Nyt voi tulla pitkä sepustus siitä kuinka tämän päivän loppuun selviydyttiin.
Viime näyttelystä on jo aikaa ja muutenkin nämä näyttelytouhut ovat vähän unohtuneet meiltä. Pitihän nyt Pohjoismaiden voittajanäyttely kokea ja Tysonkin kerkesi kasvattaa karvaa sopivasti (kehtasi viedä kehään). Pari viikkoa sitten kirosin, että pitikin ilmoittautua ja mitähän siitäkin tulee. Tämän viikon maanantaina kokeiltiin pitkästä aikaa hihnassa juoksemista ja se oli vähän mitä sattui, kaikkea muuta paitsi ravia suoraan eteenpäin. Laukkaa, peitsausta, ravia poikittain, hyppypomppuloikkia ja niin edelleen. Taas pari kirosanaa mielessä.. Tiistaina koko koiran pesu (rauniotreeneissä tuli nokea jalkoihin, joten ei ollut järkeä pestä ennen treenejä). Alkoi olla jakauksia joka puolella ja turkki rasvainen. Oli taas helpommin sanottu kuin tehty. Itsepäinen pässi, haluaa kyllä olla mukana suihkussa mutta yök jos pitää olla paikoillaan ja äiskä koskee jalkoihin. Vielä kun upotin sen tassut pesuvatiin mihin aina teen pesuseoksen. Ehjänä selvittiin ja Tyson olisi alunnut tulla vielä saunomaan meidän kanssa jälkeenpäin. Hömppä.. Torstaina pissasi suoraan jalalleen ulkona ja valkoinen jalka oli kokonaan keltainen. Ihanaa. Lumessahan se putsaantui, mutta käytiin silti lauantaina ennen näyttelyä vielä tassupesulla ja ulkoilut tehtiinkin sitten valvovan silmän alla eikä alamäkeen pissailtu. Pari juoksutreeniä ennen näyttelypäivää kerettiin tekemään ja ne alkoivatkin sujumaan ihan hyvin. Kylläkin juostiin yksin, joten toisen koiran perässä juoksua ei treenattu kertaakaan ennen näyttelyä.
Lauantaina hoin koko päivän, että pitää sitten mennä ajoissa nukkumaan. Kai se on joku krjoittamaton laki, että näyttelyä edeltävänä yönä EI KUULU nukkua juuri yhtään. Tobyn kanssa näyttelyitä kiertäessä ilta venyi turkinhoidon takia. Pesin Tobyn aina vasta iltalenkin jälkeen ja siihen kuivaus päälle ja oma suihkussa käyminen. Tysoniinhan ei mene aikaa yhtä kauan, tassut pestiin hetkessä ja niitä vähän kuivateltiin. Turkki harjattiin läpi ja korvien takaa nypittiin kiharoita pois. Loppuilta menikin sitten tv:tä katsellessa.. Puoli yhdeltä lopulta sain unta ja klo 4.00 soi herätyskello. Poing! sängystä ylös ja kahvia keittämään. Ensimmäinen puoli tuntia meni herätessä. Parvekkeelta katselin kuin naapuritaloissa oli muutamassa kämpässä valot. Ihmettelin, että ei kai kaikki ole lähdössä koiranäyttelyyn :D (aamuyöllä ei tule ensimmäisenä järkevät ajatukset päähän). Hetken pohdittuani tajusin, että nythän on sunnuntai ja nämä naapurit ovat varmaan olleet illan vietossa valomerkkiin asti. Kyllä sitä sitten virkosi pikku hiljaa ja sain tehtyä kaikki aamutoimet ja huudeltua Juhista hereille varmaan puoli tuntia. Kuuden jälkeen porukat tulivat hakemaan meitä ja sitten vain nokka kohti Helsinkiä. Ihme kyllä pysyin hereillä koko matkan (ettei hiukset lässähdä tai ripsiväri leviä).
Parkkeerattiin auto messukeskuksen yläparkkiin ulos, jossa ihmisillä ei ollut hajuakaan kuinka autot parkkeerataan. Yhtäkään parkkihenkilöä ei nähty ja autoja olikin sitten yhdessäkin kohtaa kolme riviä niin, että keskimmäiset eivät pääse lähtemään ennen kuin edestä tai takaa auto poistuisi. Hei haloo! Jos mun auto olisi siellä keskellä, niin olisin oikeasti niin v-mäinen että tilaisin hinaajan. Jätettiin kyllä itse auto vähän turvallisempaan paikkaan aidan viereen..
Aussie kehä alkoi klo 9.00 ja kahdeksalta oltiin perillä, joten oli hyvää aikaa treenata Tysonia. Ei siinä mennyt kuin tunti ja puuskutus oli sen mukainen. Juostiin Lukan (Hazelmoor Roy Ramses) ja Soolon (Easy Nce´n´Wise) perässä treeniksi. Erika kokeili myös Tysonia ja laittoikin pojan hyvin ruotuun. Saatiin hyviä neuvoja kehään. Kehä meni alkuun tosi hyvin. Tyson jopa ravasi vaikka neliveto olikin päällä. Yksilöarvostelu sujui hyvin vaikka Tyson ei malttanutkaan seisoa kauaa paikoillaan. Tajusin tässä jälkeenpäin, että seisotin sitä ihan eri tavalla kuin normaalisti kotona treenatessa. Varmaan huomasi jännityksen ja sen takia steppasi. Jälkiviisaus on parasta! ERI tuli ja sitten pitkä odotus ennen kilpailuluokkaa. Siellä Tyson ei enää jaksanut keskittyä ja päätti vetäistä kierroksen laukkaa niin, että mun kädet huusi hoosiannaa ja päässä raikasi perkeleet. Kerkesin ottaa sitä poskestakin kiinni kehässä, kun meni kuin leija hihnan päässä. Täytysi pitää Tyson hihnassa koko ajan odotellessa eikä laittaa sitä häkkiin lepäämään. Siihen kun ei tarvitsisi tuota energiaa ladata yhtään. Sijoitusta ei luokassa tullut, mutta ERI oli lottovoitto meille. Vielä kun luki arvostelun, niin se oikeasti lämmitti mieltä. Arvostelu oli paras mitä Tysonille on annettu nimenomaan sen takia, että se oli sanasta sanaan niin kuin Tyson. Sanavalinnat osuivat niin nappiin ettei voi kyllä erehtyä kestä koirasta on kyse.
Arvostelu: Uttrycks fullt huvud. Tillräklig kropp för åldern. Bra stomme. Kunda ha lite rundare framtassar. red över kors och länd. Kra päls. Effektiva rörelser. (Suom. Ilmeikäs pää. Riittävä runko ikäisekseen. Hyvä luusto. Voisi olla pyöreämmät etutassut. Leveä risti & lanne. Hyvä turkki. Tehokkaat liikkeet.)
Pidän itse Tysonin ilmeestä todella paljon nimenomaan sen takia, että sillä on niitä erilaisia ilmeitä paljon. Olen tottunut luppakorvaisiin koiriin joiden ilme on suunnilleen aina samanlainen. Tysonista tulee mieleen kettu viekkaan ilmeen ja värin takia. Siitä näkee heti milloin on jekut mielessä ja milloin mielistellään tai pyydetään jotain, milloin ollaan hurlumhei-fiiliksellä ja milloin jallitetaan muita.
Tehokkaat liikkeet hieman nauratti alkuun, kun itse tunsi kädessä Tysonin nelivedon. Tämä poika ei sipsuta vaan oikeasti "vetää" jaloillaan, kunhan vetoa ei ole liikaa (=laukka, puskeminen eteenpäin). Joten eiköhän tästä ihan kiva liikkuja tule, kun tajuaa että toisten perään ei tarvitse juosta sata lasissa. Katsellaan tulevia näyttelyitä, kun kerta tästäkin selvittiin hengissä. Kiitos Erikalle todella paljon kaikesta avusta!
Kotiin päästyä nukuttiinkin koko konkkaronkka 3 tunnin päikkärit. Oli aikas hiljaista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti