Viikonlopun settiä

Lauantaina ampaistiin aamusta heti Raisioon koiranäyttelyyn. Takana oli 10h työyö, tunnin kerkesin kotona olemaan ja sitten taas liikenteeseen. Kannatti lähteä, sillä tulos oli varsin miellyttävä. Hieman jännitti ennen kehää, sillä sininen nauha näytti olevan paljon suositumpi kuin vaaleanpunainen. Tuomarina Soile Bister ja Tysonin tuloksena "koinsyömässä" karvassa NUO ERI/1 PU1 SERT ROP. Ei paha! Aussieista vain kaksi sai ERIn ja kyseessä olivat ainoat urokset. Tysonia ei kiinnostanut koko näyttely pätkän vertaa. Se halusi ennemmin häkkiin nukkumaan. Kehässä esiteltiin hyppypomppuloikka-laukka esityksiä. Ryhmiin ei jääty, karvan ja väsymyksen takia. Tai en nyt voi sanoa, että kauheasti olisi väsyttänyt, kun heti näyttelyn jälkeen kurvasin ensin Hervantaan katsomaan agilitykisoja ja sieltä Minnalle katsomaan pentuja. Ja sielläkin kului useampi tunti... Yhteensä siis reipas 30h valvomista.

Arvostelu: Erinomainen tyyppi & koko. Vahva luusto. Kaunislinjainen uros. Erittäin hyvä pää ja ilme. Hyvät korvat ja purenta. Hieman hoikassa kunnossa. Riittävästi kulmautunut edestä. Erinomainen takaosa. Hyvä häntä. Tänään "koinsyömässä" karvassa. Upeat sivuliikkeet. Ihastuttava luonne.

 Neliveto päällä

Sunnuntaina käytiin nopsaan Ruutanassa. Tysonista huomasi, että se ei ollut pariin päivään päässyt vapaana leikkimään toisten kanssa. Teki taas kaiken maailman temppuja ja juoksi kakkoskakkosen, vajaan puol metriä pitkän palikan, kanssa ympäri pihaa. Muut olikin jo aivan tympääntyneitä toistensa seuraan. Toby oli ollut perjantaista lähtien Ruutanassa Figon ja Jammun seurana. Saatiin myös teatraalista huutoa kuunnella, kun Jammu taklasi Tobyn lipputankoon. Huudosta päätellen olisi voinut luulla vähintään jalan katkenneen, mutta lopputulos olikin vain säikähdys, sillä Toby käveli normaalisti mun tykö huutamaan ja rauhoittui, kun hetken siinä rauhoittelin teatraalista poikaa. Mentiin koko koira läpi eikä mitään näyttänyt olevan. Mutta olisitte kuulleet sen huudon! Vähän kuin sikaa tapettaisiin. AIJAIJAIJAI!!!! :D

Illasta saatiin kylään Alli-tyttönen, kenen luona vierailtiin viime viikonloppuna. Hetken aikaa Allilla kesti tottua Tysonin lähentelyyn (pojalla taitaa olla likinäköisyysongelmaa, kun pitää aina mennä ihan ihoon kiinni tutustumaan), mutta illan kuluessa puolivuotias ja vajaa kaksi vuotias löysi yhteisen aaltopituuden ja meidän pienessä olohuoneessa painittiin. Tai Tyson seisoi paikoillaan ja pieni Alli riekkui sitä vasten ja kuolasi korvat. Tobya ällötti taas, kun tuli vieraita. Alli jos tuli liian lähelle niin heti tuli matalaa murinaa ja Toby lähti pois tilanteesta. Ihmisvieraat oli paljon mukavampia, mutta tarvii niidenkin tuollaisia rääpäleitä tuoda mukanaan..

Tulevaisuuden suunnitelmia: Alkuun on nyt Figon tikkien poisto ja tulosten odottelu, mutta Tysonille olisi luvassa siis vielä ainakin yksi näyttely Tervakoskella. Sitten on vielä kysymysmerkin alla MH-testi (tänään varmaankin kuulee saadaanko paikka), joka saattaa mennä päällekkäin Tampereen ryhmänäyttelyn kanssa. Jos ei mene, niin kaksi näyttelyä olisi vielä. Syyskuussa mennään myös lonkka- ja kyynärkuviin. Silmätkin pitäisi peilata. Syyskuun lopussa pitäisi personal trainer Nooran muuttaa perheineen Tampereelle ja olen luvannut Tysonin Nooran miehelle, Juholle, agilityyn lainakoiraksi. En halua heittää hukkaan hyvää harrastuskoiraa sen takia, että itselläni on ainakin vielä hevon kuusesta vuorokausirytmi työn takia. Ja jos mulla on mahdollisuus saada oikeasti hyvä ohjaaja, jolla on intoa treenata, niin olisin tyhmä jos en lainaisi Tysonia. Samalla tuli puhuttua, että Noora rupee treenauttaan meitä tokossa. Jospa me vaikka ensi vuonna selviydyttäisiin sinne tokokokeisiin...

Leikkaus ohi

Tänään oli Figon leikkaus ja se menikin hienosti. Kadoksissa ollut pallikin löytyi, mutta patin poistossa oli mennyt hieman enemmän aikaa mitä oli kuviteltu, koska patti oli sisältänyt paljon verisuonia. Figon olisi tehnyt mieli nukkua pitempään eläinlääkärissä ja oli sen näköinen että "Joo joo, mä tuun. Älkää hoputtako." kun taputeltiin sitä hereille. Vikki jäi taas auton takakonttiin nukkumaan rauhassa. Pihassa oli jo hyvin varjoisaa ja ikkunat ja takaluukku oli auki, joten mukavahan siellä on nukkua. Jammukaan ei pääse häiritsemään. Nyt vaan pitää askarrella vahoista kalsareista suojusta, koska kauluria ei voinut laittaa patin poiston takia (patti oli niskassa).

Leikkaus meni siis hyvin, vaikka itseäni jännitti se aivan kamalasti (jaa miten niin ajattelen aina pahinta mahdollista?). Nyt sitten odotellaan patologin tutkimusta, mihin voi mennä muutama viikko. Kiveksissä ei ollut mitään häikkää.

Viikonloppu

Lauantai meni Nokialla koiranäyttelyssä kahden tunnin yöunilla. Aloitin pyreneesikehässä, missä esitin Argoksen (Drole d´Oiseau Moult Des Touffes) joka voitti luokkansa ERI:llä ja oli lopulta PU4 kera vara-sertin. Pyreneesit tuomaroi erikoistuomari Willemine van Deijl Belgiasta.

Seuraavaksi oli aussie-kehä, jonka tuomaroi Eva Liljekvist-Borg Ruotsista. Tysonin tulos ERI/2 PU3 VARA-SERT. Serti meni Ropulle (Sentikki Patriot), jolle hävittiin ihan mielellään karvan mitalla. Onnittelut Ropun kotijoukoille! Karvan mitalla tosiaan, sillä tuomari mietti pitkään kummin päin sijoittaisi ja lopulta tokaisi, että hän ei halua koskea Tysoniin, koska siitä lähtee karvaa :D Naurettiin porukalla kehän laidalla, että koiristahan ei koskaan lähde karvaa.. Meillä on joku Nokia-syndrooma. Viime vuonna oltiin samanlaisessa turkissa, eli kiilloton ja pöllähtäen irtoaa karvaa. Tosi kiva. Vielä olisi kolme näyttelyä kuukauden sisään. Mutta me ollaan ERI:stä jo tosi onnellisia, käsiin tarttuvasta turkista ei siis sakotettu.

Arvostelu: Mycket maskulin rejäl hane med bra uttryck. Korrekta proportioner. Tillräcklig pigment. Bra överlinje. Utmärkt benstomme. Tillräckligt förbröst och djup. Korrekta vinklar. Rör sig med mycket lätt och rastypiskt från sidan. Aningen markttrång bak.

Paljon uusia sanoja, joten suomennos ei ole täydellinen, mutta jotain tähän suuntaan menevää:
Erittäin maskuliinen kookas/vahva (?) uros jolla hyvä ilme. Oikeanlaiset mittasuhteet. Riittävä pigmentti. Hyvä ylälinja. Erinomainen luusto. Riittävä eturinta ja syvyys.Oikeanlaiset kulmaukset. Liikkuu kevyesti ja rotutyypillisesti sivulta. Hieman ahdas takaa. (Jos joku tietää suomeksi sanat rejäl ja markttrång, niin kertokaa ihmeessä.)

Sunnuntain hapetonta helleilmaa vietettiin ensin Ruutanassa. Käytettiin poikia uimassa. Toby sain nyt pelastusliivit päälle, koska se painuu samantien veden alle, kun tassut eivät ylety enää pohjaan. Laittelen lisää kuvia galleriaan.

Illasta ajeltiin pitkästä aikaa kaverin koiraa Allia moikkaamaan. Alli oli alkuun ihan järkkynyt meistä vieraista. Varsinkin Tyson oli huisin pelottava, kun se tuli ihan iholle kiinni. Toby oli alusta asti ihan jees, kun sitä ei pahemmin tuollaiset naperot kiinnosta. Illan kuluessa sitten uskallettiinkin jo leikkiä yhdessä ja Tyson hajotti yhden pallonkin siinä samalla.

Figolle kuuluu ihan hyvää tai aika normaalia. Lääkkeet menee helposti eikä silmätipatkaan ole mikään kamala asia. Silmistä huomaa jo selkeän eron ja nyt sitten vain odotellaan torstaita että päästään patista eroon.

Ei hyvä päivä

Figolla on ollut patti niskassa jonkin aikaa. Ajateltiin sen olevan rasvapatti/mätäpatti kuin kolmisen vuotta sitten oli myös. Suunnitelmissa oli mennä tyhjennyttämään se elokuun lopulla, kun äidillä olisi loma. No patti oli lähtenyt tänään vuotamaan verta ja äiti herätti mut iltapäivällä, että lähdenkö Veteriin mukaan. Eläinlääkäri totesi heti kättelyssä, että patti ei vaikuta siltä, että sisällä olisi mätää. Kiinteä ja uloneva, ohut nahka piti pattia ihossa kiinni. Figo rauhoitettiin ja patti tutkittiin paremmin. Päätös oli, että nyt antibiootti kuurille, patin puhdistusta ja ensi viikon torstaina leikkaukseen ja patti lähetetään patologisiin tutkimuksiin kasvain epäilynä. Samalla katsottiin silmät, sillä ne ovat rähmineet jonkin aikaa tavallista enemmän. Niihin tipat. Samalla sovittiin, että kun kerta koira nukutetaan leikkausta varten, niin etsitään samalla kadonnut kives ja leikataan molemmat pois yhdellä nukutuksella.

Mikä ihme siinä on että Figolle aina sattuu ja tapahtuu kaikkea. Koira on rauhallisuuden huippu, hieman raasu kylläkin aina ollut, mutta silti huono onni kohtaa aina Figon. Siltä on vilkkuluomi revennyt nuorempana, milloin on kynsien kanssa ongelmaa, milloin mitäkin pattia.. Käy niin sääliksi. Kaikki Figon tuntevat tietävät oikeasti kuinka raasu se on. Ilmekin on vähän sellainen "anteeksi kun olen olemassa" ja se on pienestä asti ollut todella herkkis. Figoa pitää aina pyytää, sitä ei koskaan saa käskeä ja parempi on vain antaa sen olla omissa oloissaan. Vähän sellainen nynny. Paitsi Tysonia kohtaan Figon sisällä välillä kiehuu :o)

Nyt sitten jännitetään viikon päästä olevaa leikkausta ja myöhemmin patologin vastausta. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Pyysin keskiviikko yön vapaaksi, että pääsen mukaan viemään ja hakemaan Figoa. Kuulemaan miten meni. Isä lähtee keskiviikkona Tsekkeihin ja hoidetaan äidin kanssa kaikki menot. Täytyy katsoa, pitääkö ottaa Jammu meille hoitoon vai jättääkö se Figon rauhaan. Jamppa on ollut vähän liiankin avulias patin puhdistamisen suhteen...

Tässä vielä kuva melkoisesta patista. Nyt kun karvat saatiin kunnolla leikattua patin ympäriltä eläinlääkärin toimesta niin patti näyttää ihan hirveän kokoiselta (ja sitä se kyllä onkin..). Puhelimen kameralla otettu kuva, joten laatu ei paras mahdollinen, mutta kyllä siitä erottaa.