Ei onnistunut, ei sitten millään... Tänään ajelin illasta Ruutanaan, pyysin äiteen liikkeenohjaajaksi ja lähdettiin Tysonille vieraaseen paikkaan treenaan. Käveltiin rauhalliselle parkkikselle, missä mahduttiin hyvin tekemään liikkeet. Pakkasta oli -13 astetta ja se oli liikaa. Tyson ei meinannut millään suostua mennä maahan. Muutenkin vähän sellainen treeni etten tarkemmin rupea sepustamaan. Tulee vain itselle paha mieli.
Aina unohdan sen alkuvirittelyn. Nyt huomasi että parin liikkeen jälkeen alkoi Tysonkin enemmän olemaan samalla aaltopituudella. Hyvää oli jäävien seuraaminen. Sellaista kun olisi aina, niin hyppisin riemusta ilmaan. Muuten ei pahemmin välittänyt äidin puhumisista (liikkeenohjaajan käskytyksestä), mutta luoksetulossa varasti. Kaikki muut liikkeet otettiin paitsi hyppy (tajusin vasta nyt että se unohtui ottaa..).
Huomenna otetaan uusi yritys päivällä, kun on vielä valoisaa ja toivottavasti inasen lämpimämpi. Voisi heittää Tysonille vielä takin päälle, mutta minkäs sille voi jos tassut palelee. Tossuja ei ole, kun joku nimeltä-mainitsematon ne pentuna söi...
Iltaruokaa odotellessa leikittiin stoppeja ja maahanmenoja eteisessä. Pientä korjaussarjaa siis. Heitin Tysonille namin eteisen toiseen päähän ja kun lähti tulemaan tykö niin käsky stop tai down. Tehtiin siis ensin stoppeja ja sitten vasta downeja, ei sekaisin. Tyson oli into pinkeänä. Ihan lopuksi vielä kilpailtiin kuka eka maassa, eli menin itsekin kyykkyyn. Vähän hermojen lepuutusta itsellekin, kun alkoi jo iskeä epätoivo. Nyt vain silmät ja sormet ristiin, että Tyson on hyvin kuulolla sunnuntaina. Kunnon alkuverryttely helpoilla tokojutuilla, vähän paikalla makuuta ja seuraamista.
Kyllä tää tästä. Mitään suuria toiveita/tavoitteita ei ole näiden parin kokeen suhteen, joten nyt vaan pitäisi pitää sellainen hyvä fiilis päällä sekä itsellä että koiralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti