Pari päivää ollaan kotona hinkattu takapään käyttöä. Hannan ohjeiden mukaan ollaan harjoiteltu takapään nousemista maasta, kun vasen jalkani nousee ilmaan. Eli koira sivulla, nostan vasenta jalkaa (alkuun oikein korostetusti) ja hieman käännän jalkaa taakseni jolloin Tysonin takapään pitäisi nousta maasta. Näin alkuun. Eilen (torstaina) vasta hahmoteltiin ideaa, mutta tänään menikin jo paljon paremmin. Samalla tullut huomattua, että Tyson osaa jo tosi hyvin sivulle tulon. Oikea paikka löytyy ilman apuja. Naksuttimella saa kyllä ihmeitä aikaan.
Tehtiin myös vasemmalle käännöksiä paikoillaan Tuulan ohjeiden mukaan. Oma askellukseni on juuri päinvastainen mitä aiemmin. Ennen astuin koiran eteen. Tällöin koiran ei tarvitse liikuttaa kuin etupäätään periaatteessa. Nyt tehdäänkin homma toisin päin. Oikealla astutaan minusta katsottuna oikealle etuviistoon varpaat osoittamaan vasemmalle. Vasen jalka hivuttautuu siihen vierelle, jolloin koiran pitää siirtyä vasemmalle ja hieman peruuttaa. Mulle ei ole ikinä ennen opetettu käännöstä näin (onko enemmän pk-puolen juttu tällainen käännös?), mutta jotenkin paljon fiksummalta tämä kuulostaa. Jotenkin sopii mun askellukseen paremmin ja saan tehtyä kunnollisen 90 asteen kulman.
Voitteko uskoa, jos kerron, että me treenattiin tänään meidän parkkipaikalla seuraamista ja se oli kivaa! Ei se mitenkään erityisen hyvin mennyt, mutta saatiin ihan onnistuneitakin suorituksia. Lelu mukana, ei yhtään nameja. Aloitettiin leikillä ja vauhdista seuraaminen. Okei, alku aina hankala. Tyson kiisi täysillä eteenpäin aluksi, joten pieni vauhdin himmaus ja siitä seuraaminen. Kiersin hihnan vielä selän kautta oikeaan käteen, ettei ihan hirveästi pääsisi edistämään, vaikka se ei kuulemma näin alkuun ole paha rikos. Tärkeintä saada se mieliala seuraamiseen (kummallekin). Nyt ei ollut ollenkaan sellaista pakko-touhua: "PAKKO treenata seuraamista, yök se on kamalaa jne.." Päivällä iski idea, että hei lähdetäänpäs ulos ensin lenkille ja takaisin tullessa tehdään pieni seuraamistreeni. Toby jodlasi sen aikaa autossa, eikä Tyson häiriintynyt siitä yhtään. Miksei me koskaan aiemmin olla tehty näin. Joka tapauksessa käydään päivällä koirien kanssa lenkillä ja tullaan parkkiksen poikki, niin samalla voisi vähän treenata. Päiväsaikaan siellä ei törmää ihmisiin, joten häiriötkin ovat aika pienet (jos ei maan hajuja lasketa...). Olen näköjään hitaasti syttyvää sorttia, kun kestää monta kuukautta tajuta näinkin yksinkertainen asia.
Toinen asia mistä yllätin itseni oli näyttelyravaamistreeni. Haettiin Juhis töistä ja olen nyt viikon verran kuljettanut näyttelyhihnaa ja nameja laukussa mukana jos vaikka jossain vaiheessa vähän treenaisi. Jäin taas parkkipaikalle treenaan, kun Juhis ja Toby läks kotio. Maanantaina treenasin viimeksi Ruutanassa ja oli ihan kamalaa (okei, alla riehumiset pihassa Tobyn kanssa). Tänään meni jo paaaaljon paremmin. Johtuiko päivänc aiemmista treeneistä vai siitä ettei ollut riehunut Tobyn kanssa itseään kierroksille vai yhteisvaikutus vai oliko tämä joku hetken huuma/ihmeiden päivä? Tottistreenien takia Tyson ottaa aika voimakkaasti kontaktia, mikä ei ravatessa ole ihan paras juttu (ravaa vinossa). Mutta kyllä sieltä ihan nättiä ravia tuli esiin ilman suurempia hankaluuksia. Ja nimenomaan ravi eikä peitsaus, riippuu niin lähdöstä. Tyson kun kaasuttaa nollasta sataan nanosekunnissa ja mä taas kiihdyn kuin diesel-auto (sama kun yrittäisi saada norsun juoksemaan), niin Taikku lähtee herkästi peitsaamaan. Mutta tänään oli jotenkin erittäin onnistunut päivä kaikin puolin. Itselläkin ihan mega hyvä fiilis. Mä sain jotain aikaiseksi! JEE! Näitä päiviä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti