"Alpo tässä terve!"

Moi! Mä oon Alpo, mutta äiti kutsuu mua Alpukaks. Alpukka pulpukka noin tarkalleen ottaen. Mulla oli tänään taas kiva päivä, kun mun paras kaveri Tyson tuli kylään. Monesti on aika tylsää kotona, jos Tyson ei ole kylässä, koska kukaan ei oikein leiki mun kanssa. Isot pojat (niin kuin Jammua ja Figoa kutsutaan) ei oikein tykkää musta. Oon kuulemma tosi ällöttävä ja rasittava. Äiti aina yrittää viihdyttää mua, mutta ei se osaa leikkiä niin kuin Tyson. Meillä on sellasia poikien juttuja eikä noi äidit niitä ymmärrä. Äiti on siis mun ihmisäiti. Ettei joku luule että olen joku peräkammarin poika äidin helmoissa. 

Jammu ja Figo ei kuulemma tykkää musta siks, koska mä muka kiusaan niitä. Mähän yritän saada niitä vaan leikkiin mun kaa. Vien leluja ja luita niiden nenän eteen tarjolle ja aloitan (kuulemma hirveän) räykytyksen , että isot pojat lähtis mun kanssa vähän taisteleen. Isot pojat kuitenkin vain murahtavat mulle, että "painu kakara mettään" ja lähtevät pois paikalta. Joskus Figo kyllä ottaa multa lelun tai luun ihan ilman lupaa ja vie omaan majaan. Mutta minäpäs en hevillä luovuta. Taas aloitan (kuulemma kauhean) mekastuksen ja kohta tulenkin onnelisena leluni/luuni kanssa takaisin omalle pedille. Mikähän siinä on ettei musta tykätä?

Niin tänään oli siis kiva päivä. Tyson tuli örmy-veljensä kanssa meille. Toby on sellanen kovaääninen murahtelija, joka ei kuulemma yleensäkään tykkää pennuista. Tyson onneksi tykkää pennuista ja musta erityisesti. Me aina leikitään keskenään. Yleensä roikun Tysonin karvoissa ja se kuskaa mua ympäriinsä. Tyson tykkää, kun sen perässä juoksee. Varsinkin jos sillä on keppi. Mäkin tykkäisin, että joku jahtais mua, mutta kukaan ei lähde mun perään vaikka mulla ois millanen tikku. Me aina seikkaillaan Tysonin kanssa ympäri tonttia. Välillä äiti huutelee, että pitää tulla talon takaa pois ettei joku metsäpeto nouki mua mukaansa.

 

Minä ja Tyson matkalla uusiin seikkailuihin.

 

Joskus on rankkaa olla pikkuinen. Mutta ei mua haittaa. Pääsen hyvin kulkemaan lumessa ja juoksen kuulemma tosi lujaa. Ihan Tysonin vauhtiin en vielä pääse, mutta ehkä sitten kun treenaan vaan kovasti. Päivittäinhän me juostaan yhdessä.

Minä ja Figon häntä. Ida jaksaa aina muistuttaa, että oon söpö. Se aina lässyttää mulle, ihan kun jollekin pikkupennulle.

Äitin mielestä näytän jo ihan isolta pojalta

Täs me ollaan Taikun kanssa sisällä leikkimässä. Kun en pienenä päässyt itse sohvalle, niin Tyson kiltisti nosti mut sinne. Pidin vaan lujaa lelusta kiinni ja Tyson nosti "hiiop!" mut ilmaan. Nykyään pääsen jo ihan itse sohvalle. Ida opetti.. Muut ei yleensä saa mennä sängylle, jos ovat märkiä lumesta, mutta minäpä olen niin säänkestävä, että saan mennä omalle tyynylle nukkumaan. Tai äitin tyynylle.. Aika usein pääsen syliinkin nukkumaan, kun olen niin pieni ja väsynyt "pikkupentu".

Mä tykkään nukkua pehmeällä pedillä. Olen repinyt kaikki tuolin pehmusteet lattialle vähän eripuolille kotia, että voin aina rojahtaa pehmeälle pedille kun väsyn. On mulla oma tyynykin lattialla, mutta yöunet nukun kyllä sängyssä Matti-kissan vieressä, äitin niskaan hönkien.

Raskaan päivän päätteeksi rojahdan siis sängylle. Pienenä nukahdin aina isän syliin ja siitä valahdin selälleni isän viereen. Sitten kun äiti ja isäkin tulee nukkumaan, siirryn Matti-kissan kanssa meidän pedille (äidin ja isän väliin) ja tunkeudun ihan äitin niskaan kiinni. Siinä nukun aamuun asti.

Olen kuulemma todella aamu-uninen. Yleensä kaikki muut ovat olleet jo pitkään hereillä, kun minä vasta tökkäisen kuononi peiton alta ja rupean heräilemään. Isä aina välillä hoputtaa, kun se yrittää petata petiä. Musta tulee kuulemma luolakoira, kun opettelen mönkimään tyynyjen ja peiton alla.

Tokoa Särkänniemen parkkiksella

Lähdettiin isolla köörillä tokoilemaan Särkkään. Nooralla oli Lysti ja Taimi mukana, ja Suskulla Taavi, Toto & Toffo. Meiltäkin päsi Topsukka piiitkästä aikaa myös mukaan. Se oli kyllä alkuun ihan varma, että raukka jätettäisiin taas kotiin. Leikkasin nameja ja Tyson kyttäsi vieressä, jos vaikka sattuisi nakki putoamaan. Toby meni pöydän alle maate huokaisten. Voi sitä onnen hetkeä, kun huomasi, että kaivoin myös sen hihnan kaapista. Iski hepulihepuli!!

Pojat sai odotella autossa häkissä omaa vuoroaan ja alkuun pidettiinkin melkoista älämölöä, mutta aika nopeasti rauhoittuivat.

Aloitin Tysonin kanssa. Otettiin seuraamista ensin sivulla istuen: "seuraa" ja kontaktista lelupalkka. Noora sanoi aina kun oli oikea hetki palkata. Pikku hiljaa aikaa kasvatettiin ja kohta otettiin jo yhtä askelta. Ensimmäiset askeleet meni vähän huonommin, mutta pikku hiljaa Tyson alkoi keskittymään hyvin hommaan. Toisessa setissä otettiin myös seuraamista yhdellä askeleella, mutta tällä kertaa namipalkalla.

 

Liikkeestä seisomista hitaaaalla kävelyllä, lähti sujumaan. Noora naksutteli meille oikeaa stoppia. Selkeästi parempi oli, kun tökkäsin namin taaksepäin Tysonin suuhun kääntymättä sitä kohti. Näin saatiin namipalkattua vielä nopeammin eikä Tyson enää hiipinyt. Mun pitää muistaa jatkaa kävelemistä samalla nopeudella eikä yhtään himmata stop-käskyn annettua. Ja pitää muistaa olla katsomatta koiraan.

Luoksetuloissa meidän ongelma on ollut hidas sivulle tulo. No tällä kertaa Tyson hakeutui koko ajan eteen tai enemmän oikealle. Autoin sitä reilusti kädellä ohjaten, nami kädessä. Tätä ruvettiin häivyttämään aika nopeasti. Välillä voi antaa reiluja apuja, jos yhtään näyttää epävarmalta.

Ruutua tehtiin myös pitkästä aikaa. Ensin namialustalla ja kun saatiin otettua jo pitempää matkaa, niin Noora suositteli kokeilemaan maahanmenoakin. Ei sitten meinannut millään sujua. Tyson pysähtyi aina seisomaan, mutta ei hevilläkään mennyt maahan ennen kuin toisella käskyllä. Olin ihan ruudussa kiinni, kropalla vielä autoin maahan, käskin oikein kunnolla, niin ei. Kyllä sain sen menemään maahan, mutta jotenkin tökki. Kokeiltiin maahanmenoa ihan erillään ruudusta, niin että mun ja Tysonin välillä oli välimatkaa. Ei ongelmaa. Pitää vaan treenata lisää ja ajoittaa käsky oikeaan kohtaan.

Kaukoja tehtiin myös. Istu ja maahanhan jo sujuvat ihan mukavasti ainakin lähietäisyydeltä. Seisomaan nousemista ollaan tehty vähän vähemmän ja sitäkin oikeastaan vain maasta, ei istumisesta. Noora huomasi, että palkkaan liian nopeasti seisomisesta. Tysonilla liikkuu jalat vielä, kun jo tyrkkään namia sen suuhun. Kokeilin odottaa hetken, että Tysonin liike pysähtyy ja se pysyikin hienosti paikoillaan. Täytyy jatkossa muistaa odottaa hetki ennen palkkaa. Ettei tule palkattua jalkojen liikuttamisesta.

Otettiin myös paikalla makuu Lystin kanssa. Välimatkaa varmaankin se kolmisen metriä, noin pauttiarallaa.. Kävin palkkaamassa suht tiheään tahtiin, koska Tyson oli todella rauhallinen. Vähän pää kääntyili, mutta se oli hiljaa ja pysyi maassa koko ajan. Varmaankin paras paikalla makuu ikinä!

Muutenkin treenistä jäi tosi hyvä maku. Itse muistin olla tsemppaava, leikittiin paljon lelulla ja Tysonilla pysyi hyvä moodi koko treenien ajan. Aivan huippu hieno! Ei toko ehkä niin kamalaa olekaan, kun vaan tekee asiat oikein eikä omalla toiminnalla pilaa kaikkea. Nyt täytyy yrittää pitää tämä hyvä fiilis päällä keskiviikon tokossa. Pitää vaan miettiä tarkkaan etukäteen mitä tekee, eikä vaan tee mitään muuta "sinne päin" höntsäilyä.

Sitten Toby. Hassu karvamoppini pääsi hömpöttelemään vähän kaikenlaista. Sillä oli mieletön into päällä eikä mistään meinannut tulla mitään, kun Toby vain hyppi riemusta ja itse naureskelin sen touhuille. Seuraaminen oli vähän hyppelyä ja poikitusta, mutta Tobyn kanssa ei olla niin tarkkoja. Se saa harrastaa mielenterveys-tokoa ihan omaksi iloksi. Liikkeestä seisominen oli vähän hakusessa, mutta kun tehtiin tosi helppoja harjoituksia niin stopitkin lähti sujumaan. En enää edes kunnolla muista mitä kaikkea tehtiin, mutta yleensäkin Tobyn meno oli hienoa. Vaikka se onkin pehmeä ja oikeasti häiriöherkkä, mutta kun sillä on tuollainen meno päällä, niin ihan pienestä ei keskittyminen herpaannu. Mahti poika!

Lahti - Lappeenranta

Pääsiäislomareissulle suunnattiin perjantaina. Päivä alkoi Lahden KV-näyttelyllä. Tyson oli ensimmäistä kertaa valioluokassa varsin mallikkaasti. Poika osasi käyttäytyä niin hienosti! Aussiet tuomaroi Hans Lehtinen, joka antoi Tysonille ERIn SA:n ja sijoitti luokan kolmanneksi viidestä valiouroksesta. Paras uros kehässä ei kuitenkaan enää sijoituttu, mutta hyvä arvostelu saatiin. Esittäjäkin sai kehuja..

Arvostelu: Kaunis kokonaisuus. Erinomainen tasapaino. Voimakas, hyvä päätyyppi. Kaunis kaula. Seisoo hyvin raajoillaan. Sopiva luusto. Erittäin hyvä takaosa. Turhan korkea häntä. Taitavasti esitetty. Erinomainen liikkuja.

Lahden jatkettiin matkaa Lappeenrantaan. Pieni sightseeing-kierros tehtiin, kun noustiin liian aikaisesta rampista. Navigaattori ei suostunut toimimaan, mutta onneksi oli kannettava mukana. Kartturi ei vain ollut aina ihan kartalla missä mentiin (lue: äiti), mutta ajoissa selviydyttiin hotellille. Tyson oli mallikkaasti myös hotellissa sekä kaupunkikävelyllä illalla. Tehtiin illalla vähän reilumpi lenkki, kun ei taaskaan oltu ihan kartalla (lue: kartta hotellihuoneessa). Satamaan päästiin ja sitten vahingossa löydettiinkin tie, mikä vei suoraan hotellille.. Lauantaina suunnattiin Lappeenrannan KV:hen, tuomari Gunnel Holm. Tyson ainoa valioluokan koira, sijoitus ERI/1 Sa PU4. 

Arvostelu: Oikean tyyppinen valio. Pää saisi ola hieman pitempi. Hyvä luusto. Hyvä runko. Polvikulmat saisivat olla paremmat. Kaunis karvapeite. Selkä on pehmeä liikkeessä. Hyvät sivuliikkeet.

Näyttelyn jälkeen päästiin pitkälle kotimatkalle parilla pysähdyksellä. Oli hieman paikat jumissa, kun ensin seisoskeltiin näyttelyssä ja sen jälkeen n. 4h istuttiin autossa. Tyson onnellinen sai vetää unta kaaliin koko matkan.

Alla vielä Minnan ottamia kuvia sunnuntailta. Nätti poika hyvässä turkissa <3 Kiitos Minnalle hienoista kuvista kauniissa keväisessä maisemassa. Samalla reissulla Tyson kastoi talviturkin. Äiskä ei ihan vielä uskalla...

© Minna Saros

9:n esteen rataa

Vähän hitaasti tulee päivitettyä blogia. Mikä se sellainen pääsiäisloma on, kun kotona ei ole pahemmin kerennyt olemaan? Ei ainakaan ole ollut tylsää..

Torstaina oli siis agility. Tyson oli jollain ihan ihme moodilla. Siis hyvällä tavalla. Se oli ihan super rauhallinen omaa vuoroa odotellessa. Ei tunnin alussakaan skitsonnut yhtään kun ihmiset huuteli putkea ja koirat juoksi niistä. Mitähän ihmettä Noora on Taikulle syöttänyt, kun koira on muuttunut ihan täysin muutaman viikon aikana. Diapamia?

Nooran mies, Juho, oli myös katsomassa ja kuvaamassa Taikun menoa. Juho kysyi tunnin aluksi, että onko Noora ja Tyson ottanut jo radan pätkää. Sanoin, että max neljää estettä. No, tunti alkoi ja kaksikko meni 9:n esteen radan tuosta vaan. Itse kuvailin videokameralla ja lopetin kesken radan, kun luulin että se loppuisi, mutta ei.. Vasta puolessa välissä mentiin :o) Lopussa oli hankalampi paikka ohjata ja rataa tehtiin vielä kahdessa osassa, kun ensin nähtiin, että mitä kohtia pitää viilata. Radalla oli hyppyjä ja putkia kiertäen ja kaartaen. Nyt ei ollut ongelmaa vasemmalle kääntymisissä ollenkaan. Kouluttaja oikeasti koulutti ja Noora sai paljon ajateltavaa seuraaviin treeneihin. Vaikka rata näytti menevän hyvin, niin silti löytyi vielä hiottavaa.

Tunnin lopussa otettiin keppejä, niin että lopussa oli nami ja tarkoitus oli mennä vain viimeisestä välistä (Tyson itse tarjoaisi menoa). Vähän oli hakemista, mutta kyllä sekin lähti sujumaan. Paljon treeniä lisää. Tarvitsee hankkia omat irtokepit, että pääsee treenaamaan niitä enemmän pari keppiä kerrallaan.

Itsekseen Noora ja Taikku meni keinun ja A:n (en muista menikö puomia). Kontaktit meni vähän roiskiessa. Astui kyllä kontaktille, mutta ei oikein malttanut pysähtyä oikeaan paikkaan vaikka Noora yritti mitä.

Varsin onnistuneet treenit jälleen kerran. Mutta ei tämä treenaaminen aina niin ruusuista ole. Harvase kerta jostain päin kroppaa löytyy mustelma, mikä on tullut joko kynnestä tai hampaasta :D Noora sai tuntea käsivarressaan töpeksimisen ohjauksessa ja minä sain kynnestä mustelman, kun Tyson juoksi täysillä vasten ja tökkäsi jalallaan mun reiteen... Rankkaa! :D

15.1. Pirkkahallilla

Aamulla yllätyin, kun huomasin mittarista, että ulkona -18 astetta. Melkoinen lasku eiliseen ja toissapäiväiseen... Mutta suunnitelmassa pysyttiin ja Pirkkahallille lähdettiin. Koirapuiston läheistä parkkista ei oltukaan aurattu, joten jätettiin auto toisten autojen sekaan vähän vilkkaammalle parkkikselle. Siinä sitten auto lähettyvillä treenattiin. Häiriötä saatiin toisista ihmisitä ja autoista. Juhis taas kommentoi meidän seuraamista. Kuulemma ihan törkeästi poikittaa. Pikku hiljaa alkoi omakin pää lämpiämään ja tajusin, että Tyson seuraa mun namin vaihtoa oikeasta ködestö vasempaan ja edistää aina siinä kohtaa. Rupesinkin vaihtamaan namia selän takana ja palkkasin hieman taaempaa ja enemmän koiran vasemmalta puolelta. Tämän jälkeen Taikkukin suoristui ja saatiin ihan hienoa seuraamista aikaiseksi. Muutenkin voisi jatkossa palkata takaa, koska Tyson edistää tosi herkästi.

Kokeiltiin maahanmenoa. Eka hidas, seuraavat jo paremmat. Seisomiset tehtiin kolmella jalalla (taisi jo pakkanen paleltaa tassja). Luoksetulot oli jotain ihan älyttömän hidasta. Siispä jätettiin treeni tähän ja lähdettiin koirapuistoon lämmittelemään. Tyson oli muutenkin täpinöissään, kun koko reissu toimi samalla aamulenkkinä. Oltiin yön aikana kerätty virtaa, niin nyt treenatessa huomasi pientä levottomuutta. Ja varmasti tassujen paleleminen vaikutti hieman keskittymiseen.

Puistossa ei sitten muistettukaan mitä kylmä ilma tarkoitti. Siellä oli ihana tyttönen, johon Tyson rakastui. Toby oli taas vaihteeksi kolmantena pyöränä, kun se tykkäis leikkiä vaan oman veikan kanssa. Ei vieraiden. Mutta kyllä haukkua piti, ettei nyt ihan maine menisi. Tysonkin oli jotenkin niin kierroksilla tästä nartusta, syytä en tiedä, joten saimme kuulla myös Tyson haukkuvan. Joo´o uskokaa pois ne ketkä tietävät että Tyson ei hauku, ei vaikka mitä yrittäisi tehdä. Haukku oli kyllä sellaista aika erikoista. Äänestä huomasi ettei Tyson oikein tiedä miten pitäisi haukkua... Piti oikein ääneen ihmetellä ja kuunnella tarkkaan, kun on melko harvinaista.

Olisi tietty voinut hieman harjata turkkia ennen kuvien ottoa, ettei joka karva sojottaisi eri suuntaan.

Lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta http://iikku.1g.fi

Unohdin ihan kokonaan, että kyllähän me kotonakin treenattiin. Koirat eivät saaneet aamuruokaa ennen ulkoilua, joten kotiin tullessa laitettiin ruuat odottamaan ja tehtiin pientä korjaussarjaa sisällä. Seuraamista, maahanmenoa, seisomista ja kapulan pitoa. Pelkästään puukapulalla ensin pitoa, sitten tuontia niin että kapula oli mun ja Tyksyn välissä. Taas piippausta/vinkumista, alkuun paljon häröilyä, mutta rauhallisella äänellä ja avustuksella saatiin rauhoittunut sivulle tulo kapulan kanssa. Niin ja kapulaa pidettiin nyt pelkällä "tuo" sanalla. Jotenkin Tyson ei nyt hahmoita, että tuoda voi paikallaan olevaa kapulaakin. Siis maahan asetettua. Tajuaa jos heitän kapulan, mutta jos kapula odottaa maassa, esim. juuri näin meidän välissä, niin ihan selvästi näkyy kysymysmerkki Tysonin pään päällä.

Seuraamiset, maahanmenot ja seisomiset sujui nyt hyvin. "Kyllä se kotona osaa!" En ole varmaan aiemmin muistanut sanoa, että meidän seuraamisiin kuuluu myös siis täyskäännökset. Välillä otetaan suoraa pätkää, välillä käännöksellä, välillä useammalla käännöksellä että tulee pitempää pätkää jne.. Oikealle käännöksiä ei oikeastaan olla tehty ollenkaan (muistaakseni) ja vasemmallekin vain muutaman kerran. Mutta koska se on se hankalampi ja vielä kun poikitetaan, niin vasemmalle käännöksiä tehdään pääasiassa. Jos siis ihan tarkoituksella treenataan 90 asteen käännöstä.

Jotain päivitystä edes

Kohta on jo heinäkuu ohi. Kauhean nopeasti on aika kulunut. Kuvia olisi vaikka kuinka paljon laitettavana nettiin, mutta kun ei ole kerennyt tai jaksanut. Alkaa jo hermoja raastaa tämä erilainen vuorokausirytmi mitä normaaleilla ihmisillä. Katsotaan josko loppukesä toisi muutoksen tuulia.

Viikonloppu vietettiin Juhiksen kanssa Helsingissä. Meillä kun ei kummallakaan ole varsinaista kesälomaa, niin pitää sitten viikonloppuun änkeä kauheasti kaikkea tekemistä. Nyt sovittiin, että pidetään koiraharrastuksista vapaata pari päivää. Pojat lähti Ruutanaan jo perjantaina aamulla, meikäläinen oli töissä pe-la yön ja parin tunnin unilla sitten nokka kohti Helsinkiä. Lauantai meni kaupungilla kiertäessä ja shoppaillessa (oli sen verran kylmä, että piti hankkia lisävaatetusta). Sunnuntaina sitten kierreltiin Korkeasaaressa ja Suomenlinnassa. Reissultakin olisi paljon kuvia, mutta tänään en niitä kerkeä laittamaan.

Tänään hurautettiin Ruutanaan (taas vaihteeksi) juoksuttamaan koiria. Suskukin tuli sinne Taavin (Tobyn veli) sekä hippettien Toffon ja Toton kanssa. Kukaan ei kyllä pahemmin jaksanut juosta tällä kelillä.. Muutaman kuvan tältä päivältä jos lisäisin, niin voisi kutsua tätäkin sepustusta blogipäivitykseksi. Pari näyttelyä on nyt elokuussa varmasti tiedossa, joten ainakin pari päivitystä pitäisi silloinkin tulla :o)

Ensimmäiset kolme kuvaa järjestyksessä: Taavi, Toffo & Toto

Figo

Jammu

Jam & Vikki

Sekä loppuun kohelluskuva. Kuvan oton jälkeen kuuluu "kloing" ja huomaan Tobyn törmänneen aurinkotuoliin. Tuoli on siis kuvan ulkopuolella vasemmalla. Palikka...

Kesäkuvia

Eilen olin Tobyn ja Tysonin kanssa koko päivän Ruutanassa pitämässä taloa pystyssä sillä välin kun vanhempani seilasivat paatilla Tallinnaan. Otin kameran mukaan, jos vaikka saisi Jammusta tuoreita kuvia. Figo pysytteli omissa oloissaan kuten aina eikä näin ollen eksynyt kuviin. Tyson puolestaan joko juoksi tuhat lasissa puu suussa  tai makasi varjossa puu edelleen suussa. Jammu ja Toby olivat tarpeeksi "hitaita" juoksijoita mun reaktionopeudelle.

Jammu on siis saanut jo kesätukan. Tilattiin Andis AGRC trimmikone sekä 9mm terä, ja Jammu oli koekaniinina. Vielä olisi siistittävää, mutta aikas kivaa jälkeä koneella tuli. Seuraavaksi olisi vuorossa Figo. Vanhempani ovat saaneet kunnon naurut, kun Jammu on murissut omalle peilikuvalleen. Vaatekaapin peilioven suuntaan muristaan milloin mistäkin kaula pitkänä kurkitaan tai kaapin ohi hiivitään ja tuijotetaan tiiviisti peiliin. Jammu oli kuulemma raivostunut eräs ilta, kun se toinenkin koira yritti mennä sohvan alle, mikä on Jammun yksityisaluetta. Yleensähän koirat tajuavat peilin, kun tökkäävät kuononsa siihen, mutta Jammu kun ei pahemmin voi sietää enää vieraita koiria, niin se ei voi mennä lähellekään tätä vierasta koiraa eli siis peilikuvaansa. Palikka!

Juhannukseksi Toby menee Ruutanaan viettämään lomaa tuttuun porukkaan ja Tyson lähtee meidän kanssa Kuruun siskoni mökille. Tyson on sen verran yltiösosiaalinen, että sen voi viedä minne vain kenen seuraan tahansa (toisen koiran siis), Kurussa kun on pari koiraa Taikun lisäksi. Reissuun otetaan mukaan myös pelastusliivit ja uimalelut.

Joka koiran sprinttimestaruus

Tänään oli koirien juoksukisat Kaupissa. Jahkasin aamulla lähteäkö vai ei, mutta lopulta päädyttiin paikalle taas koko konkkaronkka. Olin ilmoittanut sekä Toby että Tysonin kilpailemaan, että Topsukkakin pääsisi edes joihinkin keimeihin mukaan. Tavoitteena oli parantaa edellisiä juoksuaikoja, sillä matka on ollut joka kerta sama (80m). Nyt on melkein vuosi lisää ikää ja vuosi on myös "treenattu" Ruutanassa pihaa ympäri juosten kesät talvet.

Kumpikin paransi viime vuotista Mansen murren aikaa. Hienoa pojat!
TOBY 8,44 s (edelliset ajat samalta matkalta 10,38 ja 9,15)
TYSON 7,05 s (edellinen aika samalta matkalta 7,17)

Tysonin voittanutta ei tällä kertaa löytynyt, eli ykköspallilla komeili meidän pikku poika :o) Toisen ja kolmannen ajat olivat 7,20 ja 7,21. Palkinnoksi saatiin iso pokaali kaiverruksella sekä uimalelu (JEE, heti tänään testaamaan!) ja narupallo. Äiskä oli todella ylpeä myös Tobysta, joka on parantanut huimasti aikojaan joka kerralla. Takatuuli olisi kova sana, sillä pitkä turkki hulmuten hieman hidastaa vauhtia. Melkoinen ilmanvastus. Mutta hieno aika tuo 8,44 s! Hauskaa oli, mutta vieheen kiinnostus loppui heti, kun se kuoli. Turha sitä on enää sitten retuuttaa :o) Tyson teki vielä kunniakierrosta radalla ja molemmilla jäi hieman vieteri päälle oman juoksun jälkeen. Kuultiin jopa Tysonin haukkuvan.

Kuveja päivästä. Tobysta ei saatu kuin pari juoksukuvaa, kun Juhis huomasi hieman myöhään, että kamera ei ollut edes päällä..

Omaa vuoroa odotellessa