kokeiltiin pitkästä aikaa hihnassa juoksemista ja se oli vähän mitä sattui, kaikkea muuta paitsi ravia suoraan eteenpäin. Laukkaa, peitsausta, ravia poikittain, hyppypomppuloikkia ja niin edelleen. Taas pari kirosanaa mielessä.. Tiistaina koko koiran pesu (rauniotreeneissä tuli nokea jalkoihin, joten ei ollut järkeä pestä ennen treenejä). Alkoi olla jakauksia joka puolella ja turkki rasvainen. Oli taas helpommin sanottu kuin tehty. Itsepäinen pässi, haluaa kyllä olla mukana suihkussa mutta yök jos pitää olla paikoillaan ja äiskä koskee jalkoihin. Vielä kun upotin sen tassut pesuvatiin mihin aina teen pesuseoksen. Ehjänä selvittiin ja Tyson olisi alunnut tulla vielä saunomaan meidän kanssa jälkeenpäin. Hömppä.. Torstaina pissasi suoraan jalalleen ulkona ja valkoinen jalka oli kokonaan keltainen. Ihanaa. Lumessahan se putsaantui, mutta käytiin silti lauantaina ennen näyttelyä vielä tassupesulla ja ulkoilut tehtiinkin sitten valvovan silmän alla eikä alamäkeen pissailtu. Pari juoksutreeniä ennen näyttelypäivää kerettiin tekemään ja ne alkoivatkin sujumaan ihan hyvin. Kylläkin juostiin yksin, joten toisen koiran perässä juoksua ei treenattu kertaakaan ennen näyttelyä.

Lauantaina hoin koko päivän, että pitää sitten mennä ajoissa nukkumaan. Kai se on joku krjoittamaton laki, että näyttelyä edeltävänä yönä EI KUULU nukkua juuri yhtään. Tobyn kanssa näyttelyitä kiertäessä ilta venyi turkinhoidon takia. Pesin Tobyn aina vasta iltalenkin jälkeen ja siihen kuivaus päälle ja oma suihkussa käyminen. Tysoniinhan ei mene aikaa yhtä kauan, tassut pestiin hetkessä ja niitä vähän kuivateltiin. Turkki harjattiin läpi ja korvien takaa nypittiin kiharoita pois. Loppuilta menikin sitten tv:tä katsellessa.. Puoli yhdeltä lopulta sain unta ja klo 4.00 soi herätyskello. Poing! sängystä ylös ja kahvia keittämään. Ensimmäinen puoli tuntia meni herätessä. Parvekkeelta katselin kuin naapuritaloissa oli muutamassa kämpässä valot. Ihmettelin, että ei kai kaikki ole lähdössä koiranäyttelyyn :D (aamuyöllä ei tule ensimmäisenä järkevät ajatukset päähän). Hetken pohdittuani tajusin, että nythän on sunnuntai ja nämä naapurit ovat varmaan olleet illan vietossa valomerkkiin asti. Kyllä sitä sitten virkosi pikku hiljaa ja sain tehtyä kaikki aamutoimet ja huudeltua Juhista hereille varmaan puoli tuntia. Kuuden jälkeen porukat tulivat hakemaan meitä ja sitten vain nokka kohti Helsinkiä. Ihme kyllä pysyin hereillä koko matkan (ettei hiukset lässähdä tai ripsiväri leviä).

Parkkeerattiin auto messukeskuksen yläparkkiin ulos, jossa ihmisillä ei ollut hajuakaan kuinka autot parkkeerataan. Yhtäkään parkkihenkilöä ei nähty ja autoja olikin sitten yhdessäkin kohtaa kolme riviä niin, että keskimmäiset eivät pääse lähtemään ennen kuin edestä tai takaa auto poistuisi. Hei haloo! Jos mun auto olisi siellä keskellä, niin olisin oikeasti niin v-mäinen että tilaisin hinaajan. Jätettiin kyllä itse auto vähän turvallisempaan paikkaan aidan viereen..

Aussie kehä alkoi klo 9.00 ja kahdeksalta oltiin perillä, joten oli hyvää aikaa treenata Tysonia. Ei siinä mennyt kuin tunti ja puuskutus oli sen mukainen. Juostiin Lukan (Hazelmoor Roy Ramses) ja Soolon (Easy Nce´n´Wise) perässä treeniksi. Erika kokeili myös Tysonia ja laittoikin pojan hyvin ruotuun. Saatiin hyviä neuvoja kehään. Kehä meni alkuun tosi hyvin. Tyson jopa ravasi vaikka neliveto olikin päällä. Yksilöarvostelu sujui hyvin vaikka Tyson ei malttanutkaan seisoa kauaa paikoillaan. Tajusin tässä jälkeenpäin, että seisotin sitä ihan eri tavalla kuin normaalisti kotona treenatessa. Varmaan huomasi jännityksen ja sen takia steppasi. Jälkiviisaus on parasta! ERI tuli ja sitten pitkä odotus ennen kilpailuluokkaa. Siellä Tyson ei enää jaksanut keskittyä ja päätti vetäistä kierroksen laukkaa niin, että mun kädet huusi hoosiannaa ja päässä raikasi perkeleet. Kerkesin ottaa sitä poskestakin kiinni kehässä, kun meni kuin leija hihnan päässä. Täytysi pitää Tyson hihnassa koko ajan odotellessa eikä laittaa sitä häkkiin lepäämään. Siihen kun ei tarvitsisi tuota energiaa ladata yhtään. Sijoitusta ei luokassa tullut, mutta ERI oli lottovoitto meille. Vielä kun luki arvostelun, niin se oikeasti lämmitti mieltä. Arvostelu oli paras mitä Tysonille on annettu nimenomaan sen takia, että se oli sanasta sanaan niin kuin Tyson. Sanavalinnat osuivat niin nappiin ettei voi kyllä erehtyä kestä koirasta on kyse.

Arvostelu: Uttrycks fullt huvud. Tillräklig kropp för åldern. Bra stomme. Kunda ha lite rundare framtassar. red över kors och länd. Kra päls. Effektiva rörelser. (Suom. Ilmeikäs pää. Riittävä runko ikäisekseen. Hyvä luusto. Voisi olla pyöreämmät etutassut. Leveä risti & lanne. Hyvä turkki. Tehokkaat liikkeet.)

Pidän itse Tysonin ilmeestä todella paljon nimenomaan sen takia, että sillä on niitä erilaisia ilmeitä paljon. Olen tottunut luppakorvaisiin koiriin joiden ilme on suunnilleen aina samanlainen. Tysonista tulee mieleen kettu viekkaan ilmeen ja värin takia. Siitä näkee heti milloin on jekut mielessä ja milloin mielistellään tai pyydetään jotain, milloin ollaan hurlumhei-fiiliksellä ja milloin jallitetaan muita.

Tehokkaat liikkeet hieman nauratti alkuun, kun itse tunsi kädessä Tysonin nelivedon. Tämä poika ei sipsuta vaan oikeasti "vetää" jaloillaan, kunhan vetoa ei ole liikaa (=laukka, puskeminen eteenpäin). Joten eiköhän tästä ihan kiva liikkuja tule, kun tajuaa että toisten perään ei tarvitse juosta sata lasissa. Katsellaan tulevia näyttelyitä, kun kerta tästäkin selvittiin hengissä. Kiitos Erikalle todella paljon kaikesta avusta!

Kotiin päästyä nukuttiinkin koko konkkaronkka 3 tunnin päikkärit. Oli aikas hiljaista..

Kadonneen takapään etsintä

Pari päivää ollaan kotona hinkattu takapään käyttöä. Hannan ohjeiden mukaan ollaan harjoiteltu takapään nousemista maasta, kun vasen jalkani nousee ilmaan. Eli koira sivulla, nostan vasenta jalkaa (alkuun oikein korostetusti) ja hieman käännän jalkaa taakseni jolloin Tysonin takapään pitäisi nousta maasta. Näin alkuun. Eilen (torstaina) vasta hahmoteltiin ideaa, mutta tänään menikin jo paljon paremmin. Samalla tullut huomattua, että Tyson osaa jo tosi hyvin sivulle tulon. Oikea paikka löytyy ilman apuja. Naksuttimella saa kyllä ihmeitä aikaan.

