Vai miten se menikään. Kuitenkin Figosta tulee mieleen tämä sanonta. Paikat ja tavarat ei hajoa sen kulkiessa ohi, mutta Figolle itselleen sattuu ja tapahtuu kaiken näköistä. Tänään äidin kanssa keskustellessa tuli molemmilla mieleen, että onkohan Figon lonkat ihan kunnossa. Sillä on aina ollut melko heikko takapää. Todella ahdas takaa ja jalat vaikuttavat heikoilta. Sitten kun rahatilanne sen sallii, niin voisi ihan mielenkiinnosta kuvauttaa sen koivet. Mitäänhän se asia ei muuttaisi. Jos on p*skat niin sitten on. Jos taas ei niin sitten on vaan muuten hutera. Kauheasti se ei liiku eikä rasita itseään. Nyt on tässä reilun viikon aikana huomannut, että portaikossa kulkiessa se on tooooodella varovainen ja auton takakonttiinhan se ei oikeastaan ikinä hyppää vaan kinkeää. Nostaa siis ensin etupään ja sitten koittaa ponnistaa toista jalkaa takakontin reunalle, siitä ponnistaen sitten ylös. Joten joku mättää. Nyt kun oikein kunnolla ruvettiin miettimään asiaa, niin tuli kaikki nämä asiat mieleen. Mikähän Figossa on? Vaikuttaa ihan jämäpaloista askarrellulta, Tiimarin alehyllyltä hankitulta. Kaikin puolin säälittävä tapaus. Täytyy seurailla tilannetta.
Mites meillä muuten on mennyt? Hermot on ollut aikas tiukalla. Koirat tulee kyllä hyvin toimeen keskenään, ei siinä mitään. Kämppä tuntuu ahtaalta ja varsinkin, kun Jammulla ja Figolla ei ole omaa "paikkaa" minne mennä, niin ovat hieman hätää kärsimässä kun osuvat tielle. Tullut huomattua kuinka hermoheikkoja ne todellisuudessa ovat. Rutiinit ovat tärkeitä ja niitähän ei meillä ollessa ole. Meillä on omat paikat, jutut ja säännöt, Ruutanassa pojilla on omat makuupaikat/piilot missä olla rauhassa. Toby tuntuu oikeasti hyväpäiseltä nyt kun on ollut Jammun ja Figon kanssa saman katon alla. En oikeasti edes muistanut kuinka pahoja niiden heikkoudet ovat. Ruutanassa on rauha maassa, siellä ei tapahdu mitään ihmeellistä eikä ole pelottavia asioita/paikkoja. Siellä Jammu ja Figo ovat rentoja eivätkä mene paniikkiin helposti. Meillä panikoidaan oikein kunnolla, esim. jos jompi kumpi sattuu olemaan tiellä siirtyessä keittiöstä olkkariin. Tyson ja Toby osaavat väistää eikä se niitä haittaa mitenkään. No jos Jammu tai Figo on edessä, niin ei tarvitse tehdä muuta kuin yrittää ohittaa tai käskeä siirtymään, niin iskee paniikki eikä tiedetä mihin mennä. Sitten ei auta muu kuin meidän immeisten laskea kymmeneen ja odottaa, että koira rauhoittuu ja sitä voi pyytää/ohjata oikeaan paikkaan. Ei voikaan ihan samalla tavalla vaatia kuin Tobya ja Tysonia, jotka ovat tottuneet meidän elämään.
Ei ole helppoa kellään, mutta sunnuntaina homma normalisoituu, kun porukat palaa etelästä. Jammu ja Figo pääsee takaisin omaan kotiin äiskän kainaloon. Ja meille palaa ah niin ihan arki! :D Jammu ja Figo on ihania persoonia, mutta ei niitä voi ottaa kaupunkiin. Se on niiden kiusaamista ja vaikka kuinka yrittäisin ymmärtää ja olla itse tyynen rauhallinen ja ymmärtäväinen, niin kyllä se stressaa. Toivon tosissani, etten enää ikinä törmää tällaiseen hermojen heikkouteen. Ei ole mukavaa kenenkään kannalta, erityisesti koirien. Meillä on hienoa se, että on mahdollisuus tarjota koirille rauhallinen paikka lähes tulkoon metsän keskeltä.
Tänään ei lähdetty treenaan, kun oltiin koirien kanssa liikenteessä koko ilta. Piti hakea ruokaa sieltä ja täältä ja käydä samalla vähän spurttailemassa Ruutanassa.
