Siis tokotteleen.. Lähdettiin illalla poikkeen Ruutanaan porukoille. Otin Tysonille vähän iltaruokaa mukaan ja pilkoin nakin. Ulkona otettiin muutama pätkä seuraamista. Tarvitsee muistaa jatkossa ottaa Tyson paremmin kuulolle ja hallintaa parilla askeleella ja pysäytyksillä, koska nyt helposti lähtee edistämään ja hukkaa paikan. Kun tästä huomauttaa pysähtymällä ja ottamalla liikkeen uudelleen, niin sujuu jo paremmin. Jos keskittyminen herpaantuu, niin lähtee helposti poikittamaan ja kulkee muutenkin miten sattuu.
Liikkeestä maahanmenot oli hienot kuin myös seisomiset. Ei seonnut näissä, vaan teki juuri niin kuin pitikin. Ihan vain kokeiltiin kumpaakin pari kertaa ulkona eikä junnattu enempää.
Luoksetuloissa oli vauhtia, mutta vauhdin myötä myös sivulle tulo hieman kärsi. Voi olla, että Tyson on vielä vähän pihalla, että mihinköhän nyt pitikään pysähtyä. Jäädä eteen vai tulla sivulle. Mutta eiköhän se tästä.
Luoksepäästävyyttä treenattiin pariin kertaan. Juhis tuli rapsutteleen Tyson korvan takaa ja nätisti poika istui mun vieressä. Tässä ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelmaa. Tobyhan aina innostuu, kun joku tulee kohti ja suunnilleen hyppää syliin. Tyson on pennusta asti istunut rauhassa paikoillaan.
Loppuun paikalla makuu. Välillä kävin palkkailemassa ja loppupalkkana laitoin ruokakipon sen nenän eteen ja vapautuksesta sai sitten syödä pöperönsä. Koko ulkotreenin ajan sillä pysyi hyvä motivaatio yllä ja itsekin osasin hyvin lopettaa ajoissa. Kaikki sujui hienosti siihen nähden, ettei paljoa olla keretty treenaamaan mutta ne vähäisetkin/lyhyet treenit ovat olleet onnistuneita.
Kotona lopun iltaruuan odotellessa pöydällä otettiin kapulan pitoa. Kokeiltiin myös Nooralta lainattua metallikapulaa. Alkuun puukapulalla pitoa sivulla. Sitten metalli. Tyson hieman epäröi ja avasi varovasti suuta. Metalli kolahti hampaisiin ja sen jälkeen suu pysyi visusti kiinni. Laskin metallin maahan ja sieltä Tyson itse varovasti alkoi koskemaan ja lopulta nostamaan kapulaa. Sitten se olikin jo ihan ok. Puisella otettiin vielä noutoa niin, että ensin vein kapulan vähän matkan päähän eteen ja pyysin tuomaan. Lopussa käskin sivulle, että alkaisi itse hakeutumaan pikku hiljaa oikealle palautuspaikalle. Muutama heitto loppuun, kerran karkasi sivulta, mutta muut kerrat pysyi hyvin paikoillaan. Mählää kapulaa, joten lisää pitoharjoituksia. Lähdössä epäröi. Olisi jo menossa, mutta epäröi että saakohan "tuo" käskyllä sittenkään lähteä. Alkuun osoitin kädellä ja lopuksi pienellä kropan heijauksella lähti. Ehkä tästäkin päästään eroon toistojen myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti