Koirat viettivät eilisen päivän taas Ruutanassa ja Toby jäi sillä reissulla sinne yökylään paukkujen takia. Tyson matkasi kotiin ja vietettiin uuden vuoden aatto ihan niin kuin mikä tahansa päivä. Kahdeksan aikaan käytiin peruslenkillä ja eteenpäin mentiin reippaasti häntä heiluen (Toby vetäisi takaisin kotiin häntä koipien välissä). Hyvät hajut löytyi maasta ja silloin ei reagoitu mitenkään paukkuihin. Eikä silloin kun keskityttiin jalan nostoon. Ei korvakaan liikahtanut. Jos pää oli tyhjänä, eli hömpöteltiin normaalisti eteenpäin, niin silloin pää kääntyi kovan ääneen suuntaan, mutta katse palasi takaisin eteenpäin nopeasti. Kurkkasi vain olan takaa että "jaa ääni tuli tuolta". Parvekkeella käytiin moneen otteeseen illan aikana. Alkuun syötiin muutama lihapulla ja otettiin hienoa kontaktia paukkeesta välittämättä. Loppuillasta sitten hengailtiin ihan normaalisti parvekkeella, Tyson söi luuta tai leikki pallolla ja välillä laittoi maate huokaisten, oli kai liian tylsää touhua.
Oikeasti vain sellaiset ihmiset, joilla on/on ollut paukkuarka koira, tietävät hyvän olon tunteeni Tysonin suhteen. Hienompaa kuin lottovoitto. Itsekin olin rennompi eikä ihmeempiä turvatoimia tehty (verhot oli kiinni, mutta ne olisi normaalistikin iltaisin kiinni, tv oli ihan normaalilla volyymillä). Ei meille sisälle edes pahemmin kuulunut mitään. Kovimmista paukkeista kuului vain pienen pieni puf-ääni. Joten kotona sisälläkin oltiin kuin minä tahansa muuna päivänä.
Hyvin onnistui siis tämä vuoden vaihdos ilta/yö. Pidin tätä 1-vuoden ikää kriittisenä rajana. Meillä ei ole kukaan pelännyt ihan pentuna pauketta, mutta seuraava uusi vuosi on jo ollut pahempi vaikka ei ollakaan paukeaikaan oltu ulkona. Tästä on hyvä jatkaa Tysonin kanssa.
Tänään, vuoden ensimmäisenä päivänä, olemme olleet Ruutanassa juoksemassa lumihankirallia. Ikkunat ovat menneet huuruun, kun neljä märkää koiraa tulevat ulkoa sisälle. Laitan kuvia ulkoriehumisista myöhemmin.
Onnea vuodelle 2010!
Onnea paukkuvarmasta koirasta! Meillä ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Ylläriylläri, Aksel reagoi paukkuihin aika vahvasti, vaikka loppuillasta alkoikin selvästi siedättyä niille. Harmittaa ihan hitosti, vaikka eihän sille mitään voi. Meillä noi Pikkukoirat on paukkuvarmoja, eivät hätkähdä jysähdyksistä mitenkään ja ovat ihan kuin minä muunakin iltana tahansa. Onnellisia ja huolettomia. Eipä tietenkään voinut käydä sellaista mäihää, että Aksel ei reagoisi ilotulituksiin. Kaikki merkithän tähän viittasi, kun kokonaisuutta katsoo, mutta silti. Harmi.
VastaaPoistaMulla on yksi paukkuarka koira kotona, joten mä ymmärrän täysin miten onnellinen oot. :) Brunon jälkeen mä oon vahtinut ja jännittänyt molempien Huugon ja Soolon reaktioita paljon eli tiedän myös millaista se on, kun yrität itse olla rauhallinen ja normaali ja silti vahdit sitä koira kuin haukkaa. :) Onneksi Huugo on paukku-/laukausvarma ja näillä näkymin Soolo näyttää myös olevan, mutta on mulle sen verran huonoja kokemuksia jäänyt, että katsotaan vielä ensi uusi vuosi ennenkuin sanon mitään varmaa. Mutta onnea hyvin menneestä uudesta vuodesta enivei! :)
VastaaPoista