30. syyskuuta 2010

Tokohömppäilyä

Piiiitkästä aikaa ja kivaa oli! Lähdettiin Särkän parkkikselle treenaileen Nooran ja koirien kanssa. Pääasiana oli Nooran nähdä mitä Tysonin kanssa on tehty ja miten se asiat tekee. Huomasi heti, että nyt treenataan sellasen tyypin kanssa, joka oikeasti osaa sanoa kuinka meidän pitäisi toimia, että lopputulos olisi paras mahdollinen. Noora ohjasi Tysonia, joka ei pahemmin ottanut musta häiriötä vaikka seisoskelin lähettyvillä. Nooran kanssa oli ihan yhtä kiva tehdä töitä (ja paljon motivoivampaakin, kun ei junnata liikaa). Lyhyesti ja ytimekkäästi tämän illan saldo.

Itse näytin Tysonin kanssa seuraamista ja jäävistä maahanmeno ja seisominen. Noora otti Tysonin kanssa myös maahanmenoja ihan vaan kulkemalla ympäriinsä suht vauhdikkaasti ja innostavasti. Hienoja maahanmenoja tuli ja Tyson oli into pinkeänä. Ruudun alkeita tekivät, kapulaa pidettiin ja kuljetettiin, metallikapulaa kokeiltiin ensimmäistä kertaa. Paikallamakuutakin tehtiin pariin kertaan. Alkuun ihan yksinään lyhyellä välillä palkaten aina kontaktista (Tysonilla pää pyöri hieman). Toisella kertaa itse hömppäilin Tobyn kanssa lähettyvillä kaiken näköistä. Kertaakaan ei Tyksy piipannut. Kaukojakin tehtiin, istumaan nouseminen on vielä hankalaa.

Koko treenin ajan Tyson oli innokas, mutta hillitty. Oli siis hyvin keskittynyt ja kuuliainen, ja näytti varsin hienoa tottelevaisuutta :o) Pääpointti oli kuitenkin kontaktissa ja siinä, että Tyson hakee kontaktia eikä ohjaaja. Sen kuuluu olla aktiivinen eikä toisin päin. Tätä pitää treenata vielä paljon lisää.

Hienosti Tyson kesti häiriötä. Pariin kertaan ohi kulki pari lasta pyöräillen. Toisella kertaa lapsi pyöräilin tosi läheltä Tysonia, joka istui nätisti Nooran sivulla kontaktissa. Hyvä treeni kaiken kaikkiaan. Niin paljon tuli asiaa, että oon jo puolet suunnilleen unohtanut. Kotitreeniäkin saatiin, mitä uskallan ehkä itsekin treenata. Kapulan pitoa sivulla ja vasemmalle käännöksiä kulmassa. Huomenna varmaan treenaillaan uudelleen Nooran valvovan silmän alla.

Topsukan kanssa tehtiin myös tokojuttuja. Seuraaminen oli hieman pomppivaa, kun oli niin hauskaa. Hyvin seuraa, kun vaan keskittyy. Maahanmenot on nopeita (karvat vain pöllysivät, kun Toby rysähti maahan). Paikallamakuussa Toby on epävarma. Mun pitää itse olla toooodella rauhallinen, varovainen liikkeissä ja puhua matalalla äänellä. Topsu tarvitsisi itseluottamusta ja paljon. Ainahan sillä on ollut ongelma jäädä yksin, ilman äiskän turvaa. Silloin on varmuutta liikkeissä, kun ollaan lähekkäin, mutta heti kun tulee hajurako, niin menee pupu pöksyyn. Tobyn kanssa tavoite ei ole kokeisiin tähtäävä, vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Mutta eiköhän me silti yritetä saada liikkeisiin varmuutta. Jos vaikka joskus saataisiin häiriöherkkyyttä vähän siedätettyä ja voitaisiin vielä kokeilla kokeita. Mun tarvitsee kyllä silloin vetäistä muutama Diapami naamaan, etten omaa jännitystä välitä koiraan :o

21. syyskuuta 2010

Seuraavat 1½ vkoa

... tulevat olemaan mielenkiintoiset, koska huomenna illalla haen Jammun ja Figon meille hoitoon vanhempieni etelänmatkan ajaksi. Onhan sitä ennenkin asuttu kaksiossa, kylläkin hieman isommassa, neljän koiran kanssa (ja yksi niistä oli lehmän kokoinen Petrus), joten kaipa me hengissä ja täysissä sielunvoimissa tästä selviydytään. Jammu ja Figo ovat kyllä niin landepaukkuja, että menee ehkä hetki taas totutella kerrostalon rappusiin ja ääniin. Onneksi eivät tällä viikolla joudu kuin pari tuntia olemaan yksin. Ehtivät vähän tottua yhdessä oloon ja pystyy seuraamaan miten Figo ja Tyson mahtuvat samaan tilaan.

Palaten viime viikkoon. Torstaina käytiin Tysonin kanssa lonkka- ja kyynärkuvissa, ja näytti varsin hienoilta kuvilta! Nyt odotellaan virallisia. Tyson oli rauhoitettunakin oma malttamaton itsensä. Kun meitä pyydettiin poistumaan röntgenhuoneesta, niin Tyson yritti lähteä pöydältä pois. Ja kun kuvat oli otettu ja odoteltiin Tysonin virkoamista, niin mitenkään ei reagoinut meidän tuttujen ihmisten ääniin, mutta heti kun eläinlääkäri tuli paikalle ja sanoi jotain, niin Tyson nousi ylös ja lähti reteesti kävelemään ulospäin. Käytävällä totesi, että jalat eivät ehkä sittenkään kanna vielä kunnolla ja päätti ottaa hetken hengähdystauon. Autolle mentäessä avasin takaluukkua ja sanoin  Juhikselle, että Tyson täytyy varmaankin nostaa. Ja pah, takaluukun sain auki, niin poika hyppäsi sillä sekunnilla autoon (oli edelleen aika töttöröö päästään).

Juhista säälitti koko illan Tyson, kun se oli niin raasu. Iskä hoivasi pikku poikaansa tunnollisesti, kun äiskä vaan naureskelin vierellä. Oon kamala! Ulkonakin Tyson kulki kuin känninen ukko. Yleensä koirat menee suoraan kohti puuta, mitä vasten haluavat nostaa jalkaansa. Tyson kulki sivuttain, aivan kun humalassa heitättäisi hieman sivulle. Muutaman reippaan hölkkäaskeleenkin otti ja sitten tuli stoppi. Piti kerätä ajatukset kasaan ja taas jatkettiin matkaa rauhallisesti. Korvat roikkui (ja posket) ja ilme oli niin raasu. Raukka ei tajunnut mikä siihen oli iskenyt. Kotiin päästyä Juhiksella kesti piiiiitkään riisua takki ja kengät, kun piti vähän rapsutella ja höpistä Tysonille heti eteisessä. Oikeasti, näytti todella koomiselta meidän koti-ilta. Koiralla kaamea kankkunen :D Seuraavana aamuna meitä tuli herätteleen energiaa pursuava riiviö, jolla jytäsi taas ihan täysillä. Kukista meinasi lehdet lentää, kun häntä vispasi tuhatta ja sataa. Kyllä krapulastakin aina selviydytään, sen tietää itse kukin..

15. syyskuuta 2010

Silmätutkimus

Tänään käytiin Veterissä Nurmen Heikillä tarkastuttamassa Tysonin simmut. Odottelu oli jotain niiiiin tylsää Taikun mielestä ja ai kamala, kun lopulta piti pysyä paikoillaan kun silmiä tutkittiin. Juhis vain totesi, että Figon kanssa Veterissä olo oli hieman helpompaa... Jaa miten niin meidän Taikkuko levoton tuhkimo? Kuorolaulantaa, huokailua, naukumista yms.

Niin niihin tuloksiin. Tervein silmin katsellaan jatkossakin maailmaa :o) Silmät tarkastettiin ennen ja jälkeen tippojen. Juhis piti kroppaa paikoillaan ja mä roikuin poskissa. Harmittelin, että nyt olisi kova sana parta ja pitkät poskikarvat mistä saisi hyvin kiinni. Onneksi Tysonilla on hieman löysät posket, korvaa asian :D Ihme kyllä se rauhoittui sen verran, että silmät saatiin tutkittua. Vastaan piti ihan periaatteesta laittaa, mutta yllättävän hyvin se tosiaan rauhoittui, hetkeksi...

Huomenna on vuorossa lonkka- ja kyynärkuvat. Niitä jännitän todella paljon. Tobyn lonkkakuvien näkeminen oli shokki, vaikka C:nä tulivatkin takaisin. Nyt silmät ja sormet ristiin, käsi sydämellä toivoen, että koivet olisivat yhtä priimat kuin simmut.

Meinasi unohtua: Tyson painoi 27kg. Ihan hivenen tullut painoa lisää sitten viime punnituksen. Viimeksi ollut 22-23kg, joten siitä taitaa olla jo aikaa. Kilo vielä niin Taikku on saman painoinen kuin Figo. Ero vaan on siinä, että Figolla on läskiä ja Tyksyllä lihasta. Ja vielä saa massaa tulla lisää. Kohta oikeasti survoudutaan sen alle, kun pikkumies änkee syliin. Se kun ei tule syliin varovasti, niin kuin Toby, vaan oikeasti survoo..

6. syyskuuta 2010

Sitä ja tätä

Huoh, ei millään jaksa kirjoittaa pitkää sepustusta menneiden viikkojen tapahtumista, joten saatte kerrankin lyhennetyn version.

Viime kirjoituksen jälkeen ollaan käyty Tysonin kanssa kahdesti näyttelyssä. Tervakoskella 28.8. Taikku oli NUO ERI/3 PU3 ja Tampereella 4.9. NUO ERI/1 PU2 VARA-SERT. Eli hyvää ERI-linjaa pidetty helmikuusta lähtien. Nyt onkin vuorossa hieman hengähdystaukoa. Lonkat/kyynärät on tarkoitus kuvata nyt syyskuussa ja muutenkin alkanut jo hieman puuduttamaan tiheätahtinen näyttelykiertäminen kesän aikana. Nyt on hyvä hetki kasvatella turkkia ja tehdä jotain muuta. Tyson on nyt pienellä lihotuskuurilla. Se kun kuvittelee olevansa kuiva vinttikoira (tai bodari kisakaudella), eikä massava näyttelypuudeli :D

5.9. oli Tysonin MH-luonnekuvaus, mistä voi lukea tarkemmin kotisivujen uutisia-osiosta. Oli niin pitkä kirjoitus, etten viitsi sitä tänne kopsata uudelleen.

Figon patin tuloskin tuli tuossa taannoin. Hyvälaatuinen kasvain, joka oli saanut alkunsa karvatupesta. Kaikki haavat parantui nopeasti ja tikit käytiin poistamassa 12 vrk leikkauksen jälkeen. Nykyään Figo ja Jammu ovat aivan mahdottomia autoilijoita. Pojat ovat heti takakontissa kun oven avaa (vaikka tarkoitus ei olisi laittaa koiria autoon). Poijjaat ovatkin nyt sitten päässeet ajelulle kauppaan ja Vesilahteen mun siskon luokse. Autossa istua könöttävät vaan. Yllättävintä tässä on se, että nuorenpana Figo voi pahoin autossa lyhyelläkin matkalla, nyt ei tunnu missään. Figo ei saanut mitään traumoja eläinlääkäristä, vaan joka kerta innoissaan meni sinne ja mukavaa oli pariin kertaan saada pikku tömpsyt, jotta sai hyvän syyn nukkua koko illan auton perässä ;o)

Parina maanantaina oon tokoillut Tysonin kanssa aamutuimaan. Toisella kertaa tein Tobynkin kanssa pikkuisen ja poju olikin ihan into pinkeänä tästä. Seuraaminen oli enemmän pomppuloikkaa, kylläkin ihan oikealla paikalla ja ai että oli kauniit ja nopeat liikkeestä maahanmenot. Sais ottaa Tyksy vähän mallia veikasta. Syyskuun puolen välin jälkeen aloitetaankin sitten ahkera treenaaminen, jahka personal traineri on kotiutunut Tampereelle. Pääsee Topsukkakin ihan kunnolla treenaamaan ja Tyksy laitetaan kuosiin, josko ensi vuonna sitten aloon...