Pitää nopeasti päivittää, ennen kuin psukee agitreenien päivityskin päälle. Eilen oli siis tokotunti jälleen Hervannassa. Viimeksi sanoin, ettei tokokärpänen oikein puraissut, mutta maanantain treenit enteili hyvää ja eiliset treenit meni huisin hienosti!
Ennen treenien alkua tein lelupalkalla seuraamista (pelkkää kontaktia alkuun ja siitä askel kaks) sekä paikalla makuun. Paikalla makuussa vaihtelin välimatkaa, liikuin ympäriinsä Tysonin näköpiirissä, kävin kyykyssä ja tein x-hyppyjä. Tyson oli rauhassa ja palkkailin epämääräisin väliajoin.
Koska porukkaa oli nyt vähemmän paikalla (oli meitä kuitenkin 4 koirakkoa), niin treenattiin vuorotellen yhteensä kaksi kierrosta. Jokainen sai toivoa kaksi liikettä, mitkä arvioitaisiin ja katsottaisiin, missä on parantamisen varaa. En ollut yhtään valmistautunut, mutta ylläri ylläri valitsin seuraamisen ja liikkeestä seisomisen.
Seuraamista otettiin max. 5 askelta. Mun piti keskittyä ottamaan kiintopiste suoraan edestä etten kiemurtele ja rauhassa odottamaan kontaktia ennen käskyä. Välillä palkkailin pelkästä kontaktista ettei tehty rutiniinomaisesti koko ajan samaa, vaan saatiin hieman yllätyksellisyyttä. Kouluttaja sanoi, kun piti palkata ja itse keskityin vain suorana pysymiseen ja suoraan kävelemiseen. Hienoja pätkiä tehtiin, Tyson oli kuulemma suora ja sillä oli hyvä moodi päällä. Loppuasentoja pitää vielä auttaa, jää nyt herkästi vähän vinoon. Eli namilla ihan reilusti auttaa, että oppii tekemään oikein. Jatkossa tehdään 0-5 askeleen seuraamisia vaihdellen ja pikku hiljaa pidennetään matkaa, kun alkaa tuntumaan varmemmalta. Paljon vaihteluja siis.
Toisessa setissä liikkeestä seisomista. Käytin käskyä "mennään" etten sotke seuraamista mitenkään. Hyvin kulki kontaktissa mukana. Eka käsky oli liian pliisu, ennemminkin kysymys "pysähtyisitkö?". Kun ei pysähtynyt vaan hiipi, niin toinen käsky oli oikeasti käsky. Kouluttaja sanoi heti, että minun pitää olla reilumpi koiralle ja kertoa selvästi mitä haluan. Tahdon että pysähdyt ja piste. Ei mitään "etsäviitsisitsä pysähtyä? jaa et, no ei sitten mitään." Toisella kerralla hieman hidastin vauhtia ja annoin selkeän käskyn ja Tyson tömähti paikoilleen niille jaloille. Aivan mielettömän hieno! Ja saatiin jopa yhtä hieno onnistunut suoritus toisenkin kerran. Selkeästi ongelma oli mun käskytyksessä. Tai nimenomaan käskytyksen puutteesta. Pitää olla reilu ja johdonmukainen, tietää mitä tahtoo koiran tekevän seuraavaksi.
Lopuksi otettiin yhdessä paikalla makuu. En edes muista milloin ollaan viimeksi treenattu nurmikolla ja sen huomasi. Uusi ihania hajuja juuri siinä Tysonin kohdalla, joten pari kertaa hieman kiemurteli paikoillaan ja haisteli, mutta ärähdin/tömäytin maata jalalla osoittaen selvästi että naama ylös perkele :D Kävin suht tiheästi palkkaamassa ja Tyson pysyi koko ajan rauhallisena ja paikoillaan. Oli ihan hiljaa, jes! Kouluttaja kyllä sanoi, että koira oli rauhallisempi mitä omistaja. Saatoin seistä jäykkänä ja ehkä palkkausväliäkin olisi voinut välillä pidentää, mutta mukavampi näin. Saatiin kuitenkin hyvällä välimatkalla 2min 15 sec. hienoa paikalla makuuta.
Ihan huisin hieno tokokerta! Näitä lisää. Meille sopii selkeästi paremmin tämä, että tehdään vuorotellen ja odottelun ajaksi koira autoon. Ei tule itsekseen sohlattua mitään vaan tehdään vain valvotusti ja vähän kerrallaan. Maanantaisen ja eilisen tokon jälkeen ei tunnu yhtään epätoivoiselta. Nyt tuntuu, että olen itse kehittynyt paljon ja osaan pitää Tysonin moodin päällä koko treenin ajan. Sen fiilis ei laskeutunut yhtään seuraamistreenissä ja oli koko ajan skarppina. Ei motivaation puutteen takia katsellut horisonttiin, vaan keskittyi itse tekemiseen. Jes jes!!! Hyvä Taikku!
28. huhtikuuta 2011
26. huhtikuuta 2011
Tokoa Särkänniemen parkkiksella
Lähdettiin isolla köörillä tokoilemaan Särkkään. Nooralla oli Lysti ja Taimi mukana, ja Suskulla Taavi, Toto & Toffo. Meiltäkin päsi Topsukka piiitkästä aikaa myös mukaan. Se oli kyllä alkuun ihan varma, että raukka jätettäisiin taas kotiin. Leikkasin nameja ja Tyson kyttäsi vieressä, jos vaikka sattuisi nakki putoamaan. Toby meni pöydän alle maate huokaisten. Voi sitä onnen hetkeä, kun huomasi, että kaivoin myös sen hihnan kaapista. Iski hepulihepuli!!
Pojat sai odotella autossa häkissä omaa vuoroaan ja alkuun pidettiinkin melkoista älämölöä, mutta aika nopeasti rauhoittuivat.
Aloitin Tysonin kanssa. Otettiin seuraamista ensin sivulla istuen: "seuraa" ja kontaktista lelupalkka. Noora sanoi aina kun oli oikea hetki palkata. Pikku hiljaa aikaa kasvatettiin ja kohta otettiin jo yhtä askelta. Ensimmäiset askeleet meni vähän huonommin, mutta pikku hiljaa Tyson alkoi keskittymään hyvin hommaan. Toisessa setissä otettiin myös seuraamista yhdellä askeleella, mutta tällä kertaa namipalkalla.
Liikkeestä seisomista hitaaaalla kävelyllä, lähti sujumaan. Noora naksutteli meille oikeaa stoppia. Selkeästi parempi oli, kun tökkäsin namin taaksepäin Tysonin suuhun kääntymättä sitä kohti. Näin saatiin namipalkattua vielä nopeammin eikä Tyson enää hiipinyt. Mun pitää muistaa jatkaa kävelemistä samalla nopeudella eikä yhtään himmata stop-käskyn annettua. Ja pitää muistaa olla katsomatta koiraan.
Luoksetuloissa meidän ongelma on ollut hidas sivulle tulo. No tällä kertaa Tyson hakeutui koko ajan eteen tai enemmän oikealle. Autoin sitä reilusti kädellä ohjaten, nami kädessä. Tätä ruvettiin häivyttämään aika nopeasti. Välillä voi antaa reiluja apuja, jos yhtään näyttää epävarmalta.
Ruutua tehtiin myös pitkästä aikaa. Ensin namialustalla ja kun saatiin otettua jo pitempää matkaa, niin Noora suositteli kokeilemaan maahanmenoakin. Ei sitten meinannut millään sujua. Tyson pysähtyi aina seisomaan, mutta ei hevilläkään mennyt maahan ennen kuin toisella käskyllä. Olin ihan ruudussa kiinni, kropalla vielä autoin maahan, käskin oikein kunnolla, niin ei. Kyllä sain sen menemään maahan, mutta jotenkin tökki. Kokeiltiin maahanmenoa ihan erillään ruudusta, niin että mun ja Tysonin välillä oli välimatkaa. Ei ongelmaa. Pitää vaan treenata lisää ja ajoittaa käsky oikeaan kohtaan.
Kaukoja tehtiin myös. Istu ja maahanhan jo sujuvat ihan mukavasti ainakin lähietäisyydeltä. Seisomaan nousemista ollaan tehty vähän vähemmän ja sitäkin oikeastaan vain maasta, ei istumisesta. Noora huomasi, että palkkaan liian nopeasti seisomisesta. Tysonilla liikkuu jalat vielä, kun jo tyrkkään namia sen suuhun. Kokeilin odottaa hetken, että Tysonin liike pysähtyy ja se pysyikin hienosti paikoillaan. Täytyy jatkossa muistaa odottaa hetki ennen palkkaa. Ettei tule palkattua jalkojen liikuttamisesta.
Otettiin myös paikalla makuu Lystin kanssa. Välimatkaa varmaankin se kolmisen metriä, noin pauttiarallaa.. Kävin palkkaamassa suht tiheään tahtiin, koska Tyson oli todella rauhallinen. Vähän pää kääntyili, mutta se oli hiljaa ja pysyi maassa koko ajan. Varmaankin paras paikalla makuu ikinä!
Muutenkin treenistä jäi tosi hyvä maku. Itse muistin olla tsemppaava, leikittiin paljon lelulla ja Tysonilla pysyi hyvä moodi koko treenien ajan. Aivan huippu hieno! Ei toko ehkä niin kamalaa olekaan, kun vaan tekee asiat oikein eikä omalla toiminnalla pilaa kaikkea. Nyt täytyy yrittää pitää tämä hyvä fiilis päällä keskiviikon tokossa. Pitää vaan miettiä tarkkaan etukäteen mitä tekee, eikä vaan tee mitään muuta "sinne päin" höntsäilyä.
