Onnistuneet tokotreenit

Tänään oli pitkästä aikaa Herhaun tokotreenit. Säät eivät ole suosineet, joten joulutauko hieman venyi. Tänään oli aiheina seuraaminen, liikkeestä maahanmeno, paikalla istuminen, ruutu, hyppy ja paikalla makuu.

Aloitettiin seuraamisella. Kouluttajakin heti sanoi, että edistystä on tapahtunut sillä Tyson kulki suorassa ja motivoituneena hyvässä kontaktissa. Sanoinkin, että tätä ollaa treenattu viimeiset kaksi kuukautta otsa hiessä.

Liikkeestä maahanmenoa otettiin itsenäisesti. Nyt otin ensimmäistä kertaa seuraamisen mukaan ja liike onnistui todella hienosti. Kokeilin myöhemmin myös pitempää matkaa, kun oli tilaa. Eli lähes tulkoon kokeenomaisesti otettiin liike. Kävin pari kertaa myös Tysonin takana palatessa.

Hyppyä ollaan viimeksi otettu Herhaun treeneissä joskus marraskuussa. Tänään laitoin alkuun namin heti esteen taakse, että Tyson kääntyisi nopeasti muhun päin. Nami aiheutti hieman häröilyä ja haistelua ympäriinsä, joten otin sen pois ja hyppy sujui hienosti. Lähti hyvin, pysähtyi käskystä ja odotutin hetken. En vielä mennyt esteen toiselle puolelle, koska en pidä seisomista vielä niin varmana. Tähän onnistuneeseen lopetettiin ja hyvä fiilis jäi.

Ruutua ei ollakaan ennen tehty. Kävin laittamassa namin lähelle ruudun takareunaa ja pointtina oli nyt vain mennä ruutuun. Ruutu oli kai normikokoinen (en nyt muista kuinka iso se kokeessa on) ja lähetin reilun metrin päästä ruutuun.

Paikalla istumista otettiin itsekseen. Tyson pysyi hyvin paikoillaan, kävin 20 askeleen päässä pisimmillään. En odotuttanut kauaa, vaan aika tiheään palkkasin. Sama paikalla makuussa kun itsenäisesti tehtiin. Ryhmäpaikalla makuussa annoin olla lähes ajan loppuun asti ilman palkkaa, mutta seuraavan ryhmän koirat alkoivat lähestyä treenipaikkaa ja se hieman häiritsi Tysonia, joten siirryin lopuksi vähän lähemmäs ja kävin välissä kerran palkkaamassa. Itsenäisesti otetussa makuussa kävin myös 20 askeleen päässä ja ryhmämakuussa olin reilun 10 askeleen päässä.

Itsekseen otin vielä liikkeestä istumista peruuttamalla. Niin ja kaukokäskyjäkin tehtiin. Otin nyt käsimerkit mukaan ja pidensin pari kertaa matkaa aina askeleen verran.

Paljon asiaa mahtui yhteen tuntiin. Aluksi huomasi, ettei olla pitkään aikaan oltu ryhmätreeneissä niin, että kaikki koirat ovat samaan aikaan lähettyvillä. Mutta loppua kohden alkoi sujumaan hienosti ja Tysonkin keskittyi. Aina kun ei ollut käskyn alla tai ei leikitty lelulla, niin yritti sinkoilla toisten koirien tykö tai vinkui jne.. Mutta siis tosi hyvä fiilis jäi treenistä ja mietinkin itsekseni, että kannatti nostaa pää ylös tyynystä vaikka väsyttikin (otin puolen tunnin tirsat ennen treenejä ja herääminen teki tuskaa). Kaikki jotenkin meni niin nappiin ja toi taas uutta intoa kokeisiin tähtäämiseen. Kyllä me vielä tänä vuonna korkataan alokasluokka! Hyvällä mallilla treeni tällä hetkellä. Voi että, joko sanoin että jäi hyvä fiilis :D

Matkalla maailmalla: Alavus

Huoh, näyttelyreissut on joskus sitten rankkoja. Nyt on meillä ollut kolmessa näyttelyssä putkeenaamulla heti arvostelu. Joten näyttelypaikalle ollaan lähdetty ennen kukon laulua. Ja koska pesen edellisenä iltana valkoiset kohdat ja teen sen aina iltalenkin jälkeen, niin yöunet jäävät aina lyhyiksi. Tänäänkin kerkesin nukkumaan neljä tuntia plus automatkoilla sitten noin tunti per suunta.

Tyson oli todella raivostuttava näyttelypaikalla. Sanotaan että autolta autolle välillä olisi tehnyt mieli pudottaa hihna maahan ja lähteä kotiin. Sisänäyttelyt on kyllä jotain ei-niin-mun-juttuja. Nytkin Tyson veti täysillä joka paikkaan, kuono tiiviisti maassa ja kun päätä nosti, kuola valui. Juoksuisia narttuja? Kehässä meni kyllä sitten paremmin kuin aikoihin. Seistä ei malttanut oikein kunnolla ja siinä kohtaa alkoi taas korvista savu nousta. Mutta se tärkein, me ravattiin toisen koiran perässä. Joo´o, ihan raviaskelia otettiin. Ei ehkä mitään parhaimman näköistä ravia mitä osataan, mutta edistys sekin, että ravattiin. Jaksoin tätä hehkuttaa pitkään :o)

Tuomarina toimi Jaana Hartus ja arvostelu on tämän näköinen:
Erittäin hyvän tyyppinen. Mittasuhteiltaan ja luustoltaanm hyvä nuori uros. Runko saa vielä täytelöityä. Lupaava, vahva pää. Hieman ilmavat korvat. Oikea ryhti. Ylälinja saa vielä tiivistyä liikkeessä.

Tysonmainen arvostelu ja tuloksena EH/2 (kolme urosta junnuissa. Yhteensä 7 aussieta ja vain yksi sai ERIn).

Päivän kohokohta oli tietenkin Tuurin kyläkaupassa shoppailu. Siellä vierähtikin lähes kolme tuntia. Isä käytti Tysonin lenkillä ekan shoppailukierroksen jälkeen ja siitä vielä ruokakauppaostoksille. Taikulle oli takki mukana ja vällyjä autossa, ettei palele. Treeneissä tottunut odottamaan autossa pitkiäkin aikoja, joten veteli sikeitä aivan rauhassa.

Vielä on yksi näyttely (Tampereen ryhmis 14.2.) ja sen jälkeen varmaan pidetään taas vähän taukoa. Katsellaan uudelleen sitten kun alkaa ulkokausi. Sen verran nuori juippi tuo on, että saa ihan rauhassa kehittyä. Minusta tuntuu, että Tyson on elementissään jossain ihan muualla kuin näyttelyissä. Sporttimalli.

Hallitottista nro 1

Tänään alkoi PPK:n pienryhmän hallitreenit tottiksen osalta. Yhteensä 10 viikkoa treenataan joka tiistai varmasti, satoi tai paistoi. Tänään saatiin vieraileviksi kouluttajiksi Johanna ja Reima Nuutinen. Iski pieni alkujännitys, mutta nopeasti sitä tajusi, että on uutta oppia ja näkemystä tiedossa, joten itseasiassa omaa vuoroaan odotti innolla ja reippaasti mentiin näyttämään meidän osaamiset/osaamattomuudet.

Seuraaminen oli päivän teema. Ekassa osassa tehtiin seuraamista lelupalkalla. Pitkälti siitä syystä, että itse haluan oppia lelun käytön paremmin. Alkuun leikitin Tysonia ja saatiin kommenttia, että se leikkii tosi hyvin ja se on hieno asia. Saatiin myös neuvoja lelun tuontiin ja ne olivat pitkälti samanlaiset kuin saalisviettikoulutuksessa opetettiin (kahden lelun leikki ja hihnassa juoksu, siitä pikku hiljaa vedettiin koiraa itseä kohti). Eli samoilla opeilla jatketaan.

Näytettiin miten ollaan seuraamista tehty. Meni aivan penkin alle. Ei siinä pahemmin mitään hyvää näyttänyt olevan. Ei mennyt yhtä hyvin mitä aiemmin.. Otti päähän. Tyson on aika itsenäinen ja itsepäinen, tekee mitä haluaa, leikittää itseään milloin haluaa ja siihen mun pitää puuttua enemmän. Liian lepsu ollut ja itse voi sanoa, että myös sokea, sillä en ole tajunnut tätä asiaa ihan niin selkeästi. Nimenomaan leikkimisen suhteen. Tehtiin harjoituksena sivulle tulo, mitä Tyson ei tehnyt yhtä hyvin kuin namipalkalla. Itseasiassa ei tehnyt kunnon sivulle tuloa ollenkaan. Siirryin itse koiran sivulle oikealle paikalla, seuraa-käskystä kontakti ja lelu lensi mun selän taakse (pidin sitä vasemmassa kädessä, selässä kiinni). Tällä ruvettiin hakemaan lelulle uusi tarkoitus. Pointtina olisi joskus päästä tilanteeseen, että lelusta ei tarvitsisi antaa selän takana ärsykettä, vaan sen voisi vain nakata taskusta taaksepäin.

Toisessa osiossa tehtiin seuraamista namilla ja nyt oli se vanha tuttu Tyson hihnan päässä. Se Tyson joka tarjoaa itse sivulle tuloa oikealle paikalle, seuraa kontaktissa mukana suorana ja oikeassa paikassa. Nami on paras, mutta lelupalkkauksella on saanut selkeästi motivaation kasvamaan seuraamisessa, joten mitään virhettä ei olla tehty, kun aiemmin ollaan otettu lelupalkka-seuraamista. Johanna suositteli, että otettaisiin vaihtelevuutta seuraamiseen käännöksillä. Nytkin tehtiin vasemmalle käännöstä ihan niin, että itse käännyin ja jatkoin matkaa tuli koira mukana tai ei. Pikku hiljaa se alkaa oppimaan, että mun jalkaa kuuluu seurata ja toinen on esteenä ohi kävelylle.

Nyt siis kannattaa jatkaa namilla ja leikittää vasta loppupalkaksi. Namilla haetaan tarkkuus ja lelulla sitten tyhjennetään pääkoppa :o) Mieltä lämmitti Mintun kommentti lopuksi, että viime kerrasta mitä hän on nähnyt meidän tekevän (ennen joulua Särkänniemen parkkipaikalla), niin Tyson on edistynyt ja siitä näkee, että seuraamista on treenattu. Tämä oli todella mukava kuulla, sillä itsestä on tuntunut, että hinkataan samassa vaiheessa koko ajan. Enhän mä itse näe miten se koira liikkuu, joten siinä se muutos varmaankin on tullut. Löytynyt oikea paikka, motivaatio ja halu tehdä mun kanssa töitä.

Tämän päivän treenistä jäi todella hyvä fiilis, vaikka alkuun jännitinkin. Eilen nimittäin tajusin, että menipäs viime viikko nopeasti, sillä kertaakaan ei tarkoituksella treenattu tottista. Ei niin että olisin miettinyt kunnolla mitä tehdään. Haku- ja agilitytreeneissä tehtiin jotain pientä ajankuluksi, mutta ei mitään järkevää.

Ulkopuoliset kouluttajat on hyvä juttu aina silloin tällöin. Tarkoitan siis, että välillä tulee uutta näkökantaa ja ehdotuksia. Nyt ei mitään hirveää jännitystä tullut, sillä treeniporukka on tuttu ja kaikki aikalailla samalla tasolla. Jos olisi ihan vierasryhmä, niin kynnys mennä hakemaan uutta oppia voisi olla korkea. Tutulla porukalla meininki on rento ja helpompi puhua jälkeenpäin treenien eri kohdista ja jatkosta yms. Näitä lisää! Luultavastikin Nuutiset tulevat vielä kerran tai kahdesti seuraamaan meidän treenejä tämän kevään aikana, joten nyt pitää skarpata, että voidaan näyttää edistymistä. Voisi taas yrittää aktivoitua kotonakin...

Agiliitoa

Matkalla mittari näytti -17 astetta. Vaikka treenihalli ei olekaan lämmitetty, niin ihmeen hyvin se lämpenee, kun porukka treenaa. Hiki virtasi itsellä ja käsineetkin olivat aivan märät. Hyvät alku- ja loppuverrat takki päällä ollaan tehty ja omaa vuoroa odotellessa tehdään temppuja ja tokoliikkeitä, että pysytään liikkeessä.

Tänään aloitettiin pituudella. Ei otettu kuin kaksi osaa siihen, eli lyhyt hyppymatka. Itsekseen saatiin treenata putkea, keppejä ja rengasta. Ohjattuna treeninä oli kolmen esteen hyppysuora.

Omatoimisia esteitä otettiin pariin kertaan, keppejä varmaankin kolmesti. Keppeihin alkoi tulemaan hyvä rytmi ja hienosti Tyson ponkaisia puolelta toiselle eli ei askeltanut. Hyvin selitetty, kaikki varmasti ymmärsi? :o) Putkea otettiin joka kerta vähän eri mallisena. Hyvin irtosi sinne. Putkella kerran Tyson kävi ylikierroksilla, mutta kierrokset laski nopeasti, kun itse olin hyvin passiivinen. Tämä oli ainoa kerta tällä treenikerralla, joten hienosti meni. Sain pidettyä sen juuri sopivalla mielentilalla. Renkaalla kerran pääsi menemään väärästä kohdasta ja pari kertaa yritti kiertää, mutta olin hihnassa kiinni joten sain estettyä. Muut kerrat meni tosi hienosti ja nämäkin virheet tulivat viimeisellä kerralla, joten oli varmaan jo aika väsynyt/tympääntynyt tms.. Keskittyminen ei täysi kymppi.

Pituus meni hyvin, mutta sitä ollaankin otettu aiemmin ketteryystreeneissä pitemmällä matkalla. Hyppysuora meni myös ihan hyvin. Hienosti irtosi eikä hakeutunut muhun kiinni. Kaksi viimeistä estettä oli niin, että niiden välissä sivuilla oli toisin päin aidat. Eli siis neljä hyppyestettä neliössä. Tarkoitus oli, että itse pystyisin kiertämään esteiden ulkopuolelta ja koira juoksisi sieltä keskeltä läpi. Oikealta ohjattuna meni tosi hienosti, ei mitään ongelmaa. Vasemmalla oli pari ekaa kertaa ongelmallisia viimeisellä hypyllä. Vaihdettiin kolmannen hypyn jälkeen ohjaus käsi vasempaan, eli vastakkaiseen käteen, niin johan onnistui. Luultavastikin mun oikea käsi osoitti lopussa esteen ohi ja Tyson seurasi mun ohjetta. Ennen hyppyjä tehtiin paikalla istumistreeniä muutamaan kertaan, jostain kumman syystä kun Tysonista on kyse :o)

Varsin onnistuneet treenit, vaikka välillä tuntui että Tyson oli ihan muissa maailmoissa. Välillä istumaan meneminen oli hirmuisen vaikeaa ja Tysonin ilme oli sellainen että "ei ummarra mita sina sanoa??" Ja ai että se lattia taas oli houkutteleva paikoin ja nyt kun oli koko treeniryhmä paikalla, niin kiinnostavia koiria oli paljon. Tyson joutui välillä odottelemaan hihnassa seinässä kiinni, niin siitäkös ulvomiskonsertti alkoi.

Tokosta otettiin seuraamista ja vasemmalle käännöksiä liikkeessä. Paikalla makuuta myös, kävelin vähän pitemmälle toisia koiria kohti ja Tyson makasi rauhallisena paikoillaan. Seuraamiset oli hienoja, käännökset tarvitsi hieman namiapua. Maahan-istu siirtymisiä tehtiin myös. Peruuttamista ja itsensä kiertämistä yms.. Vähän kaikkea mitä päähän juolahti, eli mitään suunnitelmallista treeniä ei ollut. Pointti oli agilityssa ja odotellessa tehtiin kaiken näköistä lämmittelyksi.

Meillä kävi vieraita

Tänään oli mukava päivä meidän kannalta, kun saimme vieraiksi Kokemäeltä Nooran ja harjis-Taimin. Taimi ei ehkä niin innoissaan kyläilystä ollut, viimeistään sen jälkeen kun näki meidän pojat. Taimilla oli kontrollikäynti eläinlääkärillä Tampereella ja samalla reissulla tulivat sitten meille muutamaksi tunniksi. Aika loppui taas kesken, juttua olisi vielä riittänyt vaikka kuinka ja paljon. Eikä keretty edes esittämään meidän toko-osaamista Nooralle. Tämä pitää korjata joskus, Kokemäelle lähdetään viettämään priva-tokopäivää.

Pojat olivat alkuun makkarissa. Tyson osoitti mieltä levittämällä tavaroita ympäriinsä ja lankakeränkin päätti aukoa. Taimi sai hetken aikaa totutella meillä oloon ihan itsekseen, mutta lopulta päästimme pojat katsomaan tulokasta. Toby ei välittänyt pätkääkään pikkuisesta. Enimmäkseen makoili Juhiksen sylissä tai oli jossain omissa oloissaan. Välillä piti tietysti käydä Nooran luona rapsuteltavana, mutta suurimman osan ajasta oli jossain näkymättömissä. Tyson taas oikein innostui Taimista, vielä enemmän kun Taimi inisi kuin pieni hiiri sohvalla ja kertoi varsin selvästi, että Tyson voisi painua hevon kuuseen. Mitä enemmän Taimi sanoi vastaan, sitä enemmän Tyson siitä kiinnostui. Taimilla alkoi menemään leikin puolelle näykkimisyritykset ja Tysonin komentamiset (oli niin pientä ääntä, että tuskin Tyson edes kuuli mitään). Tobysta Taimi tykkäsi, kun Topsukka ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota eikä lähennellyt. Jaa miten niin mulla on kaksi ihan erilaista koiraa? Vai onkohan Tysonilla huono näkö, kun pitää iholla asti olla.. Onneksi meidän koirien kanssa ei tarvitse mitään ärhentelyjä tai tappeluja pelätä. Tyson on vaan vähän turhan ronski leikeissään. Eri asia leikkiä Tobyn kokoisen kanssa kuin muutaman kilon painoisen harjakoiran. Paras oli kun Taimi oli sohvalla ja Tyson lattialla, niin olivat edes jotenkin samalla tasolla. Topakka tyttönen oli ja Tyson oli into pinkeänä. Taitaa tykätä vähän haasteellisimmista tytöistä, helpot on ihan tylsiä.

Taimille toivotetaan parempaa jatkoa. Pikkuisella todettiin vähän kaiken näköistä allergiaa, esim. varastopunkki, pölypunkki ja siitepöly. Varastopunkista pääsee eroon raa´alla ruualla, mutta milläs välttelet pölypunkkeja ja siitepölyä. Myöhemmin kuulee mitä eläinlääkäri sanoi. Pikkuinen on vasta vuoden vanha ja syksystä asti hoidettu oireita. Varmasti inhoaa jo eläinlääkärissä käyntiä, kun on saanut neulatyynynä olla useampaan kertaan. Nooralle tsemppiä, kyllä se onni vielä joskus kääntyy näissä terveysjutuissa. Niin monen kanssa saanut kamppailla. Nepu-partiksen vei lonkat nuorena. Lysti-colliella oli juoksujen ja kohtutulehdusten kanssa ongelmaa (nyt leikattu), Uno-papalla (Espanjan kulkukoira) oli heikko sydän ja nyt Taimin allergiat. Miten voi yhden ihmisen kohdalle osua näin paljon kaikkea?

Pikon betonilla kadonneiden treenikaverien etsintää

Tänään oli kaikin puolin erittäin hyvin onnistuneet treenit. Oltiin ensimmäisenä vuorossa, joten jäätiin Tysonin kanssa odottelemaan autojen luokse siksi aikaa kun maalimiehet menivät piiloihinsa. Siinä odotellessa otin sivulle tuloja ja imutusseuraamista. Otettiin siis järki käteen heti alussa ja se näytti toimivan oikein hyvin.

Lähdettiin sitten kävelemään alueelle ja sovittiin, että ensimmäinen maalimies etsitään hihnassa. Alkuun hallintatreeni (liukasta alamäkeä alas) ja tämä onnistui aivan loistavasti. Tyson kulki lyhyessä hihnassa, ei yrittänyt sinkoilla mihinkään suuntaan vaan oli kuulolla koko ajan. Jaa meidän Tyson? Hanna sitten sanoi mäen alla, että anna vaan jo hihnaa, sillä lähestytään maalimiestä. Tässä kohtaa Tyson huomasi selkeästi, että nyt kuuluu lähteä etsimään vaikka en mitään hetsaussanaa sanonutkaan. Haju löytyi nopeasti ja siitä suoraan vapautus. Tyson etsii todella hyvin, itsenäisesti ja tekee työn loppuun asti omatoimisesti. Ei tule kyselemään apuja, vaan etsii ja etsii kunnes löytää.

Toiselle maalimiehelle Tyson kulki vapaana. Kävi tarkastamassa muutaman paikan ja kun vahva haju tuli, niin sinkosi samantien oikeaan suuntaan. Ekalla ja tokalla maalimiehellä pelkästään namipalkka.

Kolmannella oli alkuun namipalkka ja lopuksi narulelulla leikit. Tyson oli kuulemma ihmetellyt, että mitäs nyt, kun lelu tuli esiin. Aina vaan nameilla palkattu, joten kesti hetken aikaa tajuta, että hei nyt kuuluukin leikkiä, toihan on mun lelu :o) Tyson on kuulemma todella nätisti maalimiehien luona. Ei tule syliin, vaan rauhoittuu heti ja hakeutuu itse maahan, jos on mahdollisuus (riippuu pohjasta, voiko maata vai pitääkö seistä). Tämä oli mukava kuulla. Eikä kuulemma ryysi käsille nameja hakemaan vaan odottaa rauhassa. Tätäkin voisi vielä vahvistaa sillä, että odottaa Tysonin luovuttavan (ei töki kättä yms.) ja antaa namin vasta kun on nätisti paikoillaan.

Tysonille pitäisi nyt ottaa käyttöön joku sana, jolla kertoa, että maalimiehen löydettyä jatketaan töitä. Nyt se oli ekan ja tokan maalimiehen jälkeen hetken pihalla, että mitäs nyt. Pyöri mun ympärillä kysyen, että mitäs nyt tehdään. Tähän joku sana, mitä käytetään aina. Voi käyttää perus hakusanaa, mikä meillä on ukko. Tai esim. Hanna käyttää sanaa jatketaan, varsinkin partiointityylisessä etsimisessä.

Ilmaisuakin mietittiin. Olen nyt päätynyt rullaan, sillä haukku ei tule luonnostaan. Ja Hannalta saatiin neuvoja kuinka lähteä liikkeelle opetuksessa, kun Tysonhan ei kauhean mielellään palauta lelua. Joten aloitetaan kotitreenit niiden osalta.

Kaikki meni niin nappiin, että jäi todella hyvä fiilis. On aina mukava kuulla kokeneemmilta, että Tysonhan meni hienosti, kun ei itse näistä vielä pahemmin mitään tajua. Mulle hyvä suoritus on se, että maalimiehet löytyy ja suht helposti, ei tarvitse Tysonin työskentelyyn puuttua. Kokeneemmat löytää hyviä, pieniäkin asioita, joita minä en ole välttämättä edes huomannut. Moneen kertaan kuullut kouluttajan sanovan, että huomasitko kuinka hyvin se sai raektion jo siinä aiemmin. Itsellä pyörii silmät päässä ja vastaus on pitkä jooooo kera kysymysmerkin. On se hyvä että toinen meistä osaa, ohjaaja tulee sitten perässä..

Ensi viikon tiistaista lähtien alkaakin tottiksen Nokialla Meirän hallilla. 10 kertaa, joka tiistai. Seuraavasta hakukerrasta ei ole vielä tietoa. Riippuu niin ilmoista.

P*skarallia ja liukasrata-ajoa Lahdessa

Varsinainen tragikomedia tämä meidän viikonloppu. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, joten päädyin nauramaan niin että vedet tuli silmistä. Koirilla ei ihan yhtä hauskaa ollut. Meilläkin hauskaa vain silloin kun mietittiin viikonlopun tapahtumia.

Kaikki alkoi perjantaista. Koirat oli päivällä muutaman tunnin yksin, kun kyläilin pitkästä aikaa Tobyn veljen, Taavin, kotona. Ajattelin sitten kotiin päin ajaessa hakea koirille pitkästä aikaa raa´at luut illaksi, sillä illalla oli vuorossa teatteri-ilta (Tampereen Teatterin Viimeinen sikari - oli tosi hyvä, suosittelen!) ja lisää yksin oloa koirille. No joo, tiedän tasan tarkkaan, että raa´an luun syönti kannattaa aloittaa pikku hiljaa totutella. Viime kerrasta oli jo aikaa ja ajattelin silti antaa koirille luut siksi aikaa kun oltiin pois kotoa. Minimoin askartelut. Kotoa lähtiessä vielä sanoin ääneen että p*ska tulee lentämään. Kuinka oikeassa olinkaan...

Lauantaiaamu alkoi ihan normaalisti. Ajatuksissani laitoin koirille normi aamuruuan ja ihmettelin kun Toby jätti osan syömättä. Se on tehnyt sitä aina välillä aamuisin, joten en sen pahemmin miettinyt asiaa. Itse lähdin kampaamoon ja Juhis lähti koirien kanssa lenkille. Pääsin kampaamotuoliin istumaan niin puhelin soi. Tyson oli kuralla ja Juhis oli laittanut sen kylppäriin siksi aikaa odottamaan, että riisu itseltään takin ja Tobylla pannan pois. Ei sitten ollut katsonut, että kylppärissä oli puhtaat pyykin kuivumassa. Tyson oli kaatanut pyykkitelineen ja kun Juhis meni kylppäriin, niin Tyson päätti istua pyykkien päälle.. Mielessä pienet kiroamiset ja eikun perspyykille. Siinä samassa oli seinälaatasta pudonnut palanenkin ja taas pari ärräpäätä mielessä. Itse nauraa käkätin puhelimessa tälle asialle, vaikka toisella oli hermot koetuksella. No joo, kotiuduin myöhemmin ja haistoin sitten että nyt haisee ja pahalle. Äkkiä Tysonin kanssa pihalle. Kotiin tullessa Toby hössötti, mutta se tekee sitä aina kun tulen Tysonin kanssa jostain. Eli taas jätin vähemmälle ihmettelyt. Vähän ajan päästä ihmettelin, kun Toby oli jotenkin outo. Luulin sen välttelevän olohuonetta, kun Juhis pelasi siellä ja silloin ei kannata mennä TV:n edestä ohi, saa heti häädön muualle. En taaskaan ihmetellyt sen enempää, luulin keksineeni ihan loogisen selityksen. Meni hetki ja kuului sellainen ääni, mikä tulee lähes tyhjästä ketsuppipullosta kun sieltä yrittää vielä viimeisiä saada pihalle. Huusin vaan Juhikselle, että olitko se sinä. Teetkö ruokaa tms.. Ei kuulemma ollut, joten nousin ylös nähdäkseni paremmin, niin Tobyhan siellä ripuloi keittiössä. Joo ei tähän loppunut mun tyhmyyteni. Käytin Tobyn ulkona ja oltiin taas ihan normaalisti kotona kuka missäkin huoneessa tekemässä omiaan. Alkuillasta mentiin saunomaan ja ihmeteltiin kun Tyson vinkui koko ajan. Taas ajattelin, että se on ihan normaalia. Tyson kun tykkää olla suihkussa mukana ja käydä saunassa. Vinkuu suihkussakin, jos saunan ovi on laitettu sen nenän edestä kiinni. No joo, ei se tästä johtunut kuten varmasti jokainen sen jo tietää. Tultiin saunasta, niin törmättiin keittiöstä tulevaan hajuun. Äkkiä koirien kanssa pihalle. Molemmista pojista näki, että niitä hävetti, koska ovat täysin sisäsiistejä, mutta ei vain pystynyt enää pidättelemään, kun äiskä on niin tyhmä ettei tajunnut selkeitä vihjauksia kuin vasta jälkikäteen ajatelleena.

