Tänään ajeltiin aamulla Somerolle partisyhdistyksen järjestämään paimennustaippariin Tysonin kanssa. Sää suosi, ei ollut liian kuuma eikä satanut vettä. Tyson meni rohkeasti aitaukseen ja veti lampaiden tykö. Tuomari (Kimmo Klossner) roikkui hihnan päässä ja laittoi poikaa ruotuun. Muutama huomautus kepillä maahan sai Tysonin rauhoittumaan ja keskittymään olennaiseen. Pian poju pääsikin irti ja sitten mentiin tukka putkella. Lampaat pysyivät kasassa ja lähellä tuomaria. Lähellä ollessaan Tyson teki hyvin käännöksiä aina kun niitä vaadittiin, mutta hallinta ei toiminut kunnolla kauempana ollessa. Tyson juoksi laajaa ympyrää lampaiden ympärillä eikä pahemmin vaihtanut suuntaa vauhtiin päästyään. Kuulemma ihan opetettavissa oleva asia, muuten lupaavasti paimensi. Löytyy siis meidän citykoirasta vielä paimennusviettiä eikä olla pelkästään "näyttelypuudeleita".
Tulos:
Kiinnostus 4 - kiinnostunut, pitää hyvin etäisyyttä
Taipumus hallita lampaita 2 - ei kontaktia lampaisiin
Henkinen kestävyys 4 - ei paineistu ohjauksesta
Yhteistyökyky/ohjattavuus 3 - ei helppo, mutta ohjattavissa
Kokonaisvaikutelma ja yleiskommentit:
Rauhallinen aussie, jolla tapana juosta ympäri vailla päämäärää. Vaatii koulutusta, jotta pystyy hallitsemaan laumaa.
Pisteiden keskiarvo: 3,33
Suositellaan uusintatestiä.
Ei siis läpäissyt testiä, jäi pistettä vaille hallintakohdassa. Kolme ensimmäistä pisteytyskohtaa vaikuttavat läpipääsyyn, eli arvion pitää olla 3-5 kaikissa kolmessa ja keskiarvo myös 3-5 välillä. Keskiarvo Tysonilla riittäisi, mutta koska hallinta oli 2, niin testi ei mennyt läpi. Tuomari kommentoi, että tämä on ihan opetettavissa oleva asia. Tyson näki lampaita ensimmäisen kerran elämässään ja testi meni kyllä niin tysonmaisesti kaikin puolin. Alkuun jännitin sen käyttäytymistä lampaiden lähettyvillä, kiinnostaako ollenkaan vai meneekö jotenkin överiksi. Hyvin meni kaikin puolin ja tuo täysillä ympyrän juokseminen on niin Tysonille ominaista. Hyvin kuunteli ohjausta, totteli ja kesti paineistuksen. Alkuun tosiaan testasi kuinka pitkälle hän saa mennä ja kun tuomari ilmoitti selkeästi että nyt mennään kunnolla ja rauhassa, niin Tyson muuttui täysin. Loppui hihnassa vetäminen lampaita kohden, päästettiin irti ja nätisti vei laumaa eteenpäin. Ei rynnännyt päälle ja piti hyvää etäisyyttä. Oli kyllä hieno katsoa sen menoa. Kun tuomari seisoi keskellä aitausta ja lampaat oli ajettu siihen viereen, niin Tyson juoksi isoa ympyrää. Välillä mietin, että onko tämä joku leikkispurttaus vai onko sillä ihan pointti tuohon hommaan. Kokematonhan se on, mutta pysyipähän lampaat kasassa kun koira juoksi iiden ympärillä :o) Paimennus vaikutti mielenkiintoiselta ja innostuin asiasta. Varmaankin mennään joskus ihan kunnolla harjoittelemaan, jos mahdollisuus löytyy.
Kameraa ei otettu mukaan, kun ei tiedetty säästä ja isä ei osaisi käyttää uutta kameraa, joten täytyy kysellä josko joku olisi ottanut Tysonin testistä kuvia. Ja jottei päivä nyt liian onnistuneesti kuluisi, niin kotimatkalla Forssan kohdalla auton pakoputki meni poikki. Loppumatka körryyteltiin kovassa melussa. Tysonin pää ei edes noussut takakontissa, sitä ei pahemmin tuollaiset äänet kiinnosta. Oli pakko ajaa suoraan Ruutanaan ja kotiin päästiin sitten asuntoauton kyydillä. Toby "kauhu-Galbor" ei millään uskaltanut tulla asuntoautoon (auto ei ollut vielä edes käynnissä), vaan saatiin nostaa se äidin kanssa kyytiin (laittoi sen verran hanttiin, että multa loppui jo kädet). Autossa se sitten panikoi ja meni äidin jalkoihin makaamaan. Aina kun joku kolaus kuului, niin Toby kaivautui vieläkin syvemmälle turvaan. Tyson katsoi ihan pöllähtäneenä, että mitä tuo veikka oikein skitsoilee. Taikku ei tajua, kun sen mielestä asuntoauton kolinoissa ei ole mitään ihmeellistä. Tässä kohtaa todettiin, että onneksi ei otettu Tobya Somerolle mukaan turistiksi eikä onneksi ilmoitettu sitä testiin. Se olisi oikeasti saanut sydärin siitä paimennuskepistä ja auton kovasta metelistä, kun pakoputki hajosi. Todettiin porukoitten kanssa yhteen ääneen, että onneksi on edes yksi ihan täysjärkinen ja "kuuro" koira (ei reagoi koviin, erikoisiin ääniin).
23. toukokuuta 2010
18. toukokuuta 2010
Näyttelykiertue
Viikonloppu meni helteisissä tunnelmissa kahdessa eri koiranäyttelyssä. Lauantaina pyörähdettiin Mynämäellä ERIn arvoisesti luokkavoittoon, mutta ei sijoituttu paras uros -luokassa. Tuomarina toimi Suncica Lazic Serbiasta. Nähtiin myös pitkästä aikaa Eijaa ja Lucaa (Hazelmoor Roy Ramses), heitä on aina mukava nähdä :o)
Arvostelu: Proportional male. Typical head. Scissor bite. Ears could be a little better set on the head. Excellent topline & tail position. Deep chest. Good substance. Strong bones. A little french position. Correct angulation. Free movement. Excellent temperament. Coat: good colour & quality.
Arvostelu: Proportional male. Typical head. Scissor bite. Ears could be a little better set on the head. Excellent topline & tail position. Deep chest. Good substance. Strong bones. A little french position. Correct angulation. Free movement. Excellent temperament. Coat: good colour & quality.
Sunnuntaina suunnattiin nokka kohti Raumaa, jossa aussiet tuomari Päivi Eerola. Tyson esitti parhaita puoliaan ja tuloksena ERI/1 PU1 SERT ja lopulta ROP. Ensimmäinen serti meidän poijjaalle. Pu-luokassa jalat tutisivat ja kaarteissa juostiin sivuluisulla. Ryhmäkehäänkin jäätiin, että päästäisiin juoksemaan sitä vauhtia minkä Tyson parhaiten osaa, eli täysillä. Nyt oli tilaa eikä tarvinnut himmailla koiran vauhtia. Vielä kun handleri kykenisi juoksemaan yhtä lujaa.. Meidän vanhat tutut "kilpakumppanit" Erika ja Soolo (Easy Nice´n´Wise) sijoittuivat pu3 ja Soolo oli myös ROP-junnu. Onnittelut!
Arvostelu: Vankka, tasapainoisesti rakentunut. Selvä sukupuolileima. Miellyttävä ilmeinen urosmainen pää. Sopiva raajakorkeus. Vankka luusto. Tehokkaat, vaivattomat, yhdensuuntaiset liikkeet. Väri voisi olla tasaisempi. Karvapeite ei parhaassa kunnossa. Miellyttävä käytös. Esitetään edukseen.
Meidän matkassa oli molempina päivinä mukana kaverini Paula sekä kääpiövillakoira Ringo. Lauantain tuloksena EH/1 ja sunnuntaina ERI/2 PU3. Kiitos Paulalle ja Ringolle seurasta! Päivät hieman venyivät, mutta hyvin jaksettiin loppuun asti. Kotimatkat meni nopeasti unta kaaliin vetäessä..
Ensi viikonloppuna sitten paimennustaipumustestiin Somerolle. Seuraavat näyttelyt kesäkuussa.
5. toukokuuta 2010
Herhau tokoa
Jassoo, ollaan siis viimeksi tasan viikko sitten treenattu. Lahjattomathan ne ovat ketkä treenaa ;o)
Oltiin hyvissä ajoin paikalla, meni noin vartti alkuhöösäämiseen ennen kuin Tyson laittoi maate. Joo, sillä oli taas hirmu tylsää ja sellainen ulvomiskonsertti kuultiin, että meinasi jo heti alkuun palaa käämi. Bliw-pullokaan ei enää ollut niin iso juttu mitä viimeksi. Muisti ehkä 3 sekuntia olla hiljaa, kunnes aloitti uudelleen.
Aloitettiin perusasentotreenillä eli käännyttiin paikoillaan 90 astetta, ensin oikealle ja kun se sujui hyvin, niin sitten vasemmalle. Aikas hienosti Tyson haki sivulle, ihan ilman apuja (osaa näköjään siis perusasennon..). Vasemmalle kääntymiset vaihteli, mutta hyvin löytyi kyllä oikea paikka.
Seuraavaksi tehtiin jonkin aikaa omatoimisesti vähän kaikenlaista. Mimmu-kouluttajan kanssa mietittiin meidän seuraamista ja päädyttiin samoille linjoille, että palataan takas perusteisiin, eli askel-seuraamista. Välillä namipalkkaa ja välillä lelu. Ei hetsata, vaan rauhallisin mielin otetaan se yksi askel ja vasta siitä sitten lelu. Tätä tehtiin itsenäisesti, ensin pelkkää kontaktia, sitten askel ja taidettiin me ottaa parikin askelta. Kontakti pysyi ja Tyson oli ihan hyvillä mielin (ei evvk-ilmettä). Nyt voisi tehdä tätä ihan säännöllisesti, kun kotona mahtuu hyvin tekemään paria askelta. Pikku hiljaa edetään ja katsotaan auttaisiko tämä meidän seuraamisongelmaan.
Itsenäisesti tehtiin muutama liikkeestä seisominen. Nyt muistin lopettaa ajoissa kun sujui hienosti. Hyvät stopit oli.
Ryhmässä tehtiin kontaktipujottelua ja Tyson kulki hyvin mukana seuraten minua, ei namia (vasen käsi oli tyhjä). Muiden kiertäessä pysyi hyvin paikoillaan, kerran käänsi kutakin koiraa kohden päätään, mutta haki kontaktin uudelleen nopeasti. Parin viimeisen koirakon kiertäessä Tyson oli maassa ja pysyi siellä hyvin.
Loppuun seuraamisen käännöksiä neliössä. Meikäläinen ei tee itse kulmia kunnolla, joten ensin pitää Idan kuivaharjoitella kulmat ennen kuin ottaa koiran mukaan. On reilumpaa Tysonia kohtaan tehdä kulmat niin, että sillä on oikeasti mahdollisuus pysyä mukana. Siispä emme tehneet pahemmin kulmatreeniä tänään.
Paljon olisi taas mietittävää seuraavien treenien suhteen. Jätämme suosiolla BH-kurssin ja Tamskin alo-avo kurssin kokonaan pois ohjelmistosta. Alo-avosta ei oo meille yhtikäs mittään hyötyä ja BH-kurssille ei olla päästy kuin kerran töiden ja muiden menojen takia, ja kurssi on jo loppumaisillaan. Joten koitetaan nyt paneutua näihin ongelmakohtiin, vahvistaa perusteita, palata askelia taaksepäin ja tosissaan miettiä mitä nyt tehdään. Herhaun alossa käydään ja PPK:n tottistreeneissä (plus maastotreenit), muuten hinkataan itsenäisesti liikkeitä kuosiin.
Oltiin hyvissä ajoin paikalla, meni noin vartti alkuhöösäämiseen ennen kuin Tyson laittoi maate. Joo, sillä oli taas hirmu tylsää ja sellainen ulvomiskonsertti kuultiin, että meinasi jo heti alkuun palaa käämi. Bliw-pullokaan ei enää ollut niin iso juttu mitä viimeksi. Muisti ehkä 3 sekuntia olla hiljaa, kunnes aloitti uudelleen.
