Ystävänpäivä (sis. näyttelyä ja tokoa)

Ensinnäkin: Hyvää ystävänpäivää ja halirutistukset kaikille lukijoille!

Varoituksen sana: Paljon tekstiä luvassa.
Tänään oli sitten ohjelmaa ihan riittävästi näin parin viikon "loman" jälkeen. Päivä alkoi Niihamassa (Tampereella) ryhmänäyttelyssä. Kiinnostus näyttelyä kohtaan oli ihan nollassa, Tyson pesemättä (näyttelypaikkana hiekkapohjainen maneesi, joten turha koiraa oli pestä), eilen sutaisin nopeasti karstalla turkin läpi ja leikkasin kynnet. Ajattelin, että kerrankin kun näyttely on lähellä, niin mennään paikalle ihan viime tipassa ettei tarvitse kauaa homehtua. No joo, se siitä suunnitelmasta. Tuomari oli reilusti myöhässä aikataulusta. Maneesissa sitten paleltiin, ulkona käytiin välillä lämmittelemässä, äiteen nilkassa olevat metalliosat alkoivat kuulemma jäätymään mukavasti ja Tyson tuttuun tapaan osoitti mieltään, kun joutui odottelemaan. Ihana yhdistelmä. Moneen kertaan ennen kehää sanoin, että mitä jos lähdettäisiin kotiin lämmittelemään. Onneksi ei lähdetty..

Tyson on nyt kahdessa näyttelyssä yllättänyt mut ravaamalla toisen perässä. Joo´o, ihan neljällä jalalla kuljettiin eteenpäin, mitä nyt ei mun kirkuvan punaisia käsiä lasketa mukaan. Tänään esiintyi siis hienosti, kerran piti ekalla juoksukierroksella ottaa ruotuun poikaa, mutta pääasiassa sai juosta aika rennosti (ei taas lasketa sitä tiukkaa hihnaa, mikä poltti käsissä). Tyson ei edelleenkään malta seistä, kesällä esiintyi vielä super hienosti, mutta nyt ollaan malttamattomia. Mulla oli todella tylsiä nameja, kuivia ruokanappuloita, mutta ahneelle porsaallehan kelpaa kaikki mikä vaan menee kurkusta alas suht helposti. Arvostelun lopuksi käteen annettiin vaaleanpunainen nauha ja teki mieli hyppiä ilmaan. Perus pessimisti oli ihan varma, että tänään menee huonosti. Sanotaan näin, että mua pelottaa hieman mennä suomalaisen tuomarin kehään, koska Suomessa on todella hyvä tuomarikoulutus, tuomarit ovat tarkkoja, katsovat yleensä koiran todella tarkasti läpi ja he sanovat useimmiten asiat suoraan niin kuin ne ovat. Suomalaisten tuomareiden arvosteluja on mukava lukea, sillä siellä lukee paljon tarkemmin asiat kuin useimpien ulkomaalaisten arvosteluissa. Ärsyttää maksaa sellaisesta arvostelusta, mikä voisi kuulua ihan kenelle tahansa koiralle: good head, good ears, good eyes, good good good...

Tyson oli lopulta ainoa junnu-uros, joka sai ERIn, joten mentiin jonon etummaisiksi. Itseasiassa vasta tässä kohtaa huomasin tuon asian, sillä yritin väkisin mennä Erikan ja Soolon taakse jonoon. Tuloksena junnuluokan ykkönen ja nokka kohti PU-kehää. Jos palataan ajassa hieman taaksepäin, niin suunnitelma oli mennä viime tipassa paikalle ja häippästä kotiin heti oman arvostelun jälkeen (koska odotin käteen korkeintaan EH-nauhaa). Kauaa ei jouduttu odottamaan, sillä uroksia oli yhteensä 9 kpl. Näistä vain kolme sai ERIn ja Tyson yksi heistä. PU-luokassa sijoituttiin kolmanneksi ja saatiin VARA-SERT. Paljon meitä juoksutettiin, PU-luokassa neljä kierrosta ja kun vihdoin pysähdyttiin, niin meikäläinen sai hetken hengähtää syvään. Jaa miten niin huono kunto? Minkäs sille voi kun koiria on helppo juoksuttaa niin, että ne juoksevat vapaana hullunrallia ja minä katselen vierestä... Ei ihan kohtaa koiran ja omistajan kunnot, eriparia.

Arvostelu: Hyvä kokonaisuus. Pää saisi olla kuivempi. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvät raajat. Sopiva luusto. Hyvä takaosa. Kantaa itsensä hyvin liikkeessä.

Tuota pään kuivuutta mietittiin ja voisin kuvitella sen liittyvän löysään nahkaan. Tyson on varmaan entisessä elämässä ollut hamsteri, joka hamstraa ruokaa poskiin. Jäljelle on jäänyt löysät posket ja hieman roikkuvat huulet. Liikkeestä mainittu kanto antoi mukavan tunteen ja vielä kun Erika sanoi lopuksi, että koita kestää vaikka käsissä tuntuisikin inhottavalta. Hyvässä vedossa ravaava koira näyttää hyvältä, joten kai sitä on kestettävä. Tai jos tuo lause kuuluisikin minulle, jos se olenkin minä joka kannattelee Tysonia, hihnan kireydestä päätellen? Vaaleanpunainen ei ole kyllä yhtään mun väri, joten suodaan se kokonaisuudessaan Tysonille.

------------------

Hetken aikaa kotona ja alkuillasta sitten tokotreeneihin. Ei ehditty viideltä omaan ryhmään, kun piti poiketa nopsaan kaupungilla. Kuudelta alkoi toinen eskariryhmä, minne päästiin kuokkavierailemaan. Aiheina seuraaminen, luoksetulo, joku jääväliike (me otettiin seisomista), luoksepäästävyys ja paikalla makuu. Pari viikkoa lomaa ollut, joten kierrokset oli aika kovat. Oli virheliike leikittää Tysonia ekan liikkeen jälkeen, meni taas ylikierroksille ja vaati rauhoittelun.

Aloitettiin seuraamisella. Tehtiin itsekseen, joten en nyt osaa sanoa miltä se oikeasti näytti. Välillä tuntui, että Tyson olisi poikittanut. Samalla tuli tajuttua, että pikku hiljaa pitäisi luopua nameista vasemmassa kädessä. Mulla on siis namit valmiiksi jo kädessä ja nyt pitäisi ruveta ottamaan nami taskusta palkatessa.

Luoksetulot onnistuivat tänään yllättävän hyvin. Alkuun oli hankalaa Tysonin löytää oikea paikka, mutta hiomalla se löytyi ja otettiin ihan kunnolla matkalla luoksetulo ja niin nätisti tuli eteen, että teki mieli kiljua (ei siinä mitään pahaa olisi, enemminkin hyvää vain, mutta en kehdannut). Tyson laukkasi, joo´o ei mitään löntystelyä, ja tuli eteen istumaan. Pienryhmä-kouluttaja Tuula sanoi, että mun ei kannata stressata tuosta eteenistumisen paikasta. Tyson tulee alkuun ihan muhun kiinni, mutta kun se istuutuu peruuttamalla, niin välimatkaa tulee. Tuula sanoi sen olevan ihan ok, mieluummin noin kuin että tulisi päin. Joten ei stressata. Varmaankin paikka vielä paranee, kun paremmin sen oppii. Vielä kun Tyson malttaisi istua paikoillaan, eli tämä kohta nyt tarkan silmän alle ja paljon paikalla istumistreeniä!

Sai valita tekeekö liikkeestä maahanmenoa vai seisomista. Periaatteessa piti valita sen mukaan suostuuko koira menemään maahan (tässäkin ryhmässä oli monta sellaista koiraa, jotka eivät halunneet mennä maahan makaamaan). Tyson kyllä menee maahan ja helpostikin, joten otin nyt syyniin tuon seisomisen, koska sitä on tullut aika vähän treenattua tai ainakaan häiriössä ei olla tehty. Alkuun peruuttamalla (tarjosi ensin maahanmenoa ainakin kolme kertaa ja kerran istumistakin), kun se sujui siirryin sivuttain Tysonin sivulle. Kuljin siis kylki menosuuntaan päin. Kun tämä sujui siirryin normaalisti sivulle, mutta en seuruuttanut vaan Tyson kulki ihan vapaana vierellä. Hienoja stoppeja tuli. Tämän liikkeen Tyson oppi kesällä ihan hetkessä. On joka kerta pysähtynyt just eikä melkein käskyn saatuaan. Jee jee, hyvä meidän puoli!

Luoksepäästävyys on aina ollut hyvä. Onkohan Tyson kerran vai kaksi lähtenyt sivulta kouluttajaa kohti vai noussut vain seisomaan? En nyt muista, mutta pääasiassa joka kerta istunut rauhassa paikallaan. Ja olen palkannut vasta ihan lopuksi nyt enkä kesken kopeloinnin.

Loppuun paikalla makuu. Ryhmäliikkeenä se meni ihan päin mäntyä. Puolen minuutin paikalla makuu, mikä tuntui menevän älyttömän nopeasti. Meidän omassa ryhmässä koirat osaavat tämän liikkeen paremmin kuin tämä myöhempi ryhmä, sillä nyt oikeastaan jokainen liikkui. Käännyin Tysonia kohti ja puin toisen hanskan käteeni. Kädet olivat vatsan kohdalla, joten Tyson luultavastikin kuvitteli liikkeen olevan luoksetulo. Tuli niin innoissaan tykö. Ei kun uudelleen maahan ja sitten jo pitikin palata koiran luokse kun aika loppui. Päätin sitten, että näin ei lopeteta ja Tyson uudelleen maahan. Tietysti viereisen corgin kanssa otettiin luoksetulo juuri sillä hetkellä ja Tyson sinkosi, mutta kääntyi heti komennuksen jälkeen mua kohti (ihanan kuuliainen). Kolmannen kerran koira uudelleen maahan ja nyt jäin alkuun ihan lähelle, kun en tietänyt tekevätkö muut siinä lähistöllä vielä jotain. Tysonilla oli sen verran virtaa, ettei paikalla makuu ollut ihan niin varma mitä yleensä. Kävin palkkaamassa ja kävelin nyt vastakkaiselle lumikasalle (reilut 10 askelta tuli välimatkaa). Siinä sitten odotutin hetken ja palasin sivulle. Kerran palkkasin maahan, suoristin selän, odotutin ja palkka+vapautus.

Mahtavaa päästä treenaan vaikka Tysonilla oli energiaa vähän liikaakin, mutta hyvin se kokosi itsensä aina kun tehtiin töitä, eli oltiin käskyn alla. Kouluttajan kanssa puhuttiin tuosta odottelusta, mikä on toooodella kamala asia Tysonille. Mimmu sanoi, että voitaisiin joku kerta tulla puolta tuntia ennen treenipaikalle, siellä on silloin kilpailevien ryhmä treenaamassa. Puoli tuntia vaan hengailtaisiin ja odotettaisiin että oman ryhmän treenit alkaa. Ei mitään reagointia ulvomisiin, piippailuihin jne ääniin, vaan kontaktista palkka jos sellaista tarjoaa. Kilpailevien ryhmäläisiä ei haittaa, sillä tuohan olisi heidän koirilleen hyvää häiriötreeniä. Kannattaa ehkä odotella inasen lämpimämpiä ilmoja että tarkenee seisoskella paikoillaan.

Tokon alokasluokka alkaa olemaan jo aikas kivalla mallilla, kaikkia liikkeitä käyty läpi ja aika pitkälti pystytään jo kokeenomaisiin suorituksiin. Olen jo katsellut touko-kesäkuulle kokeita, josko oltaisiin siihen mennessä valmiita. Saas nähdä. Kalenteriin on kyllä kokeet merkattu ja ilmoittautumisajat myös, joten ehkä me johonkin. Pitää vaan treenata ahkerasti.