Ilta meni siis ulkona käydessä tasaisin väliajoin. Molemmat koirat oksensivatkin kertaalleen päivän aikana, joten pakki oli todella sekaisin. Sen siitä saa, kun yrittää tehdä asiat helpoimman kautta. Olisi ehkä ollut parempi antaa Tysonin levittää pari tavaraa lattialle kuin koko päivän seurata suolen tyhjentymistä. Olenkin sanonut, että joka päivä oppii jotain uutta :D Ja kun vielä etukäteen tiesin että pakki varmasti menee sekaisin, niin otin silti riskin. Eipä kannattanut.

Tänään, sunnuntaina, oli vuorossa Lahden ryhmänäyttely. Joo, hyvään kohtaan saatiin mahat sekaisin. 3,5h yöunilla lähdettiin Lahteen. Käytin koirat myöhään illalla ulkona ja sen päälle vielä Tysonin valkoisten kohtien ja takapuolen pesu. Pikainen föönaus että kerkeää aamuksi kuivumaan. Tavaroiden pakkaus, koirille keitin aamuksi riisiä ja mitähän muuta vielä tein ennen kuin pääsin nukkumaan. Oltiin sovittu, että katsotaan aamulla tilanne ja päätetään sitten mitä tehdään. Aamulla Tyson oli ihan pirtsakan oloinen eikä käynyt ekalle lenkillä ollenkaan kakalla. Ajattelin mahan olevan nyt tyhjä. Lähdettiin sitten Ruutanaan, missä hypättäisiin porukoitten autoon ja lähdettäisiin näyttelyyn. Toby ja Tyson katosivat johonkin talon taakse ja takaisin tullessa roikkui hieman "kuraa" housuvillloissa. Pikapesu suihkupullolla ja talouspaperilla, vähän taisi käsillekin mennä, mutta sitä varten on vesihanat ja saippua. Lähdettiin joka tapauksessa Lahteen. Jos siellä maha on vielä löysällä tai koira levoton, niin ei mennä kehään. Käytin Tysonin hyvin ennen kehää ulkona eikä ollut mitenkään outo. Oma raivostuttava itsensä vetäen jokaiseen pissalänttiin kieli väpättäen (juoksuisia narttuja?). Siispä menimme kehään ja ihan mukavalla esiintymisellä tulos EH/4. Liukas lattia hieman hillitsi menoa, joten ihan hyvillä mielin poistuimme kehästä. Lattia oli aivan kamala, koirat töpöttivät lyhyttä askelta kun jalat meinasi lähteä alta. Kaikesta hienosta mekin maksamme kalliita ilmohintoja.

Arvostelu laittoi osittain naurattamaan, kun tuomari saneli Tysonin olevan mittasuhteiltaain liioitellun pitkä. On sille aiemminkin sanottu pitkästä selästä, mutta en nyt ehkä käyttäisi sanaa liioiteltu. Senttipeliä jos ruvetaan mittaamaan. Itse jos sanoisin jostain, että liioitellun pitkä, niin tarkoittaisin luultavastikin aussien kroppaa mäyräkoiran selällä. Eli todellakin liioitellun pitkä. Mutta kukin tyylillään, olen silti varsin tyytyväinen arvosteluun ja varsinkin Tysonin esiintymiseen. Nameja käytin todella vähän tuon mahataudin takia, mutta silti Tyson seisoi kuin patsas ja antoi todella hyvin katsoa kaikki hampaat (oikeasti ei voi sietää hampaiden tarkastamista). Yksin ravatessa meni tosi hyvin, mutta toisten perässä juokseminen tuottaa edelleen ongelmaa. Nyt vielä kun oli liukas lattia. Isoilta haavereilta säästyttiin, mikään paikka ei hajonnut ja koira oli sama hömppä itsensä kehän jälkeenkin. Tysonin mielestä odottaminen tilanteessa kuin tilanteessa on toooodella tylsää. Huokailee, piippaa, keksii omia juttuja jne.. Kehässä sitten tajusi laittaa maate kun odoteltiin vuoroa. Siinä ei kylläkään ollut ihan vieressä toista koiraa, kenen perään olisi voinut vetää. Häkissä sitten köllötteli rauhassa ja katseli maailman menoa.

Että sellaista. Onneksi huomenna alkaa arki. Juhiskin on kerrankin iloinen töihin menosta, kun viikonloppu ei kauhean rentouttava ollut. Juhis ei kylläkään selviytynyt Lahden reissulle mukaan, joten sai nukkua hieman enemmän. Tuli kotiin samoihin aikoihin kun itse heräsin. Ja kun tultiin Lahden reissulta kotiin, niin Juhis nukkui edelleen. Ajattelin sitten itse ottaa päikkärit, koska väsytti niin mahdottomasti. Juhis havahtui hereille ja ensimmäisenä kysyi, että eikö me lähdettykään reissuun. Repesin nauruun ja sanoin, että me tultiin jo sieltä :D

Loppuun vielä Tysonin arvostelu näyttelystä. Tuomarina Tapio Eerola.
Mittasuhteiltaan liioitellun pitkä. Järeä, oikealinjainen pää. Hyvät silmät, korvat ja purenta. Erittäin hyvä rintakehä ja raajaluusto. Hieman etuasentoiset lavat ja lyhyehkö kaula. Pitkä lanne. Hyvä takaosa. Kovin löysät etuliikkeet. Hyvä askelpituus.

Ruuasta vielä

Unohtui eilen kirjoittaa, että eläinlääkäri mainitsi myös, että yksi vaihtoehto olisi raakaruokinnan lisäksi sekaruokinta, joka sisältäisi nappuloiden lisäksi erilaisia puuroja, lihoja ja luita. Sellainen sekalainen ruokavalio, sillä niitähän Tyson on kestänyt oikein hyvin. Nappulat ne ongelma on. Vatsan kannalta olisi hyvä, jos söisi esim. toisen aterian lihana. Raa´assa lihassa olisi vatsalle hyviä bakteereja ja vahvistaisi sitä. Sitten ei olisi kuin yksi nappula-ateria sulatettavana. Pakasteluita sitten ajanvietteeksi. Niillä saa Tysoninkin pysymään poissa pahanteosta yksin ollessaan :o) Raakaruokinta olisi varmasti paras Tysonille, mutta siinä on oma vaivansa, joten luultavastikin koitetaan pärjätä sekaruokinnalla alkuun. Kestää sitten pelkkää nappulaakin, jos esim. koirat menee porukoille hoitoon ja siellä pitäisi syödä, niin ei tarvitse toisten tehdä raakaruoka-annosta. Tai jos itse lähdetään joskus koirien kanssa reissuun, niin ei tarvitse miettiä pakastinmahdollisuutta lihoille. On aina se suunnitelma B. Kokeillaan ja katsotaan mikä toimii ja mikä ei. Sitähän tässä on vuosi jo tehty ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Tullut itsekin opittua koirien ruokinnasta paljon (suom. tullut todella kriittiseksi monien nappularuokien suhteen).

Eläinlääkärillä

Nöh niin, nyt on rokotukset päivitetty. Oli kyllä todella mukavaa käydä pitkästä aikaa Hervannan eläinlääkärillä. Ihan paras paikka missä olen koiriani käyttänyt. Tosi mukava henkilökunta ja partisten kanssa kun ollaan tuolla aiemmin käyty, niin joka kerta on ollut koirillakin mukavaa. Eikä Tyson ollut poikkeus, silläkin häntä vispasi koko ajan kun ell höpötti sille. Tysonin mielestä oman vuoron odottelu oli hirmu tylsää ja kun vastaanottohuoneesta tuli tokkurainen koira, niin siitäkös vinkuminen kiihtyi. Eläintenhoitajakin nauroi, että myötätunnostako Tyson itkee :D Äiskä oli julma eikä päästänyt Tysonia touhuamaan omiaan pitkin eläinlääkärin tiloja.. Käytiin vaa´alla ja se näytti 24,6kg. Eläinlääkärikin sanoi Tysonin olevan jykevä, ei mikään kukkakeppi. Rokotukset meni helposti niskaan. Tysonia taisi eniten ottaa päähän se paikallaan pysyminen, kun lattialla oli jotain ihania hajuja. Oikein nuoli lattiaa ja suu jäi väpättämään sen jälkeen. Ihanaa...

Eläinlääkärille kerroin meidän (tai siis Tysonin) ilmavaivoista ja ell oli samoilla linjoilla mun kanssa, eli luultavastikin se aiheuttaja on jokin ylimääräinen ainesosa ruuassa (maissi, vehnä, soija, keinotekoiset säilöntäaineet) joka ei sula vaan alkaa käymään. Barffaus sopi tosi hyvin, joten mikään liha se ei ole. Yrjölän puuroa Tyson on joskus syönyt eikä siitäkään tullut mitään ongelmaa. Eli pitää vaan jaksaa etsiä sopivaa ruokaa ja eläinlääkäriltä saatiin mukaan maitohappobakteerijauhetta (Biobak), jota annetaan nyt pari viikkoa ja katsotaan onko mitään apua. Jos ei ole, niin sitten on mahdollisuus johonkin antibioottihoitoon (unohdin jo mitä se ell sanoi tästä...), mikä laittaa bakteerit uusiksi suolessa. Jotain tuohon suuntaan se oli. Mutta katsellaan ja ihmetellään. Voisihan sitä ruveta taas laittamaan piimää ruuan joukkoon.

Tysonhan söi pari säkkiä 1st Choicen all breed ruokaa. Nyt alkuviikosta aloitettiin totuttelu Canidae ALS:iin, mikä on vastaavanlainen (useampaa kuivattua lihaa -> broiler, kalkkuna, lammas. 1st choice pelkkä kana-riisi). 1st Choice oli ihan hyvä, piereskely väheni. Mutta ajattelin silti kokeilla tämän Canidaen. Tysonillahan oli mielettömät ilmavaivat Masterysta, mikä sisältää maissia, soijaa ja keinotekoisia säilöntäaineita, joten jos tästä voi päätellä, niin se ilmavaivojen aiheuttaja olisi joku näistä. Mutta katsellaan, kuunnellaan ja haistellaan miltä tuo Canidae vaikuttaa :o) Brit Careahan meillä oli pikku pussi kotona ja sitä oon heitellyt 1st choicen sekaan. Eli sekin voisi olla yksi vaihtoehto.

Tottista Niihamassa

Tuulan ja Rilla-malin kanssa taas tottisteltiin. Tysonin kanssa aloitettiin seuraamisella. Meni taas oikein kivasti, mutta jatkoa ajatellen mun tarvii saada patukka paremmin piiloon. Otettiin siis lelupalkalla.

Toisena juttuna oli liikkeestä maahanmeno. Tässä liikkeessä Tyson väsyy nopeasti (tai kyllästyy), joten jatkoa ajatellen pitää muistaa tosi lyhyet treenit maahanmenoja. Tysonin hermoille ei sovi makailu, paitsi kotona :D Maahanmenot onnistuivat vaihtelevasti. Silloin kun meni maahan, niin teki liikkeen nopeasti ja pysyi hyvin paikoillaan.

Loppuun luoksetuloja. Otettiin taas pitkällä matkalla vauhtiluoksetuloja patukkaan kiinni. Polvet tutisten huusin Tysonin luokse. Se kiihtyy nollasta sataan niin nopeasti, että vauhtia on ihan tajuttomasti tullessaan tykö. Eikä jarruta kun vasta tarrattuaan patukkaan. Tajusin itse nyt, että väistän aina samalla tavalla (joo, ei rohkeus riitä pysymään paikoillaan). Käännän itseäni oikealle, niin että koira tarraa patukkaan kiinni mun oikealta puolelta. Sitten ihmettelen, kun Tyson törmää aina mun oikeaan polveen. On oikeesti kamalaa olla ottamassa koiraa vastaan, kun se tulee täysillä eikä takeita ole, että purisi kiinni keskelle patukkaa. Tarvii varmaan hommata paksummat nahkahanskat, niin jos rohkeus siitä kasvaisi. Sellanen purutyyny olisi kätsy..

Lopuksi vielä pähkittiin ongelmakohtia. Tuli puheeksi Tysonin dominoivuus. Sille kaikki on leikkiä, ei pahemmin ota asioita tosissaan vaikka kuinka sitä yrittäisi vakuutella että "nyt perkele oon tosissani". Sehän vetää ihan megakierrokset yleensä liikkeiden lopuksi, hyppii vasten ja härppii hihaa. Tänäänkin laitoin sitä ojennukseen, niin Tuula sanoi Tysonin heiluttavan häntää koko ajan samalla ja hetken päästä tilanne oli sama. Ja minähän en vikise enkä lepertele yhtään sille silloin kun olen tosissani. Välillä pitää ottaa päästä kiinni niin ettei pääse yhtään riehumaan ja odottaa hetki että vähän rauhoittuu. Saadaan varmasti väitellä asioista vielä pitkään. Luultavasti ikäänkin liittyvää, rajojen hakemista ja onhan tuo aina ollut ylimielinen "minä itse" tyyppi. Samat rajat kotona kuin Tobyllakin, mutta luultavasti pitää nyt tiukentaa kuria. Tysonhan ei ole koskaan väistänyt. Toby hyppää ilmaan kun on siitä puolen metrin päässä. Tyson makaa ihan vetelänä lattialla aina jaloissa ja kun sitä yrittää alkuun tökkiä, että väistä, niin saattaa vaan kääntää toiselle kyljelle. Sama jos sitä tönii pois viereltä, niin vetelänä vain valuu vähän eteenpäin. Meillä koirat aina väistää ihmistä, joten Tyson on sitten laitettu siirtymään muualle. Pois-käskykin on tullut tutuksi ja suht hyvin sen ymmärtää. Kyllä poistuu siitä kohta mistä käskettiin, mutta menee hetki ja pyörii taas samoilla paikoilla. Huoh! Mutta väännetään sitten kättä, periksi ei anneta. Laitetaan murkulle luu kurkkuun. Välillä Tyson kiusaa Tobya sisällä niin, että Toby vingahtaa. Siinä saa leikkiä tarhantätiä, kun pitää ottaa kiusaaja pois ja komentaa olemaan kunnolla. Hihaan härppimistä ei tapahdu kuin treenitilanteissa. Kotona on sitten omat juttunsa, missä Tyson hakee rajoja ja katsoo mitä kaikkea saa tehdä ja kokeilee vielä toisen kerran, että onko vieläkin sama juttu. Varsinainen luupää, mutta jotenkin niin mahtava. Koira, jolla on omia mielipiteitä ja luonnetta, tuo haastetta omistajalle eikä ole päivää etteikö jotain uutta oppisi. Tysonin kanssa on kasvanut koiran ohjaajana todella paljon.

Pikon betonilla

Eilen oli pienryhmätreenit ja vuorossa hakua (tai oikeastaan sekoitus raunioista ja hausta). Pitkä tauko takana ja muutenkin hieman epäsäännöllinen treenitahti haun suhteen, joten otin Tysonilla ihan perustreenin niin kuin aina aiemminkin. Hihnassa haettiin hajumielikuvia. Ne löydettyä palattiin takaisin auratulle tielle (keskilinja) ja siitä lähetys. Ensimmäinen maalimies oli lautakasojen välissä tien oikealla puolella. Kun tultiin lautakasoja kohti, yritettiin hakea hajua ensin niiden oikealta puolelta. Ei tulosta, joten siirryttiin tiellä eteenpäin. Lautojen puolivälissä Tyson sai vahvan hajun ja lähetinkin siitä sitten suoraan (oltiin edelleen tiellä). Kuvittelin sen kiertävän lautakasojen vasemmalta puolelta niiden taakse, missä maalimieskin oli, mutta Tyson ottikin suoran reitin lautakasojen välistä puikkelehtien. Pysyi hyvin hajussa kiinni koko ajan ja meni suoraan maalimiehelle. Hetken siinä mietittiin, että selviytyyköhän perille, mutta kohta kuului jo kehumisia, joten maalimies oli löytynyt.

Toinen maalimies oli tien vasemmalla puolella ison betonitolpan takana. Helppoa sinne ei ollut mennä, sillä haettiin haju tolpan oikealta puolelta varmistaakseen, ettei saa kolmannen maalimiehen hajua vahingossa. Tysonille lumihangessa liikkuminen ei ollut mikään ongelma, mutta itsellä oli täysi työ pysyä pystyssä, kun oli polviin asti lunta paikoittain. Tyson sai jo tiellä hajun, mutta varmisteltiin vielä kulkemalla hajua kohti. un reaktio oli täysin selvä, päästin Tysonin siinä vapaaksi ekä palattu enää tielle. Taas kaninloikilla maalimiehen tykö.

Kolmas oli tien oikealla puolella suurien betonilevyjen välissä. Tyson sai jo aiemmalla röykkiöllä vahvan hajun ja päästin sen tieltä etsimään. Teki hienon piston siihen ekalle röykkiölle kiertäen sen kokonaan kahdestikin (tuuli pyöritti ilmaa) ja lopulta eteni itse betonilevyille, missä kolmas maalimies oli.

Tyson on kuulemma hyvin rauhallinen maalimiehellä. Alusta asti ollaan opetettu se menemään maahan ja rauhoittuneena saa sitten palkan. Maalimiesmotivaatio on hyvä ja pysyy hyvin hajussa kiinni. Vaikka nyt onkin ollut taukoa ja muutenkin epäsäännöllinen treenitahti, niin silti selkeää edistymistä on nähtävissä Tysonissa. Se on hautonut asioita ja herneet ovat välillä törmäilleet yhteen saaden aikaan ahaa-elämyksiä :o) Tällaisella treenillä jatketaan ainakin nyt talven ajan, sillä säät vaikuttavat varmasti vielä pitkään säännöllisiin treeneihin. Keväällä sitten voidaan edetä jo askel eteenpäin.

----

Pakko kertoa mitä tapahtui illalla, kun ajeltiin kaupungissa. Hämeenpuistossa ihmettelin, että mitkä ihmeen valot takana tulevalla autolla on. Ekana tuli mieleen, että se on varmaan Ritari Ässä fani ja laittanut jotkut lisävalot (blondi...). Sitten ihmettelin, että vilkuttikohan se pitkiä. Siinä hetken aikaa katseltuani tajusin hitaalla sytytyksellä, että sehän on poliisi. Iski sitten sellainen kauhu, että mitä nyt oon tehnyt? Juhiskin alkoi kiusaamaan, että se varmaan ottaa kilvet pois jos vero on maksamatta. Jaa miten niin seurattu Poliisit-sarjaa? :D Siinä sitten kerkesin kasaamaan ajatukset ennen poliisin tuloa. Vero on maksettu ja samana päivänä oli tullut seuraava lasku helmikuulle maksettavaksi, en ajanut ylinopeutta, en ollut humalassa, en ollut ajanut punaisia päin jne.. Noo, naispoliisi sitten puhallutti ja katsoi paperit. Katsoi ajokortin kuvaa ja mua, mietin jo että älä vaan pyydä riisumaan pipoa päästä, kun tukka on ihan rasvainen ja hikinen treenien jälkeen (kaikkea sitä tuleekin mieleen). Koirat oli takana ihan into pinkeänä poliisista ja se saikin naisen nauramaan. Paperit katsottuaan toivotteli illan jatkot ja lähti pois. Se taisikin olla vain joku pistokoe/ratsia yms.. Sitten kun poliisiauto lähti takaa pois, huomattiin olevan siviiliauto. Ihmekös en tajunnut niitä auton valoja, kun ei ollut perus poliisiauto. Heti kun seuraavan kerran pysähdyttiin niin, että pystyi puhumaan puhelimeen, niin olihan se pakko soittaa äiteelle "tiekkö mitä?" puhelun :D Äiti on aina kade niille keitä puhellutetaan, kun sitä ei ole puhallutettu kuin kerran tai kaksi koko aikana. Kysyi, että kai pyysin pillin itselleni. Oon joskus tehnyt ihan tarkoituksella U-käännöksen, että olen päässyt puhallutettavaksi. Halvat on huvit... Eilen tuli kyllä ajeltua ihan kiltisti loppumatka, sillä keskustassa näytti olevan poliiseja yksi jos toinenkin.

Pikatokoa

Päivälenkin jälkeen taas juostiin parkkiksella näyttelyhihnassa. Meni ihan mukavasti. Sekä namilla vieden että ilman. Tarvitsisi joku päivä jonkun katsoa Tysonia juoksua, kun vien sitä namilla, että pomppiiko liikaa.

Ennen iltaruokaa tehtiin keittiössä pikaisesti tokojuttuja. Luoksetulon eteen istumista pariinkin otteeseen. Tyson hakee mun vasenta kättä, koska siinähän on useimmiten se nami kun tehdään tokojuttuja. Joten tehtiin luoksetuloja nyt seinän vieressä niin, ettei pahemmin pääsisi kääntymään vasemmalle (minne on useimmiten vino) eikä pääsisi hakeutumaan perusasentoon sivulle (mitä aina joskus tarjoaa). Kädet oli nyt sivuilla, vaihdoin namikättä. Alkuun pelkästään siirryin Tysonin eteen, mutta lopuksi otettiin ihan normi luoksetulo tai oikeastaan vain se siirtyminen mun eteen.

Eteenmenoa tehtiin alustalla ja namilla. Malttitreeniä tuli myös, kun Tyson olisi ollut koko ajan menossa kipolle, mutta en antanutkaan lupaa. Välimatkaa namiin oli maks. 3m (niin pitkä kuin keittiössä vain saa tehtyä).

Loppuun vielä istu-maahan siirtymisiä. Aikas nättejä! Agilitytreeneissä tehtiin näitä ja sitä ennen en edes muista milloin viimeksi. Varmaan marraskuussa. Asiaa on hauduteltu ja nyt se näyttäisi toimivan. Olen itse päässyt kroppa-avuista eroon ja tänään otin välimatkaakin. Aiemminhan olen ollut Tysonin ihan edessä, mutta nyt välimatkaa otin 1-1.5m. Helposti tarjoaa istumista omin luvin, joten tässäkin malttitreeniä tuli.

Loppupalkkana iltaruoka, joka odottikin jo pöydällä. Saa ihan erilaisen meiningin näin, joten tällä tyylillä jatketaan.

Nopeat parkkistreenit

Eilisestä intoutuneena sain potkittua itseni pihalle treenaamaan. Alotiettiin näyttelyjuoksemisella, sillä viikon päästä pitäisi Lahden ryhmiksessä näyttää raviaskelia, sarjassamme mahdoton tehtävä. Ennen tottistreeniä tämä, koska muuten mentäisiin kontaktilla eikä se käy päinsä. Erikan ohjeilla mentiin, eli nyt keskityin pitämään ketjun ihan korvien takana tuomaan tehokkuutta jarrutukseen. Vedolla mentiin, mutta ravattiin ja hyvin. Kai mun pitää hankkia pitkä "sakemannihihna" näyttelykehään. Voisi tulla melkoiset draivit :D Jos nyt jaksaisi joka päivä tätä treenata ja näyttelyssäkin muistaa aina korjata ketju oikeaan paikkaan juoksemaan lähtiessä.

Tokotreeni aloitettiin seuraamisella. Yksi kokonainen nakki käteen piiloon ja siitä pikku hiljaa Tyson sai maistella oikeassa paikkaa kulkiessa. Muuten meni hienosti, mutta sormet olivat koetuksella. Sen verran ahneesti Tyson yritti nakista saada palaa irti. Oli sen verran hämärää jo ulkona, että kai se kuvitteli sormeni olevan nakki... Ei vaan, hammasta purren kestin kivun, sillä saatiin mukavaa seuraamista aikaiseksi. Ei tuntunut yhtään masentavalta touhulta. Muutama lyhyt pätkä (askelia kuitenkin enemmän kuin aiemmin) tehtiin.

Liikkeestä maahanmenoa myös tehtiin. Tyson yritti laiskotella ja laski muutaman kerran vain etupäätä ja sitten hinkattiinkin ihan paikoillaan maahanmenoa. Kun alkoi sujumaan, otettiin liike mukaan. Ilman mitään käskyä kulki mukana ja siitä "down". Kävelin reilun 10 askeleen päähän ja palasin takaisin käyden Tysonin takana reilun metrin päässä. Se pysyi eikä näyttänytkään siltä että nousisi. JEI! Ja tätä ei olla paljoa treenattu ja viime kerrastakin on jo aikaa. Vielä kun saisi nämä välimatkat seisomiseenkin, niin voilá.

Luoksetulon eteenistumista loppuun. Alkuun niin, että siirryin itse Tysonin eteen. Lopuksi siirsin kädet selän taakse, koska sivulla ne häiritsisivät (koska nami on kädessä). Haettiin vain oikeaan paikkaan siirtymistä. Hyvin tuli eteen. Täytyy varmaan kokeilla välillä pudottaa nami suusta palkaksi, että saisi kädet sivulle. Tai sitten jättää namit taskuun ja sieltä aina kaivaa palkaksi. Nyt unohtui naksutin kotiin, joten piti kehuilla ja nameilla saada ajoitettua palkkaus oikein.

Piti ottaa eteenmenoakin, mutta alusta unohtui kotiin. Siirretään se seuraavaan kertaan.. Huomenna voisi koittaa taas aktivoitua treenien merkeissä ja illalla on vuorossa Tysonin pesu.

Reeniä ja lisää reeniä

Aamuisin ollaan treenattu sillä välin kun nappulat ovat olleet likoamassa. On kyllä tehokasta treeniä ollut, kun Tyson on ollut ihan täpinöissään ruuasta. Saanut ainakin kunnon palkan lopuksi. Pääasiassa ollaan tehty sivulle tuloja ja vasemmalle käännöksiä, sekä mukaan otettu pitkästä aikaa liikkeestä seisominen.

Eilen oltiin iltapäivällä Tuulan ja Rilla-malin kanssa raunioradan parkkiksella treenaamassa tottista. Tysonin kanssa otin seuraamista ja luoksetulon eteen istumista. Päädyttiin siihen, että lelupalkka-seuraamista otetaan vain valvovan silmän alla, eli silloin kun joku näkee miten koira liikkuu (onko oikealla paikalla suorassa). Mun pitää muistaa katsoa eteenpäin, sillä heti huomasi eron kun en katsonut koko ajan Tysonin tekemisiä vaan kävelin vain reippaasti eteenpäin. Esiteltiin Tuulalle meidän imutusseuraaminen, joka kuulemma näytti oikein hyvältä. Tätä me saadaan treenata itseksemme kotona, koska näytti niin hyvältä.

Eteen istumisissa otettiin uusi treeni niin, että jätin Tysonin istumaan ja palasin sen eteen oikealle paikalle ja siinä palkkailin. Muutama toisto näin ja sitten kokeiltiin toisin päin, eli nyt Tysonin piti liikkua. Tysonin paikka on hyvällä kohtaa edessäni, ei liimautuneena kiinni vaan pienellä turvavälillä, mikä ei ole pahitteeksi sitten kun vauhtia tulee lisää luoksetuloihin. Kokeiltiin myös lelupalkkaa niin, että Tyson vain tarraa leluun kiinni kun on siinä oikealla kohdalla ja vapautan tästä. Oppii hakeutumaan oikealle "seudulle". Loppuun tehtiin vauhtiluoksetuloja, jotka hieman sai polveni tutisemaan. Ensin piti heittää lelu selän taakse niin, että Tyson olisi juossut jalkojen välistä. Ei, se yritti mennä jalasta läpi. Toisin sanoen Ida meni hupsheijaa selälleen. Toisella kertaa tuli refleksinomainen väistö, kun Tyson oli metrin päässä :D Ei siis vieläkään onnistunut. Kolmannella kerralla piti vain ottaa Tyson patukkaan kiinni ja kerkesin kuulemaan kun Tuula jotain huusi, kunnes löysin itseni lumipenkasta selälläni ja Tyson siinä ympärillä riehuen. Oli ainakin hauskaa! Milloinhan viimeksi olisi naurattanut niin paljon tottistreeneissä?

Loppuun vielä yritettiin saada Tyson palauttamaan lelu mulle. Juu ei onnistunut. Vaatii ehkä vielä lisää treeniä (eihän tässä olla kuin vuosi sitä treenattu), jos joskus haluaa saada siitä rullakoiran.

Tottistreeneistä nopeasti kotiin lämmittelemään ja kohta saikin jo lähteä agilitytreeneihin. Vähän taisi tulla liikaa ohjelmaa muutaman tunnin sisään, sillä agilityssa Tyson oli aika vallattomalla fiiliksellä. Välillä piti laittaa sitä jäähylle rauhoittumaan ja esteitä tehdessä ottaa välillä tiukka komento takaisin maan pinnalle. Kävi vähän kierroksilla..

Aloitettiin tolpan kiertämisellä molempiin suuntiin. Tähän lisättiin myöhemmin hyppy, mikä ei ihan mennyt Tysonin tajuntaan. Hienoja kiertoja tuli, mutta kiersi sitten kerralla koko esteen :D Ajoissa kun rääkäisi "tässä" ja veti koiran esteen yli, niin alkoi homma luistamaan oikein hienosti. Tehtiin myös kahdeksikkoa kahdella esteellä ja siinä hieman laiskottelin. Olisi pitänyt saattaa Tyson pitemmälle siivekkeen viereen. Virheiden myötä ehkä muistaa jatkossa tehdä koiran tasoon nähden ohjaukset. Ei se vielä näitä osaa, kun vasta ensimmäistä kertaa harjoiteltiin. Hienosti meni sitten lopuksi, kun saatiin palikat oikeille paikoille ja homma sujui.

Keppitreeni aloteittiin tällä kertaa. Canis-areenalla on perus suorat kepit, joten piti ohjailla kädellä. Mulla taas liikaa vauhtia. Ekaksi kerraksi meni ihan kivasti, mutta jatkoa ajatellen mun tarvii vähän hidastaa omaa vauhtia eikä hosua.

Kaarevia putkiakin tehtiin. Tysonilla oli hieman uskon puutetta ja mulla kiirehtimistä, joten pari kertaa palasi takaisin tai väisti putken suun. Saatiin kyllä nämäkin sujumaan pienen rauhoittelun jälkeen (kierrokset tuhansissa). Tehtiin kahta putkea niin, että väliin tuli valssi. Loppuun tehtiin rata kahdesta hypystä ja kahdesta putkesta. Ensin hypyt, sitten putket ja loppuun vielä hypyt. Hyppyjen jälkeisellä putkella olisi ollut paras tehdä takaaleikkaus, mutta päädyttiin kiertämään putki ulkokautta, jotta Tyson saisi varmuutta putkeen. Joten alkuun tehtiin kaksi hyppyä ja putki ulkokautta kiertäen. Tähän väliin palkka ja rauhoittuminen. Sitten jatkettiin toiselle putkelle ja kahdelle vikalla hypylle. Putki jees, mutta mulla tuli aina hyppyjä ennen black out ja oltiin ihan solmussa. Sitten kun sain ajatukset taas kasattua, niin pääsin juoksemaan juuri sieltä mistä pitikin. Tyson on niin pirun nopea, että sille pitäisi opettaa nyt eteenmeno käsky, jotta menisi suoran pätkän loppuun asti vaikka minä tulisin perässä. Nyt toka vikan hypyn jälkeen kerkesi kääntymään mua kohti (jäi odotteleen missä se puuskuttava äiskä viipyy) ja pienellä taklauksella sain sen hyppäämään vikan esteen :D

Omaa vuoroa odotellessa tein imutusseuraamista, paikalla makuuta (hyvää häiriötreeniä), istu-maahan siirtymisiä (ilman mitään apuja ja Tyson todella nousi istumaan, WUHUU!), sitten on vähän hämärän peitossa että tehtiinkö liikkeestä seisomisiakin alkuun, mutta ainakin maahanmenoja tehtiin. Olikohan vielä muuta tokoon liittyvää? Perus sivulle tulot, siirtymiset ja vas. käännökset. Tempuista peruuttamista (on hieno! ja tarjoo sitä aina kun vähänkin menen sitä kohti), kieriminen ja kokeiltiin myös itsensä ympäri juoksua molempiin suuntiin lämmittelyksi. Sujui!

Täytyisi varmaan ruveta keräämään kolehtia kasaan, että voisi vuokrata tunnin viikossa tuolta hallilta. Voisi tehdä ohjauksia ja keppejä itsekseen, ja juuri noita eteenmenoja. Muutenkin treenata samoja juttuja mitä aina agitunneillakin tehdään.

Ilon aihetta

Tämä on pakko tulla kertomaan ihan julkisesti. Naapuritkin varmaan kuulivat meidän onnistuvan kun sen verran iloiset kehut tuli annettua. Tehtiin paikallaan käännöksiä ja Tyson teki vasemmalle käännöksen juuri niin kuin pitää, eli kiepautti takapuolen oikealle paikalle! Ei tämä ehkä kuulosta ihmeelliseltä, mutta meille se on iso juttu :o)

Alkuun otettiin liikkeestä seisomista ja luoksetuloja (eteen istumista) ja ajattelin sitten lopuksi ottaa sivulle tuloja ja käännöksiä paikallaan molempiin suuntiin. Alkuun vasemmalle käännöksissä Tyson kiepautti itsensä kokonaan ympäri. Palattiin sitten peruutus-treeniin (olen tainnut lukea siitä Aksel-aussien sivuilta, että hyötyä on käännöksissä). Ensin niin, että oltiin napit vastakkain ja Tyson peruutti siitä. Tätä ollaan tehty aiemminkin. Sitten kokeilin ihan mielenkiinnosta, että sujuisiko sama sivulla. Alkuun tarjosi istumista ja maahanmenoa, mutta houkuttelulla sain sen peruuttamaan ja ekan onnistumisen jälkeen peruuttikin hyvin joka kerta. Kun tajusi peruuttamisen, vähensin reilusti apuja, koska ei enää tarvinnut niitä. Seuraavaksi uudelleen testiin vasemmalle kääntyminen ja voiko olla totta, että näin nopeasti koira tajusi idean? Nimittäin olikohan se ensimmäinen yritys peruuttamisten jälkeen, kun käänsi takapuolen oikein. Kädellä autoin samaan tyyliin kuin peruuttamisessa, mutta käännyinkin, jolloin Tysonin piti peruuttaa ja kääntää samalla mun sivulle. Meinasi lahota polvet alta siinä kohtaa, kun näin mitä se teki. Pari toistoa vielä ja sai siitä hyvästä kokonaisen lihapullan ja mega kehut.

Me ollaan siis opittu jotain!! JEE! :D Täytyy jatkaa blogien lukemisia, kun vähän joka puolelta saa hyviä neuvoja. Voi kun seuraamisestakin tulisi joskus tällainen onnistumisen fiilis. Ehkä vielä joskus..

Loppiainen

Hieno ilma eikä kamala pakkanenkaan ollut, joten suunnattiin Ruutanaan ulkoilemaan. Testattiin Tysonin kanssa potkukelkkailuakin. Tyson oli alkuun hihnassa, minä kävelin ja Juhis kelkkaili. Ei mitään reagointia Tysonilta, kelkka oli ihan ok eikä sitä pahemmin edes huomattu. Kivempaa oli riehua hihnassa.. Kokeilin myös niin, että menin itse kelkalla ja Tyson kulkisi mukana, mutta se perhanan kelkka ei oikein luistanut. Olin jo ihan henki hievereissä muutaman metrin jälkeen, joten vaihdoin kävelyyn :o) Siinä ei tullut niin kuuma eikä kunto loppunut kesken. Loppumatkan Tyson kulkikin vapaana ja pääasiassa lumihangessa vaikka tie oli aurattu. Mitään ei näköjään voi tehdä helpoimman kautta.

Vähän aikaa lämmiteltiin sisällä ja lähdettiin sitten koko konkkaronkka Ruutanalammelle (oikeasti järvi, mutta aina puhuttu lammesta). Äitellä oli Figo, mulla Toby ja Jammu, ja Juhis meni Tysonin kanssa. Kaikilla neljällä koiralla oli kauhea kiire mennessä. Päästettiin ne vapaaksi heti kun autotieltä päästiin pois. Itse käveltiin tallottua polkua pitkin, mutta koirat kirmasi kylkiä myöten lumessa. Tyson piti muut liikkeessä ja siitäkös isoilla pojilla menikin vähän väliä herne nenään. Tyson on vaan nopea ja ketterä, että se vain lällätteli muille ja juoksi karkuun. Jäällä käveltiin laiturin päähän asti, kunnes huomattiin että lumen alla oli loskaista lunta. Ja ei kun rantaan maan päälle. Ei ollut päässyt jää jäätymään kunnolla, kun on lunta satanut päälle.Eri asia niillä järvillä missä ulkoilupaikat aurataan. Noo, lammen rannassa on hyvin tilaa juosta, joten pysyteltiin siinä.Tyson teki lumisukelluksia, taklasi Tobya, juoksi toisia karkuun kun ne huusi perässä jne.. Figolta loppui patterit ensimmäisenä ja Jammukin alkoi hyytymään. Toby jaksoi vielä jonkin verran riehua Tysonin kanssa, mutta suurimmaksi osaksi vain makasi ja antoi Tysonin painia, tai kulki eteenpäin rauhassa samalla kun Tyson hyökki vuorotellen eri puolilta niin että Toby horjui. Meidän villikosta ei näköjään patterit lopu millään. Porukoille päin kävellessä olikin aika rauhallista sakkia. Pihassa ei kukaan muu enää pahemmin liikkunut paitsi Tyson.

