Päivitystä pitkältä ajalta

Blogi jäänyt vähemmälle huomiolle tässä kesän aikana. Nytkin aikani kuluksi raapustan jotain..

Agility loppui juhannusviikolla. Siitä lähtien on pidetty pientä hengähdystaukoa agista ja suunniteltu jatkoa. Noora jatkaa ohjaksissa, mutta paikka on vielä epävarma. Parista viimeisestä agikerrasta voi lukea Nooran blogista, koska itselläni ei ole enää minkäänlaista muistikuvaa treeneistä.

Viikko ennen juhannusta reissattiin Pärnuun ja tämä oli ensimmäinen kerta kun itse ajoin Helsingissä, Tallinnassa ja Pärnussa. Ja voin kertoa, että vihaan kaupungeissa ajamista yli kaiken. Tampere menee, mutta en täälläkään Hämeenkadulla (ydinkeskusta) mielelläni ajele. Hengissä selvittiin, mitä nyt piti pari valittua sanaa sanoa navigaattorille. Ei ollut sen vika, että meidän Pärnun hotelli oli kävelykatujen keskellä eikä netissä oltu mainittu osoitetta, mistä pääsee sisäpihalle ajamaan. Mielenkiintoinen reissu, aurinko paistoi toisen päivän ja ehdittiin kaupungillakin kiertelemään äiteen kanssa. Oltiin siis kolmisteen autolla reissulla (minä, äiti ja Tyson). Maarit ja Laura tuli koirineen toisella autolla ja ajettiinkin tiiviisti letkassa, ettei vaan eksytä. Mukava reissu siis kokonaisuudessaa ja ehkä me nyt jatkossa sitten uskalletaan työntää nokkamme Suomen rajojen ulkopuolelle. Tyson pärjäsi mukavasti kehissä. Kumpanakin päivänä ERI/1.

Juhannuspäivänä syntyi jälkikasvua Taikulle, kun Minja (Riekonhovin Magical Moment) synnytti kahdeksan pentua kennel Riekonhoviin. Kovasti jo odottelen, että pääsen pentuja katsomaan ihan livenä. Vielä on harkinnassa tuleeko sieltä meille joku suloinen poikanen. Kestääkö hermot Tyson junioria? Toivottavasti pennuille on periytynyt vain niitä mukavia puolia... :o) Sinänsä olen iloinen jokaisen pennun puolesta ja pidän peukkuja pystyssä jatkossakin.

Heinäkuun alussa oltiin paimentamassa Somerolla, aussieyhdistyksen järjestämä. Yleisesti paimennus näytti kivalta. Tyson oli alkuun päiväkävelyllä eikä kauheasti kiinnittänyt huomiota lampaisiin. Toisella kierroksella siirryttiin pieneen pyöröaitaukseen, missä homma sujuikin hyvin kun kierrettiin pyötäpäivää. Auta armias, kun pitikin kiertää vasemmalle. Tyson oli aivan pihalla ja alkoi kiihtyä. Hyppi mua vasten ja oli turhautunut. Enkös ole aiemminkin puhunut, että koirani on selkeästi "oikeakätinen", eli kääntyy parhaiten oikealle. Vasen oli toooodella vaikea. Kolmannella kerralla oltiin taas isommassa aitauksessa ja nyt oli tarkoitus kuljettaa lampaita niin, että ne pysyisivät minun ja koiran välissä. Tysonin kierrokset oli aivan liian korkealla, 30 asteen helle ja muutenkin väsymystä päivästä, niin tämä meni aina plörinäksi. Ja tässä kohtaa myös meni maku koko hommasta. Tyson rynni mun tykö suoraan, ei välittänyt kepistä eikä oikein mistään muustakaan. Takertui vaan muhun kiinni oikein kunnolla, ei purrut vaan hyppi päälle ja yritti tassuilla takertua. Kouluttaja tuli aitaukseen ja kepitti oikein kunnolla maahan, niin että Tysonilla oli "paskat housuissa". Se alistui oikein kunnolla eikä kauhean mielellään enää edes liikkunut tämän jälkeen. Kun kutsuin sitä luokse, niin meni pitkään ennen kuin tuli ja taas samalla tavalla iholle asti. Yritin rauhoitella sitä, laittaa maate että kierrokset vähän laskisi, mutta ei enää auttanut. Oli jo mennyt yli eikä sieltä helpolla palata. Kouluttaja vain käski jatkaa ja kun lopulta lopetettiin, niin sain moitteita siitä, kun en vaatinut koiralta tarpeeksi. "Eihän äidin pientä mussukkaa voi komentaa". Olin aivan huuli pyöreänä, että anteeksi mitä? Missä on kouluttajan koiran lukutaito? Itseäni oikein otti päähän, että jäin aitaukseen jatkamaan enkä lähtenyt menemään silloin kun alkoi näyttämään siltä, että nyt ei suju. Kun päästiin aitauksesta pois, niin Tyson alkoi rauhoittumaan, käytin sen uimassa ja käppäiltiin rauhassa ympäriinsä. Juhiskin tuli sanomaan, että oli sivusta seurannut ja melkein jo huutanut aitaukseen, että tulkaa pois. No, paimennukset loppui tähän siltä päivää. Tuli kova ukkos- ja sadekuuro päälle ja jouduttiin kotimatkakin keskeyttämään hetkeksi Someron keskustassa, kun ei enää nähnyt eteensä.

Ehkä tässä nyt taas hetkeksi meidän kuulumisia. Aikalailla ollaan vain "lomailtu". Heinäkuun lopussa mennään pitkästä aikaa näyttelyyn, kun on Pori KV. Sen jälkeen Saarijärvelle ja samalla reissulla pentuja katsomaan. Toivotaan, että agilitykin alkaisi pian. Olen ollut todella laiska tokon suhteen. Viime viikonloppuna oli Valkeakoskella Hazelmoor-päivä ja siellä lyhyesti otin Tysonin kanssa paikalla makuuta, mikä meni oikeasti ihan super hienosti! Tyson oli nähnyt muita koiria siinä jo ja tiesi, että kaverit on lähettyvillä vaikka ei nähnytkään niitä, kun mentiin vähän sivummalle. Pysyi tosi hyvin paikoillaan, rauhassa ja hiljaa. Kävin piilossakin ja pyörin vähän siellä ja täällä. Tehtiin myös seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa.