Itsenäistä treeniä

Tänään oli PPK:n pienryhmän kevätpalaveri ja mulla vapaa ilta (kiitos elintarviketehtaiden työsulun), joten oli into päästä treenailemaan. Joku ihmeen motivaatiopuuska iski sen verran että oikeasti mietin vähän mitä tehdään ja missä. Jaksoin jopa raahautua Hallilan koulun hiekkakentälle (meiltä joku pari sataa metriä). Sinne mentäessä jo palkkasin Tysonia kontaktista ja odotin, että joku kävelisi ohi koiran kanssa ohitusharjoituksia varten, mutta ei kukaan ollut vielä liikenteessä. Höh! Kentällä ei ollut ketään, joten sinne siis suunnattiin. Jossain vaiheessa tuli mopopoikia kentän laidalle, mutta niistä ei Tyson välittänyt yhtään. Muutenkin se käveli jotenkin ihan ylihienosti hihnassa. Liekö syy treeniliivin (tajusi, että jotain ollaan menossa tekemään ja äiskällä on nameja taskussa) vai johtuiko siitä, että oltiin ihan kahdestaan lenkillä. Oli miten oli, saisi useamminkin kävellä noin. Ainoa vaan että nyt se ei keskittynyt tarpeilla käymiseen.

Treeniohjelma pohjautui huomisiin treeneihin, sillä vaihdetaan Herhaun eskarista alo-ryhmään joka treenaa aina keskiviikkoisin.

Jätin kokonaan seuraa-sanan pois tästä treenistä. Aloitettiin kontaktikävelyllä, minä aivan hiljaa, hihna löysällä että pääsee lähtemään vähän kauemmaksikin jos haluaa, pyörin taas ympäri kenttää ja kontaktista sivulla aina palkka. Häntä ja korvat pystyssä Tyson kulki mukana, ei ollut yhtään sen näköinen mitä normaalisti seuraamista treenatessa (korvat luimussa, pää käännettynä ihan muualle ja sellainen EVVK-ilme). Ehkäpä me pohjustamme seuraamista uudelleen tämä kautta. Ainakin oma mieli pysyi hyvänä koko ajan eikä alkanut hermoja kiristämään. Oli oikeasti kivaa :o)

Tästä jatkettin luoksetuloihin. Alkuun pelkkää istumista, välimatka vaihteli 5-15 askeleeseen, välillä lyhyempi ja välillä pitempi. Luoksetulot tein 5:stä ja 10:stä askeleesta. Kädet sivuilla, namit taskussa ja Tyson hakeutui hyvin eteen istumaan. Vähän ehkä vino vielä, mutta korjaa hyvin kun ottaa askeleen taaksepäin. Tehtiin ihan lyhyttä pätkääkin (pari askelta väliä) ja niistä sivulle tulo. Alkuun autoin namilla, mutta lopussa jo mentiin ihan pelkällä käskyllä.

Liikkeestä seisomistakin otettiin. Eri variaatioilla ja ihan (lähes) kokonaisena liikkeenäkin, en seuruuttanut vaan kulki vain mukana sivulla. Välimatkaa oli pisimmillään vajaa 10 askelta, tästäkin eri variaatioita. Välillä kävin palkkaamassa ja lähdin uudelleen pois sivulta.

Askelsiirtymisiä ja paikalla kääntymisiä, sujui jo vähän paremmin mitä edellisellä kerralla kun ollaan näitä tehty. Vasen käännös on vielä vaikea. Tuli nyt vasta mieleen, että tässä samassa olisi voinut ottaa täyskäännöksiäkin... No ensi kerralla sitten.

Kaukojen istu-maahan-istu-maahan siirtymiset oli kyllä huiput. Takapalkalla (olen opetellut sellaistakin käyttämään), käsimerkit ja välimatkaa oli 10 askelta. Otettiin muutama siirtymiskerta, välillä pelkästä istumaan nousemisesta vapautus, välillä koko setti jne.. Istumaan nouseminen on joskus ollut hankalaa, mutta nyt se oli kyllä hieno. Pari kertaa yritti lusmuilla ja jäi vain puoli väliin, annoin toisen käskyn jonka jälkeen nousi vähän, mutta ei kunnolla ylös asti. Käskin uudelleen maahan ja siitä istumaan, ja oli parempi -> vapautus. Joku meillä sentäs onnistuu! Harmi ettei tämä ole alokasluokan liike.. Tekee siirtymiset oikeaoppisesti, eli takapää pysyy koko ajan paikoillaan.

Loppuun paikalla makuu. Mulla oli mukana puolet iltaruuasta, se Tysonin nokan eteen. Välimatkaa oli alle 10 askelta (minun ja koiran välillä, kuppi oli parin askeleen päästä Tysonista). 20 sekunnin kohdalla nousi seisomaan, suorilta maasta eikä siirtynyt siis yhtään. Meni käskystä maahan. Kohta se pongasi kiven vierestään ja kurkotti sitä kohti. Tiukka EI! ja koira jäi niille sijoille (oli aivan kierossa). Taas odoteltiin ja uudelleen yritti syödä kiveä. Taas EI! ja kuului pieni inkuvinku-vinkaus ("Äiskä on ihan mälsä!"). Kohta palasin takaisin sivulle, palkkasin maahan, suoristin selän, uusi palkka ja rauhallista kehumista (toooosi matalaa). Tyson nousi ylös ja kielto, uudelleen maahan, poistuin sivulta, kohta takas ja samat hommat. Suoristin selkää, palkkasin jne.. Kun oli hetken aikaa ollut rauhassa, niin vapautin kupille. Vaativaa tämä rauhassa paikalla makaaminen. Ja yhteensä tähän paikalla makuu sessioon meni sellaiset 1,5min.

Piti lopettaa jo tähän, mutta päätin vielä ottaa pari kapulan pitoa loppuun. Lyhyitä hetkiä, kapula paikoillaan suussa eikä sitä mählätty.

Tästä sitten kotiin metsän kautta. Ja hyvä mieli edelleen päällä. Vaikka taas paljon tehtiin kerralla, niin kuitenkin lyhyitä hetkiä eikä jääty liikkeiden välissä miettimään että mitäs nyt. Liikkeiden välissä kahden lelun leikkiä. Jotenkin taas palautui hyvä mieli ja USKO tokoon, voidaan hyvillä mielin mennä huomisiin treeneihin vaikka Herhaun treeneihin on aina voinut mennä hyvillä mielin. Tamskin kurssi on asia erikseen. Pääsin eilen luistamaan niistä taas, kun tuli ilmoitus että töihin voi mennä jo klo 18. Voi harmi ;o)

Huomenna illalla sitten taas työt kutsuvat, mutta sitä ennen on tosiaan ne alo-ryhmän treenit.