ALO-toko

Tänään alkoi ALO-kurssi. Taustalla parin kuukauden totaali tauko tokoilusta. No mutta jos nyt kevään kunniaksi taas aktivoituisi tässäkin lajissa.

Mentiin jo hyvissä ajoin treenipaikalle, käytiin pikku lenkki ja vaan hengailtiin siinä lähettyvillä. Namia kului ja yritettiin hakea sellainen harmooninen tila (yritykseksi jäi, mutta kuitenkin...). Vähän vinkunaa kuului, mutta ei mitään ihan järkyttävää huutoa. Pää pyöri, mutta oltiin kuulolla.

Itse treeni aloitettiin luoksepäästävyydellä. Tyson nousi ylös ekalla kerralla, mutta toisella pysyi paikoillaan. Tästä jatkettiin suoraan paikalla makuuseen. Palkkasin pariin kertaan maahan ennen kuin poistuttiin paikalta. Pitkän tauon ja sitä ennen usean epäonnistuneen paikalla makuun taki pysyttelin max. kymmenen askeleen päässä ja kävin heti palkkaan kun oli kontakti minuun eikä kuulunut vinkaustakaan. Hieman levottomuutta, mutta pääasiassa että pysyi koko ajan maassa.

Itsekseen tehtiin tämän jälkeen luoksetuloja. Tässä oli tosi hyvää paikalla pysyminen. Luoksetulot muuten hyvät, mutta inasen hidas itse sivulle tuleminen. Ei auta muuta kuin treenata ja treenata pelkkää sivulle tuloa että siihen saa nopeutta. Varmasti vauhtia hidastaa myös se, kun Tyson vähän hapuilee mun kättä. Tästä kun pääsisi, niin ainakin yksi liike olisi ihan hieno.

Tämän jälkeen mentiin kouluttajan tykö tekemään hyppyä. Kerroin meidän ongelman, eli koiran siirtymisen minusta katsottuna esteen oikeaan reunaan ja jopa reunan yli. Tähän saatiin ohjeeksi lähettää koira vinoon hyppyyn (seistä enemmän oikealla vinossa, että koira hyppäisi vasempaan yläkulmaan). Esteen takana vasemmassa reunassa voi olla näin alkuun namialusta, että koira varmasti menee sinne tarpeeksi pitkälle. Tätä harjoiteltiin niin, että vapautin heti namille päästyä. Seuraavaksi odotin, että nami oli syöty ja pää kääntyi minuun päin. Tästä stop ja vapautus. Saatiin myös ohjeet treenata loppuosaa ihan erikseen, koska Tyson herkästi steppaa paikoillaan.

Itsekseen tehtiin seuraamista, missä ei taas ollut päätä eikä häntää. Alkoi jo itseäkin ärsyttää, kun piti taas sössiä mitä sattui ilman selkeää suunnitelmaa. No, ainakin koira kulki sivulla, ei sitten mitään hajua oliko ihan kiero. Voisi jatkossa tehdä niin, että seuraamista otetaan vaan valvovan silmän alla ettei tule sössittyä mitä sattuu. Tähän perään hetkeksi koira autoon lepäilemään ja yritin koota itseni ja motivoida jatkamaan :o)

Taas hetki itsekseen treenaamista. Nyt liikkeestä seisomisia. Oli kamalia! Onko pakko kirjoittaa niistä jos ei halua? En halua, oli jotain ihan muuta mitä piti. Yritin vaan hengitellä syvään ja hokea "rauhoitu, rauhoitu".

Porukalla otettiin luoksetuloja niin, että oltiin lomittain kahdessa rivissä. Me otettiin Tysonin kanssa ensin luoksetulo. Tyson jäi omaan riviin ja minä kävelen vastakkaiseen riviin, siitä luoksetulo. Sitten meidän viereinen tästä uudesta rivistä teki saman jne.. Hyvää häiriöharjoitusta. Meidän luoksetulossa Tyson ei kuunnellut ekaa käskyä vaan katseli horisonttiin. Toisella tuli hyvin tyyliin "jaa niin joo, sä käskit tulla sinne". Alkoi naurattamaan sen ilme. Toisten tehdessä luoksetuloja Tyson pysyi hyvin sivulla, mutta kyllä tuli palkattuakin aika reippaalla kädellä.

Liikkeiden välissä vain oltiin ja yritettiin malttaa pysyä paikoillaan joko sivulla istuen tai maassa maaten. Sivulla ei Tyson jaksanut kauaa olla, yhtäkkiä sinkoili minne sattui. Maassa ollessa on selkeästi rauhallisempi ja malttaa, mutta pitää siellä sivulla istuessakin olla rauhassa ja malttaa. Pikku hiljaa.

Ei nyt mikään tokokärpänen puraissut. Ennemminkin tuntui toivottomalta. Mutta ei luovuteta! Ensi viikolla ei ole treenejä, eli tulee kahden viikon tauko. Seuraaviin treeneihin pitää miettiä tarkkaan mitä tekee ja miten, kun itsekseen treenaa. Ja nyt kahden viikon aikana voisi yrittää niitä hemmetin häiriötreenejä saada aikaiseksi. Siis ihan vain, että ollaan ja lojutaan häiriöisessä paikassa. Yritetään kitkeä se levottomuus pois ja opetella rentoutumaan. In my dreams!