12. elokuuta 2011

Tottelevaisia

Repäistiin ja lähdettiin Nooran kanssa treenaan tokoa Pirkkahallille. Milloin oli liian kuuma ja milloin mitäkin. Nyt kun ilmat ovat viilenneet, niin tuli lähtdettyä vähän höntsäilemään. Mikäs siinä, kun kaikki pelittää vallan mainiosti. Ei ole enää tarvinnut miettiä, että mikä mättää, kun yhteistyö on lähtenyt sujumaan hyvin Taikun kanssa. Se selkeästi tarvitsi kaksi vuotta henkistä kasvua ennen kuin kykeni siihen mitä halusin siltä.

Aloitettiin seuraamisella. Alku meni tosi hyvin, mutta innon ja sitä myötä vauhdin kasvaessa alkoi myös poikitus. Takapää menisi lujempaa eteenpäin, kun taas etupää menee samaa tahtia mun kanssa. Siispä tehtiin paaaaljon vasemmalle kääntymisiä ja kunnolla autoin ja ohjasin käännökset niin, että Taikku joutui käyttämään takapäätään. Muutaman käännöksen jälkeen taas pätkä suoraan.



Seuraavaksi liikkeestä maahanmeno. Taas himmasin käakyn annettua vauhtia ja sain tästä noottia. Tsemppasin ja pidin saman vauhdin, kyllä Noora sitten sanoo jos Tyson ei mene maahan. Ei mitään huippu nopeita maahanmenoja, mutta maahanmenoja kuitenkin.

Luoksetulot tuottivat hieman harmaita hiuksia tai käkätysnaurua, kun Tyson meni maahan joka ikinen kerta kun sanoin "istu" (tällä käskyllä jätän sen paikoilleen). Palkkasin pelkkää istumista, kehuin "hyvä istu, hieno istu jne.." ja nämä meni hyvin. Mutta auta armias kun yritin lähteä, niin samantien Tyson meni maahan. Ei mennyt hermot, ennemminkin nauratti, että mikä ihme siinä nyt on. Kyllä se sitten jäi paikoilleen istumaan ja saatiin otettua luoksetulo. Toisella kerralla palasin palkkaamaan ja vasta sitten otin luoksetulon. Nämä oli varsin hyvät, jos jätetään tuo alkukankeus pois.

Huomaa kuvissa sama ilme minulla ja Tysonilla


Liikkeestä seisominen sujui myös mukavasti. Jäävissä, kuin myös seuraamisessa, mennään vielä rauhallisesti eteenpäin eikä kävellä liian lujaa.


Hyppyä ei pystytty ottamaan, koska sitä ei ollut mukana, mutta noutoa kyllä kokeiltiin. En muista olenko ottanut noutoa vielä isolla kapulalla, joten nyt kokeiltiin sitä. Ensin pitoa mikä sujui hyvin. Sitten Tyson sivulla istuen laskin kapulan meidän eteen ja pyysin noutamaan. Autoin reiluilla kroppa-avuilla Tysonin sivulle kapula suussa. Pitää muistaa pitää suu kiinni, koska en kokeessakaan saa sanoa sivulle-käskyä. Muilla keinoilla houkuttelin sen tekemään oikein ja ai kun hienosti menikin! Siis heti kun tajusin, miten pitää tehdä että menee oikein :o)

Ennen paikalla makuuta otettiin pelkkää kontaktitreeniä sivulla, kun taustalla meni mikroautoja ja ne hieman häiritsi Taikkua. Pikku hiljaa alettiin turtumaan ääneen eikä enää katseltu sinne päin. Ensin otettiin paikalla makuuta yksin ja se meni mukavasti. Sitten tuli Nooran Lysti kaveriksi ja tämäkin paikalla makuu meni hyvin. Kävin palkkailemassa ja pidensin joka kerta välimatkaa, ja Taikku oli aivan hiljaa. Lystistä se ei välittänyt yhtään eikä muutenkaan vaikuttanut levottomalta.

Tosi paljon ollaan edistytty vaikka mitään ei olla tehty :o) Mutta nyt huomaa, että Tyson malttaa keskittyä ja slloin kun maltti on hyvä, niin tulee myös onnistumisia. Tälläkin kertaa kaikki sujui hyvin ja jos oli jotain viilattava niin sitten viilattiin ja Taikku oli koko ajan hyvässä moodissa. Ei ottanut nokkiinsa mistään.




Varsinainen yllättäjä oli Toby, joka pääsi myös höntsäilemään, kun Noora tarvitsi häiriökoiraa ohitustreeniin. Toby oli niin into pinkeänä, ettei huomannutkaan mikroautoja. Ja ne oli oikeasti melko kovaäänisiä ja ihan lähettyvillä ajoivat. Topsukka teki ihan kaiken mitä pyysi. Paikalla makuuta harjoiteltiin ja siinäkin Toby oli mieleltään rauhallinen. Ihan super poika! Ei uskoisi Tobysta, joka oikeasti kaahottaa kaikkea kovaäänistä. Nyt se oli aivan kuuro ulkopuolisille äänille.

20. heinäkuuta 2011

Päivitystä pitkältä ajalta

Blogi jäänyt vähemmälle huomiolle tässä kesän aikana. Nytkin aikani kuluksi raapustan jotain..

Agility loppui juhannusviikolla. Siitä lähtien on pidetty pientä hengähdystaukoa agista ja suunniteltu jatkoa. Noora jatkaa ohjaksissa, mutta paikka on vielä epävarma. Parista viimeisestä agikerrasta voi lukea Nooran blogista, koska itselläni ei ole enää minkäänlaista muistikuvaa treeneistä.

Viikko ennen juhannusta reissattiin Pärnuun ja tämä oli ensimmäinen kerta kun itse ajoin Helsingissä, Tallinnassa ja Pärnussa. Ja voin kertoa, että vihaan kaupungeissa ajamista yli kaiken. Tampere menee, mutta en täälläkään Hämeenkadulla (ydinkeskusta) mielelläni ajele. Hengissä selvittiin, mitä nyt piti pari valittua sanaa sanoa navigaattorille. Ei ollut sen vika, että meidän Pärnun hotelli oli kävelykatujen keskellä eikä netissä oltu mainittu osoitetta, mistä pääsee sisäpihalle ajamaan. Mielenkiintoinen reissu, aurinko paistoi toisen päivän ja ehdittiin kaupungillakin kiertelemään äiteen kanssa. Oltiin siis kolmisteen autolla reissulla (minä, äiti ja Tyson). Maarit ja Laura tuli koirineen toisella autolla ja ajettiinkin tiiviisti letkassa, ettei vaan eksytä. Mukava reissu siis kokonaisuudessaa ja ehkä me nyt jatkossa sitten uskalletaan työntää nokkamme Suomen rajojen ulkopuolelle. Tyson pärjäsi mukavasti kehissä. Kumpanakin päivänä ERI/1.

Juhannuspäivänä syntyi jälkikasvua Taikulle, kun Minja (Riekonhovin Magical Moment) synnytti kahdeksan pentua kennel Riekonhoviin. Kovasti jo odottelen, että pääsen pentuja katsomaan ihan livenä. Vielä on harkinnassa tuleeko sieltä meille joku suloinen poikanen. Kestääkö hermot Tyson junioria? Toivottavasti pennuille on periytynyt vain niitä mukavia puolia... :o) Sinänsä olen iloinen jokaisen pennun puolesta ja pidän peukkuja pystyssä jatkossakin.

Heinäkuun alussa oltiin paimentamassa Somerolla, aussieyhdistyksen järjestämä. Yleisesti paimennus näytti kivalta. Tyson oli alkuun päiväkävelyllä eikä kauheasti kiinnittänyt huomiota lampaisiin. Toisella kierroksella siirryttiin pieneen pyöröaitaukseen, missä homma sujuikin hyvin kun kierrettiin pyötäpäivää. Auta armias, kun pitikin kiertää vasemmalle. Tyson oli aivan pihalla ja alkoi kiihtyä. Hyppi mua vasten ja oli turhautunut. Enkös ole aiemminkin puhunut, että koirani on selkeästi "oikeakätinen", eli kääntyy parhaiten oikealle. Vasen oli toooodella vaikea. Kolmannella kerralla oltiin taas isommassa aitauksessa ja nyt oli tarkoitus kuljettaa lampaita niin, että ne pysyisivät minun ja koiran välissä. Tysonin kierrokset oli aivan liian korkealla, 30 asteen helle ja muutenkin väsymystä päivästä, niin tämä meni aina plörinäksi. Ja tässä kohtaa myös meni maku koko hommasta. Tyson rynni mun tykö suoraan, ei välittänyt kepistä eikä oikein mistään muustakaan. Takertui vaan muhun kiinni oikein kunnolla, ei purrut vaan hyppi päälle ja yritti tassuilla takertua. Kouluttaja tuli aitaukseen ja kepitti oikein kunnolla maahan, niin että Tysonilla oli "paskat housuissa". Se alistui oikein kunnolla eikä kauhean mielellään enää edes liikkunut tämän jälkeen. Kun kutsuin sitä luokse, niin meni pitkään ennen kuin tuli ja taas samalla tavalla iholle asti. Yritin rauhoitella sitä, laittaa maate että kierrokset vähän laskisi, mutta ei enää auttanut. Oli jo mennyt yli eikä sieltä helpolla palata. Kouluttaja vain käski jatkaa ja kun lopulta lopetettiin, niin sain moitteita siitä, kun en vaatinut koiralta tarpeeksi. "Eihän äidin pientä mussukkaa voi komentaa". Olin aivan huuli pyöreänä, että anteeksi mitä? Missä on kouluttajan koiran lukutaito? Itseäni oikein otti päähän, että jäin aitaukseen jatkamaan enkä lähtenyt menemään silloin kun alkoi näyttämään siltä, että nyt ei suju. Kun päästiin aitauksesta pois, niin Tyson alkoi rauhoittumaan, käytin sen uimassa ja käppäiltiin rauhassa ympäriinsä. Juhiskin tuli sanomaan, että oli sivusta seurannut ja melkein jo huutanut aitaukseen, että tulkaa pois. No, paimennukset loppui tähän siltä päivää. Tuli kova ukkos- ja sadekuuro päälle ja jouduttiin kotimatkakin keskeyttämään hetkeksi Someron keskustassa, kun ei enää nähnyt eteensä.

Ehkä tässä nyt taas hetkeksi meidän kuulumisia. Aikalailla ollaan vain "lomailtu". Heinäkuun lopussa mennään pitkästä aikaa näyttelyyn, kun on Pori KV. Sen jälkeen Saarijärvelle ja samalla reissulla pentuja katsomaan. Toivotaan, että agilitykin alkaisi pian. Olen ollut todella laiska tokon suhteen. Viime viikonloppuna oli Valkeakoskella Hazelmoor-päivä ja siellä lyhyesti otin Tysonin kanssa paikalla makuuta, mikä meni oikeasti ihan super hienosti! Tyson oli nähnyt muita koiria siinä jo ja tiesi, että kaverit on lähettyvillä vaikka ei nähnytkään niitä, kun mentiin vähän sivummalle. Pysyi tosi hyvin paikoillaan, rauhassa ja hiljaa. Kävin piilossakin ja pyörin vähän siellä ja täällä. Tehtiin myös seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa.

9. kesäkuuta 2011

Torstain agi

Käytiin ennen treenejä uittamassa Taikku ja muutenkin nesteytin sitä reilummin tänään, kun tiesi että tulee kuuma päivä ja agi-treenit illalla. Hyvin kuitenkin poika jaksoi keskittyä, vaikka kyllä huomasi sen väsyvän ja vaativan ohjaajalta tällöin enemmän apuja. Alkuun meni pienemmällä ohjauksella, mutta väsyttyään vaati tarkennusta ohjaajan reittiin ja kunnon ohjaukseen.

Alkuun oli rata, missä uutena harjoituksena oli sylkkäri. Alkuun Tyson kääntyi esteen hypättyään aina väärään suuntaan ja Nooran ohjausta piti hioa. Kun tämä lähti sujumaan, niin Tysonkin alkoi kääntymään juuri sinne minne piti. Hienosti sylkkäri onnistui jo kovemmassa vauhdissakin. Rata vaati taas Nooralta nopeita jalkoja, että pysyi Tysonin vauhdissa mukana ja kerkesi ohjaamaan oikeille esteille. Lopun neljä estettä oli sellaiset, että aina yksi este tökki. Kun sen sai sujumaan, tökkäsi seuraava jne.. Kun oli esteet menty läpi hinkkaamalla, niin ratakin meni hyvin. Tällöin Tyson alkoi olemaan jo aika väsynyt ja ohitteli putkia. Nooran piti katsoa tarkkaan reitti mitä ohjasi, koska tietyt kohdat eivät koiralle olleet yhtä suorat kuin ohjaajalle. Alkuun kun koiralla oli jaksamista enemmän, niin riitti pienempi ohjaaminen, mutta väsyttyään vaati jo tarkennusta oikeaan linjaan.

Toisessa setissä otettiin vain A:ta ja keppejä. Molemmat sujui hienosti.

Hyvät treenit vaikka olikin aikas lämmin ilma (onneksi ei enää niin paahtava helle kuin aiemmin päivällä). Taikku oli varsin taitava. Kai se ensi viikolla on ihan sika, kun nyt meni kaksi treenipäivää tosi hienosti :o) Pessimisti ei pety... Vielä on pari treenikertaa jäljellä ja sitten pitäisi vähän miettiä kuinka jatketaan / missä jatketaan.

Keskiviikkona tokoiltiin

Keskiviikkona tokoiltiin Pirkkahallilla Nooran kanssa. Noora koutsasi ja mä yritin tehdä oikein, että Tyson ymmärtäisi mitä pitäisi tehdä.. Hienosti meni, ylläri ylläri. Tyson on niin taitava, mutta ohjaaja jotain ihan muuta.

Alkuun täyskäännöksiä. Siinä vaihdeltiin palkan paikkaa ja tehtiin hitaasti, niin johan oli hienot täyskäännökset. Nyt pitää muistaa tehdä kaikki hitaasti ja rauhassa, koska Tyson ei vielä osaa, joten on rumaa vaatia kaikkea reippaasta vauhdista. Hitaasti asiat varmaksi ja vasta sitten vauhtia. Sama juttu oikealle ja vasemmalle käännöksissä. Voisin korostaa aina taaimmaista jalkaa käännöksissä auttaakseni koiraa (esim. vasemmalle kääntyessä lähden kääntymään vasemmalla, otan askeleen oikealla ja korostan vasenta jalkaa, joka on tällöin taaimpana). Kun teki rauhassa käännöksen namilla auttaen, niin Tysonkin käytti hyvin takapäätään. Palkattiin myös pelkästä seuraamisesta lyhyellä matkalla, koska tästä ei oltu vielä palkattu, pelkästään käännöksistä. Seuraamisetkin sujui hyvin eikä poikitettu.

Liikkeestä seisomiset oli hyvät. Tässä myös hidas vauhti, tuijottelut pois ja käskyt käskyinä, ei pyyntöinä. Sama juttu maahanmenoissa. Kummatkin sujui hyvin (välissä tehtiin luoksetuloja), Tyson ei seonnut käskyissä.

Luoksetuloissa pitää muistaa painaa vasen käsi reiteen kiinni. Tyson monesti härppii kättä, mutta nyt kun puristin kättä reiteen enkä millään liikkeellä houkutellut sitä käteen, niin teki hyvin luoksetulot tökkimättä. Välillä jäi väljäksi, mutta tässä kohtaa vaan vaatii sivulle tuloa, korjausta, uudelleen.

Loppuun paikalla makuuta. Tyson oli hiljaa koko ajan, jes! Vaihdeltiin matkaa, pyörin ympäriinsä näköpiirissä, kävin auton takana, istuin auton takakontissa katsomatta koiraan, Noora käveli Tysonin ympärillä jne.. Aina välissä palkkaus. Hienoo hienoo!!

Kaukoja tehtiin lyhyellä matkalla, Noora naksutteli. Otettiin kaikkia siirtymisiä, eli istu - maahan - seiso järjestystä vaihdellen. Seisomiseen en ole vielä ottanut käsimerkkiä, mutta eiköhän aleta pikku hiljaa ottamaan sitä mukaan.

Noutokapulaa ei ollut mukana, mutta tehtiin noutoa patukalla. Käskyksi otetaan nyt "pidä" ja autan koiraa tulemaan sivulle ilman erillistä käskyä. Hyvin se jo sujui siihen nähden, että vähän ollaan treenattu ihan liikkeenä noutoa. Hienosti odotti sivulla heiton ajan. Ei yrittänyt varastaa. Vielä vähän piippailee, mutta luulisin sen menevän ohi kun saa varmuutta liikkeeseen. Nyt selkeästi piippaa epävarmuutta.

Pahimpina häiriötekijöinä oli toisella parkkiksella olevat kauko-ohjattavat mikroautot. Tämä hieman hämäsi Tysonia ja hetken aikaa vain totuteltiin ääneen ja tehtiin kontaktiharjoituksia. Varsin hienosti onnistuneet treenit. Oli lämmin vaikka illalla myöhään treenattiin varjossa. Tyson kuitenkin jaksoi tosi hyvin ja oli into pinkeänä mukana touhussa. Huima edistys motivaation suhteen. Muutenkin kaikki liikkeet meni tosi hienosti. Kun vaan jatkossa muistaa tehdä ja opettaa asiat rauhassa ja hitaassa vauhdissa. Kerkee itsekin miettimään miten autan koiraa tekemään oikein. Ongelmat on selkeästi olleet silloin kun vauhtia on ollut liikaa oppimistasoon nähden. Hiljaa hyvä tulee :o)

7. kesäkuuta 2011

Pari agilitya ja tokoa

Mikähän siinä on kun ei jaksa kirjoittaa treeneistä.. Jos menisi nyt aikajärjestyksessä, eli alottaisi tokosta. Päivin valvovan silmän alla otettiin seuraamista Päivin käskyttäessä käännökset ym. Melkoista haahuilua ja todettiinkin, että saisin ottaa kovemman kurin tässä asiassa. Heti huomautus jos Tyson yhtään rupeaa katseleen ympärille. Se kuitenkin osaa ja tietää mitä pitäisi tehdä, mutta tekee nyt vähän omiaan. Ja kuitenkin kestäisi huomautuksen, joten nyt pitäisi siis ruveta enemmän vaatimaan siltä. Täyskäännöksissä päädyttiin tekemään pk-tyylisempi käänös, eli itse käännyn vasemmalle ja koira kiertää takaa. "Tokotyylinen" käännös yhdessä oikealle on aika laimea ja ilmava, kun taas tämä vasemmalle kääntyminen näyttävämpi ja siinä on Tysonillakin vauhtia hieman enemmän. Nyt vain käännöstä vieläkin tiiviimmäksi joko lelulla tai namilla.

Yhdessä tehtiin luoksepäästävyys ja paikalla makuu. En ottanut paljoa etäisyyttä (ehkä joku 4-5m) ja kävin palkkaamassa muutamaan kertaan. Vieläkin joku hyvin matala vingahdus kuului, mutta muistellen aiempia ulvomisia, niin tämä on o tosi hyvää edistymistä. Taas oli lähettyvillä koira joka ei pysynyt paikoillaan ja omistaja kirkuu reilun kymmenen metrin päässä kaikkea mahdollista.

Itsekseen otettiin hyppyä. Taas Tyson jäi haistelemaan ympäriinsä ja huomautin asiasta varsin selvästi. Muuten varsin mallikkaasti meni hyppytreeni. Otettiin myös seuraamista painottuen käännöksiin. Seurailtiin parkkiruutujwn viivoja, että kulkisin itse suoraan ja tekisin tarkat 90 asteen kulmat. Maahanmenot sujui. En nyt muista otettiinko muuta.. Mutta kuitenkin ihan hyvillä mielin olin treenien jälkeen. Koira osais, jos vaan omistaja jaksaisi olla hieman aktiivisempi treenaamisen suhteen...

Torstain agilityssa oltiin silmät selässä ja samaan aikaan kentälle ei menty, kun berni oli. Tämä samainen berni kävi tällä kertaa russelin päälle, eli ehkä ihan hyvä ettei Taikku ja Noora ollut kentällä. Ihmetystä sai kouluttaja, kun Noora sanoi bernin käyneen jo toisen kerran koiran päälle. Kouluttaja oli koko ajan luullut että Tyson oli aloittanut. Kaipa se on todennäköisempää, että aussie kävisi bernin päälle kuin toisin päin. Kouluttaja ei edes nähnyt koko tilannetta silloin viimeksi eikä vaivautunut kyselemään asiasta.

Taikku ja Noora teki taas radanpätkää, missä oli erilaisia käännöksiä. Aina on pientä alkukankeutta ja jotain käännöstä saa hinkata vähän enemmän. Lopuksi ottivat kontakteja, missä Tyson rynni aikas reippaasti. Kepit eivät millään meinanneet sujua. Nooralla alkoi hermot mennä ja samaa tahtia Tysonilla alkoi motivaatio laskea. Kouluttaja tuli sitten katsomaan missä vika ja sen kanssa Tyson menikin into pinkeänä. Selkeästi siis ohjaajan oma motivaation laskeminen laski koirankin intoa, joten jatkossa Nooran pitää olla kuin Naantalin aurinko, vaikka menisi miten plörinäksi. Mitä sitten jos koira tulee väärästä välistä. Sitten vaan tehdään into pinkeänä alusta uudelleen.

Toinen agility olikin viimeksi perjantaina, koska ei kumpikaab päästy helatorstain treeneihin. Ai että oli ihanan rentouttavaa odotella omaa vuoroa, kun ei tarvinnut kytätä koirien tekemisiä radan ulkopuolella (tämä porukka piti hyvää etäisyyttä toisiinsa eikä kentällä kukaan ollut samaan aikaan). Taikku ja Noora teki radan alkupätkää, mihin kuului hyppyjä erilaisin käännöksin, uutena välistä veto, ja putki. Nooralle meinasi tulla ongelmia suoran putken jälkeen, kun piti ohjata Tyson hypylle. Ei ihan samaa tahtia juokse koira ja ohjaaja, joten ohjausta piti muuttaa, että Noora saisi etumatkaa. Nyt ehti ohjaamaan seuraavalle hypylle, mutta onneksi rata loppui siihen, koska ei olisi kerennyt enää ohjata muualle :o) Eteenmeno-harjoituksia pitäisi tehdä, mutta silti tämä loppuosa olisi ollut vaikea, koska Tyson ei vielä niin hyvin hae esteitä. Tarvitsee viedä aika pitkälle.

Toisessa setissä oli hyppyjä, muuri ja puomi. Käännöksissä taas hiottavaa ja puomin kontaktit aikas järkkyjä. Ylösmenoja huonot lähestymiset johtui laajasta kaaresta vikan hypyn ja puomin välillä. Hyppi sivusta tai loikkasi niin ettei karvakaan hipaissut kontaktia. Alastuloissa kuulemma myös ryysi mukavasti, mutta säätämällä kontaktit alkoivat taas sujumaan paremmin.

Itsekseen tehtiin välistä vetoja ja A:ta. Minikeinunkin Tyson meni hienosti :o) Tyson oli aikas lääh-puuh kuumuuden takia, mutta kyllä sen kanssa onnistumisia sai ihan hyvin. Mukavat treenit, kun sai seurata jo vähän edistyneempien menoa. Toiset ottivat jo koko rataa, en tiedä ovatko jo kisanneet vai vasta aloittamassa kisauraa.

25. toukokuuta 2011

Kivuliasta agilitya

Otsikossa olisi ehkä voinut olla pilkku sanojen välissä, niin kuvaisi paremmin treenikertaa. Kauheasti ei muistikuvia ole itse agilitysta, mutta Nooran blogista luntaten alkaa muisti pikku hiljaa palailemaan.. Ekalla radalla Noora sai juosta ihan täysillä ja todella luottaa Tysonin irtoamiseen hypyille, että pysyi vauhdissa mukana. Aivan super hienon näköistä menoa aina loppupään hankalaan putkelle menoon. Tämäkin lähti sujumaan paremmin muutaman viilaamisen jälkeen. Tähän asti oli siis varsin hienot ja mukavat treenit.

Seuraavat muistikuvat onkin kun itse hammasta purren revin berninpaimenkoiraa Tysonin kurkusta. Berni yhtäkkiä hyökkäsi päälle, omistajalla ei mitään mahiksia pidellä sitä. Noora sai Tysonin irti ja lähti viemään sitä poispäin niin berni hyökkää Nooran jalkaan. Tyson pääsee irti ja taas on berni kimpussa. Minä revin berniä irti ja Noora Tysonia, lopputuloksena Tyson saatiin irti ja berni tarrasi mun käteen pariin otteeseen. Mielessä vain kirosin, että perkele irti en päästä ennen sä rakki rauhotut. Siinä kohtaa teki mieli piestä se koira, ihan oikeasti.

No muutaman tupakan ja kirosanan jälkeen saatiin hieman rauhoitettua omaa oloa, paikkailtiin Nooran jalkaa ja Tyson tyynen rauhallisena odotti autossa, että mitäs sitten tehtäisiin. Se palautui koko hommasta saman tien, kun minulla ja Nooralla vielä jalat tutisi säikähdyksestä. Loppu tunnista Noora ei paljoakaan pystynyt liikkumaan, joten ottivat Tysonin kanssa A.lla kontakteja, keppejä lelupalkalla ja parilla hypyllä kääntymisiä. Tyson oli varsin taitava jälleen kerran. Ihana seurata sen menoa, kun on niin into pinkeänä vaikka vasta vartti sitten berni roikkui kurkussa kiinni.

15. toukokuuta 2011

2 x agility

Ei ole löytynyt jaksamista kirjoittaa blogiin agitreeneistä, kun tunnen itseni ja tiedän että tekstiä tulee niin pirusti. Jos nyt yrittäisi olla vähäsanainen ja vain yleisesti kertoa parista treenikerrasta.

Viikko sitten Nooralla ja Tysonilla oli vaikeuksia. Taikku menee eteenpäin kuin höyryjuna eikä käänny helposti ja Noora reväytti reitensä heti treenien alussa ekalla radan pätkällä. Tämä ehkä selventää parhaiten treenien kulkua. Hammasta purren Noora veti treenit läpi (tiedän tunteen, revähtänyt jalka on oikeasti tosi kipeä). Vaikeaa oli takaaleikkaus putkelle. Ei vain onnistunut ja Tysonkin laittoi ranttaliksi ja hyppi putken yli yms. Käännökset oli myös vaikeita ja paljon piti palkata kahden esteen välillä, että Tyson hakeutuisi käteen.

Tämän viikon agi sujuikin paaaaljon paremmin. Pari pätkää piti mennä ja niissä taas hinkattiin käännöksiä. Noora teki heti ekalla radalla (mikä oli paras rata tähän treeniin, mutta ajassa ehkä hieman häviäisi) takaaleikkauksen putkelle ja se meni niin nappiin. Taikku sinkosi putkeen niin hienosti ettei uskoisi viime treeneissä tämän olleen ongelmallinen. Vaikka rata olikin puhdas, niin ajassa tosiaan tulisi miinusta, koska käännökset eivät olleet tarpeeksi tiukat. Jatkossa pitää muistaa jokaisesta käännöksestä palkata alkuun, koska Tyson vaatii vielä muistuttelua. Parin palkkauksen jälkeen on homma alkanut luistamaan, joten eiköhän se tästä. Höyryjuna puskuttaa täysillä eteenpäin, niin lihaksia pitää muistutella käännöksistä, että menisi sinne selkärankaan asti että aina tehdään näin.

Tässä treenissä tehtiin myös niistoa, mikä nopeasti neuvottiin edellisten treenien lopussa. Sanoin Nooralle, että käytä käskyä "kierrä" koska Tyson osaa sen, mutta ei Noora sitä enää radalla muistanut ja ihmetteli, kun koira hyppi aina väärältä puolen estettä :D Sitten kun muisti käskyn, niin kas kummaa, koira kiersi. Tysonilla oli taas vauhti päällä, joten välillä ei auttanut mitkään käskyt tai muut väännöt ja käännöt, Taikku meni mistä huvitti. Noora on tässä kohtaa oppinut hyvin lukemaan Tysonia ja tietää, milloin pitää laittaa koira maihin ja odottaa rauhoittumista. Ei tarvitse kauaakaan maassa maata, kun vieteri on löystynyt ja kyetään taas keskittymään.

Uutena juttuna oli keinu radalla. Aiemmin ei ole ollut kontaktiesteitä rataharjoituksissa. Keinulle mentiin pöydältä (millä Tyson odotti hienosti maaten). Alkuun oli vähän turhan paljon vauhtia ja jarrutus unohtui. Pari hinkkaustreeniä pelkällä keinulla ja sitten uusiksi pöydältä siirtyminen. Ei ongelmaa enää. Itsekseen Noora teki Taikun kanssa ainakin puomia (en muista enää tekikö A:takin). Niin hienot kontaktit ja malttaa olla paikoillaan "ota" käskyllä. Noora voi mennä jo muutaman metrin päähän ja Taikku pysyy paikoillaan niin kauan että vapautetaan. Jei! Kontakteja ei ole loppujen lopuksia paljoakaan treenattu, joten ihan huima kehitys tässäkin.

Tunnin lopuksi kouluttaja katsoi Tysonin keppiongelmaa. Liikaa tehty eikä tarpeeksi tsemppaava palkka, joten Tysonin mielestä kepit oli ihan plääh. Ohjeeksi tuli palata reilusti taaksepäin, auttaa pienillä käsiavuilla ja tehdä kepeistä super kivat. Lelupalkka loppuun ja ihan mega kekkerit. Tarttis nyt hommata omat kepit, että niitä pystyisi harjoittelemaan enemmän, mutta lyhyen aikaa / kerta.

Tällä kertaa Tyson ei kertaakaan yrittänyt napata kädestä. Viimeksi vähän yritti, mutta jätti kesken, ja tällä kertaa ei yrittänyt kertaakaan. Kertaopetus siis auttoi tähän ikävään ongelmaan todella hyvin. Vaikka epäonnistumisia tuli, niin Tysonilla ei kilahtanut päässä vaan se vain into pinkeänä hyppeli sitten itsekseen muutaman esteen ja jäi odottamaan käskystä, kun Noora kuivaharjoitteli omia liikkeitään. Myös tässä odottamisessa on tullut suurta edistymistä. Oli asento mikä tahansa kun sanotaan "odota", niin niille sijoille jää ja Noora voi heilutella käsiään miten sattuu ja harjoitella ohjausta ilman koiraa. Ensimmäisillä kerroilla, kun Noora vähänkin nosti kättään, niin Tyson sinkosi jo vauhtiin. Nyt poika on oppinut, että kontaktista tulee vapautus ja lähdetään tekemään yhdessä rataa. Hienoa hienoa! Tämä taisi olla eka treenikerta, kun Noora ei ruoskinut itseään. Soon liian tiukka itsensä suhteen! Vähän jänskättää, että uskaltaako Noora koskaan lähteä kisoihin asti, kun on niiiiin tarkka kaiken suhteen. Onneksi koira on nuori, että kerkeävät treenata pitkäänkin ;o)

4. toukokuuta 2011

Tokotusta

Jos kerrankin päivittäisi blogin ajoissa. Tänään siis oltiin taas tokotunnilla. Maanantaina iski taas arki päin näköä, kun tajusin ettei oltu edellisen kerran jälkeen treenattu ollenkaan. Joka päivä ollut jotain eikä sitten enää ole jaksanut, kun olisi ollut aikaa. Tätä menoa korkataan kokeet veteraani-iässä..

Maanantaina olin fiksu ja siirsin ison seinäpeilin eteisen käytävän päähän. Saatiin samalla hyvä häiriötreeni, kun jotkut koirat katselivat meitä. Tyson ja Toby molemmat pöhisivät omille kuvilleen eivätkä uskoneet, että olivat itse siellä vaikka käytiin nenät tökkäämässä peiliin. Pöntöt.. Eteisessä otettiin seuraamista ja seisomista. Tuijotin vain peiliin, joten pysyin nyt itse suorana eikä kytännyt koiraa. Niin valtavan hienot seisomiset ja seuraamiset Taikku teki, että teki mieli kiljua. Tehtiin myös kaukoja ilman käsiapuja. Seisomisetkin sujui varsin mallikkaasti, mutta ainahan treenattavaa löytyy.

Topsukkakin pääsi höntsäilemään. Ei meinannut taas nahoissaan pysyä (ei voi puhua enää karvoista vaan nyt puhutaan nahasta mitä on muutama numero liikaa..). Sellaista tohottamista oli koko ajan ja itselläni naurussa pitelemistä. Maahanmenotkin oli kunnon tömähdyksiä, että Tyson jäisi ihan kakkoseksi. Välillä mietin, että sattuukohan sitä, kun ei ole karvoja pehmittämässä ja oikeasti rysäytti maahan niin että tömisi. Piti itse olla toooodella rauhallinen ja kehua hillitysti, koska Toby tohotti koko ajan maassa maatessakin. On se vaan niin loistava! Siitä kun saisi vähän intoa ja tekemisen halua Tysoniin, niin olisi koirat tasapainossa tokon suhteen.

Tänään aloitettiin tokotreenit paikalla istumisella. Pari koiraa Tysonin toisella puolella seilasi miten sattui, mutta Taikku pysyi hienosti paikoillaan ja muistaakseni oli ihan hiljaakin. Sivulle palatessa pyörä ajoi Tysonin ja vieressä olevan koiran välistä, eli pyörään oli välimatkaa n. 1m. Ja silti pysyi nätisti sivulla. Hienoo hienoo! Tähän perään otettiin luoksepäästävyys kahden eri "tuomarin" tullessa katsomaan. Palkkasin Tysonin vähän ennen kuin dummari tuli kohdalle ja seuraavaksi dummarin lähtemisen jälkeen. Pysyi hyvin paikoillaan kummatkin kerrat.

Luoksepäästävyydestä jatkettiin paikalla makuuseen. Viimeksi Tyson oli rauhallinen ja minä kuulemma hermoilin. Nyt sitten ajattelin rauhoittaa mielen ja antaa Tysonin olla vähän pitempään rauhassa. No se kostautui sitten piippaamisella. Mun mielestä paikalla makuu meni hyvin, joo kyllä se piippasi mutta ei todellakaan niin paljoa mitä aiemmin. 2 min oltiin paikoillaan ja kahdesti palkkasin. Välimatkaa oli 10 askelta. Välimatkaa voisi lyhentää ja palkkausväliä muutella, ja ihan reilusti palkata siitä kun on hiljaa. Eli palataan taas hieman taaksepäin, koska se auttaa. Tyson oli kyllä mielialaltaan ihan hyvä vaikka paikallaolemiset otettiinkin heti treenin alkuun eikä pahemmin oltu mitään alkujuttuja tehty itsekseen. Tärkeintä, että nyt ollaan saatu vain onnistuneita suorituksia sen suhteen, että Tyson pysyy maassa. Ja piippaaminen on oikeasti vähentynyt. Joskus se oikein huusi ja pää pyöri ja hyöri joka puolelle. Nyt on pääasiassa kontaktissa eikä liikaa häiriinny vaikka yksi ohjaajista käskytti koko ajan koiraansa ja naapurikin seilasi.

Itsekseen tehtiin seuraamista eri pituisilla matkoilla, ehkä n. 0-7 askelta. Sekä lelu- että namipalkalla vaihdellen. Itsekseen tehtiin myös luoksetuloja mitkä onnistui hyvin, inasen hidas sivulle tulo mutta nyt hakeutui ihan oikealle (=vasemmalle) puolelle ja alussa pysyi hienosti paikoillaan rauhallisin mielin. Tehtiin myös muutama liikkeestä maahanmeno, mikä oli toooodella vaikeaa. Seisominen on helpompaa, kunhan vaan pysäyttää vauhdin. Ei tarvitse punnertaa maahan. Nyt vietiin kuitenkin liikkeet loppuun asti kehu-palkalla.

Päivin edessä tehtiin myös liikkeestä maahanmenoa ja saatiin neuvoksi tehdä maahanmeno-leikkiä. Molempiin käsiin namit, koira eteen ja siitä käsky maahan. Kehut, vapautus ja namin heitto sivulle. Namin heitto puolta vaihdetaan koko ajan. Alkuun odotetaan että koira pysähtyy tullessa luokse ja sitten vasta käsky. Kun lähtee sujumaan niin voi vaikeuttaa: viimeisellä askeleella käsky, liikkeestä käsky jne.. lopuksi pitkältä matkalta vauhdista käsky. Siihen on vielä matkaa :o)

Itsekseen tehtiin myös hyppyä. Meni ihan pipariksi. Laiska minä en jaksanut hakea laukusta namialustaa, joten pudotin namin maahan. No eihän Taikku sitä enää nähnyt esteen toiselle puolelle mentäessä ja homma meni haisteluksi. Muutenkin se alkoi olla väsynyt, koska haisteli joko maata tai estettä tai touhusi muuten vaan omiaan hypyn jälkeen. Pienen keskustelun jälkeen alkoi taas kuuntelemaan, pysyi hyvällä kohtaa estettä (ehkä vähän liian lähellä estettä, mutta ei kuitenkaan hakeutunut liikaa sivuun) ja pysähtyi hyvin. Otti askelta kun palasin. Liikuin vähän ympäriinsä, hoin käskyä ja kehuin "hieno stop, hyvä stop jne". Tehtiin ehkä liikaa jaksamiseen nähden, joten lopuksi tökki hyppyyn lähtö. Edes lelun heittäminen ei kauheasti auttanut, lelukin alkoi olla jo vähän plääh. Tähän loppui ja nyt haudutellaan. Pitäisi muistaa Ruutanassa käydessä joka kerta ottaa hyppyä vaikka vain pari kertaa / kerta.

Lopuksi saatiin kotitreeniksi vasemmalle käännökset ja erityisesti takapään käyttöä. Tysonin kanssa on treenattu peruuttamalla takapään kääntämistä. Sitäkin on parempi treenata, kun joku katsoo, niin tulee tehtyä oikein ja palkattua oikeasta.

2. toukokuuta 2011

Agia ja hierontaa

Torstain agilitysta on vielä kirjoittamatta.. Tunti alkoi heti 10 esteen radalla. Oli muuria, pussi, hyppyjä, putkia ja viimeisenä rengas. Eka putken suu oli haastavassa paikassa A:n vieressä ja ekalla kerralla Tyson juoksikin A:lle. Seuraavat kerrat menikin jo paremmin, kun Noora saattoi tarpeeksi pitkälle. Hypyltä toiseen putkeen käännöstä hinkattiin monella eri taktiikalla, että siitä saataisiin vieläkin nopeampi. Ja hieno lopetus oli, kun Tyson suoritti renkaan joka kerta oikein ja hakeutui hyvin esteelle. Radat näytti tosi hienolta ja Noorakin pysyi vauhdissa hyvin mukana vaikka alkuun epäilikin jäävänsä jälkeen.

Toisessa setissä harjoiteltiin jaakotusta, mikä ei meinannut mennä Nooralla tajuntaan :o) Tyson istui kiltisti paikoillaan odottaen, että Noora saisi kuivaharjoiteltua tarpeeksi. Hyvin meni kolmen esteen pätkä, sitten kun Noora sai pysymään kädet hieman pienemmällä liikeradalla. Kerran Tyson sinkosi piiiitkälle, kun Noora käsi heilahti vähän liian suuren kaaren. Koira meni minne ohjattiin :o) Hetken hengähdystauon jälkeen Noora kokeili harjoitusta uudelleen sivummalla ja nyt se meni tosi hienosti. Hyvä hyvä!

Ennen treenejä jo mietittiin, että mitä tehdään Tysonin energian purkautumisille, kun se nappaa hihasta kiinni (yllättävän usein käsi jää silti väliin...). Mietittiin, että jätetään treeni kesken jos nappaa. Mitään kivaa ei tehdä, jos ruvetaan sikailemaan. Kouluttaja kuitenkin ehdotti, että Tysonia kohti vois heittää esim. ketjupannan ja ärähtää. Tällä kertaa sai puolikuristava ketjullinen auttaa, koska koko ketjua ei ollut. Tämä auttoi selvästi. Muutaman pannan heiton jälkeen riitti pelkkä ärähdys. Ens kerralla otetaan kuitenkin ketju mukaan, että asiaa saa vahvistettua tehokkaasti. Tyson meni ihan hämilleen että "mitäs sä nyt tolleen suutut. Vitsi vitsi, vähän leikkiä vaan". Oltiin niin nöyrää poikaa ainakin parin sekunnin ajan, kunnes lähdettiin uudelleen radalle. Selkeästi nämä purkautumiset osuu niihin kohtiin kun rata keskeytyy, esim. jos unohtuu mihin piti mennä tai mennään vahingossa ohi. Energiaa on niin paljon, että se purkautuu härppimisellä. Kouluttaja sanoi, että ihan tuttu juttu. Hänen oma koiransa tarrasi käteen kiinni joka esteen jälkeen. Joten Tyson ei siis ole ainoa hieman kovakouraisempi tapaus. Ilman mustelmia siis Noora selviytyi, hammas kyllä osui sormeen jossain vaiheessa, mutta se nyt ei ole uutta. Kun purraan leluun kiinni, niin purraan sitten täysillä. Se on ohjaajan ongelma, jos jättää kätensä tai sormensa väliin :D

---

Unohtui viime hieronnasta kertoa blogissa. Susku kävi molemmat koirat hieromassa ennen pääsiäistä ja ihan hyvässä kunnossa olivat. Molemmilla vähän tuntui lanneosassa jäykkyyttä, mutta ei mitään pahaa, ja Tyson on inasen vino takaosasta vasemmalle. Tänään Susku kävi uudelleen hieromassa Tysonin, koska viikonloppuna ollaan menossa näyttelyyn (ollaan sitten vetreitä kehässä) ja muutenkin hyvä katsoa kroppa kuosiin agilityn kannalta. Nyt selkä oli tosi hyvässä kunnossa, mutta oikea etureisi oli aikas jäykkä. Tyson hieman häiriintyikin kun reittä hierottiin, mutta pienten keskustelujen jälkeen malttoi maata. Helppo hierottava tuo ei ole. Vinkuu taukoamatta ja on levoton. Taikku on ihan varma, että hieronnasta varmasti lähtee henki! Niskan kohdalla meni hermot ja Tyson päätti että minähän en perkele enää mene maate. Juoksi mun ympärillä ja laittoi tosissaan hanttiin. No se puoli oli jo hierottu, joten vaihdettiin puolta ja Taikku oli taas rauhassa. Tekee hyvää opetella olemaan paikoillaan. Voisi joskus kokeilla vähän hieronnan vaihtelua sillä, että hierotaan ensin joku osa ja vaihdetaan sitten puolta. Eiköhän se tuosta, viimeistään kun Tyson on 15v. eikä enää pääse maasta ylös omin voimin..

28. huhtikuuta 2011

Huisin hienoa menoa tokossa

Pitää nopeasti päivittää, ennen kuin psukee agitreenien päivityskin päälle. Eilen oli siis tokotunti jälleen Hervannassa. Viimeksi sanoin, ettei tokokärpänen oikein puraissut, mutta maanantain treenit enteili hyvää ja eiliset treenit meni huisin hienosti!

Ennen treenien alkua tein lelupalkalla seuraamista (pelkkää kontaktia alkuun ja siitä askel kaks) sekä paikalla makuun. Paikalla makuussa vaihtelin välimatkaa, liikuin ympäriinsä Tysonin näköpiirissä, kävin kyykyssä ja tein x-hyppyjä. Tyson oli rauhassa ja palkkailin epämääräisin väliajoin.

Koska porukkaa oli nyt vähemmän paikalla (oli meitä kuitenkin 4 koirakkoa), niin treenattiin vuorotellen yhteensä kaksi kierrosta. Jokainen sai toivoa kaksi liikettä, mitkä arvioitaisiin ja katsottaisiin, missä on parantamisen varaa. En ollut yhtään valmistautunut, mutta ylläri ylläri valitsin seuraamisen ja liikkeestä seisomisen.

Seuraamista otettiin max. 5 askelta. Mun piti keskittyä ottamaan kiintopiste suoraan edestä etten kiemurtele ja rauhassa odottamaan kontaktia ennen käskyä. Välillä palkkailin pelkästä kontaktista ettei tehty rutiniinomaisesti koko ajan samaa, vaan saatiin hieman yllätyksellisyyttä. Kouluttaja sanoi, kun piti palkata ja itse keskityin vain suorana pysymiseen ja suoraan kävelemiseen. Hienoja pätkiä tehtiin, Tyson oli kuulemma suora ja sillä oli hyvä moodi päällä. Loppuasentoja pitää vielä auttaa, jää nyt herkästi vähän vinoon. Eli namilla ihan reilusti auttaa, että oppii tekemään oikein. Jatkossa tehdään 0-5 askeleen seuraamisia vaihdellen ja pikku hiljaa pidennetään matkaa, kun alkaa tuntumaan varmemmalta. Paljon vaihteluja siis.

Toisessa setissä liikkeestä seisomista. Käytin käskyä "mennään" etten sotke seuraamista mitenkään. Hyvin kulki kontaktissa mukana. Eka käsky oli liian pliisu, ennemminkin kysymys "pysähtyisitkö?". Kun ei pysähtynyt vaan hiipi, niin toinen käsky oli oikeasti käsky. Kouluttaja sanoi heti, että minun pitää olla reilumpi koiralle ja kertoa selvästi mitä haluan. Tahdon että pysähdyt ja piste. Ei mitään "etsäviitsisitsä pysähtyä? jaa et, no ei sitten mitään." Toisella kerralla hieman hidastin vauhtia ja annoin selkeän käskyn ja Tyson tömähti paikoilleen niille jaloille. Aivan mielettömän hieno! Ja saatiin jopa yhtä hieno onnistunut suoritus toisenkin kerran. Selkeästi ongelma oli mun käskytyksessä. Tai nimenomaan käskytyksen puutteesta. Pitää olla reilu ja johdonmukainen, tietää mitä tahtoo koiran tekevän seuraavaksi.

Lopuksi otettiin yhdessä paikalla makuu. En edes muista milloin ollaan viimeksi treenattu nurmikolla ja sen huomasi. Uusi ihania hajuja juuri siinä Tysonin kohdalla, joten pari kertaa hieman kiemurteli paikoillaan ja haisteli, mutta ärähdin/tömäytin maata jalalla osoittaen selvästi että naama ylös perkele :D Kävin suht tiheästi palkkaamassa ja Tyson pysyi koko ajan rauhallisena ja paikoillaan. Oli ihan hiljaa, jes! Kouluttaja kyllä sanoi, että koira oli rauhallisempi mitä omistaja. Saatoin seistä jäykkänä ja ehkä palkkausväliäkin olisi voinut välillä pidentää, mutta mukavampi näin. Saatiin kuitenkin hyvällä välimatkalla 2min 15 sec. hienoa paikalla makuuta.

Ihan huisin hieno tokokerta! Näitä lisää. Meille sopii selkeästi paremmin tämä, että tehdään vuorotellen ja odottelun ajaksi koira autoon. Ei tule itsekseen sohlattua mitään vaan tehdään vain valvotusti ja vähän kerrallaan. Maanantaisen ja eilisen tokon jälkeen ei tunnu yhtään epätoivoiselta. Nyt tuntuu, että olen itse kehittynyt paljon ja osaan pitää Tysonin moodin päällä koko treenin ajan. Sen fiilis ei laskeutunut yhtään seuraamistreenissä ja oli koko ajan skarppina. Ei motivaation puutteen takia katsellut horisonttiin, vaan keskittyi itse tekemiseen. Jes jes!!! Hyvä Taikku!

26. huhtikuuta 2011

Tokoa Särkänniemen parkkiksella

Lähdettiin isolla köörillä tokoilemaan Särkkään. Nooralla oli Lysti ja Taimi mukana, ja Suskulla Taavi, Toto & Toffo. Meiltäkin päsi Topsukka piiitkästä aikaa myös mukaan. Se oli kyllä alkuun ihan varma, että raukka jätettäisiin taas kotiin. Leikkasin nameja ja Tyson kyttäsi vieressä, jos vaikka sattuisi nakki putoamaan. Toby meni pöydän alle maate huokaisten. Voi sitä onnen hetkeä, kun huomasi, että kaivoin myös sen hihnan kaapista. Iski hepulihepuli!!

Pojat sai odotella autossa häkissä omaa vuoroaan ja alkuun pidettiinkin melkoista älämölöä, mutta aika nopeasti rauhoittuivat.

Aloitin Tysonin kanssa. Otettiin seuraamista ensin sivulla istuen: "seuraa" ja kontaktista lelupalkka. Noora sanoi aina kun oli oikea hetki palkata. Pikku hiljaa aikaa kasvatettiin ja kohta otettiin jo yhtä askelta. Ensimmäiset askeleet meni vähän huonommin, mutta pikku hiljaa Tyson alkoi keskittymään hyvin hommaan. Toisessa setissä otettiin myös seuraamista yhdellä askeleella, mutta tällä kertaa namipalkalla.


Liikkeestä seisomista hitaaaalla kävelyllä, lähti sujumaan. Noora naksutteli meille oikeaa stoppia. Selkeästi parempi oli, kun tökkäsin namin taaksepäin Tysonin suuhun kääntymättä sitä kohti. Näin saatiin namipalkattua vielä nopeammin eikä Tyson enää hiipinyt. Mun pitää muistaa jatkaa kävelemistä samalla nopeudella eikä yhtään himmata stop-käskyn annettua. Ja pitää muistaa olla katsomatta koiraan.

Luoksetuloissa meidän ongelma on ollut hidas sivulle tulo. No tällä kertaa Tyson hakeutui koko ajan eteen tai enemmän oikealle. Autoin sitä reilusti kädellä ohjaten, nami kädessä. Tätä ruvettiin häivyttämään aika nopeasti. Välillä voi antaa reiluja apuja, jos yhtään näyttää epävarmalta.


Ruutua tehtiin myös pitkästä aikaa. Ensin namialustalla ja kun saatiin otettua jo pitempää matkaa, niin Noora suositteli kokeilemaan maahanmenoakin. Ei sitten meinannut millään sujua. Tyson pysähtyi aina seisomaan, mutta ei hevilläkään mennyt maahan ennen kuin toisella käskyllä. Olin ihan ruudussa kiinni, kropalla vielä autoin maahan, käskin oikein kunnolla, niin ei. Kyllä sain sen menemään maahan, mutta jotenkin tökki. Kokeiltiin maahanmenoa ihan erillään ruudusta, niin että mun ja Tysonin välillä oli välimatkaa. Ei ongelmaa. Pitää vaan treenata lisää ja ajoittaa käsky oikeaan kohtaan.


Kaukoja tehtiin myös. Istu ja maahanhan jo sujuvat ihan mukavasti ainakin lähietäisyydeltä. Seisomaan nousemista ollaan tehty vähän vähemmän ja sitäkin oikeastaan vain maasta, ei istumisesta. Noora huomasi, että palkkaan liian nopeasti seisomisesta. Tysonilla liikkuu jalat vielä, kun jo tyrkkään namia sen suuhun. Kokeilin odottaa hetken, että Tysonin liike pysähtyy ja se pysyikin hienosti paikoillaan. Täytyy jatkossa muistaa odottaa hetki ennen palkkaa. Ettei tule palkattua jalkojen liikuttamisesta.


Otettiin myös paikalla makuu Lystin kanssa. Välimatkaa varmaankin se kolmisen metriä, noin pauttiarallaa.. Kävin palkkaamassa suht tiheään tahtiin, koska Tyson oli todella rauhallinen. Vähän pää kääntyili, mutta se oli hiljaa ja pysyi maassa koko ajan. Varmaankin paras paikalla makuu ikinä!


Muutenkin treenistä jäi tosi hyvä maku. Itse muistin olla tsemppaava, leikittiin paljon lelulla ja Tysonilla pysyi hyvä moodi koko treenien ajan. Aivan huippu hieno! Ei toko ehkä niin kamalaa olekaan, kun vaan tekee asiat oikein eikä omalla toiminnalla pilaa kaikkea. Nyt täytyy yrittää pitää tämä hyvä fiilis päällä keskiviikon tokossa. Pitää vaan miettiä tarkkaan etukäteen mitä tekee, eikä vaan tee mitään muuta "sinne päin" höntsäilyä.

Sitten Toby. Hassu karvamoppini pääsi hömpöttelemään vähän kaikenlaista. Sillä oli mieletön into päällä eikä mistään meinannut tulla mitään, kun Toby vain hyppi riemusta ja itse naureskelin sen touhuille. Seuraaminen oli vähän hyppelyä ja poikitusta, mutta Tobyn kanssa ei olla niin tarkkoja. Se saa harrastaa mielenterveys-tokoa ihan omaksi iloksi. Liikkeestä seisominen oli vähän hakusessa, mutta kun tehtiin tosi helppoja harjoituksia niin stopitkin lähti sujumaan. En enää edes kunnolla muista mitä kaikkea tehtiin, mutta yleensäkin Tobyn meno oli hienoa. Vaikka se onkin pehmeä ja oikeasti häiriöherkkä, mutta kun sillä on tuollainen meno päällä, niin ihan pienestä ei keskittyminen herpaannu. Mahti poika!



25. huhtikuuta 2011

Lahti - Lappeenranta

Pääsiäislomareissulle suunnattiin perjantaina. Päivä alkoi Lahden KV-näyttelyllä. Tyson oli ensimmäistä kertaa valioluokassa varsin mallikkaasti. Poika osasi käyttäytyä niin hienosti! Aussiet tuomaroi Hans Lehtinen, joka antoi Tysonille ERIn SA:n ja sijoitti luokan kolmanneksi viidestä valiouroksesta. Paras uros kehässä ei kuitenkaan enää sijoituttu, mutta hyvä arvostelu saatiin. Esittäjäkin sai kehuja..

Arvostelu: Kaunis kokonaisuus. Erinomainen tasapaino. Voimakas, hyvä päätyyppi. Kaunis kaula. Seisoo hyvin raajoillaan. Sopiva luusto. Erittäin hyvä takaosa. Turhan korkea häntä. Taitavasti esitetty. Erinomainen liikkuja.

Lahden jatkettiin matkaa Lappeenrantaan. Pieni sightseeing-kierros tehtiin, kun noustiin liian aikaisesta rampista. Navigaattori ei suostunut toimimaan, mutta onneksi oli kannettava mukana. Kartturi ei vain ollut aina ihan kartalla missä mentiin (lue: äiti), mutta ajoissa selviydyttiin hotellille. Tyson oli mallikkaasti myös hotellissa sekä kaupunkikävelyllä illalla. Tehtiin illalla vähän reilumpi lenkki, kun ei taaskaan oltu ihan kartalla (lue: kartta hotellihuoneessa). Satamaan päästiin ja sitten vahingossa löydettiinkin tie, mikä vei suoraan hotellille.. Lauantaina suunnattiin Lappeenrannan KV:hen, tuomari Gunnel Holm. Tyson ainoa valioluokan koira, sijoitus ERI/1 Sa PU4. 

Arvostelu: Oikean tyyppinen valio. Pää saisi ola hieman pitempi. Hyvä luusto. Hyvä runko. Polvikulmat saisivat olla paremmat. Kaunis karvapeite. Selkä on pehmeä liikkeessä. Hyvät sivuliikkeet.

Näyttelyn jälkeen päästiin pitkälle kotimatkalle parilla pysähdyksellä. Oli hieman paikat jumissa, kun ensin seisoskeltiin näyttelyssä ja sen jälkeen n. 4h istuttiin autossa. Tyson onnellinen sai vetää unta kaaliin koko matkan.

Alla vielä Minnan ottamia kuvia sunnuntailta. Nätti poika hyvässä turkissa <3 Kiitos Minnalle hienoista kuvista kauniissa keväisessä maisemassa. Samalla reissulla Tyson kastoi talviturkin. Äiskä ei ihan vielä uskalla...





© Minna Saros

9:n esteen rataa

Vähän hitaasti tulee päivitettyä blogia. Mikä se sellainen pääsiäisloma on, kun kotona ei ole pahemmin kerennyt olemaan? Ei ainakaan ole ollut tylsää..

Torstaina oli siis agility. Tyson oli jollain ihan ihme moodilla. Siis hyvällä tavalla. Se oli ihan super rauhallinen omaa vuoroa odotellessa. Ei tunnin alussakaan skitsonnut yhtään kun ihmiset huuteli putkea ja koirat juoksi niistä. Mitähän ihmettä Noora on Taikulle syöttänyt, kun koira on muuttunut ihan täysin muutaman viikon aikana. Diapamia?


Nooran mies, Juho, oli myös katsomassa ja kuvaamassa Taikun menoa. Juho kysyi tunnin aluksi, että onko Noora ja Tyson ottanut jo radan pätkää. Sanoin, että max neljää estettä. No, tunti alkoi ja kaksikko meni 9:n esteen radan tuosta vaan. Itse kuvailin videokameralla ja lopetin kesken radan, kun luulin että se loppuisi, mutta ei.. Vasta puolessa välissä mentiin :o) Lopussa oli hankalampi paikka ohjata ja rataa tehtiin vielä kahdessa osassa, kun ensin nähtiin, että mitä kohtia pitää viilata. Radalla oli hyppyjä ja putkia kiertäen ja kaartaen. Nyt ei ollut ongelmaa vasemmalle kääntymisissä ollenkaan. Kouluttaja oikeasti koulutti ja Noora sai paljon ajateltavaa seuraaviin treeneihin. Vaikka rata näytti menevän hyvin, niin silti löytyi vielä hiottavaa.


Tunnin lopussa otettiin keppejä, niin että lopussa oli nami ja tarkoitus oli mennä vain viimeisestä välistä (Tyson itse tarjoaisi menoa). Vähän oli hakemista, mutta kyllä sekin lähti sujumaan. Paljon treeniä lisää. Tarvitsee hankkia omat irtokepit, että pääsee treenaamaan niitä enemmän pari keppiä kerrallaan.


Itsekseen Noora ja Taikku meni keinun ja A:n (en muista menikö puomia). Kontaktit meni vähän roiskiessa. Astui kyllä kontaktille, mutta ei oikein malttanut pysähtyä oikeaan paikkaan vaikka Noora yritti mitä.


Varsin onnistuneet treenit jälleen kerran. Mutta ei tämä treenaaminen aina niin ruusuista ole. Harvase kerta jostain päin kroppaa löytyy mustelma, mikä on tullut joko kynnestä tai hampaasta :D Noora sai tuntea käsivarressaan töpeksimisen ohjauksessa ja minä sain kynnestä mustelman, kun Tyson juoksi täysillä vasten ja tökkäsi jalallaan mun reiteen... Rankkaa! :D

17. huhtikuuta 2011

Agilityn alkeiskurssin vika kerta

Tyson oli taas astetta rauhallisempi mitä aiemmilla kerroilla. Varmasti vaikutti rankka viikonloppu, kun oli luonnetesti ja muutenkin kaksi päivää oltiin oltu koko ajan liikenteessä. Mutta mukavampi näin, ettei ihan tolkuttomasti sinkoillut, kun Noorallakin oli alkanut selkä vaivaamaan.

Tunti aloitettiin keinulla. Noora mainitsi, että jatkokurssilla oli ollut puhetta, että keinua voisi kokeilla jo ilman apulaista. Normi keinu meni hienosti yksinään ja kouluttaja laittoi viereiselle kentälle toisen keinun, mistä mainitse että jos tuon menee niin menee minkä tahansa keinun. Oli sen verran rämisevä. No Tyson meni senkin hienosti :o) Ainoa harmi tuli jo heti tunnin alkuun, kun Noora tosiaan mainitsi että treenaavat toisessakin ryhmässä, niin kouluttajan ääni muuttui kellossa ja jatkossa ei tarvinnut pahemmin toistoja tehdä. Harmi sinänsä koska ei nyt yhdestä onnistuneesta kerrasta opi. Pussi mentiin kerran kouluttajan nähden ja se riitti, kuin myös lyhyet radan pätkät.

Ekalla lyhyellä radalla oli hyppy, putki, hyppy. Tässä sai muutaman harjoituskerran, kun ekalla kerralla Noora ohjasi väärältä puolelta (hvyin meni silti, mutta kouluttaja vasta tämän jälkeen mainitsi, että rata jatkuisi tästä toiseen suuntaan eikä Noora voisi ohjata sinne täältä väärältä puolelta) ja kerran Tyson kiersi ekan hypyn. Mutta olikohan kaksi onnistunutta suoritusta vai vaan yksi? Ei muista enää.. Toisella radan pätkällä oli putki, hyppy, putki vähän kiertäen (vaikea selittää eikä ole kuvaa radasta). Itse olin videokameran kanssa paikalla ja ajattelin katsoa ekan kerran että mihin suuntaan liikkuvat, niin pysyn sitten kameran kanssa mukana. No Tyson meni kerralla oikein ja se riitti! Oltiin molemmat vähän ällistyneitä, kun toiset sai tehdä useampaan kertaan vaikka meni hyvin, mutta Tyson vain kerran. Oli hieno pätkä enkä saanut sitä videolle. Hankalia käännöksiä ja kaikkea, niin ei. Se oli sitten siinä. Vähän jäi p*ska maku suuhun, mutta tämä oli vika kerta tätä kurssia, joten siirretään ajatukset jatkokurssin puolelle. Siellä treenataan ihan kunnolla :o)

Lopuksi kouluttaja halusi nähdä keppien edistymisen jokaiselta. Taikulla meni ihan mukavasti, vaikka tänään selvästi takkusi kepit enemmän mitä aiemmin. Pitää keksiä isompi motivaattori siihen.

Itsekseen tehtiin tosiaan sitä rämisevää keinua, hieman joustavaa puomia (ylös- ja alasmenot siis hieman antoivat myöden), putkeen lähetyksiä kauempaa ja keppejä. Niin ja kyllä Tyson muutaman kerran pomppasi pöydälle, kun osui kohdalle ja oli intoa taas pomppia kaiken mahdollisen päällä. Monesti kentän laidalla odotellessa se yhtäkkiä hyppää ruokapöydän päälle (katselijoille on kentän laidalla penkki ja pöytä tavaroiden säilytykseen)  ihan tuosta vaan. Se on nopea liikkeissään. Yleensä vasta havahdutaan kun Tyson jo keikkuu pöydällä.

Tämä oli siis viimeinen kerta alkeiskurssia ja toistaiseksi jatketaan torstain jatkokurssilla. Pitää ruveta jo kyselemään paikkaa seuraavalle kurssille, ettei tule mitään pitkiä taukoja. Myös omaa treenivuoroa ollaan suunniteltu kesäkaudelle.

16. huhtikuuta 2011

Tysonin luonnetesti

Tänään ajeltiin Hämeenlinnaan luonnetestiin, missä tuomareina Anne Juppi ja Kari Mäkinen. Aamulla jännitti aivan tolkuttomasti ja vielä Hämeenlinnassakin. Tehtiin selvä työnjako, että Juhis hoitaa koiran lenkityksen siellä ja minä rauhoittelen itseäni seuraamalla aiempien koirien testiä ettei mun jännitys tartu.

Tysonilla oli kierrokset taas ihan huipussaan. Piippasi koko ajan kun odoteltiin sivummalla, että edellinen koira tulee pois alueelta ja Tysonilta tarkistettaisiin mikrosiru. Päivän jännittävin juttu oli se mikrosirunlukija. Tyson väisti sitä oikein urakalla. Hui kun pelottava! Sitten vedettiinkin sata lasissa tuomareiden tykö.

Alkuun tuomari leikitti Tysonia kepillä. Alkoi koiralla silmät kiilumaan kun näki kepin. Hyvin meni leikit, kunnolla purtiin kiinni.

Kelkka oli jännä, mutta siinäkin alkuun Tyson häröili omia mun ympärillä ja vasta kohdalla oikein kunnolla seurasi kelkan menoa. Vähän jänskätti mennä katsomaan sitä lähempää, mutta kun kyykistyin niin saman tien nokka oli kiinni kelkan päällä olevan paidan hihassa. Käveltiin pois päin ja takaisin tullessa vilkaisi ohimennen kelkkaan, meni läheltä ja se oli siinä. Vanha juttu jo, ei enää kerkeä miettimään tuollaista.

Seuraavaksi oli vuorossa hyökkäys meitä kohti. Tiesin jo valmiiksi ettei Tyson varmastikaan puolusta eikä kyllä puolustanutkaan. Häntä heilui ja veti hyökkääjää kohti into piukassa. Meiltä saisi varastaa lompakon ihan rauhassa ja koirakin lähtis ihan mielellään mukaan. Kivoja ihmisiä! Tyson luottaa ihmisiin todella paljon eikä usko kenestäkään mitään pahaa. Tuomarikin sanoi, että tää meni nyt ihan plörinäksi, kun Tyson oli vain innoissaan koko touhusta :o)

Seuraavaksi oli vuorossa ylösnouseva pressu ja räminä tynnyri. Ohi mentiin reippaasti pienellä, sekunnin murto-osan väistöllä ja pressun jälkeen Tyson kurkki lumikasan taakse, että missä se ihminen on joka sen pressun juuri veti ylös. Räminätynnyrin kohdalla tsekkasi ensin sen telineen ja kohta takaa kierikin tynnyri. Sitä katseltiin taaksepäin kuitenkin reippaasti liikkuen eteenpäin. Seuraavalla kierroksella oli taas fiilis, että nää on nähty jo, mitäs seuraavaksi. Pressu oli ihan tylsä (taas etsittiin sitä ihmistä sieltä taaempaa) ja tynnyrillekin meni suoraan itse.

Pimeä huone oli hauska tuomareidenkin mielestä. Tuomarit naureskelivat, kun Tyson hyppi kaikkien mahdollisten tasojen päällä mitä pimeässä huoneessa oli. Joka pakastimen päälle tuosta vaan. Korkealta kai "näkee" paremmin. Kolina vain kuului ja koira vipelsi pitkin huonetta. Hetken siinä pyörittyään minun käskettiin yskäistä ja kohta Taikku olikin jo mun luona nurkan takana. Tässä kohtaa tuomari kysyi, että harrastetaanko me agilitya. Totesin vaan, että kyllä ja raunioillakin aikanaan käytiin juuri tämän takia, että Tyson on pienestä pitäen kiipeillyt ihan kaiken mahdollisen päällä. Tuomari vain totesi, että kiipeily on sitten ihan verissä. Ei tuntunut missään vaikka pimeässä kiipeili.

Seuraavaksi laitettiin Tyson seinään kiinni ja minä menin nurkan taakse piiloon. Tuomari hyökkäsi kohti ja Tyson vaan makoili maassa. Vasta ihan lähellä Tyson nousi ja väisti kun tuomari oli melkein iholla. Ei se usko, että kukaan ihminen voisi tehdä pahaa pikku-Taikulle. Sitten oltiin taas ihan bestiksiä dummarin kanssa.

Loppuun laukaukset. Jännitin ennen meidän testiä, että säpsähdänkö vahingossa niin, että se vaikuttaisi koiraan. Kahden koiran laukaukset kuuntelin ja joka kerta ekalla laukauksella säpsähdin enemmän ja toisella vain silmät räpsähti. Oman vuoron kohdalla keskityin niin hyvin eteenpäin kävelyyn ja pystyssä pysymiseen (Tyson inasen veti), että eka laukaus meni ihan ohi ja unohdin että piti pysähtyä. Käskystä sitten stop ja toinen laukaus. Vasta videolta näin kunnolla, että Tyson ei välittänyt laukauksista yhtään. Katsoi kyllä ääntä kohti, mutta oli ihan tyynen rauhallinen.

Kun tuomarit olivat laskeneet pisteet ja tulivat kertomaan miten meillä meni, niin voin kyllä täysin allekirjoittaa joka sanan mitä Tysonista sanottiin. Se on adhd ja tuo rauhattomuus/ylivilkkaus peittää alleen monia asioita ja taas toisaalta vaikuttaa paljon joihinkin asioihin.

Toimintakyky + 1 kohtuullinen
Terävyys + 1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu - 1 haluton
Taisteluhalu + 2 kohtuullinen
Hermorakenne + 1 hieman rauhaton
Temperamentti + 1 erittäin vilkas
Kovuus + 3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys + 3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

yht. 154p. hyväksytty

En enää edes tarkalleen muista mitä tuomari sanoi loppukommentteina, täytyy katsoa videolta, mutta esim. tuo räminätynnyri ja pressu -osio oli sellainen, että siihen vaikutti tuo temperamentti (erittäin vilkas) paljonkin, koska Tyson ei ehtinyt jäädä miettimään vanhoja, kun piti jo äkkiä päästä asioissa eteenpäin. Toimintakykyynkin vaikutti juuri tuo vilkkaus. Tyson häslää paljon, eikä aina ihan täysin keskity (hyvä esimerkki se pimeä huone). Pimeässä huoneessa toinen tuomareista kyllä sanoi, että vaikka Tyson paljon häslääkin ja kiipeilee missä sattuu, niin se tekee kuitenkin koko ajan töitä.

Siinä kun tuomari antoi kommentteja, niin Tyson meni itse maate. Tuomarin tullessa tykö vauhtia vielä oli ja tuomarikin kommentoi, että "etkö koskaan väsy?" Mutta kyllä se onneksi oli väsynyt, eihän siihen paljoa vaadittu... Vajaa puoli tuntia kierrokset maksimissa ja koko ajan vauhti päällä. Itselläkin pukkasi hiki pintaan, kun Tysonin kanssa meni testiä läpi.

Mutta nyt on testi käyty ja Taikkua voi tituleerata samalla myös Suomen muotovalioksi :o) Kiitos kaikille jo puhelimitse onnitteluita lähettäneille. Tätä päivää oli odoteltu jo pitkään suurella mielenkiinnolla, että kuinkahan pojan käy.

15. huhtikuuta 2011

Torstai agilitya

Oltiin isolla porukalla liikenteessä, kun meidän hieroja-Susku lähti koiriensa kanssa mukaan lenkeille ja Susku tuli seuraamaan Tysonin treenejä. Tuli ihan pro olo, kun on hyvä ohjaaja koiralla ja vielä hieroja mukana :o) Tyson oli ihan super kierroksilla alkulämmittelyssä. Meinasi riuhtoa mun kädet sijoiltaan ja yritti pullistella Taavi-partikselle. Päästiin kuitenkin koko konkkaronkka samalle lenkille pienten alkuvääntöjen jälkeen. Hölkkäiltiin Tysonin kanssa ja se sujui sata kertaa paremmin mitä kävelyvauhti. Meidän kokenut näyttelypuudeli kyllä osaa hienosti ravata :o) Mitä nyt meiltä ihmisiltä meinasi kunto loppua..

Itse agilityssa Tyson oli super hieno. Joka kerta rauhoittunut paremmin, mutta nyt oli kyllä ihan ylirauhallinen. Kierroksilla kyllä, mutta jotenkin kokosi itsensä. Hienosti pysyi joka kerta paikoillaan kun piti ja omaa vuoroa odotellessa oli oikeasti rauhassa. Seurasi kyllä maailman menoa, mutta ei sinkoillut, huutanut tms. Kehitystä!

Tämän kerran harjoitus oli takaaleikkaus. Se kyllä sujui (tekihän Noora vahingossa takaaleikkauksen jo viime alkeistunnilla...), mutta ai kamala kuinka vaikeaa Tysonin oli kaartaa vasemmalle! Se teki aina oikealle tiukan käännöksen, mikä olisi normaalisti paaaljon haastavampi mitä ihan perus kaartaminen vasemmalla olevalle esteelle. Tätä hinkattiin moneen kertaan. Kouluttaja oli namin kanssa vastassa esteen takana ohjaten Tysonia kääntymään oikeaan (siis vasemmalle) suuntaan ja tästä Noora jatkoi ohjausta seuraavalle esteelle. Heti kun kouluttaja siirtyi pois esteen takaa, niin Tyson teki taas tiukan käännöksen oikealle (pyörähti siis ihan paikoillaan). Kun vihdoin käännös onnistui ilman avustajaa, niin radan suuntaa hieman muutettiin ja viimeisenä esteenä oli matala pöytä. Ei ollut muistaakseni mitään ongelmaa tässä kohtaa. Pöydällä ei nyt tarjonnut mitään, mutta pysyi paikoillaan ja oli rauhassa.

Itsekseen Noora ja Tyson otti keppejä sekä A:ta. Kepit menevät hienosti oikealta puolelta, mutta vasemmalta ohjaten on vielä hakemista. Tyson on hieman pyörällä päästä, mutta kyllä ne siitä pikku hiljaa. A oli tosi hieno! Vauhtia riitti, mutta jarrut toimi juuri oikeassa kohdassa ja Tyson pysähtyi tismalleen kontakteille. Kouluttajakin kehui edistymistä, kun sattui katsomaan juuri sopivasti Tysonin tehdesä A:ta. Kerran vauhtia oli niin, että takamus meinasi lentää pää yli (melkein kuperkeikka), mutta hyvin Tyson sai liikkeen pysähtymään. Tätä ei voi treenata montaa kertaa, muuten on selkä sökö nopeasti.. Onneksi sunnuntaina on hieronta.

Lopuksi otettiin kouluttajan kanssa keinua ja jatkossa Tysonin kanssa voi ottaa keinua ihan yksinään, koska menee niin hyvin. Enää ei tarvitse yhden olla vastaanottamassa keinua ja himmaamassa vauhtia. Muutenkin kouluttaja kuulemma kehui paljon Tysonin kehitystä. Harmi että ryhmä on hieman epätasainen kokemustason suhteen, joten paljon aikaa kuluu muilla ihan perus hyppyjen harjoitteluun.

13. huhtikuuta 2011

ALO-toko

Tänään alkoi ALO-kurssi. Taustalla parin kuukauden totaali tauko tokoilusta. No mutta jos nyt kevään kunniaksi taas aktivoituisi tässäkin lajissa.

Mentiin jo hyvissä ajoin treenipaikalle, käytiin pikku lenkki ja vaan hengailtiin siinä lähettyvillä. Namia kului ja yritettiin hakea sellainen harmooninen tila (yritykseksi jäi, mutta kuitenkin...). Vähän vinkunaa kuului, mutta ei mitään ihan järkyttävää huutoa. Pää pyöri, mutta oltiin kuulolla.

Itse treeni aloitettiin luoksepäästävyydellä. Tyson nousi ylös ekalla kerralla, mutta toisella pysyi paikoillaan. Tästä jatkettiin suoraan paikalla makuuseen. Palkkasin pariin kertaan maahan ennen kuin poistuttiin paikalta. Pitkän tauon ja sitä ennen usean epäonnistuneen paikalla makuun taki pysyttelin max. kymmenen askeleen päässä ja kävin heti palkkaan kun oli kontakti minuun eikä kuulunut vinkaustakaan. Hieman levottomuutta, mutta pääasiassa että pysyi koko ajan maassa.

