Näin yön pikku tunteina on hyvin aikaa raapustaa blogiin vähän päivitystä. Eilen (torstaina) oltiin siis ensimmäistä kertaa bh-kurssilla. Maanantaina olisi oikeasti ollut eka kerta, mutta silloin ei päästy paikalle.
Tehtiin pienryhmissä itsenäisesti treeniä. Kolme koirakkoa per ryhmä: yksi paikalla makuussa, yksi seuraamisessa tai kolmas vahtii paikalla makaavaa. Tehtiin useampi kierros tähän malliin. Paikalla makuun välimatka oli yksi parkkiruutu, selkä koiraan päin ja sen aikaa makuutettiin, kun toinen teki seuraamista oman mielen mukaan.
Tyson pysyi maassa joka kerta, kuulemma vähän korjaili asentoa (takapää nousi hieman ilmaan), mutta mitä enemmän oltiin paikalla makuussa oltu, sen rauhallisemmaksi muuttui. Mutta se prkleen vinkuminen ja ulvominen. Nyt piti vielä kovempaa ääntä, kun en pystynyt tuijottamaan murhaavasti. Palkkasin vain hiljaisuudesta, mutta siitä ei pahemmin ole ollut hyötyä. Mimmu (kouluttaja) ehdotti targettia mun ja koiran väliin. Joku namikippo mitä Taikku voisi tuijottaa, jospa ei kyllästyisi niin totaalisesti. Luulisin tämän vinkumisen liittyvän malttamattomuuteen, olisi kivempaa touhuta toisten koirien kanssa eikä joutua makaamaan tässä maassa ihan paikoillaan. Yksin treenatessa ei vingu, mutta jossain vaiheessa laskee pään alas ja huokaisee. Eli joka kerta homma on yhtä tylsää. Tähän pitäisi saada mielenkiintoa esim. ruokakupin kanssa. Lyhyet paikalla makuut ennen ruuan antoa. Tysonhan istuu yleensä kun odottaa ruokaa, mutta jos vaatisi vähän lisää. Tätä on joskus kokeiltu, mutta en jaksanut sitä taistelua montaa kertaa. Tyson on aivan kuuro, tuijottaa vaan kippoa eikä tajua ollenkaan down-käskyä.. Mulla menee yleensä hermot tässä kohtaa ja sit onkin ihan se ja sama mitä tekee, kun lopputulos on kaaos :D
Seuraamiset parani loppua kohden. Ei namia kädessä, paljon käännöksiä jne.. Eka seuraaminen oli jotain ihan muuta kuin seuraamista. Enemminkin päiväkävelyä metrin tuntumassa minusta. Tyson meni ihan missä sattui ja katse oli ihan jossain muualla. Muutama kunnon huomautus ja reippaasti vaan käännöksiä periaatteella, kyllä se perästä tulee kun hihna kiristyy tarpeeksi. Metrisellä hihnalla ei ole paljoa valinnan varaa.. Mutta tosiaan loppua kohden parani, mutta ei siltikään puhuta oikeanlaisesta seuraamisesta. Mutta kontakti oli parempi. Mun pitäis vaan paremmin viritellä koira ja saapua ajoissa paikalle ("jos ei olisi viime tippaa, en saisi mitään tehdyksi").
Omaa vuoroa odotella Tyson oli yllättävän rauhallinen ja helppo. Kauaa ei jouduttu odottelemaan ja sen ajan Taikku istui vierellä. Mutta ilmoitin kyllä heti treenin alkuun selvästi, että nyt prkl et sinkoile mihinkään. Pannan olin viritellyt niin, että pysyy hyvin paikoillaan ja antaa napakamman otteen, kuitenkaan hirttämättä koiraa (puolikuristavaan kiinnitin hihnan niihin lenksuihin minkä läpi menee ketju). Tuolla saa kyllä yllättävän hyvin Tysonin hereille ja tajuamaan että äiskää ei ehkä nyt jalliteta ihan noin vain. Toivottavasti pian saadaan sellainen ketju, mitä ollaan Tuulalta aina lainattu ppk:n treeneissä.
Tänään tuli postissa uusi treeniliivi (aussieyhdistyksen logolla varustettu Berra). Ihanaa, kun ei tarvitse enää pukeutua telttaan (Tyson syönyt kiristysnauhat alareunasta kuin myös vetoketjun reunaa).
kuulostaa todella tutulta! Viimeisimmissä ohjatuissa treeneissä Rosi nousi ylös paikallaolossa (mitä ei ole tapahtunut moneen kuukauteen) ja sen jälkeen se onkin todennut, että maassa odottelu on ihan hirveän tylsää. Tämän se on ratkaissut niin, että nousee nyt joka kerta noin 15 sekunnin jälkeen ja lähtee tulemaan minua kohti. Jos korotan ääntä ja yritän käskeä sen takaisin paikalleen, niin Rosi lähtee juoksentelemaan ympäriinsä ihan innoissaan. Hienoa..
VastaaPoistaOllaan treenattu paikallaoloa ruokakupilla, ja on ainakin meillä tehonnut todella hyvin. Ahne koira, kun on. Jos nousee/liikkuu/istuu/mitä tahansa, kuppi pois. Ei kovin montaa kertaa kokeile uudestaan. Varmaan otan itsekin tän keinon taas käyttöön, kun ei tuo pysy enää paikallaan.
Meillä ruokakupin saa vähän vaihtelevalla tavalla, mutta jos pyytää jotain mitä ei yleensä tule pyytäneeksi, niin hirveä huuto ja koira menee ihan sekaisin. Tuttu juttu sekin siis, ettekä ole ainoita, jotka näiden asioiden kanssa taistelee :)
Tosta namikiposta mä oon kuullut kehuja, että toimisi yllättävän hyvin! Siinä vilkkaampikin kaveri rauhoittuu, kun on joku tehtävä, johon keskittyä (se namikippo). Itteäni tosin ainakin huolettaisi se, että koira pöllisi sen namin sieltä ilman lupaa :D Tosin, voishan tuota jossain vaiheessa kokeilla, jos alkaa näyttämään siltä, että Aksu ei jostain syystä pysy. Toistaiseksi ei ongelmia sen suhteen ja ääntään toi ei käytä koskaan.
VastaaPoistaMä kävin tällä viikolla myös ostamassa berralta treeniliivin :D Ihan samamalli, kuin siinä aussieliivissä, mutta ilman tosiaan logoa. Se koirankuva olis ollu ihan ok, mutta minkään yhdistyksen nimeä en halunnut ottaa liiviin, joten se on sitte tylsän musta koko liivi :D
Tysoniin ei myöskään tehoa ärähdys, siis jos lähtee paikalla makuusta into pinkeänä minua kohti niin ei auta vaikka mitä sanoisin ja millä äänensävyllä tahansa. Korvat pystyssä, häntä heiluen Tyson katsoo, että "sanoitko jotain, sori en kuullut" :D Sitten taas lasken päässäni kymmeneen ja palautan koiran paikalleen.
VastaaPoistaNamikippoa voisi joskus kokeilla ja tänään aamulla testattiin paikalla makuuta ruokakuppia odotellessa. Oli vaan niiiiin vaikeaa ymmärtää down-käsky, mutta sain kyllä houkuteltua Tysonin maahan (ei riittänyt pelkkä käsky).
Mutta hyvä kuulla, että me ei olla ainoita jotka painii ihan perusasioiden kanssa. Ei olla vielä ihan toivottomia. Yritys on ainakin kova, joten eiköhän me tästä vielä joskus edetä seuraava askel. Viimeistään sitten kun teinivuodet jätetään taakse ja aikuistutaan (tapahtuuko sellaista koskaan?).