Sitten Toby. Hassu karvamoppini pääsi hömpöttelemään vähän kaikenlaista. Sillä oli mieletön into päällä eikä mistään meinannut tulla mitään, kun Toby vain hyppi riemusta ja itse naureskelin sen touhuille. Seuraaminen oli vähän hyppelyä ja poikitusta, mutta Tobyn kanssa ei olla niin tarkkoja. Se saa harrastaa mielenterveys-tokoa ihan omaksi iloksi. Liikkeestä seisominen oli vähän hakusessa, mutta kun tehtiin tosi helppoja harjoituksia niin stopitkin lähti sujumaan. En enää edes kunnolla muista mitä kaikkea tehtiin, mutta yleensäkin Tobyn meno oli hienoa. Vaikka se onkin pehmeä ja oikeasti häiriöherkkä, mutta kun sillä on tuollainen meno päällä, niin ihan pienestä ei keskittyminen herpaannu. Mahti poika!
25. huhtikuuta 2011
Lahti - Lappeenranta
Pääsiäislomareissulle suunnattiin perjantaina. Päivä alkoi Lahden KV-näyttelyllä. Tyson oli ensimmäistä kertaa valioluokassa varsin mallikkaasti. Poika osasi käyttäytyä niin hienosti! Aussiet tuomaroi Hans Lehtinen, joka antoi Tysonille ERIn SA:n ja sijoitti luokan kolmanneksi viidestä valiouroksesta. Paras uros kehässä ei kuitenkaan enää sijoituttu, mutta hyvä arvostelu saatiin. Esittäjäkin sai kehuja..
Arvostelu: Kaunis kokonaisuus. Erinomainen tasapaino. Voimakas, hyvä päätyyppi. Kaunis kaula. Seisoo hyvin raajoillaan. Sopiva luusto. Erittäin hyvä takaosa. Turhan korkea häntä. Taitavasti esitetty. Erinomainen liikkuja.
Lahden jatkettiin matkaa Lappeenrantaan. Pieni sightseeing-kierros tehtiin, kun noustiin liian aikaisesta rampista. Navigaattori ei suostunut toimimaan, mutta onneksi oli kannettava mukana. Kartturi ei vain ollut aina ihan kartalla missä mentiin (lue: äiti), mutta ajoissa selviydyttiin hotellille. Tyson oli mallikkaasti myös hotellissa sekä kaupunkikävelyllä illalla. Tehtiin illalla vähän reilumpi lenkki, kun ei taaskaan oltu ihan kartalla (lue: kartta hotellihuoneessa). Satamaan päästiin ja sitten vahingossa löydettiinkin tie, mikä vei suoraan hotellille.. Lauantaina suunnattiin Lappeenrannan KV:hen, tuomari Gunnel Holm. Tyson ainoa valioluokan koira, sijoitus ERI/1 Sa PU4.
Arvostelu: Oikean tyyppinen valio. Pää saisi ola hieman pitempi. Hyvä luusto. Hyvä runko. Polvikulmat saisivat olla paremmat. Kaunis karvapeite. Selkä on pehmeä liikkeessä. Hyvät sivuliikkeet.
Näyttelyn jälkeen päästiin pitkälle kotimatkalle parilla pysähdyksellä. Oli hieman paikat jumissa, kun ensin seisoskeltiin näyttelyssä ja sen jälkeen n. 4h istuttiin autossa. Tyson onnellinen sai vetää unta kaaliin koko matkan.
Alla vielä Minnan ottamia kuvia sunnuntailta. Nätti poika hyvässä turkissa <3 Kiitos Minnalle hienoista kuvista kauniissa keväisessä maisemassa. Samalla reissulla Tyson kastoi talviturkin. Äiskä ei ihan vielä uskalla...
© Minna Saros
9:n esteen rataa
Vähän hitaasti tulee päivitettyä blogia. Mikä se sellainen pääsiäisloma on, kun kotona ei ole pahemmin kerennyt olemaan? Ei ainakaan ole ollut tylsää..
Torstaina oli siis agility. Tyson oli jollain ihan ihme moodilla. Siis hyvällä tavalla. Se oli ihan super rauhallinen omaa vuoroa odotellessa. Ei tunnin alussakaan skitsonnut yhtään kun ihmiset huuteli putkea ja koirat juoksi niistä. Mitähän ihmettä Noora on Taikulle syöttänyt, kun koira on muuttunut ihan täysin muutaman viikon aikana. Diapamia?
Nooran mies, Juho, oli myös katsomassa ja kuvaamassa Taikun menoa. Juho kysyi tunnin aluksi, että onko Noora ja Tyson ottanut jo radan pätkää. Sanoin, että max neljää estettä. No, tunti alkoi ja kaksikko meni 9:n esteen radan tuosta vaan. Itse kuvailin videokameralla ja lopetin kesken radan, kun luulin että se loppuisi, mutta ei.. Vasta puolessa välissä mentiin :o) Lopussa oli hankalampi paikka ohjata ja rataa tehtiin vielä kahdessa osassa, kun ensin nähtiin, että mitä kohtia pitää viilata. Radalla oli hyppyjä ja putkia kiertäen ja kaartaen. Nyt ei ollut ongelmaa vasemmalle kääntymisissä ollenkaan. Kouluttaja oikeasti koulutti ja Noora sai paljon ajateltavaa seuraaviin treeneihin. Vaikka rata näytti menevän hyvin, niin silti löytyi vielä hiottavaa.
Tunnin lopussa otettiin keppejä, niin että lopussa oli nami ja tarkoitus oli mennä vain viimeisestä välistä (Tyson itse tarjoaisi menoa). Vähän oli hakemista, mutta kyllä sekin lähti sujumaan. Paljon treeniä lisää. Tarvitsee hankkia omat irtokepit, että pääsee treenaamaan niitä enemmän pari keppiä kerrallaan.
Itsekseen Noora ja Taikku meni keinun ja A:n (en muista menikö puomia). Kontaktit meni vähän roiskiessa. Astui kyllä kontaktille, mutta ei oikein malttanut pysähtyä oikeaan paikkaan vaikka Noora yritti mitä.
Varsin onnistuneet treenit jälleen kerran. Mutta ei tämä treenaaminen aina niin ruusuista ole. Harvase kerta jostain päin kroppaa löytyy mustelma, mikä on tullut joko kynnestä tai hampaasta :D Noora sai tuntea käsivarressaan töpeksimisen ohjauksessa ja minä sain kynnestä mustelman, kun Tyson juoksi täysillä vasten ja tökkäsi jalallaan mun reiteen... Rankkaa! :D
17. huhtikuuta 2011
Agilityn alkeiskurssin vika kerta
Tyson oli taas astetta rauhallisempi mitä aiemmilla kerroilla. Varmasti vaikutti rankka viikonloppu, kun oli luonnetesti ja muutenkin kaksi päivää oltiin oltu koko ajan liikenteessä. Mutta mukavampi näin, ettei ihan tolkuttomasti sinkoillut, kun Noorallakin oli alkanut selkä vaivaamaan.
Tunti aloitettiin keinulla. Noora mainitsi, että jatkokurssilla oli ollut puhetta, että keinua voisi kokeilla jo ilman apulaista. Normi keinu meni hienosti yksinään ja kouluttaja laittoi viereiselle kentälle toisen keinun, mistä mainitse että jos tuon menee niin menee minkä tahansa keinun. Oli sen verran rämisevä. No Tyson meni senkin hienosti :o) Ainoa harmi tuli jo heti tunnin alkuun, kun Noora tosiaan mainitsi että treenaavat toisessakin ryhmässä, niin kouluttajan ääni muuttui kellossa ja jatkossa ei tarvinnut pahemmin toistoja tehdä. Harmi sinänsä koska ei nyt yhdestä onnistuneesta kerrasta opi. Pussi mentiin kerran kouluttajan nähden ja se riitti, kuin myös lyhyet radan pätkät.
Ekalla lyhyellä radalla oli hyppy, putki, hyppy. Tässä sai muutaman harjoituskerran, kun ekalla kerralla Noora ohjasi väärältä puolelta (hvyin meni silti, mutta kouluttaja vasta tämän jälkeen mainitsi, että rata jatkuisi tästä toiseen suuntaan eikä Noora voisi ohjata sinne täältä väärältä puolelta) ja kerran Tyson kiersi ekan hypyn. Mutta olikohan kaksi onnistunutta suoritusta vai vaan yksi? Ei muista enää.. Toisella radan pätkällä oli putki, hyppy, putki vähän kiertäen (vaikea selittää eikä ole kuvaa radasta). Itse olin videokameran kanssa paikalla ja ajattelin katsoa ekan kerran että mihin suuntaan liikkuvat, niin pysyn sitten kameran kanssa mukana. No Tyson meni kerralla oikein ja se riitti! Oltiin molemmat vähän ällistyneitä, kun toiset sai tehdä useampaan kertaan vaikka meni hyvin, mutta Tyson vain kerran. Oli hieno pätkä enkä saanut sitä videolle. Hankalia käännöksiä ja kaikkea, niin ei. Se oli sitten siinä. Vähän jäi p*ska maku suuhun, mutta tämä oli vika kerta tätä kurssia, joten siirretään ajatukset jatkokurssin puolelle. Siellä treenataan ihan kunnolla :o)
Lopuksi kouluttaja halusi nähdä keppien edistymisen jokaiselta. Taikulla meni ihan mukavasti, vaikka tänään selvästi takkusi kepit enemmän mitä aiemmin. Pitää keksiä isompi motivaattori siihen.
Itsekseen tehtiin tosiaan sitä rämisevää keinua, hieman joustavaa puomia (ylös- ja alasmenot siis hieman antoivat myöden), putkeen lähetyksiä kauempaa ja keppejä. Niin ja kyllä Tyson muutaman kerran pomppasi pöydälle, kun osui kohdalle ja oli intoa taas pomppia kaiken mahdollisen päällä. Monesti kentän laidalla odotellessa se yhtäkkiä hyppää ruokapöydän päälle (katselijoille on kentän laidalla penkki ja pöytä tavaroiden säilytykseen) ihan tuosta vaan. Se on nopea liikkeissään. Yleensä vasta havahdutaan kun Tyson jo keikkuu pöydällä.
Tämä oli siis viimeinen kerta alkeiskurssia ja toistaiseksi jatketaan torstain jatkokurssilla. Pitää ruveta jo kyselemään paikkaa seuraavalle kurssille, ettei tule mitään pitkiä taukoja. Myös omaa treenivuoroa ollaan suunniteltu kesäkaudelle.
Tunti aloitettiin keinulla. Noora mainitsi, että jatkokurssilla oli ollut puhetta, että keinua voisi kokeilla jo ilman apulaista. Normi keinu meni hienosti yksinään ja kouluttaja laittoi viereiselle kentälle toisen keinun, mistä mainitse että jos tuon menee niin menee minkä tahansa keinun. Oli sen verran rämisevä. No Tyson meni senkin hienosti :o) Ainoa harmi tuli jo heti tunnin alkuun, kun Noora tosiaan mainitsi että treenaavat toisessakin ryhmässä, niin kouluttajan ääni muuttui kellossa ja jatkossa ei tarvinnut pahemmin toistoja tehdä. Harmi sinänsä koska ei nyt yhdestä onnistuneesta kerrasta opi. Pussi mentiin kerran kouluttajan nähden ja se riitti, kuin myös lyhyet radan pätkät.
Ekalla lyhyellä radalla oli hyppy, putki, hyppy. Tässä sai muutaman harjoituskerran, kun ekalla kerralla Noora ohjasi väärältä puolelta (hvyin meni silti, mutta kouluttaja vasta tämän jälkeen mainitsi, että rata jatkuisi tästä toiseen suuntaan eikä Noora voisi ohjata sinne täältä väärältä puolelta) ja kerran Tyson kiersi ekan hypyn. Mutta olikohan kaksi onnistunutta suoritusta vai vaan yksi? Ei muista enää.. Toisella radan pätkällä oli putki, hyppy, putki vähän kiertäen (vaikea selittää eikä ole kuvaa radasta). Itse olin videokameran kanssa paikalla ja ajattelin katsoa ekan kerran että mihin suuntaan liikkuvat, niin pysyn sitten kameran kanssa mukana. No Tyson meni kerralla oikein ja se riitti! Oltiin molemmat vähän ällistyneitä, kun toiset sai tehdä useampaan kertaan vaikka meni hyvin, mutta Tyson vain kerran. Oli hieno pätkä enkä saanut sitä videolle. Hankalia käännöksiä ja kaikkea, niin ei. Se oli sitten siinä. Vähän jäi p*ska maku suuhun, mutta tämä oli vika kerta tätä kurssia, joten siirretään ajatukset jatkokurssin puolelle. Siellä treenataan ihan kunnolla :o)
Lopuksi kouluttaja halusi nähdä keppien edistymisen jokaiselta. Taikulla meni ihan mukavasti, vaikka tänään selvästi takkusi kepit enemmän mitä aiemmin. Pitää keksiä isompi motivaattori siihen.
Itsekseen tehtiin tosiaan sitä rämisevää keinua, hieman joustavaa puomia (ylös- ja alasmenot siis hieman antoivat myöden), putkeen lähetyksiä kauempaa ja keppejä. Niin ja kyllä Tyson muutaman kerran pomppasi pöydälle, kun osui kohdalle ja oli intoa taas pomppia kaiken mahdollisen päällä. Monesti kentän laidalla odotellessa se yhtäkkiä hyppää ruokapöydän päälle (katselijoille on kentän laidalla penkki ja pöytä tavaroiden säilytykseen) ihan tuosta vaan. Se on nopea liikkeissään. Yleensä vasta havahdutaan kun Tyson jo keikkuu pöydällä.
Tämä oli siis viimeinen kerta alkeiskurssia ja toistaiseksi jatketaan torstain jatkokurssilla. Pitää ruveta jo kyselemään paikkaa seuraavalle kurssille, ettei tule mitään pitkiä taukoja. Myös omaa treenivuoroa ollaan suunniteltu kesäkaudelle.
16. huhtikuuta 2011
Tysonin luonnetesti
Tänään ajeltiin Hämeenlinnaan luonnetestiin, missä tuomareina Anne Juppi ja Kari Mäkinen. Aamulla jännitti aivan tolkuttomasti ja vielä Hämeenlinnassakin. Tehtiin selvä työnjako, että Juhis hoitaa koiran lenkityksen siellä ja minä rauhoittelen itseäni seuraamalla aiempien koirien testiä ettei mun jännitys tartu.
Tysonilla oli kierrokset taas ihan huipussaan. Piippasi koko ajan kun odoteltiin sivummalla, että edellinen koira tulee pois alueelta ja Tysonilta tarkistettaisiin mikrosiru. Päivän jännittävin juttu oli se mikrosirunlukija. Tyson väisti sitä oikein urakalla. Hui kun pelottava! Sitten vedettiinkin sata lasissa tuomareiden tykö.
Alkuun tuomari leikitti Tysonia kepillä. Alkoi koiralla silmät kiilumaan kun näki kepin. Hyvin meni leikit, kunnolla purtiin kiinni.
Kelkka oli jännä, mutta siinäkin alkuun Tyson häröili omia mun ympärillä ja vasta kohdalla oikein kunnolla seurasi kelkan menoa. Vähän jänskätti mennä katsomaan sitä lähempää, mutta kun kyykistyin niin saman tien nokka oli kiinni kelkan päällä olevan paidan hihassa. Käveltiin pois päin ja takaisin tullessa vilkaisi ohimennen kelkkaan, meni läheltä ja se oli siinä. Vanha juttu jo, ei enää kerkeä miettimään tuollaista.
Seuraavaksi oli vuorossa hyökkäys meitä kohti. Tiesin jo valmiiksi ettei Tyson varmastikaan puolusta eikä kyllä puolustanutkaan. Häntä heilui ja veti hyökkääjää kohti into piukassa. Meiltä saisi varastaa lompakon ihan rauhassa ja koirakin lähtis ihan mielellään mukaan. Kivoja ihmisiä! Tyson luottaa ihmisiin todella paljon eikä usko kenestäkään mitään pahaa. Tuomarikin sanoi, että tää meni nyt ihan plörinäksi, kun Tyson oli vain innoissaan koko touhusta :o)
Seuraavaksi oli vuorossa ylösnouseva pressu ja räminä tynnyri. Ohi mentiin reippaasti pienellä, sekunnin murto-osan väistöllä ja pressun jälkeen Tyson kurkki lumikasan taakse, että missä se ihminen on joka sen pressun juuri veti ylös. Räminätynnyrin kohdalla tsekkasi ensin sen telineen ja kohta takaa kierikin tynnyri. Sitä katseltiin taaksepäin kuitenkin reippaasti liikkuen eteenpäin. Seuraavalla kierroksella oli taas fiilis, että nää on nähty jo, mitäs seuraavaksi. Pressu oli ihan tylsä (taas etsittiin sitä ihmistä sieltä taaempaa) ja tynnyrillekin meni suoraan itse.
Pimeä huone oli hauska tuomareidenkin mielestä. Tuomarit naureskelivat, kun Tyson hyppi kaikkien mahdollisten tasojen päällä mitä pimeässä huoneessa oli. Joka pakastimen päälle tuosta vaan. Korkealta kai "näkee" paremmin. Kolina vain kuului ja koira vipelsi pitkin huonetta. Hetken siinä pyörittyään minun käskettiin yskäistä ja kohta Taikku olikin jo mun luona nurkan takana. Tässä kohtaa tuomari kysyi, että harrastetaanko me agilitya. Totesin vaan, että kyllä ja raunioillakin aikanaan käytiin juuri tämän takia, että Tyson on pienestä pitäen kiipeillyt ihan kaiken mahdollisen päällä. Tuomari vain totesi, että kiipeily on sitten ihan verissä. Ei tuntunut missään vaikka pimeässä kiipeili.
Seuraavaksi laitettiin Tyson seinään kiinni ja minä menin nurkan taakse piiloon. Tuomari hyökkäsi kohti ja Tyson vaan makoili maassa. Vasta ihan lähellä Tyson nousi ja väisti kun tuomari oli melkein iholla. Ei se usko, että kukaan ihminen voisi tehdä pahaa pikku-Taikulle. Sitten oltiin taas ihan bestiksiä dummarin kanssa.
Loppuun laukaukset. Jännitin ennen meidän testiä, että säpsähdänkö vahingossa niin, että se vaikuttaisi koiraan. Kahden koiran laukaukset kuuntelin ja joka kerta ekalla laukauksella säpsähdin enemmän ja toisella vain silmät räpsähti. Oman vuoron kohdalla keskityin niin hyvin eteenpäin kävelyyn ja pystyssä pysymiseen (Tyson inasen veti), että eka laukaus meni ihan ohi ja unohdin että piti pysähtyä. Käskystä sitten stop ja toinen laukaus. Vasta videolta näin kunnolla, että Tyson ei välittänyt laukauksista yhtään. Katsoi kyllä ääntä kohti, mutta oli ihan tyynen rauhallinen.
Kun tuomarit olivat laskeneet pisteet ja tulivat kertomaan miten meillä meni, niin voin kyllä täysin allekirjoittaa joka sanan mitä Tysonista sanottiin. Se on adhd ja tuo rauhattomuus/ylivilkkaus peittää alleen monia asioita ja taas toisaalta vaikuttaa paljon joihinkin asioihin.
Toimintakyky + 1 kohtuullinen
Terävyys + 1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu - 1 haluton
Taisteluhalu + 2 kohtuullinen
Hermorakenne + 1 hieman rauhaton
Temperamentti + 1 erittäin vilkas
Kovuus + 3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys + 3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
yht. 154p. hyväksytty
En enää edes tarkalleen muista mitä tuomari sanoi loppukommentteina, täytyy katsoa videolta, mutta esim. tuo räminätynnyri ja pressu -osio oli sellainen, että siihen vaikutti tuo temperamentti (erittäin vilkas) paljonkin, koska Tyson ei ehtinyt jäädä miettimään vanhoja, kun piti jo äkkiä päästä asioissa eteenpäin. Toimintakykyynkin vaikutti juuri tuo vilkkaus. Tyson häslää paljon, eikä aina ihan täysin keskity (hyvä esimerkki se pimeä huone). Pimeässä huoneessa toinen tuomareista kyllä sanoi, että vaikka Tyson paljon häslääkin ja kiipeilee missä sattuu, niin se tekee kuitenkin koko ajan töitä.
Siinä kun tuomari antoi kommentteja, niin Tyson meni itse maate. Tuomarin tullessa tykö vauhtia vielä oli ja tuomarikin kommentoi, että "etkö koskaan väsy?" Mutta kyllä se onneksi oli väsynyt, eihän siihen paljoa vaadittu... Vajaa puoli tuntia kierrokset maksimissa ja koko ajan vauhti päällä. Itselläkin pukkasi hiki pintaan, kun Tysonin kanssa meni testiä läpi.
Mutta nyt on testi käyty ja Taikkua voi tituleerata samalla myös Suomen muotovalioksi :o) Kiitos kaikille jo puhelimitse onnitteluita lähettäneille. Tätä päivää oli odoteltu jo pitkään suurella mielenkiinnolla, että kuinkahan pojan käy.
Tysonilla oli kierrokset taas ihan huipussaan. Piippasi koko ajan kun odoteltiin sivummalla, että edellinen koira tulee pois alueelta ja Tysonilta tarkistettaisiin mikrosiru. Päivän jännittävin juttu oli se mikrosirunlukija. Tyson väisti sitä oikein urakalla. Hui kun pelottava! Sitten vedettiinkin sata lasissa tuomareiden tykö.
Alkuun tuomari leikitti Tysonia kepillä. Alkoi koiralla silmät kiilumaan kun näki kepin. Hyvin meni leikit, kunnolla purtiin kiinni.
Kelkka oli jännä, mutta siinäkin alkuun Tyson häröili omia mun ympärillä ja vasta kohdalla oikein kunnolla seurasi kelkan menoa. Vähän jänskätti mennä katsomaan sitä lähempää, mutta kun kyykistyin niin saman tien nokka oli kiinni kelkan päällä olevan paidan hihassa. Käveltiin pois päin ja takaisin tullessa vilkaisi ohimennen kelkkaan, meni läheltä ja se oli siinä. Vanha juttu jo, ei enää kerkeä miettimään tuollaista.
Seuraavaksi oli vuorossa hyökkäys meitä kohti. Tiesin jo valmiiksi ettei Tyson varmastikaan puolusta eikä kyllä puolustanutkaan. Häntä heilui ja veti hyökkääjää kohti into piukassa. Meiltä saisi varastaa lompakon ihan rauhassa ja koirakin lähtis ihan mielellään mukaan. Kivoja ihmisiä! Tyson luottaa ihmisiin todella paljon eikä usko kenestäkään mitään pahaa. Tuomarikin sanoi, että tää meni nyt ihan plörinäksi, kun Tyson oli vain innoissaan koko touhusta :o)
Seuraavaksi oli vuorossa ylösnouseva pressu ja räminä tynnyri. Ohi mentiin reippaasti pienellä, sekunnin murto-osan väistöllä ja pressun jälkeen Tyson kurkki lumikasan taakse, että missä se ihminen on joka sen pressun juuri veti ylös. Räminätynnyrin kohdalla tsekkasi ensin sen telineen ja kohta takaa kierikin tynnyri. Sitä katseltiin taaksepäin kuitenkin reippaasti liikkuen eteenpäin. Seuraavalla kierroksella oli taas fiilis, että nää on nähty jo, mitäs seuraavaksi. Pressu oli ihan tylsä (taas etsittiin sitä ihmistä sieltä taaempaa) ja tynnyrillekin meni suoraan itse.
Pimeä huone oli hauska tuomareidenkin mielestä. Tuomarit naureskelivat, kun Tyson hyppi kaikkien mahdollisten tasojen päällä mitä pimeässä huoneessa oli. Joka pakastimen päälle tuosta vaan. Korkealta kai "näkee" paremmin. Kolina vain kuului ja koira vipelsi pitkin huonetta. Hetken siinä pyörittyään minun käskettiin yskäistä ja kohta Taikku olikin jo mun luona nurkan takana. Tässä kohtaa tuomari kysyi, että harrastetaanko me agilitya. Totesin vaan, että kyllä ja raunioillakin aikanaan käytiin juuri tämän takia, että Tyson on pienestä pitäen kiipeillyt ihan kaiken mahdollisen päällä. Tuomari vain totesi, että kiipeily on sitten ihan verissä. Ei tuntunut missään vaikka pimeässä kiipeili.
Seuraavaksi laitettiin Tyson seinään kiinni ja minä menin nurkan taakse piiloon. Tuomari hyökkäsi kohti ja Tyson vaan makoili maassa. Vasta ihan lähellä Tyson nousi ja väisti kun tuomari oli melkein iholla. Ei se usko, että kukaan ihminen voisi tehdä pahaa pikku-Taikulle. Sitten oltiin taas ihan bestiksiä dummarin kanssa.
Loppuun laukaukset. Jännitin ennen meidän testiä, että säpsähdänkö vahingossa niin, että se vaikuttaisi koiraan. Kahden koiran laukaukset kuuntelin ja joka kerta ekalla laukauksella säpsähdin enemmän ja toisella vain silmät räpsähti. Oman vuoron kohdalla keskityin niin hyvin eteenpäin kävelyyn ja pystyssä pysymiseen (Tyson inasen veti), että eka laukaus meni ihan ohi ja unohdin että piti pysähtyä. Käskystä sitten stop ja toinen laukaus. Vasta videolta näin kunnolla, että Tyson ei välittänyt laukauksista yhtään. Katsoi kyllä ääntä kohti, mutta oli ihan tyynen rauhallinen.
Kun tuomarit olivat laskeneet pisteet ja tulivat kertomaan miten meillä meni, niin voin kyllä täysin allekirjoittaa joka sanan mitä Tysonista sanottiin. Se on adhd ja tuo rauhattomuus/ylivilkkaus peittää alleen monia asioita ja taas toisaalta vaikuttaa paljon joihinkin asioihin.
Toimintakyky + 1 kohtuullinen
Terävyys + 1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu - 1 haluton
Taisteluhalu + 2 kohtuullinen
Hermorakenne + 1 hieman rauhaton
Temperamentti + 1 erittäin vilkas
Kovuus + 3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys + 3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
yht. 154p. hyväksytty
En enää edes tarkalleen muista mitä tuomari sanoi loppukommentteina, täytyy katsoa videolta, mutta esim. tuo räminätynnyri ja pressu -osio oli sellainen, että siihen vaikutti tuo temperamentti (erittäin vilkas) paljonkin, koska Tyson ei ehtinyt jäädä miettimään vanhoja, kun piti jo äkkiä päästä asioissa eteenpäin. Toimintakykyynkin vaikutti juuri tuo vilkkaus. Tyson häslää paljon, eikä aina ihan täysin keskity (hyvä esimerkki se pimeä huone). Pimeässä huoneessa toinen tuomareista kyllä sanoi, että vaikka Tyson paljon häslääkin ja kiipeilee missä sattuu, niin se tekee kuitenkin koko ajan töitä.
Siinä kun tuomari antoi kommentteja, niin Tyson meni itse maate. Tuomarin tullessa tykö vauhtia vielä oli ja tuomarikin kommentoi, että "etkö koskaan väsy?" Mutta kyllä se onneksi oli väsynyt, eihän siihen paljoa vaadittu... Vajaa puoli tuntia kierrokset maksimissa ja koko ajan vauhti päällä. Itselläkin pukkasi hiki pintaan, kun Tysonin kanssa meni testiä läpi.
Mutta nyt on testi käyty ja Taikkua voi tituleerata samalla myös Suomen muotovalioksi :o) Kiitos kaikille jo puhelimitse onnitteluita lähettäneille. Tätä päivää oli odoteltu jo pitkään suurella mielenkiinnolla, että kuinkahan pojan käy.
15. huhtikuuta 2011
Torstai agilitya
Oltiin isolla porukalla liikenteessä, kun meidän hieroja-Susku lähti koiriensa kanssa mukaan lenkeille ja Susku tuli seuraamaan Tysonin treenejä. Tuli ihan pro olo, kun on hyvä ohjaaja koiralla ja vielä hieroja mukana :o) Tyson oli ihan super kierroksilla alkulämmittelyssä. Meinasi riuhtoa mun kädet sijoiltaan ja yritti pullistella Taavi-partikselle. Päästiin kuitenkin koko konkkaronkka samalle lenkille pienten alkuvääntöjen jälkeen. Hölkkäiltiin Tysonin kanssa ja se sujui sata kertaa paremmin mitä kävelyvauhti. Meidän kokenut näyttelypuudeli kyllä osaa hienosti ravata :o) Mitä nyt meiltä ihmisiltä meinasi kunto loppua..
Itse agilityssa Tyson oli super hieno. Joka kerta rauhoittunut paremmin, mutta nyt oli kyllä ihan ylirauhallinen. Kierroksilla kyllä, mutta jotenkin kokosi itsensä. Hienosti pysyi joka kerta paikoillaan kun piti ja omaa vuoroa odotellessa oli oikeasti rauhassa. Seurasi kyllä maailman menoa, mutta ei sinkoillut, huutanut tms. Kehitystä!
