Tosiaan, otsikkokin sen kertoo. Ei ollut helppo päästä Nokialle ja takaisin kotiin. Keli oli aivan kamala ja voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä vähän jänskätti ajaa motarilla. Sumuvaloista ei olisi ollut kyllä yhtään haittaa, sillä autojen valoja ei erottanut kuin vasta ihan läheltä. Ja mitä nyt on tänään uutisia kuunnellut, niin kolareita on sattunut ja paljon, joten ajelinkin ihan hissukseen. Silloin kun ei nähnyt mitään, niin pystyi arvaamaan että edessä, suht lähellä, kulkee auto. Pölläytti sen verran lunta. Mutta jos ajoi noin satasta ja yhtäkkiä eteen tuli lumipilvi, niin kyllä jännitti. Onneksi perässä ei kulkenut ketään, joten sai ihan reippaasti jarruttaa ja tihrustaa eteenpäin. Mutta hengissä selvittiin kotio.
Meitä oli paikalla neljä koirakkoa ja aloitettiin kokeeseen ilmoittautumisella. Ekalla kerralla Tyson höselsi ja itse unohdin mitä piti sanoa, joten hieman nauratti samalla ja sekös innosti Tysonia vielä vähän lisää. Toinen kerta menikin jo paaaljon paremmin. Tehtiin alkuun myös muutama täyskäännös ja lopetettiin heti hyvään (ekat oli hieman liian laajoja kaaria).
Lopputunti tehtiinkin sitten koko poppoolla kontaktipujottelua, kujan läpi luoksetuloa ja paikalla makuuta. Tyson oli levoton. Sille teki todella hyvää tämä treeni, sillä vetää aina vähän kierroksille kun näkee muita koiria. Oikeastaan ihan yhtä ärsyttävä tapa kuin esim. rähjääminen toisille koirille. Ja sitten se ihana matto, joka oikein veti puoleensa. Luoksetulossa jätin Tysonin istumaan, niin se meni tosi usein maahan. Siispä tehtiin molemmilla luoksetulokerroilla alkuun muutama paluu koiran luokse ja vahvistettiin istumista. prkl.. Luoksetulo ei ollut hyvä. Tyson hakeutui mun oikealle puolelle (mitenköhän se sinne?). Korjasin vasta ihan lopussa kädet keskelle ja namilla haettiin oikea paikka. Joten loppu oli aikas plöö. Mutta luoksetuloa ei olla suht pitkällä matkalla otettu kuin vasta muutama kerta eikä loppupaikka ole vielä varma, joten siihen nähden meni ihan jees. Tuli luokse ja juoksikin alkuun (hidasti vauhtia kun aloin korjaamaan). Paikalla makuukin hieman levoton. Ei piipannut kauheasti, mutta nousi pari kertaa ylös ja muutama kerran meinasi (haisteli maata ja koitti ryömiä eteenpäin). Hyvin hyvin harvoin nousee, vaikka kuinka piipittäisi.
Jotenkin oli levoton kerta, Tyson keräsi kierroksia hajuista ja muista meidän ryhmän koirista. Korvat oli jossain ihan muualla. Mutta vaikka lähes tulkoon koko kirjoituksen ajan olen manannut, niin mulla on silti hyvä fiilis, koska tällainen treeni tuli tarpeen. Kokemusta rikkaampana lähdettiin kotiin. Kontaktikävelyjä ja ryhmäpaikallamakuita ollaan tehty tokotreeneissä paljonkin ja luoksepäästävyyttä, mutta tänään tehtiin pk-/pelastuspuolen tyyliin, eli käveltiin tuomarin luokse ja ilmoittauduttiin kokeeseen (Ida Nieminen ja australianpaimenkoira uros Glenhouse´s Sanghai Soul ilmoittautuvat BH-kokeeseen tjsp..). Tokossahan ollaan paikoillaan ja tuomari tulee tykö, eikä siinä puhuta mitään.
Loppukevennyksenä kuva viime lauantailta. Meillä oli vihdoin ja viimein tuparit, mun sisarukset perheineen ja vanhempani kylässä. Koirat oli suurimman osan illasta makuuhuoneessa, koska nuoremman isosiskon tyttö pelkää koiria. Loppuillasta, kun tämä perhe lähti kotiin ja vanhempi siskoni jäi poppoonsa kanssa vielä istumaan iltaa, niin päästettiin pojat moikkaamaan. Tyson sai ihan älyttömän hepulin. Hyppi sohvalta nojatuoliin ja takaisin ja uusi kierros jne.. Innostui vielä lisää, kun kaikkia nauratti. Tobykin oli yllättävän rohkea. Se selkeästi valitsee vieraista ne keitä kestää ja keitä ei kestä. Tobykin änkesi nojatuoliin siskon pojan syliin. Tysonista ei keretty kuvaa ottamaan, kun se oli salaman nopea, mutta Toby on niin rauhallinen ja nauttii rapsutteluista, niin siitä kerkesi ottamaan kuvan. Tässä kohtaa häiriintyi hieman, joten istuu ja tuijottaa kameraan, mutta oli jonkin aikaa selällään että masusta rapsuteltaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti