Ei ihan putkeen mennyt päivä

Siis meikäläinen on niin pihalla päivistä ja joskus kellonajoistakin, että huh huh.. Varsinkin nyt loppuviikko ollut ihan sekava, kun avokki oli lomalla ja kaikki päivät tuntuivat viikonlopulta. Sitten on tullut valvottua yksi yö, kun tuli jääkiekkoa, joten päivärytmi meni vähän sekaisin ja koska ei ole tarvinnut herätä kellon soittoon, niin aamuisin on tullut nukuttua hieman liian pitkään. Viime yönä joskus puolen yön jälkeen tajusin, että prkl aamullahan on hakutreenit klo 10. Paniikki ja äkkiä nukkumaan. No eihän se uni tullutkaan ihan niin nopeasti kuin piti. Pari tuntia unta ja hakeen avokkia Hervannasta (olin lupautunut kuskiksi muistamatta niitä treenejä). No piristyin sillä reissulla ja teki taas vaikeaa saada unta. Heräilin varmaan tunnin välein katsomaan kelloa, että joko nyt pitää herätä (stressi aamuherätyksestä). Loppujen lopuksi en siis nukkunut kunnolla koko yönä ja päädyin laittamaan yhdeksältä Hanna-koutsille viestiä, että meistä ei ole nyt treenaamaan. Ja heti tämän tehtyä stressi laukesi ja meikä nukkui umpiunessa pari tuntia. Että silleen... Jäi siis hakutreenit välistä.

Iltapäivällä piti olla tokotreenit, mutta kouluttaja ei päässytkään paikalle, joten treenit peruttiin. Ajattelin kuitenkin mennä itsekseen treenaan hyppyä ja vähän jotain muutakin ajan kuluksi. Se siitä tarkemmasta suunnitelmasta :o)

Aloitettiin hypyllä, koska sitä ollaan vähiten treenattu. Tökki ja pahasti. Huomaa vähäisen treenin. Ongelmana oli hyppyyn lähtö, mitä olin suunnitellut treenattavan pääasiassa. Palkkasin lelulla ja otin namialustankin käyttöön. Tysonin keskittyminen ei ollut parasta eikä varsinkaan sen hinkkaamisen jälkeen mitä tehtiin. Parhaiten sujui ilman kroppa-apuja silloin kun herättelin Tysonia "missä nami on?" höpinöillä. Mutta joo, ei ollut parasta hyppytreeniä. Ehkä jatkamme harjoittelua lisää.

Seuraamisesta otettiin vain täyskäännöksiä. En puuttunut Tysonin kamalaan seuraamisasentoon, vaan mentiin vain muutama askel ja siitä käännös. Pikku hiljaa alkaa tiukentumaan käännös eikä apuja tarvita enää ollenkaan. Jotain onnistumista sentäs! :o)

Liikkeestä seisomista otettiin myös. Tysonin kanssa ollaan otettu pelkästään pysähtymistä, joten tänään oli tarkoitus treenata paikalla seisomista ja palaamista sivulle. Ensin peruuttamalla ja lopuksi sivulla kulkien, siirryin eteen ja takaisin sivulle. Eli välimatkaa ei vielä ollut kauheasti. Näitä paljon lisää, että varmentuu.

Lopuksi paikalla makuuta ja istumista. Ehkä oli virhe tehdä näitä peräkkäin ja varsinkin tässä järjestyksessä, sillä Tyson teki nyt samaa istumisessa kuin tiistain treenissä, eli meni omatoimisesti maahan. Muutenkin oli liian virittyneessä tilassa, sillä malttia ei kauheasti ollut. Tyson on nyt alkanut karkailemaan paikoiltaan. Pitää palata takaisin päin ja ruuvata se kroppa sinne maahan kiinni :D Ihan ihme häröilyä.

Liikkeiden puolessa välissä leikittiin vähän aikaa akhdella lelulla. Alkuun heittelin aina kun Tyson läheni toisen lelun kanssa, mutta lopuksi odotin että tuo lelun mulle käteen asti ja vasta siitä lentää palkaksi toinen lelu. Aika hyvin toi (ihme kyllä), muutama kunniakierros tuli kyllä nähtyä, mutta yllättävän nopeasti toi lelun. 

Jotkut jutut sujui, mutta kyllä vitutuskäyrä oli aika korkea. Jos treenataan niin, että joku seuraa meidän treenejä (koulutuksissa), menee tosi hyvin ja sama jos treenataan kotona sisällä, niin useimmiten menee tosi hyvin, koska silloin tehdään vain yhtä juttua ja yleensä pilkon nameja vain tietyn määrän, etten vaan vaadi tekemään liikaa. Mutta näin, kun lähdetään johonkin muualle yksin treenaamaan, niin tulee aina treenattua liikaa eikä kunnon taukoja tule pidettyä. Jos lähen mun bensasyöpöllä autolla, niin olisihan se kauheeta haaskausta, että treenattaisiin vain pari minuuttia ja lähettäisiin pois :D Pakko mennä koko osaamisrepertuaari läpi ja koiralla kasvaa tanko otsaan. Eikä ohjaajakaan hypi riemusta ilmaan. Nytkin oli Toby autossa mukana, että olisin voinut aina yhden liikkeen jälkeen viedä Tysonin autoon ja treenata Tobya. Mutta ei, koska koko ajan keksin uutta tekemistä (todella suunnitelmallista).

Täytyy varmaan alkaa tekeen niin, että kävellään pitempi lenkki Hervantaan, tehdään pari hyppyä ja palataan takaisin kotiin. Tai sitten treenataan Ruutanassa omalla esteellä ja palkaksi vapaana juoksentelua Tobyn kanssa. Seisomista voi tehdä kotona (siirtymistä eteen ja siitä sivulle), kuin myös paikalla makuuta/istumista. Joo, nyt pitää pysyä päätöksessä, etten sotke koko liikkeitä. Mulla vähän aaltoilee tämä kevään suunnittelu niistä tokokokeista. Välillä ollaan into pinkeinä ja varmoja että ollaan valmiita koitokseen ja sitten tuleekin nämä omatoimitreenit missä sotketaan kaikki. Tysonista on niin helppo lukea sen ajatuksia, että siitä kyllä näkee nopeasti milloin on tehty liikaa tai milloin on ohjaajalla hermot liian kireällä. Sen eleet on niiiiiin paljon selkeämmät kuin Tobylla. Ja ne eleet nimenomaan mun hermoja rassaa, kun näen liian helposti milloin koiraa ei vois vähempää kiinnostaa :D Sitten tulee sellainen *ittustananprkl, hakkaan päätäni seinää -fiilis.

Noo kyllä tämä tästä. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Läpi tuulen ja tuiskeen

Jospa sitä näin yön pikkutunteina kirjaisi tottistreenien muistiinpanot. Meillä on Juhiksen kanssa tavoite valvoa koko yö, sillä joskus kolmen aikaan pitäisi alkaa taitoluistelu ja kyllä Kiira Korven ja Laura Lepistön luistelut pitää nähdä. Perus pessimistit kylläkin odottaa näkevänsä tyylikkäät kaatumiset...

Tosiaan, otsikkokin sen kertoo. Ei ollut helppo päästä Nokialle ja takaisin kotiin. Keli oli aivan kamala ja voin ihan rehellisesti sanoa, että kyllä vähän jänskätti ajaa motarilla. Sumuvaloista ei olisi ollut kyllä yhtään haittaa, sillä autojen valoja ei erottanut kuin vasta ihan läheltä. Ja mitä nyt on tänään uutisia kuunnellut, niin kolareita on sattunut ja paljon, joten ajelinkin ihan hissukseen. Silloin kun ei nähnyt mitään, niin pystyi arvaamaan että edessä, suht lähellä, kulkee auto. Pölläytti sen verran lunta. Mutta jos ajoi noin satasta ja yhtäkkiä eteen tuli lumipilvi, niin kyllä jännitti. Onneksi perässä ei kulkenut ketään, joten sai ihan reippaasti jarruttaa ja tihrustaa eteenpäin. Mutta hengissä selvittiin kotio.

Meitä oli paikalla neljä koirakkoa ja aloitettiin kokeeseen ilmoittautumisella. Ekalla kerralla Tyson höselsi ja itse unohdin mitä piti sanoa, joten hieman nauratti samalla ja sekös innosti Tysonia vielä vähän lisää. Toinen kerta menikin jo paaaljon paremmin.  Tehtiin alkuun myös muutama täyskäännös ja lopetettiin heti hyvään (ekat oli hieman liian laajoja kaaria).

Lopputunti tehtiinkin sitten koko poppoolla kontaktipujottelua, kujan läpi luoksetuloa ja paikalla makuuta. Tyson oli levoton. Sille teki todella hyvää tämä treeni, sillä vetää aina vähän kierroksille kun näkee muita koiria. Oikeastaan ihan yhtä ärsyttävä tapa kuin esim. rähjääminen toisille koirille. Ja sitten se ihana matto, joka oikein veti puoleensa. Luoksetulossa jätin Tysonin istumaan, niin se meni tosi usein maahan. Siispä tehtiin molemmilla luoksetulokerroilla alkuun muutama paluu koiran luokse ja vahvistettiin istumista. prkl.. Luoksetulo ei ollut hyvä. Tyson hakeutui mun oikealle puolelle (mitenköhän se sinne?). Korjasin vasta ihan lopussa kädet keskelle ja namilla haettiin oikea paikka. Joten loppu oli aikas plöö. Mutta luoksetuloa ei olla suht pitkällä matkalla otettu kuin vasta muutama kerta eikä loppupaikka ole vielä varma, joten siihen nähden meni ihan jees. Tuli luokse ja juoksikin alkuun (hidasti vauhtia kun aloin korjaamaan). Paikalla makuukin hieman levoton. Ei piipannut kauheasti, mutta nousi pari kertaa ylös ja muutama kerran meinasi (haisteli maata ja koitti ryömiä eteenpäin). Hyvin hyvin harvoin nousee, vaikka kuinka piipittäisi.

Jotenkin oli levoton kerta, Tyson keräsi kierroksia hajuista ja muista meidän ryhmän koirista. Korvat oli jossain ihan muualla. Mutta vaikka lähes tulkoon koko kirjoituksen ajan olen manannut, niin mulla on silti hyvä fiilis, koska tällainen treeni tuli tarpeen. Kokemusta rikkaampana lähdettiin kotiin. Kontaktikävelyjä ja ryhmäpaikallamakuita ollaan tehty tokotreeneissä paljonkin ja luoksepäästävyyttä, mutta tänään tehtiin pk-/pelastuspuolen tyyliin, eli käveltiin tuomarin luokse ja ilmoittauduttiin kokeeseen (Ida Nieminen ja australianpaimenkoira uros Glenhouse´s Sanghai Soul ilmoittautuvat BH-kokeeseen tjsp..). Tokossahan ollaan paikoillaan ja tuomari tulee tykö, eikä siinä puhuta mitään.

Loppukevennyksenä kuva viime lauantailta. Meillä oli vihdoin ja viimein tuparit, mun sisarukset perheineen ja vanhempani kylässä. Koirat oli suurimman osan illasta makuuhuoneessa, koska nuoremman isosiskon tyttö pelkää koiria. Loppuillasta, kun tämä perhe lähti kotiin ja vanhempi siskoni jäi poppoonsa kanssa vielä istumaan iltaa, niin päästettiin pojat moikkaamaan. Tyson sai ihan älyttömän hepulin. Hyppi sohvalta nojatuoliin ja takaisin ja uusi kierros jne.. Innostui vielä lisää, kun kaikkia nauratti. Tobykin oli yllättävän rohkea. Se selkeästi valitsee vieraista ne keitä kestää ja keitä ei kestä. Tobykin änkesi nojatuoliin siskon pojan syliin. Tysonista ei keretty kuvaa ottamaan, kun se oli salaman nopea, mutta Toby on niin rauhallinen ja nauttii rapsutteluista, niin siitä kerkesi ottamaan kuvan. Tässä kohtaa häiriintyi hieman, joten istuu ja tuijottaa kameraan, mutta oli jonkin aikaa selällään että masusta rapsuteltaisiin.

Ruoka-asiaa

Tyson on nyt syönyt kuusi viikkoa Canidae ALS ruokaa, eka viikko sekaisin vanhaa (1st Choice) ja uutta (Canidae), ja viisi viikkoa pelkkää Canidaeta. Todella hyvin sopinut. Pari viikkoa rokotusten jälkeen syötiin maitohappobakteereja ja se loppui tammikuun lopussa. Sen jälkeen on ruoka syöty veteen liotettuna piimän kera aina silloin kun sitä ollaan muistettu ostaa. Ja ruoka on nyt ollut ihan lattialla, koska laatikolle oli muuta käyttöä. Ei ole mitään hajupommeja nenään osunut. Vatsa toimii hyvin. Ehkäpä nyt on sitten löytynyt se sopiva ruoka. Samalla tullut vähän laskettua kauanko kestää 16kg säkki. Eikä ole hinnalla pilattua ruokaa, suositushinta 51,20€/16kg. Tyson syö kaksi kertaa päivässä, yksi annos on noin 2,5-3dl eli päivässä syö 5-6dl (riippuu vähän kumpi antaa ruuat ja muutenkin päivän ohjelmaan riippuvainen). Jee, yksi ongelma hoidettu kuntoon!

Lelu

Yleensä Tyson on oppinut asiat nopeasti, mutta leikkimiseen ja lelun tarjoamiseen sillä meni noin vuosi. Nyt kun ollaan naksuttimen kanssa opeteltu lelujen nostamista lattialta ja antamista minulle, niin kaksi hernettä pääkopassa ovat kohdanneet. Tyson on aina leikkinyt mielellään kotona, jotkut lelut ovat niin rakkaita ettei niitä hajoteta heti ensimmäisenä. Itseasiassa tällä hetkellä on kaksi lelua aina lattialla, umpikuminen Kong-pallo missä on kolo herkkua varten ja emun näköinen lelu missä on kova pää ja kroppa (pallon malliset) sekä jalat ja kaula narulelua. Nämä ovat kestäneet hyvin Tysonin leikit ja ne ovatkin todella rakkaita leluja. Nykyään Tyson tuo aina silloin tällöin lelua tarjolle ja palkaksi se on heitetty vähän matkan päähän. Rasittavuuteen asti tätä ei tapahdu, joten hyvillä mielin ollaan palkattu. Tänäänkin se toi palloa minulle, kun istuin koneella. Surffasin netissä ja toisella kädellä heitin palloa. Kun loppui tämä leikki, niin Tyson siirtyi Juhiksen luokse olohuoneeseen. Juhis ei kiinnittänyt Tysoniin mitään huomiota (olympialaisten jääkiekkopeli tuli tv:stä), joten Tyson laittoi pallon Juhiksen eteen sohvalle ja se kieri siitä Juhikseen kiinni. Välillä Kong-pallo jäi paikoilleen, kun avonainen kohti oli alaspäin. Hetken Tyson katseli sitä ja kun Juhis ei reagoinut, niin Taikku tönäisi pallon liikkeelle. Ja palkkioksi tästä pallo lensi. Tuota palloa pitää kyllä varovasti heitellä ettei paikat hajoa kotona. Useimmiten heitellään koppeja, Taikku on hyvä niissä :o) Joillekin tämä on ihan arkipäiväistä ja menee rasittavaksi kun koira aina vain tuo ja tuo lelua eikä lopeta. Tysonin kohdalla tämä on huippu hienoa eikä se kauaa raahaa leluja meille tarjolle. Useimmiten leikkii yksin leluillaan, mutta silloin tällöin tuo lelua tarjolle ja koittaa saada meitä mukaan leikkiin.

Treenatessa tai sanotaan että kodin ulkopuolella tämä leikkiminen ei vielä ihan toimi. Okei, yleensä treeneissä leikki on hieman erilaista ja siellä kierrokset on vähän korkeammalla, joten lelun saadessaan sinkoaa niin pitkälle kuin hihnassa pääsee tai jos on vapaana niin niin pitkälle juostaan että seinä tulee vastaan. Joten ihan valmiiksi ei olla tätä vielä saatu. Kahden lelun leikillä lelu tulee lähemmäksi, mutta sitä ei tarjota minulle.

Koska ei olla koko viikonloppuna tehty ihmeempää (ulkona pirun kylmä ja joka päivä jotain muuta ohjelmaa ollut), niin tehtiin muutama luoksetulo keittiössä ja sen jälkeen nosteltiin eri tavaroita lattialta naksuttimen avulla. Joku päivä tässä taannoin Tyson pudotti Juhiksen puhelimen sohvan käsinojalta lattialle ja ajattelin kokeilla onnistuisiko nostaminen. Yritti ottaa kiinni, mutta päästi aina irti. Pienellä härnäyksellä otti puhelimen suuhunsa ja nosti sen käteeni. Tuomista ollaan treenattu aina leluilla, joten tänään kokeilin sitten muita esineitä. Pyörin ympäri kämppää ja koitin etsiä suht helppoja esineitä. Ensin nostettiin pesusientä, sitten puhelinta, muovista paistinlastaa ja lusikkaa (kokonaan metallinen). Lusikkaa halusin kokeilla ihan mielenkiinnosta, sillä en ole koskaan kokeillut Tysonilla mitään metallista. Monihan jo pennusta asti totuttaa juuri lusikoilla tai veitsillä metalliin, mutta meillä se on vähän jäänyt. Kaikki esineet nousi hienosti, joten uusia juttuja vain nenän eteen.

Olen miettinyt käskysanan toimivuutta. Nyt olen antanut käskyn "tuo" ja Tyson on oppinut sen hyvin. Kerran kokeilin niin, että jätin Tysonin istumaan ja laitoin lelun mun ja Tysonin väliin. Tästä käsky "tuo", niin Tyson tuli eteen istumaan. Luoksetulon käsky on "tule". Tajusin vasta tässä kohtaa, että käskyt ovat liian samanlaiset. Kirosin mielessäni kaikki mahdolliset sanat. Rupesin miettimään, että monesti käytän myös sanaa "lelu", esim. jos Tyson kuska parvekkeelle lelun tai luun, niin muistutan viemään sen takaisin sisälle käskyllä "ota lelu / luu". Ja tällöin Tyson on aina hakenut tavaransa parvekkeen nurkasta ja vienyt sisälle. Joten voisin ehkä vaihtaa käskyn ota- tai lelu-sanaan. Sitten taas kun mietitään noutoa ja kapulaa, niin siinä on käskyttänyt pitämistä sanalla "pidä". Joten koetyyppiseen noutoon (kapulanouto) voisi jättää käskyn "pidä". Hyvä ruveta jälkeenpäin miettimään käskysanoja... Aina antanut käskyn sen tilanteen mukaan enkä ole pahemmin miettinyt että millaisessa tilanteessa se toimii. Täytyy fundeerata tätä. Kyllä tuo "tuo" varmasti jää, mutta että millaisessa tilanteessa sitä käyttää.

Kyllä näitä käskysanoja riittää. Tarvis varmaan kohta tehdä jo lista. Seisomiseenkin on kolme eri käskyä, riippuen tilanteesta. Näyttelyseisominen on "seiso", liikkeestä seisominen (pysähtyminen) on "stop" ja kaukojen seisomaan nouseminen on "up" (ap). En halua käyttää näyttelyseisomisessa samaa käskyä kuin esim. tuossa pysähtymisessä, koska näyttelyssä korjaan koiran asentoa, eli se saa liikkua käskyn jälkeen jos ohjaan sitä namilla. Pysähtyminen on aina täys seis, siitä ei liikuta milliäkään. Kaukojen seisomiskäsky on siksi eri, että siinä on tärkeää takajalkojen pysyä paikoillaan. Joten oikeastaan välttämätöntä olla nuo kolme eri käskyä ja Tyson osaa jokaisen hienosti. Maahanmeno on aina "down" oli tilanne mikä hyvänsä. "Istu" on aina istuminen ja niin edelleen.. Yksi asia olisi hyvä opettaa Tysonille, olen miettinyt tätä pitkään mutten ole koskaan muistanut opettaa sitä. Treeneissä olen törmännyt käskyihin "liki" tai "yhdessä". Pointti on se, että koira kulkee mukana max metrin säteellä ohjaajasta. Ei seuraa-käskyn alla, vaan hieman vapaammin mutta silti kontrollissa. Tuo olisi niin kätevä tuhansissa eri tilanteissa, mutta eipä ole tullut vielä opetettua. Ehkä vielä joskus, niin kuin sanon joka ikinen kerta :D

Hakua Olkahisissa

Tänään oli hieno ilma päivällä, aurinko paistoi, ei tuullut ja oli n. -10 astetta. Koko ajan silti tiesin, että auringon laskettua, eli juuri silloin kun meillä alkaa hakutreenit, ilma kylmenee. Ja niinhän se tekikin, mutta silti lähdettiin treeneihin. Kauheasti ei edelleenkään tuullut. Järven jäällä treenattiin niin, että maalimies oli rannalla kunnolla piilossa valkoisen lakanan alla. Tarkoitus oli ottaa jokaiselle yksi maalimies niin, että ohjaaja kulki tavallaan sokkona. Ohjaajat eivät olleet käyneet ennen omaa vuoroa hakualueella, vaan nyt kuului seurata koiran reaktioita ja ilmoittaa niistä kouluttajalle.

Oltiin ensimmäisenä vuorossa. Järven rannalla päästettiin koira vapaaksi ja jatkettiin polkua pitkin eteenpäin rannan myötäisesti. Alkuun Tyson veti lumirallia, pomppi kuin aropupu. Puolessa välissä matkaa alkoi selkeästi reagoimaan hajuun. Polulla ryhdistäytyi ja selkeästi haisteli ilmaa. Tästä lähti oikealle kohti rantaa ja kulki pääasiassa siellä (umpihangessa). Hyvin irtosi, mutta palasi aina jonkin matkan päästä mun luokse kyselemään lupaa jatkamiselle. Hanna oli piilossa kuusen alla/takana ja kun Tyson meni kuusen eteen, alkoi häntä heilumaan vimmatusti. Ilmoitti "hei äiskä, se on täällä!" Hännän heilutuksen jälkeen siirtyi kuusen taakse hakemaan palkkansa.

Itse olin maalimiehenä Miina-labbikselle, joka pääsi pitkästä aikaa treenaamaan ja ainahan Miina on super innoissaan. Nytkin sain naamapesun ja tuli silmälasien linssitkin putsattua. Itseäni alkoi kauheasti naurattamaan ja sekös yllytti Miinaa vielä lisää. Toisen kerran olin maalimiehenä Rilla-malille. Teki tuskaa rämpiä piilolle, kun ei yhtään tietänyt mitä lumihangen alla oli. Huomasi, että nyt on jotain kivikkoa, sillä jalka upposi aina johonkin kiven koloon. Onneksi en jäänyt jumiin, vaikka olisihan Rilla minut sieltä sitten bongannut.

Tällaiset treenit ovat Tysonille hyviä, että oppii toimimaan itsenäisesti. Nyt vielä kyselee lupaa, että saanko mennä pitemmälle. Jatkossa tehdään varmasti hyvin samantyyppistä harjoitusta. Meitä on useimmiten ohjannut Tuula, joka tietää jo hyvin miten meidän kanssa kannattaa toimia. Ensi viikon lopulla pitäisi olla seuraava haut riippuen ilmasta. Tiistaina sitten taas tottistellaan.

Tottista Nokialla

Piiitkästä aikaa pienryhmän tottistreeneissä. Kahden viikon sairasloma teki ihan kipeää. Paikalla ei ollut kuin kolme koirakkoa, joten saatiin hyvin treenattua. Häiriötä oli todella paljon, mutta Tyson toimi silti hienosti. Eniten Tysonin keskittymistä häiritsi maton tuoksut. Ääniin ei reagoitu mitenkään. Käskytkin joutui antamaan hieman korkeammalla volyymillä, sillä normi puhe ei kuulunut.

Ohjatussa treenissä tehtiin kahteen kertaan täyskäännöstä. Olen yrittänyt Tysonin kanssa täyskäännöstä niin, että se kääntyisi sivulla itsensä ympäri. Joo´o kyllä se kääntyy kun namilla ohjaa, mutta rupesin silti miettimään, jos kierrättäisinkin sen takaa. Tänään siis harjoiteltiin sitä. Alkuun namilla, oli kuin hidastetusta filmistä oma meno.. Naurettiin sille makeasti, oli jotenkin niin taiteellista se liikkuminen. Harmi kun en koskaan ole harkinnut balleriinan uraa. Toisessa osiossa kokeiltiin sama lelulla ja ai että se meni mukavasti. En leikityttänyt lelulla kuin ihan pienen hetken ja heti irti. Aloitettiin (sekä namilla että lelulla) niin, että Tyson tuli sivulle ja käännyin itse selkä siihen päin. Eli Tysonin tarvitsi tulla mun selän takaa sivulle (käännöksen loppuosa). Kun tämä alkoi sujumaan käännyin itse lisää niin että oma nenä osoitti Tysonin selän taakse. Tällä tyylillä jatketaan kotitreenejä. Tehtiin myös liikkeessä samaa käännöstä. Pitäisi vaan itse muistaa ottaa vain muutama askel ja muistaa antaa se seuraa-käsky.. Ihan pikku juttuja vaan, nii´in.

Tysonin ja Ässä-cockerin treenatessa Rilla-mali lainasi meidän häkkiä ja me teimme Ässän treenatessa paikalla makuuta A-esteen takana ettei häirittäisi liikaa Ässää. Paikalla makuu kesti useamman minuutin. Lähes koko sen ajan mitä Ässä treenasi. Palkkasin tiheään tahtiin, olin välillä lähellä ja välillä kentän toisella sivulla, kävelin ympäriinsä, kävin A-esteen takana ja odotinkin hetken siellä. Molemmilla kerroilla (jokainen koirakko treenasi kahteen kertaan) aluksi Tyson piippasi, palkkasin vain hiljaisuudesta. Loppua kohden alkoi hiljenemään ja kun oltiin oltu hetki ihan hiljaa ja maattu rauhassa niin vapautin.

Kerettiin vielä paikalla makuun jälkeen hieman muistelemaan liikkeestä istumista. Tyson tarjosi seisomista (treenattiin sitä sunnuntaina), sillä on liian hyvä muisti! :o) Pienellä avustuksella tajusi, että nyt istutaan. Huomaa myös, että istumista ollaan otettu vielä aika vähän ja olen vapauttanut oikeastaan heti kun on istahtanut (klikannut), joten ei vielä malta/osaa istua kauaa paikoillaan. Eli seuraavaksi siis istumiseen aikaa.

Tosi hyvä fiilis treenaamisesta. Olen moneen kertaan sanonut, että nyt kolmen kuukauden aikana mitä ollaan pienryhmässä treenattu, ollaan menty harppaus eteenpäin etenemisessä. Parasta opetusta saatu (iso kiitos Tuulalle!) ja motivaatio on pysynyt hyvänä, koska totaalisia epäonnistumisia ja liikkeiden jankuttamisia ei ole tapahtunut. Neuvot ovat sopineet meille todella hyvin ja sen näkee meidän työskentelystä. Nyt voi oikeasti sanoa, että BH-koe ja tottelevaisuuskokeen alokasluokka on ihan realistiset tavoitteet tälle vuodelle. Seuraaminen ei tunnu kamalalta pakolta vaan sitä on oikeasti kiva treenata. Jääviin liikkeisiin olen jo uskaltanut ottaa sitä silloin tällöin mukaan, pääasiassa vain maahanmenoon mikä on meillä jo lähes koevalmis. Aivan mahtava fiilis! Mulla ei oikeasti ole koskaan ollut näin hyvä fiilis tottelevaisuuden suhteen. Siinä on aina ollut joku pakko tai joku motivaation puute, mutta nyt sellaisesta ei ole mitään pelkoa. Oikeasti tuo kahden viikon loma tuntui kamalalta. Mutta se taisi tehdä ihan hyvääkin. Olisihan viime viikolla voinut kotona treenata, mutta pidin ihan totaalitaukoa ja nyt ollaan molemmat into pinkeinä. Tysonillakin menee välillä vähän yli ja itsekin innostan sitä jopa liikaa, hiuksen hieno raja siinä että pysytään innokkaina mutta ei vedetä ylikierroksille.

Täytyy ruveta katsomaan kalenterista sopivaa viikonloppua Kokemäen vierailulle, että päästään näyttämään Nooralle meidän alokasluokan liikkeet. Olisipa jo kevät! Ei vaan, vielä on treenattavaa joten pysytellään vielä tässä talvessa :D

Ystävänpäivä (sis. näyttelyä ja tokoa)

Ensinnäkin: Hyvää ystävänpäivää ja halirutistukset kaikille lukijoille!

Varoituksen sana: Paljon tekstiä luvassa.
Tänään oli sitten ohjelmaa ihan riittävästi näin parin viikon "loman" jälkeen. Päivä alkoi Niihamassa (Tampereella) ryhmänäyttelyssä. Kiinnostus näyttelyä kohtaan oli ihan nollassa, Tyson pesemättä (näyttelypaikkana hiekkapohjainen maneesi, joten turha koiraa oli pestä), eilen sutaisin nopeasti karstalla turkin läpi ja leikkasin kynnet. Ajattelin, että kerrankin kun näyttely on lähellä, niin mennään paikalle ihan viime tipassa ettei tarvitse kauaa homehtua. No joo, se siitä suunnitelmasta. Tuomari oli reilusti myöhässä aikataulusta. Maneesissa sitten paleltiin, ulkona käytiin välillä lämmittelemässä, äiteen nilkassa olevat metalliosat alkoivat kuulemma jäätymään mukavasti ja Tyson tuttuun tapaan osoitti mieltään, kun joutui odottelemaan. Ihana yhdistelmä. Moneen kertaan ennen kehää sanoin, että mitä jos lähdettäisiin kotiin lämmittelemään. Onneksi ei lähdetty..

Tyson on nyt kahdessa näyttelyssä yllättänyt mut ravaamalla toisen perässä. Joo´o, ihan neljällä jalalla kuljettiin eteenpäin, mitä nyt ei mun kirkuvan punaisia käsiä lasketa mukaan. Tänään esiintyi siis hienosti, kerran piti ekalla juoksukierroksella ottaa ruotuun poikaa, mutta pääasiassa sai juosta aika rennosti (ei taas lasketa sitä tiukkaa hihnaa, mikä poltti käsissä). Tyson ei edelleenkään malta seistä, kesällä esiintyi vielä super hienosti, mutta nyt ollaan malttamattomia. Mulla oli todella tylsiä nameja, kuivia ruokanappuloita, mutta ahneelle porsaallehan kelpaa kaikki mikä vaan menee kurkusta alas suht helposti. Arvostelun lopuksi käteen annettiin vaaleanpunainen nauha ja teki mieli hyppiä ilmaan. Perus pessimisti oli ihan varma, että tänään menee huonosti. Sanotaan näin, että mua pelottaa hieman mennä suomalaisen tuomarin kehään, koska Suomessa on todella hyvä tuomarikoulutus, tuomarit ovat tarkkoja, katsovat yleensä koiran todella tarkasti läpi ja he sanovat useimmiten asiat suoraan niin kuin ne ovat. Suomalaisten tuomareiden arvosteluja on mukava lukea, sillä siellä lukee paljon tarkemmin asiat kuin useimpien ulkomaalaisten arvosteluissa. Ärsyttää maksaa sellaisesta arvostelusta, mikä voisi kuulua ihan kenelle tahansa koiralle: good head, good ears, good eyes, good good good...

Tyson oli lopulta ainoa junnu-uros, joka sai ERIn, joten mentiin jonon etummaisiksi. Itseasiassa vasta tässä kohtaa huomasin tuon asian, sillä yritin väkisin mennä Erikan ja Soolon taakse jonoon. Tuloksena junnuluokan ykkönen ja nokka kohti PU-kehää. Jos palataan ajassa hieman taaksepäin, niin suunnitelma oli mennä viime tipassa paikalle ja häippästä kotiin heti oman arvostelun jälkeen (koska odotin käteen korkeintaan EH-nauhaa). Kauaa ei jouduttu odottamaan, sillä uroksia oli yhteensä 9 kpl. Näistä vain kolme sai ERIn ja Tyson yksi heistä. PU-luokassa sijoituttiin kolmanneksi ja saatiin VARA-SERT. Paljon meitä juoksutettiin, PU-luokassa neljä kierrosta ja kun vihdoin pysähdyttiin, niin meikäläinen sai hetken hengähtää syvään. Jaa miten niin huono kunto? Minkäs sille voi kun koiria on helppo juoksuttaa niin, että ne juoksevat vapaana hullunrallia ja minä katselen vierestä... Ei ihan kohtaa koiran ja omistajan kunnot, eriparia.

Arvostelu: Hyvä kokonaisuus. Pää saisi olla kuivempi. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvät raajat. Sopiva luusto. Hyvä takaosa. Kantaa itsensä hyvin liikkeessä.

Tuota pään kuivuutta mietittiin ja voisin kuvitella sen liittyvän löysään nahkaan. Tyson on varmaan entisessä elämässä ollut hamsteri, joka hamstraa ruokaa poskiin. Jäljelle on jäänyt löysät posket ja hieman roikkuvat huulet. Liikkeestä mainittu kanto antoi mukavan tunteen ja vielä kun Erika sanoi lopuksi, että koita kestää vaikka käsissä tuntuisikin inhottavalta. Hyvässä vedossa ravaava koira näyttää hyvältä, joten kai sitä on kestettävä. Tai jos tuo lause kuuluisikin minulle, jos se olenkin minä joka kannattelee Tysonia, hihnan kireydestä päätellen? Vaaleanpunainen ei ole kyllä yhtään mun väri, joten suodaan se kokonaisuudessaan Tysonille.

------------------

Hetken aikaa kotona ja alkuillasta sitten tokotreeneihin. Ei ehditty viideltä omaan ryhmään, kun piti poiketa nopsaan kaupungilla. Kuudelta alkoi toinen eskariryhmä, minne päästiin kuokkavierailemaan. Aiheina seuraaminen, luoksetulo, joku jääväliike (me otettiin seisomista), luoksepäästävyys ja paikalla makuu. Pari viikkoa lomaa ollut, joten kierrokset oli aika kovat. Oli virheliike leikittää Tysonia ekan liikkeen jälkeen, meni taas ylikierroksille ja vaati rauhoittelun.

Aloitettiin seuraamisella. Tehtiin itsekseen, joten en nyt osaa sanoa miltä se oikeasti näytti. Välillä tuntui, että Tyson olisi poikittanut. Samalla tuli tajuttua, että pikku hiljaa pitäisi luopua nameista vasemmassa kädessä. Mulla on siis namit valmiiksi jo kädessä ja nyt pitäisi ruveta ottamaan nami taskusta palkatessa.

Luoksetulot onnistuivat tänään yllättävän hyvin. Alkuun oli hankalaa Tysonin löytää oikea paikka, mutta hiomalla se löytyi ja otettiin ihan kunnolla matkalla luoksetulo ja niin nätisti tuli eteen, että teki mieli kiljua (ei siinä mitään pahaa olisi, enemminkin hyvää vain, mutta en kehdannut). Tyson laukkasi, joo´o ei mitään löntystelyä, ja tuli eteen istumaan. Pienryhmä-kouluttaja Tuula sanoi, että mun ei kannata stressata tuosta eteenistumisen paikasta. Tyson tulee alkuun ihan muhun kiinni, mutta kun se istuutuu peruuttamalla, niin välimatkaa tulee. Tuula sanoi sen olevan ihan ok, mieluummin noin kuin että tulisi päin. Joten ei stressata. Varmaankin paikka vielä paranee, kun paremmin sen oppii. Vielä kun Tyson malttaisi istua paikoillaan, eli tämä kohta nyt tarkan silmän alle ja paljon paikalla istumistreeniä!

Sai valita tekeekö liikkeestä maahanmenoa vai seisomista. Periaatteessa piti valita sen mukaan suostuuko koira menemään maahan (tässäkin ryhmässä oli monta sellaista koiraa, jotka eivät halunneet mennä maahan makaamaan). Tyson kyllä menee maahan ja helpostikin, joten otin nyt syyniin tuon seisomisen, koska sitä on tullut aika vähän treenattua tai ainakaan häiriössä ei olla tehty. Alkuun peruuttamalla (tarjosi ensin maahanmenoa ainakin kolme kertaa ja kerran istumistakin), kun se sujui siirryin sivuttain Tysonin sivulle. Kuljin siis kylki menosuuntaan päin. Kun tämä sujui siirryin normaalisti sivulle, mutta en seuruuttanut vaan Tyson kulki ihan vapaana vierellä. Hienoja stoppeja tuli. Tämän liikkeen Tyson oppi kesällä ihan hetkessä. On joka kerta pysähtynyt just eikä melkein käskyn saatuaan. Jee jee, hyvä meidän puoli!

Luoksepäästävyys on aina ollut hyvä. Onkohan Tyson kerran vai kaksi lähtenyt sivulta kouluttajaa kohti vai noussut vain seisomaan? En nyt muista, mutta pääasiassa joka kerta istunut rauhassa paikallaan. Ja olen palkannut vasta ihan lopuksi nyt enkä kesken kopeloinnin.

Loppuun paikalla makuu. Ryhmäliikkeenä se meni ihan päin mäntyä. Puolen minuutin paikalla makuu, mikä tuntui menevän älyttömän nopeasti. Meidän omassa ryhmässä koirat osaavat tämän liikkeen paremmin kuin tämä myöhempi ryhmä, sillä nyt oikeastaan jokainen liikkui. Käännyin Tysonia kohti ja puin toisen hanskan käteeni. Kädet olivat vatsan kohdalla, joten Tyson luultavastikin kuvitteli liikkeen olevan luoksetulo. Tuli niin innoissaan tykö. Ei kun uudelleen maahan ja sitten jo pitikin palata koiran luokse kun aika loppui. Päätin sitten, että näin ei lopeteta ja Tyson uudelleen maahan. Tietysti viereisen corgin kanssa otettiin luoksetulo juuri sillä hetkellä ja Tyson sinkosi, mutta kääntyi heti komennuksen jälkeen mua kohti (ihanan kuuliainen). Kolmannen kerran koira uudelleen maahan ja nyt jäin alkuun ihan lähelle, kun en tietänyt tekevätkö muut siinä lähistöllä vielä jotain. Tysonilla oli sen verran virtaa, ettei paikalla makuu ollut ihan niin varma mitä yleensä. Kävin palkkaamassa ja kävelin nyt vastakkaiselle lumikasalle (reilut 10 askelta tuli välimatkaa). Siinä sitten odotutin hetken ja palasin sivulle. Kerran palkkasin maahan, suoristin selän, odotutin ja palkka+vapautus.

Mahtavaa päästä treenaan vaikka Tysonilla oli energiaa vähän liikaakin, mutta hyvin se kokosi itsensä aina kun tehtiin töitä, eli oltiin käskyn alla. Kouluttajan kanssa puhuttiin tuosta odottelusta, mikä on toooodella kamala asia Tysonille. Mimmu sanoi, että voitaisiin joku kerta tulla puolta tuntia ennen treenipaikalle, siellä on silloin kilpailevien ryhmä treenaamassa. Puoli tuntia vaan hengailtaisiin ja odotettaisiin että oman ryhmän treenit alkaa. Ei mitään reagointia ulvomisiin, piippailuihin jne ääniin, vaan kontaktista palkka jos sellaista tarjoaa. Kilpailevien ryhmäläisiä ei haittaa, sillä tuohan olisi heidän koirilleen hyvää häiriötreeniä. Kannattaa ehkä odotella inasen lämpimämpiä ilmoja että tarkenee seisoskella paikoillaan.

Tokon alokasluokka alkaa olemaan jo aikas kivalla mallilla, kaikkia liikkeitä käyty läpi ja aika pitkälti pystytään jo kokeenomaisiin suorituksiin. Olen jo katsellut touko-kesäkuulle kokeita, josko oltaisiin siihen mennessä valmiita. Saas nähdä. Kalenteriin on kyllä kokeet merkattu ja ilmoittautumisajat myös, joten ehkä me johonkin. Pitää vaan treenata ahkerasti.

Viikonlopun jälkeisiä kuulumisia

Jos ihan varovasti ja hiiren hiljaa sanoo ääneen, että meillä ei enää yskitä, niin yskitäänkö meillä varmasti huomenna? Huonoa karmaa vai mitä se nyt olikaan..

Torstaina tosiaan haettiin yskänlääke, mikä ei ollut mikään pakollinen ostos. Ihan koiran parasta ajatellen päätettiin testata. Jos vaikka yöt olisi rauhallisemmat eikä tarvitsisi koko ajan heräillä tarkistamaan että saako koira henkeä. Ei ole ensimmäinen kennelyskä meillä, aiemmin ollaan annettu ajan kanssa mennä ohi, mutta halusin nyt kokeilla onko yskänlääkkeestä mitään apua. Sen verran taisi olla, että yskä loppui kuin seinään heti kun alettiin lääkettä "maistelemaan" (huumorilla ajateltuna). Ei ollut mikään helppo juttu sen antaminen. Ostin varmuuden vuoksi ruiskun ja se tuli kyllä tarpeen, mutta hyvä ostos olisi ollut myös pakkopaita ja koiran päähän joku kehikko, mikä estää liikkumisen. Sen verran taisteltiin lääkkeen otosta. Annoin ekan annoksen heti kotiin tultua torstaina iltapäivällä. Juhis piti Tysonista kiinni ja itse koitin ruutata lääkettä suuhun. Kahdeksasta millistä noin 2/3 osaa oli joko Tysonin turkissa tai meidän vaatteissa :D Laittoi kunnolla hanttiin. Juhista alkoi jo säälittämään Tyson, kun äiskä tolleen kiusas. Illalla ennen nukkumaan menoa jouduinkin antamaan lääkkeen yksin, koska Juhis ei kestänyt enää katsoa Tysonin "kärsimystä". Ei kuulemma ole pakko ottaa lääkettä jos ei halua :o) Se yö nukuttiinkin erittäin levollisesti. Kertaakaan ei Tyson yskäissyt. Keskiviikko ja torstai olivat pahimmat päivät. Perjantaina aamulla/päivällä yskäisi enää muutaman kerran ja nekin aina ulkona rasituksessa. Ilta oli rauhallinen. Lauantaina ei tainnut yskiä enää kertaakaan ja tänään on ollut jo ihan normaali päivä.

Eli aika nopeasti tuo loppujen lopuksi meni ohi. Tiistaina yskäisi ensimmäisen kerran ja perjantaina taisi yskäistä viimeisen kerran. Kai Tyson lopetti heti yskimisen, kun huomasi että joutuu ottamaan pahanmakuista lääkettä :o)

Tänään ajeltiin Ruutanaan, kun isän piti katsoa mikä meidän autoa vaivaa (kai se vetelee viimeisiään juuri kun pitäisi katsastukseen mennä). Koirat samalla mukaan, sillä eilen jo Tyson hyppeli lumihangessa eikä puuskuttanut yhtään. Sovittiin, että jos alkaa yskimään, niin samantien riehumiset seis ja lepoon. Joo, ei mistään yskimisistä tai kunnon loppumisesta ollut kyllä kyse, kun Tyson pääsi kirmaamaan. On kerännyt tässä viikon verran energiaa ja se pääsi nyt purkautumaan. Kauaa ei ulkona siltikään oltu, ettei nyt heti yskän loputtua liikaa revitellä. Mutta oli kyllä kiva nähdä taas vanha kunnon Turbo-Tyson, joka ei hevillä väsy tai kyllästy juoksemiseen.

Vielä on kaikki auki ensi viikosta. Tiistaihin asti katsotaan mikä on tilanne ja päätetään sitten mennäänkö silloin illalla treeneihin. Mulla on kyllä niin vahvat periaatteet tästä yskästä (tai oikeastaan varoajasta), että voi olla että otetaan vielä ensi viikko aika iisisti. Tottis ei sinänsä ole rankkaa, mutta haluanko viedä juuri muutama päivä sitten yskinyttä koiraa halliin kantamaan pöpöjä mukanaan. Ensi sunnuntaina olisi näyttely, mikä ei sinänsä inspiroi yhtään. Näyttelykiintiö alkaa olemaan taas hetkeksi aikaa täynnä (sisänäyttelyt eivät ole minun juttuni). Lauantaina on mun syntymäpäivä (22v.) ja suurella todennäköisyydellä Ikean reissu ja mahdollisesti tupari-synttärit (eihän me olla asuttu nykyisessä kämpässä kuin syyskuusta lähtien...), joten katsoo nyt jaksaako näyttelyyn lähteä koiran kanssa. Olen luvannut mennä pyreneesikehään auttamaan, pääsen ranskalais-mösjöö (monsieur) Renen kanssa pyörähtämään valioluokkaan.

Moni asia riippuu myös siitä alkaako Toby yskimään. Nyt näyttäisi siltä, että ei olisi tarttunut (ihme kyllä, kennelyskä kun tarttuu yleensä älyttömän helposti), mutta katsellaan vielä tilannetta. Viimeksi kun Tobylla oli yskä, niin oli viikon itämisaika. Joten jos Toby olisi saanut Tysonista tartunnan ja itämisaika pysyisi suht samana, niin ensi viikolla yskittäisiin. Tiedän, piirtelen piruja seinälle, mutta sen verran realisti olen tyypiltäni, että otan nämä asiat huomioon. Sanotaan, että viikon päästä uskallan huokaista helpotuksesta, jos ei mitään uutta ilmaannu.

Olen hyvin saanut aikani kulumaan Tysonin lomaillessa. Lanka on kietoutunut hyvin puikoille ja virkkuukoukulle, villasukat (ihan ensimmäiset ikinä) viittä vaille valmiit ja isoäidin neliö -peittokin on hyvin lähtenyt käyntiin. Mutta eiköhän me huomenna tehdä jo jotain tottiksen tynkää, jos vaikka tiistaina päästäisiin treeneihin niin ei ihan ummikkoja olla.

Yskänlääke

Eläinlääkäriltä tuli suositus Resilar-yskänlääkkeestä. 10ml/30kg max 3 krt päivässä. Eli Tysonille annetaan 8ml. Alkuun annan yötä vasten, koska silloin pahiten yskii. Päivällä annan jos pahasti yskii, mutta luultavastikaan ei tarvitse. Saas nähdä ottaako itse lääkkeensä vai tarviiko ruitata suuhun ruiskulla. Riippuu varmaan mausta :o)

Tysonia on ollut hauska seurata tämä aamu. Ihan kuin pieni pentu, leikkii leluillaan hetken ja torkahkaa kesken leikin. Kohta taas etsitään tekemistä, kerätään Tobyn irtokarvoja ja pieniä risuja lattialta tai leikitään jollain lelulla. Aina silloin tällöin katsoo mua suoraan silmiin ja huokaisee. Taitaa olla hieman tylsää. Välillä tullaan sohvalle viereen nukkumaan tai kerjätään rapsutuksia.

Yskä sen kuin pahenee

Alkuun Taikkua yskitti vain rasituksessa (lenkillä tai kotona innostuessaan), mutta eilen alkoi sitten levossakin yskimään ja yöllä ei paljoa nukuttu, kun Tyson yski useaan kertaan sellaista "keuhkot pihalle" yskää. Kamalan kuulosta. Voi kun se tajuaisi, jos sanoo, että mene juomaan vähän vettä, se helpottaa, tai ulkona sanoa että älä innostu liikaa vaan hengitä rauhassa raitista ilmaa. Laitan nyt aamuruokaan kunnolla lämmintä vettä sekaan, että tulee juotua. Vesikippo on tyhjentynyt hitaampaan tahtiin mitä aiemmin.. Ruoka maittaa kyllä ihan normaalisti. Eipä tähän muu auta kuin aika ja lepo. Ajattelin silti soittaa eläinlääkärille ja kysyä millä voisi helpottaa oloa, jollain yskänlääkkeellä mahdollisesti. Meiltä kun ei löydy kuin Jekkua (Jägermeister-viinaa) ja se ei ihan sovellu koiralle :o) Se on meidän omaa flunssalääkettä..

Katsellaan ja kuulostellaan. Toby on vielä vaikuttanut ihan normaalilta, olisi kyllä onni jos siihen ei tarttuisi, mutta todennäköisyys taitaa olla aika pieni. Nyt vaan ollaan ja ihmetellään, odotellaan että päivät kuluisivat ja yskä helpottaisi. Tuntuu ihan oudolta tämä toimettomuus, vaikka oikeasti aika peruslaiska ihminen olenkin. Kai se johtuu siitä, että vaihtoehtoja ei nyt ole. Pakkolepoa eikä minun päätettävissä koska tehdään mitäkin vai ollaanko tekemättä. Ja nyt kun Tyson väsyy tosi pienestä ja nukkuu pääasiassa, niin koti tuntuu jotenkin autiolta. Ihan hiljaista eikä kukaan liiku missään...

Nyt se sitten iski

.. nimittäin kennelyskä. Eilen aamulenkillä Tyson alkoi köhisemään. Ajattelin ensin sen johtuvan hihnassa vedosta, sillä juuri oli mennyt vieras koira ohi ja Tysonilla kierrokset tuhansissa. En sitten jäänyt miettimään sen enempää köhimistä ja kakomista, sillä veti suunnilleen kotiin asti. Päivällä lähdettiin liikenteeseen ja käytin koirat nopeasti pissalla ennen autoon menoa. Tässä kohtaa alkoi hälytyskellot soimaan, mutta en vielä ajatellut pahinta. Kauppa- ja kirpputorireissun jälkeen ajeltiin Ruutanaan hakemaan häkkiä illan treenejä varten. Päästin koirat autosta ja samantien Tyson alkoi yskimään. No niin, kennelyskäähän se on. Onhan sitä ollut liikkeellä nyt tosi paljon. Äkkiä soitto isälle sisälle, että älä vaan päästä Jammua ja Figoa pihalle. Jos jotenkin pystyisi karsimaan yskivien joukkoa, niin yritetään parhaamme mukaan. Tyson ja Toby juoksi pihassa sen aikaa että kävi asioillaan. Tysonista selvästi huomasi, että kunto ei ollut paras mahdollinen, joten laitoin ne takas autoon ja kohta lähdettiinkin kotiin päin. Muuten Tyson ei ole sisällä yskinyt, paitsi silloin kun Juhis tuli töistä ja koirat pitivät kotiintuloseremoniat. Tyson oli kauhean innoissaan Juhiksen tulosta ja raukkaa alkoi heti yskittämään. Mutta peppu keikkui puolelta toiselle silti ja häntä kolisi seiniin, kaappeihin ja oviin.

Illan treeneistä jäätiin tottakai pois ja nyt pidetään luovaa taukoa sen aikaa, että yskä lähtee ja hieman varoaikaa vielä päälle. Suurella todennäköisyydellä Tobykin saa yskän, joten tauko voi pitkittyä senkin takia. En lähde treeneihin tai mihinkään koirajuttuun niin kauan kun meillä yskitään. Ihmisen mukana voi pöpöt kulkeutua.

Eilen ja tänään aamulla tehtiin ennen ruokaa lyhyesti tottista (vähän aivojumppaa Tysonille, kun ei pitkiä lenkkejä ja vapaana kirmaamisia ole hetkeen luvassa). Heitin lattialle neljä narulelua ja niitä sitten pyysin tuomaan itselleni. Viime viikolla aloitettiin tämä harjoittelu ensin yhdellä lelulla, mutta nyt olen sitten viljellyt leluja lattialle, että saa helposti useamman toiston. Välimatkaa lelulla ja minulla ei ole kuin alle metri, joten Tysonin on "helpompi" tuoda ne minulle eikä lähteä kirmaamaan mihinkään. Tämän lisäksi ollaan aloitettu liikkeestä istumistreeni. Tai siis aloitettiin jo viime viikolla ja nyt kahtena aamuna jatkettu harjoituksia. Peruuttamalla tehty pääasiassa, mutta eilen ja tänään kokeilin ihan lopuksi kulkea Tysonin sivulla (ei seuraa-käskyn alla) ja siitä käsky "istu". Hienosti onnistui joka kerta. Kyllä se näköjään osaakin istua. Naksutin on kyllä niin paras väline näihin treeneihin. Tysonilla on aina ollut hyvät jäävät liikkeet, oppinut siis nopeasti ja pysähtyy nopeasti aina vaadittuun asentoon. Erimaata kuin Topsukka. Mutta näillä lyhyillä ja helpoilla kotitottiksilla jatketaan. Mitään kauhean kiihdyttävää ei tehdä, koska silloin alkaa heti yskittää.