Tämän kerran harjoitus oli takaaleikkaus. Se kyllä sujui (tekihän Noora vahingossa takaaleikkauksen jo viime alkeistunnilla...), mutta ai kamala kuinka vaikeaa Tysonin oli kaartaa vasemmalle! Se teki aina oikealle tiukan käännöksen, mikä olisi normaalisti paaaljon haastavampi mitä ihan perus kaartaminen vasemmalla olevalle esteelle. Tätä hinkattiin moneen kertaan. Kouluttaja oli namin kanssa vastassa esteen takana ohjaten Tysonia kääntymään oikeaan (siis vasemmalle) suuntaan ja tästä Noora jatkoi ohjausta seuraavalle esteelle. Heti kun kouluttaja siirtyi pois esteen takaa, niin Tyson teki taas tiukan käännöksen oikealle (pyörähti siis ihan paikoillaan). Kun vihdoin käännös onnistui ilman avustajaa, niin radan suuntaa hieman muutettiin ja viimeisenä esteenä oli matala pöytä. Ei ollut muistaakseni mitään ongelmaa tässä kohtaa. Pöydällä ei nyt tarjonnut mitään, mutta pysyi paikoillaan ja oli rauhassa.
Itsekseen Noora ja Tyson otti keppejä sekä A:ta. Kepit menevät hienosti oikealta puolelta, mutta vasemmalta ohjaten on vielä hakemista. Tyson on hieman pyörällä päästä, mutta kyllä ne siitä pikku hiljaa. A oli tosi hieno! Vauhtia riitti, mutta jarrut toimi juuri oikeassa kohdassa ja Tyson pysähtyi tismalleen kontakteille. Kouluttajakin kehui edistymistä, kun sattui katsomaan juuri sopivasti Tysonin tehdesä A:ta. Kerran vauhtia oli niin, että takamus meinasi lentää pää yli (melkein kuperkeikka), mutta hyvin Tyson sai liikkeen pysähtymään. Tätä ei voi treenata montaa kertaa, muuten on selkä sökö nopeasti.. Onneksi sunnuntaina on hieronta.
Lopuksi otettiin kouluttajan kanssa keinua ja jatkossa Tysonin kanssa voi ottaa keinua ihan yksinään, koska menee niin hyvin. Enää ei tarvitse yhden olla vastaanottamassa keinua ja himmaamassa vauhtia. Muutenkin kouluttaja kuulemma kehui paljon Tysonin kehitystä. Harmi että ryhmä on hieman epätasainen kokemustason suhteen, joten paljon aikaa kuluu muilla ihan perus hyppyjen harjoitteluun.
Itse agilityssa Tyson oli super hieno. Joka kerta rauhoittunut paremmin, mutta nyt oli kyllä ihan ylirauhallinen. Kierroksilla kyllä, mutta jotenkin kokosi itsensä. Hienosti pysyi joka kerta paikoillaan kun piti ja omaa vuoroa odotellessa oli oikeasti rauhassa. Seurasi kyllä maailman menoa, mutta ei sinkoillut, huutanut tms. Kehitystä!
Tämän kerran harjoitus oli takaaleikkaus. Se kyllä sujui (tekihän Noora vahingossa takaaleikkauksen jo viime alkeistunnilla...), mutta ai kamala kuinka vaikeaa Tysonin oli kaartaa vasemmalle! Se teki aina oikealle tiukan käännöksen, mikä olisi normaalisti paaaljon haastavampi mitä ihan perus kaartaminen vasemmalla olevalle esteelle. Tätä hinkattiin moneen kertaan. Kouluttaja oli namin kanssa vastassa esteen takana ohjaten Tysonia kääntymään oikeaan (siis vasemmalle) suuntaan ja tästä Noora jatkoi ohjausta seuraavalle esteelle. Heti kun kouluttaja siirtyi pois esteen takaa, niin Tyson teki taas tiukan käännöksen oikealle (pyörähti siis ihan paikoillaan). Kun vihdoin käännös onnistui ilman avustajaa, niin radan suuntaa hieman muutettiin ja viimeisenä esteenä oli matala pöytä. Ei ollut muistaakseni mitään ongelmaa tässä kohtaa. Pöydällä ei nyt tarjonnut mitään, mutta pysyi paikoillaan ja oli rauhassa.
Itsekseen Noora ja Tyson otti keppejä sekä A:ta. Kepit menevät hienosti oikealta puolelta, mutta vasemmalta ohjaten on vielä hakemista. Tyson on hieman pyörällä päästä, mutta kyllä ne siitä pikku hiljaa. A oli tosi hieno! Vauhtia riitti, mutta jarrut toimi juuri oikeassa kohdassa ja Tyson pysähtyi tismalleen kontakteille. Kouluttajakin kehui edistymistä, kun sattui katsomaan juuri sopivasti Tysonin tehdesä A:ta. Kerran vauhtia oli niin, että takamus meinasi lentää pää yli (melkein kuperkeikka), mutta hyvin Tyson sai liikkeen pysähtymään. Tätä ei voi treenata montaa kertaa, muuten on selkä sökö nopeasti.. Onneksi sunnuntaina on hieronta.
Lopuksi otettiin kouluttajan kanssa keinua ja jatkossa Tysonin kanssa voi ottaa keinua ihan yksinään, koska menee niin hyvin. Enää ei tarvitse yhden olla vastaanottamassa keinua ja himmaamassa vauhtia. Muutenkin kouluttaja kuulemma kehui paljon Tysonin kehitystä. Harmi että ryhmä on hieman epätasainen kokemustason suhteen, joten paljon aikaa kuluu muilla ihan perus hyppyjen harjoitteluun.
13. huhtikuuta 2011
ALO-toko
Tänään alkoi ALO-kurssi. Taustalla parin kuukauden totaali tauko tokoilusta. No mutta jos nyt kevään kunniaksi taas aktivoituisi tässäkin lajissa.
Mentiin jo hyvissä ajoin treenipaikalle, käytiin pikku lenkki ja vaan hengailtiin siinä lähettyvillä. Namia kului ja yritettiin hakea sellainen harmooninen tila (yritykseksi jäi, mutta kuitenkin...). Vähän vinkunaa kuului, mutta ei mitään ihan järkyttävää huutoa. Pää pyöri, mutta oltiin kuulolla.
Itse treeni aloitettiin luoksepäästävyydellä. Tyson nousi ylös ekalla kerralla, mutta toisella pysyi paikoillaan. Tästä jatkettiin suoraan paikalla makuuseen. Palkkasin pariin kertaan maahan ennen kuin poistuttiin paikalta. Pitkän tauon ja sitä ennen usean epäonnistuneen paikalla makuun taki pysyttelin max. kymmenen askeleen päässä ja kävin heti palkkaan kun oli kontakti minuun eikä kuulunut vinkaustakaan. Hieman levottomuutta, mutta pääasiassa että pysyi koko ajan maassa.
Itsekseen tehtiin tämän jälkeen luoksetuloja. Tässä oli tosi hyvää paikalla pysyminen. Luoksetulot muuten hyvät, mutta inasen hidas itse sivulle tuleminen. Ei auta muuta kuin treenata ja treenata pelkkää sivulle tuloa että siihen saa nopeutta. Varmasti vauhtia hidastaa myös se, kun Tyson vähän hapuilee mun kättä. Tästä kun pääsisi, niin ainakin yksi liike olisi ihan hieno.
Tämän jälkeen mentiin kouluttajan tykö tekemään hyppyä. Kerroin meidän ongelman, eli koiran siirtymisen minusta katsottuna esteen oikeaan reunaan ja jopa reunan yli. Tähän saatiin ohjeeksi lähettää koira vinoon hyppyyn (seistä enemmän oikealla vinossa, että koira hyppäisi vasempaan yläkulmaan). Esteen takana vasemmassa reunassa voi olla näin alkuun namialusta, että koira varmasti menee sinne tarpeeksi pitkälle. Tätä harjoiteltiin niin, että vapautin heti namille päästyä. Seuraavaksi odotin, että nami oli syöty ja pää kääntyi minuun päin. Tästä stop ja vapautus. Saatiin myös ohjeet treenata loppuosaa ihan erikseen, koska Tyson herkästi steppaa paikoillaan.
Itsekseen tehtiin seuraamista, missä ei taas ollut päätä eikä häntää. Alkoi jo itseäkin ärsyttää, kun piti taas sössiä mitä sattui ilman selkeää suunnitelmaa. No, ainakin koira kulki sivulla, ei sitten mitään hajua oliko ihan kiero. Voisi jatkossa tehdä niin, että seuraamista otetaan vaan valvovan silmän alla ettei tule sössittyä mitä sattuu. Tähän perään hetkeksi koira autoon lepäilemään ja yritin koota itseni ja motivoida jatkamaan :o)
Taas hetki itsekseen treenaamista. Nyt liikkeestä seisomisia. Oli kamalia! Onko pakko kirjoittaa niistä jos ei halua? En halua, oli jotain ihan muuta mitä piti. Yritin vaan hengitellä syvään ja hokea "rauhoitu, rauhoitu".
Porukalla otettiin luoksetuloja niin, että oltiin lomittain kahdessa rivissä. Me otettiin Tysonin kanssa ensin luoksetulo. Tyson jäi omaan riviin ja minä kävelen vastakkaiseen riviin, siitä luoksetulo. Sitten meidän viereinen tästä uudesta rivistä teki saman jne.. Hyvää häiriöharjoitusta. Meidän luoksetulossa Tyson ei kuunnellut ekaa käskyä vaan katseli horisonttiin. Toisella tuli hyvin tyyliin "jaa niin joo, sä käskit tulla sinne". Alkoi naurattamaan sen ilme. Toisten tehdessä luoksetuloja Tyson pysyi hyvin sivulla, mutta kyllä tuli palkattuakin aika reippaalla kädellä.
Liikkeiden välissä vain oltiin ja yritettiin malttaa pysyä paikoillaan joko sivulla istuen tai maassa maaten. Sivulla ei Tyson jaksanut kauaa olla, yhtäkkiä sinkoili minne sattui. Maassa ollessa on selkeästi rauhallisempi ja malttaa, mutta pitää siellä sivulla istuessakin olla rauhassa ja malttaa. Pikku hiljaa.
Ei nyt mikään tokokärpänen puraissut. Ennemminkin tuntui toivottomalta. Mutta ei luovuteta! Ensi viikolla ei ole treenejä, eli tulee kahden viikon tauko. Seuraaviin treeneihin pitää miettiä tarkkaan mitä tekee ja miten, kun itsekseen treenaa. Ja nyt kahden viikon aikana voisi yrittää niitä hemmetin häiriötreenejä saada aikaiseksi. Siis ihan vain, että ollaan ja lojutaan häiriöisessä paikassa. Yritetään kitkeä se levottomuus pois ja opetella rentoutumaan. In my dreams!
Mentiin jo hyvissä ajoin treenipaikalle, käytiin pikku lenkki ja vaan hengailtiin siinä lähettyvillä. Namia kului ja yritettiin hakea sellainen harmooninen tila (yritykseksi jäi, mutta kuitenkin...). Vähän vinkunaa kuului, mutta ei mitään ihan järkyttävää huutoa. Pää pyöri, mutta oltiin kuulolla.
Itse treeni aloitettiin luoksepäästävyydellä. Tyson nousi ylös ekalla kerralla, mutta toisella pysyi paikoillaan. Tästä jatkettiin suoraan paikalla makuuseen. Palkkasin pariin kertaan maahan ennen kuin poistuttiin paikalta. Pitkän tauon ja sitä ennen usean epäonnistuneen paikalla makuun taki pysyttelin max. kymmenen askeleen päässä ja kävin heti palkkaan kun oli kontakti minuun eikä kuulunut vinkaustakaan. Hieman levottomuutta, mutta pääasiassa että pysyi koko ajan maassa.
Itsekseen tehtiin tämän jälkeen luoksetuloja. Tässä oli tosi hyvää paikalla pysyminen. Luoksetulot muuten hyvät, mutta inasen hidas itse sivulle tuleminen. Ei auta muuta kuin treenata ja treenata pelkkää sivulle tuloa että siihen saa nopeutta. Varmasti vauhtia hidastaa myös se, kun Tyson vähän hapuilee mun kättä. Tästä kun pääsisi, niin ainakin yksi liike olisi ihan hieno.
Tämän jälkeen mentiin kouluttajan tykö tekemään hyppyä. Kerroin meidän ongelman, eli koiran siirtymisen minusta katsottuna esteen oikeaan reunaan ja jopa reunan yli. Tähän saatiin ohjeeksi lähettää koira vinoon hyppyyn (seistä enemmän oikealla vinossa, että koira hyppäisi vasempaan yläkulmaan). Esteen takana vasemmassa reunassa voi olla näin alkuun namialusta, että koira varmasti menee sinne tarpeeksi pitkälle. Tätä harjoiteltiin niin, että vapautin heti namille päästyä. Seuraavaksi odotin, että nami oli syöty ja pää kääntyi minuun päin. Tästä stop ja vapautus. Saatiin myös ohjeet treenata loppuosaa ihan erikseen, koska Tyson herkästi steppaa paikoillaan.
Itsekseen tehtiin seuraamista, missä ei taas ollut päätä eikä häntää. Alkoi jo itseäkin ärsyttää, kun piti taas sössiä mitä sattui ilman selkeää suunnitelmaa. No, ainakin koira kulki sivulla, ei sitten mitään hajua oliko ihan kiero. Voisi jatkossa tehdä niin, että seuraamista otetaan vaan valvovan silmän alla ettei tule sössittyä mitä sattuu. Tähän perään hetkeksi koira autoon lepäilemään ja yritin koota itseni ja motivoida jatkamaan :o)
Taas hetki itsekseen treenaamista. Nyt liikkeestä seisomisia. Oli kamalia! Onko pakko kirjoittaa niistä jos ei halua? En halua, oli jotain ihan muuta mitä piti. Yritin vaan hengitellä syvään ja hokea "rauhoitu, rauhoitu".
Porukalla otettiin luoksetuloja niin, että oltiin lomittain kahdessa rivissä. Me otettiin Tysonin kanssa ensin luoksetulo. Tyson jäi omaan riviin ja minä kävelen vastakkaiseen riviin, siitä luoksetulo. Sitten meidän viereinen tästä uudesta rivistä teki saman jne.. Hyvää häiriöharjoitusta. Meidän luoksetulossa Tyson ei kuunnellut ekaa käskyä vaan katseli horisonttiin. Toisella tuli hyvin tyyliin "jaa niin joo, sä käskit tulla sinne". Alkoi naurattamaan sen ilme. Toisten tehdessä luoksetuloja Tyson pysyi hyvin sivulla, mutta kyllä tuli palkattuakin aika reippaalla kädellä.
Liikkeiden välissä vain oltiin ja yritettiin malttaa pysyä paikoillaan joko sivulla istuen tai maassa maaten. Sivulla ei Tyson jaksanut kauaa olla, yhtäkkiä sinkoili minne sattui. Maassa ollessa on selkeästi rauhallisempi ja malttaa, mutta pitää siellä sivulla istuessakin olla rauhassa ja malttaa. Pikku hiljaa.
Ei nyt mikään tokokärpänen puraissut. Ennemminkin tuntui toivottomalta. Mutta ei luovuteta! Ensi viikolla ei ole treenejä, eli tulee kahden viikon tauko. Seuraaviin treeneihin pitää miettiä tarkkaan mitä tekee ja miten, kun itsekseen treenaa. Ja nyt kahden viikon aikana voisi yrittää niitä hemmetin häiriötreenejä saada aikaiseksi. Siis ihan vain, että ollaan ja lojutaan häiriöisessä paikassa. Yritetään kitkeä se levottomuus pois ja opetella rentoutumaan. In my dreams!
10. huhtikuuta 2011
Alkeiskurssin 5. kerta
Tänään siis alkeiskurssilla. Ennen agia oltiin tunti Ruutanassa ulkoilemassa, josko vaikka enimmät energiat saisi purettua. Kauheasti ei siltä vaikuttanut, kun hallille ajettiin, mutta tunnin loppupuolella huomasi, että Tyson todella väsyi.
Tänään otettiin muutaman esteen rataa yksitellen. Omaa vuoroa odotellessa sai tehdä yksittäisiä esteitä toisella kentällä. Ekalla radan pätkällä oli hyppy - pituus - muuri suora. Taas alkuun hyppy oli hankala ja Tyson meni alta. Kun laitto alle toisen riman, niin rupesi hyppäämään ja saatiin se rima poiskin sieltä aika nopeasti. Mikähän siinä on että aina eka hyppy tuottaa vaikeuksia. Kaarteen jälkeiset hypyt ovat myös alkuun hankalia, mutta johtuu puhtaasti siitä, ettei Tyson osaa koota vielä itseään ja parin harjoituksen jälkeen taas tulee mieleen, että näinhän mun pitikin tehdä, että kerkeän kääntymään ja hyppäämään.
Muuten tuo kolmen esteen suora oli hyvä ja Tyson irtosi hyvin. Toisena radan pätkänä oli samainen muuri, sen jälkeen vasemmalle kaartaen hyppyyn ja siitä putkeen. Kaarros siis ekalla kertaa hankala, mutta ohjausta korjatessa rupesi sekin sujumaan hienosti. Putki meni hyvin. Noora teki kerran vahingossa takaaleikkauksenkin putkelle mennessä. Vähän Tysonilla alkoi vauhti himmaamaan ja tähän tuli ohjeeksi tsempata sitä koko putken ajan, ei vain odottaa että kyllä se sieltä kohta ulos tulee.
Itsenäisesti Tyson teki muuria (täydessä korkeudessa hieman hipaisi estettä tuolla suoralla pätkällä), rengasta, A.ta, keinua ja keppejä. Rengas meni paljon paremmin mitä viimeksi, muuri sujui itsekseen treenatessa paremmin mitä radan pätkällä (johtui varmaan askelista ja Tysonin kokoamisesta nopeasti jo seuraavalle esteelle). A oli hyvä, kun Noora sanoi tarpeeksi ajoissa "ota" käskyn. Huomasi selkeästi kun kerran sanoi liian myöhään, niin Tyson ei kerennyt jarruttamaan kontaktille ja roiskaisi siitä nopeasti. Otti kuitenkin kontaktin, mutta ei kerennyt pysähtymään. Keinu oli tosi hyvä. Olin ottamassa keinua vastaan, mutta viimeisellä kerralla en paljoakaan enää auttanut ja annoin keinun kolahtaa kunnolla maahan. Nou hätä, Taikku himmasi hienosti oikeassa kohtaa ja otti hienot kontaktit. Kepitkin sujui hienosti. Noora kokeili nyt ensimmäisen kerran vaikeammalta puolelta ja Tyson oli aika ulapalla alkuun.
Tyson oli tänään hyvällä moodilla koko tunnin. Ei mitään ihmeempiä vinkumisia eikä toisten perään vetämistä. Noora teki paljon myös paikalla istumis -treeniä ennen hypyn suoritusta. Hyvä aika harjoitella sitä, kun kouluttaja nostelee esteitä maxi-korkeuteen. Hienosti pysyi paikoillaan rauhallisin mielin.
Vielä on yksi alkeistunti jäljellä. Hyvin on Tyson ja Noora kehittynyt nyt yhteensä kuuden treenikerran aikana (5 alkeistuntia ja 1 jatkotunti). Toivotaan, että ensi torstaina Nooran mies pääsee mukaan, niin saadaan ehkä kuva/video-materiaalia menosta.
Tänään otettiin muutaman esteen rataa yksitellen. Omaa vuoroa odotellessa sai tehdä yksittäisiä esteitä toisella kentällä. Ekalla radan pätkällä oli hyppy - pituus - muuri suora. Taas alkuun hyppy oli hankala ja Tyson meni alta. Kun laitto alle toisen riman, niin rupesi hyppäämään ja saatiin se rima poiskin sieltä aika nopeasti. Mikähän siinä on että aina eka hyppy tuottaa vaikeuksia. Kaarteen jälkeiset hypyt ovat myös alkuun hankalia, mutta johtuu puhtaasti siitä, ettei Tyson osaa koota vielä itseään ja parin harjoituksen jälkeen taas tulee mieleen, että näinhän mun pitikin tehdä, että kerkeän kääntymään ja hyppäämään.
Muuten tuo kolmen esteen suora oli hyvä ja Tyson irtosi hyvin. Toisena radan pätkänä oli samainen muuri, sen jälkeen vasemmalle kaartaen hyppyyn ja siitä putkeen. Kaarros siis ekalla kertaa hankala, mutta ohjausta korjatessa rupesi sekin sujumaan hienosti. Putki meni hyvin. Noora teki kerran vahingossa takaaleikkauksenkin putkelle mennessä. Vähän Tysonilla alkoi vauhti himmaamaan ja tähän tuli ohjeeksi tsempata sitä koko putken ajan, ei vain odottaa että kyllä se sieltä kohta ulos tulee.
Itsenäisesti Tyson teki muuria (täydessä korkeudessa hieman hipaisi estettä tuolla suoralla pätkällä), rengasta, A.ta, keinua ja keppejä. Rengas meni paljon paremmin mitä viimeksi, muuri sujui itsekseen treenatessa paremmin mitä radan pätkällä (johtui varmaan askelista ja Tysonin kokoamisesta nopeasti jo seuraavalle esteelle). A oli hyvä, kun Noora sanoi tarpeeksi ajoissa "ota" käskyn. Huomasi selkeästi kun kerran sanoi liian myöhään, niin Tyson ei kerennyt jarruttamaan kontaktille ja roiskaisi siitä nopeasti. Otti kuitenkin kontaktin, mutta ei kerennyt pysähtymään. Keinu oli tosi hyvä. Olin ottamassa keinua vastaan, mutta viimeisellä kerralla en paljoakaan enää auttanut ja annoin keinun kolahtaa kunnolla maahan. Nou hätä, Taikku himmasi hienosti oikeassa kohtaa ja otti hienot kontaktit. Kepitkin sujui hienosti. Noora kokeili nyt ensimmäisen kerran vaikeammalta puolelta ja Tyson oli aika ulapalla alkuun.
Tyson oli tänään hyvällä moodilla koko tunnin. Ei mitään ihmeempiä vinkumisia eikä toisten perään vetämistä. Noora teki paljon myös paikalla istumis -treeniä ennen hypyn suoritusta. Hyvä aika harjoitella sitä, kun kouluttaja nostelee esteitä maxi-korkeuteen. Hienosti pysyi paikoillaan rauhallisin mielin.
Vielä on yksi alkeistunti jäljellä. Hyvin on Tyson ja Noora kehittynyt nyt yhteensä kuuden treenikerran aikana (5 alkeistuntia ja 1 jatkotunti). Toivotaan, että ensi torstaina Nooran mies pääsee mukaan, niin saadaan ehkä kuva/video-materiaalia menosta.
Agilityn jatkokurssi (AGI1)
Torstaina alkoi Nooralla ja Taikulla jatkokurssi, missä kouluttajana on Päivi Männistö (edelleen siis Sport Dog Parkilla). Keli oli kamala, mutta Tyson niin pätevä. Alkuun oli taas levoton, mutta rauhoittui kyllä hyvin tunnin edetessä ja nyt Tysonilla oli hyvä moodi päällä treenatessa. Juuri sellainen mitä tarvitsisimme tokoonkin...
Aloitettiin kolmen hypyn ja yhden putken radalla. Toisen hypyn jälkeen piti tehdä persjättö ja ohjata siitä sitten kolmannelle hypylle ja putkeen. Alkuun Nooralla oli hakemista paikan kanssa ja Tysonkin teki laajoja kaaria. Kaarroksia yritettiin pienentää laittamalla lelu heti toisen hypyn taakse, mutta tästä en kyllä huomannut Tysonin toiminnassa muutosta. Kun Noora löysi oikean kohdan esteiden välissä ja kääntyi oikein, niin Tysonkin kääntyi juuri niin kuin piti ja suoritti kaikki neljä estettä hienosti.
Itsenäisesti Noora teki hyppy-muuri-pussi yhdistelmää. Tässä Tyson irtosi jo tosi hienosti eteenpäin. 12 kepin suoraa tekivät myös. Sujui varsin mallikkaasti. Kouluttajakin sanoi että kepit sujuu jo hyvin ja ensi kerralla hieman vaikeutetaan.
Kouluttajan kanssa otettiin A:ta ja keinua. A:lla Tyson hieman rauhoittui eikä koohannut täysillä alas. Nyt malttoi seistä kontaktilla ja maistella nameja. Keinu meni myös hyvin.
Vähän venähtänyt tämä kirjoittaminen. Tänään oli pakko, koska illalla on alkeiskurssin 5. kerta ja siitäkin pitäisi jotain jaksaa kirjoittaa.
Aloitettiin kolmen hypyn ja yhden putken radalla. Toisen hypyn jälkeen piti tehdä persjättö ja ohjata siitä sitten kolmannelle hypylle ja putkeen. Alkuun Nooralla oli hakemista paikan kanssa ja Tysonkin teki laajoja kaaria. Kaarroksia yritettiin pienentää laittamalla lelu heti toisen hypyn taakse, mutta tästä en kyllä huomannut Tysonin toiminnassa muutosta. Kun Noora löysi oikean kohdan esteiden välissä ja kääntyi oikein, niin Tysonkin kääntyi juuri niin kuin piti ja suoritti kaikki neljä estettä hienosti.
Itsenäisesti Noora teki hyppy-muuri-pussi yhdistelmää. Tässä Tyson irtosi jo tosi hienosti eteenpäin. 12 kepin suoraa tekivät myös. Sujui varsin mallikkaasti. Kouluttajakin sanoi että kepit sujuu jo hyvin ja ensi kerralla hieman vaikeutetaan.
Kouluttajan kanssa otettiin A:ta ja keinua. A:lla Tyson hieman rauhoittui eikä koohannut täysillä alas. Nyt malttoi seistä kontaktilla ja maistella nameja. Keinu meni myös hyvin.
Vähän venähtänyt tämä kirjoittaminen. Tänään oli pakko, koska illalla on alkeiskurssin 5. kerta ja siitäkin pitäisi jotain jaksaa kirjoittaa.
4. huhtikuuta 2011
Alkeiskurssin 4. kerta
Eilen oli taas agipäivä. Selkeää edistymistä ihan joka asiassa tapahtunut. Tysonilla nousee hieman kierrokset kun tullaan hallin pihaan, tunnistaa paikan ja herkästi sikailee. Varmasti vaikuttaa myös energian määrä (alla vain perus hihnalenkki puolilta päivin). Lämmittelyn lenkillä päästettiin Taikku purkamaan ylimääräistä energiaansa juoksemalla ees taas mun ja Nooran välillä. Ihan inasen rauhoittui sen jälkeen, mutta oli siltikin vielä hieman vauhti päällä.
Hallissa ei tarvinnut palauttaa poikaa maan pinnalle, eli pysyi hanskassa koko ajan. Ei siis lähtenyt juoksevien koirien perään. Yritti kyllä, mutta totteli hienosti, kun Noora kielsi. Muutenkaan mitään ylikierroksille menemistä ei tällä kertaa tapahtunut, johtuiko kenties siitä ettei putkea tehty kertaakaan? Who knows..
Vanhoja muisteltiin, eli pussi, keinu ja A. Pussi oli edelleen iisipiisi, vauhdilla mentiin läpi. A:n ongelma oli selkeästi se, että Nooralla oli hihna kädessä. Käsi väkisinkin silloin nousee ja Tyson hakeutuu lähelle kättä, josko vaikka namia sais kesken kaiken. Sitten onkin yks kaks jalka lipsahtanut reunalta ja jätkä tulee vauhdilla alas. Nyt kun hihna otettiin pois (eka ilmoitettu toisille koirakoille, että häätäkään sit kunnon ärähdykselle jos yrittää tulla tykö), niin mitään ongelmaa ollut. Ei hakeutunut reunalle ja pysyi koko ajan kuulolla/kontrollissa.
Nyt näin itse ekan kerran Tysonin tekevän keinun. Hienosti odotti oikeassa kohdassa, että keinu laskee, sitten vielä kontakti ja vapautus riehumaan :o) Kouluttaja neuvoi Nooraa innostamaan/motivoimaan Tysonia enemmän keinun jälkeen, koska vauhti alkoi hidastumaan ja välillä juoksi ohi. Enemmän innostusta/palkkaa/leikkiä, että Tysonin mielestä olisi kannattavampaa tehdä keinu kuin juosta ohi.
Noora kertoi jo viime kerran jälkeen, että Tyson on tosi hyvin hiffannut "ota" käskyn. A:lla on vauhtia sen verran, ettei yhtä hyvin pääse himmaamaan vauhtia, mutta siinäkin laskeutuu hyvin alas eikä loikkaa. Hienoo hienoo!! Hienot kontaktit myös puomilla. Tässä sen oikeastaan parhaiten näki, siis selkeän ajattelun, että hei tässä on se kohta, himmaanpa valmiiksi juuri siihen. Katsoo sitten mikä on meininki kun pääsee kovempaa menemään puomilla. Himmaako liikaa vauhtia vai unohtuuko koko juttu.
Noora otti Tysonin kanssa itsekseen siis puomia ja rengasta. Pääsin auttelemaan, kun hihnalla estin Tysonia tekemästä väärin. Eteenpäin pääsi vain kun hyppäsi oikeasta reiästä eikä kiertänyt. Muutama virheen jälkeen tajusi taas, että kannattaa ehkä tähdätä keskeltä läpi niin voi saada palkkaa. Tai edes päästä palkalle, koska minä roikuin hihnassa ja estin esteen ohituksen.
Uutena juttuna oli kolmen aidan sarja. Vasemmalla kädellä ohjattiin kaksi ekaa, eka poispäin ohjaajasta ja toisella tultiin ohjaajaa kohti, kolmas jatkui koiran vasemmalle. Tässä kohtaa kouluttaja sanoi, että ohjaa koko ajan vasemamalla. No joo, kolmannella esteellä Tyson veti kauniisti ohi joka ikinen kerta. Noora oli alkuun ohjannut tämän kolmanne oikealle kädellä, eli ei-koiranpuoleisella, kunnes kouluttaja mainitsi tästä vasemmasta. Oikealla kädellä ohjatessa Tyson kuitenkin hyppäsi tämän kolmannen esteen, joten tällä mentiin loppuun. Kaksi ekaa vasemmalla ja kolmannelle vaihdettiin oikea käsi. Jos maalaisjärjellä miettii, niin Noora omalla kropallaan esti Tysonia rynnimästä ohi. Känsi kropan koiran suuntaan ja ohjasi oikealla. Tämä näköjään toimi parhaiten Tysonilla. Ei siis ole yhtä oikeaa vaan koiran mukaan mennään.
Toinen hyppy oli aluksi vaikea. Tyson meni ali monta kertaa. Ilmeisesti se ei vielä hahmoittanut käännöstä ja heti perään hyppyä, joten toinen este madallettiin ja tämän jälkeen alkoi hyppy sujumaan. Esteet saatiin normi korkuuteen ja kolmen esteen sarja mentiin läpi. Hienoo hienoo! Kun tuli ensimmäinen onnistunut kokonainen suoritus, teki mieli alkaa taputtaa kentän laidalla. Oli niin ylpee Tysonista ja Noorasta :o)
Meinasi ihan unohtua kepit. Ne on ihan super hienot! Tai siis menee hienosti (keppien ulkonäköön en ole kiinnittänyt huomiota). Alkuun helpotetaan pienellä ohjauksella, mutta lopuksi Tyson meni ihan itse kepit ja Noora vain kulki mukana. Noora otti vielä erikseen sisäänmenoja vähän joka suunnasta ja nekin meni hienosti. Jei!!
Voi ehkä tuntua hassulta lukea, että joku on ihan fiiliksissä kun koira tekee yhden esteen. Mutta kuinka moni on saanut ylpeydellä seurata sivusta, nähdä todella mitä se koira tekee ja kuvitella kuinka herneet kohtaa ja raksuttaa pääkopassa. Ja niin ihana nähdä todella se kehitys. Ei samaa näe siinä koiran vieressä kun ohjaa. Sivusta on oikeasti hieno katsoa, varsinkin kun Tysonilla on hyvä ohjaaja. Eikä Tyson ole pelkästään esteitä oppinut, vaan se on oikeasti joutunut rauhoittumaan, laskemaan kierroksia vähän pienemmälle, kulkemaan fiksummin hihnassa jne.. Siltä on oikeasti vaadittu paljon, mutta se on myös ihan eri tavalla tullut kuuliaiseksi sen jälkeen, kun agility alkoi ja aloin itsekin vaatimaan siltä kotioloissa enemmän. Onhan se äiskän pikkuinen Taikku, mutta nyt on rajat viilattu vieläkin vahvemmiksi. Ei enää harmaa häilyvä raja, vaan musta ja tiukka.
Hallissa ei tarvinnut palauttaa poikaa maan pinnalle, eli pysyi hanskassa koko ajan. Ei siis lähtenyt juoksevien koirien perään. Yritti kyllä, mutta totteli hienosti, kun Noora kielsi. Muutenkaan mitään ylikierroksille menemistä ei tällä kertaa tapahtunut, johtuiko kenties siitä ettei putkea tehty kertaakaan? Who knows..
Vanhoja muisteltiin, eli pussi, keinu ja A. Pussi oli edelleen iisipiisi, vauhdilla mentiin läpi. A:n ongelma oli selkeästi se, että Nooralla oli hihna kädessä. Käsi väkisinkin silloin nousee ja Tyson hakeutuu lähelle kättä, josko vaikka namia sais kesken kaiken. Sitten onkin yks kaks jalka lipsahtanut reunalta ja jätkä tulee vauhdilla alas. Nyt kun hihna otettiin pois (eka ilmoitettu toisille koirakoille, että häätäkään sit kunnon ärähdykselle jos yrittää tulla tykö), niin mitään ongelmaa ollut. Ei hakeutunut reunalle ja pysyi koko ajan kuulolla/kontrollissa.
Nyt näin itse ekan kerran Tysonin tekevän keinun. Hienosti odotti oikeassa kohdassa, että keinu laskee, sitten vielä kontakti ja vapautus riehumaan :o) Kouluttaja neuvoi Nooraa innostamaan/motivoimaan Tysonia enemmän keinun jälkeen, koska vauhti alkoi hidastumaan ja välillä juoksi ohi. Enemmän innostusta/palkkaa/leikkiä, että Tysonin mielestä olisi kannattavampaa tehdä keinu kuin juosta ohi.
Noora kertoi jo viime kerran jälkeen, että Tyson on tosi hyvin hiffannut "ota" käskyn. A:lla on vauhtia sen verran, ettei yhtä hyvin pääse himmaamaan vauhtia, mutta siinäkin laskeutuu hyvin alas eikä loikkaa. Hienoo hienoo!! Hienot kontaktit myös puomilla. Tässä sen oikeastaan parhaiten näki, siis selkeän ajattelun, että hei tässä on se kohta, himmaanpa valmiiksi juuri siihen. Katsoo sitten mikä on meininki kun pääsee kovempaa menemään puomilla. Himmaako liikaa vauhtia vai unohtuuko koko juttu.
Noora otti Tysonin kanssa itsekseen siis puomia ja rengasta. Pääsin auttelemaan, kun hihnalla estin Tysonia tekemästä väärin. Eteenpäin pääsi vain kun hyppäsi oikeasta reiästä eikä kiertänyt. Muutama virheen jälkeen tajusi taas, että kannattaa ehkä tähdätä keskeltä läpi niin voi saada palkkaa. Tai edes päästä palkalle, koska minä roikuin hihnassa ja estin esteen ohituksen.
Uutena juttuna oli kolmen aidan sarja. Vasemmalla kädellä ohjattiin kaksi ekaa, eka poispäin ohjaajasta ja toisella tultiin ohjaajaa kohti, kolmas jatkui koiran vasemmalle. Tässä kohtaa kouluttaja sanoi, että ohjaa koko ajan vasemamalla. No joo, kolmannella esteellä Tyson veti kauniisti ohi joka ikinen kerta. Noora oli alkuun ohjannut tämän kolmanne oikealle kädellä, eli ei-koiranpuoleisella, kunnes kouluttaja mainitsi tästä vasemmasta. Oikealla kädellä ohjatessa Tyson kuitenkin hyppäsi tämän kolmannen esteen, joten tällä mentiin loppuun. Kaksi ekaa vasemmalla ja kolmannelle vaihdettiin oikea käsi. Jos maalaisjärjellä miettii, niin Noora omalla kropallaan esti Tysonia rynnimästä ohi. Känsi kropan koiran suuntaan ja ohjasi oikealla. Tämä näköjään toimi parhaiten Tysonilla. Ei siis ole yhtä oikeaa vaan koiran mukaan mennään.
Toinen hyppy oli aluksi vaikea. Tyson meni ali monta kertaa. Ilmeisesti se ei vielä hahmoittanut käännöstä ja heti perään hyppyä, joten toinen este madallettiin ja tämän jälkeen alkoi hyppy sujumaan. Esteet saatiin normi korkuuteen ja kolmen esteen sarja mentiin läpi. Hienoo hienoo! Kun tuli ensimmäinen onnistunut kokonainen suoritus, teki mieli alkaa taputtaa kentän laidalla. Oli niin ylpee Tysonista ja Noorasta :o)
Meinasi ihan unohtua kepit. Ne on ihan super hienot! Tai siis menee hienosti (keppien ulkonäköön en ole kiinnittänyt huomiota). Alkuun helpotetaan pienellä ohjauksella, mutta lopuksi Tyson meni ihan itse kepit ja Noora vain kulki mukana. Noora otti vielä erikseen sisäänmenoja vähän joka suunnasta ja nekin meni hienosti. Jei!!
Voi ehkä tuntua hassulta lukea, että joku on ihan fiiliksissä kun koira tekee yhden esteen. Mutta kuinka moni on saanut ylpeydellä seurata sivusta, nähdä todella mitä se koira tekee ja kuvitella kuinka herneet kohtaa ja raksuttaa pääkopassa. Ja niin ihana nähdä todella se kehitys. Ei samaa näe siinä koiran vieressä kun ohjaa. Sivusta on oikeasti hieno katsoa, varsinkin kun Tysonilla on hyvä ohjaaja. Eikä Tyson ole pelkästään esteitä oppinut, vaan se on oikeasti joutunut rauhoittumaan, laskemaan kierroksia vähän pienemmälle, kulkemaan fiksummin hihnassa jne.. Siltä on oikeasti vaadittu paljon, mutta se on myös ihan eri tavalla tullut kuuliaiseksi sen jälkeen, kun agility alkoi ja aloin itsekin vaatimaan siltä kotioloissa enemmän. Onhan se äiskän pikkuinen Taikku, mutta nyt on rajat viilattu vieläkin vahvemmiksi. Ei enää harmaa häilyvä raja, vaan musta ja tiukka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)