Tuulan ja Rilla-malin kanssa taas tottisteltiin. Tysonin kanssa aloitettiin seuraamisella. Meni taas oikein kivasti, mutta jatkoa ajatellen mun tarvii saada patukka paremmin piiloon. Otettiin siis lelupalkalla.
Toisena juttuna oli liikkeestä maahanmeno. Tässä liikkeessä Tyson väsyy nopeasti (tai kyllästyy), joten jatkoa ajatellen pitää muistaa tosi lyhyet treenit maahanmenoja. Tysonin hermoille ei sovi makailu, paitsi kotona :D Maahanmenot onnistuivat vaihtelevasti. Silloin kun meni maahan, niin teki liikkeen nopeasti ja pysyi hyvin paikoillaan.
Loppuun luoksetuloja. Otettiin taas pitkällä matkalla vauhtiluoksetuloja patukkaan kiinni. Polvet tutisten huusin Tysonin luokse. Se kiihtyy nollasta sataan niin nopeasti, että vauhtia on ihan tajuttomasti tullessaan tykö. Eikä jarruta kun vasta tarrattuaan patukkaan. Tajusin itse nyt, että väistän aina samalla tavalla (joo, ei rohkeus riitä pysymään paikoillaan). Käännän itseäni oikealle, niin että koira tarraa patukkaan kiinni mun oikealta puolelta. Sitten ihmettelen, kun Tyson törmää aina mun oikeaan polveen. On oikeesti kamalaa olla ottamassa koiraa vastaan, kun se tulee täysillä eikä takeita ole, että purisi kiinni keskelle patukkaa. Tarvii varmaan hommata paksummat nahkahanskat, niin jos rohkeus siitä kasvaisi. Sellanen purutyyny olisi kätsy..
Lopuksi vielä pähkittiin ongelmakohtia. Tuli puheeksi Tysonin dominoivuus. Sille kaikki on leikkiä, ei pahemmin ota asioita tosissaan vaikka kuinka sitä yrittäisi vakuutella että "nyt perkele oon tosissani". Sehän vetää ihan megakierrokset yleensä liikkeiden lopuksi, hyppii vasten ja härppii hihaa. Tänäänkin laitoin sitä ojennukseen, niin Tuula sanoi Tysonin heiluttavan häntää koko ajan samalla ja hetken päästä tilanne oli sama. Ja minähän en vikise enkä lepertele yhtään sille silloin kun olen tosissani. Välillä pitää ottaa päästä kiinni niin ettei pääse yhtään riehumaan ja odottaa hetki että vähän rauhoittuu. Saadaan varmasti väitellä asioista vielä pitkään. Luultavasti ikäänkin liittyvää, rajojen hakemista ja onhan tuo aina ollut ylimielinen "minä itse" tyyppi. Samat rajat kotona kuin Tobyllakin, mutta luultavasti pitää nyt tiukentaa kuria. Tysonhan ei ole koskaan väistänyt. Toby hyppää ilmaan kun on siitä puolen metrin päässä. Tyson makaa ihan vetelänä lattialla aina jaloissa ja kun sitä yrittää alkuun tökkiä, että väistä, niin saattaa vaan kääntää toiselle kyljelle. Sama jos sitä tönii pois viereltä, niin vetelänä vain valuu vähän eteenpäin. Meillä koirat aina väistää ihmistä, joten Tyson on sitten laitettu siirtymään muualle. Pois-käskykin on tullut tutuksi ja suht hyvin sen ymmärtää. Kyllä poistuu siitä kohta mistä käskettiin, mutta menee hetki ja pyörii taas samoilla paikoilla. Huoh! Mutta väännetään sitten kättä, periksi ei anneta. Laitetaan murkulle luu kurkkuun. Välillä Tyson kiusaa Tobya sisällä niin, että Toby vingahtaa. Siinä saa leikkiä tarhantätiä, kun pitää ottaa kiusaaja pois ja komentaa olemaan kunnolla. Hihaan härppimistä ei tapahdu kuin treenitilanteissa. Kotona on sitten omat juttunsa, missä Tyson hakee rajoja ja katsoo mitä kaikkea saa tehdä ja kokeilee vielä toisen kerran, että onko vieläkin sama juttu. Varsinainen luupää, mutta jotenkin niin mahtava. Koira, jolla on omia mielipiteitä ja luonnetta, tuo haastetta omistajalle eikä ole päivää etteikö jotain uutta oppisi. Tysonin kanssa on kasvanut koiran ohjaajana todella paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti