Uuden vuoden aktivoitumista

Jäänyt blogin päivitys vähemmälle, kun yksinkertaisesti ei ole ollut pahemmin mitään kirjoiteltavaa. Jospa nyt hieman kirjaisi mitä ollaan tehty kaikessa hiljaisuudessa.

Ennen joulua käytiin Minnalla kyläilemässä ja tuli puheeksi sisällä, kotona, treenaaminen. Hallilassa se oli vaikeaa, kun oli pienempi asunto, mutta marraskuussa muutettiin isompaan ja tajusin, että oon kaikille tutuille mainostanut kuinka meidän asunnon on rakentanut joka käytävistä pitävä ihminen. Meillä on pitkä eteinen ja tätä ollaan nyt hyödynnetty lähes joka ilta. Huvikseni kokeilin kerran ennen iltaruuan antamista, että lähtisiköhän toko taas pitkästä aikaa sujumaan. Ruoka pöydälle odottamaan, puolikas nakki palasiksi ja eteiseen "höntsäilemään". Tyson oli kuin eri koira. Ne ketkä ovat treenanneet meidän kanssa tietävät, että Tyson ei pahemmin tarjoa tekemistä. Nyt kun oli ruoka odottamassa, niin Taikku olisi voinut seistä vaikka päällään.

Alkuun aloitettiin ihan perus seuraamisella. Käytävässä on se hyvä puoli, että koira kulkee mun ja seinän välissä. Saadaan siis minimoitua vinossa kulkeminen. Ja käytävä on sen verran pitkä, että saadaan helposti kahdeksankin askelta eikä olla vielä edes ovella asti. Tyson välillä kiilaa eteen, mutta korjaa hyvin tulemalla sivulle ja siitä lähdetään uudelleen liikkeelle.

Sivulle tuloa se tarjoo jo itse, kun näkee mun pysähtyneen. Alkuun tarvittiin pari muistutusta namin avulla, että mites siihen sivulle pitikään tulla, mutta pian Tyson taas muisti asian ja TARJOAA sitä nyt ihan itse. Ei ole koskaan ennen tehnyt niin.

Seuraamiseen olen vaihtanut takaisin ihan tokotyylisen täyskäännöksen, eli käännyn itse oikealta ympäri ja koira seuraa vasenta jalkaa mukana. Tämäkin sujuu hienosti.

Kerran ollaan otettu liikkeestä maahanmenoa. Viimeksi kun ollaan tokoa treenattu, niin maahanmeno tökki ja pahasti. Nyt kuului oikein rojahdus kun Tyson tömäytti maahan samantien kun käskin. Paljon palkkaa maahan ja pari toistoa päälle. Siihen ollaan nyt maahanmenot jätetty, etten taas kyllästytä koiraa liikaa treenaamalla.

Seuraavilla kerroilla ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista. Tää oli aivan unohtunut Tysonilta ja ihan alusta aloitettiin. Kai tämäkin liike oli jäänyt selkärankaan, kun nopeasti tajusin homman ilman lisäapuja. Enkä pahemmin häivyttänyt reiluja apuja. Kun Tyson on stopannut, olen palkannut tiheään tahtiin, liikkunut minne sattuu (lähettyvillä kuitenkin) ja käynyt taas palkkailemassa. Eli joutunut seisomaan aika pitkään paikoillaan. Pitää varoa missä kohtaa kehuu. Jos on välimatkaa ja kehun, niin riski liikauttaa jalkaa on aika suuri. Eli vähän pitänyt itsekin miettiä, että missä kohtaa auon suutani.

Seisomista ollaan pääasiassa otettu seuraamisen kanssa (siis saman iltatreenn aikana, ei vielä yhdistettynä), mutta kerran kokeiltiin kaukoja (istu-maahan). Nättiä! Tyson nousi joka kerta istumaan, mikä on myöskin tökkinyt aiemmin. Ehkä pientä ennakointia oli näkyvissä aina välillä, mutta siihen auttaa eri pituiset tauot käskyjen välillä.

Luoksetuloa ollaan kerran treenattu lyhyellä matkalla. Otan suoraan sivulle, eli unohdetaan pk-tyylinen eteentuleminen.

Muuta ei ollakaan nyt tehty. Joka ilta laitetaan ruoka valmiiksi odottamaan, pilkotaan puolikas nakki ja otetaan muutama pala oikeaan käteen mukaan. Olen päässyt eroon vasemman käden nameista heti alkuun eikä Tyson hapuile yhtään mun oikeaa kättä. Periaatteessa nameja on kädessä sen verran mitä yhdellä kerralla yhteen liikkeeseen menee, kun liike loppuu haetaan lisää nameja ja tehdään liike toisen kerran tai vaihdetaan johonkin toiseen. Niin eri meininki Tysonilla ollut, että itselläkin on motivaatio pysynyt ja nyt ollaan jo pitemmän aikaa treenattu joka ilta. Ja kun teen vain tietyn määrän nameja valmiiksi, niin ei ole riskiä treenata liikaa. Nyt on ollut hyvä määrä ja loppupalkkana on ruoka, minkä saa paikalla makuusta. Tyson menee siis maahan ennen ruuan saamista ja olen itse käynyt nurkan takana piilossa eri pituisia aikoja. Tyson tarjoo tässä maahanmenoa, koska se on jo vanha tuttu juttu, mutta sanon kyllä "down" että yhdistäisi tämän siihen oikeaan paikalla makuuseenkin / oikeaan "down" käskyyn. Kunpa se olisi joskus yhtä rauhallinen ulkona kuin sisällä odotellessa. Sisällä ei kuulu pihahdustakaan ja makaa ryhdikkäänä.

Kyllä tää meidän tokoharrastus siiis pikku hiljaa näyttäisi saavan jatkoa. Nyt on hyvä mielentila sekä koiralla että minulla, joten vielä ei ole mitään katastrofia tapahtunut. Vielä jatketaan kotitreenejä hetki, katsotaan koska uskalletaan ulos asti.