Aloitettiin perusasentotreenillä eli käännyttiin paikoillaan 90 astetta, ensin oikealle ja kun se sujui hyvin, niin sitten vasemmalle. Aikas hienosti Tyson haki sivulle, ihan ilman apuja (osaa näköjään siis perusasennon..). Vasemmalle kääntymiset vaihteli, mutta hyvin löytyi kyllä oikea paikka.
Seuraavaksi tehtiin jonkin aikaa omatoimisesti vähän kaikenlaista. Mimmu-kouluttajan kanssa mietittiin meidän seuraamista ja päädyttiin samoille linjoille, että palataan takas perusteisiin, eli askel-seuraamista. Välillä namipalkkaa ja välillä lelu. Ei hetsata, vaan rauhallisin mielin otetaan se yksi askel ja vasta siitä sitten lelu. Tätä tehtiin itsenäisesti, ensin pelkkää kontaktia, sitten askel ja taidettiin me ottaa parikin askelta. Kontakti pysyi ja Tyson oli ihan hyvillä mielin (ei evvk-ilmettä). Nyt voisi tehdä tätä ihan säännöllisesti, kun kotona mahtuu hyvin tekemään paria askelta. Pikku hiljaa edetään ja katsotaan auttaisiko tämä meidän seuraamisongelmaan.
Itsenäisesti tehtiin muutama liikkeestä seisominen. Nyt muistin lopettaa ajoissa kun sujui hienosti. Hyvät stopit oli.
Ryhmässä tehtiin kontaktipujottelua ja Tyson kulki hyvin mukana seuraten minua, ei namia (vasen käsi oli tyhjä). Muiden kiertäessä pysyi hyvin paikoillaan, kerran käänsi kutakin koiraa kohden päätään, mutta haki kontaktin uudelleen nopeasti. Parin viimeisen koirakon kiertäessä Tyson oli maassa ja pysyi siellä hyvin.
Loppuun seuraamisen käännöksiä neliössä. Meikäläinen ei tee itse kulmia kunnolla, joten ensin pitää Idan kuivaharjoitella kulmat ennen kuin ottaa koiran mukaan. On reilumpaa Tysonia kohtaan tehdä kulmat niin, että sillä on oikeasti mahdollisuus pysyä mukana. Siispä emme tehneet pahemmin kulmatreeniä tänään.
Paljon olisi taas mietittävää seuraavien treenien suhteen. Jätämme suosiolla BH-kurssin ja Tamskin alo-avo kurssin kokonaan pois ohjelmistosta. Alo-avosta ei oo meille yhtikäs mittään hyötyä ja BH-kurssille ei olla päästy kuin kerran töiden ja muiden menojen takia, ja kurssi on jo loppumaisillaan. Joten koitetaan nyt paneutua näihin ongelmakohtiin, vahvistaa perusteita, palata askelia taaksepäin ja tosissaan miettiä mitä nyt tehdään. Herhaun alossa käydään ja PPK:n tottistreeneissä (plus maastotreenit), muuten hinkataan itsenäisesti liikkeitä kuosiin.
4. toukokuuta 2010
Puskee savua korvista
Tänään on kyllä ollut sellainen päivä, että olisi ollut aamulla vaan parempi kääntää kyljeä ja jatkaa nukkumista.
Ajeltiin puolita päivin Ruutanaan ja juttelin sitten mesessä Suskun kanssa. Ihmettelin kun kaveri oli jotenkin vaisun oloinen ja syykin siihen ilmeni nopeasti. Hänen whippettinsä oli juossut eilen keppiä päin niin, että keppi meni rinnasta läpi. Ensin Tampereen päivystykseen, missä todettiin että Tampereella ei uskalla leikata, lähete Helsinkiin Viikin eläinsairaalaan. Siellä koiralle teholle ja tänä aamuna leikkaukseen. Vielä ei ollut kuulunut mitään leikkauksesta, joten nyt sitten odotellaan kuulumisia. Aamulla oli todettu, että tilanne ei olisi ihan niin paha miltä alkuun vaikutti, mutta lopullisen tiedon saa vasta myöhemmin. Siispä silmät ja sormet ristiin, käsi sydämellä toivoen että Toffo selviää. Paljon haleja Suskulle!
(Nyt sitten voi löytyä useampi prkl-sana tekstistä)
Tästä syystä ei savu nouse korvista, vaan kotiin tullessa otin koiria autosta, Tysonille olin jo laittanut pannan ja Tobylle laittamassa, kun auton takaa tuli koiran ulkoiluttaja. Toby perkele ryntäsi autosta hirveä huuto päällä tämän pinserin viereen. Ja tietysti minä perässä karjuen niin maan perkeleesti, että varmasti joka ikinen lähitaloista kuuli sen. Toby oli aivan kuuro, ei onneksi käynyt koiraan kiinni vaan mesosi sen vieressä. Karvoista kiinni ja kunnon pöllyytyksen jälkeen heitin sen autoon ja pidin sellainen kurinpalautuksen, että perkele saa kyllä pysyä poissa mun silmistä tämän illan. Että mua v*tutti ja hävetti. Pyytelin anteeksi pinserin omistajalta, onneksi ei sattunut mitään. Tobysta on tullut ihan mahdoton. Oikee ärjy. Tuokin pinseri kulki tosi nätisti meidän auton ohi eikä provosoinut mitenkään (ainakaan en huomannut) ja tosiaan Toby karkasi heti kun näki tämän koiran. En ihan kerennyt pujottamaan pantaa sen kaulaan. Tyson oli jo hihnassa kiinni, mutta pääsi irti kun ryntäsin Tobyn perään. Kun sain Tobyn kiinni, niin rupesin laskemaan 1+0, joku puuttuu. Tyson oli pinserin tykönä kiinnostuneena, "moi mä oon Tyson. Kukas sää oot? tuutko mun kaa leikkiin? Sori toi mun veikka, se on välillä vähän pöpi." Ihanaa, että on edes yksi helppo ja sosiaalinen koira, jolla ei ole pahaa sanottavaa kenestäkään :D
Toby on lenkeilläkin ihan tullut ihan v-mäiseksi. En tiedä mikä sitä ärsyttää joissain koirissa vai onko kyse jostain muusta. En ole niin kiinnittänyt huomiota, että rähjääkö vain uroksille (yritän vaan nopeasti päästä toisen koiran ohi) vai sanooko kenties nartuillekin jotain, miten toiset koirat käyttäytyvät, provosoivatko vai mitä. Siis jos joku koira vähänkin äännähtää, niin Toby vastaa varmasti. Mutta sille riittää pelkkä tuijotuskin. Ja aina ohitukset tehdään häntä pystyssä, rinta rottingilla ja mahdollisesti parilla pöh pöh-pöhinällä. Rasittava! Mitenhän siitä on yhtäkkiä tullut tuollainen. Ei muistaakseni ollut Viinikassa asuessa tuollainen, mutta täällä Hallilassa on alkanut nämä jutut.
Mikähän ihmeen kilahtaminen Tobyn ja Jammuun on iskenyt. Jammuhan on ihan Raivo-Roosa, jos joku koira kävelee vanhempieni talon ohi. Jammu on karannut pihastakin huskyn perään talvella ja muutenkin pitää kauhean huudon, jos joku kehtaa kävellä sen tontin ohi. Monesti se teljetään kuistille, jos ajoissa nähdään, että joku koira on tulossa. Nyt onneksi on lumet sulaneet ja aitakin normikorkuinen, niin ei ihan heti pitäisi hypätä yli. Menee vähän yli tuo tontin puolustaminen... Ymmärtäisin vielä jotenkin jos pihaan ei vierasta päästettäisi, mutta tosiaan Jammu huutaa kaikille ohikulkeville koirille. Ei ihmisille. Ääliöt ry:stä päivää!
Ajeltiin puolita päivin Ruutanaan ja juttelin sitten mesessä Suskun kanssa. Ihmettelin kun kaveri oli jotenkin vaisun oloinen ja syykin siihen ilmeni nopeasti. Hänen whippettinsä oli juossut eilen keppiä päin niin, että keppi meni rinnasta läpi. Ensin Tampereen päivystykseen, missä todettiin että Tampereella ei uskalla leikata, lähete Helsinkiin Viikin eläinsairaalaan. Siellä koiralle teholle ja tänä aamuna leikkaukseen. Vielä ei ollut kuulunut mitään leikkauksesta, joten nyt sitten odotellaan kuulumisia. Aamulla oli todettu, että tilanne ei olisi ihan niin paha miltä alkuun vaikutti, mutta lopullisen tiedon saa vasta myöhemmin. Siispä silmät ja sormet ristiin, käsi sydämellä toivoen että Toffo selviää. Paljon haleja Suskulle!
(Nyt sitten voi löytyä useampi prkl-sana tekstistä)
Tästä syystä ei savu nouse korvista, vaan kotiin tullessa otin koiria autosta, Tysonille olin jo laittanut pannan ja Tobylle laittamassa, kun auton takaa tuli koiran ulkoiluttaja. Toby perkele ryntäsi autosta hirveä huuto päällä tämän pinserin viereen. Ja tietysti minä perässä karjuen niin maan perkeleesti, että varmasti joka ikinen lähitaloista kuuli sen. Toby oli aivan kuuro, ei onneksi käynyt koiraan kiinni vaan mesosi sen vieressä. Karvoista kiinni ja kunnon pöllyytyksen jälkeen heitin sen autoon ja pidin sellainen kurinpalautuksen, että perkele saa kyllä pysyä poissa mun silmistä tämän illan. Että mua v*tutti ja hävetti. Pyytelin anteeksi pinserin omistajalta, onneksi ei sattunut mitään. Tobysta on tullut ihan mahdoton. Oikee ärjy. Tuokin pinseri kulki tosi nätisti meidän auton ohi eikä provosoinut mitenkään (ainakaan en huomannut) ja tosiaan Toby karkasi heti kun näki tämän koiran. En ihan kerennyt pujottamaan pantaa sen kaulaan. Tyson oli jo hihnassa kiinni, mutta pääsi irti kun ryntäsin Tobyn perään. Kun sain Tobyn kiinni, niin rupesin laskemaan 1+0, joku puuttuu. Tyson oli pinserin tykönä kiinnostuneena, "moi mä oon Tyson. Kukas sää oot? tuutko mun kaa leikkiin? Sori toi mun veikka, se on välillä vähän pöpi." Ihanaa, että on edes yksi helppo ja sosiaalinen koira, jolla ei ole pahaa sanottavaa kenestäkään :D
Toby on lenkeilläkin ihan tullut ihan v-mäiseksi. En tiedä mikä sitä ärsyttää joissain koirissa vai onko kyse jostain muusta. En ole niin kiinnittänyt huomiota, että rähjääkö vain uroksille (yritän vaan nopeasti päästä toisen koiran ohi) vai sanooko kenties nartuillekin jotain, miten toiset koirat käyttäytyvät, provosoivatko vai mitä. Siis jos joku koira vähänkin äännähtää, niin Toby vastaa varmasti. Mutta sille riittää pelkkä tuijotuskin. Ja aina ohitukset tehdään häntä pystyssä, rinta rottingilla ja mahdollisesti parilla pöh pöh-pöhinällä. Rasittava! Mitenhän siitä on yhtäkkiä tullut tuollainen. Ei muistaakseni ollut Viinikassa asuessa tuollainen, mutta täällä Hallilassa on alkanut nämä jutut.
Mikähän ihmeen kilahtaminen Tobyn ja Jammuun on iskenyt. Jammuhan on ihan Raivo-Roosa, jos joku koira kävelee vanhempieni talon ohi. Jammu on karannut pihastakin huskyn perään talvella ja muutenkin pitää kauhean huudon, jos joku kehtaa kävellä sen tontin ohi. Monesti se teljetään kuistille, jos ajoissa nähdään, että joku koira on tulossa. Nyt onneksi on lumet sulaneet ja aitakin normikorkuinen, niin ei ihan heti pitäisi hypätä yli. Menee vähän yli tuo tontin puolustaminen... Ymmärtäisin vielä jotenkin jos pihaan ei vierasta päästettäisi, mutta tosiaan Jammu huutaa kaikille ohikulkeville koirille. Ei ihmisille. Ääliöt ry:stä päivää!
2. toukokuuta 2010
Unohtui agikarsinnat
Tänään olisi ollut Tamskin agilitykarsinnat, mutta meikäläinen unohti ne ihan kokonaan. Eikä ollut ensimmäinen vuosi kun olen nämä karsinnat unohtanut.. Sinänsä ei haittaa, koska pähkäilin pitkään että mennäänkö vai ei ja oikeastaan unohdin koko homman jo paljon aiemmin. Jos oltaisiin johonkin ryhmään päästy, niin melko varmasti ei olisi aikataulut sopineet, joten mitään ei menetetty. Nytkään ei olla päästy kaikkiin treeneihin mihin on pitänyt, siis muiden lajien treeneihin.
Toby ja Tyson viettivät vapun vanhemmillani Ruutanassa. Alun perin niiden piti olla vain pe-la yö, sillä Juhis lähti jo ajoissa vapun viettoon ja tiesin itselläni menevän pitkään töissä, joten koirien kannalta mukavampi mennä yökylään. Kyläily sitten venyi, kun ei oikein tiedetty lauantai-illan ohjelmaa. Lopulta olin itsekseni kotona ja käytin tämän hiljaisen illan kukkien multien vaihtoon ja löhöilyyn. Ei ollut yksikään koira tunkemassa kuonoansa multasäkkiin. Tänään sitten pojat pääsi kotiin, kun ensin oltiin kyläilty Vesilahdessa siskollani kummitytön synttärikahveilla. Vaihdettiin koirat vaan autosta toiseen ja alkuillasta kotiuduttiin. Olivat kuulemma jo aivan tylsistyneet Ruutanassa oloon. Varmaan saaneet happimyrkytyksen paljosta ulkoilusta eikä puiden kanto enää ollut niin hauskaa, kun sitä oli muutaman tunnin tehnyt. Tysonilla on paljon hommia Ruutanassa, kun isällä on iso puukasa keskellä pihaa. Niitä pitäisi siirtää pressun alle siistiin pinoon, mutta Tyson ei ole tätä vielä ihan hoksannut. Se roudaa koko ajan puita alapihalle. Kun ekaan kyllästytään, haetaan äkkiä salaa uusi puu. Pieneneehän se kasa näinkin...
Ensi viikolla olisi treenejä vähän joka päivälle. Tarvitsisi taas muistaa pari näyttelyilmoa hoitaa, että kesäkuussa pääsisi edes johonkin näytille.
Toby ja Tyson viettivät vapun vanhemmillani Ruutanassa. Alun perin niiden piti olla vain pe-la yö, sillä Juhis lähti jo ajoissa vapun viettoon ja tiesin itselläni menevän pitkään töissä, joten koirien kannalta mukavampi mennä yökylään. Kyläily sitten venyi, kun ei oikein tiedetty lauantai-illan ohjelmaa. Lopulta olin itsekseni kotona ja käytin tämän hiljaisen illan kukkien multien vaihtoon ja löhöilyyn. Ei ollut yksikään koira tunkemassa kuonoansa multasäkkiin. Tänään sitten pojat pääsi kotiin, kun ensin oltiin kyläilty Vesilahdessa siskollani kummitytön synttärikahveilla. Vaihdettiin koirat vaan autosta toiseen ja alkuillasta kotiuduttiin. Olivat kuulemma jo aivan tylsistyneet Ruutanassa oloon. Varmaan saaneet happimyrkytyksen paljosta ulkoilusta eikä puiden kanto enää ollut niin hauskaa, kun sitä oli muutaman tunnin tehnyt. Tysonilla on paljon hommia Ruutanassa, kun isällä on iso puukasa keskellä pihaa. Niitä pitäisi siirtää pressun alle siistiin pinoon, mutta Tyson ei ole tätä vielä ihan hoksannut. Se roudaa koko ajan puita alapihalle. Kun ekaan kyllästytään, haetaan äkkiä salaa uusi puu. Pieneneehän se kasa näinkin...
Ensi viikolla olisi treenejä vähän joka päivälle. Tarvitsisi taas muistaa pari näyttelyilmoa hoitaa, että kesäkuussa pääsisi edes johonkin näytille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)