Tokohömppäilyä

Piiiitkästä aikaa ja kivaa oli! Lähdettiin Särkän parkkikselle treenaileen Nooran ja koirien kanssa. Pääasiana oli Nooran nähdä mitä Tysonin kanssa on tehty ja miten se asiat tekee. Huomasi heti, että nyt treenataan sellasen tyypin kanssa, joka oikeasti osaa sanoa kuinka meidän pitäisi toimia, että lopputulos olisi paras mahdollinen. Noora ohjasi Tysonia, joka ei pahemmin ottanut musta häiriötä vaikka seisoskelin lähettyvillä. Nooran kanssa oli ihan yhtä kiva tehdä töitä (ja paljon motivoivampaakin, kun ei junnata liikaa). Lyhyesti ja ytimekkäästi tämän illan saldo.

Itse näytin Tysonin kanssa seuraamista ja jäävistä maahanmeno ja seisominen. Noora otti Tysonin kanssa myös maahanmenoja ihan vaan kulkemalla ympäriinsä suht vauhdikkaasti ja innostavasti. Hienoja maahanmenoja tuli ja Tyson oli into pinkeänä. Ruudun alkeita tekivät, kapulaa pidettiin ja kuljetettiin, metallikapulaa kokeiltiin ensimmäistä kertaa. Paikallamakuutakin tehtiin pariin kertaan. Alkuun ihan yksinään lyhyellä välillä palkaten aina kontaktista (Tysonilla pää pyöri hieman). Toisella kertaa itse hömppäilin Tobyn kanssa lähettyvillä kaiken näköistä. Kertaakaan ei Tyksy piipannut. Kaukojakin tehtiin, istumaan nouseminen on vielä hankalaa.

Koko treenin ajan Tyson oli innokas, mutta hillitty. Oli siis hyvin keskittynyt ja kuuliainen, ja näytti varsin hienoa tottelevaisuutta :o) Pääpointti oli kuitenkin kontaktissa ja siinä, että Tyson hakee kontaktia eikä ohjaaja. Sen kuuluu olla aktiivinen eikä toisin päin. Tätä pitää treenata vielä paljon lisää.

Hienosti Tyson kesti häiriötä. Pariin kertaan ohi kulki pari lasta pyöräillen. Toisella kertaa lapsi pyöräilin tosi läheltä Tysonia, joka istui nätisti Nooran sivulla kontaktissa. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Niin paljon tuli asiaa, että oon jo puolet suunnilleen unohtanut. Kotitreeniäkin saatiin, mitä uskallan ehkä itsekin treenata. Kapulan pitoa sivulla ja vasemmalle käännöksiä kulmassa. Huomenna varmaan treenaillaan uudelleen Nooran valvovan silmän alla.

Topsukan kanssa tehtiin myös tokojuttuja. Seuraaminen oli hieman pomppivaa, kun oli niin hauskaa. Hyvin seuraa, kun vaan keskittyy. Maahanmenot on nopeita (karvat vain pöllysivät, kun Toby rysähti maahan). Paikallamakuussa Toby on epävarma. Mun pitää itse olla toooodella rauhallinen, varovainen liikkeissä ja puhua matalalla äänellä. Topsu tarvitsisi itseluottamusta ja paljon. Ainahan sillä on ollut ongelma jäädä yksin, ilman äiskän turvaa. Silloin on varmuutta liikkeissä, kun ollaan lähekkäin, mutta heti kun tulee hajurako, niin menee pupu pöksyyn. Tobyn kanssa tavoite ei ole kokeisiin tähtäävä, vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Mutta eiköhän me silti yritetä saada liikkeisiin varmuutta. Jos vaikka joskus saataisiin häiriöherkkyyttä vähän siedätettyä ja voitaisiin vielä kokeilla kokeita. Mun tarvitsee kyllä silloin vetäistä muutama Diapami naamaan, etten omaa jännitystä välitä koiraan :o