Kotiin tultua onkin ollut ihanan rauhallista. Tälläkin hetkellä molemmat nukkuvat tuolini alla. Tysonkin sai juosta enemmän kuin muut, joten saa kyllä nyt luvan nukkua muutaman tunnin ihan rauhassa ilman ihmeempää häppeninkiä. Mulla oli taas Ruutanassa mukana kauheasti kaikkea rekvisiittaa (leluja, nameja, näyttelyhihna jne...) mutta tehtiinkin kaikkea muuta. Joskus toiste sitten..

Jotain seuraamisen tapaista

Eilen tylsistytin itseni kotona, kunnes tajusin, että voishan sitä lähteä ulos treenaan Tysonia. Pitkä paussi ollut ja on kerennyt tulemaan veteläksi. Ennen kun haettiin Juhis töistä, käytin koirat lenkillä ja Toby meni autoon odottamaan siksi aikaa kun tein pienen seuraamistreenin Tysonin kanssa parkkiksella. Mä en vaan osaa lelun kanssa tehdä seuraamista. Siis hyvin pieni onnistumisprosentti. Ensin leikitään ja irrotuksesta suoraan seuraamiseen. Ja pah, Tyson vetää hihna tiukkana eteenpäin välillä kurkistellen olan takaa, että tulenko perässä. Ei auta käännökset eikä pahemmin muukaan. Sitten alkaa tulla korvista savua ja otan Tysonin hieman tiukemmalle hihnalle, niin ettei pääse pitkälle eteen. Sitten se malttaa keskittyä ja saadaan ihan ok seuraamisia hyvällä tuurilla. Mutta voi myös käydä niin, kun otan tiukemman hihnan, Tyson menee passiiviseksi ja kiinnittää huomiota ympäristöön. Mä en vaan osaa ja piste.

Olin kotoa lähtiessä viisas kun otin pari kokonaista lihapullaa taskuun. Kokeiltiin sitten imuttamista (en osaa, joten siksi vain kokeiltiin). Joskus kesällä kokeiltu viimeksi ja silloin Tyson kulki ihan poikittain. Nyt se kulki ihan niin kuin pitääkin. Jee!! Pitäisiköhän kokeilla ennemmin tätä imuttamista, koska osaan vaan pilata seuraamisen lelulla. Sitä käytetään vain valvotuissa olosuhteissa, kun joku sanoo mitä pitää tehdä.

Yhden lihapullan jälkeen lähdettiin sitten Kalevaan noutamaan Juhista ja koska oltiin hyvissä ajoin, kävin vielä siinä läheisessä puistossa ottamassa seuraamista. Lelun kanssa oli taas ihan omaa säätämistä ja taas tuli kirosanoja mieleen, kun en vaan hallitse sitä hommaa. Loppuun imutusta lihapullalla ja maailma taas hymyili meille. Autolle päin kävellessä testasin liikkeestä maahanmenot ja ne oli aikas nätit. Edes jotain osataan :o) Tuli tuossa eilen mieleen, että jäävät liikkeet on jäänyt nyt aikas vähälle (ihan niin kuin kaikki muukin treenaaminen). Pitäisi joku järki keksiä tähän meidän vapaa-aikatreeniin, että jotain saisi aikaseksi. Taas tätä mun valivalivalitusta.. Mutta myönnän, että laiskistun tosi helposti ja tarvitsen ohjattuja treenejä. Nyt on ollut pitkä tauko kaikista ohjatuista ja sen oikeasti huomaa.

Mutta jatkoa ajatellen, lisää imutustreeniä että minäkin oppisin. Seuraaminen on jotenkin niin kamala asia tällä hetkellä ja se tarvitsisi ehdottomasti eniten treeniä. Paikalla makuuta ei olla tehty aaaaikoihin eikä niitä jääviä. Hyppyesteenkin voisi kaivaa jostain piilosta ja jatkaa treenejä silläkin. Jäävistä voisi alkaa treenaamaan istumistakin BH-koetta ajatellen. Luoksetulon eteenistuminen on vielä mitä sattuu. Jos namikäsi on vatsan päällä, niin tulee hyvin, mutta pitäisi alkaa opettelemaan käsien häivytys. Mulla kun on tapana tehdä liian suuria muutoksia kerralla. Yhteenveto: Jos seuraaminen menisi edes joten kuten paremmin ja saisin enemmän motivaatio siihen, niin tämä kaikki olisi suht helppoa. Joissain asioissa toivoisin Tysonin olevan enemmän Tobyn kaltainen, esim. tokotreenaamisessa tai vaan seuraamisessa. Ei vaan, ei saa olla liian helppo. Kyllähän se on nyt nähty, että kun on alkuun ollut helppo koira niin hieman haastavamman kanssa saa rapsuttaa päälakea ja miettiä mitä tekisi, kun tuntuu ettei mitään osaa. Mutta tässähän sitä parhaillaan opetellaan. Kyllä me vielä joskus jotain osataan :D

Illalla olisi PPK:n pikahakutreenit. Säätiedotus on lupaillut kammo keliä, joten vielä on harkinnassa lähdetäänkö. Pikatreeneistä on sovittu, että pääsisi edes jotain treenaamaan (kelit eivät ole suosineet meidän treenipäiviä). Jos mennään, niin otetaan joko pari hajumielikuvaa tai sitten hallintatreeniä ja lopuksi helppo haku palkaksi. Mietintämyssy päähän, että kummin päin tekee.

Vuoden ensimmäiset kuvat

Kone on reistaillut nyt muutaman päivän, joten kuvien laitto on hieman kestänyt. Kone on manattu maan rakoon jo monta kertaa, tulee kohta jo vieroitusoireita.. Kokeillaan jos onnituisin nyt lisäämään kuvat. Sormet ja silmät ristiin! Kuvat on otettu siis 1.1.2010, vuoden ensimmäiset lumiriehat Ruutanassa.

Figokin osui kameran eteen. Jammu piilotteli mun selän takana koko ajan.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Koirat viettivät eilisen päivän taas Ruutanassa ja Toby jäi sillä reissulla sinne yökylään paukkujen takia. Tyson matkasi kotiin ja vietettiin uuden vuoden aatto ihan niin kuin mikä tahansa päivä. Kahdeksan aikaan käytiin peruslenkillä ja eteenpäin mentiin reippaasti häntä heiluen (Toby vetäisi takaisin kotiin häntä koipien välissä). Hyvät hajut löytyi maasta ja silloin ei reagoitu mitenkään paukkuihin. Eikä silloin kun keskityttiin jalan nostoon. Ei korvakaan liikahtanut. Jos pää oli tyhjänä, eli hömpöteltiin normaalisti eteenpäin, niin silloin pää kääntyi kovan ääneen suuntaan, mutta katse palasi takaisin eteenpäin nopeasti. Kurkkasi vain olan takaa että "jaa ääni tuli tuolta". Parvekkeella käytiin moneen otteeseen illan aikana. Alkuun syötiin muutama lihapulla ja otettiin hienoa kontaktia paukkeesta välittämättä. Loppuillasta sitten hengailtiin ihan normaalisti parvekkeella, Tyson söi luuta tai leikki pallolla ja välillä laittoi maate huokaisten, oli kai liian tylsää touhua.

Oikeasti vain sellaiset ihmiset, joilla on/on ollut paukkuarka koira, tietävät hyvän olon tunteeni Tysonin suhteen. Hienompaa kuin lottovoitto. Itsekin olin rennompi eikä ihmeempiä turvatoimia tehty (verhot oli kiinni, mutta ne olisi normaalistikin iltaisin kiinni, tv oli ihan normaalilla volyymillä). Ei meille sisälle edes pahemmin kuulunut mitään. Kovimmista paukkeista kuului vain pienen pieni puf-ääni. Joten kotona sisälläkin oltiin kuin minä tahansa muuna päivänä.

Hyvin onnistui siis tämä vuoden vaihdos ilta/yö. Pidin tätä 1-vuoden ikää kriittisenä rajana. Meillä ei ole kukaan pelännyt ihan pentuna pauketta, mutta seuraava uusi vuosi on jo ollut pahempi vaikka ei ollakaan paukeaikaan oltu ulkona. Tästä on hyvä jatkaa Tysonin kanssa.

Tänään, vuoden ensimmäisenä päivänä, olemme olleet Ruutanassa juoksemassa lumihankirallia. Ikkunat ovat menneet huuruun, kun neljä märkää koiraa tulevat ulkoa sisälle. Laitan kuvia ulkoriehumisista myöhemmin. 

Onnea vuodelle 2010!