Tänään alkoi PPK:n pienryhmän hallitreenit tottiksen osalta. Yhteensä 10 viikkoa treenataan joka tiistai varmasti, satoi tai paistoi. Tänään saatiin vieraileviksi kouluttajiksi Johanna ja Reima Nuutinen. Iski pieni alkujännitys, mutta nopeasti sitä tajusi, että on uutta oppia ja näkemystä tiedossa, joten itseasiassa omaa vuoroaan odotti innolla ja reippaasti mentiin näyttämään meidän osaamiset/osaamattomuudet.
Seuraaminen oli päivän teema. Ekassa osassa tehtiin seuraamista lelupalkalla. Pitkälti siitä syystä, että itse haluan oppia lelun käytön paremmin. Alkuun leikitin Tysonia ja saatiin kommenttia, että se leikkii tosi hyvin ja se on hieno asia. Saatiin myös neuvoja lelun tuontiin ja ne olivat pitkälti samanlaiset kuin saalisviettikoulutuksessa opetettiin (kahden lelun leikki ja hihnassa juoksu, siitä pikku hiljaa vedettiin koiraa itseä kohti). Eli samoilla opeilla jatketaan.
Näytettiin miten ollaan seuraamista tehty. Meni aivan penkin alle. Ei siinä pahemmin mitään hyvää näyttänyt olevan. Ei mennyt yhtä hyvin mitä aiemmin.. Otti päähän. Tyson on aika itsenäinen ja itsepäinen, tekee mitä haluaa, leikittää itseään milloin haluaa ja siihen mun pitää puuttua enemmän. Liian lepsu ollut ja itse voi sanoa, että myös sokea, sillä en ole tajunnut tätä asiaa ihan niin selkeästi. Nimenomaan leikkimisen suhteen. Tehtiin harjoituksena sivulle tulo, mitä Tyson ei tehnyt yhtä hyvin kuin namipalkalla. Itseasiassa ei tehnyt kunnon sivulle tuloa ollenkaan. Siirryin itse koiran sivulle oikealle paikalla, seuraa-käskystä kontakti ja lelu lensi mun selän taakse (pidin sitä vasemmassa kädessä, selässä kiinni). Tällä ruvettiin hakemaan lelulle uusi tarkoitus. Pointtina olisi joskus päästä tilanteeseen, että lelusta ei tarvitsisi antaa selän takana ärsykettä, vaan sen voisi vain nakata taskusta taaksepäin.
Toisessa osiossa tehtiin seuraamista namilla ja nyt oli se vanha tuttu Tyson hihnan päässä. Se Tyson joka tarjoaa itse sivulle tuloa oikealle paikalle, seuraa kontaktissa mukana suorana ja oikeassa paikassa. Nami on paras, mutta lelupalkkauksella on saanut selkeästi motivaation kasvamaan seuraamisessa, joten mitään virhettä ei olla tehty, kun aiemmin ollaan otettu lelupalkka-seuraamista. Johanna suositteli, että otettaisiin vaihtelevuutta seuraamiseen käännöksillä. Nytkin tehtiin vasemmalle käännöstä ihan niin, että itse käännyin ja jatkoin matkaa tuli koira mukana tai ei. Pikku hiljaa se alkaa oppimaan, että mun jalkaa kuuluu seurata ja toinen on esteenä ohi kävelylle.
Nyt siis kannattaa jatkaa namilla ja leikittää vasta loppupalkaksi. Namilla haetaan tarkkuus ja lelulla sitten tyhjennetään pääkoppa :o) Mieltä lämmitti Mintun kommentti lopuksi, että viime kerrasta mitä hän on nähnyt meidän tekevän (ennen joulua Särkänniemen parkkipaikalla), niin Tyson on edistynyt ja siitä näkee, että seuraamista on treenattu. Tämä oli todella mukava kuulla, sillä itsestä on tuntunut, että hinkataan samassa vaiheessa koko ajan. Enhän mä itse näe miten se koira liikkuu, joten siinä se muutos varmaankin on tullut. Löytynyt oikea paikka, motivaatio ja halu tehdä mun kanssa töitä.
Tämän päivän treenistä jäi todella hyvä fiilis, vaikka alkuun jännitinkin. Eilen nimittäin tajusin, että menipäs viime viikko nopeasti, sillä kertaakaan ei tarkoituksella treenattu tottista. Ei niin että olisin miettinyt kunnolla mitä tehdään. Haku- ja agilitytreeneissä tehtiin jotain pientä ajankuluksi, mutta ei mitään järkevää.
Ulkopuoliset kouluttajat on hyvä juttu aina silloin tällöin. Tarkoitan siis, että välillä tulee uutta näkökantaa ja ehdotuksia. Nyt ei mitään hirveää jännitystä tullut, sillä treeniporukka on tuttu ja kaikki aikalailla samalla tasolla. Jos olisi ihan vierasryhmä, niin kynnys mennä hakemaan uutta oppia voisi olla korkea. Tutulla porukalla meininki on rento ja helpompi puhua jälkeenpäin treenien eri kohdista ja jatkosta yms. Näitä lisää! Luultavastikin Nuutiset tulevat vielä kerran tai kahdesti seuraamaan meidän treenejä tämän kevään aikana, joten nyt pitää skarpata, että voidaan näyttää edistymistä. Voisi taas yrittää aktivoitua kotonakin...
No hei, siellä on taas ihan turha itseruoskinta käynnissä. Tänään varsinkin se toinen namipalkkaosuus oli tosi hienoa tekemistä. Koira oli hyvässä paikassa ja suorassa sekä motivoitunut. Väliajatkin se vain koko ajan odotti, että "mamma, joko tehdään jotakin, olisin tässä ihan valmiina"! t. minttu
VastaaPoista