Joululoma

Sanatarkalla merkityksellä. Tiistaina ollaan viimeksi treenattu tokojuttuja ja tänään tuli vasta ensimmäisen kerran mieleen koko treenitouhu. Päivät ovat menneet nopsaan. Tullut nukuttuakin tavallista enemmän (lue: 12h yöunet ja ihan vahingossa). Koirat ovat olleet koko ajan hengessä mukana ja päässeetkin joka paikkaan mukaan. Piti ostaa niille pakasteluut, mutta joulu tulikin niin nopeasti ettei keretty mihinkään sellaiseen kauppaan mistä kunnon luita olisi saanut. Joten poikien jouluun kuului vain Saarioisten maksalaatikko puoliksi. Lahjojakaan ei ostettu, unohtui sekin..

Tyson yllätti Juhiksen yksi aamu, kun Juhis antoi koirille ruuat. Ei olla enää vahdittu vieressä koirien syömisiä vaan Juhiskin siirtyi olohuoneen sohvalle katsomaan TV:tä (minä vedin vielä unta kaaliin) ja huomasi että Toby tulee jo keittiöstä pois. Ei siinä mitään, Tyson jäi varmaan nuolemaan kupit puhtaiksi. Kohta Tysonkin tuli olohuoneen puolelle ja kauheasti vinkui Juhikselle. Takamus heilui taas puolelta toiselle ja kaiken maailman ääniä päästeli suustaan. Juhis siinä hetken ihmetteli touhua ja meni sitten Tysonin perässä keittiöön. Tyson pysähtyi istumaan Tobyn ruokakupin vierelle jojo valuen suusta. Toby oli jättänyt osan ruuastaan syömättä ja Tyson kävi kysymässä lupaa Juhikselta ruuan syöntiin :D Hassu koira! Ja kai sitä voi fiksuksikin tituleerata, kun ei mennyt omin luvin ruokakupille.

Eilen illalla pelattiin keittiön pöydän ääressä joululahjaksi saatua peliä ja hieman maisteltiin siinä joulusta jäänyttä punaviiniä. Toby änkesi Juhiksen syliin rapsuteltavaksi (takajalat ihan lattialla kuitenkin) ja naurettiin sen isoille tassuille, kunnes yhtäkkiä Toby pomppasikin pöydälle ja ylläri ylläri viinit lensi pitkin seiniä.. Toby raukka säikähti oikein kunnolla ja kesti kyllä pitkään ennen kuin uskalsi tulla lähellekään pöytää. Nauraa käkätettiin ja siivottiin sotkuja, ja saatiin vielä uudet naurut kun huomattiin että Tobyn tassut oli punaiset. Älkää kysykö mistä se sai idean hypätä pöydälle. Ei mekään tiedetä. Mutta se nyt on ihan saletti, jos on punaviiniä lähettyvillä niin kyllä joku paikka sillä sotkeentuu. On sen verran hankala pestävä.

Ruutanassa ollaan käyty lähes tulkoon joka päivä. Saanut koiratkin vetää rallia lumihangessa. Tysonkin pomppii kuin rusakko lumessa. Hyvää treeniä! Aattona punnittiin Tyson ja 25kg näytti. Ihan henkilövaa´alla punnittiin (yksi jos toinenkin oli saanut lisäkiloja...). Läskiä tuosta koirasta saa etsiä eikä vielä ihmeempää lihasmassaa ole, joten kyllä se varmaan 30kg rikkoo vielä joku päivä. Kylkiä tunnustelemalla olen ruokaa antanut ja määrä on huomattavasti isompi kuin Tobylla. Tobyn ruokamäärää piti jo pienentää, kun rupesi tulemaan omasta takaa pelastusrengas vyötärön kohdalle.

Ruuasta puheen ollen... Olen nyt jonkin aikaa liottanut Tysonin ruuat ja antanut ne laatikon päältä. Otetaan uusi näkökanta kaasuvaivoihin. Jos se johtuisikin hotkimisesta ja ilman nielemisestä. No joo, ei ole muutosta ainakaan vielä todettu. Edelleen piereskellään, voi kai sanoa että joka päivä ja useammin kuin kerran päivässä. En nyt ole kirjaa pitänyt pierujen määrässä, mutta kyllä niitä aika usein on tullut. Ja ruokana edelleen 1st Choicen All Breeds adult ruoka (ei soijaa, vehnää, maissia eikä keinotekoisia säilöntäaineita). Brit caren medium adultia olen aina silloin tällöin heittänyt muutaman nappulan sekaan, kun 3kg pussi tuli kerran ostettua kun halvalla sai. Ja mitään muuta ongelmaa ei ole, kuin piereskely. Mutta sekin on jo oikeasti häiritsevä vaiva. Ei Tysonista huomaa mitään. Aina kun haju tulee ja yökitään kysellen että kuka pieraisi, niin Tysonin ilme kertoo sen ajatukset: "suut makeaksi!" :D Vaihtaa vaan paremman asennon. Edelleen jatketaan liotusta ja korkeammalla syömistä, mutta nyt kokeillaan vielä pakastaa nappulat jos johtuisikin esim. varastopunkista. Siitä ollaan montaa mieltä, onko tuosta hyötyä. Punkin proteiini jää kuitenkin vaikka sen pakastaisikin. Mutta ei pakastuksesta mitään haittaakaan ole. Kannattaa nyt ainakin kokeilla. Tammikuussa mennään rokotuksille, niin kysyn elukkatohtorilta mielipidettä näihin ruokajuttuihin. Että olisiko mitään uusia ehdotuksia. Haju on kamala ja kun se tulee monta kertaa päivän aikana. Ja kyllä Tysonin mahassakin pitää jotain tuntua, kun noin paljon piereskelee. Meidän koirista englanninbulldoggi on ollut ainoa joka piereskeli, mutta se olikin allerginen lähes tulkoon kaikelle. Ja toinen on veljen ranskanbulldoggi. Mitä nyt olen netistä keskusteluja selannut, niin näillä roduilla se on suht yleistä. Mutta jotenkin en nyt ihan heti uskoisi Tysonin piereskelyn johtuvan löysästä ryppynauhasta, niin kuin ollaan välillä naureskeltu. Katsellaan ja ihmetellään. Aina voi palata takaisin barffaukseen.

Ja jottei teksti jäisi liian lyhyeksi, niin kerrottakoon vielä, että Tyson on nyt joutunut hihnalenkeillä tiukan kurin alaiseksi. Sehän ei kävele nätisti hihnassa, vaan vetää aika usein riippuen tilanteesta. Myönnän. Nyt sitten otettiin itseämme niskasta kiinni ja päätös, että vetämällä ei mennä mihinkään. Välillä ollaan tätä yritetty, mutta Juhiksen hermot ei kestä sitä ainaista stoppailua ja helposti on tullut annettua periksi (annettu vetää ja edetä), joten nykyään minä vien Tysonia ja lyhyt lenkki kestää aikas pitkään, kun periksi en anna. Piti kehittää itselle sellainen v-mäinen asenne, että sain hyvät tatsin päälle. Jaksan sitten tehdä tätä joka ikinen kerta. Aikas nopeasti on mennyt tajuntaan tämä asia, mutta alku aina hankala. Kävely ulko-ovelta metsäpolun alkuun on kaikista hitain matka. Kaksi askelta ja stoppi. Sitten Tyson hokaa, että jaa niin mites sitä pitikään mennä. Seurailee mun kulkemista, on herkempi hihnalle jolloin pieni puolipidätekin saa jo reaktion aikaiseksi. Onneksi tuo on nopea oppimaan, mutta vielä on homma kesken. Tätä jatketaan hamaan loppuun asti, ettei kertakaan anneta periksi silloin kun hihna kiristyy liikaa. Sen verran voimaa on jo pojassa, että jos vien yksin molempia, niin siinä on hermot tiukilla. Perkele on tuttu sana päivälenkeillä. Siinä on niin ihana ärrrrrrrrä.... :o)