Tehtiin myös vasemmalle käännöksiä paikoillaan Tuulan ohjeiden mukaan. Oma askellukseni on juuri päinvastainen mitä aiemmin. Ennen astuin koiran eteen. Tällöin koiran ei tarvitse liikuttaa kuin etupäätään periaatteessa. Nyt tehdäänkin homma toisin päin. Oikealla astutaan minusta katsottuna oikealle etuviistoon varpaat osoittamaan vasemmalle. Vasen jalka hivuttautuu siihen vierelle, jolloin koiran pitää siirtyä vasemmalle ja hieman peruuttaa. Mulle ei ole ikinä ennen opetettu käännöstä näin (onko enemmän pk-puolen juttu tällainen käännös?), mutta jotenkin paljon fiksummalta tämä kuulostaa. Jotenkin sopii mun askellukseen paremmin ja saan tehtyä kunnollisen 90 asteen kulman.

Voitteko uskoa, jos kerron, että me treenattiin tänään meidän parkkipaikalla seuraamista ja se oli kivaa! Ei se mitenkään erityisen hyvin mennyt, mutta saatiin ihan onnistuneitakin suorituksia. Lelu mukana, ei yhtään nameja. Aloitettiin leikillä ja vauhdista seuraaminen. Okei, alku aina hankala. Tyson kiisi täysillä eteenpäin aluksi, joten pieni vauhdin himmaus ja siitä seuraaminen. Kiersin hihnan vielä selän kautta oikeaan käteen, ettei ihan hirveästi pääsisi edistämään, vaikka se ei kuulemma näin alkuun ole paha rikos. Tärkeintä saada se mieliala seuraamiseen (kummallekin). Nyt ei ollut ollenkaan sellaista pakko-touhua: "PAKKO treenata seuraamista, yök se on kamalaa jne.." Päivällä iski idea, että hei lähdetäänpäs ulos ensin lenkille ja takaisin tullessa tehdään pieni seuraamistreeni. Toby jodlasi sen aikaa autossa, eikä Tyson häiriintynyt siitä yhtään. Miksei me koskaan aiemmin olla tehty näin. Joka tapauksessa käydään päivällä koirien kanssa lenkillä ja tullaan parkkiksen poikki, niin samalla voisi vähän treenata. Päiväsaikaan siellä ei törmää ihmisiin, joten häiriötkin ovat aika pienet (jos ei maan hajuja lasketa...). Olen näköjään hitaasti syttyvää sorttia, kun kestää monta kuukautta tajuta näinkin yksinkertainen asia.

Toinen asia mistä yllätin itseni oli näyttelyravaamistreeni. Haettiin Juhis töistä ja olen nyt viikon verran kuljettanut näyttelyhihnaa ja nameja laukussa mukana jos vaikka jossain vaiheessa vähän treenaisi. Jäin taas parkkipaikalle treenaan, kun Juhis ja Toby läks kotio. Maanantaina treenasin viimeksi Ruutanassa ja oli ihan kamalaa (okei, alla riehumiset pihassa Tobyn kanssa). Tänään meni jo paaaaljon paremmin. Johtuiko päivänc aiemmista treeneistä vai siitä ettei ollut riehunut Tobyn kanssa itseään kierroksille vai yhteisvaikutus vai oliko tämä joku hetken huuma/ihmeiden päivä? Tottistreenien takia Tyson ottaa aika voimakkaasti kontaktia, mikä ei ravatessa ole ihan paras juttu (ravaa vinossa). Mutta kyllä sieltä ihan nättiä ravia tuli esiin ilman suurempia hankaluuksia. Ja nimenomaan ravi eikä peitsaus, riippuu niin lähdöstä. Tyson kun kaasuttaa nollasta sataan nanosekunnissa ja mä taas kiihdyn kuin diesel-auto (sama kun yrittäisi saada norsun juoksemaan), niin Taikku lähtee herkästi peitsaamaan. Mutta tänään oli jotenkin erittäin onnistunut päivä kaikin puolin. Itselläkin ihan mega hyvä fiilis. Mä sain jotain aikaiseksi! JEE! Näitä päiviä lisää.

Aamupäivä tottista

Niihamassa treenattiin pienellä porukalla. Tysonin kanssa katsottiin seuraamista ja sen ongelmia, sekä luoksetuloja.

Seuraamiseen saatiin hyviä neuvoja takapään käyttöön ja sen harjoitteluun. Neuvojen lisäksi mulle näytettiin miltä sen harjoituksen tulisi näyttää ja mikä on tavoite. Nyt ollaan taas vähän viisaampia tämän asian suhteen. Unohdetaan vanha treenitapa vasemmalle käännöksissä. Seuraamisen poikittamiseenkin saatiin neuvoja paljon ja huomattiin, että nami ei ole tarpeeksi hyvä palkka. Lelulla Tysonin silmissä oikein välähti ja saatiin hienoja lyhyitä seuraamispätkiä. Ja jopa useampi askel kuin vain kaksi. Oon ollut tosi huono käyttämään lelua palkkana. Yleensä vaan liikkeiden lopuksi tai niiden välissä pieni leikitys, mutta ei itse treenaamisen kohteesta lelupalkkaa. Mun täytyy opetella leikkimään ja palkkaamaan niin. Seinän vieressä otettiin muutama pätkä ja lopuksi ilman seinää eikä poikittamista tapahtunut. Enkä kävellyt yhtään sen nopeampaa kuin mulle luonnollinen tahti olisi.

Luoksetuloihinkin otettiin lelu käyttöön. Alkuun namilla niin että sylkäisin namin. Seuraavaksi otettiin lelu vatsan kohdalle. Alkuun pelkkää eteen tulemista ja siitä istu-käsky. Lelu oli niin mielenkiintoinen että välillä käskyt meni kuuroille korville, mutta ehkä se tästä pikku hiljaa. Niin mä sanon aina, pikku hiljaa hyvä tulee :o)

Jospa nyt saisi uutta motivaatiota tottikseen, että saisi tämän talven aikana edes jotain aikaiseksi (onneksi talvi on suht pitkä). Oli kiva lähteä aamupäivästä treenaamaan ihan kentälle. Mikähän siinä on niin vaikeaa ettei yksin tule koskaan lähdettyä tuolla tavalla mihinkään? Parempihan se on esim. seuraamista treenata niin, että joku katsoo, naksauttaa tai käskee palkata, koska enhän mä näe miten se koira menee ja pikku hiljaa pitäisi siitä koiran tuijottelusta päästä eroon ja luottaa toisten sanomisiin.

Muutenkin pitäisi enemmän vielä tsempata Tysonia, kehua enemmän ja innostaa. Oon aika harmaa ja hiljainen, niin kuin alkeiskurssin tottiskerralla joku sanoi. Ja sitten se lelu käyttöön, niin Tysonkin olisi täpäkämpi.

Raunioradalla

Tänään etsittiin hassuja ryhmäläisiä, kun ne kerta toisensa jälkeen eksyi radalle ja sitten tällaiset pikkupojat (ja Miina-tyttö) etsivät niitä sieltä. Samaan aikaan radalla li toinen ryhmä, joten tuli samalla harjoiteltu hallinta, että koira pysyy sillä omalla alueellaan. Itsellekin tuli harjoiteltavaa, kun piti etukäteen vähän miettiä kuinka alueet mennään lävitse.

Ensimmäinen maalimies oli pimeässä, savulta haisevassa parakissa, jonne meni muutama ritiläporras. Tyson tajusi itse mistä maalimiehen tykö pääsee, eli meni omin neuvoin portaat ylös. Toinen maalimies oli alueen vasemmalla puolella/alueen perällä betoniputkessa tai oikeastaan kummun alla, missä meni putkia ympäriinsä. Sinne päin kulkiessa meidän kouluttaja muistutteli mua eteenpäin liikkumisesta ja koiraan luottamisesta, että se on jo tarkastanut aiemmat alueet. Itse olisin jäänyt paikoilleni tönöttämään, kun en vielä osaa lukea Tysonia tarpeeksi hyvin, että näkisin siitä milloin alue on oikeasti tsekattu. Vauhtia oli pojassa taas niin paljon, että hyvä kun sen erotti. Uusi valopanta oli kyllä käytössä ja oli aikas käheä :D Toisen maalimiehen jälkeen käännyttiin takaisin päin tulosuuntaan ja nyt tarkastettiin toinen puoli alueesta. Tälläkin kertaa vasemmalta, mutta alunperin oikea puoli (jäi vasemmalle kun palattiin takaisin päin). Käveltiin kasa-alueen ohi tietä pitkin, mutta tuulen suunta oli sellainen, että piti mennä vielä aidan vierelle kävelemään taas takaisin päin radan perällä. Tyson irtoaa hyvin, mutta ei saanut tiellä kävellessä hajua, mutta heti kun itse siirryin aidan viereen ja Tyson tajusi, että tännekin päin voi mennä, tuli nenään heti haju.

Tyson paikansi hajut hyvin ja maalimiehet löytyi nopeasti. Aina siirtymävaiheella mentiin sata lasissa ja vähän jännitti, että ollaankohan nyt ollenkaan hajulla, mutta ihme kyllä vauhtiin nähden haju tarttui hyvin nenään. Intoa piisaa, hyvin irtoaa ja on silti kuulolla. Tuli sekin testattua lopussa, kun maalimiehet oli löydetty ja Tyson kulki alueella vapaana. Se huomasi radan toisella sivulla treenaavat ja lähti sinne päin juoksemaan. Huusin "tänne" ja saman tien Tyson kääntyi mua kohti. Eli korvat oli auki. Huomenna onkin sitten aamupäivällä tottistreenit, kun osa porukasta pääsee silloinkin treenaamaan. Ensi viikolla on tiistaina tottis ja näillä näkymin torstaina haku. Viikonvaihteeseen mahtuu koiranäyttely..

Haku 1

Niihaman perällä treenattiin. Meidän vuoro oli loppupäästä, joten alkuun sai seurata enemmän harrastaneiden suorituksia. Tysonille haettiin hajumielikuvat, tallaamaton alue, koira hihnassa, hajun saatuaan peruutettiin taaemmas ja lähetys. Neliveto oli päällä, joten tuli ihan hiki kun Tysonin hihnan päässä roikkui. 3 maalimiestä otettiin ja kaksi ensimmäistä meni höseltäen, mutta nopeasti kuitenkin löysi vaikka lähettäessä jännitti, että muistaakohan se enää sitä hajua mikä juuri äsken löydettiin. Kolmas oli jo paljon parempi. Palkkaus maahan, koira makaa. Ainakin mitä nyt olen itse nähnyt niin Tyson on aikas rauhallinen maalimiehellä. Alusta asti ollaan opetettu maahanmeno maalimiehellä, joten en usko sen kauheasti menevän iholle. Täytyy seuraavalla kysyä tästä tarkemmin, että miten se oikeasti tulee maalimiehelle.

Jatkoa ajatellen jatketaan näin, mutta alueen voisi tallata ja jos saisi maalimiehet ihan kunnolla piiloon, ettei saisi yhtään näköapuja vaan nenän perusteella mennään. Haukku Apilan hakukurssilla maalimiehet oli maastoverkon alla kokonaan piilossa ja alue oli tallattu ja hyvin tuntui menevän. Ja jatkossa voisi ottaa ainakin 4 maalimiestä, sillä kaksi ekaa saattaa mennä alkuinnostuksen johdosta höseltämiseksi. Ja Tyson kyllä jaksaisi 4 maalimiestä. Jatkossa pitää alkaa harjoittelemaan hallintaa keskilinjalla. Neliveto jätetään parkkiin auton luokse. Hienoahan se on että koira on innoissaan eikä sitä tarvitse motivoida erikseen tähän hommaan. Ei ole mikään flegu. Vähän pitäisi sitä ilmaisuakin miettiä. Alunperin toivoin haukkua, mutta sille ei vain voi mitään ettei haukku tule Tysonilta luontaisesti (nuori koira kylläkin, voi mennä aikaa haukun saamiseen). Hyvät puolensa siinäkin ettei pahemmin käytä ääntä muissa tilanteissa ;o) Rullaan varmaan alan taipumaan ja pitäisi sitäkin alkaa sitten harjoittelemaan. Tyson niin kauhean mielellään tuo mulle tavaroita....

Tänään saatiin Leuchtie valopanta! On se kyllä hieno. Tilasin kaksi, mutta toinen vasta tuli, kun 45cm vihreää pantaa ei ollut valmiina. 42,5cm vihreitä tuli vaikka ei oltu tilattu, mutta ajattelin kokeilla josko se olisi hyvä Tysonille niin voitaisiin tämä pienempi ottaa. 45cm on hieman löysä (ei painu karvojen alle), mutta ei liian, joten 42,5cm voisi olla ihan sopiva. Tänään tullut panta on sininen ja on sävy sävyyn meidän parvekkeen jouluvalojen kanssa (e kyllä tästä syystä tilattu sinistä, mutta piti testata pannan näkyvyys parvekkeella illalla ja samalla tuli todettua että samaa sinistä löytyy enemmänkin). Nyt on pojilla sitten valopannat, niin erottuvat pimeällä jos käydään metsässä lenkillä ja sitten ihan treeneihinkin ne ovat kätsyt. Näkee missä koira menee, jos pimeällä treenataan (raunioilla ja metsässä).

Parin päivän kuulumisia

Eilen juoksenneltiin koirapuistossa ennen kun Juhis piti hakea töistä. Olin jo ihan unohtanut miksi en pahemmin pidä koirapuistoista. Tappeluita ei tarvitse pelätä, mutta hyrrääviä hormooneja kylläkin. Tyson päätti taas ahdistella leikattua narttua oikein kunnolla, kuola valuen kieli poskella.. Leikkaamattomien kanssa ei ole mitään ongelmaa, mutta oli sitten leikattu narttu tai leikattu uros, niin Tyson rakastuu niihin aina koko sydämestään. Ja sitten harjoitellaankin pentujen tekoa vaikka toista ei niin kiinnostaisikaan. Tällä kertaa tämä leikattu narttu oli sen verran pehmeä, ettei oikein uskaltanut sanoa vastaan, mutta kyllä sieltä lopulta tuli vähän sanomista "painu helvettiin nyt sieltä perästä", jos poika liikaa ahdisteli. Eikä ollut väliä mitä päätä nylkytti, Tysonille kelpasi kummin päin vaan :o) Toby oli viime talvena ja keväänä samanlainen, mutta nyt on näköjään mieli muuttunut. Huoh, ehkä me harrastetaan puistoilua vain iltamyöhällä ja jos halutaan seuraa, niin sitten vaikka Johannan koirien kanssa.

Tänään ei ihmeempää tehty, muuta kuin shoppailtu Mustissa ja Mirrissä. Mukaan lähti puolikuristava ketju ja siihen lyhyt nahkahihna näyttelyitä varten ja 3kg Brit Caren koiran ruokaa, kun halvalla sai. Kokeillaan sitä sitten joskus. Nyt pitäisi viikko ahkeroida näyttelyravaamisen kanssa, että kehdataan Helsinkiin lähteä Pohjoismaiden voittajanäyttelyyn. Saatiin Johannalta lainaan ohut puolikuristava (kuvassa pun.nahkainen), mutta en luota sen kestävyyteen ihan niin paljoa, että uskaltaisin viedä Tysonia sillä.. Voi ketju sanoa riks raks ja poks. Siispä M&M:stä lähti vähän tukevampi ketju mukaan ja tuo nahkahihna on niin ihana käteen, että olen hiplannut sitä koko illan.

Illalla supsuttelin Tysonia (suom. harjasin) ja taas vaihteeksi pojalla oli jotain sanomista vastaan. Taas huoh, sitä kun ei saisi koskaan pakottaa mihinkään. Heti laittaa vastaan, jos hänen mielelleen ei käy tämä asia. Viikonloppuna varmaan käydään koko kropan pesulla. Täytyy seurata vähän säätiedotuksia, sillä tiistaina on rauniotreenit ja keskiviikkona tottis. Huomenna hakutreenit Niihaman perällä. Viime hakutreeneistä onkin jo aikaa. Palaillaan siis huomenna astialle!

Joulukuun 2. päivä

Tänään ollaankin oltu vähän enemmän liikenteessä. Päivällä oltiin pari tuntia Ruutanassa ja samalla tuli otettua pari kuvaa. Aurinko paistoi Tampereella, mutta kun tultiin Kangasalle, niin harmaus alkoi. Kotoa lähtiessä sanoin ääneen, että onpas hieno ilma ulkoilla. No kyllä me ulkona oltiin, mutta ilma ei ollut erityisen hieno.

Tänään saatiin uusi ruokasäkkikin. Syötiin reilu 20kg Masterya aiemmin, mutta täysin tyytyväinen en ollut siihenkään. Kaasupommeja oli lähes tulkoon joka päivä ja joinain päivinä useampikin, joten kokeillaan vielä. Tänään aloitettiin kokeilu 1st Choicen All breeds adult ruualla (kanariisi), isolla nappulakoolla. Ei sisällä vehnää, maissia, soijaa eikä keinotekoisia säilöntäaineita. Toivottaan että tämä sopisi. Alla pari kuvaa, joista näkee nappulakoon. Kupissa olevat nappulat ovat ihan kuvausta varten laitettu sinne. Pojat kerkesivät syömään ennen kuin kerkesin edes harkitsemaan valokuvan ottoa. Tysonille olisi kyllä kelvannut tämä ylimääräisetkin. Otettiin isompi nappulakoko, jos vaikka Tysonkin oppisi hieman pureskelemaan ruokaansa.

 

Pientä tokoilua

Aamulla oltiin reippaita ja tehtiin pieni tokotuokio keittiössä. Pilkoin yhden lihapullan ja niillä piti pärjätä, enempää ei saisi treenata. Ihmeen paljon silti yhdellä lihapullalla treenaa.

Aloitettiin sivulle tuloilla x 5. Toisella Tyson tuli vinoon ja vaati hieman kroppa-apua, että tajusi korjata. Muut menikin sitten ihan nappiin. Tästä jatkettiin paikalla makuuseen. Ajattelin nyt ottaa paikalla makuuta aina aamuruuan jälkeen, jotta olisi hieman rauhallisempi ja ehkä jättäisi vinkumiset pois. Tänään ainakin vaikutti tosi hyvältä. Odotutin ensin 10s. palkka 15s. palkka 20s. palkka ja vapautus. Yhteen putkeen siis, palkkausvälin pidennys pikku hiljaa ja välimatkaa oli n. 5 askelta. Hiljaista oli. Näitä lisää!

Kapulaakin pidettiin x 5 ja joka kerta 5s. Eikä edes yrittänyt pudottaa omin luvin vaan kerkesin aina ensin naksauttamaan ja saamaan käden alle. Ei vaikuttanut yhtään malttamattomalta, mutta en silti halunnut ottaa yhtäkään sekuntia enempää ettei sitten kerran pudota omin luvin ja lopun sitten tietäisikin.. Sukkaa nosteltiin käteen neljä kertaa. Seuraamista otettiin keittiön kaappien vieressä, ensin sivulle tulo (hieno!) ja siitä pari askelta eteenpäin. Tai 1½ askelta, sillä siirsin vain painon lopuksi eteen.

Viimeisillä nameilla sitten harjoiteltiin näyttelyseisontaa ja siinä paikalla pysymistä. Pitää ruveta näitäkin juttuja pikku hiljaa treenaamaan, alle kaksi viikkoa näyttelyyn ja edellisestä on jo 3 kuukautta...

Jatketaan näitä treenejä, eli ensin aamuruoka ja siitä 1-2h päästä vähän tokoa.

Joulukuun 1. päivä

Katsotaan pysyykö mielenkiinto yllä joulukalenterin pitoon. Joka päivältä kun saisi jonkin näköisen kuvan meidän joulun odotukseen. Tänään sain vaihdoin kuvattua Tysonin palloleikkejä. Laitetaan siis joulukuun ensimmäiseen luukkuun video ja pari kuvaa.

 Tysonilla on kaksi tekniikkapalloa. Toinen (vanhempi) on jo kokenut kovan kohtalon ja ilmat lähti. Silti se on hyvin tärkeä lelu edelleen. Saapahan ainakin paremman otteen littanasta pallosta ja sitä voikin kuskata ympäri kämppää, ellei se ole unohtunut parvekkeelle. Uudempi pallo, syntymäpäivälahjaksi saatu Liverpoolin pallo, on ihme kyllä vielä pallon muotoinen, mutta pinta on kyllä kärsinyt.