Tänään on kyllä ollut sellainen päivä, että olisi ollut aamulla vaan parempi kääntää kyljeä ja jatkaa nukkumista.
Ajeltiin puolita päivin Ruutanaan ja juttelin sitten mesessä Suskun kanssa. Ihmettelin kun kaveri oli jotenkin vaisun oloinen ja syykin siihen ilmeni nopeasti. Hänen whippettinsä oli juossut eilen keppiä päin niin, että keppi meni rinnasta läpi. Ensin Tampereen päivystykseen, missä todettiin että Tampereella ei uskalla leikata, lähete Helsinkiin Viikin eläinsairaalaan. Siellä koiralle teholle ja tänä aamuna leikkaukseen. Vielä ei ollut kuulunut mitään leikkauksesta, joten nyt sitten odotellaan kuulumisia. Aamulla oli todettu, että tilanne ei olisi ihan niin paha miltä alkuun vaikutti, mutta lopullisen tiedon saa vasta myöhemmin. Siispä silmät ja sormet ristiin, käsi sydämellä toivoen että Toffo selviää. Paljon haleja Suskulle!
(Nyt sitten voi löytyä useampi prkl-sana tekstistä)
Tästä syystä ei savu nouse korvista, vaan kotiin tullessa otin koiria autosta, Tysonille olin jo laittanut pannan ja Tobylle laittamassa, kun auton takaa tuli koiran ulkoiluttaja. Toby perkele ryntäsi autosta hirveä huuto päällä tämän pinserin viereen. Ja tietysti minä perässä karjuen niin maan perkeleesti, että varmasti joka ikinen lähitaloista kuuli sen. Toby oli aivan kuuro, ei onneksi käynyt koiraan kiinni vaan mesosi sen vieressä. Karvoista kiinni ja kunnon pöllyytyksen jälkeen heitin sen autoon ja pidin sellainen kurinpalautuksen, että perkele saa kyllä pysyä poissa mun silmistä tämän illan. Että mua v*tutti ja hävetti. Pyytelin anteeksi pinserin omistajalta, onneksi ei sattunut mitään. Tobysta on tullut ihan mahdoton. Oikee ärjy. Tuokin pinseri kulki tosi nätisti meidän auton ohi eikä provosoinut mitenkään (ainakaan en huomannut) ja tosiaan Toby karkasi heti kun näki tämän koiran. En ihan kerennyt pujottamaan pantaa sen kaulaan. Tyson oli jo hihnassa kiinni, mutta pääsi irti kun ryntäsin Tobyn perään. Kun sain Tobyn kiinni, niin rupesin laskemaan 1+0, joku puuttuu. Tyson oli pinserin tykönä kiinnostuneena, "moi mä oon Tyson. Kukas sää oot? tuutko mun kaa leikkiin? Sori toi mun veikka, se on välillä vähän pöpi." Ihanaa, että on edes yksi helppo ja sosiaalinen koira, jolla ei ole pahaa sanottavaa kenestäkään :D
Toby on lenkeilläkin ihan tullut ihan v-mäiseksi. En tiedä mikä sitä ärsyttää joissain koirissa vai onko kyse jostain muusta. En ole niin kiinnittänyt huomiota, että rähjääkö vain uroksille (yritän vaan nopeasti päästä toisen koiran ohi) vai sanooko kenties nartuillekin jotain, miten toiset koirat käyttäytyvät, provosoivatko vai mitä. Siis jos joku koira vähänkin äännähtää, niin Toby vastaa varmasti. Mutta sille riittää pelkkä tuijotuskin. Ja aina ohitukset tehdään häntä pystyssä, rinta rottingilla ja mahdollisesti parilla pöh pöh-pöhinällä. Rasittava! Mitenhän siitä on yhtäkkiä tullut tuollainen. Ei muistaakseni ollut Viinikassa asuessa tuollainen, mutta täällä Hallilassa on alkanut nämä jutut.
Mikähän ihmeen kilahtaminen Tobyn ja Jammuun on iskenyt. Jammuhan on ihan Raivo-Roosa, jos joku koira kävelee vanhempieni talon ohi. Jammu on karannut pihastakin huskyn perään talvella ja muutenkin pitää kauhean huudon, jos joku kehtaa kävellä sen tontin ohi. Monesti se teljetään kuistille, jos ajoissa nähdään, että joku koira on tulossa. Nyt onneksi on lumet sulaneet ja aitakin normikorkuinen, niin ei ihan heti pitäisi hypätä yli. Menee vähän yli tuo tontin puolustaminen... Ymmärtäisin vielä jotenkin jos pihaan ei vierasta päästettäisi, mutta tosiaan Jammu huutaa kaikille ohikulkeville koirille. Ei ihmisille. Ääliöt ry:stä päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti