Eilen oli taas agipäivä. Selkeää edistymistä ihan joka asiassa tapahtunut. Tysonilla nousee hieman kierrokset kun tullaan hallin pihaan, tunnistaa paikan ja herkästi sikailee. Varmasti vaikuttaa myös energian määrä (alla vain perus hihnalenkki puolilta päivin). Lämmittelyn lenkillä päästettiin Taikku purkamaan ylimääräistä energiaansa juoksemalla ees taas mun ja Nooran välillä. Ihan inasen rauhoittui sen jälkeen, mutta oli siltikin vielä hieman vauhti päällä.
Hallissa ei tarvinnut palauttaa poikaa maan pinnalle, eli pysyi hanskassa koko ajan. Ei siis lähtenyt juoksevien koirien perään. Yritti kyllä, mutta totteli hienosti, kun Noora kielsi. Muutenkaan mitään ylikierroksille menemistä ei tällä kertaa tapahtunut, johtuiko kenties siitä ettei putkea tehty kertaakaan? Who knows..
Vanhoja muisteltiin, eli pussi, keinu ja A. Pussi oli edelleen iisipiisi, vauhdilla mentiin läpi. A:n ongelma oli selkeästi se, että Nooralla oli hihna kädessä. Käsi väkisinkin silloin nousee ja Tyson hakeutuu lähelle kättä, josko vaikka namia sais kesken kaiken. Sitten onkin yks kaks jalka lipsahtanut reunalta ja jätkä tulee vauhdilla alas. Nyt kun hihna otettiin pois (eka ilmoitettu toisille koirakoille, että häätäkään sit kunnon ärähdykselle jos yrittää tulla tykö), niin mitään ongelmaa ollut. Ei hakeutunut reunalle ja pysyi koko ajan kuulolla/kontrollissa.
Nyt näin itse ekan kerran Tysonin tekevän keinun. Hienosti odotti oikeassa kohdassa, että keinu laskee, sitten vielä kontakti ja vapautus riehumaan :o) Kouluttaja neuvoi Nooraa innostamaan/motivoimaan Tysonia enemmän keinun jälkeen, koska vauhti alkoi hidastumaan ja välillä juoksi ohi. Enemmän innostusta/palkkaa/leikkiä, että Tysonin mielestä olisi kannattavampaa tehdä keinu kuin juosta ohi.
Noora kertoi jo viime kerran jälkeen, että Tyson on tosi hyvin hiffannut "ota" käskyn. A:lla on vauhtia sen verran, ettei yhtä hyvin pääse himmaamaan vauhtia, mutta siinäkin laskeutuu hyvin alas eikä loikkaa. Hienoo hienoo!! Hienot kontaktit myös puomilla. Tässä sen oikeastaan parhaiten näki, siis selkeän ajattelun, että hei tässä on se kohta, himmaanpa valmiiksi juuri siihen. Katsoo sitten mikä on meininki kun pääsee kovempaa menemään puomilla. Himmaako liikaa vauhtia vai unohtuuko koko juttu.
Noora otti Tysonin kanssa itsekseen siis puomia ja rengasta. Pääsin auttelemaan, kun hihnalla estin Tysonia tekemästä väärin. Eteenpäin pääsi vain kun hyppäsi oikeasta reiästä eikä kiertänyt. Muutama virheen jälkeen tajusi taas, että kannattaa ehkä tähdätä keskeltä läpi niin voi saada palkkaa. Tai edes päästä palkalle, koska minä roikuin hihnassa ja estin esteen ohituksen.
Uutena juttuna oli kolmen aidan sarja. Vasemmalla kädellä ohjattiin kaksi ekaa, eka poispäin ohjaajasta ja toisella tultiin ohjaajaa kohti, kolmas jatkui koiran vasemmalle. Tässä kohtaa kouluttaja sanoi, että ohjaa koko ajan vasemamalla. No joo, kolmannella esteellä Tyson veti kauniisti ohi joka ikinen kerta. Noora oli alkuun ohjannut tämän kolmanne oikealle kädellä, eli ei-koiranpuoleisella, kunnes kouluttaja mainitsi tästä vasemmasta. Oikealla kädellä ohjatessa Tyson kuitenkin hyppäsi tämän kolmannen esteen, joten tällä mentiin loppuun. Kaksi ekaa vasemmalla ja kolmannelle vaihdettiin oikea käsi. Jos maalaisjärjellä miettii, niin Noora omalla kropallaan esti Tysonia rynnimästä ohi. Känsi kropan koiran suuntaan ja ohjasi oikealla. Tämä näköjään toimi parhaiten Tysonilla. Ei siis ole yhtä oikeaa vaan koiran mukaan mennään.
Toinen hyppy oli aluksi vaikea. Tyson meni ali monta kertaa. Ilmeisesti se ei vielä hahmoittanut käännöstä ja heti perään hyppyä, joten toinen este madallettiin ja tämän jälkeen alkoi hyppy sujumaan. Esteet saatiin normi korkuuteen ja kolmen esteen sarja mentiin läpi. Hienoo hienoo! Kun tuli ensimmäinen onnistunut kokonainen suoritus, teki mieli alkaa taputtaa kentän laidalla. Oli niin ylpee Tysonista ja Noorasta :o)
Meinasi ihan unohtua kepit. Ne on ihan super hienot! Tai siis menee hienosti (keppien ulkonäköön en ole kiinnittänyt huomiota). Alkuun helpotetaan pienellä ohjauksella, mutta lopuksi Tyson meni ihan itse kepit ja Noora vain kulki mukana. Noora otti vielä erikseen sisäänmenoja vähän joka suunnasta ja nekin meni hienosti. Jei!!
Voi ehkä tuntua hassulta lukea, että joku on ihan fiiliksissä kun koira tekee yhden esteen. Mutta kuinka moni on saanut ylpeydellä seurata sivusta, nähdä todella mitä se koira tekee ja kuvitella kuinka herneet kohtaa ja raksuttaa pääkopassa. Ja niin ihana nähdä todella se kehitys. Ei samaa näe siinä koiran vieressä kun ohjaa. Sivusta on oikeasti hieno katsoa, varsinkin kun Tysonilla on hyvä ohjaaja. Eikä Tyson ole pelkästään esteitä oppinut, vaan se on oikeasti joutunut rauhoittumaan, laskemaan kierroksia vähän pienemmälle, kulkemaan fiksummin hihnassa jne.. Siltä on oikeasti vaadittu paljon, mutta se on myös ihan eri tavalla tullut kuuliaiseksi sen jälkeen, kun agility alkoi ja aloin itsekin vaatimaan siltä kotioloissa enemmän. Onhan se äiskän pikkuinen Taikku, mutta nyt on rajat viilattu vieläkin vahvemmiksi. Ei enää harmaa häilyvä raja, vaan musta ja tiukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti