Lähdettiin isolla köörillä tokoilemaan Särkkään. Nooralla oli Lysti ja Taimi mukana, ja Suskulla Taavi, Toto & Toffo. Meiltäkin päsi Topsukka piiitkästä aikaa myös mukaan. Se oli kyllä alkuun ihan varma, että raukka jätettäisiin taas kotiin. Leikkasin nameja ja Tyson kyttäsi vieressä, jos vaikka sattuisi nakki putoamaan. Toby meni pöydän alle maate huokaisten. Voi sitä onnen hetkeä, kun huomasi, että kaivoin myös sen hihnan kaapista. Iski hepulihepuli!!
Pojat sai odotella autossa häkissä omaa vuoroaan ja alkuun pidettiinkin melkoista älämölöä, mutta aika nopeasti rauhoittuivat.
Aloitin Tysonin kanssa. Otettiin seuraamista ensin sivulla istuen: "seuraa" ja kontaktista lelupalkka. Noora sanoi aina kun oli oikea hetki palkata. Pikku hiljaa aikaa kasvatettiin ja kohta otettiin jo yhtä askelta. Ensimmäiset askeleet meni vähän huonommin, mutta pikku hiljaa Tyson alkoi keskittymään hyvin hommaan. Toisessa setissä otettiin myös seuraamista yhdellä askeleella, mutta tällä kertaa namipalkalla.
Liikkeestä seisomista hitaaaalla kävelyllä, lähti sujumaan. Noora naksutteli meille oikeaa stoppia. Selkeästi parempi oli, kun tökkäsin namin taaksepäin Tysonin suuhun kääntymättä sitä kohti. Näin saatiin namipalkattua vielä nopeammin eikä Tyson enää hiipinyt. Mun pitää muistaa jatkaa kävelemistä samalla nopeudella eikä yhtään himmata stop-käskyn annettua. Ja pitää muistaa olla katsomatta koiraan.
Luoksetuloissa meidän ongelma on ollut hidas sivulle tulo. No tällä kertaa Tyson hakeutui koko ajan eteen tai enemmän oikealle. Autoin sitä reilusti kädellä ohjaten, nami kädessä. Tätä ruvettiin häivyttämään aika nopeasti. Välillä voi antaa reiluja apuja, jos yhtään näyttää epävarmalta.
Ruutua tehtiin myös pitkästä aikaa. Ensin namialustalla ja kun saatiin otettua jo pitempää matkaa, niin Noora suositteli kokeilemaan maahanmenoakin. Ei sitten meinannut millään sujua. Tyson pysähtyi aina seisomaan, mutta ei hevilläkään mennyt maahan ennen kuin toisella käskyllä. Olin ihan ruudussa kiinni, kropalla vielä autoin maahan, käskin oikein kunnolla, niin ei. Kyllä sain sen menemään maahan, mutta jotenkin tökki. Kokeiltiin maahanmenoa ihan erillään ruudusta, niin että mun ja Tysonin välillä oli välimatkaa. Ei ongelmaa. Pitää vaan treenata lisää ja ajoittaa käsky oikeaan kohtaan.
Kaukoja tehtiin myös. Istu ja maahanhan jo sujuvat ihan mukavasti ainakin lähietäisyydeltä. Seisomaan nousemista ollaan tehty vähän vähemmän ja sitäkin oikeastaan vain maasta, ei istumisesta. Noora huomasi, että palkkaan liian nopeasti seisomisesta. Tysonilla liikkuu jalat vielä, kun jo tyrkkään namia sen suuhun. Kokeilin odottaa hetken, että Tysonin liike pysähtyy ja se pysyikin hienosti paikoillaan. Täytyy jatkossa muistaa odottaa hetki ennen palkkaa. Ettei tule palkattua jalkojen liikuttamisesta.
Otettiin myös paikalla makuu Lystin kanssa. Välimatkaa varmaankin se kolmisen metriä, noin pauttiarallaa.. Kävin palkkaamassa suht tiheään tahtiin, koska Tyson oli todella rauhallinen. Vähän pää kääntyili, mutta se oli hiljaa ja pysyi maassa koko ajan. Varmaankin paras paikalla makuu ikinä!
Muutenkin treenistä jäi tosi hyvä maku. Itse muistin olla tsemppaava, leikittiin paljon lelulla ja Tysonilla pysyi hyvä moodi koko treenien ajan. Aivan huippu hieno! Ei toko ehkä niin kamalaa olekaan, kun vaan tekee asiat oikein eikä omalla toiminnalla pilaa kaikkea. Nyt täytyy yrittää pitää tämä hyvä fiilis päällä keskiviikon tokossa. Pitää vaan miettiä tarkkaan etukäteen mitä tekee, eikä vaan tee mitään muuta "sinne päin" höntsäilyä.
Sitten Toby. Hassu karvamoppini pääsi hömpöttelemään vähän kaikenlaista. Sillä oli mieletön into päällä eikä mistään meinannut tulla mitään, kun Toby vain hyppi riemusta ja itse naureskelin sen touhuille. Seuraaminen oli vähän hyppelyä ja poikitusta, mutta Tobyn kanssa ei olla niin tarkkoja. Se saa harrastaa mielenterveys-tokoa ihan omaksi iloksi. Liikkeestä seisominen oli vähän hakusessa, mutta kun tehtiin tosi helppoja harjoituksia niin stopitkin lähti sujumaan. En enää edes kunnolla muista mitä kaikkea tehtiin, mutta yleensäkin Tobyn meno oli hienoa. Vaikka se onkin pehmeä ja oikeasti häiriöherkkä, mutta kun sillä on tuollainen meno päällä, niin ihan pienestä ei keskittyminen herpaannu. Mahti poika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti