Otsikossa olisi ehkä voinut olla pilkku sanojen välissä, niin kuvaisi paremmin treenikertaa. Kauheasti ei muistikuvia ole itse agilitysta, mutta Nooran blogista luntaten alkaa muisti pikku hiljaa palailemaan.. Ekalla radalla Noora sai juosta ihan täysillä ja todella luottaa Tysonin irtoamiseen hypyille, että pysyi vauhdissa mukana. Aivan super hienon näköistä menoa aina loppupään hankalaan putkelle menoon. Tämäkin lähti sujumaan paremmin muutaman viilaamisen jälkeen. Tähän asti oli siis varsin hienot ja mukavat treenit.
Seuraavat muistikuvat onkin kun itse hammasta purren revin berninpaimenkoiraa Tysonin kurkusta. Berni yhtäkkiä hyökkäsi päälle, omistajalla ei mitään mahiksia pidellä sitä. Noora sai Tysonin irti ja lähti viemään sitä poispäin niin berni hyökkää Nooran jalkaan. Tyson pääsee irti ja taas on berni kimpussa. Minä revin berniä irti ja Noora Tysonia, lopputuloksena Tyson saatiin irti ja berni tarrasi mun käteen pariin otteeseen. Mielessä vain kirosin, että perkele irti en päästä ennen sä rakki rauhotut. Siinä kohtaa teki mieli piestä se koira, ihan oikeasti.
No muutaman tupakan ja kirosanan jälkeen saatiin hieman rauhoitettua omaa oloa, paikkailtiin Nooran jalkaa ja Tyson tyynen rauhallisena odotti autossa, että mitäs sitten tehtäisiin. Se palautui koko hommasta saman tien, kun minulla ja Nooralla vielä jalat tutisi säikähdyksestä. Loppu tunnista Noora ei paljoakaan pystynyt liikkumaan, joten ottivat Tysonin kanssa A.lla kontakteja, keppejä lelupalkalla ja parilla hypyllä kääntymisiä. Tyson oli varsin taitava jälleen kerran. Ihana seurata sen menoa, kun on niin into pinkeänä vaikka vasta vartti sitten berni roikkui kurkussa kiinni.
25. toukokuuta 2011
15. toukokuuta 2011
2 x agility
Ei ole löytynyt jaksamista kirjoittaa blogiin agitreeneistä, kun tunnen itseni ja tiedän että tekstiä tulee niin pirusti. Jos nyt yrittäisi olla vähäsanainen ja vain yleisesti kertoa parista treenikerrasta.
Viikko sitten Nooralla ja Tysonilla oli vaikeuksia. Taikku menee eteenpäin kuin höyryjuna eikä käänny helposti ja Noora reväytti reitensä heti treenien alussa ekalla radan pätkällä. Tämä ehkä selventää parhaiten treenien kulkua. Hammasta purren Noora veti treenit läpi (tiedän tunteen, revähtänyt jalka on oikeasti tosi kipeä). Vaikeaa oli takaaleikkaus putkelle. Ei vain onnistunut ja Tysonkin laittoi ranttaliksi ja hyppi putken yli yms. Käännökset oli myös vaikeita ja paljon piti palkata kahden esteen välillä, että Tyson hakeutuisi käteen.
Tämän viikon agi sujuikin paaaaljon paremmin. Pari pätkää piti mennä ja niissä taas hinkattiin käännöksiä. Noora teki heti ekalla radalla (mikä oli paras rata tähän treeniin, mutta ajassa ehkä hieman häviäisi) takaaleikkauksen putkelle ja se meni niin nappiin. Taikku sinkosi putkeen niin hienosti ettei uskoisi viime treeneissä tämän olleen ongelmallinen. Vaikka rata olikin puhdas, niin ajassa tosiaan tulisi miinusta, koska käännökset eivät olleet tarpeeksi tiukat. Jatkossa pitää muistaa jokaisesta käännöksestä palkata alkuun, koska Tyson vaatii vielä muistuttelua. Parin palkkauksen jälkeen on homma alkanut luistamaan, joten eiköhän se tästä. Höyryjuna puskuttaa täysillä eteenpäin, niin lihaksia pitää muistutella käännöksistä, että menisi sinne selkärankaan asti että aina tehdään näin.
Tässä treenissä tehtiin myös niistoa, mikä nopeasti neuvottiin edellisten treenien lopussa. Sanoin Nooralle, että käytä käskyä "kierrä" koska Tyson osaa sen, mutta ei Noora sitä enää radalla muistanut ja ihmetteli, kun koira hyppi aina väärältä puolen estettä :D Sitten kun muisti käskyn, niin kas kummaa, koira kiersi. Tysonilla oli taas vauhti päällä, joten välillä ei auttanut mitkään käskyt tai muut väännöt ja käännöt, Taikku meni mistä huvitti. Noora on tässä kohtaa oppinut hyvin lukemaan Tysonia ja tietää, milloin pitää laittaa koira maihin ja odottaa rauhoittumista. Ei tarvitse kauaakaan maassa maata, kun vieteri on löystynyt ja kyetään taas keskittymään.
Uutena juttuna oli keinu radalla. Aiemmin ei ole ollut kontaktiesteitä rataharjoituksissa. Keinulle mentiin pöydältä (millä Tyson odotti hienosti maaten). Alkuun oli vähän turhan paljon vauhtia ja jarrutus unohtui. Pari hinkkaustreeniä pelkällä keinulla ja sitten uusiksi pöydältä siirtyminen. Ei ongelmaa enää. Itsekseen Noora teki Taikun kanssa ainakin puomia (en muista enää tekikö A:takin). Niin hienot kontaktit ja malttaa olla paikoillaan "ota" käskyllä. Noora voi mennä jo muutaman metrin päähän ja Taikku pysyy paikoillaan niin kauan että vapautetaan. Jei! Kontakteja ei ole loppujen lopuksia paljoakaan treenattu, joten ihan huima kehitys tässäkin.
Tunnin lopuksi kouluttaja katsoi Tysonin keppiongelmaa. Liikaa tehty eikä tarpeeksi tsemppaava palkka, joten Tysonin mielestä kepit oli ihan plääh. Ohjeeksi tuli palata reilusti taaksepäin, auttaa pienillä käsiavuilla ja tehdä kepeistä super kivat. Lelupalkka loppuun ja ihan mega kekkerit. Tarttis nyt hommata omat kepit, että niitä pystyisi harjoittelemaan enemmän, mutta lyhyen aikaa / kerta.
Tällä kertaa Tyson ei kertaakaan yrittänyt napata kädestä. Viimeksi vähän yritti, mutta jätti kesken, ja tällä kertaa ei yrittänyt kertaakaan. Kertaopetus siis auttoi tähän ikävään ongelmaan todella hyvin. Vaikka epäonnistumisia tuli, niin Tysonilla ei kilahtanut päässä vaan se vain into pinkeänä hyppeli sitten itsekseen muutaman esteen ja jäi odottamaan käskystä, kun Noora kuivaharjoitteli omia liikkeitään. Myös tässä odottamisessa on tullut suurta edistymistä. Oli asento mikä tahansa kun sanotaan "odota", niin niille sijoille jää ja Noora voi heilutella käsiään miten sattuu ja harjoitella ohjausta ilman koiraa. Ensimmäisillä kerroilla, kun Noora vähänkin nosti kättään, niin Tyson sinkosi jo vauhtiin. Nyt poika on oppinut, että kontaktista tulee vapautus ja lähdetään tekemään yhdessä rataa. Hienoa hienoa! Tämä taisi olla eka treenikerta, kun Noora ei ruoskinut itseään. Soon liian tiukka itsensä suhteen! Vähän jänskättää, että uskaltaako Noora koskaan lähteä kisoihin asti, kun on niiiiin tarkka kaiken suhteen. Onneksi koira on nuori, että kerkeävät treenata pitkäänkin ;o)
Viikko sitten Nooralla ja Tysonilla oli vaikeuksia. Taikku menee eteenpäin kuin höyryjuna eikä käänny helposti ja Noora reväytti reitensä heti treenien alussa ekalla radan pätkällä. Tämä ehkä selventää parhaiten treenien kulkua. Hammasta purren Noora veti treenit läpi (tiedän tunteen, revähtänyt jalka on oikeasti tosi kipeä). Vaikeaa oli takaaleikkaus putkelle. Ei vain onnistunut ja Tysonkin laittoi ranttaliksi ja hyppi putken yli yms. Käännökset oli myös vaikeita ja paljon piti palkata kahden esteen välillä, että Tyson hakeutuisi käteen.
Tämän viikon agi sujuikin paaaaljon paremmin. Pari pätkää piti mennä ja niissä taas hinkattiin käännöksiä. Noora teki heti ekalla radalla (mikä oli paras rata tähän treeniin, mutta ajassa ehkä hieman häviäisi) takaaleikkauksen putkelle ja se meni niin nappiin. Taikku sinkosi putkeen niin hienosti ettei uskoisi viime treeneissä tämän olleen ongelmallinen. Vaikka rata olikin puhdas, niin ajassa tosiaan tulisi miinusta, koska käännökset eivät olleet tarpeeksi tiukat. Jatkossa pitää muistaa jokaisesta käännöksestä palkata alkuun, koska Tyson vaatii vielä muistuttelua. Parin palkkauksen jälkeen on homma alkanut luistamaan, joten eiköhän se tästä. Höyryjuna puskuttaa täysillä eteenpäin, niin lihaksia pitää muistutella käännöksistä, että menisi sinne selkärankaan asti että aina tehdään näin.
Tässä treenissä tehtiin myös niistoa, mikä nopeasti neuvottiin edellisten treenien lopussa. Sanoin Nooralle, että käytä käskyä "kierrä" koska Tyson osaa sen, mutta ei Noora sitä enää radalla muistanut ja ihmetteli, kun koira hyppi aina väärältä puolen estettä :D Sitten kun muisti käskyn, niin kas kummaa, koira kiersi. Tysonilla oli taas vauhti päällä, joten välillä ei auttanut mitkään käskyt tai muut väännöt ja käännöt, Taikku meni mistä huvitti. Noora on tässä kohtaa oppinut hyvin lukemaan Tysonia ja tietää, milloin pitää laittaa koira maihin ja odottaa rauhoittumista. Ei tarvitse kauaakaan maassa maata, kun vieteri on löystynyt ja kyetään taas keskittymään.
Uutena juttuna oli keinu radalla. Aiemmin ei ole ollut kontaktiesteitä rataharjoituksissa. Keinulle mentiin pöydältä (millä Tyson odotti hienosti maaten). Alkuun oli vähän turhan paljon vauhtia ja jarrutus unohtui. Pari hinkkaustreeniä pelkällä keinulla ja sitten uusiksi pöydältä siirtyminen. Ei ongelmaa enää. Itsekseen Noora teki Taikun kanssa ainakin puomia (en muista enää tekikö A:takin). Niin hienot kontaktit ja malttaa olla paikoillaan "ota" käskyllä. Noora voi mennä jo muutaman metrin päähän ja Taikku pysyy paikoillaan niin kauan että vapautetaan. Jei! Kontakteja ei ole loppujen lopuksia paljoakaan treenattu, joten ihan huima kehitys tässäkin.
Tunnin lopuksi kouluttaja katsoi Tysonin keppiongelmaa. Liikaa tehty eikä tarpeeksi tsemppaava palkka, joten Tysonin mielestä kepit oli ihan plääh. Ohjeeksi tuli palata reilusti taaksepäin, auttaa pienillä käsiavuilla ja tehdä kepeistä super kivat. Lelupalkka loppuun ja ihan mega kekkerit. Tarttis nyt hommata omat kepit, että niitä pystyisi harjoittelemaan enemmän, mutta lyhyen aikaa / kerta.
Tällä kertaa Tyson ei kertaakaan yrittänyt napata kädestä. Viimeksi vähän yritti, mutta jätti kesken, ja tällä kertaa ei yrittänyt kertaakaan. Kertaopetus siis auttoi tähän ikävään ongelmaan todella hyvin. Vaikka epäonnistumisia tuli, niin Tysonilla ei kilahtanut päässä vaan se vain into pinkeänä hyppeli sitten itsekseen muutaman esteen ja jäi odottamaan käskystä, kun Noora kuivaharjoitteli omia liikkeitään. Myös tässä odottamisessa on tullut suurta edistymistä. Oli asento mikä tahansa kun sanotaan "odota", niin niille sijoille jää ja Noora voi heilutella käsiään miten sattuu ja harjoitella ohjausta ilman koiraa. Ensimmäisillä kerroilla, kun Noora vähänkin nosti kättään, niin Tyson sinkosi jo vauhtiin. Nyt poika on oppinut, että kontaktista tulee vapautus ja lähdetään tekemään yhdessä rataa. Hienoa hienoa! Tämä taisi olla eka treenikerta, kun Noora ei ruoskinut itseään. Soon liian tiukka itsensä suhteen! Vähän jänskättää, että uskaltaako Noora koskaan lähteä kisoihin asti, kun on niiiiin tarkka kaiken suhteen. Onneksi koira on nuori, että kerkeävät treenata pitkäänkin ;o)
4. toukokuuta 2011
Tokotusta
Jos kerrankin päivittäisi blogin ajoissa. Tänään siis oltiin taas tokotunnilla. Maanantaina iski taas arki päin näköä, kun tajusin ettei oltu edellisen kerran jälkeen treenattu ollenkaan. Joka päivä ollut jotain eikä sitten enää ole jaksanut, kun olisi ollut aikaa. Tätä menoa korkataan kokeet veteraani-iässä..
Maanantaina olin fiksu ja siirsin ison seinäpeilin eteisen käytävän päähän. Saatiin samalla hyvä häiriötreeni, kun jotkut koirat katselivat meitä. Tyson ja Toby molemmat pöhisivät omille kuvilleen eivätkä uskoneet, että olivat itse siellä vaikka käytiin nenät tökkäämässä peiliin. Pöntöt.. Eteisessä otettiin seuraamista ja seisomista. Tuijotin vain peiliin, joten pysyin nyt itse suorana eikä kytännyt koiraa. Niin valtavan hienot seisomiset ja seuraamiset Taikku teki, että teki mieli kiljua. Tehtiin myös kaukoja ilman käsiapuja. Seisomisetkin sujui varsin mallikkaasti, mutta ainahan treenattavaa löytyy.
Topsukkakin pääsi höntsäilemään. Ei meinannut taas nahoissaan pysyä (ei voi puhua enää karvoista vaan nyt puhutaan nahasta mitä on muutama numero liikaa..). Sellaista tohottamista oli koko ajan ja itselläni naurussa pitelemistä. Maahanmenotkin oli kunnon tömähdyksiä, että Tyson jäisi ihan kakkoseksi. Välillä mietin, että sattuukohan sitä, kun ei ole karvoja pehmittämässä ja oikeasti rysäytti maahan niin että tömisi. Piti itse olla toooodella rauhallinen ja kehua hillitysti, koska Toby tohotti koko ajan maassa maatessakin. On se vaan niin loistava! Siitä kun saisi vähän intoa ja tekemisen halua Tysoniin, niin olisi koirat tasapainossa tokon suhteen.
Tänään aloitettiin tokotreenit paikalla istumisella. Pari koiraa Tysonin toisella puolella seilasi miten sattui, mutta Taikku pysyi hienosti paikoillaan ja muistaakseni oli ihan hiljaakin. Sivulle palatessa pyörä ajoi Tysonin ja vieressä olevan koiran välistä, eli pyörään oli välimatkaa n. 1m. Ja silti pysyi nätisti sivulla. Hienoo hienoo! Tähän perään otettiin luoksepäästävyys kahden eri "tuomarin" tullessa katsomaan. Palkkasin Tysonin vähän ennen kuin dummari tuli kohdalle ja seuraavaksi dummarin lähtemisen jälkeen. Pysyi hyvin paikoillaan kummatkin kerrat.
Luoksepäästävyydestä jatkettiin paikalla makuuseen. Viimeksi Tyson oli rauhallinen ja minä kuulemma hermoilin. Nyt sitten ajattelin rauhoittaa mielen ja antaa Tysonin olla vähän pitempään rauhassa. No se kostautui sitten piippaamisella. Mun mielestä paikalla makuu meni hyvin, joo kyllä se piippasi mutta ei todellakaan niin paljoa mitä aiemmin. 2 min oltiin paikoillaan ja kahdesti palkkasin. Välimatkaa oli 10 askelta. Välimatkaa voisi lyhentää ja palkkausväliä muutella, ja ihan reilusti palkata siitä kun on hiljaa. Eli palataan taas hieman taaksepäin, koska se auttaa. Tyson oli kyllä mielialaltaan ihan hyvä vaikka paikallaolemiset otettiinkin heti treenin alkuun eikä pahemmin oltu mitään alkujuttuja tehty itsekseen. Tärkeintä, että nyt ollaan saatu vain onnistuneita suorituksia sen suhteen, että Tyson pysyy maassa. Ja piippaaminen on oikeasti vähentynyt. Joskus se oikein huusi ja pää pyöri ja hyöri joka puolelle. Nyt on pääasiassa kontaktissa eikä liikaa häiriinny vaikka yksi ohjaajista käskytti koko ajan koiraansa ja naapurikin seilasi.
Itsekseen tehtiin seuraamista eri pituisilla matkoilla, ehkä n. 0-7 askelta. Sekä lelu- että namipalkalla vaihdellen. Itsekseen tehtiin myös luoksetuloja mitkä onnistui hyvin, inasen hidas sivulle tulo mutta nyt hakeutui ihan oikealle (=vasemmalle) puolelle ja alussa pysyi hienosti paikoillaan rauhallisin mielin. Tehtiin myös muutama liikkeestä maahanmeno, mikä oli toooodella vaikeaa. Seisominen on helpompaa, kunhan vaan pysäyttää vauhdin. Ei tarvitse punnertaa maahan. Nyt vietiin kuitenkin liikkeet loppuun asti kehu-palkalla.
Päivin edessä tehtiin myös liikkeestä maahanmenoa ja saatiin neuvoksi tehdä maahanmeno-leikkiä. Molempiin käsiin namit, koira eteen ja siitä käsky maahan. Kehut, vapautus ja namin heitto sivulle. Namin heitto puolta vaihdetaan koko ajan. Alkuun odotetaan että koira pysähtyy tullessa luokse ja sitten vasta käsky. Kun lähtee sujumaan niin voi vaikeuttaa: viimeisellä askeleella käsky, liikkeestä käsky jne.. lopuksi pitkältä matkalta vauhdista käsky. Siihen on vielä matkaa :o)
Itsekseen tehtiin myös hyppyä. Meni ihan pipariksi. Laiska minä en jaksanut hakea laukusta namialustaa, joten pudotin namin maahan. No eihän Taikku sitä enää nähnyt esteen toiselle puolelle mentäessä ja homma meni haisteluksi. Muutenkin se alkoi olla väsynyt, koska haisteli joko maata tai estettä tai touhusi muuten vaan omiaan hypyn jälkeen. Pienen keskustelun jälkeen alkoi taas kuuntelemaan, pysyi hyvällä kohtaa estettä (ehkä vähän liian lähellä estettä, mutta ei kuitenkaan hakeutunut liikaa sivuun) ja pysähtyi hyvin. Otti askelta kun palasin. Liikuin vähän ympäriinsä, hoin käskyä ja kehuin "hieno stop, hyvä stop jne". Tehtiin ehkä liikaa jaksamiseen nähden, joten lopuksi tökki hyppyyn lähtö. Edes lelun heittäminen ei kauheasti auttanut, lelukin alkoi olla jo vähän plääh. Tähän loppui ja nyt haudutellaan. Pitäisi muistaa Ruutanassa käydessä joka kerta ottaa hyppyä vaikka vain pari kertaa / kerta.
Lopuksi saatiin kotitreeniksi vasemmalle käännökset ja erityisesti takapään käyttöä. Tysonin kanssa on treenattu peruuttamalla takapään kääntämistä. Sitäkin on parempi treenata, kun joku katsoo, niin tulee tehtyä oikein ja palkattua oikeasta.
Maanantaina olin fiksu ja siirsin ison seinäpeilin eteisen käytävän päähän. Saatiin samalla hyvä häiriötreeni, kun jotkut koirat katselivat meitä. Tyson ja Toby molemmat pöhisivät omille kuvilleen eivätkä uskoneet, että olivat itse siellä vaikka käytiin nenät tökkäämässä peiliin. Pöntöt.. Eteisessä otettiin seuraamista ja seisomista. Tuijotin vain peiliin, joten pysyin nyt itse suorana eikä kytännyt koiraa. Niin valtavan hienot seisomiset ja seuraamiset Taikku teki, että teki mieli kiljua. Tehtiin myös kaukoja ilman käsiapuja. Seisomisetkin sujui varsin mallikkaasti, mutta ainahan treenattavaa löytyy.
Topsukkakin pääsi höntsäilemään. Ei meinannut taas nahoissaan pysyä (ei voi puhua enää karvoista vaan nyt puhutaan nahasta mitä on muutama numero liikaa..). Sellaista tohottamista oli koko ajan ja itselläni naurussa pitelemistä. Maahanmenotkin oli kunnon tömähdyksiä, että Tyson jäisi ihan kakkoseksi. Välillä mietin, että sattuukohan sitä, kun ei ole karvoja pehmittämässä ja oikeasti rysäytti maahan niin että tömisi. Piti itse olla toooodella rauhallinen ja kehua hillitysti, koska Toby tohotti koko ajan maassa maatessakin. On se vaan niin loistava! Siitä kun saisi vähän intoa ja tekemisen halua Tysoniin, niin olisi koirat tasapainossa tokon suhteen.
Tänään aloitettiin tokotreenit paikalla istumisella. Pari koiraa Tysonin toisella puolella seilasi miten sattui, mutta Taikku pysyi hienosti paikoillaan ja muistaakseni oli ihan hiljaakin. Sivulle palatessa pyörä ajoi Tysonin ja vieressä olevan koiran välistä, eli pyörään oli välimatkaa n. 1m. Ja silti pysyi nätisti sivulla. Hienoo hienoo! Tähän perään otettiin luoksepäästävyys kahden eri "tuomarin" tullessa katsomaan. Palkkasin Tysonin vähän ennen kuin dummari tuli kohdalle ja seuraavaksi dummarin lähtemisen jälkeen. Pysyi hyvin paikoillaan kummatkin kerrat.
Luoksepäästävyydestä jatkettiin paikalla makuuseen. Viimeksi Tyson oli rauhallinen ja minä kuulemma hermoilin. Nyt sitten ajattelin rauhoittaa mielen ja antaa Tysonin olla vähän pitempään rauhassa. No se kostautui sitten piippaamisella. Mun mielestä paikalla makuu meni hyvin, joo kyllä se piippasi mutta ei todellakaan niin paljoa mitä aiemmin. 2 min oltiin paikoillaan ja kahdesti palkkasin. Välimatkaa oli 10 askelta. Välimatkaa voisi lyhentää ja palkkausväliä muutella, ja ihan reilusti palkata siitä kun on hiljaa. Eli palataan taas hieman taaksepäin, koska se auttaa. Tyson oli kyllä mielialaltaan ihan hyvä vaikka paikallaolemiset otettiinkin heti treenin alkuun eikä pahemmin oltu mitään alkujuttuja tehty itsekseen. Tärkeintä, että nyt ollaan saatu vain onnistuneita suorituksia sen suhteen, että Tyson pysyy maassa. Ja piippaaminen on oikeasti vähentynyt. Joskus se oikein huusi ja pää pyöri ja hyöri joka puolelle. Nyt on pääasiassa kontaktissa eikä liikaa häiriinny vaikka yksi ohjaajista käskytti koko ajan koiraansa ja naapurikin seilasi.
Itsekseen tehtiin seuraamista eri pituisilla matkoilla, ehkä n. 0-7 askelta. Sekä lelu- että namipalkalla vaihdellen. Itsekseen tehtiin myös luoksetuloja mitkä onnistui hyvin, inasen hidas sivulle tulo mutta nyt hakeutui ihan oikealle (=vasemmalle) puolelle ja alussa pysyi hienosti paikoillaan rauhallisin mielin. Tehtiin myös muutama liikkeestä maahanmeno, mikä oli toooodella vaikeaa. Seisominen on helpompaa, kunhan vaan pysäyttää vauhdin. Ei tarvitse punnertaa maahan. Nyt vietiin kuitenkin liikkeet loppuun asti kehu-palkalla.
Päivin edessä tehtiin myös liikkeestä maahanmenoa ja saatiin neuvoksi tehdä maahanmeno-leikkiä. Molempiin käsiin namit, koira eteen ja siitä käsky maahan. Kehut, vapautus ja namin heitto sivulle. Namin heitto puolta vaihdetaan koko ajan. Alkuun odotetaan että koira pysähtyy tullessa luokse ja sitten vasta käsky. Kun lähtee sujumaan niin voi vaikeuttaa: viimeisellä askeleella käsky, liikkeestä käsky jne.. lopuksi pitkältä matkalta vauhdista käsky. Siihen on vielä matkaa :o)
Itsekseen tehtiin myös hyppyä. Meni ihan pipariksi. Laiska minä en jaksanut hakea laukusta namialustaa, joten pudotin namin maahan. No eihän Taikku sitä enää nähnyt esteen toiselle puolelle mentäessä ja homma meni haisteluksi. Muutenkin se alkoi olla väsynyt, koska haisteli joko maata tai estettä tai touhusi muuten vaan omiaan hypyn jälkeen. Pienen keskustelun jälkeen alkoi taas kuuntelemaan, pysyi hyvällä kohtaa estettä (ehkä vähän liian lähellä estettä, mutta ei kuitenkaan hakeutunut liikaa sivuun) ja pysähtyi hyvin. Otti askelta kun palasin. Liikuin vähän ympäriinsä, hoin käskyä ja kehuin "hieno stop, hyvä stop jne". Tehtiin ehkä liikaa jaksamiseen nähden, joten lopuksi tökki hyppyyn lähtö. Edes lelun heittäminen ei kauheasti auttanut, lelukin alkoi olla jo vähän plääh. Tähän loppui ja nyt haudutellaan. Pitäisi muistaa Ruutanassa käydessä joka kerta ottaa hyppyä vaikka vain pari kertaa / kerta.
Lopuksi saatiin kotitreeniksi vasemmalle käännökset ja erityisesti takapään käyttöä. Tysonin kanssa on treenattu peruuttamalla takapään kääntämistä. Sitäkin on parempi treenata, kun joku katsoo, niin tulee tehtyä oikein ja palkattua oikeasta.
2. toukokuuta 2011
Agia ja hierontaa
Torstain agilitysta on vielä kirjoittamatta.. Tunti alkoi heti 10 esteen radalla. Oli muuria, pussi, hyppyjä, putkia ja viimeisenä rengas. Eka putken suu oli haastavassa paikassa A:n vieressä ja ekalla kerralla Tyson juoksikin A:lle. Seuraavat kerrat menikin jo paremmin, kun Noora saattoi tarpeeksi pitkälle. Hypyltä toiseen putkeen käännöstä hinkattiin monella eri taktiikalla, että siitä saataisiin vieläkin nopeampi. Ja hieno lopetus oli, kun Tyson suoritti renkaan joka kerta oikein ja hakeutui hyvin esteelle. Radat näytti tosi hienolta ja Noorakin pysyi vauhdissa hyvin mukana vaikka alkuun epäilikin jäävänsä jälkeen.
Toisessa setissä harjoiteltiin jaakotusta, mikä ei meinannut mennä Nooralla tajuntaan :o) Tyson istui kiltisti paikoillaan odottaen, että Noora saisi kuivaharjoiteltua tarpeeksi. Hyvin meni kolmen esteen pätkä, sitten kun Noora sai pysymään kädet hieman pienemmällä liikeradalla. Kerran Tyson sinkosi piiiitkälle, kun Noora käsi heilahti vähän liian suuren kaaren. Koira meni minne ohjattiin :o) Hetken hengähdystauon jälkeen Noora kokeili harjoitusta uudelleen sivummalla ja nyt se meni tosi hienosti. Hyvä hyvä!
Ennen treenejä jo mietittiin, että mitä tehdään Tysonin energian purkautumisille, kun se nappaa hihasta kiinni (yllättävän usein käsi jää silti väliin...). Mietittiin, että jätetään treeni kesken jos nappaa. Mitään kivaa ei tehdä, jos ruvetaan sikailemaan. Kouluttaja kuitenkin ehdotti, että Tysonia kohti vois heittää esim. ketjupannan ja ärähtää. Tällä kertaa sai puolikuristava ketjullinen auttaa, koska koko ketjua ei ollut. Tämä auttoi selvästi. Muutaman pannan heiton jälkeen riitti pelkkä ärähdys. Ens kerralla otetaan kuitenkin ketju mukaan, että asiaa saa vahvistettua tehokkaasti. Tyson meni ihan hämilleen että "mitäs sä nyt tolleen suutut. Vitsi vitsi, vähän leikkiä vaan". Oltiin niin nöyrää poikaa ainakin parin sekunnin ajan, kunnes lähdettiin uudelleen radalle. Selkeästi nämä purkautumiset osuu niihin kohtiin kun rata keskeytyy, esim. jos unohtuu mihin piti mennä tai mennään vahingossa ohi. Energiaa on niin paljon, että se purkautuu härppimisellä. Kouluttaja sanoi, että ihan tuttu juttu. Hänen oma koiransa tarrasi käteen kiinni joka esteen jälkeen. Joten Tyson ei siis ole ainoa hieman kovakouraisempi tapaus. Ilman mustelmia siis Noora selviytyi, hammas kyllä osui sormeen jossain vaiheessa, mutta se nyt ei ole uutta. Kun purraan leluun kiinni, niin purraan sitten täysillä. Se on ohjaajan ongelma, jos jättää kätensä tai sormensa väliin :D
---
Unohtui viime hieronnasta kertoa blogissa. Susku kävi molemmat koirat hieromassa ennen pääsiäistä ja ihan hyvässä kunnossa olivat. Molemmilla vähän tuntui lanneosassa jäykkyyttä, mutta ei mitään pahaa, ja Tyson on inasen vino takaosasta vasemmalle. Tänään Susku kävi uudelleen hieromassa Tysonin, koska viikonloppuna ollaan menossa näyttelyyn (ollaan sitten vetreitä kehässä) ja muutenkin hyvä katsoa kroppa kuosiin agilityn kannalta. Nyt selkä oli tosi hyvässä kunnossa, mutta oikea etureisi oli aikas jäykkä. Tyson hieman häiriintyikin kun reittä hierottiin, mutta pienten keskustelujen jälkeen malttoi maata. Helppo hierottava tuo ei ole. Vinkuu taukoamatta ja on levoton. Taikku on ihan varma, että hieronnasta varmasti lähtee henki! Niskan kohdalla meni hermot ja Tyson päätti että minähän en perkele enää mene maate. Juoksi mun ympärillä ja laittoi tosissaan hanttiin. No se puoli oli jo hierottu, joten vaihdettiin puolta ja Taikku oli taas rauhassa. Tekee hyvää opetella olemaan paikoillaan. Voisi joskus kokeilla vähän hieronnan vaihtelua sillä, että hierotaan ensin joku osa ja vaihdetaan sitten puolta. Eiköhän se tuosta, viimeistään kun Tyson on 15v. eikä enää pääse maasta ylös omin voimin..
Toisessa setissä harjoiteltiin jaakotusta, mikä ei meinannut mennä Nooralla tajuntaan :o) Tyson istui kiltisti paikoillaan odottaen, että Noora saisi kuivaharjoiteltua tarpeeksi. Hyvin meni kolmen esteen pätkä, sitten kun Noora sai pysymään kädet hieman pienemmällä liikeradalla. Kerran Tyson sinkosi piiiitkälle, kun Noora käsi heilahti vähän liian suuren kaaren. Koira meni minne ohjattiin :o) Hetken hengähdystauon jälkeen Noora kokeili harjoitusta uudelleen sivummalla ja nyt se meni tosi hienosti. Hyvä hyvä!
Ennen treenejä jo mietittiin, että mitä tehdään Tysonin energian purkautumisille, kun se nappaa hihasta kiinni (yllättävän usein käsi jää silti väliin...). Mietittiin, että jätetään treeni kesken jos nappaa. Mitään kivaa ei tehdä, jos ruvetaan sikailemaan. Kouluttaja kuitenkin ehdotti, että Tysonia kohti vois heittää esim. ketjupannan ja ärähtää. Tällä kertaa sai puolikuristava ketjullinen auttaa, koska koko ketjua ei ollut. Tämä auttoi selvästi. Muutaman pannan heiton jälkeen riitti pelkkä ärähdys. Ens kerralla otetaan kuitenkin ketju mukaan, että asiaa saa vahvistettua tehokkaasti. Tyson meni ihan hämilleen että "mitäs sä nyt tolleen suutut. Vitsi vitsi, vähän leikkiä vaan". Oltiin niin nöyrää poikaa ainakin parin sekunnin ajan, kunnes lähdettiin uudelleen radalle. Selkeästi nämä purkautumiset osuu niihin kohtiin kun rata keskeytyy, esim. jos unohtuu mihin piti mennä tai mennään vahingossa ohi. Energiaa on niin paljon, että se purkautuu härppimisellä. Kouluttaja sanoi, että ihan tuttu juttu. Hänen oma koiransa tarrasi käteen kiinni joka esteen jälkeen. Joten Tyson ei siis ole ainoa hieman kovakouraisempi tapaus. Ilman mustelmia siis Noora selviytyi, hammas kyllä osui sormeen jossain vaiheessa, mutta se nyt ei ole uutta. Kun purraan leluun kiinni, niin purraan sitten täysillä. Se on ohjaajan ongelma, jos jättää kätensä tai sormensa väliin :D
---
Unohtui viime hieronnasta kertoa blogissa. Susku kävi molemmat koirat hieromassa ennen pääsiäistä ja ihan hyvässä kunnossa olivat. Molemmilla vähän tuntui lanneosassa jäykkyyttä, mutta ei mitään pahaa, ja Tyson on inasen vino takaosasta vasemmalle. Tänään Susku kävi uudelleen hieromassa Tysonin, koska viikonloppuna ollaan menossa näyttelyyn (ollaan sitten vetreitä kehässä) ja muutenkin hyvä katsoa kroppa kuosiin agilityn kannalta. Nyt selkä oli tosi hyvässä kunnossa, mutta oikea etureisi oli aikas jäykkä. Tyson hieman häiriintyikin kun reittä hierottiin, mutta pienten keskustelujen jälkeen malttoi maata. Helppo hierottava tuo ei ole. Vinkuu taukoamatta ja on levoton. Taikku on ihan varma, että hieronnasta varmasti lähtee henki! Niskan kohdalla meni hermot ja Tyson päätti että minähän en perkele enää mene maate. Juoksi mun ympärillä ja laittoi tosissaan hanttiin. No se puoli oli jo hierottu, joten vaihdettiin puolta ja Taikku oli taas rauhassa. Tekee hyvää opetella olemaan paikoillaan. Voisi joskus kokeilla vähän hieronnan vaihtelua sillä, että hierotaan ensin joku osa ja vaihdetaan sitten puolta. Eiköhän se tuosta, viimeistään kun Tyson on 15v. eikä enää pääse maasta ylös omin voimin..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)