28. huhtikuuta 2010

Herhaun aloryhmä

Tänään siis korkattiin uudessa ryhmässä. Aiheina oli seuraaminen, paikalla makuu, kaukot, hyppy, liikkeestä seisominen ja askelsiirtymät.

Aloitettiin itsenäisesti kaukoilla. Ei ihan eilisen tasoa, nyt otettiin häiriötä toisista koirista. Lyhensin välimatkan ihan pariin kolmeen askeleeseen, mutta silti istuminen oli hankalaa. Vasta toisella käskyllä nousi. Ekallakin meinasi nousta, kroppa liikahti hieman mutta päätti jäädä maahan.

Seuraavaksi hyyppyyn, joka tehtiin Mimmun valvovan silmän alla. Hyvin Tyson lähti hyppyihin, mutta meidän ongelma on nyt liian lähelle estettä jääminen. Tyson oikein nojaa esteeseen stoppi käskyn jälkeen. Muutama kerta siinä sohlattiin, kun omistaja ei pystynyt taas keskittymään useaan asiaan samaan aikaan ja tuli virheitä sen takia. Viimeisellä kerralla sitten tajusin mitä piti tehdä, esteen yli palkkaaminen, mutta pitää liikkua heti esteelle kun koira on lähtenyt liikkeelle, että kerkee tyrkkäämään palkan mahdollisimman pitkälle esteen taakse. Tätä tehdään nyt jonkin aikaa, että oikea paikka löytyy.

Sitten itsenäisesti askelsiirtymiä. Niissä ei sen kummempaa, kun vasta molemmat niitä alkeita harjoitellaan.

Liikkeestä seisominen oli vähän niin ja näin, että voiko sanoa onnistuneen. Mokasin taas sillä, että jankutin ja jankutin moneen kertaan. Jotenkin kauhean vaikeaa lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Vielä yksi, no se meni ihan huonosti, otetaan vielä yksi jne.... Taas oli häiriöherkkyyttä, ei malttanut kunnolla seistä, pää pyöri, välillä ei kuunneltu käskyä yhtään ja silloin ei myöskään pyshdytty.

Seuraamista otettiin vain kontaktikävelyllä, hihna löysällä, ei mitään käskyjä ja pyörittiin vaan ympäriinsä. Palkka kontaktista. Tyson kyllä haahuili välillä missä sattuu, mutta silloin itse käännyin ja päästin hihnaa löysäksi. Tulee kun tulee.

Loppuun paikalla makuu. Taas oli puolet iltaruuasta kipossa, vaihtelin kipon paikkaa kesken paikalla makuun, kun Tyson vinkui. Ei auttanut, vinkui silti, mutta pysyi koko ajan maassa enkä palkannut välillä. En tiedä oliko täysi 2min, tuntui kyllä siltä. Ja lähes taukoamatta jotain ääntä kuului. Mietittiin tunnin lopuksi, että mitä ihmettä se vinkuu, pitäisi yrittää saada se selville, niin tietäisi miten puuttua asiaan.

Tänään oli ensimmäistä kertaa testissä Bliw-saippuapullo. Aina odotellessa jos vinkui toisten koirien perään, niin suihkautus. Ei tarvinnut kun kerran suihkauttaa, niin Tyson meni niin pitkälle kuin hihna antoi myöden ja luimisteli korviaan. Ja tämän jälkeen riitti jo pelkkä saippuapullon näkeminen aiheuttamaan tällaisen reaktio. Kyllä siihen näyttää jokin tepsivän :D Mutta ei se lopettanut vinkumisen kuin hetkeksi. Sitten taas muisteltiin miltä meidän hieno vaal.vihreä Bliw pullo näyttääkään. Taas sellainen "ai prkl, äiskällä on vieläkin tuo pullo"-ilme.

Oli mukavat treenit vaikka olikin omat ongelmakohtansa. Nyt äkkiä pöperöä naamaan ja töihin. Tyson makaa raatona lattialla, kun ensin oltiin päivällä pari tuntia Ruutanassa koirat koko ajan ulkona ja sitten tunnin treenit.

27. huhtikuuta 2010

Itsenäistä treeniä

Tänään oli PPK:n pienryhmän kevätpalaveri ja mulla vapaa ilta (kiitos elintarviketehtaiden työsulun), joten oli into päästä treenailemaan. Joku ihmeen motivaatiopuuska iski sen verran että oikeasti mietin vähän mitä tehdään ja missä. Jaksoin jopa raahautua Hallilan koulun hiekkakentälle (meiltä joku pari sataa metriä). Sinne mentäessä jo palkkasin Tysonia kontaktista ja odotin, että joku kävelisi ohi koiran kanssa ohitusharjoituksia varten, mutta ei kukaan ollut vielä liikenteessä. Höh! Kentällä ei ollut ketään, joten sinne siis suunnattiin. Jossain vaiheessa tuli mopopoikia kentän laidalle, mutta niistä ei Tyson välittänyt yhtään. Muutenkin se käveli jotenkin ihan ylihienosti hihnassa. Liekö syy treeniliivin (tajusi, että jotain ollaan menossa tekemään ja äiskällä on nameja taskussa) vai johtuiko siitä, että oltiin ihan kahdestaan lenkillä. Oli miten oli, saisi useamminkin kävellä noin. Ainoa vaan että nyt se ei keskittynyt tarpeilla käymiseen.

Treeniohjelma pohjautui huomisiin treeneihin, sillä vaihdetaan Herhaun eskarista alo-ryhmään joka treenaa aina keskiviikkoisin.

Jätin kokonaan seuraa-sanan pois tästä treenistä. Aloitettiin kontaktikävelyllä, minä aivan hiljaa, hihna löysällä että pääsee lähtemään vähän kauemmaksikin jos haluaa, pyörin taas ympäri kenttää ja kontaktista sivulla aina palkka. Häntä ja korvat pystyssä Tyson kulki mukana, ei ollut yhtään sen näköinen mitä normaalisti seuraamista treenatessa (korvat luimussa, pää käännettynä ihan muualle ja sellainen EVVK-ilme). Ehkäpä me pohjustamme seuraamista uudelleen tämä kautta. Ainakin oma mieli pysyi hyvänä koko ajan eikä alkanut hermoja kiristämään. Oli oikeasti kivaa :o)

Tästä jatkettin luoksetuloihin. Alkuun pelkkää istumista, välimatka vaihteli 5-15 askeleeseen, välillä lyhyempi ja välillä pitempi. Luoksetulot tein 5:stä ja 10:stä askeleesta. Kädet sivuilla, namit taskussa ja Tyson hakeutui hyvin eteen istumaan. Vähän ehkä vino vielä, mutta korjaa hyvin kun ottaa askeleen taaksepäin. Tehtiin ihan lyhyttä pätkääkin (pari askelta väliä) ja niistä sivulle tulo. Alkuun autoin namilla, mutta lopussa jo mentiin ihan pelkällä käskyllä.

Liikkeestä seisomistakin otettiin. Eri variaatioilla ja ihan (lähes) kokonaisena liikkeenäkin, en seuruuttanut vaan kulki vain mukana sivulla. Välimatkaa oli pisimmillään vajaa 10 askelta, tästäkin eri variaatioita. Välillä kävin palkkaamassa ja lähdin uudelleen pois sivulta.

Askelsiirtymisiä ja paikalla kääntymisiä, sujui jo vähän paremmin mitä edellisellä kerralla kun ollaan näitä tehty. Vasen käännös on vielä vaikea. Tuli nyt vasta mieleen, että tässä samassa olisi voinut ottaa täyskäännöksiäkin... No ensi kerralla sitten.

Kaukojen istu-maahan-istu-maahan siirtymiset oli kyllä huiput. Takapalkalla (olen opetellut sellaistakin käyttämään), käsimerkit ja välimatkaa oli 10 askelta. Otettiin muutama siirtymiskerta, välillä pelkästä istumaan nousemisesta vapautus, välillä koko setti jne.. Istumaan nouseminen on joskus ollut hankalaa, mutta nyt se oli kyllä hieno. Pari kertaa yritti lusmuilla ja jäi vain puoli väliin, annoin toisen käskyn jonka jälkeen nousi vähän, mutta ei kunnolla ylös asti. Käskin uudelleen maahan ja siitä istumaan, ja oli parempi -> vapautus. Joku meillä sentäs onnistuu! Harmi ettei tämä ole alokasluokan liike.. Tekee siirtymiset oikeaoppisesti, eli takapää pysyy koko ajan paikoillaan.

Loppuun paikalla makuu. Mulla oli mukana puolet iltaruuasta, se Tysonin nokan eteen. Välimatkaa oli alle 10 askelta (minun ja koiran välillä, kuppi oli parin askeleen päästä Tysonista). 20 sekunnin kohdalla nousi seisomaan, suorilta maasta eikä siirtynyt siis yhtään. Meni käskystä maahan. Kohta se pongasi kiven vierestään ja kurkotti sitä kohti. Tiukka EI! ja koira jäi niille sijoille (oli aivan kierossa). Taas odoteltiin ja uudelleen yritti syödä kiveä. Taas EI! ja kuului pieni inkuvinku-vinkaus ("Äiskä on ihan mälsä!"). Kohta palasin takaisin sivulle, palkkasin maahan, suoristin selän, uusi palkka ja rauhallista kehumista (toooosi matalaa). Tyson nousi ylös ja kielto, uudelleen maahan, poistuin sivulta, kohta takas ja samat hommat. Suoristin selkää, palkkasin jne.. Kun oli hetken aikaa ollut rauhassa, niin vapautin kupille. Vaativaa tämä rauhassa paikalla makaaminen. Ja yhteensä tähän paikalla makuu sessioon meni sellaiset 1,5min.

Piti lopettaa jo tähän, mutta päätin vielä ottaa pari kapulan pitoa loppuun. Lyhyitä hetkiä, kapula paikoillaan suussa eikä sitä mählätty.

Tästä sitten kotiin metsän kautta. Ja hyvä mieli edelleen päällä. Vaikka taas paljon tehtiin kerralla, niin kuitenkin lyhyitä hetkiä eikä jääty liikkeiden välissä miettimään että mitäs nyt. Liikkeiden välissä kahden lelun leikkiä. Jotenkin taas palautui hyvä mieli ja USKO tokoon, voidaan hyvillä mielin mennä huomisiin treeneihin vaikka Herhaun treeneihin on aina voinut mennä hyvillä mielin. Tamskin kurssi on asia erikseen. Pääsin eilen luistamaan niistä taas, kun tuli ilmoitus että töihin voi mennä jo klo 18. Voi harmi ;o)

Huomenna illalla sitten taas työt kutsuvat, mutta sitä ennen on tosiaan ne alo-ryhmän treenit.

25. huhtikuuta 2010

Tämän viikon saldo

... yhdet kökköön menneet tokotreenit. Muuten ollaankin vain oltu ja nukuttu. Ihan sanatarkassa muodossa. Elintarviketyöntekijöiden lakko vaikutti meikäläisen töihin aika paljon. Maanantai ja tiistai yö meni ihan normaalisti hommissa, keskiviikko aamuna kerkesin nukkumaan 5h ennen kuin piti polkaista pösö kohti Sahalahtea koulutukseen missä menikin ilta seitsemään. Siitä melkein suorilta nukkumaan ja torstaina sekä perjantaina aamu kuuteen Stockmannille. Hyi helvetti että en voi sietää olla sellaisessa paikassa töissä mikä kuhisee ihmisiä. En pysty edes käymään kaupoilla sellaisessa ihmismäärässä, kun palaa käämi heti, tulee kuuma ja loppuu happi. Torstaina ja perjantaina tulikin otettua vähän reilut päikkärit, kun joutui kääntämään normaalin vuorokausirytmin aikas nopeasti ja normi "yöunet" jäivät aika lyhyiksi. No tosiaan ne päikkärit venyivät aina vähän liikaa (unissani laitoin herätyksen pois ja käänsin kylkeä) ja siitä johtuen jäi torstain ja perjantain treenit välistä. Torstain treeneistä kerkesin onneksi ilmoittaa ettei päästä, mutta perjantaina olin ihan pihalla päivistä ja totaalisesti unohdin treenit. Olisi ollut Tamskin alo-avo ja Herhaun eskari. Noo, ensi viikolla sitten uusi yritys, vaikka ei ole kyllä tietoa millainen työviikko tulee jos työsulku iskee päälle.

Koirat ovat olleet tällä viikolla paljon Ruutanassa ja tänään käytiin pitkästä aikaa pitkällä lenkillä. Yleensä käyty vain juoksuttamassa koiria jossain ja itse seisoskeltu paikoillaan, mutta tänään oli niin hieno ilma ja hyvin aikaa, niin päätettiin itsekin vähän liikkua. Teki kyllä hyvää, arkisin ei pahemmin tällaisia lenkkejä tehdä, kun aina jompi kumpi on töissä ja sitten se pari tuntia yhteistä aikaa menee kaupassa käyntiin, ruuan laittoon ja hiekkakasojen siivoukseen kotona.

Huomenna on Hakametsässä alo-avo treenit, tiistaina pienryhmän palaveri tulevasta ja tostaina bh-kurssi. Sitten onkin jo vappu, sunnuntaina olisi agilitykurssikarsinnat, mutta katsoo nyt mennäänkö. Mökkeily kuulostaisi paljon paremmalta ;o)

Kommenttien jälkipuintia

Alkoi tekstin pituus olemaann niin pitkä omassa kommentoinnissa, että päätin tehdä oman otsikon koko aiheelle. Eli vastailen nyt edellisen tekstin kommentteihin, sillä ne auttoivat taas katselemaan vähän omaa toimintaa ja muutenkin miettimään asioita.

Kotona, kun vaadin makuuta ennen ruokaa, niin Tyson on tosi rento ja menee helposti lonkalle. Eli siinä mielessä huono, että asento ei ole puhtaasti se mitä vaadin (enkä tietenkään ole jaksanut korjata asiaa -> kohta ongelma). Etäisyys on tosi lyhyt sillä meidän keittiössä ei mahdu paljoa liikkumaan kun koirat odottavat ruokiaan. Mutta tällöin Tyson ei vingu vaan skarppaa hyvin kuolajojo valuen. Pari minuuttia on mennyt kevyesti eikä pää ole laskenut lattialle eikä huokaisuja ole kuulunut. Tätä tapahtuu ulkona jos yksin treenataan. Jossain vaiheessa tylsyys iskee ja sitten menee pää maahan ja kuuluu huokaisu.

Jos taas treenataan ryhmässä, eli on toisia koiria häiriönä, niin Tyson vinkuu. On hetken aikaa alussa hiljaa ja mitä kauemmin odotutan sen kovemmaksi ääni nousee. Jossain vaiheessa saattaa jopa ulvoa tai siltä se monesti kuulostaa. Samaa se tekee lenkillä kun näkee toisia koiria, aina alkaa ääntely ja veto toisia kohti. Nyt ei muisti pelaa, kun mietin paikalla makuuta periaatteessa yksin, mutta niin että on koiria lähettyvillä. Monesti esim. Herhaun treeneissä saatan ottaa sivummalla paikalla makuuta kun muut koirat treenaa saman aikaisesti vähän matkan päässä. En muista vinkuuko tässä kohtaa. Kauheeta kun pitäisi yrittää ajatella montaa asiaa tällaisessa tilanteessa ja tehdä muistiinpanoja omaan kovalevyyn (meikäläisen pääkoppa ei kyllä kestä montaa ohjelmaa samaan aikaan) :o) Tyson on sen verran adhd, että pitäisi kiinnittää ehkä eniten huomiota siihen milloin tekee paikalla makuuta. Kun vieteri on vähän löysemmällä ja ajatusmaailma kohtaa paikalla makaamisen, niin voisi ehkä olla parempi. Mutta ohjatuissa treeneissä paikalla makuu otetaan silloin kun kouluttaja niin sanoo oli koiran vire missä tilassa tahansa.

Siis oikeastihan meidän kaikista isoin ongelma on malttamattomuus. Ei malteta rauhoittua. Ja tähän on syynä se, että sitä ei olla oikeastaan koskaan opeteltu. Tyson kun ei sitä luonnostaan tee muuta kuin kotona ja autossa. Kyllä jonkin aikaa saa jutella ulkona toisen ihmisen kanssa ennen kuin Tyson malttaa mennä maate tai edes istua. Yleensä se tutkii luontoa omatoimisesti ja muutenkin seurailee ympäristöä. Kun tää omistaja ei saa koskaan aikaiseksi vaan lähteä hengailemaan Taikun kanssa johonkin seuraan toisten treeniä tai oikeasti vaan seisoskelemaan vaikka omalle parkkikselle. Vaatis varmaan pienen Diapam-satsin omistajalle, stressipallon sekä hyvät päikkärit alle ettei hermot menisi heti ekan pari minuuttisen jälkeen. Ja just tän hermojen menemisen takia olen mennyt siitä mistä aita on matalin, eli laittanut Tysonin käskyn alle esim. näyttelyissä tai muussa tilanteessa missä on pitänyt odotella. Partisten kanssa heti pennun tultua opeteltiin makaamaan kyljellään rauhassa, mutta Tysonin kanssa unohdin kokonaan tällaisen opetuksen koska sen kanssa ei tarvitse miettiä turkinhoitoa ihan samassa mittakaavassa. Ja tosiaan unohdin kokonaan pentuaikana sellaisen asian opettamisen kuin rauhoittuminen. Havahduin tähän vasta vuosi sitten keväällä, kun kaverini Noora kysyi että osaako Tyson maata rauhassa. Onneksi nyt on tullut blogiin kirjattua koko Tysonin pentuaika, niin ehkä tulevaisuudessa muistaa monen asian mitä Tysonin kanssa unohti.

Oli hyvä artikkeli uusimmassa Palveluskoira-lehdessä omistajan ja koiran suhteesta. Oon tehnyt Tysonin kanssa asioita samalla tavalla kuin Tobyn kanssa ja kun tosiaan koirat ovat kuin yö ja päivä, niin samat jutut ei toimikaan samalla tavalla kuin toisen kanssa. Koko ajan olen oppinut uutta ja rohkeasti myöntänyt että jotain en osaa ja sitten ollaan opeteltu. Toby on ihan erilailla kontaktinhakuinen, todella kiinni minussa ja sen kanssa on aina ollut tosi helppoa kaikki asiat kun se tarjoaa tekemisiä paljon. Yrittää mahdollisimman paljon olla äiskälle mieliksi. Tyson on paljon itsenäisempi ja sellainen poika joka pärjää ilman äiskän holhousta. Sillä on omat mielipiteet ja niistä väitellään usein. Tyson on onneksi hyvin luettavissa ja sen ajatukset nkee eleistä hyvin, tietää jo ennalta millainen päivä on tänään ja mitkä metkut on nyt mielessä, kuunteleeko se yhtään mitä sanon ja miten sille pitää sanoat asiat selväksi. Äreä se ei ole koskaan (ei ole ikinä murissut kenellekään mistään) ja on paljon sosiaalisempi kuin esim. Toby, joten tällaisia ongelmia ei ole ollut. Enemminkin se virnuilee ja kyylää niin että silmän valkuaiset näkyy, juuri sellainen poika kellä on kepposet mielessä. Sitten kun saa kuulla kunniansa, niin oikeasti on kyllä pahoillaan. Mutta aina sen pitää kokeilla kuinka pitkälle annetaan sen mennä. Toivotaan että moni asia johtuisi iästä, sillä nyt talven aikanahan sille on nämä jutut tulleet ja nyt kevään tultua tuntuu että on vähän liikaakin kevättä rinnassa. Tai sanotaan, että heti kun oppi nostamaan jalkaa ja tajusi maailman hajut ym. asiat, niin on kyllä poikakin muuttunut. Sen takia puhun usein teinipojasta, sillä Tyson on juuri sellainen pahis nuori joka etsii omia rajoja.

Jännä juttu on myös se, että ongelmakohdat (treenatessa) liittyy useimmiten tai oikeastaan aina seuraamiseen. Palkkausongelma? Enkö osaa tehdä liikkeestä niin mielenkiintoista, että Tyson jaksaisi keskittyä. Muut liikkeethän se tekee yleensä tosi hyvin ja ottaa kontaktia. Paikalla makuunkin tekee muuten hienosti, jos vain olisi se mykistys-nappi.

On kyllä ollut mielenkiintoista seurata Tysonin kehitystä (henkistä ja fyysistä) ja juuri sitä sen ajatuksen kulkua. Kun puhun ongelmista, niin eivät ne ole sellaisia että itkeä tuhertaisin kotona että mikään ei toimi ja yhteinen elämä olisi kamalaa, vaan nämä ovat enemmän sellaisia pilkun viilaus -juttuja. Enemmän harrastamiseen liittyviä kuin arkisia. Kyllähän se voisi nätimmin kulkea hihnassa (ei kuitenkaan vedä itseään hirteen vaan alkulenkistä menee vähän vauhdikkaammin) ja ohittaa koirat mitenkään reagoimatta niihin (ei rähjää vaan ennemminkin yrittää into pinkeänä päästä toisten tykö), mutta eivät ne ole niin suuri ongelma etteikö pystyttäisi normi lenkkejä tekemään. Moni arkinen asia on helpompaa Tysonin kanssa kuin Tobyn.

Luetaan bologia uudelleen parin vuoden päästä (tai vaikka jo ensi keväänä) muistellen tätä hetkeä ja katsotaan onko mitään muutosta tapahtunut. Tai sitten Tysonista on tullut sohvaperuna, äiskä on 10kg lihavampi ja leikitään vain näyttelypuudelia joka kulkee nokka pystyssä :D Ei ikinä..

Eipä tullut kauheasti sittenkään vastattua kommentteihin, kun alkoi taas oma pää raksuttamaan laajemmin asioita. Meillä ei puhuta mistään ongelmakoirasta vaan ennemminkin ongelmaomistajasta, niin kuin aina kuuluukin. Koira on lähes täydellinen (kukaan kun ei ole täydellinen), kunhan vaan omistaja selviytyisi samalle aaltopituudelle. Koiralla on taitoa edetä seuraavalle tasolle, kun omistaja junnaa samassa pelissä vuodesta toiseen.

19. huhtikuuta 2010

Kökköä menoa tokossa

Eilen jäi Herhaun tokotreenit välistä, kun meikäläinen oli päivällä puutarhamessuilla ja ilta menikin kotihommissa (kauppa, anoppila, siivous...), joten tokotreenit sai jäädä välistä. Tänään oli sitten vuorossa Tamskin alo-avo kurssi ja nyt oikeasti ottaa päähän. Oon Tobyn kanssa ollut kisaavien ryhmässä (alo-avo) ja siellä paneuduttiin yksitellen liikkeisiin ja katsottiin ongelmakohdat jne. Tämä kurssi onkin nyt sitten enemmän koetilanteita harjoittava eikä puututa koiran opettamiseen mitenkään. Kuulin vasta jälkeen päin kun olin jo ilmoittautunut. Torstaina ei päästy, kun olisi muuten tullut liian kiire töihin menon kanssa. Eli tänään oli meille eka kerta.

Hyvää on kylläkin se, että nyt näen selkeästi missä mennään, mikä meidän taso on ja jos mentäisiin kokeeseen niin mikä tuomio tulisi. Tehdään joka kerta alkuun luoksepäästävyys ja paikalla makuu porukalla. Tysonin luoksepäästävyys oli kympin arvoinen. Istui nätisti paikoillaan koko ajan. Mutta paikalla makuussa oli oma itsensä, eli vinkui ja kerran nousi ylös. Pää pyöri kuin hyrrä ja äänenvoimakkuus kasvoi aina välillä. Pidin välimatkan lyhyenä ja kävin palkkaamassa aina kun hetkeksi hiljeni. Kouluttajan kommentti oli lisää häiriötreeniä. Mun kommentti oli, että me ei muulloin pahemmin treenatakaan kuin häiriössä, ohjatuissa treeneissä. Mutta paikalla makuu on kyllä jäänyt vähän vähemmälle, kun ollaan muuta hinkattu (lue: seuraaminen)

Tehdään tuolla kurssilla niin, että ennen aloitusta jokainen nostaa pari kolme lappua, joissa lukee aina joku liike. Liikkeet siis arvotaan joka kerta. Tänään olimme toisena koirakkona vuorossa (koska mun piti päästä lähtemään klo 19 viimeistään) ja liikkeinä seuraaminen kytkettynä, luoksetulo ja hyppy. Aloitettiin seuraamisella ja kouluttaja kommentoi heti, että hihnasta ei sitten nypätä. Jei, tiesin siinä kohtaa kuinka tämä seuraaminen menee. Pyysin, että käskytettäisiin tiheään käännöksiä ja pysähdyksiä, mutta ihan kuutamolla mentiin siltikin. Pysähdykset on jotain ihan kamalaa, tulee kyllä sivulle sitten kun tajuaa että jaa sä pysähdyitkin sinne.. Päivi-kouluttajan sanoin meiltä puuttuu Tysonin kanssa yhteys, joustava kuminauha mun ja koiran väliltä. Ei tullut uutena tietona :D Vaikka aina yritänkin kouluttaa mahdollisimman positiivisesti, niin Tysonille sopii oikeasti hyvin se pieni nyppäys hihnasta (pakote) jos se tekee ihan omiaan. Se ei ota siitä millään tavalla nokkiinsa, vaan enemminkin herää siihen hetkeen ja tajuaa, että äiskä taitaakin olla ihan tosissaan.

Seuraavana oli luoksetulo. Ekalla kerralla kävelin varovasti koko ajan miettien että lähteeköhän perään. Kyllähän se lähti sitten kun oli liian pitkä väli. Tuli taas into pinkeänä mun luokse, ihan täysillä juoksi :o) Toisella kertaa sitten sain ottaa ihan omavalintaisen etäisyyden (olisi pitänyt sanoa tästä jo aiemmin), Tyson pysyi hyvin, kunnes tuli liikkeenohjaajan käsky "käsky". Hienosti Tyson lähti tulemaan luokse, tajusin siinä kohtaa että näitä ei olla treenattu ikinä. Siis sitä että liikkeenohjaaja sanoo käsky ennen kuin itse annan koiralle käskyn. Kaikkea sitä taas muistaa, kun kerran tekee virheen. Kolmas kerta toden sanoo, nyt välimatka oli ihan lyhyt (alle 10ask.), Tyson pysyi "käskyn" ajan ja kutsuin luokse. Annoin käsiavut vatsan kohdalle ja hienosti tulikin eteen. Sitten käsky taas "käsky" ja tajusin, että ai niin, koirahan pitäis ottaa tästä vielä sivulle :D Ei olla sitäkään ennen tehty. Tyson katseli mua vähän aikaa huuli pyöreänä, mutta kyllä se sivulle sitten muutaman käskyn ja avustuksen jälkeen tuli. Eli mitä uutta pitää nyt ottaa luoksetuloihin? Paikalla istumista ja "käskyä" sekä edestä sivulle tuloa.

Loppuun hyppy ja nyt voin sanoa, että Tyson teki todella hienosti siihen asti mitä osaa. Eli lähti hyppyyn heti ekasta käskystä ja stoppasi hienosti. En ole ikinä ennen mennyt sen sivulle vielä, koska en ole pitänyt paikalla seisomista tarpeeksi varmana. No taas tuli käsky palata koiran sivulle ja annoin varmuuden vuoksi uuden stop-käskyn, olin jo melkein sivulla kun Tyson liikautti jalkaa, uusi stop ja palkka sivulta. Eli se teki hienosti juuri siihen asti minkä osaa, liikkeen loppua kun ei olla pahemmin vielä treenattu. Tästä tulin tosi iloiseksi. Täytyisi ihan ajan kanssa pyöriä siinä esteen ympärillä ja seisottaa Tysonia, mutta näissä treeneissä ei ole aikaa jäädä hinkkaamaan/opettamaan liikettä, vaan pointtina on tehdä kokeenomainen suoritus eikä me ihan niin pitkällä sentäs olla.

Näillä taidoilla jatketaan seuraavallakin kerralla. Yritetään nyt treenailla tässä muutama päivä, että perjantaina osattaisiin edes jotain parempaa näyttää. Sitä ennen on torstaina bh-kurssi, joten saada häiriötreeniä siellä.

Itsekseen oman vuoron jälkeen otin uuden paikalla makuun. Nyt kokeilin namikippoa Tysonin edessä. Kippo oli vajaan metrin päässä Tysonin edessä, yhdessä laitettiin sinne nami, mutta kun paikalla makuu alkoi, niin ei tainnut kertaakaan vilkaista kippoon :D Pointti meni siinä.. Katseli taas välillä ympärilleen, pääasiassa otti kontaktia muhun ja vinkui. Just, joko mä en osaa käyttää kippoa tai sitten siitä ei oo meille apua. Tai oikeastaan kippo ei ollut riittävän mielenkiintoinen, kun siellä oli vain muutama pala lihapullaa. Kotona ollaan nyt ruokakupin kanssa otettu paikalla makuuta puolisen minuuttia eikä siinä vingu, mutta ei se yleensä vingukaan kun yksin treenataan. Eli pitäiskö siirtää iltaruoka treenien yhteyteen. Treenien lopuksi paikalla makuu, ruokakuppi nenän edessä ja lopuksi vapautus kupille? Ja paikalla makuu niin, että siinä on ainakin yksi koira vierellä, mieluiten enemmän.

Ai niin, lopussa otettiin myös kaukokäskyjä takapalkalla. Tämän palkan Tyson huomasi, sillä käänsi päätä välillä taakse tarkistaen että onko namit vielä tallella. Välimatkaa oli ehkä 2-3m, käsimerkit suullisten käskyjen lisäksi ja ai että kun oli hienot siirtymiset! Joku meiltä onnistuu :D Ei yhtään epäröinyt istumaan nousussa ja nousi ihan kunnolla ylös eikä jäänyt puoleen väliin kenottamaan. Ekasta käskystä kaikki eikä ennakoinut mitään. Kahteen eri kertaan otin i-m-i-m siirtymiset. Jei!! Kapulaakin pidettiin, itse seisoin ja Tyson istui mun edessä.

16. huhtikuuta 2010

Vertauskuvia

Aamulla, kun menin nukkumaan, pää raksutti vielä täysillä ja itsekseni naureskelin, kun mietin Tobyn ja Tysonin eroja. Selvähän se on, että pojat ovat kuin yö ja päivä, mutta keksin paremman vertauskuvan. Luulisin kaikkien ihmisten tietävän sarjan Simpsonit. No meillä on kotona kaksi Simpsonien perheenjäsentä, nimittäin Bart (=Tyson) ja Lisa (=Toby). Luonteiltaan siis, Toby on kyllä ihan poika ja vielä vanhempi, mutta noin niin kuin periaatteessa tyypeiltään hyvin saman oloiset.

Tyson on pahis teini, joka näyttelee keskaria ja huutaa EVVK, välillä käydään pahanteossa tai ainakin yritys on hyvä eikä aina kuunnella järkipuhetta. Vaatii viritystä kuin mopo, että lähtee paremmin käyntiin ne pienet aivonystyrät. Toby taas on kiltti ja mielistelevä, suunnilleen on nurkassa piilossa ja kauhulla katselee Tysonin touhuja "Älä tee noin, äiti voi suuttua". Nauroin itsekseni, kun tajusin kuinka hyvin nuo Simpsonit kuvaavat meidän koiria. Olenkohan minä sitten Marge ja Juhis Homer? :D Toivottavasti ei.

BH-kurssi

Näin yön pikku tunteina on hyvin aikaa raapustaa blogiin vähän päivitystä. Eilen (torstaina) oltiin siis ensimmäistä kertaa bh-kurssilla. Maanantaina olisi oikeasti ollut eka kerta, mutta silloin ei päästy paikalle.

Tehtiin pienryhmissä itsenäisesti treeniä. Kolme koirakkoa per ryhmä: yksi paikalla makuussa, yksi seuraamisessa tai kolmas vahtii paikalla makaavaa. Tehtiin useampi kierros tähän malliin. Paikalla makuun välimatka oli yksi parkkiruutu, selkä koiraan päin ja sen aikaa makuutettiin, kun toinen teki seuraamista oman mielen mukaan.

Tyson pysyi maassa joka kerta, kuulemma vähän korjaili asentoa (takapää nousi hieman ilmaan), mutta mitä enemmän oltiin paikalla makuussa oltu, sen rauhallisemmaksi muuttui. Mutta se prkleen vinkuminen ja ulvominen. Nyt piti vielä kovempaa ääntä, kun en pystynyt tuijottamaan murhaavasti. Palkkasin vain hiljaisuudesta, mutta siitä ei pahemmin ole ollut hyötyä. Mimmu (kouluttaja) ehdotti targettia mun ja koiran väliin. Joku namikippo mitä Taikku voisi tuijottaa, jospa ei kyllästyisi niin totaalisesti. Luulisin tämän vinkumisen liittyvän malttamattomuuteen, olisi kivempaa touhuta toisten koirien kanssa eikä joutua makaamaan tässä maassa ihan paikoillaan. Yksin treenatessa ei vingu, mutta jossain vaiheessa laskee pään alas ja huokaisee. Eli joka kerta homma on yhtä tylsää. Tähän pitäisi saada mielenkiintoa esim. ruokakupin kanssa. Lyhyet paikalla makuut ennen ruuan antoa. Tysonhan istuu yleensä kun odottaa ruokaa, mutta jos vaatisi vähän lisää. Tätä on joskus kokeiltu, mutta en jaksanut sitä taistelua montaa kertaa. Tyson on aivan kuuro, tuijottaa vaan kippoa eikä tajua ollenkaan down-käskyä.. Mulla menee yleensä hermot tässä kohtaa ja sit onkin ihan se ja sama mitä tekee, kun lopputulos on kaaos :D

Seuraamiset parani loppua kohden. Ei namia kädessä, paljon käännöksiä jne.. Eka seuraaminen oli jotain ihan muuta kuin seuraamista. Enemminkin päiväkävelyä metrin tuntumassa minusta. Tyson meni ihan missä sattui ja katse oli ihan jossain muualla. Muutama kunnon huomautus ja reippaasti vaan käännöksiä periaatteella, kyllä se perästä tulee kun hihna kiristyy tarpeeksi. Metrisellä hihnalla ei ole paljoa valinnan varaa.. Mutta tosiaan loppua kohden parani, mutta ei siltikään puhuta oikeanlaisesta seuraamisesta. Mutta kontakti oli parempi. Mun pitäis vaan paremmin viritellä koira ja saapua ajoissa paikalle ("jos ei olisi viime tippaa, en saisi mitään tehdyksi").

Omaa vuoroa odotella Tyson oli yllättävän rauhallinen ja helppo. Kauaa ei jouduttu odottelemaan ja sen ajan Taikku istui vierellä. Mutta ilmoitin kyllä heti treenin alkuun selvästi, että nyt prkl et sinkoile mihinkään. Pannan olin viritellyt niin, että pysyy hyvin paikoillaan ja antaa napakamman otteen, kuitenkaan hirttämättä koiraa (puolikuristavaan kiinnitin hihnan niihin lenksuihin minkä läpi menee ketju). Tuolla saa kyllä yllättävän hyvin Tysonin hereille ja tajuamaan että äiskää ei ehkä nyt jalliteta ihan noin vain. Toivottavasti pian saadaan sellainen ketju, mitä ollaan Tuulalta aina lainattu ppk:n treeneissä.

Tänään tuli postissa uusi treeniliivi (aussieyhdistyksen logolla varustettu Berra). Ihanaa, kun ei tarvitse enää pukeutua telttaan (Tyson syönyt kiristysnauhat alareunasta kuin myös vetoketjun reunaa).

15. huhtikuuta 2010

Tottista Pirkkahallilla

Pienryhmän tottistreenit ihanan aurinkoisella hiekkakentällä. Kun ei perhana osaa pukeutua sään mukaan, niin sitten valutellaan hikeä. Ei vaan, hankala keli pukeutua, sillä auringossa on lämmin, mutta mene hetkeksikin varjoon niin palelet. Tuli pirun kiire ennen treeniä, joten alkuvirittelyt jäivät välistä. Ja vasta nyt kirjoittelen blogia, sillä treenien venyttyä melkein klo 20 asti meikäläisellä tuli kiire töihin.

Tysonin kanssa aloitettiin seuraamisella. Minttu naksutteli meidän uudella super vaimealla naksulla (uutta ostamaan taas...). Periaatteella käännöksiä ja yllätyksellisyyttä. Sata asiaa olisi taas muistettavana. Minttu piti huolen, että en ottanut namia valmiiksi käteen tai että en edes laittanut kättä taskuun ennen kuin luvan saatua (naksaus). Pää pitäisi pitää pystyssä, muistaa toistaa seuraa-käsky aina tarvittaessa ja herkemmin huomauttaa Tysonille hihnalla, jos se seilailee omiaan. Saatiin taas Tuulalta lainaksi ketju, minkä saa napakasti ihan korvien taakse ja ai että Tyson oli kuulolla. Ei tarvi mitään kovaa pakotetta antaa, vaan pieni huomautus ja koska ketju pysyy ihan korvien takana, niin siinä on parempi tuntuma koiraan. Pyysin että Tuula hommaa meille oman tuollaisen. Normi panta kun roikkuu ihan kaulan alaosassa eikä se enää tunnu missään Tysonilla.

Toisessa setissä otettiin ensimmäistä kertaa henkilöryhmää. Yllättävän hyvin meni ilman mitään namiapuja. Siinä tulee tarpeeksi pyörimistä ja hyörimistä. Nyt on sitten uusi homma mitä pitää ruveta muistelemaan, nimittäin seuraamista pysähtyminen. Tyson oli ihan kuutamolla, kun pysähdyin ja yritettiin tehdä vielä niin, että käveltäisiin lähes tulkoon Tuulaa päin ja juuri ennen pysähdys, niin ei.. Sitten tehtiin paikalla oikealle kääntymisiä ja pikku hiljaa ruvettiin saamaan koiraa hereille. Mutta näitä ei olla kyllä aikoihin treenattukaan, joten suottakoon se Tysonille anteeksi.

Tänään päästään BH-kurssille. Maanantainahan se jo alkoi, mutta silloin oli alo-avo kurssin alkupalaveri treenipäivien osalta. Tänään olisi eka alo-avo tunti heti BH:n jälkeen, mutta taidan jättää sen välistä. Tyson makaa nyt jo ihan raatona sohvalla, kun oli taas päivän Ruutanassa juoksemassa ja kuudelta bh-treeneihin, joten eiköhän ne riitä tältä päivää. Muutenkin tulisi taas mulle itselle liian tiukka aikataulu, vaikka kummatkin treenit ovat Hervannassa 5min ajomatkan päässä meiltä.

13. huhtikuuta 2010

Parkkistokoa

Kävin päivällä Lemmikkipalvelu Koiranpäivien uudessa noutomyymälässä ja mukaan lähti treenikamaa ja muuta mukavaa. Koska iltapäivällä ei ollut mitään tekemistä (hortonomin työt tehty tältä päivää), niin lähdin sitten Tysonin kanssa meidän parkkipaikalle treenaamaan. Sen verran suunnittelin, että ajattelin katsoa millä mallilla alokasluokan liikkeet ovat. Hyppyä ja luoksepäästävyyttä ei tehty, koska ei pystynyt, ja seuraaminen otettiin vain hihnassa.

Aloitetaan siitä vaikeimmasta eli seuraamisesti. Tyson motivaatio on nyt aikas hyvällä mallilla, se seuraa mun menemisiä eikä enää niin usein irrota kontaktia tai muutenkaan kiinnitä huomiota ulkopuolisiin häiriöihin. Mutta paikka on ihan väärä, asento vino ja käännökset mitä sattuu. Käännöksiä pitäisi alkaa nyt tekemään ihan ajatuksella ja niitä ihan omana juttuna. Täyskäännös on tooooosi laaja. Mutta tärkeintä tässä vaiheessa että hyvä fiilis ollaa löydetty, "pieniä" viilauksia enää itse perusteisiin.

Seuraavaksi liikkeestä maahanmenoa. Tänään taas hieman tökki, ei yhtä hyvää menoa kuin sunnuntaina. Mutta alkukankeuden jälkeen saatiin leikkimielisellä käskytyksellä pari tosi hienoa maahanmenoa ja siihen lopetettiin. Kun Tyson menee maahan, niin kyllä se siellä hyvin pysyy vaikka itse menisin kauemmaksi.

Luoksetuloja otettiin myös. Kävin välillä palkkaamassa istumisesta, vaihdoin välimatkaa, hiottiin loppuasentoa jne.. Yritin päästä käsiavuista eroon. Tähän kun saa varmuutta paikalla istumiseen, melkeinpä voisi ottaa luoksetulon vaikka joka viidennellä kerralla. Tai muutenkin tuoda siihen vaihtelevuutta ja yllätyksellisyyttä, nimittäin Tyson on kova poika karkaamaan. Lähtee välillä ihan täysillä mun perään, samalla vauhdilla kuin normi luoksetulossa.

Liikkeestä seisomiset sujui tänään varmaankin parhaiten. Alkuun pientä paikalla askellusta, mutta varmistelin muutaman kerran oikein kunnolla ja sen jälkeen lähti stoppi sujumaan. Huomasin myös, että paras on kun vaan reippaasti kävelen eteenpäin enkä jää kyttäämään Tysonia. Silloin stoppi on hieno ja varma. Jos taas katselen perääni, niin saattaa siirtää jalkaa. Luottoa vaan! Tehtiin liikkeenomaisesti, mutta palatessa palkkasin ja poistuin uudelleen, taas palkkaus ja taas pois. Ja koko ajan neljä jalkaa pysyi maassa, jes!

Loppuun paikalla makuu, aikaa yhteensä 3min ja taisin palkata kolme kertaa sinä aikana. Ensin 30 sek. odotus, palkka, 45sek., palkka ja jossain loppupäässä taisin palkata vielä kerran. Tyson oli hiljaa, ei mennyt lonkalla mutta parin minuutin kohdalla laski pään alas. Nosti jossain vaiheessa ylös ja piti ylhäällä loppuajan. Alkoiko tympimään paikalla oleminen? :D

Joka liikkeen välissä leikittiin uudella narupallolla. Nyt on ihana leikkiä Tysonin kanssa, kun se ei karkaa lelun kanssa kauas Saharaan vaan pysyttelee lähellä ja tuo lelua mulle. Joko vaihdan sen namiin tai leikitään yhdessä. Palloa pystyi heittämään Tysonille ja se toi sitä mulle ihan omasta vapaasta tahdostaan. Hieno poika! Yhtäkkiä mennyt jakeluun tämä leluhomma. Helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse rystyset valkoisena puristaa hihnaa, kun koira yrittää kauas pakoon.

Huomenna on pienryhmä tottis. Torstaina ensin BH-kurssi ja sitten olisi Tamskin alo-avo ryhmän treenit. Mitähän siitäkin tulee.. Molemmat Hervannassa, pitää yrittää lopettaa BH-treeni ajoissa, että kerkee vähän nollaamaan pään ja sitten tehdä aika leppoisan alo-treenin. Mutta torstaina sen sitten näkee. Ollaanko molemmat ihan naatit (treenien jälkeen pitäisi vielä lähteä yöksi töihin....).

11. huhtikuuta 2010

Sunnuntai tokoa

Tänään aiheina seuraaminen, kaukokäskyt, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Kaikkia muita paitsi hyppyä tehtiin itsenäisesti. Näiden lisäksi tein Tysonin kanssa paikalla makuuta sekä lelun noutoa.

Seuraaminen oli taas mitä oli. Kontakti hyvä, koira innoissaan, paljon käännöksiä, nopeuden muutoksia, mutta ei suoraa ja täyskäännös aika väljä. Saatiin hienoja vasemmalle käännöksiä, Tyson oli juonessa mukana koko ajan. Tästä ihan mega tsempit ja lelupalkkaus.

Kaukokäskyt oli osittain hyviä, osittain ei. Istumaan nouseminen tökkii aina välillä, käsimerkit auttaa aika paljon (onneksi niitä saa käytää). Maahanmenot onnistuu aina, mutta istumiseen saattaa tarvita pari käskyä tai kroppa-avun, jos ei käytä käsimerkkiä.

Luoksetuloissa olisi hiottavaa se loppuasennon suoruus. Se kun vaihtelee aina välillä. Ja tietty käsiavuista olisi syytä päästä eroon.. Paikalla pysyi hyvin, otin pisimmillään 20 askelta väliä. Vauhtia löytyy ja jarrutus tapahtuu oikeassa kohdassa.

Liikkeestä maahanmenot oli hienot! Ihan eri meininki kuin vielä viikko sitten. Otin seuraamisen mukaan ja tehtiin kokeenomaisesti muuten, mutta välimatka ei ollut ihan koepituus. En nyt muista tehtiinkö liikkeestä maahanmenoa vai paikalla makuuta, kun kiersin Tysonin pariin kertaan. Pysyi hyvin paikoilla, pää kääntyili, mutta ei vaihtanut lonkkaa niin kuin Toby usein tekee.

Hyppyyn lähtö tökki tänään, vaati toisen käskyn ja meidän kouluttajan herättämään huomiota esteen taakse vähän kauemmas. Viimeinen hyppy tehtiin niin, että kouluttaja oli esteen sivussa eikä enää antanut apuja. Stopit on hyviä, kunhan itse keskityn ajoitukseen.

Paikalla makuuta otettiin aina silloin tällöin sopivassa välissä. Suht lyhyitä odotuksia, välimatka vaihteli, kävin kyykyssä, olin selin koiraan. Yhden paikalla makuun otin kokonaan selin koiraan, välillä kävin palkkaamassa ja pidensin välimatkaa.

Patukan nouto tehtiin noutoliikkeen tyyliin. Ihan mielenkiinnosta kokeilin yrittääkö Tyson lähteä omin luvin lelun luokse, mutta se istua kökötti mun sivulla kun tein hämyheittoja ja lopulta heitin lelun kokonaan. Tuo-käskyllä noutoon, lähti kyllä, mutta ei kiinnostunut lelusta. Haisteli ympäriltä ja tuli takas mun luokse. Lähetin uudelleen ja osoitin lelua "tuon minä haluan". Toi kyllä, mutta piuhat olivat hieman pitkät pääkopassa.

Tiukka tahtinen treeni ensimmäiset 20 min, koko ajan tapahtui jotain. Sitten pidettiin kunnon tauko ja loppuaika sitten höntsäiltiin omiamme. Oli kyllä kivaa ja itsellä pysyi motivaatio ja hermot hyvin, tsemppasin kunnolla, palkkasin kehuilla paremmin mitä aiemmin. Alan näköjään itsekin oppimaan pikku hiljaa :o)

Kroppa kunnossa

Tänään oli Taiskalla taas hierontapäivä. Meni jo paremmin, vaikka alkuun taas oli omia mielipiteitä. Ekan puolen jälkeen Tyson hiljeni ja makoili ihan rauhassa paikoillaan. Harmi vain että piti vaihtaa puolta, mutta toinen puoli menikin sitten jo paremmin. Enää ei vinguttu kuin sikaa tapettaisiin, vaan oikeasti nautittiin tilanteesta.

Tyson oli kuulemma hyvin palautunut edellisestä hieronnasta ja nyt kroppa tuntuikin olevan paremmassa kunnossa. Kertakin jo auttoi, kun ei mitään isoja lihaskireyksiä ollut. Oikeapuoli oli tosi hyvä, vasen lapa tuntui kuulemma hieman erilaiselta sekä lanne, mutta iho kuitenkin liikkui hyvin eikä isoa lihaskireyttä ollut. Tysoninkin kanssa voi nyt siirtyä ylläpitohoitoon. Noin kerran kuussa hieronta, jossa samalla katsotaan missä mennään ja onko tarvetta lisähieronnalle.

Seuraavaksi olisi sitten vuorossa Jammu ja Figo, mutta vielä ei olla sovittu mitään aikaa. Tobyn ja Tysonin hierotutan varmaankin seuraavan kerran toukokuun lopulla/kesäkuun alkupuolella.

10. huhtikuuta 2010

Näyttelyilmoja

Nyt muistin hyvissä ajoin (pari päivää vikaan ilmoon) ilmoittaa Tysonin pariin näyttelyyn. Yhden viikonlopun vaivalla reissataan Mynämäelle ja Raumalle toukokuun puolessa välissä. Sitten olisi vielä Harjavalta (pitää muistaa vain ilmoittautua). Netti-ilmoittautuminen on ihana asia, oon ihan surkea lähettämään etanapostia.
Katselin tässä kalenteria ja toukokuussa on joka viikonloppu jokin meno. Huomaa että paras harrastuskausi alkaa. Nukkuu sitten maanantaipäivisin kunnolla, kun töihin meno on vasta illalla :o) Onneksi Tysonissa ei ole turkin kannalta isoa hommaa, saattaa jopa päästä näyttelyä edeltävänä yönä ajoissa nukkumaan..

9. huhtikuuta 2010

Ilmaisutreeniä

Päästiin tänään rauniotreeneihin (kiitos elintarviketyöntekijöiden lakon, sillä pääsin jo aamusta töihin). Tysonin kanssa ei otettu muuta kuin ilmaisutreeniä parkkiksella, ettei mene sekaisin. Jos olisi mennyt raunioille etsimään, niin olisi tullut suorapalkkausta ja nyt olisi pointtina opettaa sille ilmaisu, joten jonkin aikaa panostetaan pelkkään ilmaisutreeniin (ja tottikseen tottakai).

Ensin Hannalta pari irtorullan hakua, vähän häröili mutta toi kuitenkin rullat. Seuraavaksi Tuulan tykö, joka oli tien varrella matalan lumikasan takia. Tässä kohtaa Tyson oli joko aivan pihalla tai sitten joku muu kiinnostuksen kohde vei voiton. Ei oltu suunnilleen näkevinään Tuulaa ja rullaa, vaan loikittiin hangessa ja mentiin hajujen perässä. Kun Tuula siirtyi asfaltille, niin alkoi taas normi toiminta löytymään. Kolmas kerta vielä Hannalle ja nyt Tyson teki hienon rullan haun. Otti ihan omatoimisesti rullan maasta ja toi mulle. Parhaiten toimi, jos eka härnäsi rullalla ja juuri ennen kun Tyson oli kohdalla, niin heitti rulla Tysonin eteen maahan. Nyt pitää ruveta pikku hiljaa hakemaan sitä maalimieheltä ihan kädestä tai ainakin lähes iholta asti. Mutta tähän ei auta kuin treeni. Tämähän oli vasta toinen kerta kun ilmaisuja treenattiin.

Ensi viikosta lähtee liikkeelle meidän kevättreenikausi, nimittäin pääsimme Tamskin alo-avo tokoryhmään (kylläkin vasta jälkeenpäin kuulin, että on pitkälti kokeenomaista treeniä, mutta ei se mitään) ja samalla viikolla alkaa myös Herhaun BH-kurssi. Harmi vain että molemmat alkavat maanantaina. Tokossa vain sovitaan tulevista treenipäivistä eikä vielä treenata koirien kanssa silloin. BH-kurssi on aina maanantaisin ja torstaisin. Ensi keskiviikkona on pienryhmän tottistreenit Pirkkahallin lähettyvillä. Sunnuntaina normaalit Herhaun tokotreenit. Joten ainakin tulee treenattua ja vältän sen yksinään treenaamisen, missä olen todella huono. Parin viikon päästä keskiviikkona (21.4.) on teoriakoulutus pelastustottiksesta ja -ketteryydestä. 2.5. olisi Tamskin agilitykarsinnat minne ollaan ilmoittauduttu, mutta vähän on sellainen tunne, että viikosta loppuu päivät. Ei liikaa kerralla ja pääpaino on tokossa/tottiksessa sekä pelastuspuolen treeneissä. 2.5. olisi myös IPOR hakukoe, mihin pitäisi mennä avustamaan.

Tyson täyttää huomenna 1,5v. Ihanaa, koko ajan lähestytään aikuisikää ja järjen kasvua. Teinivuodet toivottavasti jää taakse hamassa tulevaisuudessa ja käsissä on silloin ajatuksenvoimalla kulkeva koira, joka ei tee koskaan kepposia eikä sen silmissä kiillä hullunkiilto, vaan on hyvin helppo ja yksinkertainen luonteeltaan. Ja jos Tysonilta kysyttäisiin mielipidettä asiaan, niin se saattaisi mulkaista silmäkulmasta ja siirtyä muuhun huoneeseen miettimään seuraavia kolttosia ;o) Meidän hieno ja omalaatuinen Tyson. Miksi mennä sieltä mistä aita on matalin, kun voi elää jännittäviä hetkiä päivittäin tekemällä asiat mutkan kautta. Ei helppo, mutta varma, jahka ollaan päästy samaan lopputulokseen.

7. huhtikuuta 2010

Höntsäilyä

Suunnitelma oli ottaa Ruutanassa hyppyä, mutta se homma meni plörinäksi, kun isä sanoi hyppyesteen olevan palasina. Ruuvit eivät olleet kestäneet talven kosteutta ja puun turvottua olivat antaneet periksi. Eli ei hyppyä nyt tähän hätään. Hieman väsytti lyhyiden yöunien jälkeen (pakko kääntää rytmi tänään), joten päätin vaan höntsäillä sitä ja tätä Tysonin kanssa.

Aloitettiin maahanmenoilla, joissa oli ihan eri meininki mitä viime kerroilla. Kerrasta maahan ja Tysonin ilmeestä näki että sitä oikeasti huvitti tehdä niitä. Reilusti kehuja ja ajoissa lopetus.
Seuraamista otettiin ihan lyhyillä pätkillä ja aina loppuun täyskäännös. Tyson lähti herkästi huitelemaan omia menojaan, joten pointtina oli nyt vain seurata mitä minä teen ja missä menen.
Luoksetuloissa Tyson malttoi istua hyvin paikoillaan ja vauhtia riitti vaikka matka ei ollutkaan nyt kauhean pitkä. Kävin myös palkkaamassa pelkästä istumisesta, etten joka kerta kutsunut luokse.
Kaukokäskyistä tehtiin muutama istu-maahan siirtyminen. Alku kangerteli ja istumaan nouseminen oli vaikeaa, mutta loppua kohden alkoi sujumaan hyvin ja ekasta käskystä noustiin.
Loppuun vielä liikkeestä seisomista. Yleensä en ota jääviä saman treenin aikana, mutta nyt rikottiin sääntöä ja testattiin sekin liike. Ensin palkkasin pelkästä stopista kerran ja siitä sitten eteenpäin jatkoin matkaa ja palkkasin vasta lopuksi, kun palasin Tysonin vierelle. Välimatka oli pisimmillään joku 5-6 askelta. Varmistelin tassujen paikalla pysymistä parilla lisäkäskyllä liikkuessani.

Vaikka olikin ihan höntsäystreeni eikä varmaan mitään ihmeellistä edistymistä tapahtunut, niin ainakin tuli varmuutta liikkeisiin, sillä jokainen onnistui hyvin eikä Tyson päässyt karkailemaan omia aikoja kesken liikkeen. Taikun ilme kertoi että kivaa oli koko ajan eikä alkanut puuduttamaan. Itse muistin olla tsemppaava ja kehuin paljon, ja mikä tärkeintä: en jankuttanut liikaa yhtä liikettä. Koko ajan tapahtui jotain, mutta ei yhtä asiaa liian kauan. Mitään isoja miettimistaukoja en pitänyt, vaan aika nopeasti vaihdettiin liikkeestä toiseen eikä se näyttänyt Tysonia haittaavan. Tehtiin mitä osattiin, joten ei tullut sekaannuksia.

Myöhemmin lisätty: 
 Isältä löytyi kätköistä sopivaa putkea/vahvaa letkua, josta sahattiin meille irtorullia hakutreenejä varten. Heti testattiin niitä, kylläkin ihan yksinään ulkona. Heittelin Tysonille rullaa ja pointtina oli nyt vain tarrata siihen kiinni ja tuoda se mulle. Hyvin hoksasi jutun ja vaikka nyt ei olekaan naksua käytössä, niin tarjoaa hyvin rullan tuontia, kun en palkkaa sitä kontaktilla muusta. Eli jos siis jättääkin rullan tuomatta ja tulee mun luokse, niin muutun passiiviseksi ja Tyson tajuaa, että palkka ja kehu tulee vain kun roudaa rullan äiteelle.
Lopuksi tehtiin vielä lyhyt treeni maahanmenoista uudelleen ja edelleen oli hyvä meininki päällä.

6. huhtikuuta 2010

Pientä tottistelua lätäköissä

Rupesin miettimään, että pahemmin ei olla vesisateessa ja märällä pohjalla treenattu, joten se korjattiin tänään kun keli oli aika kurainen. Juhiksella oli aamupäivällä työhaastattelu Tampellassa ja pakkasin koirat autoon mukaan. Kävelin Tysonin kanssa Näsijärven rantaan vähän hömpöttelemään. Aloitettiin seuraamisella, tehtiin taas usein käännöksiä joka suuntaan ja pidettiin vain motivaatiota yllä. Yritin naksutella, mutta meidän naksutin on taitanut tulla tiensä päähän, kun ei oikein suostu enää palautumaan painalluksesta. Joten treeni tehtiin pääasiassa pelkillä nameilla ja kehuilla.

Seuraavaksi kokeiltiin niitä kamalia maahanmenoja, nyt leikkimielellä kilpailtiin kuka eka maassa. Tällä tyylillä sain aikanaan Tobynkin innostumaan maahanmenoista. Vielä ei Tyson mitään nopeaa maahanmenoa tehnyt, mutta huomattavasti paremmin kuin eilen. Pelkällä namipalkalla se meni ekasta käskystä maahan. Enemmän se ihmetteli sitä mun kyykkyyn menemistä ja silloin laski aluksi vain etupää, mutta periksi ei annettu ja lopulta saatiin se takamuskin maahan. Nyt huomasin, että Tyson lopettaa liikkeen heti kehumiseen ja palkkaan, eli ponkaisi ylös samantien. Tätä sitten hinkattiin pariin kertaan eli rauhassa nousin ylös ja palkkailin maahan ja vasta hetken päästä vapautin.

Loppuun vielä luoksetuloja. Ai että oli vaikeaa tuo istuminen. Teinkö liikaa vai oliko motivaatio laskenut, sillä ensimmäinen kerta muistaakseni meni tosi hyvin, mutta siitä eteenpäin Tyson lähti perään kun poistuin sen viereltä. Eikä meinannut mennä istumaan, ei sitten millään (kuka sitä nyt märässä maassa istuisi...). Varmistelin paljon, kehuin, palkkasin pelkkää istumista. Vaihtelin välimatkaa, mikä oli koko ajan suht lyhyt. Loppuun luoksetulo ja siitä peruutin pari askelta ja uusi eteenistuminen.

Vaikuttiko keli vai eikö ollut tarpeeksi motivaatiota pelkillä nameilla ja kehuilla vai teinkö itse jotain toisin. Ken tietää, mutta ei tuo miltään kamalalta treeniltä tuntunut. Mitään liikettä ei tehty pitkään ja loppujen lopuksi aika vähän aikaa siellä Nässyn rannassa oltiin, sillä oli kävelymatkaa autolle oli jonkin verran ja Juhis tulikin autolla vastaan juuri sopivasti, kun palattiin takaisin. Tyson selkeästi vaatii hyvin lyhyen treenin, max. 2 toistoa niin olisi todella hyvä. Mulla vaan on paha tapa jäädä jankuttamaan.. Nytkään ei ollut mitään suunnitelmaa, ajatus vain että seuraamista ja maahanmenoja pitää kokeilla.

5. huhtikuuta 2010

PPK:n tottis ja ilmaisutreeniä

Nyt on liian väsynyt kirjoittamaan pitkää stooria. Parin tunnin yöunien jälkeen heräsin kolmen aikaan ihan pirteänä enkä saanut enää unta. Viimeisen kerran katsoin kello puoli seitsemältä ja kymmeneltä soitti jo kello. Päikkäreitä ei ole kerennyt ottamaan ja ehkä ihan hyvä niin, jospa vaikka ensi yönä saisi nukuttua kunnolla. Vuorokausirytmiä ei ole tullut käännettyä kunnolla pääsiäislomalla.

Päivällä käytiin nopsaan Ruutanassa ja neljältä oli PPK:n treenit. Aloitettiin tottiksella ja taas sillä ihanalla seuraamisella. Nyt otettiin taas lelu käyttöön ja ai että Tyson tykkäsi. Oli ihan erilainen kiilto silmissä ja intoa. Itsekin koitin olla aktiivinen ja tehdä yllätyskäännöksiä. Vieläkin saisi tehdä nopeammin käännöksiä, sillä pari metriä käännöksen jälkeen menee tosi hyvin ja sitten Tyson lähtee poikittamaan. Eli vieläkin nopeammin ylläreitä.

Toisena juttuna päätin ottaa meidän murheenkryyniä, eli liikkeestä maahanmenoa. Se oli jo lähes koevalmis viime kesänä, eka liike mikä oli jo todella pitkällä ja varmalla pohjalla. Varmaan olen tehnyt sitä liian usein ja liian monta kertaa treeniä kohden, sillä maahanmeno on kokenut inflaation ja pahan sellaisen. Tänään kun näytin meidän menoa, niin ai että mua otti päähän. Tyson käänsi päänsä aina muualle kun sanoin "down" ja oli kuin ei kuulisi mitään. Houkuttelin lelulla ja korostin vielä itse menemällä kyykkyyn yms.. niin ei. Etupää saattoi mennä maahan, mutta pyrstö oli pystyssä tai jos todella meni maahan niin hyyyyvin hitaasti eikä todellakaan ekalla käskyllä, ei kyllä tokallakaan. Päädyttiin siihen tulokseen, että Tyson testaa mua. Siitä näkee niin selvästi, että se kyseenalaistaa mun käskyn. Olen varmasti mokannut sillä, että en ole vaatinut loppuun asti maahanmenoa, vaan olen vapauttanut ja ottanut liikkeen uudelleen. Tyson on oppinut, että maahan ei tarvitsekaan mennä. Otettiin pienet pakotteet käyttöön, jos haahuili niin nyppäsin hihnasta (saatiin ketjupanta lainaan) ja maahan-käskystä mentiin loppuun asti vaikka sitten pakotteella avustaen. Tämän jälkeen kun palkkasin, niin Tyson veti taas ylikierrokset ja härppi hihaa ja hyppi vasten. Kunnon kielto ja nyppäisy hihnasta. Mitä teki Taikku? Häntä pystyssä silmät kiiluen antoi eleen että peli ei ole vielä loppunut. Tuula on sanonut tästä jo aiemmin, että Tysonin kanssa tullaan vielä taistelemaan jonkin aikaa, sillä poika ei ole mikään pehmeä poika vaan juuri sellainen asioita kyseenalaistava teinipoika joka testaa että onkohan mun pakko sittenkään totella vai pääsisikö tästä jotenkin vähemmällä vaivalla.

Ilmaisutreeneillä jatkettiin tottiksen jälkeen. Tysonin kanssa ei ole vielä ilmaisuja aloitettu. Rullalle se täytyy opettaa, sillä poitsu ei hauku. Lelujen tuonnin olen nyt saanut opetettua ja se osoittautuikin hyvin opituksi tänään. Ensin Tuula härnäsi irtorullalla ja Tyson oli ihan pihalla. Ei tarrannut kiinni vaan seuraili vaan innoissaan siinä vieressä. Pyysin sitten laittamaan rullan maahan, sillä Tyson on aina hakenut maassa olevaa lelua. "Ota" käskyllä rulla napattiin suuhun ja tuotiin mulle käteen asti. Olin ihan että "woooow! Se toi sen!" Tyson oli pitkässä liinassa kiinni jos se vaikka päättäisi lähteä huitelemaan ympäri kenttää, mutta se tuli aina suoraa mun tykö. Kolme rullan hakua Tuulalta ja kolme Kirsiltä. Joka kerta rulla oli maassa maalimiehen vieressä. Vielä joutui toistamaan useamman kerran käskyn ja osoittamaan rullaa, mutta eiköhän se tästä lähde hyvin sujumaan nyt kun hoksattiin asia. Ihan kentällä otettiin tämä harjoitus niin että maalimies oli meistä muutaman metrin päässä näkösällä ja tehtiin kunnon lähetys. Sitten ota ota ota... käskyillä rulla suuhun ja isoilla kehuilla takaisin minun tykö. Hieno Taiska! Ei olis kyllä vielä muutama kuukausi sitten uskonut, että se joskus tuo mulle jotain, ajattelin että yhtä vaikeaa on saada Tyson haukkumaan kuin tuomaan mulle leluja tai muita tavaroita. Jotain tulosta ollaan saatu aikaiseksi kotona :o) Nyt pitää hommata omat letkun pätkät, että päästään treenaan lisää. Ilmoitin jo Juhikselle, että meidän pitää mennä treenaamaan ja piste. Vastalauseita ei oteta vastaan. Kyllä Taikusta vielä rullakoira tehdään!

4. huhtikuuta 2010

Tokoa

Tänään oli Herhaun toko. Taas vähän jänniti että mitenköhän menee. Tyson oli kyllä ihan oma itsensä, kuten jo ennen taukoa. Eli ei tullut hermoromahdusta :o)

Aloitettiin seuraamisella. Mimmu sanoi, että poikittaa hieman takapäällä, jos olisi lunta niin askeleet eivät menisi kahdessa rivissä vaan kolmessa. Tyson kulkee vain takapäällä poikittain, eli etupää on ihan normaalissa asennossa, joten siitä on minun todella vaikea nähdä että mitä takapää tekee. Tänään en niinkään yrittänyt päästä eroon poikittamisesta vaan yritin itse opetella koko ajan tekemään jotain. Eli paljon oltiin liikkeellä, tehtiin käännöksiä joka suuntaan, nopeuden muutoksia yms.. Koko ajan siis pää raksutti eikä jäänyt aikaa maan haistelulle tai toisten koirien kyttäämiselle. Tämä oli oikeastaan aikas kivaa. Ei varmastikaan koko ajan seurannut oikealla paikalla, mutta palkkasin vain kun oli lähellä kontaktissa. Täyskäännökset on vielä hieman laajoja, niitä voisi hioa pelkästään jonkin aikaa, mutta teki kuitenkin oikein sen käännöksen ilman apuja. Tysonistakin huomasi, että se alkoi oikeasti seuraamaan minua, katsoi mihin menen ja mitä teen. Loppua kohden paransi koko ajan (taas mentiin viime tipassa treeneihin eikä keretty oikein viritteleen itseämme).

Seuraavaksi tehtiin luoksetuloja, suunnilleen joka toisella kerralla palasin takaisin palkkaamaan ja joka toisella käskin luokse. Pidensin pikku hiljaa välimatkaa ja pisimmillään olin 30 askeleen päässä. Vauhti oli kova ja hidastus tapahtui minun tietääkseni oikeassa paikkaa, eli ihan lopussa liinat kiinni menetelmällä. Tässä 30 askeleen välimatkassa ensimmäisellä kerralla törmäsi (eka korta kun törmää), mutta ei onneksi kovalla voimalla. Suusta pääsi kyllä ääni, mutta se ei onneksi Tysoniin vaikuttanut mitenkään. Ei siis varonut seuraavalla kerralla ja jarrutti ihan samassa kohtaa, mutta nyt sai liinat kiinni paremmin. Jarruja hidasti irtohiekka, mikä vähän luisui alta. Loppuasentoakin pitäisi vielä treenata. Nyt Tyson kyllä osaa hienosti tulla ihan lähelle ja ottaa siinä kontaktia. Testasin että lasken kädet sivulle, että katoaako kontakti, mutta siinä se suunnilleen nojaili leualla mun mahaan ja katseli silmiin. Kehuilla ei ollut rajaa siinä kohtaa. Hiano miäs!!

Seuraavaksi tehtiin itsenäisesti askelsiirtymiä. Näitä ei olla paljoa tehty, joten niitä jatkossa lisää (voi tehdä kotonakin). Kokeilin muutaman liikkeestä seisomisen peruuttaen ja palasin koiran sivulle. Tehtiin varmaan pari kertaa ihan liikkeenäkin (ilman seuraa-käskyä), niin että kuljin Tysonin sivulla, käsky, jatkoin matkaa muutaman askeleen ja palasin sivulle. Se pysyi paikalla, hienoo!! Monia asia (kaikki?) riippuu niin mun etenemisestä tai siitä että veisin liikettä eteenpäin. Kyllä Tyson osaa, mutta minä junnaan paikoillani. Ei ole eka kerta.. Näitä lisää ja välimatkaa koiraan. Stopit on niin hienoja. Pysähtymisiä otin sen takia, koska seuraavana oli vuorossa hyppy.

Hyppy jännitti, sillä viimeksi kun sitä ollaan tehty, niin sain Tysonin tympääntymään koko liikkeeseen. Mimmu rohkaisi että kokeile ensin ilman mitään apuja ja katsotaan sitten mitä tehdään. Kuinkas kävikään. Tyson hyppäsi ja pysähtyi niille sijoille (kerran seisoi tassu esteen jalan päällä eikä korjannut asentoa). Palkkasin ja vapautin. Sovittiin, että vielä ei siirrytä koiran vierelle vaan tehdään nyt vain tästä hypystä varmasti onnistunut ja kiva. Toinen kerta oli yhtä hyvä ja siihen lopetettiin.

Ruutua otettiin itsenäisesti, vasta pari kertaa tehty ruutua. Välimatka on vielä lyhyt, jotta Tyson oppisi hakeutumaan ruutuun. Kokeilin vähän kauempaakin ja huomasi, että Tyson ei vielä tajunnut mihin piti mennä vaikka namit oltiinkin viety yhdessä.

Piristyin taas todella paljon treeneissä (olin ennen treenejä sanonut Juhikselle että tänään on löhöilypäivä). Vaikka mua ärsyttääkin Tysonin vinkuminen ja maan haistelu ja se ettei Tyson jaksa kauaa olla paikoillaan ellei ole käskyn alla, mutta kun tehdään liikkeitä ja Taikku tekee ne niin hienosti, niin itselle tulee mielettömän hyvä olo. Täs asian takia itse tarvitsen ohjattuja treenejä, koska siellä on aina joku joka sanoo, että nyt riittää älä tee enempää. Yksin treenatessa pilaan aina treenin sillä että teen liikaa. Huomaa etten suunnittele tarkkaan treenejä. Jos saisin oman päänupin toimimaan kunnolla ja oikeasti paneutuisin siihen suunnitteluun ja pysyisin päätöksessä, että esim. hyppyä otetaan vain kaksi kertaa, niin jokainen treeni olisi varmasti onnistunut ja miellyttävä. Nostaisi motivaatiota ja viitsisin lähteä yksikseni pihaan treenaamaan. Mulle on suuri kynnys lähteä ovesta pihalle omalle parkkipaikalle.. Kaikki aloittaminen on aina vaikeaa.

Nooran kanssa juuri juttelin tästä, että en uskalla edetä liikkeissä. Esim. juuri liikkeestä seisominen. Olen lähes vuoden treenannut Tysonin kanssa vain pysähtymistä, mutta en muuta. En edes sivulle palaamista. Tyson oppi pysähtymisen heti ekassa treenissä ja on tehnyt sen joka kerta yhtä hienosti, mutta itse en ole vain vienyt liikettä eteenpäin. Nyt kun ollaan alettu lisäämään osia liikkeeseen niin olenkin huomannut, että oho Tysonhan pysyy hienosti paikoillaan vaikka itse liikkuisin. Kerran kun se jonkun asian hoksaa, niin se muistaa sen aina. Oli sitten kuukauden tauko välissä tai ei. Jos haluan joskus saada jotain valmiiksi, niin nyt olisi sitten aika ruveta oikeasti miettimään että mitä tehdään seuraavassa treenissä ja mitä sitä seuraavassa. Eikä aina vain sitä yhtä ja samaa kohtaa liikkeestä. Eikä liian montaa toistoa, koska Tyson ei jaksa sellaista. Tottakai se tympääntyy, kun tehdään joka kerta sitä samaa juttua ja monesti vielä liian monta kertaa. Aina treenien jälkeen hakkaan päätäni seinään (kohta on lommo seinässä!). Miksei itse voi olla yhtä nopea oppimaan kuin koiransa? Herneet ei kohtaa pääkopassa.

3. huhtikuuta 2010

Hierontaa ja turkinhoitoa

No niin, nyt on Tobyn ja Tysonin lihaskuntoa huollettu. Kiitos Katriinalle hyvästä hieronnasta! Tobylla ei ollut mitään ongelmaa, etupään lihaksia saisi vahvistaa eikä takapään treenistäkään olisi haittaa lonkkien kannalta. Mutta mitään lihasongelmia ei löytynyt ja jatkossa varmaankin pidetään ylläpitohuoltoa vaan. Tyson olikin haasteellisempi tapaus. Makasi kyllä kyljellään, mutta vinkui koko ajan ja nanosekunnissa oli ylhäällä jos päätti niin. Mutta kuulemma oli hyvin rento vaikka vaikuttikin tympääntyneeltä. Lavat ja lanne oli hieman jumissa, etu- ja takapäässä oli hyvin lihasta. Ensi viikon sunnuntaina hierotaan poju uudelleen ja varmaankin sen jälkeen pidetään väliviikko ja kolmannen hieronnan jälkeen voi siirtyä ylläpitohoitoon jos ei nyt ihmeempiä löydy. Riippuu tietty myös harrastusohjelmistosta, että mitä tehdään mutta se on sitten sen ajan juttu.

Eilen tuhersin Tobyn turkin kanssa. Leikkasin tassukarvat lyhyiksi, koska nyt alkaa olemaan niin p*skat kelit, että tassukarvojen lyhennys helpottaa vähän elämää. Vähemmän kuraa sisällä eikä tarvitse joka lenkin jälkeen pestä ja kuivatella jalkoja. Muu kroppa olikin sitten helppohoitoinen, Tobylla on ihanan helppo turkki kun on niin karkea ettei takkuunnu ihan noin vaan (kun vertaa Figon pehmeään turkkiin). Käytiin suihkussakin ja nyt kotona ei haise märkä koira vaan Bio groomin shampoo :o) Nyt taas muistaa miksi en raaski ajaa Tobyn karvaa lyhyeksi. Se on niin ihana puhtaana! Taidettiin olla jo myöhäisen illan/yön puolella kun pesin Tobya (iltalenkin jälkeen) ja kesken pesun Juhis tulee esitteleen Tysonin takapäätä. Onko täällä jotain? Koita siinä nyt pestä toista ja katsella toisen peräpeiliä. Vähän ajan päästä kuulen kun Juhis sanoo, että mitä meidän seinässä on. Oli revetä nauruun, kun ei mua tuollaiset asiat ällötä, mutta Juhis voihki ja kärsi kun piti siivota dädää pois seinältä. Tysonin hännän alle oli vähän jäänyt jotain ja oli sitten häntä pystyssä nojannut seinään. Eli Tobyn pesun jälkeen huuhtelin Tysonin takapuolen. Onneksi mä kestän kaikkea ällöä, rapsuttelin kynsillä kuivunutta kakkaa Tobyn takapuolesta ja yleensä minä olen se joka siivoaa oksennukset ja ripulit lattialta, kun Juhista oksettaa ajatuskin. Herkkis.

Niin muuten, se Tysonin ontuminen meni päivässä ohi. Missä lie satuttanu jalkaa tai jos johtuikin noista lihaksista. En tiedä, mutta nyt näyttäisi olevan ihan kunnossa. Eilen oltiin Ruutanassa käymässä ja Figolle on taas tullut patti niskaan. Sillähän oli tässä jokin aika sitten (vuosi kaksi sitten...) samanlainen patti vähän eri kohdassa. Kasvoi melko suureksi ja se puhkaistiin eläinlääkärissä. Nyt on sitten tullut niskaan uusi patti, peukalon pään kokoinen. Miten se on aina Figo kenelle sattuu ja tapahtuu kuin norsulle posliinikaupassa. Sillä on elämänsä aikana ollut vaikka minkälaista pikku vaivaa. Täytyy nyt seurailla patin kehitystä.