Epäviralinen paimennustaipumuskoe

Tänään ajeltiin aamulla Somerolle partisyhdistyksen järjestämään paimennustaippariin Tysonin kanssa. Sää suosi, ei ollut liian kuuma eikä satanut vettä. Tyson meni rohkeasti aitaukseen ja veti lampaiden tykö. Tuomari (Kimmo Klossner) roikkui hihnan päässä ja laittoi poikaa ruotuun. Muutama huomautus kepillä maahan sai Tysonin rauhoittumaan ja keskittymään olennaiseen. Pian poju pääsikin irti ja sitten mentiin tukka putkella. Lampaat pysyivät kasassa ja lähellä tuomaria. Lähellä ollessaan Tyson teki hyvin käännöksiä aina kun niitä vaadittiin, mutta hallinta ei toiminut kunnolla kauempana ollessa. Tyson juoksi laajaa ympyrää lampaiden ympärillä eikä pahemmin vaihtanut suuntaa vauhtiin päästyään. Kuulemma ihan opetettavissa oleva asia, muuten lupaavasti paimensi. Löytyy siis meidän citykoirasta vielä paimennusviettiä eikä olla pelkästään "näyttelypuudeleita".

Tulos: 
Kiinnostus 4 - kiinnostunut, pitää hyvin etäisyyttä
Taipumus hallita lampaita 2 - ei kontaktia lampaisiin
Henkinen kestävyys 4 - ei paineistu ohjauksesta
Yhteistyökyky/ohjattavuus 3 - ei helppo, mutta ohjattavissa

Kokonaisvaikutelma ja yleiskommentit:
Rauhallinen aussie, jolla tapana juosta ympäri vailla päämäärää. Vaatii koulutusta, jotta pystyy hallitsemaan laumaa.

Pisteiden keskiarvo: 3,33
Suositellaan uusintatestiä.

Ei siis läpäissyt testiä, jäi pistettä vaille hallintakohdassa. Kolme ensimmäistä pisteytyskohtaa vaikuttavat läpipääsyyn, eli arvion pitää olla 3-5 kaikissa kolmessa ja keskiarvo myös 3-5 välillä. Keskiarvo Tysonilla riittäisi, mutta koska hallinta oli 2, niin testi ei mennyt läpi. Tuomari kommentoi, että tämä on ihan opetettavissa oleva asia. Tyson näki lampaita ensimmäisen kerran elämässään ja testi meni kyllä niin tysonmaisesti kaikin puolin. Alkuun jännitin sen käyttäytymistä lampaiden lähettyvillä, kiinnostaako ollenkaan vai meneekö jotenkin överiksi. Hyvin meni kaikin puolin ja tuo täysillä ympyrän juokseminen on niin Tysonille ominaista. Hyvin kuunteli ohjausta, totteli ja kesti paineistuksen. Alkuun tosiaan testasi kuinka pitkälle hän saa mennä ja kun tuomari ilmoitti selkeästi että nyt mennään kunnolla ja rauhassa, niin Tyson muuttui täysin. Loppui hihnassa vetäminen lampaita kohden, päästettiin irti ja nätisti vei laumaa eteenpäin. Ei rynnännyt päälle ja piti hyvää etäisyyttä. Oli kyllä hieno katsoa sen menoa. Kun tuomari seisoi keskellä aitausta ja lampaat oli ajettu siihen viereen, niin Tyson juoksi isoa ympyrää. Välillä mietin, että onko tämä joku leikkispurttaus vai onko sillä ihan pointti tuohon hommaan. Kokematonhan se on, mutta pysyipähän lampaat kasassa kun koira juoksi iiden ympärillä :o) Paimennus vaikutti mielenkiintoiselta ja innostuin asiasta. Varmaankin mennään joskus ihan kunnolla harjoittelemaan, jos mahdollisuus löytyy.

Kameraa ei otettu mukaan, kun ei tiedetty säästä ja isä ei osaisi käyttää uutta kameraa, joten täytyy kysellä josko joku olisi ottanut Tysonin testistä kuvia. Ja jottei päivä nyt liian onnistuneesti kuluisi, niin kotimatkalla Forssan kohdalla auton pakoputki meni poikki. Loppumatka körryyteltiin kovassa melussa. Tysonin pää ei edes noussut takakontissa, sitä ei pahemmin tuollaiset äänet kiinnosta. Oli pakko ajaa suoraan Ruutanaan ja kotiin päästiin sitten asuntoauton kyydillä. Toby "kauhu-Galbor" ei millään uskaltanut tulla asuntoautoon (auto ei ollut vielä edes käynnissä), vaan saatiin nostaa se äidin kanssa kyytiin (laittoi sen verran hanttiin, että multa loppui jo kädet). Autossa se sitten panikoi ja meni äidin jalkoihin makaamaan. Aina kun joku kolaus kuului, niin Toby kaivautui vieläkin syvemmälle turvaan. Tyson katsoi ihan pöllähtäneenä, että mitä tuo veikka oikein skitsoilee. Taikku ei tajua, kun sen mielestä asuntoauton kolinoissa ei ole mitään ihmeellistä. Tässä kohtaa todettiin, että onneksi ei otettu Tobya Somerolle mukaan turistiksi eikä onneksi ilmoitettu sitä testiin. Se olisi oikeasti saanut sydärin siitä paimennuskepistä ja auton kovasta metelistä, kun pakoputki hajosi. Todettiin porukoitten kanssa yhteen ääneen, että onneksi on edes yksi ihan täysjärkinen ja "kuuro" koira (ei reagoi koviin, erikoisiin ääniin).