Norsu posliinikaupassa

Vai miten se menikään. Kuitenkin Figosta tulee mieleen tämä sanonta. Paikat ja tavarat ei hajoa sen kulkiessa ohi, mutta Figolle itselleen sattuu ja tapahtuu kaiken näköistä. Tänään äidin kanssa keskustellessa tuli molemmilla mieleen, että onkohan Figon lonkat ihan kunnossa. Sillä on aina ollut melko heikko takapää. Todella ahdas takaa ja jalat vaikuttavat heikoilta. Sitten kun rahatilanne sen sallii, niin voisi ihan mielenkiinnosta kuvauttaa sen koivet. Mitäänhän se asia ei muuttaisi. Jos on p*skat niin sitten on. Jos taas ei niin sitten on vaan muuten hutera. Kauheasti se ei liiku eikä rasita itseään. Nyt on tässä reilun viikon aikana huomannut, että portaikossa kulkiessa se on tooooodella varovainen ja auton takakonttiinhan se ei oikeastaan ikinä hyppää vaan kinkeää. Nostaa siis ensin etupään ja sitten koittaa ponnistaa toista jalkaa takakontin reunalle, siitä ponnistaen sitten ylös. Joten joku mättää. Nyt kun oikein kunnolla ruvettiin miettimään asiaa, niin tuli kaikki nämä asiat mieleen. Mikähän Figossa on? Vaikuttaa ihan jämäpaloista askarrellulta, Tiimarin alehyllyltä hankitulta. Kaikin puolin säälittävä tapaus. Täytyy seurailla tilannetta.

Mites meillä muuten on mennyt? Hermot on ollut aikas tiukalla. Koirat tulee kyllä hyvin toimeen keskenään, ei siinä mitään. Kämppä tuntuu ahtaalta ja varsinkin, kun Jammulla ja Figolla ei ole omaa "paikkaa" minne mennä, niin ovat hieman hätää kärsimässä kun osuvat tielle. Tullut huomattua kuinka hermoheikkoja ne todellisuudessa ovat. Rutiinit ovat tärkeitä ja niitähän ei meillä ollessa ole. Meillä on omat paikat, jutut ja säännöt, Ruutanassa pojilla on omat makuupaikat/piilot missä olla rauhassa. Toby tuntuu oikeasti hyväpäiseltä nyt kun on ollut Jammun ja Figon kanssa saman katon alla. En oikeasti edes muistanut kuinka pahoja niiden heikkoudet ovat. Ruutanassa on rauha maassa, siellä ei tapahdu mitään ihmeellistä eikä ole pelottavia asioita/paikkoja. Siellä Jammu ja Figo ovat rentoja eivätkä mene paniikkiin helposti. Meillä panikoidaan oikein kunnolla, esim. jos jompi kumpi sattuu olemaan tiellä siirtyessä keittiöstä olkkariin. Tyson ja Toby osaavat väistää eikä se niitä haittaa mitenkään. No jos Jammu tai Figo on edessä, niin ei tarvitse tehdä muuta kuin yrittää ohittaa tai käskeä siirtymään, niin iskee paniikki eikä tiedetä mihin mennä. Sitten ei auta muu kuin meidän immeisten laskea kymmeneen ja odottaa, että koira rauhoittuu ja sitä voi pyytää/ohjata oikeaan paikkaan. Ei voikaan ihan samalla tavalla vaatia kuin Tobya ja Tysonia, jotka ovat tottuneet meidän elämään.

Ei ole helppoa kellään, mutta sunnuntaina homma normalisoituu, kun porukat palaa etelästä. Jammu ja Figo pääsee takaisin omaan kotiin äiskän kainaloon. Ja meille palaa ah niin ihan arki! :D Jammu ja Figo on ihania persoonia, mutta ei niitä voi ottaa kaupunkiin. Se on niiden kiusaamista ja vaikka kuinka yrittäisin ymmärtää ja olla itse tyynen rauhallinen ja ymmärtäväinen, niin kyllä se stressaa. Toivon tosissani, etten enää ikinä törmää tällaiseen hermojen heikkouteen. Ei ole mukavaa kenenkään kannalta, erityisesti koirien. Meillä on hienoa se, että on mahdollisuus tarjota koirille rauhallinen paikka lähes tulkoon metsän keskeltä.

Tänään ei lähdetty treenaan, kun oltiin koirien kanssa liikenteessä koko ilta. Piti hakea ruokaa sieltä ja täältä ja käydä samalla vähän spurttailemassa Ruutanassa.

Tokohömppäilyä

Piiiitkästä aikaa ja kivaa oli! Lähdettiin Särkän parkkikselle treenaileen Nooran ja koirien kanssa. Pääasiana oli Nooran nähdä mitä Tysonin kanssa on tehty ja miten se asiat tekee. Huomasi heti, että nyt treenataan sellasen tyypin kanssa, joka oikeasti osaa sanoa kuinka meidän pitäisi toimia, että lopputulos olisi paras mahdollinen. Noora ohjasi Tysonia, joka ei pahemmin ottanut musta häiriötä vaikka seisoskelin lähettyvillä. Nooran kanssa oli ihan yhtä kiva tehdä töitä (ja paljon motivoivampaakin, kun ei junnata liikaa). Lyhyesti ja ytimekkäästi tämän illan saldo.

Itse näytin Tysonin kanssa seuraamista ja jäävistä maahanmeno ja seisominen. Noora otti Tysonin kanssa myös maahanmenoja ihan vaan kulkemalla ympäriinsä suht vauhdikkaasti ja innostavasti. Hienoja maahanmenoja tuli ja Tyson oli into pinkeänä. Ruudun alkeita tekivät, kapulaa pidettiin ja kuljetettiin, metallikapulaa kokeiltiin ensimmäistä kertaa. Paikallamakuutakin tehtiin pariin kertaan. Alkuun ihan yksinään lyhyellä välillä palkaten aina kontaktista (Tysonilla pää pyöri hieman). Toisella kertaa itse hömppäilin Tobyn kanssa lähettyvillä kaiken näköistä. Kertaakaan ei Tyksy piipannut. Kaukojakin tehtiin, istumaan nouseminen on vielä hankalaa.

Koko treenin ajan Tyson oli innokas, mutta hillitty. Oli siis hyvin keskittynyt ja kuuliainen, ja näytti varsin hienoa tottelevaisuutta :o) Pääpointti oli kuitenkin kontaktissa ja siinä, että Tyson hakee kontaktia eikä ohjaaja. Sen kuuluu olla aktiivinen eikä toisin päin. Tätä pitää treenata vielä paljon lisää.

Hienosti Tyson kesti häiriötä. Pariin kertaan ohi kulki pari lasta pyöräillen. Toisella kertaa lapsi pyöräilin tosi läheltä Tysonia, joka istui nätisti Nooran sivulla kontaktissa. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Niin paljon tuli asiaa, että oon jo puolet suunnilleen unohtanut. Kotitreeniäkin saatiin, mitä uskallan ehkä itsekin treenata. Kapulan pitoa sivulla ja vasemmalle käännöksiä kulmassa. Huomenna varmaan treenaillaan uudelleen Nooran valvovan silmän alla.

Topsukan kanssa tehtiin myös tokojuttuja. Seuraaminen oli hieman pomppivaa, kun oli niin hauskaa. Hyvin seuraa, kun vaan keskittyy. Maahanmenot on nopeita (karvat vain pöllysivät, kun Toby rysähti maahan). Paikallamakuussa Toby on epävarma. Mun pitää itse olla toooodella rauhallinen, varovainen liikkeissä ja puhua matalalla äänellä. Topsu tarvitsisi itseluottamusta ja paljon. Ainahan sillä on ollut ongelma jäädä yksin, ilman äiskän turvaa. Silloin on varmuutta liikkeissä, kun ollaan lähekkäin, mutta heti kun tulee hajurako, niin menee pupu pöksyyn. Tobyn kanssa tavoite ei ole kokeisiin tähtäävä, vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Mutta eiköhän me silti yritetä saada liikkeisiin varmuutta. Jos vaikka joskus saataisiin häiriöherkkyyttä vähän siedätettyä ja voitaisiin vielä kokeilla kokeita. Mun tarvitsee kyllä silloin vetäistä muutama Diapami naamaan, etten omaa jännitystä välitä koiraan :o

Seuraavat 1½ vkoa

... tulevat olemaan mielenkiintoiset, koska huomenna illalla haen Jammun ja Figon meille hoitoon vanhempieni etelänmatkan ajaksi. Onhan sitä ennenkin asuttu kaksiossa, kylläkin hieman isommassa, neljän koiran kanssa (ja yksi niistä oli lehmän kokoinen Petrus), joten kaipa me hengissä ja täysissä sielunvoimissa tästä selviydytään. Jammu ja Figo ovat kyllä niin landepaukkuja, että menee ehkä hetki taas totutella kerrostalon rappusiin ja ääniin. Onneksi eivät tällä viikolla joudu kuin pari tuntia olemaan yksin. Ehtivät vähän tottua yhdessä oloon ja pystyy seuraamaan miten Figo ja Tyson mahtuvat samaan tilaan.

Palaten viime viikkoon. Torstaina käytiin Tysonin kanssa lonkka- ja kyynärkuvissa, ja näytti varsin hienoilta kuvilta! Nyt odotellaan virallisia. Tyson oli rauhoitettunakin oma malttamaton itsensä. Kun meitä pyydettiin poistumaan röntgenhuoneesta, niin Tyson yritti lähteä pöydältä pois. Ja kun kuvat oli otettu ja odoteltiin Tysonin virkoamista, niin mitenkään ei reagoinut meidän tuttujen ihmisten ääniin, mutta heti kun eläinlääkäri tuli paikalle ja sanoi jotain, niin Tyson nousi ylös ja lähti reteesti kävelemään ulospäin. Käytävällä totesi, että jalat eivät ehkä sittenkään kanna vielä kunnolla ja päätti ottaa hetken hengähdystauon. Autolle mentäessä avasin takaluukkua ja sanoin  Juhikselle, että Tyson täytyy varmaankin nostaa. Ja pah, takaluukun sain auki, niin poika hyppäsi sillä sekunnilla autoon (oli edelleen aika töttöröö päästään).

Juhista säälitti koko illan Tyson, kun se oli niin raasu. Iskä hoivasi pikku poikaansa tunnollisesti, kun äiskä vaan naureskelin vierellä. Oon kamala! Ulkonakin Tyson kulki kuin känninen ukko. Yleensä koirat menee suoraan kohti puuta, mitä vasten haluavat nostaa jalkaansa. Tyson kulki sivuttain, aivan kun humalassa heitättäisi hieman sivulle. Muutaman reippaan hölkkäaskeleenkin otti ja sitten tuli stoppi. Piti kerätä ajatukset kasaan ja taas jatkettiin matkaa rauhallisesti. Korvat roikkui (ja posket) ja ilme oli niin raasu. Raukka ei tajunnut mikä siihen oli iskenyt. Kotiin päästyä Juhiksella kesti piiiiitkään riisua takki ja kengät, kun piti vähän rapsutella ja höpistä Tysonille heti eteisessä. Oikeasti, näytti todella koomiselta meidän koti-ilta. Koiralla kaamea kankkunen :D Seuraavana aamuna meitä tuli herätteleen energiaa pursuava riiviö, jolla jytäsi taas ihan täysillä. Kukista meinasi lehdet lentää, kun häntä vispasi tuhatta ja sataa. Kyllä krapulastakin aina selviydytään, sen tietää itse kukin..

Silmätutkimus

Tänään käytiin Veterissä Nurmen Heikillä tarkastuttamassa Tysonin simmut. Odottelu oli jotain niiiiin tylsää Taikun mielestä ja ai kamala, kun lopulta piti pysyä paikoillaan kun silmiä tutkittiin. Juhis vain totesi, että Figon kanssa Veterissä olo oli hieman helpompaa... Jaa miten niin meidän Taikkuko levoton tuhkimo? Kuorolaulantaa, huokailua, naukumista yms.

Niin niihin tuloksiin. Tervein silmin katsellaan jatkossakin maailmaa :o) Silmät tarkastettiin ennen ja jälkeen tippojen. Juhis piti kroppaa paikoillaan ja mä roikuin poskissa. Harmittelin, että nyt olisi kova sana parta ja pitkät poskikarvat mistä saisi hyvin kiinni. Onneksi Tysonilla on hieman löysät posket, korvaa asian :D Ihme kyllä se rauhoittui sen verran, että silmät saatiin tutkittua. Vastaan piti ihan periaatteesta laittaa, mutta yllättävän hyvin se tosiaan rauhoittui, hetkeksi...

Huomenna on vuorossa lonkka- ja kyynärkuvat. Niitä jännitän todella paljon. Tobyn lonkkakuvien näkeminen oli shokki, vaikka C:nä tulivatkin takaisin. Nyt silmät ja sormet ristiin, käsi sydämellä toivoen, että koivet olisivat yhtä priimat kuin simmut.

Meinasi unohtua: Tyson painoi 27kg. Ihan hivenen tullut painoa lisää sitten viime punnituksen. Viimeksi ollut 22-23kg, joten siitä taitaa olla jo aikaa. Kilo vielä niin Taikku on saman painoinen kuin Figo. Ero vaan on siinä, että Figolla on läskiä ja Tyksyllä lihasta. Ja vielä saa massaa tulla lisää. Kohta oikeasti survoudutaan sen alle, kun pikkumies änkee syliin. Se kun ei tule syliin varovasti, niin kuin Toby, vaan oikeasti survoo..

Sitä ja tätä

Huoh, ei millään jaksa kirjoittaa pitkää sepustusta menneiden viikkojen tapahtumista, joten saatte kerrankin lyhennetyn version.

Viime kirjoituksen jälkeen ollaan käyty Tysonin kanssa kahdesti näyttelyssä. Tervakoskella 28.8. Taikku oli NUO ERI/3 PU3 ja Tampereella 4.9. NUO ERI/1 PU2 VARA-SERT. Eli hyvää ERI-linjaa pidetty helmikuusta lähtien. Nyt onkin vuorossa hieman hengähdystaukoa. Lonkat/kyynärät on tarkoitus kuvata nyt syyskuussa ja muutenkin alkanut jo hieman puuduttamaan tiheätahtinen näyttelykiertäminen kesän aikana. Nyt on hyvä hetki kasvatella turkkia ja tehdä jotain muuta. Tyson on nyt pienellä lihotuskuurilla. Se kun kuvittelee olevansa kuiva vinttikoira (tai bodari kisakaudella), eikä massava näyttelypuudeli :D

5.9. oli Tysonin MH-luonnekuvaus, mistä voi lukea tarkemmin kotisivujen uutisia-osiosta. Oli niin pitkä kirjoitus, etten viitsi sitä tänne kopsata uudelleen.

Figon patin tuloskin tuli tuossa taannoin. Hyvälaatuinen kasvain, joka oli saanut alkunsa karvatupesta. Kaikki haavat parantui nopeasti ja tikit käytiin poistamassa 12 vrk leikkauksen jälkeen. Nykyään Figo ja Jammu ovat aivan mahdottomia autoilijoita. Pojat ovat heti takakontissa kun oven avaa (vaikka tarkoitus ei olisi laittaa koiria autoon). Poijjaat ovatkin nyt sitten päässeet ajelulle kauppaan ja Vesilahteen mun siskon luokse. Autossa istua könöttävät vaan. Yllättävintä tässä on se, että nuorenpana Figo voi pahoin autossa lyhyelläkin matkalla, nyt ei tunnu missään. Figo ei saanut mitään traumoja eläinlääkäristä, vaan joka kerta innoissaan meni sinne ja mukavaa oli pariin kertaan saada pikku tömpsyt, jotta sai hyvän syyn nukkua koko illan auton perässä ;o)

Parina maanantaina oon tokoillut Tysonin kanssa aamutuimaan. Toisella kertaa tein Tobynkin kanssa pikkuisen ja poju olikin ihan into pinkeänä tästä. Seuraaminen oli enemmän pomppuloikkaa, kylläkin ihan oikealla paikalla ja ai että oli kauniit ja nopeat liikkeestä maahanmenot. Sais ottaa Tyksy vähän mallia veikasta. Syyskuun puolen välin jälkeen aloitetaankin sitten ahkera treenaaminen, jahka personal traineri on kotiutunut Tampereelle. Pääsee Topsukkakin ihan kunnolla treenaamaan ja Tyksy laitetaan kuosiin, josko ensi vuonna sitten aloon...

Viikonlopun settiä

Lauantaina ampaistiin aamusta heti Raisioon koiranäyttelyyn. Takana oli 10h työyö, tunnin kerkesin kotona olemaan ja sitten taas liikenteeseen. Kannatti lähteä, sillä tulos oli varsin miellyttävä. Hieman jännitti ennen kehää, sillä sininen nauha näytti olevan paljon suositumpi kuin vaaleanpunainen. Tuomarina Soile Bister ja Tysonin tuloksena "koinsyömässä" karvassa NUO ERI/1 PU1 SERT ROP. Ei paha! Aussieista vain kaksi sai ERIn ja kyseessä olivat ainoat urokset. Tysonia ei kiinnostanut koko näyttely pätkän vertaa. Se halusi ennemmin häkkiin nukkumaan. Kehässä esiteltiin hyppypomppuloikka-laukka esityksiä. Ryhmiin ei jääty, karvan ja väsymyksen takia. Tai en nyt voi sanoa, että kauheasti olisi väsyttänyt, kun heti näyttelyn jälkeen kurvasin ensin Hervantaan katsomaan agilitykisoja ja sieltä Minnalle katsomaan pentuja. Ja sielläkin kului useampi tunti... Yhteensä siis reipas 30h valvomista.

Arvostelu: Erinomainen tyyppi & koko. Vahva luusto. Kaunislinjainen uros. Erittäin hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat ja purenta. Hieman hoikassa kunnossa. Riittävästi kulmautunut edestä. Erinomainen takaosa. Hyvä häntä. Tänään "koinsyömässä" karvassa. Upeat sivuliikkeet. Ihastuttava luonne.

 Neliveto päällä

Sunnuntaina käytiin nopsaan Ruutanassa. Tysonista huomasi, että se ei ollut pariin päivään päässyt vapaana leikkimään toisten kanssa. Teki taas kaiken maailman temppuja ja juoksi kakkoskakkosen, vajaan puol metriä pitkän palikan, kanssa ympäri pihaa. Muut olikin jo aivan tympääntyneitä toistensa seuraan. Toby oli ollut perjantaista lähtien Ruutanassa Figon ja Jammun seurana. Saatiin myös teatraalista huutoa kuunnella, kun Jammu taklasi Tobyn lipputankoon. Huudosta päätellen olisi voinut luulla vähintään jalan katkenneen, mutta lopputulos olikin vain säikähdys, sillä Toby käveli normaalisti mun tykö huutamaan ja rauhoittui, kun hetken siinä rauhoittelin teatraalista poikaa. Mentiin koko koira läpi eikä mitään näyttänyt olevan. Mutta olisitte kuulleet sen huudon! Vähän kuin sikaa tapettaisiin. AIJAIJAIJAI!!!! :D

Illasta saatiin kylään Alli-tyttönen, kenen luona vierailtiin viime viikonloppuna. Hetken aikaa Allilla kesti tottua Tysonin lähentelyyn (pojalla taitaa olla likinäköisyysongelmaa, kun pitää aina mennä ihan ihoon kiinni tutustumaan), mutta illan kuluessa puolivuotias ja vajaa kaksi vuotias löysi yhteisen aaltopituuden ja meidän pienessä olohuoneessa painittiin. Tai Tyson seisoi paikoillaan ja pieni Alli riekkui sitä vasten ja kuolasi korvat. Tobya ällötti taas, kun tuli vieraita. Alli jos tuli liian lähelle niin heti tuli matalaa murinaa ja Toby lähti pois tilanteesta. Ihmisvieraat oli paljon mukavampia, mutta tarvii niidenkin tuollaisia rääpäleitä tuoda mukanaan..

Tulevaisuuden suunnitelmia: Alkuun on nyt Figon tikkien poisto ja tulosten odottelu, mutta Tysonille olisi luvassa siis vielä ainakin yksi näyttely Tervakoskella. Sitten on vielä kysymysmerkin alla MH-testi (tänään varmaankin kuulee saadaanko paikka), joka saattaa mennä päällekkäin Tampereen ryhmänäyttelyn kanssa. Jos ei mene, niin kaksi näyttelyä olisi vielä. Syyskuussa mennään myös lonkka- ja kyynärkuviin. Silmätkin pitäisi peilata. Syyskuun lopussa pitäisi personal trainer Nooran muuttaa perheineen Tampereelle ja olen luvannut Tysonin Nooran miehelle, Juholle, agilityyn lainakoiraksi. En halua heittää hukkaan hyvää harrastuskoiraa sen takia, että itselläni on ainakin vielä hevon kuusesta vuorokausirytmi työn takia. Ja jos mulla on mahdollisuus saada oikeasti hyvä ohjaaja, jolla on intoa treenata, niin olisin tyhmä jos en lainaisi Tysonia. Samalla tuli puhuttua, että Noora rupee treenauttaan meitä tokossa. Jospa me vaikka ensi vuonna selviydyttäisiin sinne tokokokeisiin...

Leikkaus ohi

Tänään oli Figon leikkaus ja se menikin hienosti. Kadoksissa ollut pallikin löytyi, mutta patin poistossa oli mennyt hieman enemmän aikaa mitä oli kuviteltu, koska patti oli sisältänyt paljon verisuonia. Figon olisi tehnyt mieli nukkua pitempään eläinlääkärissä ja oli sen näköinen että "Joo joo, mä tuun. Älkää hoputtako." kun taputeltiin sitä hereille. Vikki jäi taas auton takakonttiin nukkumaan rauhassa. Pihassa oli jo hyvin varjoisaa ja ikkunat ja takaluukku oli auki, joten mukavahan siellä on nukkua. Jammukaan ei pääse häiritsemään. Nyt vaan pitää askarrella vahoista kalsareista suojusta, koska kauluria ei voinut laittaa patin poiston takia (patti oli niskassa).

Leikkaus meni siis hyvin, vaikka itseäni jännitti se aivan kamalasti (jaa miten niin ajattelen aina pahinta mahdollista?). Nyt sitten odotellaan patologin tutkimusta, mihin voi mennä muutama viikko. Kiveksissä ei ollut mitään häikkää.

Viikonloppu

Lauantai meni Nokialla koiranäyttelyssä kahden tunnin yöunilla. Aloitin pyreneesikehässä, missä esitin Argoksen (Drole d´Oiseau Moult Des Touffes) joka voitti luokkansa ERI:llä ja oli lopulta PU4 kera vara-sertin. Pyreneesit tuomaroi erikoistuomari Willemine van Deijl Belgiasta.

Seuraavaksi oli aussie-kehä, jonka tuomaroi Eva Liljekvist-Borg Ruotsista. Tysonin tulos ERI/2 PU3 VARA-SERT. Serti meni Ropulle (Sentikki Patriot), jolle hävittiin ihan mielellään karvan mitalla. Onnittelut Ropun kotijoukoille! Karvan mitalla tosiaan, sillä tuomari mietti pitkään kummin päin sijoittaisi ja lopulta tokaisi, että hän ei halua koskea Tysoniin, koska siitä lähtee karvaa :D Naurettiin porukalla kehän laidalla, että koiristahan ei koskaan lähde karvaa.. Meillä on joku Nokia-syndrooma. Viime vuonna oltiin samanlaisessa turkissa, eli kiilloton ja pöllähtäen irtoaa karvaa. Tosi kiva. Vielä olisi kolme näyttelyä kuukauden sisään. Mutta me ollaan ERI:stä jo tosi onnellisia, käsiin tarttuvasta turkista ei siis sakotettu.

Arvostelu: Mycket maskulin rejäl hane med bra uttryck. Korrekta proportioner. Tillräcklig pigment. Bra överlinje. Utmärkt benstomme. Tillräckligt förbröst och djup. Korrekta vinklar. Rör sig med mycket lätt och rastypiskt från sidan. Aningen markttrång bak.

Paljon uusia sanoja, joten suomennos ei ole täydellinen, mutta jotain tähän suuntaan menevää:
Erittäin maskuliinen kookas/vahva (?) uros jolla hyvä ilme. Oikeanlaiset mittasuhteet. Riittävä pigmentti. Hyvä ylälinja. Erinomainen luusto. Riittävä eturinta ja syvyys.Oikeanlaiset kulmaukset. Liikkuu kevyesti ja rotutyypillisesti sivulta. Hieman ahdas takaa. (Jos joku tietää suomeksi sanat rejäl ja markttrång, niin kertokaa ihmeessä.)

Sunnuntain hapetonta helleilmaa vietettiin ensin Ruutanassa. Käytettiin poikia uimassa. Toby sain nyt pelastusliivit päälle, koska se painuu samantien veden alle, kun tassut eivät ylety enää pohjaan. Laittelen lisää kuvia galleriaan.

Illasta ajeltiin pitkästä aikaa kaverin koiraa Allia moikkaamaan. Alli oli alkuun ihan järkkynyt meistä vieraista. Varsinkin Tyson oli huisin pelottava, kun se tuli ihan iholle kiinni. Toby oli alusta asti ihan jees, kun sitä ei pahemmin tuollaiset naperot kiinnosta. Illan kuluessa sitten uskallettiinkin jo leikkiä yhdessä ja Tyson hajotti yhden pallonkin siinä samalla.

Figolle kuuluu ihan hyvää tai aika normaalia. Lääkkeet menee helposti eikä silmätipatkaan ole mikään kamala asia. Silmistä huomaa jo selkeän eron ja nyt sitten vain odotellaan torstaita että päästään patista eroon.

Ei hyvä päivä

Figolla on ollut patti niskassa jonkin aikaa. Ajateltiin sen olevan rasvapatti/mätäpatti kuin kolmisen vuotta sitten oli myös. Suunnitelmissa oli mennä tyhjennyttämään se elokuun lopulla, kun äidillä olisi loma. No patti oli lähtenyt tänään vuotamaan verta ja äiti herätti mut iltapäivällä, että lähdenkö Veteriin mukaan. Eläinlääkäri totesi heti kättelyssä, että patti ei vaikuta siltä, että sisällä olisi mätää. Kiinteä ja uloneva, ohut nahka piti pattia ihossa kiinni. Figo rauhoitettiin ja patti tutkittiin paremmin. Päätös oli, että nyt antibiootti kuurille, patin puhdistusta ja ensi viikon torstaina leikkaukseen ja patti lähetetään patologisiin tutkimuksiin kasvain epäilynä. Samalla katsottiin silmät, sillä ne ovat rähmineet jonkin aikaa tavallista enemmän. Niihin tipat. Samalla sovittiin, että kun kerta koira nukutetaan leikkausta varten, niin etsitään samalla kadonnut kives ja leikataan molemmat pois yhdellä nukutuksella.

Mikä ihme siinä on että Figolle aina sattuu ja tapahtuu kaikkea. Koira on rauhallisuuden huippu, hieman raasu kylläkin aina ollut, mutta silti huono onni kohtaa aina Figon. Siltä on vilkkuluomi revennyt nuorempana, milloin on kynsien kanssa ongelmaa, milloin mitäkin pattia.. Käy niin sääliksi. Kaikki Figon tuntevat tietävät oikeasti kuinka raasu se on. Ilmekin on vähän sellainen "anteeksi kun olen olemassa" ja se on pienestä asti ollut todella herkkis. Figoa pitää aina pyytää, sitä ei koskaan saa käskeä ja parempi on vain antaa sen olla omissa oloissaan. Vähän sellainen nynny. Paitsi Tysonia kohtaan Figon sisällä välillä kiehuu :o)

Nyt sitten jännitetään viikon päästä olevaa leikkausta ja myöhemmin patologin vastausta. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Pyysin keskiviikko yön vapaaksi, että pääsen mukaan viemään ja hakemaan Figoa. Kuulemaan miten meni. Isä lähtee keskiviikkona Tsekkeihin ja hoidetaan äidin kanssa kaikki menot. Täytyy katsoa, pitääkö ottaa Jammu meille hoitoon vai jättääkö se Figon rauhaan. Jamppa on ollut vähän liiankin avulias patin puhdistamisen suhteen...

Tässä vielä kuva melkoisesta patista. Nyt kun karvat saatiin kunnolla leikattua patin ympäriltä eläinlääkärin toimesta niin patti näyttää ihan hirveän kokoiselta (ja sitä se kyllä onkin..). Puhelimen kameralla otettu kuva, joten laatu ei paras mahdollinen, mutta kyllä siitä erottaa.

Tokoa tauon jälkeen

Ihan yhtä kamalaa oli kuin aiemminkin. Mä en vaan osaa.. :o)

Aiheina oli liikkeestä maahanmeno, seuraaminen, hyppy ja nouto. Alkuun tehtiin muutama maahanmeno ja ne sujui hienosti. Fiksu olisi jättänyt maahanmenotreenit tähän, mutta ei Ida. Se kun tykkää jankuttaa. Otettiin siis myöhemmin uudelleen ja Tyson näytti taas keskisormea.

Seuraamista otettiin ihan parilla askeleella naksuttimen kanssa. Koiran asennosta en tiedä, mutta saatiin muutama ihan onnistunut suoritus. Vähän taas pää pyöri ympyrää, mutta odottelin rauhassa kontaktia ja kun se tuli, niin palkkasin.

Noudosta tehtiin pieniä eri osia. En ole koskaan pahemmin treenannut noutoa, joten mentiin vähän oman pään mukaan osissa. Ensin pelkkää pitoa naksuttimella ja se sujuikin yllättävän hienosti. Sitten Tyson istumaan, kapula mun ja koiran väliin ja siitä tuontia. Tyson tarjosi itse eteen istumista, joten mentiin sillä. Pitää ehkä miettiä tämäkin liike ihan loppuun asti ettei tee joka kerta eri tavalla :D Koitin myös heittää. Pidin Tysonista kiinni ettei karkaa. Päästin irti ja kontaktista annoin noutokäskyn. Lähti hyvin kapulalle, mutta senttiä ennen kapulaa päättikin ruveta haistelemaan ympäristöä.

Hyppy olikin sitten ainoa hienosti onnistunut ja jopa minä onnistuin lopettamaan hyvissä ajoin. Tehtiin kaksi kertaa hyppy. Ekalla kerralla palkkasin esteen yli ja vapautin. Toisella kiersin esteen ja Tyson seisoi kuin toteemipaalu. Wuhuu! Tähän lopetettiin ettei pilattaisi tätäkin liikettä.

Ensi kerralla ajan auton lähemmäksi treenipaikkaa ja heitän Tysonin autoon aina liikkeen lopuksi tauolle tai jos se on taas EVVK-fiiliksellä, niin sitten jäähylle. Voisi ottaa vaikka Tobynkin mukaan (paitsi että se tekee hyvät häiriötreenit toisille huutamalla kurkku suorana autossa) ja tehdä sen kanssa välillä. Mullekin vähän hermolomaa, kun Toby tarjoaa tekemistä koko ajan ja pitää hyvää kontaktia. Tysonin vastakohta :D

Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu, sitten joskus.. Pitäisi ehkä kuivaharjoitella ilman koiraa ensin muutama kerta.

Jotain päivitystä edes

Kohta on jo heinäkuu ohi. Kauhean nopeasti on aika kulunut. Kuvia olisi vaikka kuinka paljon laitettavana nettiin, mutta kun ei ole kerennyt tai jaksanut. Alkaa jo hermoja raastaa tämä erilainen vuorokausirytmi mitä normaaleilla ihmisillä. Katsotaan josko loppukesä toisi muutoksen tuulia.

Viikonloppu vietettiin Juhiksen kanssa Helsingissä. Meillä kun ei kummallakaan ole varsinaista kesälomaa, niin pitää sitten viikonloppuun änkeä kauheasti kaikkea tekemistä. Nyt sovittiin, että pidetään koiraharrastuksista vapaata pari päivää. Pojat lähti Ruutanaan jo perjantaina aamulla, meikäläinen oli töissä pe-la yön ja parin tunnin unilla sitten nokka kohti Helsinkiä. Lauantai meni kaupungilla kiertäessä ja shoppaillessa (oli sen verran kylmä, että piti hankkia lisävaatetusta). Sunnuntaina sitten kierreltiin Korkeasaaressa ja Suomenlinnassa. Reissultakin olisi paljon kuvia, mutta tänään en niitä kerkeä laittamaan.

Tänään hurautettiin Ruutanaan (taas vaihteeksi) juoksuttamaan koiria. Suskukin tuli sinne Taavin (Tobyn veli) sekä hippettien Toffon ja Toton kanssa. Kukaan ei kyllä pahemmin jaksanut juosta tällä kelillä.. Muutaman kuvan tältä päivältä jos lisäisin, niin voisi kutsua tätäkin sepustusta blogipäivitykseksi. Pari näyttelyä on nyt elokuussa varmasti tiedossa, joten ainakin pari päivitystä pitäisi silloinkin tulla :o)

Ensimmäiset kolme kuvaa järjestyksessä: Taavi, Toffo & Toto

Figo

Jammu

Jam & Vikki

Sekä loppuun kohelluskuva. Kuvan oton jälkeen kuuluu "kloing" ja huomaan Tobyn törmänneen aurinkotuoliin. Tuoli on siis kuvan ulkopuolella vasemmalla. Palikka...

Australianpaimenkoirien erikoisnäyttely

Lauantain hellepäivä vietettiin Espoossa aussie-erkkarissa. Reissuun ei mennyt yhteensä kuin vaivaiset 14h.. Onneksi raahattiin teltta mukana, niin saatiin lojua varjossa koko päivä. Tai kyllä olen näköjään auringossakin käynyt punaisista rajoista päätellen.

Tuomarina toimi Gail Karamalegos (Callisto aussiet) USA:sta. Sanoin jo ennen näyttelyn alkua, että ERI on lottovoitto ja arvostelua seuratessa mielipide vahvistui ennestään. Meinasi jalat pettää alta, kun sain vaaleanpunaisen nauhan käteen ja lopulta sijoituttiin luokan ensimmäisiksi. Tyson pääsi myös paras pää ja parhaat liikkeet kilpailuun, joten kyllä äiskä oli pojastaan ylpeä. Paras uros luokassa Tysonin ilmeestä näki, että ei voisi vähempää kiinnostaa koko touhu. Raviaskeleet oli kovan työn alla. Vielä kun tuomari jatkuvasti sai hokea meille "slowly" kun piti ravata. Teki mieli antaa koiran hihna hänelle käteen ja sanoa, että yritäpä itse saada menevä koira ravaamaan hitaammin. Hirttomeiningillä suunnilleen juostiin, mutta kuulemma Tyson piti ravin hyvänä vaikka vauhtia joutuikin himmaamaan.

Arvostelu: Very nice head. Thighset ears. Beautiful colour. Excellent topline & neck. Very clean movement over all. Full dentition & scissor bite.

Vaikka PU-luokassa Tyson yritti kaikin tavoin sabotoida esiintymistä, niin päästiin hienosti PU3 sijalle kera vara-sertin. Äiskä oli taas kuin puulla päähän lyöty, yhtä hymyä kehästä poistuessa. Meidän Taiska erkkarin kolmanneksi paras uros! Wow! Harvemmin sitä tulee hypittyä riemusta vara-sertin saatuaan, mutta kyllä tällä kertaa tuntui niin hienolta.

Nartuissa pyörähdin pari kertaa kehässä. Junnuluokassa "Runon" (Saussurea Social Butterfly) kanssa saaden H:n ja avoimessa luokassa "Novan" (Hazelmoor Qastanja) saaden EH:n. Tuntui kyllä oudolta pitää narttua hihnassa. Kun on tottunut poikiin, niin tyttö tuntui niin hentoiselta ja pieneltä, että pelkäsin rikkovani. Oli kyllä helppoa mennä kehässä tuollaisten keijukaisten kanssa. Karu paluu maanpinnalle, kun mentiin Tysonin kanssa uudelleen kehään paras pää ja liikkeet -kisoihin. Ei ollut keiju käsissä..

 "Runo" Saussurea Social Butterfly JUN H

"Nova" Hazelmoor Qastanja AVO EH

Tysonin isä "Milo" Hazelmoor Kilkenny Kidd VAL ERI/3

Onneksi viikolla tuli ilmoitus, että tämänpäiväinen (su 11.7.) Mansen murre on peruttu vähäisen osanottajamäärän takia. Ei olisi kyllä mehut riittänyt toiseen hellepäivään koiratapahtumassa. Sinänsä harmi, että ajankohta juoksukisoille oli huono ajatellen keskikesän ilmaa ja ihmisten lomia. Nyt pitää odottaa ensi kesään uusia juoksukisoja. Tänään ei jaksanut muuta kuin pitää uintipäivän ja Tyson tekikin taas kunnon lenkkiä pelastusliivit päällä, ettei tarvitse käyttää kaikkia voimia pinnalla pysymiseen.

Pori KV

1,5 tunnin yöunilla lähdettiin Poriin kärventämään ihoa. Onneksi rannikolla tuulee, muuten olisi ollut todella tuskainen olo. Ei kylläkään saa valittaa hienoa ilmaa, lyhyt ilo tämä Suomen kesä.

Aussiet tuomaroi Elena Ruskovaara. Karvaansa pudottavalta Tysonilta en odottanut oikeastaan mitään, eri:n jos saa niin on tosi hieno juttu. Taikku kuitenkin näytti mistä "pienet" pojat on tehty. Tuloksena NUO ERI/1 PU2 VARA-SERT VARA-CACIB. Vaikka varasijoille jäätiinkin, niin tulos on silti hieno ja siihen ollaan enemmän kuin tyytyväisiä.

Arvostelu: Erittäin maskuliininen, kookas, hyvärunkoinen, sopivaluustoinen nuori uros. Tyypikäs ylälinja. Ilmeikäs, mallikas pää. Hyvät silmät ja korvat. Sopivat kulmat. Lanne voisi olla tiiviimpi. Terve, vahva askellus ja erinomainen käytös.

Vaikuttiko kuuma ilma vai mikä Tysoniin iski, kun se asettui itse oikein seisomaan ja pysyi aivan paikoillaan steppaamatta. Tuomarikin saa katsoa koko purukaluston rauhassa eikä silloinkaan liikutti milliäkään suuntaan tai toiseen. Ravatessa hihnan pää ei tuntunut samalta, joten veikkaan kuuman ilman hieman rauhoittaneen menoa. Kiva välillä näinkin päin.

PU-kehän jälkeen tuomari tuli vielä kommentoimaan, että Tyson on pitkäselkäinen ja selkä saa vielä tiivistyä. Sivuliike on tosi hieno ja kun selkä vahvistuu, niin kokonaisuus on lupaava. Ai että äiskä oli ylpeä karvakakarasta! :o)

Täytyisikin punnita Tyson joku päivä. Me emme omista vaakaa, joten pitää punnita muualla. Korkeutta on kotimittauksella sellaiset pauttiarallaa 55-56cm (tänään mittasin 55,5cm). Kai se sitten on kookas. Varsinainen laiva pitkällä selällään.

Kotiin päästyä vedettiinkin piiitkät päikkärit. Jostain kumman syystä poppoota hieman väsytti. Toby on vielä Ruutanassa viikonloppuhoidossa. Huomenna pitäisi repäistä ja mennä matto pyykille. Jospa sitä uskaltaisi itsekin uimaan samalla reissulla.

Ensi viikonloppuna olisi vielä erkkari ja sen jälkeen katsellaankin mihin vielä mennään näytille. Riippuu hieman tuosta turkin putoamisesta. Suoraan sanottuna ottaa taas päähän, kun elo-syyskuussa olisi kaksi ryhmänäyttelyä lähistöllä (Nokia ja Tampere) ja taas kerran Tyson pudottaa karvaa juuri ennen niitä. Viime vuonna oli sama. Pudottais talvella! :D

Kesäkuvia

Eilen olin Tobyn ja Tysonin kanssa koko päivän Ruutanassa pitämässä taloa pystyssä sillä välin kun vanhempani seilasivat paatilla Tallinnaan. Otin kameran mukaan, jos vaikka saisi Jammusta tuoreita kuvia. Figo pysytteli omissa oloissaan kuten aina eikä näin ollen eksynyt kuviin. Tyson puolestaan joko juoksi tuhat lasissa puu suussa  tai makasi varjossa puu edelleen suussa. Jammu ja Toby olivat tarpeeksi "hitaita" juoksijoita mun reaktionopeudelle.

Jammu on siis saanut jo kesätukan. Tilattiin Andis AGRC trimmikone sekä 9mm terä, ja Jammu oli koekaniinina. Vielä olisi siistittävää, mutta aikas kivaa jälkeä koneella tuli. Seuraavaksi olisi vuorossa Figo. Vanhempani ovat saaneet kunnon naurut, kun Jammu on murissut omalle peilikuvalleen. Vaatekaapin peilioven suuntaan muristaan milloin mistäkin kaula pitkänä kurkitaan tai kaapin ohi hiivitään ja tuijotetaan tiiviisti peiliin. Jammu oli kuulemma raivostunut eräs ilta, kun se toinenkin koira yritti mennä sohvan alle, mikä on Jammun yksityisaluetta. Yleensähän koirat tajuavat peilin, kun tökkäävät kuononsa siihen, mutta Jammu kun ei pahemmin voi sietää enää vieraita koiria, niin se ei voi mennä lähellekään tätä vierasta koiraa eli siis peilikuvaansa. Palikka!

Juhannukseksi Toby menee Ruutanaan viettämään lomaa tuttuun porukkaan ja Tyson lähtee meidän kanssa Kuruun siskoni mökille. Tyson on sen verran yltiösosiaalinen, että sen voi viedä minne vain kenen seuraan tahansa (toisen koiran siis), Kurussa kun on pari koiraa Taikun lisäksi. Reissuun otetaan mukaan myös pelastusliivit ja uimalelut.

Joka koiran sprinttimestaruus

Tänään oli koirien juoksukisat Kaupissa. Jahkasin aamulla lähteäkö vai ei, mutta lopulta päädyttiin paikalle taas koko konkkaronkka. Olin ilmoittanut sekä Toby että Tysonin kilpailemaan, että Topsukkakin pääsisi edes joihinkin keimeihin mukaan. Tavoitteena oli parantaa edellisiä juoksuaikoja, sillä matka on ollut joka kerta sama (80m). Nyt on melkein vuosi lisää ikää ja vuosi on myös "treenattu" Ruutanassa pihaa ympäri juosten kesät talvet.

Kumpikin paransi viime vuotista Mansen murren aikaa. Hienoa pojat!
TOBY 8,44 s (edelliset ajat samalta matkalta 10,38 ja 9,15)
TYSON 7,05 s (edellinen aika samalta matkalta 7,17)

Tysonin voittanutta ei tällä kertaa löytynyt, eli ykköspallilla komeili meidän pikku poika :o) Toisen ja kolmannen ajat olivat 7,20 ja 7,21. Palkinnoksi saatiin iso pokaali kaiverruksella sekä uimalelu (JEE, heti tänään testaamaan!) ja narupallo. Äiskä oli todella ylpeä myös Tobysta, joka on parantanut huimasti aikojaan joka kerralla. Takatuuli olisi kova sana, sillä pitkä turkki hulmuten hieman hidastaa vauhtia. Melkoinen ilmanvastus. Mutta hieno aika tuo 8,44 s! Hauskaa oli, mutta vieheen kiinnostus loppui heti, kun se kuoli. Turha sitä on enää sitten retuuttaa :o) Tyson teki vielä kunniakierrosta radalla ja molemmilla jäi hieman vieteri päälle oman juoksun jälkeen. Kuultiin jopa Tysonin haukkuvan.

Kuveja päivästä. Tobysta ei saatu kuin pari juoksukuvaa, kun Juhis huomasi hieman myöhään, että kamera ei ollut edes päällä..

Omaa vuoroa odotellessa