Itsekseen tehtiin tämän jälkeen luoksetuloja. Tässä oli tosi hyvää paikalla pysyminen. Luoksetulot muuten hyvät, mutta inasen hidas itse sivulle tuleminen. Ei auta muuta kuin treenata ja treenata pelkkää sivulle tuloa että siihen saa nopeutta. Varmasti vauhtia hidastaa myös se, kun Tyson vähän hapuilee mun kättä. Tästä kun pääsisi, niin ainakin yksi liike olisi ihan hieno.

Tämän jälkeen mentiin kouluttajan tykö tekemään hyppyä. Kerroin meidän ongelman, eli koiran siirtymisen minusta katsottuna esteen oikeaan reunaan ja jopa reunan yli. Tähän saatiin ohjeeksi lähettää koira vinoon hyppyyn (seistä enemmän oikealla vinossa, että koira hyppäisi vasempaan yläkulmaan). Esteen takana vasemmassa reunassa voi olla näin alkuun namialusta, että koira varmasti menee sinne tarpeeksi pitkälle. Tätä harjoiteltiin niin, että vapautin heti namille päästyä. Seuraavaksi odotin, että nami oli syöty ja pää kääntyi minuun päin. Tästä stop ja vapautus. Saatiin myös ohjeet treenata loppuosaa ihan erikseen, koska Tyson herkästi steppaa paikoillaan.

Itsekseen tehtiin seuraamista, missä ei taas ollut päätä eikä häntää. Alkoi jo itseäkin ärsyttää, kun piti taas sössiä mitä sattui ilman selkeää suunnitelmaa. No, ainakin koira kulki sivulla, ei sitten mitään hajua oliko ihan kiero. Voisi jatkossa tehdä niin, että seuraamista otetaan vaan valvovan silmän alla ettei tule sössittyä mitä sattuu. Tähän perään hetkeksi koira autoon lepäilemään ja yritin koota itseni ja motivoida jatkamaan :o)

Taas hetki itsekseen treenaamista. Nyt liikkeestä seisomisia. Oli kamalia! Onko pakko kirjoittaa niistä jos ei halua? En halua, oli jotain ihan muuta mitä piti. Yritin vaan hengitellä syvään ja hokea "rauhoitu, rauhoitu".

Porukalla otettiin luoksetuloja niin, että oltiin lomittain kahdessa rivissä. Me otettiin Tysonin kanssa ensin luoksetulo. Tyson jäi omaan riviin ja minä kävelen vastakkaiseen riviin, siitä luoksetulo. Sitten meidän viereinen tästä uudesta rivistä teki saman jne.. Hyvää häiriöharjoitusta. Meidän luoksetulossa Tyson ei kuunnellut ekaa käskyä vaan katseli horisonttiin. Toisella tuli hyvin tyyliin "jaa niin joo, sä käskit tulla sinne". Alkoi naurattamaan sen ilme. Toisten tehdessä luoksetuloja Tyson pysyi hyvin sivulla, mutta kyllä tuli palkattuakin aika reippaalla kädellä.

Liikkeiden välissä vain oltiin ja yritettiin malttaa pysyä paikoillaan joko sivulla istuen tai maassa maaten. Sivulla ei Tyson jaksanut kauaa olla, yhtäkkiä sinkoili minne sattui. Maassa ollessa on selkeästi rauhallisempi ja malttaa, mutta pitää siellä sivulla istuessakin olla rauhassa ja malttaa. Pikku hiljaa.

Ei nyt mikään tokokärpänen puraissut. Ennemminkin tuntui toivottomalta. Mutta ei luovuteta! Ensi viikolla ei ole treenejä, eli tulee kahden viikon tauko. Seuraaviin treeneihin pitää miettiä tarkkaan mitä tekee ja miten, kun itsekseen treenaa. Ja nyt kahden viikon aikana voisi yrittää niitä hemmetin häiriötreenejä saada aikaiseksi. Siis ihan vain, että ollaan ja lojutaan häiriöisessä paikassa. Yritetään kitkeä se levottomuus pois ja opetella rentoutumaan. In my dreams!

10. huhtikuuta 2011

Alkeiskurssin 5. kerta

Tänään siis alkeiskurssilla. Ennen agia oltiin tunti Ruutanassa ulkoilemassa, josko vaikka enimmät energiat saisi purettua. Kauheasti ei siltä vaikuttanut, kun hallille ajettiin, mutta tunnin loppupuolella huomasi, että Tyson todella väsyi.

Tänään otettiin muutaman esteen rataa yksitellen. Omaa vuoroa odotellessa sai tehdä yksittäisiä esteitä toisella kentällä. Ekalla radan pätkällä oli hyppy - pituus - muuri suora. Taas alkuun hyppy oli hankala ja Tyson meni alta. Kun laitto alle toisen riman, niin rupesi hyppäämään ja saatiin se rima poiskin sieltä aika nopeasti. Mikähän siinä on että aina eka hyppy tuottaa vaikeuksia. Kaarteen jälkeiset hypyt ovat myös alkuun hankalia, mutta johtuu puhtaasti siitä, ettei Tyson osaa koota vielä itseään ja parin harjoituksen jälkeen taas tulee mieleen, että näinhän mun pitikin tehdä, että kerkeän kääntymään ja hyppäämään.

Muuten tuo kolmen esteen suora oli hyvä ja Tyson irtosi hyvin. Toisena radan pätkänä oli samainen muuri, sen jälkeen vasemmalle kaartaen hyppyyn ja siitä putkeen. Kaarros siis ekalla kertaa hankala, mutta ohjausta korjatessa rupesi sekin sujumaan hienosti. Putki meni hyvin. Noora teki kerran vahingossa takaaleikkauksenkin putkelle mennessä. Vähän Tysonilla alkoi vauhti himmaamaan ja tähän tuli ohjeeksi tsempata sitä koko putken ajan, ei vain odottaa että kyllä se sieltä kohta ulos tulee.

Itsenäisesti Tyson teki muuria (täydessä korkeudessa hieman hipaisi estettä tuolla suoralla pätkällä), rengasta, A.ta, keinua ja keppejä. Rengas meni paljon paremmin mitä viimeksi, muuri sujui itsekseen treenatessa paremmin mitä radan pätkällä (johtui varmaan askelista ja Tysonin kokoamisesta nopeasti jo seuraavalle esteelle). A oli hyvä, kun Noora sanoi tarpeeksi ajoissa "ota" käskyn. Huomasi selkeästi kun kerran sanoi liian myöhään, niin Tyson ei kerennyt jarruttamaan kontaktille ja roiskaisi siitä nopeasti. Otti kuitenkin kontaktin, mutta ei kerennyt pysähtymään. Keinu oli tosi hyvä. Olin ottamassa keinua vastaan, mutta viimeisellä kerralla en paljoakaan enää auttanut ja annoin keinun kolahtaa kunnolla maahan. Nou hätä, Taikku himmasi hienosti oikeassa kohtaa ja otti hienot kontaktit. Kepitkin sujui hienosti. Noora kokeili nyt ensimmäisen kerran vaikeammalta puolelta ja Tyson oli aika ulapalla alkuun.

Tyson oli tänään hyvällä moodilla koko tunnin. Ei mitään ihmeempiä vinkumisia eikä toisten perään vetämistä. Noora teki paljon myös paikalla istumis -treeniä ennen hypyn suoritusta. Hyvä aika harjoitella sitä, kun kouluttaja nostelee esteitä maxi-korkeuteen. Hienosti pysyi paikoillaan rauhallisin mielin.

Vielä on yksi alkeistunti jäljellä. Hyvin on Tyson ja Noora kehittynyt nyt yhteensä kuuden treenikerran aikana (5 alkeistuntia ja 1 jatkotunti). Toivotaan, että ensi torstaina Nooran mies pääsee mukaan, niin saadaan ehkä kuva/video-materiaalia menosta.

Agilityn jatkokurssi (AGI1)

Torstaina alkoi Nooralla ja Taikulla jatkokurssi, missä kouluttajana on Päivi Männistö (edelleen siis Sport Dog Parkilla). Keli oli kamala, mutta Tyson niin pätevä. Alkuun oli taas levoton, mutta rauhoittui kyllä hyvin tunnin edetessä ja nyt Tysonilla oli hyvä moodi päällä treenatessa. Juuri sellainen mitä tarvitsisimme tokoonkin...

Aloitettiin kolmen hypyn ja yhden putken radalla. Toisen hypyn jälkeen piti tehdä persjättö ja ohjata siitä sitten kolmannelle hypylle ja putkeen. Alkuun Nooralla oli hakemista paikan kanssa ja Tysonkin teki laajoja kaaria. Kaarroksia yritettiin pienentää laittamalla lelu heti toisen hypyn taakse, mutta tästä en kyllä huomannut Tysonin toiminnassa muutosta. Kun Noora löysi oikean kohdan esteiden välissä ja kääntyi oikein, niin Tysonkin kääntyi juuri niin kuin piti ja suoritti kaikki neljä estettä hienosti.

Itsenäisesti Noora teki hyppy-muuri-pussi yhdistelmää. Tässä Tyson irtosi jo tosi hienosti eteenpäin. 12 kepin suoraa tekivät myös. Sujui varsin mallikkaasti. Kouluttajakin sanoi että kepit sujuu jo hyvin ja ensi kerralla hieman vaikeutetaan.

Kouluttajan kanssa otettiin A:ta ja keinua. A:lla Tyson hieman rauhoittui eikä koohannut täysillä alas. Nyt malttoi seistä kontaktilla ja maistella nameja. Keinu meni myös hyvin.

Vähän venähtänyt tämä kirjoittaminen. Tänään oli pakko, koska illalla on alkeiskurssin 5. kerta ja siitäkin pitäisi jotain jaksaa kirjoittaa.

4. huhtikuuta 2011

Alkeiskurssin 4. kerta

Eilen oli taas agipäivä. Selkeää edistymistä ihan joka asiassa tapahtunut. Tysonilla nousee hieman kierrokset kun tullaan hallin pihaan, tunnistaa paikan ja herkästi sikailee. Varmasti vaikuttaa myös energian määrä (alla vain perus hihnalenkki puolilta päivin). Lämmittelyn lenkillä päästettiin Taikku purkamaan ylimääräistä energiaansa juoksemalla ees taas mun ja Nooran välillä. Ihan inasen rauhoittui sen jälkeen, mutta oli siltikin vielä hieman vauhti päällä.

Hallissa ei tarvinnut palauttaa poikaa maan pinnalle, eli pysyi hanskassa koko ajan. Ei siis lähtenyt juoksevien koirien perään. Yritti kyllä, mutta totteli hienosti, kun Noora kielsi. Muutenkaan mitään ylikierroksille menemistä ei tällä kertaa tapahtunut, johtuiko kenties siitä ettei putkea tehty kertaakaan? Who knows..

Vanhoja muisteltiin, eli pussi, keinu ja A. Pussi oli edelleen iisipiisi, vauhdilla mentiin läpi. A:n ongelma oli selkeästi se, että Nooralla oli hihna kädessä. Käsi väkisinkin silloin nousee ja Tyson hakeutuu lähelle kättä, josko vaikka namia sais kesken kaiken. Sitten onkin yks kaks jalka lipsahtanut reunalta ja jätkä tulee vauhdilla alas. Nyt kun hihna otettiin pois (eka ilmoitettu toisille koirakoille, että häätäkään sit kunnon ärähdykselle jos yrittää tulla tykö), niin mitään ongelmaa ollut. Ei hakeutunut reunalle ja pysyi koko ajan kuulolla/kontrollissa.

Nyt näin itse ekan kerran Tysonin tekevän keinun. Hienosti odotti oikeassa kohdassa, että keinu laskee, sitten vielä kontakti ja vapautus riehumaan :o) Kouluttaja neuvoi Nooraa innostamaan/motivoimaan Tysonia enemmän keinun jälkeen, koska vauhti alkoi hidastumaan ja välillä juoksi ohi. Enemmän innostusta/palkkaa/leikkiä, että Tysonin mielestä olisi kannattavampaa tehdä keinu kuin juosta ohi.

Noora kertoi jo viime kerran jälkeen, että Tyson on tosi hyvin hiffannut "ota" käskyn. A:lla on vauhtia sen verran, ettei yhtä hyvin pääse himmaamaan vauhtia, mutta siinäkin laskeutuu hyvin alas eikä loikkaa. Hienoo hienoo!! Hienot kontaktit myös puomilla. Tässä sen oikeastaan parhaiten näki, siis selkeän ajattelun, että hei tässä on se kohta, himmaanpa valmiiksi juuri siihen. Katsoo sitten mikä on meininki kun pääsee kovempaa menemään puomilla. Himmaako liikaa vauhtia vai unohtuuko koko juttu.

Noora otti Tysonin kanssa itsekseen siis puomia ja rengasta. Pääsin auttelemaan, kun hihnalla estin Tysonia tekemästä väärin. Eteenpäin pääsi vain kun hyppäsi oikeasta reiästä eikä kiertänyt. Muutama virheen jälkeen tajusi taas, että kannattaa ehkä tähdätä keskeltä läpi niin voi saada palkkaa. Tai edes päästä palkalle, koska minä roikuin hihnassa ja estin esteen ohituksen.

Uutena juttuna oli kolmen aidan sarja. Vasemmalla kädellä ohjattiin kaksi ekaa, eka poispäin ohjaajasta ja toisella tultiin ohjaajaa kohti, kolmas jatkui koiran vasemmalle. Tässä kohtaa kouluttaja sanoi, että ohjaa koko ajan vasemamalla. No joo, kolmannella esteellä Tyson veti kauniisti ohi joka ikinen kerta. Noora oli alkuun ohjannut tämän kolmanne oikealle kädellä, eli ei-koiranpuoleisella, kunnes kouluttaja mainitsi tästä vasemmasta. Oikealla kädellä ohjatessa Tyson kuitenkin hyppäsi tämän kolmannen esteen, joten tällä mentiin loppuun. Kaksi ekaa vasemmalla ja kolmannelle vaihdettiin oikea käsi. Jos maalaisjärjellä miettii, niin Noora omalla kropallaan esti Tysonia rynnimästä ohi. Känsi kropan koiran suuntaan ja ohjasi oikealla. Tämä näköjään toimi parhaiten Tysonilla. Ei siis ole yhtä oikeaa vaan koiran mukaan mennään.

Toinen hyppy oli aluksi vaikea. Tyson meni ali monta kertaa. Ilmeisesti se ei vielä hahmoittanut käännöstä ja heti perään hyppyä, joten toinen este madallettiin ja tämän jälkeen alkoi hyppy sujumaan. Esteet saatiin normi korkuuteen ja kolmen esteen sarja mentiin läpi. Hienoo hienoo! Kun tuli ensimmäinen onnistunut kokonainen suoritus, teki mieli alkaa taputtaa kentän laidalla. Oli niin ylpee Tysonista ja Noorasta :o)

Meinasi ihan unohtua kepit. Ne on ihan super hienot! Tai siis menee hienosti (keppien ulkonäköön en ole kiinnittänyt huomiota). Alkuun helpotetaan pienellä ohjauksella, mutta lopuksi Tyson meni ihan itse kepit ja Noora vain kulki mukana. Noora otti vielä erikseen sisäänmenoja vähän joka suunnasta ja nekin meni hienosti. Jei!!

Voi ehkä tuntua hassulta lukea, että joku on ihan fiiliksissä kun koira tekee yhden esteen. Mutta kuinka moni on saanut ylpeydellä seurata sivusta, nähdä todella mitä se koira tekee ja kuvitella kuinka herneet kohtaa ja raksuttaa pääkopassa. Ja niin ihana nähdä todella se kehitys. Ei samaa näe siinä koiran vieressä kun ohjaa. Sivusta on oikeasti hieno katsoa, varsinkin kun Tysonilla on hyvä ohjaaja. Eikä Tyson ole pelkästään esteitä oppinut, vaan se on oikeasti joutunut rauhoittumaan, laskemaan kierroksia vähän pienemmälle, kulkemaan fiksummin hihnassa jne.. Siltä on oikeasti vaadittu paljon, mutta se on myös ihan eri tavalla tullut kuuliaiseksi sen jälkeen, kun agility alkoi ja aloin itsekin vaatimaan siltä kotioloissa enemmän. Onhan se äiskän pikkuinen Taikku, mutta nyt on rajat viilattu vieläkin vahvemmiksi. Ei enää harmaa häilyvä raja, vaan musta ja tiukka.

28. maaliskuuta 2011

Agiliitoa

Noora sai pärjätä Tysonin kanssa kahdestaan, kun itse vietin koko viikonlopun kehäsihteerikoulutuksessa. Kaksikolla oli kuulemma mennyt hienosti. Taikkukin oli hanskassa paljon paremmin kuin viimeksi. Mikä lie hetkellinen mielihäiriö ollut silloin :o)

Agi alkoi pussilla, mikä oli erilainen/-värinen kuin viimeksi, musta, mutta ei kuulemma mitään ongelmaa kuten ei viimeksikään. Taas yksi asia, mistä nostaa intoa vähän liikaakin. Pussihulluutta luvassa.

Uutena esteenä okseri, ei vielä täydessä korkeudessa, mutta tämänkin Tyson oli hiffannut nopeasti. Ei laitettu rimoja poikki.

Keppejäkin tekivät alkusähläyksien kera, mutta Tyson meni kuulemma lopuksi hyvin. Putki-keppi yhdistelmä nosti Tysonin kierroksia ja Noora sai hieman puhutella sitä sakemannin perään lähtemisestä. Kerta riitti ja Tyson oli taas kuuliainen oppipoika. Kierroksien noustessa Taikku ei kestä kun toiset leikkivät tai juoksevat putkeen tms. Perään vaan nanosekunnissa. Kuitenkin ilman mitään rähinöitä, poju tahtoo vaan mukaan juoksemaan.


Rengas oli kummajainen Tysonin mielestä. Ei meinannut millään tajuta, että mistäs reiästä nyt pitikään mennä läpi. Onnistuneeseen suoritukseen lopettivat. Muistelinkin, että renkaan kanssa saatiin joka kerta hinkata. Kun muutaman kerran sohaisee ohi, kun testaa mistäs pitikään mennä läpi, niin kyllä ehkä kerran osuu oikeasta :o) Reeniä, reeniä!

Puomilla hieman varmisteltiin, kun Nooran mies Juho tuli varmuuden vuoksi kävelemään toiselle puolelle. Tyson meni kuitenkin hienosti puomilla. On näköjään tajunnut, ettei kannata kauhean leveästi kulkea, niin ei putoa matkalla.

Keinu tuli uutena esteenä. Ensin baby-keinu. Samantien vaihdettiin normikeinuun, kun pienempi sujui, ja normikin meni hienosti. Heti alusta asti Noora on ottanut käyttöön ota-käskyn ja se kuulemma toimiikin jo nyt hyvin. Alkuun kouluttaja oli himmannut reilusti keinun vauhtia, mutta lopussa annettiin jo hieman kolahtaa. Ensi kerralla kolistellaan varmaankin lisää.

Esteiden väliin mahtui myös paaaaaljon rauhoittumisharjoituksia. Tyson kuumuu nyt aika paljon putkesta ja pussista, joten näitä ei kauheasti hinkata vaan jos otetaan niin pari kertaa ja sitten kunnon rauhoittuminen. Muuten ei tule lyhyistä radoista mitään, kun Tysonilla on kierrokset tuhansissa. Nyt on kaiketi kaikki esteet menty läpi, joten ensi kerralla varmaan aletaan ottamaan jo pientä esteiden yhdistämistä, ohjaamista yms. Sitten minäkin pääsen paikan päälle katsomaan. Mielenkiintoista nähdä, että onko mun läsnäolo vaikuttanut Tysoniin, koska tällä kertaa oli mennyt tosi hyvin ja viimeksi, kun olin mukana, niin piti hieman sikailla. Mutta kerta kerran jälkeen Noorakin tottuu ja oppii tuntemaan Tysonin, niin joka kerta myös tietää missä kohtaa pitää pitää tauko ja kuinka pitkä tauko. Mitä esteitä voi yhdistellä ja kuinka monta kertaa voi jonkun tietyn esteen ottaa. Hieno seurata tämän kaksikon kehitystä. Tysonkin pääsee näyttämään kykynsä lajissa, mistä se pitää todella paljon.Mutta ei me tokoa unohdeta. Ei vaan pidetä sitä ykköslajina. ALO-kurssille ollaan jo ilmoittauduttu ;o)

20. maaliskuuta 2011

Kaahailua agilityssa

Tyson esitteli uusia piirteitä itsestään Nooralle. Minulle vanhaa ja tuttua, mutta Noora ei ollut tätä puolta vielä nähnyt eikä kai ollu uskonut kaikkea mitä olin kertonut. Tysonilla meni hieman yli treeneissä ja tarvitsi vähän enemmän hengähdystaukoa, että mielentila hiiiieman laskisi. Otti nyt vähän enemmän häiriötä toisista koirista, mutta eiköhän se tästä lähde luonnistumaan, kun tottuu. On niin pellossa kasvanut tässä viime ajat, että kai sitä nyt ihmettelee, kun maailmassa on paljon kaikkea seurattavaa. Mutta Noora sai hienosti Tysonin palautettua maan pinnalle ja korvat kuulolle.

Tänään aiheina oli kontaktiesteet. Ei ollut mitään muistikuvaa, että onko Tyson mennyt A-estettä. Puomia se on tehnyt, keinua ei. Lopulta Tyson meni jo A-esteellä, ennen kuin kukaan kerkesi sanomaan juuta tai jaata. Alas päästyään se lähti jo vauhdilla kiipeämään takaisin ylöspäin kun sai nokkansa käännettyä siihen suuntaan. Ja vauhdilla mentiin. A:ta tehtiin myös sivummalla itsekseen. Yhtäkkiä Tyson alkoi puskemaan Nooraa kohti ja tuli harjalta alas aikas railakkaasti. Tömähdyksen jälkeen Tyson oli jo juoksemassa kohti A:ta uudelleen. Ei näköjään tästä ottanut nokkiinsa, hyvä juttu.

Puomia mentiin myös ensin kouluttajan nähden läpi ja sitten sai tehdä itsekseen. Tässä taas niin sata lasissa, ettei kukaan oikein pysynyt perässä ja alastulolta ponkaisikin alas liian aikaisin. Hihna lyhyenä kunnolla hidastaen vauhtia saatiin taas herneet kohtaamaan ja koira keskittymään tekemiseen. Tysonilla tuppaa alkuun olemaan meno sellaista "aivot narikkaan" tyyliä, sitten kun on laitettu luu kurkkuun ja ilmoitettu, että nyt keskity ja rauhoitu, niin meno muuttuu taas järkevämmäksi. Tuppaa vaan vähän kuumiaan tuo poika. Noora piti sen kanssa kunnon taukoja. Loppua kohden alkoi vieteri olemaan tooosi pinkeällä eikä rauhoittumisesta meinannut tulla mitään.

Loppuun kouluttajan nähden otettiin vielä muuri ja pussi. Muuria Taikku teki viimekin kerralla ja tänään se men ihan hienosti. Pari ekaa kertaa hipaisi niitä muovi härpäkkeitä, mutta sen jälkeen oli paremmin ilmaa alla. Pussi on ennestään tuttu ja tämän Taikku teki kuin vanha tekijä.

Itsekseen Noora ja Tyson teki hyppyä ja putkea sekä yhdistäen näitä kahta. Vähän on hyppytekniikassa hiottavaa Taikulla, mutta tällä kertaa meni kyllä paljon paremmin yli. Kepit meni tosi hienosti. Edelleen oli vain puolikas keppijono, ensi kerralla voisi kokeilla jo täyspitkää.

----------

Eilen Susku kävi hieromassa Tobyn ja Tysonin. Kummallakin vähän samat vaivat, mutta ei mitään ihmeempää. Hieman niskat ja lavat jumissa sekä lanneosa. Mutta tosiaan ei mitenkään pahasti, mutta kyllä nyt ainakin kerran vielä hierotaan tässä lähiaikoina ja katsotaan sitten miltä vaikuttaa. Onhan edellisestä hieronnasta jo vuosi, mutta näköjään hyvässä fyysisessä kunnossa ovat, kun ei mitään ihmeempää löytynyt. Kummatkin oli aika toispuoleisia, kuten monesti tokoilevat koirat. Tysonilla loppui pinna reilun puolen välin jälkeen. Ei meinannut enää millään suostua lattialle makaamaan. Laittoi hanttiin oikein kunnolla. Namien voimalla saatiin hieronta vietyä loppuun asti. Saatiin siinä sitten hyvät kontaktitreenit samalla. Piti koko hieronnan ajan taas vinkua ja vonkua, mutta ai että kun tulit namit niin ääni kellossa muuttui heti. Se hiljeni...