Merja Korten tokovalmennus

Huh, pitkä ja melko kylmä tokopäivä takana. Ulkona tuntui lämpöisemmältä kuin hallissa ja vaikka luulin puketuneeni hyvin, niin silti tuli kylmä. Mutta varpaat liikkuvat jo, joten ei hätää :o)

Olin siis suunnitellut, että seuraamisen poikittaminen ja käännökset sekä hyppy olisi meidän tuunauskohteemme. No joo, Tysonilla iski joku ihmeen kuurous päälle kun päästiin estraadille. Ennen omaa vuoroa treenailtiin itsekseen sivummalla eikä silloin kiinnostanut tekonurmi mitenkään, mutta heti kun tuli tilaa enemmän ja varmasti hajujakin maassa, niin Tyson vain lähti huitelemaan minne sattui. Sain oikein kunnolla ärähtää ja suunnilleen niskasta hakea sen, kun herra meni minne halusi ja teki mitä halusi. Että mua hävetti. Saatiin kyllä seuraamista aikaiseksi, mutta esim. täyskäännöksessä sain jatkaa yksin matkaa, kun Tyson ponkaisikin mun selän taakse ihmisiä moikkaamaan. Se vaan yhtäkkiä aina häippäs johonkin. Tästä pääsimme keskusteluun, olenko todella suuri ja mahtava Tysonin silmissä vai joku Helinä-keiju joka yrittää piipittää jotain.. ARG!!! Noin ärsyttävästi Tyson ei ole koskaan käyttäytynyt. Johtui varmaan tuosta uudesta pohjasta, millaiseen ei olla ennen törmännyt, ja varmasti paljon hajuja koska muidenkin koirien nokat tuntui jumittuneen mattoon kiinni.

Kouluttaja myös suositteli, että Tyson tarvitsee paljon häiriötreeniä. Taikku ei luota, että mä hoidan kyllä homman jos jotain lähettyvillä sattuisi, vaan se pälyilee ympärilleen ja jos pienikin liikahdus tai ääni kuuluu, niin sinne katsotaan heti ja tarkkaillaan tilannetta. Tehtiin harjoitus, missä Tyson oli sivulla, kouluttaja liikkui meidän lähettyvillä eri tavalla, taputti käsillä, teki ääniä yms. Käskyllä "seuraa" piti pitää kontakti. Kehut kontaktista, kielto katseen pois kääntämisestä. Loppua kohden alkoi sujumaan. Alku oli toooosi vaikea.

Teki jo mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta sitten tajusin että nyt jos oikeasti treenataan tosi paljon tätä häiriö-hommaa, niin koe sujuu paljon paremmin. Tyson osaa liikkeet, mutta tosiaan tuo häiriöharjoitus on jäänyt vähemmälle. Kouluttaja sanoi, että hän (kuten minä) treenaa paljon yksin ja tällöin pitää hakeutua oikeasti häiriöiseen paikkaan, esim. bussipysäkille tai neljältä iltapäivällä kaupan parkkikselle. Tällöin koiran ympärille kuvitellaan kupla, mikä on turva, sinne ei kuulu kenenkään muun mennä kuin ohjaajan. Jos joku yrittää tulla lähelle, niin mun homma on häätää tyyppi pois. Mun kuuluu olla koiralle se turva.

Toisena homma otettiin sitten sitä hyppyä. Kerroin ongelman ja näytettiin liike kokonaisuudessaan. Piti näyttää se meidän ongelma, mutta Tyson tekikin ihan nappisuorituksen. Tysonin tuntien homma olisi pitänyt jättää tähän, mutta jatkettiinkin hyppyharjoitusta ja koko ajan huononi. Voi hemmetti! No mutta tulipahan näytettyä ne ongelmat, eli hyppyyn lähtö ja hypyn takana siirtyminen sivuun tai esteeseen kiinni. Hyppyyn lähtö muodostuu ongelmaksi selkeästi silloin kun tehdään liikaa. Vähän sellainen "onko mun pakko taas?" Saatiin suositukset, että voisi jonkin aikaa ihan erillisenä harjoituksena ottaa namialustalle menoa (siis hypyn taakse nami), että saisi vahvistettua suoraan etenemistä. Ja sitten kun otetaan stoppia, niin minun pitäisi nopeasti siirtyä lähemmäksi estettä ja stopata koira ihan kunnolla ja nopeasti apuja käyttäen.

Tauon jälkeen otettiin vielä nopeasti vasemmalle kääntymisharjoituksia. Ollaan itseasiassa tehty koko ajan oikein, eli namilla ohjattu kääntämään se takamus käännöksessä. Olen tätä aina välillä tehnyt, mutta sitten miettinyt itsekseni että tähänkö me jäädään junnaan. Mutta näin se pitäisi juuri tehdä niin kuin olenkin tehnyt, kunhan vain muistan jatkaa matkaa käännöksen jälkeen eikä pysähtyä käännyttyäni (liike kuitenkin jatkuu kokeessakin). Voi myös tehdä pientä ympyrää kumpaankin suuntaan, että koira oppii käyttämään takapäätään.

Muita seuraamalla saatiin hyviä neuvoja jatkoon (seuraaviin luokkiin). Varmaan nyt kokeeseen asti keskitytään alokasluokan juttuihin, koska niissäkin on vielä hiottavaa, mutta pikku hiljaa voidaan kokeen jälkeen alkaa opettelemaan uutta. Näistä opeista sitten lisää, kun itse päästään niitä treenaamaan.

Kiva koulutus ja vaikka itsellä meinasi epätoivo iskeä, niin taas tiedetään meidän ongelmakohtia ja nyt on hyvä paneutua niihin. Pikku hiljaa täytyy alkaa tekemään koetreeniä, että pysyy Tysonilla mielenkiinto yllä useamman liikkeen ajan. Koe tulee vähän nopeasti, mutta se onkin tarkoitettu vain oman henk.kohtaisen esteeni ylittämiseksi. Ja jos nyt saadaan vain aikaiseksi paljon häiriötreeniä, niin en usko että ihan penkin alle voi koe mennä. Monet liikkeiden ongelmat liittyvät juuri näihin häiriöihin.

Pakko vielä lisätä tuosta auktoriteetistä. Minähän en ole Tysonille yhtä korkea auktoriteetti kuin esim. Juhis on. Olen lepsumpi sääntöjen kanssa kotona, kun taas Juhis on pääasiassa ehdoton (on sekin joskus ja jouluna löysännyt sääntöjä, mutta hyvin harvoin). Tobyn kanssa kun ei ole koskaan ollut tällaista ongelmaa niin sen kanssa on voinut olla lepsumpi, antaa tulla sohvalle ja rapsuteltavaksi. Mutta Tyson vaatisi ehdottomasti kovemman kurin ihan perusasioihin. Pitäisi vaatia siltä enemmän ansaitakseen ruokansa. Iltaisin tätä ollaankin tehty oikeastaan joka päivä, mutta aamut on mulle itselle niin vaikeita ja kiireisiä (aikataulu mikä on pakko pysyä, muuten koko aamu starttaa päin honkia). Tällöinkin pitäisi jotain pientä vaatia edes vaikka minuutin ajan, esim. kontakti sivulla. Jos minulla olisi yhtä hyvä kuri Tysoniin kuin Juhiksella on, niin moni asia olisi helpompi. Täytyy vaan ruveta vaatimaan ihan yksinkertaisissa asioissa hieman enemmän eikä enää olla se mielikuvituksellinen Helinä-keiju joka voi sanoa vaikka mitä, mutta silti mikään ei kuulu Taikun korviin asti...

Tokoajatuksia

Hieman hiljaisempi viikko ollut nyt. Alkuviikosta oli itselläni menoa alkuillasta ja myöhemmin olin jo niin väsynyt ettei jaksanut edes pieniä höntsyjä vetäistä Taikun kanssa. Keskiviikkona ja torstaina tehtiin illalla ruokaa odotellassa hieman seuraamisjuttuja. Ke seuruutin ympäriämpäri kämppää ja lopuksi tehtiin teemakoulutuksessa opittua kellotaulua ja neliötä (kääntymisiä vasemmalle). Torstaina otettiin pelkkää kelloa ja neliötä. Torstaina ihan lopuksi otettiin 2 min paikalla makuu ruokakipolla. Toby raukkakin joutui istumaan 2min, mutta tosi hienosti meni kummallakin. Rauhallisin mielin odottivat, Tyson oli skarppina eikä vinkunut yhtään. Hyvä saada tällainen rauhallinen kokemus.

Joku päivä tässä viikolla tein hieman listaa meidän tämän hetkisistä hiomiskohteista. 13.2. on möllitoko ja 19.2. oikea tokokoe, joten nyt on pakko saada palikat kasaan. Vielä ollaan keskeneräisiä joiltakin osin, mutta otan nuo kokeet esteen ylittämisenä. Olen jahkaaja ja mietin pitkään ennen kuin teen mitään radikaalia koiraharrastuksissa. Hinkkaisin varmaan vuosikausia alokasluokkaa, jos en jossain vaiheessa ylittäisi itseäni ja vaan ilmoittaisi koiraa kokeeseen. Eli mitään tavoitteita ei ole vaan tarkoitus on vain korkata koeura ja päästä siitä alkupelosta. Jännitystä saa olla, mutta ehkä tuon ekan kokeen jälkeen on helpompi ilmoittaa Tyson muihinkin kokeisiin.

Jos mennään nyt vain alokasluokan liikkeitä läpi, niin:

Paikalla makuu -> aikas hyvällä mallilla jo. Luotan koiraan enkä pidä tätä liikettä meidän kompastuskivenä.

- Aikaa ja välimatkaa
- Häiriötreeniä

Seuraaminen -> suoruus ja käännökset nyt tarkassa syynissä. Muuten hyvä fiilis.

- Suoruus!
- Käännökset!
- Nopeuden muutokset
- Liikkeen lopettaminen

Jäävät -> kumpikin hyvällä mallilla, luotto pelaa. Jos ei mitään yllättävää tapahdu (keskittyminen herpaannu tms.), niin nämä varmasti onnistuvat.
- Seuraaminen mukaan
- Varmuus, varsinkin seisomiseen

Luoksetulo -> tulee luokse vauhdikkaasti, pysyy hyvin paikoillaan pitkälläkin välimatkalla
- Sivulle tulo ilman käden tökkimistä! Tämä todella rasittavaa oikeasti.

Hyppy -> Vähän harjoiteltu, mutta periaatteessa osaa palikat.
- Suora eteneminen esteen taakse. Hyppää/siirtyy herkästi esteen sivuun
- Pysähtyminen oikeaan paikkaan ja nopeasti, varmuus!
- Lähtöön varmuutta, ei harkintaa että pitiköhän mun mennä ja sainkohan mä mennä.

Sunnuntaina mennään Sport Dog Parkin järjestämään koko päivän kestävään tokovalmennukseen (kouluttajana Merja Korte). Pari liikettä piti miettiä valmiiksi ja meillä ne ovat ehdottomasti seuraamisen käännökset ja suoruus, sekä hyppy. Kaksi vaikeaa liikettä tällä hetkellä tai oikeastaan ongelmallisinta.

En varmastikaan kerkeä saamaan Tysonin seuraamista suoraksi ennen koetta, joten nyt pääpaino kääntymisissä. Yritetään edes joku osa saada hyväksi :o) Hypyn loppuosa harmittaa mua, koska en ihan tarkkaan tiedä mitä tehdä/missä vika. Mitä tehdään nyt väärin vai vaadinko liikaa, eikö Tyson osaakaan? jne jne... Toivottavasti sunnuntaina saadaan hyviä neuvoja näihin ongelmiin.

Koomisinta meidän treeneissä on se, että koe kolmen viikon päästä ja vain kerran ollaan oltu toisten koirien lähettyvillä treenatessa (viime lauantaina teemakoulutuksissa). No okei, mentiin hallilla vähän kaikkia liikkeitä läpi ja yhtä hyvin meni kuin yksinkin treenatessa. Ja pidän omasta mielenrauhastani, koska en stressaa ("ei me mitään osata, nyt menee ihan penkin alle, häpästään ittemme, pilaan koko koiran jne."), hyvä motivaatio päällä, toko ei maistu puulta ja oikeasti ollaan kuukaudessa edistytty huimasti. Oon oppinut älyttömästi ja varsinkin oppinut tuntemaan Tysonin. Tiedän tasantarkkaan sen mielenmaailman kujeet ja ajatukset. Selvästi ollaan kypsytty molemmat (ei kyllästytty vaan kasvettu aikuisemmiksi ja järkeviksi), tehdään tiimityötä, luetaan toisiamme, tiedetään mitä toinen ajattelee, tehdään niin että molemmilla on super fiilis pilkun tarkan liikkeen hiomisenkin jälkeen.

Kuukauden ajan ollut ihan eri meininki treenien suhteen. Toivotaan että tätä jatkuu vielä pitkään. Nyt pitäisi pakata vähän treenikampetta mukaan ja hurauttaa Ruutanaan koko konkkaronkka katsomaan, onko isä fiksannut hyppyesteen kuntoon. Jos vaikka saataisiin pari helppoa treeniä alle ennen sunnuntaita.

Turku KV

Eilen oli niin veto pois näyttelyn jälkeen, ettei jaksanut blogia päivittää. Tapahtumarikas viikonloppu takana. Tänään on koiravapaa-ilta, kun isä lähti päivällä jo salibandyjoukkueen kanssa pelimatkalle ja koiria ei voinut tuoda kotiin, kun ei tietänyt onko huoltomiehet jo käyneet tekemässä hommansa. Pojat jäi siis Ruutanaan enkä lähtenyt neljän ruuhkaan niitä hakemaan. Seiskalta piti olla jo jumpassa Vesilahdessa, joten pojat jäi yökylään "mummulaan". Toby onkin ollut siellä jo lauantai-illasta asti. Tuntui oudolta tulla töistä kotiin, kun kukaan ei ollut ovella vastassa..

Eilen oltiin siis Turussa koiranäyttelyssä Aussiet tuomaroi Åke Cronander Ruotsista. Tyson sai ERIn mutta ei SA:ta, sijoittui luokassaa neljänneksi (ERI/4). Hyvä arvostelu tuli, mutta ei oltu tuomarin mieleen (johtuiko liian pitkästä hännästä ja merle-värin puuttumisesta ;o) ).

Arvostelu: Bra helhet. Maskulin. Fina örön. Bra hals. Välkroppad med goda vinklar. Bra ben och tassar. Rör sig väl.

Suomeksi: Hyvä kokonaisuus. Maskuliininen. Kauniit korvat. Hyvä kaula. Hyvin rakentunut hyvillä kulmauksilla. Hyvät jalat ja tassut. Liikkuu hyvin.

Nyt onkin pitkä näyttelytauko, kun seuraavat näyttelyt sijoittuvat huhtikuulle. Silloin on myös luonnetesti, mitä odotellaan innokkaasti. Helmikuuhun mahtuu myös ohjelmaa, mutta niistä myöhemmin lisää. Nyt keskitytään tokon treenaamiseen, jos vaikka joskus päästäisiin sinne kokeeseen asti.

Tamskin teemakoulutuspäivä

Nyt on luvassa paljon tekstiä, koska tämä blogikirjoitus toimii samalla omana muistiinpanonani.

Aamulla klo 10 aloitettiin seuraamistreenillä. Kerroin alussa meidän ongelman, eli poikittamisen. Kerroin myös, että minulle on kaksi vuotta sanottu, että poikittamiselle pitäisi tehdä jotain mutta neuvoja sen korjaamiseen en ole pahemmin saanut. Tällä kertaa kuitenkin sain aivan uudet neuvot, mitkä oli lähtöisin Pekka Korrilta (kennel Tending), kun hän oli viime vuonna kouluttamassa Tampereella. Silloin oli paikan päällä treenaamassa aussie, jolla oli poikittamisongelma. Kuinka sattuikaan sopivasti. Ja opetus oli sellainen, ettei olisi itselläni koskaan tullut mieleenkään tehdä näin.

Eli alkuun opetetaan koira kiertämään jokin este (tänään esim. käytettiin hyppyesteen siivekettä) tai kiertämään itsensä ympäri. Kierros tehdään vastapäivään, eli kun koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella, niin pointti on lähteä ohjaajasta poispäin taakse. Siis ensin seuruutetaan pätkä, kun ollaan ohitettu este tai muuten seuruutettu jonkin matkaa, ohjataan koira kiertämään ja kun koira on tulossa takaisin päin, kohti, niin sille heitetään palkka. Koiraa ei siis palkata sivulta.

Tyson osaa kiertää, kun ohjaan oikealla kädellä niin kierretään vastapäivään ja kun ohjaan vasemmalla niin kierretään myötäpäivää. Nyt olikin haastetta, kun pitikin vasemmalla kädellä ohjata kiertämään taaksepäin. Tehtiin tätä alkuun pelkästään ja kun Tyson alkoi pikku hiljaa hiffaamaan idean, niin otettiin seuraaminen mukaan. Vielä se tuottaa haastetta, mutta tätä kyllä kokeillaan jatkossakin. Kokeiltiin myös ilman esteen kiertämistä, eli Tyson kuului vain kiepsahtaa ympäri mun vieressä, kääntyen siis poispäin.

Kouluttaja myös suositteli meille imuttamista. Tätäkin oli Korri suositellut, sillä silloin koiran saa kulkemaan ryhdikkäästi ja koottuna.

Yksi harjoitus oli kellotaulun kuvitteleminen maahan. Nenä kohti keskustaa, lähdetään klo 12:sta. Siirrytään klo 9:ään ja palkataan koira kun se on sivulla oikeassa paikassa. Matka jatkuu klo 6:teen ja klo 3:meen. Tällä harjoituksella saadaan koiran takapää toimintaan.

Näytettiin pätkä kokeenomaista seuruuta kouluttajan käskyttäessä. Tuntui menevän hyvin, ei mitään ihmeempää haahuilua. Käännökset ovat keskeneräiset ja aika väljät. Näihin saatiin treeniohjeeksi neliö, missä otetaan pari askelta käännös ja stop, palkataan kun koira sivulla. Taas pari askelta, käännös stop jne... Todettiin että Tyson tarvitsee palkata näissä käännöksissä läheltä juuri tämän väljyyden ja edistämisen takia. Muutenhan voisi heittää lelun siihen suuntaan mihin käännytään, mutta tätä ei suositeltu Tyksylle.

Toisten seuraamistreeniä katsellessa tuli mieleen yksi opetus minkä olen saanut käännöksiin aikanaan Tobyn kanssa aktiivisesti treenatessa. Voisin valmistella paremmin käännöstä sillä, että kääntäisin pääni jo valmiiksi tulevaan menosuuntaan ja tällä viestittää koiralle, että tonne mennään, ootko valmis? nyt käännytään! Tämä toimi Tobylla hyvin, kun vaan itse muistin tosiaan kääntää pääni.

Tajusin myös, että olen oppinut kulkemaan reippaasti eteenpäin selkä suorana tuijottamatta koiraan. Tuli kauhean ylpeä olo itsestäni, kun olen tässä n. 5 vuoden treenin jälkeen oppinut katsomaan eteenpäin :D Wuhuu!!

Seuraava tunti käsitteli ruudun alkeita. Oli vain kaksi koirakkoa paikalla, joten saatiin treenata moneen kertaan ja eri osioita ruudun opettamisessa. Meille ruutu on oikeastaan ihan uusi juttu. Joskus muutaman kerran olen lähettänyt Tysonin ruutuun hakemaan namin, mutta tarkkaa opastusta koko ruutu-liikkeeseen en ole aiemmin saanut. Alkuun kouluttaja näytti sekä VOI- että EVL-luokan ruutu-liikkeen.

Sitten niihin meidän alkeisiin. Ruutu niin pieneksi, että koira juuri mahtuu sinne. Olisi hyvä, jos saisi ruutu naru/nauhat hieman maasta ylös (esim. Mehukatti-pullot tötsiksi, niihin hiekkaa sisään painoksi ja narut menemään "kahvoista"), tällöin koira joutuisi hieman nostelemaan jalkojaan ja oppisi menemään ruutuun "sisälle". Kouluttajamme ei suositellut targetin käyttöä, koska koira voi myöhemmin pongata kokeessa vaikka puun lehden tai nenäliinan tms. minkä kuvittelee targetiksi ja saattaa mennä sinne, vaikka lehti ei olisikaan ruudussa. Tästä on varmasti miljoonaviis eri mielipidettä, mutta pidin tätä ihan järkeenkäyvänä. Muutenkin on sitten helpompi, kun ei tarvitse häivytellä yhtä asiaa pois. Toinen koira ei ollut ennen irronnut ohjaajasta eteenpäin käskystä, joten tällä käytettiin alkuun namialustaa, mutta tästäkin nopeasti luovuttiin kun koira alkoi tajuamaan eteenpäin menemisen.

Tyson on ennenkin mennyt eteenpäin käskystä, joten sille ei laitettu apuja ruutuun. Lyhyt matka ja kouluttaja vähän rapsutti maata mielenkiinnon kohdistamiseksi ja tästä lähetys. Suositeltavaa on myös vaihtaa heti alusta asti ruudun paikkaa ja ottaa eri suunnista ruutuun menoa. Siispä kierrettiin ruutua ympäri lähettäen aina eri sivuilta keskelle. Tysonista huomasi että toistoja oli yhteen putkeen liikaa ja se helposti alkoi jäämään mun ja ruudun väliin, fuskaamaan. Tällöin tehtiin yksi helppo ruutuun meno taas rapsuttamalla maata ja tauko. Kun koiran kaikki jalat ovat ruudun sisäpuolelle kirkaistaan hemaisevaan ääneen JES! tms. merkiksi että juuri sinne sun pitikin mennä ja nami lensi palkaksi. Tätä treeniä jatketaan ja pikku hiljaa matkaa pidennetään n. 10 metriin. Edelleen ruutu siis pienenä. Kun koira hahmottaa ruutuun menon, aletaan ruutua suurentaa ja matkaa pidentämään aina 30 metriin asti. Kokeessa ruutuun meno matka on 25m, joten parempi treenata pitempää matkaa, niin kokeessa matka on lyhyempi ja ehkä helpompi.

Toisena harjoituksena otettiin paikalla makuuta ruudussa. Koira maate ja itse pyörimään ympäri hallia. Alkuun jos epävarma paikalla makaaja, niin ihan lyhyt koirasta poispäin meno ja paluu palkkaamaan. Koska Tyson makasi tyynen rauhallisena ruudussa, niin kouluttaja käski mun kiertää toisessa päässä hallia olevan hyppyesteen siivekkeen ja toko merkin. Sitten tehtiin käännöksiä ja kiersin vielä kouluttajankin. Aina välillä käytiin palkkaamassa koira. Tyson makasi hienosti paikoillaan ja itsekin luotin siihen 100%:sesti. Ei yhtään jännittänyt lähteä kauemmaksi kävelemään enkä kurkkinut olkani yli taakse. "Kyllä se siellä pysyy" ja niinhän se pysyikin. Hieno Tyksy!!

Kolmas treeniosa oli ruudusta seuraamiseen tuleminen. Kävelin poispäin Tysonista ja jonkin matkan päässä kouluttaja sanoi "käsky" ja käskin Tysonin seuraamaan. Mega vauhtia se tule oikealle paikalle mun viereen ja jatkettiin muutama askel matkaa ja palkkaus. Ihan super hienoa! En olisi ikinä uskonut, että se tajuaa tulla oikeaan paikkaan (ei juossut edes ohi, vaan jarrutti juuri oikeassa kohdassa). Mahti poika!!

Saatiin neuvo mikä pätee kyllä ihan joka liikkeeseen, että tarvittaisiin kaveri mukaan joka hokee "käsky, käsky, käsky..." ettei Tyson ala ennakoimaan liikkeenohjaajan puheesta. Nytkin oli kuulemma jäykistynyt "käsky"-sanan kuullessaan ja oli valmiina lähtöön. Sen verran tottelevainen ettei lähtenyt, mutta selkeästi olemus muuttui.

Tosi kiva treeni ja varmasti ruvetaan pikku hiljaa ruutuakin ottamaan treenikuvioihin tuomaan vaihtelua ja muutenkin hyvä sitä olisi ruveta opettelemaan jos joskus vaikka päästäisiin VOI-luokkaan asti (in my dreams...).

Tämän jälkeen oli tunnin tauko ja lojuttiin kotona se aika. Meille ajaa tallilta ehkä 2min, kävelee n. 10min, joten kerettiin hyvin rentoutumaan ennen viimeistä tuntia.

Viimeinen koulutus käsitteli hyppyä. Hieman petyin koulutukseen. Muut oli aika alkutekijöissä hypyn ja yleensäkin tottelevaisuuden kanssa ja kouluttaja halusi meidän tekevän jonossa kaikki asiat. Laitoin Tysonin häkkiin odottamaan vuoroa ja menin kuuntelemaan alkuhöpinät. Sitten tuli käsky hakea koira mukaan ja siinä kohtaa tiesin, että tää on ihan persiistä.. :D Ei toimi Tysonille eikä kyllä mullekaan. Olisin halunnut lyhyen ja intensiivisen treenin missä paneuduttaisiin kunnolla juuri MEIDÄN ongelmakohtiin. Ei, kun mennään kaikki jonossa ensin yhden laudan yli ja sitten kahden jajajaja.. Puolessa välissä tauko ja kun leikitin Tysonia, niin kouluttaja käski antaa koiran levätä, älä liikaa rasita leikillä. Kattelin silmät pyöreenä. Ei ihan meidän kemiat kohdannu. Muutenkin kouluttajan tyyli oli ilmoittaa koko ajan mun tekevän näin ja näin väärin ja nyt meni ihan huonosti. Mitään järkevää neuvoa en saanut, että miten kannattaisi tehdä niin tulos olisi tällainen. Kun lopulta päästiin siihen Tysonin hyppykorkeuteen (mikä oli muille liian korkea tokohypyksi, mutta silti ne laitettiin se hyppäämään), niin Tysonin ilme kertoi että EVVK. Ei meinannut lähteä hyppyyn (tekee tämän aina jos on liikaa junnattu) ja saatiin ohjeeksi näyttää vasemmalla kädellä eteen. Mä oon yrittänyt kaikkeni etten käyttäisi kättä apuna ja vielä vähemmän vasenta kättä. Jos jotain oon heittänyt, niin huomaamatta oikealla kädellä tai joku muu on heittänyt. Kommentiksi tuli, että joo Tyson tarvitsee vielä käsiapua. Voi morjens! Sitten lopuksi kun oltiin jo Tysonin kanssa aivan kypsiä koko touhuun, niin kouluttaja sanoi että näytäs nyt teidän kokeenomainen liike. Joo Tyson hyppäsi, mutta siirtyi joko esteen sivulle tai siirtyi ihan esteeseen kiinni. Ei pysähtynyt heti vaan siirtyi siihen esteelle kiinni. Ei meinannut malttaa olla paikoillaan yms.. Kamalaa siis.

Että mua otti päähän ja näin jälkeen päin v*tuttaa vielä enemmän ettei ollut pokkaa vaan lähteä meneen tai viedä koira hetkeksi tauolle sivuun ja antaa muiden tehdä kierrostaan. Lopuksi tehtiin yhdessä paikoillaan seisomista. Kouluttaja näytti omalla koirallaan, että näin vaan kierretään koiran ympäri. Suitsait. Toiset koirat ei ollut pahemmin edes paikalla seisomista harjoitellut ja kun kouluttaja sanoi näin niin kaikki lähtivät vaan kiertämään. Sitten kouluttaja sanoo, että nyt menee väärin, koiras liikkuu, no ni nyt taas liikahti jne.. Päädyin siirtymään sivummalle ja tein ihan omassa rauhassa liikettä. Seisomisessa Tyson ei kestä vielä että menen takajalkoja pitemmälle taakse. Siispä pyörin lonkalta lonkalle, palkkasin edestä ja välillä siirryin sivulle ja siitä palkka. Tehtiin samaa istumisessa ja maahanmenossa. Istuessa ja maassa pystyin kiertämään Tysonin kokonaan. Seurasi kyllä missä menen, mutta pysyi paikoillaan. Istumisessa sen pää pyörähti kokonaan ympäri :D Ei lähtenyt niskat sijoiltaan, vaan ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan.

No tulipahan hypeltyä ja nähtyä meidän todellisen probleeman. Tysonin pitäisi edetään suoraan esteeltä, ei siirtyä sivummalle. Ja stoppi pitää saada vahvaksi, koska nyt korjaa paikan lähes esteeseen kiinni. Eli hypyn ja pysähtymisen välinen hetki on se onkelma nyt. Mietin, että jos ottaisin tuohon stoppiin reilun kroppa-avun tai lelun, että siitä saisi nopean.

Onneksi tunti loppuu aikanaan ja päästiin pois. Ajettiin suoraan Ruutanaan, että pojat sai kuluttaa loput energiansa. Toby oli joutunut odottelemaan meidän treenatessa, joten kiva päästä vähän kavereitten kanssa peuhaamaan lumihankeen. Topsukka jäikin tällä reissulla Ruutanaan hoitoon, kun huomenna lähdetään Tyksyn kanssa Turkuun koiranäyttelyyn.

Ei hyvä treenipäivä

Tänään siis.. Mutta palataan ensin maanantaihin, milloin höntsäiltiin kotona. Silloin meni ihan hyvin. Tehtiin parilla toistolla seuraamista, maahanmenoa ja seisomista, luoksetuloa ja kaukoja (istu-maahan). Pitkästä aikaa tehtiin kiertämistä jakkaran ympäri. Jotenkin ei vain meinannut mennä Tysonin kaaliin. Ihme tyyppi :o) Ehkä ensi kerralla tajutaan asia paremmin. Maanantainenkaan treeni ei ollut ensimmäinen kiertämisharjoitus Taikun elämässä, mutta nyt ei vain kaksi hernettä kohdannut.

Tiistai ja keskiviikko vain oltiin. Eilen kyllä käytiin Ruutanassa, mutta en jaksanut kaivaa hyppyestettä esiin. Isä sanoi, että pitäisi vaihtaa siihen uudet ruuvit, eli ei kyllä olisi ollut käyttökunnossakaan ihan heti. Joku toinen päivä sitten.

Tänään päätin lähteä Pirkkahallin parkkikselle treenaamaan. Tarkoitus oli LYHYESTI katsoa joka liike läpi, ne liikkeet mitkä ovat jo aika pitkällä (alo). No ei sitten mennyt niin kuin Strömsössä! Aloin tietysti hinkkaamaan seuraamista ja kohta häröiltiin jotain ihme käännöksiä ja pyörittiin vain päämäärättömästi ympäriinsä. Joo´o.. No saatiin me onnistuneet maahanmenot ja seisomiset, eli jotain plussaa. Nämäkin jo ihan kunnon välimatkoilla ja taksepäin kurkkimatta. Selkeästi parempi kun vain luotan Tysonin taitoihin ja jatkan vain matkaa. Stopitkin ainakin tuntui hienoilta eikä Tyson miettinytkään jalan siirtämistä tms. Siitä huomasi, että mieli oli rauhallinen ja herneet kohtasivat toisensa :o)

Tarkoitus oli ottaa luoksetuloja pitemmällä matkalla. Tyson härppii mun kättä sivulle tullessa, vaikka kuinka puristaisin kämmentä reiteen kiinni. Tähänkin pitää puuttua. Viimeiset luoksetulot meni ihan päin peetä! Tyson katseli aivan muualle ja tein kaikki äkkinäisiä liikkeitä ja sain nanosekunniksi huomion ja taas katteltiin muualle. Joo, parempi lopettaa tähän. Olisi voinut lopettaa jo aikoja sitten. Tehtiin vielä iltalenkki ja kotiin masenteleen blogiin, kuinka tyhmä ihminen voi olla. Kotoa lähtiessä jo mietin, että olenkohan liian väsynyt tekemään mitään järkevää. En näköjään ollut, kun tein mitä sattui ilman minkäänlaista ajatusta. Hemmetin hemmetti!

Jos nyt vaikka olisi itseä ruoskittu tarpeeksi ja voisi taas palata miettimään, mitä tehdään seuraavalla kerralla. Huomenna ei varmaankaan ihmeitä tehdä, ellei jotain pientä iltaruokaa odotellessa. Ilta menee teatterissa ja lauantaina onkin sitten kolmen tunnin teemakoulutukset Tamskin tallilla. Ensin tunti seuraamista, seuraavaksi ruudun alkeita, tunti taukoa ja lopuksi hyppytreeniin. Joo, paljon juttuja, mutta ei me koko kolmea tuntia treenata. On siellä muitakin :o) Ja kotiin on alle kilometrin matka, niin keretään ennen hyppytreeniä hyvin lojumaan kotona ja ladata akkuja. Sunnuntaina sitten suunnataan nokka kohti missikisoja Turkkuseen.

16.1.2011 Lahti ryhmänäyttely

Nyt ei ole voimia alkaa askartelaan kotisivuille uutta uutissivua, joten blogi saa nyt toimia tiedotuskanavana toistaiseksi.

Tänään hurautettiin äiteen kanssa Lahteen. Aussiet tuomaroi Rainer Vuorinen, jonka takia oikeastaan koko näyttelyyn lähdettiin. Sinänsä mitään saatavaa ei ollut, mutta kyllä nyt kerran elämässä pitää Vuorisen kehässä olla. Tyson sai hyvän arvostelun, mutta tuomari kommentoi lopuksi, että Tyson on hieman liian pitkärunkoinen, mutta muuten kaikki on hyvää. Tämä nyt ei ollut uusi juttu, ihan tiedossa on että Tyson on pitkä ja erityisesti sen lanne osa. Tuloksena ERI/4. Ei tullut SA:ta (=sertifikaatin arvoinen), mutta ERI-linja pidettiin. Nykyään löytyy arvostelulomakkeesta kohta "koiran käyttäytymisen arvioimien: suhtautuminen tuomariin". Tässä kohdassa on merkintä rodunomainen lähestyttäessä.

Arvostelu: Rodunomainen. Hyvin tasapainoinen pää. Yhdensuuntaiset kuonon ja kallon linjat. Sopivan korkealle kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula. Rintakehä saisi olla pidempi ja lanne lyhyempi, se tekisi koirasta hieman kootumman. Hyvät kulmaukset. Maatavoittava liike ja yhdensuuntainen liike edestä ja takaa.

Ei mennyt mulla ihan putkeen tämä päivä. Selkä kipeytyi todella paljon päivän aikana ja kotimatkalla syömään poiketessa teki kipeää jo pelkkä hengittäminen. Kotimatkalla ajettiin ensin Ruutanaan, piti äiti heittää kotiin, mutta päädyinkin torkkumaan porukoitten sohvalle pariksi tunniksi. Yllätävää, että nukuin sellaisessa asennossa että kroppa oli vielä enemmän jumissa. Kun sitten vihdoin ja viimein päästiin pienessä lumipyryssä kotiin, niin enkös perkele liukastunut pihassa niin, että reväytin pahasti nivusen. Sattui niin hemmetisti ja alkoi jo sumenemaan päässä. Koirat onneksi tietää mikä ovi on meidän, niin laahustin vaan perässä ja eteisessä samantien pää polviin. Nyt sitten onnutaan kotona ja ulvaistaan kun vahingossa tulee tehtyä joku liike mikä sattuu pirusti. Kipu heijastuu lonkkaa ja polveen, joten jomottaa koko ajan. Jei! Nyt jos saan tokaista niin ihan v*tun hieno päivä! :D Huomenna olisi ollut step aerobic ja keskiviikkona ratsastus. Kumpikaanhan ei mitenkään tee treeniä juuri reisille ja nivustahan ei juuri koskaan tarvi kun jalkoja liikutellaan... ;o)

15.1. Pirkkahallilla

Aamulla yllätyin, kun huomasin mittarista, että ulkona -18 astetta. Melkoinen lasku eiliseen ja toissapäiväiseen... Mutta suunnitelmassa pysyttiin ja Pirkkahallille lähdettiin. Koirapuiston läheistä parkkista ei oltukaan aurattu, joten jätettiin auto toisten autojen sekaan vähän vilkkaammalle parkkikselle. Siinä sitten auto lähettyvillä treenattiin. Häiriötä saatiin toisista ihmisitä ja autoista. Juhis taas kommentoi meidän seuraamista. Kuulemma ihan törkeästi poikittaa. Pikku hiljaa alkoi omakin pää lämpiämään ja tajusin, että Tyson seuraa mun namin vaihtoa oikeasta ködestö vasempaan ja edistää aina siinä kohtaa. Rupesinkin vaihtamaan namia selän takana ja palkkasin hieman taaempaa ja enemmän koiran vasemmalta puolelta. Tämän jälkeen Taikkukin suoristui ja saatiin ihan hienoa seuraamista aikaiseksi. Muutenkin voisi jatkossa palkata takaa, koska Tyson edistää tosi herkästi.

Kokeiltiin maahanmenoa. Eka hidas, seuraavat jo paremmat. Seisomiset tehtiin kolmella jalalla (taisi jo pakkanen paleltaa tassja). Luoksetulot oli jotain ihan älyttömän hidasta. Siispä jätettiin treeni tähän ja lähdettiin koirapuistoon lämmittelemään. Tyson oli muutenkin täpinöissään, kun koko reissu toimi samalla aamulenkkinä. Oltiin yön aikana kerätty virtaa, niin nyt treenatessa huomasi pientä levottomuutta. Ja varmasti tassujen paleleminen vaikutti hieman keskittymiseen.

Puistossa ei sitten muistettukaan mitä kylmä ilma tarkoitti. Siellä oli ihana tyttönen, johon Tyson rakastui. Toby oli taas vaihteeksi kolmantena pyöränä, kun se tykkäis leikkiä vaan oman veikan kanssa. Ei vieraiden. Mutta kyllä haukkua piti, ettei nyt ihan maine menisi. Tysonkin oli jotenkin niin kierroksilla tästä nartusta, syytä en tiedä, joten saimme kuulla myös Tyson haukkuvan. Joo´o uskokaa pois ne ketkä tietävät että Tyson ei hauku, ei vaikka mitä yrittäisi tehdä. Haukku oli kyllä sellaista aika erikoista. Äänestä huomasi ettei Tyson oikein tiedä miten pitäisi haukkua... Piti oikein ääneen ihmetellä ja kuunnella tarkkaan, kun on melko harvinaista.

Olisi tietty voinut hieman harjata turkkia ennen kuvien ottoa, ettei joka karva sojottaisi eri suuntaan.

Lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta http://iikku.1g.fi

Unohdin ihan kokonaan, että kyllähän me kotonakin treenattiin. Koirat eivät saaneet aamuruokaa ennen ulkoilua, joten kotiin tullessa laitettiin ruuat odottamaan ja tehtiin pientä korjaussarjaa sisällä. Seuraamista, maahanmenoa, seisomista ja kapulan pitoa. Pelkästään puukapulalla ensin pitoa, sitten tuontia niin että kapula oli mun ja Tyksyn välissä. Taas piippausta/vinkumista, alkuun paljon häröilyä, mutta rauhallisella äänellä ja avustuksella saatiin rauhoittunut sivulle tulo kapulan kanssa. Niin ja kapulaa pidettiin nyt pelkällä "tuo" sanalla. Jotenkin Tyson ei nyt hahmoita, että tuoda voi paikallaan olevaa kapulaakin. Siis maahan asetettua. Tajuaa jos heitän kapulan, mutta jos kapula odottaa maassa, esim. juuri näin meidän välissä, niin ihan selvästi näkyy kysymysmerkki Tysonin pään päällä.

Seuraamiset, maahanmenot ja seisomiset sujui nyt hyvin. "Kyllä se kotona osaa!" En ole varmaan aiemmin muistanut sanoa, että meidän seuraamisiin kuuluu myös siis täyskäännökset. Välillä otetaan suoraa pätkää, välillä käännöksellä, välillä useammalla käännöksellä että tulee pitempää pätkää jne.. Oikealle käännöksiä ei oikeastaan olla tehty ollenkaan (muistaakseni) ja vasemmallekin vain muutaman kerran. Mutta koska se on se hankalampi ja vielä kun poikitetaan, niin vasemmalle käännöksiä tehdään pääasiassa. Jos siis ihan tarkoituksella treenataan 90 asteen käännöstä.

14.1. iltatreeni

Tänään oli muutenkin vähän laiskottelu ilta, mutta pieni tokosetti tehtiin taas ennen iltaruokaa.

Aloitettiin seuraamisella. Nyt tuntui menevän paremmin, Tyson oli hyvin kuulolla koko ajan. Ollaan pääasiassa tehty suoria pätkiä, joten tänään tehtiin vähän vasemmalle käännöksiä. Eteisestä kun kääntyy keittiöön, niin tulee hyvä kulma :o) Tehtiin käännöksiä paikoillaan ja sitten ihan liikkeessä, kuitenkin niin, että otettiin vain pari askelta - käännös - pari askelta. Eli periaatteessa pelkkää käännöstä, mutta pienellä vauhdin otolla. Ei tuosta nyt osaa ihmeempää sanoa, loppua kohden parani, mutta kyllä siinä on vielä harjoiteltavaa.

Seuraamisen jälkeen paikalla makuu. 7 askelta, 10 sekuntia, palkka, 10 askelta, 15 sekuntia, palkka, 10 askelta, 20 sekuntia, palkka, 7 askelta, 10 sekuntia ja loppupalkka vapautuksella. Pysyi oikeassa asennossa, hiljaa ja rauhallisesti. Toby jotain häröili meidän välissä alkuun eikä se näyttänyt häiritsevän Tysonia vaikka käskin Tobyn pois yms.

Lopuksi taas kapulareeniä. Paikallaa istuessaan on rauhallinen kapulan kanssa, mutta kokeiltiin taas sivulle tuloa niin alkoi kapulan mähläys, vinkuminen ja pitkälle mun taakse meno. Mikähän tänään tökki tässä? Vaadinko liikaa/eikö vielä osaa? Vai mikä mättäs.. Ei tiä. Tyson oli levoton, kun tuli kösky sivu. Vaadinko siis liikaa, kun pitäisi pitää kapulaa suussa ja tulla sivulle? Tuleeko Tyson omistajaansa, joka ei osaa tehdä montaa asiaa samaan aikaan :D No jätettiin se sivulle tulo ja pidettiin vaan kapulaa sivulla istuessa. Kokeiltiin taas metallia ja hetken harkinnan jälkeen Tyson piti sitä ja oli rauhallinen. Oli tukeva ote eikä päästänyt irti ennen kuin käskystä. Puukapulankin kanssa heiluttelin molempia käsiä kapulan molemmin puolin ja pidin kapulasta kiinni. Käskyjen kanssa on vielä mietittävää. Pitoharjoituksia tehdessä olen sanonut "pidä". Jotenkin automaattisesti. Yleensä noutaessa tavaroita olen sanonut käskyn "tuo". Nämä onnistuvat hyvin omina juttuina, mutta pitäisikö vaihtaa pitoharjoituksiin käsky "tuo"? Jättää "pidä" pois. Tuomisella on riittänyt se, että lelu/tavara tulee mulle käteen asti, mutta noudossa tarvitsisikin tulla sivulle. Sanonko siis alkuun myös "sivu", jos vaikka jossain vaiheessa tajuaisi ihan omatoimisesti tulla sivulle? Liikaa valinnan varaa enkä mä tiedä mitä teen!! HJÄLP! Viisaammat neuvokoon tällaista avutonta, joka yrittää räpeltää jotain koiransa kanssa.

Huomenna yritän olla reipas aamupäivällä ja lähteä ulos treenaan. Suunnittelin lähteväni Pirkkahallille, kun siinä olisi koirapuisto vieressä. Viimeksi kun siellä oltiin, niin parkkis oli aurattu. Toivottavasti siellä ei oo mitään häppeninkiä.

Ulos vihdoin ja viimein

Siis tokotteleen.. Lähdettiin illalla poikkeen Ruutanaan porukoille. Otin Tysonille vähän iltaruokaa mukaan ja pilkoin nakin. Ulkona otettiin muutama pätkä seuraamista. Tarvitsee muistaa jatkossa ottaa Tyson paremmin kuulolle ja hallintaa parilla askeleella ja pysäytyksillä, koska nyt helposti lähtee edistämään ja hukkaa paikan. Kun tästä huomauttaa pysähtymällä ja ottamalla liikkeen uudelleen, niin sujuu jo paremmin. Jos keskittyminen herpaantuu, niin lähtee helposti poikittamaan ja kulkee muutenkin miten sattuu.

Liikkeestä maahanmenot oli hienot kuin myös seisomiset. Ei seonnut näissä, vaan teki juuri niin kuin pitikin. Ihan vain kokeiltiin kumpaakin pari kertaa ulkona eikä junnattu enempää.

Luoksetuloissa oli vauhtia, mutta vauhdin myötä myös sivulle tulo hieman kärsi. Voi olla, että Tyson on vielä vähän pihalla, että mihinköhän nyt pitikään pysähtyä. Jäädä eteen vai tulla sivulle. Mutta eiköhän se tästä.

Luoksepäästävyyttä treenattiin pariin kertaan. Juhis tuli rapsutteleen Tyson korvan takaa ja nätisti poika istui mun vieressä. Tässä ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelmaa. Tobyhan aina innostuu, kun joku tulee kohti ja suunnilleen hyppää syliin. Tyson on pennusta asti istunut rauhassa paikoillaan.

Loppuun paikalla makuu. Välillä kävin palkkailemassa ja loppupalkkana laitoin ruokakipon sen nenän eteen ja vapautuksesta sai sitten syödä pöperönsä. Koko ulkotreenin ajan sillä pysyi hyvä motivaatio yllä ja itsekin osasin hyvin lopettaa ajoissa. Kaikki sujui hienosti siihen nähden, ettei paljoa olla keretty treenaamaan mutta ne vähäisetkin/lyhyet treenit ovat olleet onnistuneita.

Kotona lopun iltaruuan odotellessa pöydällä otettiin kapulan pitoa. Kokeiltiin myös Nooralta lainattua metallikapulaa. Alkuun puukapulalla pitoa sivulla. Sitten metalli. Tyson hieman epäröi ja avasi varovasti suuta. Metalli kolahti hampaisiin ja sen jälkeen suu pysyi visusti kiinni. Laskin metallin maahan ja sieltä Tyson itse varovasti alkoi koskemaan ja lopulta nostamaan kapulaa. Sitten se olikin jo ihan ok. Puisella otettiin vielä noutoa niin, että ensin vein kapulan vähän matkan päähän eteen ja pyysin tuomaan. Lopussa käskin sivulle, että alkaisi itse hakeutumaan pikku hiljaa oikealle palautuspaikalle. Muutama heitto loppuun, kerran karkasi sivulta, mutta muut kerrat pysyi hyvin paikoillaan. Mählää kapulaa, joten lisää pitoharjoituksia. Lähdössä epäröi. Olisi jo menossa, mutta epäröi että saakohan "tuo" käskyllä sittenkään lähteä. Alkuun osoitin kädellä ja lopuksi pienellä kropan heijauksella lähti. Ehkä tästäkin päästään eroon toistojen myötä.

Iltatokoilua edelleen

Pari iltaa oli taukoa, mutta taas ollaan reippailtu aina ennen iltaruokaa. Tänään piti vilkaista, että mitäs liikkeitä kuului alo- ja avoluokkaan, että saadaan vaihtelua kotitreeneihin. Joka ilta ollaan otettu seuraamista. Jotenkin mulla on tunne, että Tyson on edelleen vino. Ollaan irrottauduttu seinästä ja heti mulla on tunne, että vinoon mennään ja nopeasti. Täytyy funtsia..

Aika paljon ollaan tehty liikkeestä seisomista. Maahanmenojakin tehty ja ihan perus seuraamisen pysähdystä. Kaikissa näissä kolmessa Tyson tekee nopean pysähdyksen. Matto rullalla ja kuului vain suhahdus, kun etutassut jarruttaa :o) Ainakin on pojalla intoa! En ole vieläkään siis pilannut mitään.

Kaukojen istu-maahan siirtymisiä tehty, luoksetuloja otettu, tänään tehtiin paikalla makuuta ilman ruokakipolla odottamista (eli siis ihan treeninä). Tänään puhallettiin myös noutokapulasta pölyt ja pidettiin kapulaa suussa sivulla istuessa. Tätä ei olla aiemmin tehty, Tyson on aina edessä istunut kun ollaan kapulanpitoa harjoiteltu. Rauhallisesti kehuin, liikuttelin käsiä kapulan lähettyvillä, pidin kapulasta kiinni.

Nyt kun ollaan peruspilareita vahvistettu, niin pitäisi pikku hiljaa uskaltautua uloskin kokeilemaan. Jännittää vaan, että saanko saman motivaation Tysonille sinne. Tai sitten otan ruokakipon mukaan ja iltaruoka tulee ulkona.

Kattellaan, kattellaan... Tää kotona treenaaminen on kyllä kivaa, mutta etenemismahdollisuudet on aika rajatut.

Uuden vuoden aktivoitumista

Jäänyt blogin päivitys vähemmälle, kun yksinkertaisesti ei ole ollut pahemmin mitään kirjoiteltavaa. Jospa nyt hieman kirjaisi mitä ollaan tehty kaikessa hiljaisuudessa.

Ennen joulua käytiin Minnalla kyläilemässä ja tuli puheeksi sisällä, kotona, treenaaminen. Hallilassa se oli vaikeaa, kun oli pienempi asunto, mutta marraskuussa muutettiin isompaan ja tajusin, että oon kaikille tutuille mainostanut kuinka meidän asunnon on rakentanut joka käytävistä pitävä ihminen. Meillä on pitkä eteinen ja tätä ollaan nyt hyödynnetty lähes joka ilta. Huvikseni kokeilin kerran ennen iltaruuan antamista, että lähtisiköhän toko taas pitkästä aikaa sujumaan. Ruoka pöydälle odottamaan, puolikas nakki palasiksi ja eteiseen "höntsäilemään". Tyson oli kuin eri koira. Ne ketkä ovat treenanneet meidän kanssa tietävät, että Tyson ei pahemmin tarjoa tekemistä. Nyt kun oli ruoka odottamassa, niin Taikku olisi voinut seistä vaikka päällään.

Alkuun aloitettiin ihan perus seuraamisella. Käytävässä on se hyvä puoli, että koira kulkee mun ja seinän välissä. Saadaan siis minimoitua vinossa kulkeminen. Ja käytävä on sen verran pitkä, että saadaan helposti kahdeksankin askelta eikä olla vielä edes ovella asti. Tyson välillä kiilaa eteen, mutta korjaa hyvin tulemalla sivulle ja siitä lähdetään uudelleen liikkeelle.

Sivulle tuloa se tarjoo jo itse, kun näkee mun pysähtyneen. Alkuun tarvittiin pari muistutusta namin avulla, että mites siihen sivulle pitikään tulla, mutta pian Tyson taas muisti asian ja TARJOAA sitä nyt ihan itse. Ei ole koskaan ennen tehnyt niin.

Seuraamiseen olen vaihtanut takaisin ihan tokotyylisen täyskäännöksen, eli käännyn itse oikealta ympäri ja koira seuraa vasenta jalkaa mukana. Tämäkin sujuu hienosti.

Kerran ollaan otettu liikkeestä maahanmenoa. Viimeksi kun ollaan tokoa treenattu, niin maahanmeno tökki ja pahasti. Nyt kuului oikein rojahdus kun Tyson tömäytti maahan samantien kun käskin. Paljon palkkaa maahan ja pari toistoa päälle. Siihen ollaan nyt maahanmenot jätetty, etten taas kyllästytä koiraa liikaa treenaamalla.

Seuraavilla kerroilla ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista. Tää oli aivan unohtunut Tysonilta ja ihan alusta aloitettiin. Kai tämäkin liike oli jäänyt selkärankaan, kun nopeasti tajusin homman ilman lisäapuja. Enkä pahemmin häivyttänyt reiluja apuja. Kun Tyson on stopannut, olen palkannut tiheään tahtiin, liikkunut minne sattuu (lähettyvillä kuitenkin) ja käynyt taas palkkailemassa. Eli joutunut seisomaan aika pitkään paikoillaan. Pitää varoa missä kohtaa kehuu. Jos on välimatkaa ja kehun, niin riski liikauttaa jalkaa on aika suuri. Eli vähän pitänyt itsekin miettiä, että missä kohtaa auon suutani.

Seisomista ollaan pääasiassa otettu seuraamisen kanssa (siis saman iltatreenn aikana, ei vielä yhdistettynä), mutta kerran kokeiltiin kaukoja (istu-maahan). Nättiä! Tyson nousi joka kerta istumaan, mikä on myöskin tökkinyt aiemmin. Ehkä pientä ennakointia oli näkyvissä aina välillä, mutta siihen auttaa eri pituiset tauot käskyjen välillä.

Luoksetuloa ollaan kerran treenattu lyhyellä matkalla. Otan suoraan sivulle, eli unohdetaan pk-tyylinen eteentuleminen.

Muuta ei ollakaan nyt tehty. Joka ilta laitetaan ruoka valmiiksi odottamaan, pilkotaan puolikas nakki ja otetaan muutama pala oikeaan käteen mukaan. Olen päässyt eroon vasemman käden nameista heti alkuun eikä Tyson hapuile yhtään mun oikeaa kättä. Periaatteessa nameja on kädessä sen verran mitä yhdellä kerralla yhteen liikkeeseen menee, kun liike loppuu haetaan lisää nameja ja tehdään liike toisen kerran tai vaihdetaan johonkin toiseen. Niin eri meininki Tysonilla ollut, että itselläkin on motivaatio pysynyt ja nyt ollaan jo pitemmän aikaa treenattu joka ilta. Ja kun teen vain tietyn määrän nameja valmiiksi, niin ei ole riskiä treenata liikaa. Nyt on ollut hyvä määrä ja loppupalkkana on ruoka, minkä saa paikalla makuusta. Tyson menee siis maahan ennen ruuan saamista ja olen itse käynyt nurkan takana piilossa eri pituisia aikoja. Tyson tarjoo tässä maahanmenoa, koska se on jo vanha tuttu juttu, mutta sanon kyllä "down" että yhdistäisi tämän siihen oikeaan paikalla makuuseenkin / oikeaan "down" käskyyn. Kunpa se olisi joskus yhtä rauhallinen ulkona kuin sisällä odotellessa. Sisällä ei kuulu pihahdustakaan ja makaa ryhdikkäänä.

Kyllä tää meidän tokoharrastus siiis pikku hiljaa näyttäisi saavan jatkoa. Nyt on hyvä mielentila sekä koiralla että minulla, joten vielä ei ole mitään katastrofia tapahtunut. Vielä jatketaan kotitreenejä hetki, katsotaan koska uskalletaan ulos asti.