Otsikossa olisi ehkä voinut olla pilkku sanojen välissä, niin kuvaisi paremmin treenikertaa. Kauheasti ei muistikuvia ole itse agilitysta, mutta Nooran blogista luntaten alkaa muisti pikku hiljaa palailemaan.. Ekalla radalla Noora sai juosta ihan täysillä ja todella luottaa Tysonin irtoamiseen hypyille, että pysyi vauhdissa mukana. Aivan super hienon näköistä menoa aina loppupään hankalaan putkelle menoon. Tämäkin lähti sujumaan paremmin muutaman viilaamisen jälkeen. Tähän asti oli siis varsin hienot ja mukavat treenit.
Seuraavat muistikuvat onkin kun itse hammasta purren revin berninpaimenkoiraa Tysonin kurkusta. Berni yhtäkkiä hyökkäsi päälle, omistajalla ei mitään mahiksia pidellä sitä. Noora sai Tysonin irti ja lähti viemään sitä poispäin niin berni hyökkää Nooran jalkaan. Tyson pääsee irti ja taas on berni kimpussa. Minä revin berniä irti ja Noora Tysonia, lopputuloksena Tyson saatiin irti ja berni tarrasi mun käteen pariin otteeseen. Mielessä vain kirosin, että perkele irti en päästä ennen sä rakki rauhotut. Siinä kohtaa teki mieli piestä se koira, ihan oikeasti.
No muutaman tupakan ja kirosanan jälkeen saatiin hieman rauhoitettua omaa oloa, paikkailtiin Nooran jalkaa ja Tyson tyynen rauhallisena odotti autossa, että mitäs sitten tehtäisiin. Se palautui koko hommasta saman tien, kun minulla ja Nooralla vielä jalat tutisi säikähdyksestä. Loppu tunnista Noora ei paljoakaan pystynyt liikkumaan, joten ottivat Tysonin kanssa A.lla kontakteja, keppejä lelupalkalla ja parilla hypyllä kääntymisiä. Tyson oli varsin taitava jälleen kerran. Ihana seurata sen menoa, kun on niin into pinkeänä vaikka vasta vartti sitten berni roikkui kurkussa kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti